Miten pidät huolta iäkkäistä vanhemmistasi?

”ÄITINNE on nyt tulossa vammaiseksi”, tohtori sanoi, ”ja eiköhän meidän olisi parasta yrittää saada hänelle paikka vanhainkodista.”

Tytär hätkähti. Samoin äiti, mutta eri tavalla – hän joutui tuskaisan tunteen valtaan. Hänen silmissään jo häämötti suuri, ikävännäköinen talo, ja hän näki jo istuvansa onnettomien vanhojen ihmisten joukossa. Mutta hänen tyttärensä iloinen ääni palautti hänet takaisin todellisuuteen.

”Älä sure, äiti. Juttelen Janin kanssa, että saat tulla asumaan meille.”

Äiti pudisti päätään. ”Ei toki, lapsikulta. Sinulla on jo tarpeeksi tekemistä omassa perheessäsi, ja . . .”

Tytär kirjoitti myöhemmin: ”Hänen suunsa sanoi: ’Ei’, mutta hänen silmänsä anoivat: ’Oi, älkää jättäkö minua yksin; ottakaa minut luoksenne.’”

Onhan toki olemassa erittäin hyviä vanhainkoteja ja vanhustentaloja. Eikö äidin olisi ollut parempi mennä johonkin sellaiseen? Nythän tyttärellä hänen oman perheensä lisäksi olisi äitikin huolehdittavana. Sopeutuisiko äiti tosiaan elämään tyttärensä perheessä?

Epäilemättä monia tällaisia kysymyksiä herää. Ja vanhusten lukumäärän kasvaessa yhä useammat perheet joutuvat näiden kysymysten eteen. Antaako Raamattu mitään opastusta tässä asiassa?

JEESUKSEN ANTAMA ESIMERKKI

Kun Jeesus Kristus riippui paalussa, hänellä oli suuresta tuskastaan huolimatta ikääntyvän äitinsä tila mielessään. Maria oli silloin ilmeisesti leski, ja kuolemaa odottava Jeesus tunnollisena ajatteli, kuka pitäisi hänestä huolen hänen pois mentyään. Hänen lihalliset velipuolensa eivät olleet vielä osoittaneet uskoa häneen; he eivät olleet hänen opetuslapsiaan. Niinpä Jeesus uskoi huolenpidon äidistään Mariasta Johannekselle, läheisimmälle opetuslapselleen. Raamattu kertoo, mitä kidutuspaalun äärellä tapahtui:

”Niin Jeesus, nähdessään äitinsä ja sen opetuslapsen [Johanneksen], jota hän rakasti, seisovan lähellä, sanoi äidilleen: ’Nainen, katso, poikasi!’ Sitten hän sanoi sille opetuslapselle: ’Katso! Äitisi!’ Ja siitä hetkestä lähtien se opetuslapsi otti hänet omaan kotiinsa.” – Joh. 19:26, 27.

On Jumalan tahdon mukaista, että vanhemmat saavat osakseen suurta huomaavaisuutta, niin kuin Jumalan laki sanoo. Jeesus toimi siten sopusoinnussa Israelille annetuista kymmenestä käskystä viidennen kanssa, joka kuuluu: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” Jehova siis palkitsee runsaasti kiitollisuuden osoittamisen vanhempia kohtaan. – 2. Moos. 20:12.

HYVÄ JÄRJESTELY VESITETTIIN

Mutta niin kuin niin monien muidenkin lakien on käynyt, viidettä käskyä lakattiin vähitellen kunnioittamasta. Monet juutalaiset alkoivat itsekkäästi laiminlyödä vanhempiaan ja unohtivat, kuinka rakkaudellista huolta nämä olivat pitäneet heistä. Myöhemmin heidän uskonnolliset johtajansa julkesivat jopa esittää ajatuksen, että vanhempien huolenpito voitiin laiminlyödä, kun vain uskonnolliset velvollisuudet täytettiin. Jeesus vastusti voimakkaasti tätä erheellistä näkemystä. Hän sanoi, että jokainen joka sillä tavalla syrjäytti Jumalan käskyt, palvoi Jumalaa turhaan. – Mark. 7:6–13.

Jeesuksen opetuslapset ymmärsivät erittäin hyvin Jumalan vaatimuksen, jonka mukaan heidän tuli pitää huoli tarpeessa olevista vanhemmista ja jopa isovanhemmista. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Mutta jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Tim. 5:4) Huomasitko, mitä lasten piti oppia tekemään ensin? Maksamaan korvausta vanhemmilleen ja jopa isovanhemmilleen siitä huolenpidosta, jota he saivat osakseen pieninä. Se, että lapset pitävät huolta vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, jotka eivät enää pysty huolehtimaan itsestään, on tosiaan Jumalan silmissä otollista.

Isää ja äitiä kunnioitetaan vähän nykymaailmassa. Asenne on usein päinvastainen: ”Pitäköön kukin huolen itsestään; minulla on tarpeeksi vaivaa itsessäni.” Tällaisen kovan mielenlaadun seuraukset ovat selvästi nähtävissä: miljoonilla vanhuksilla on surkea elämän ”ehtoo”, kun tuskin kukaan välittää heistä.

VANHUSTEN TARPEET

Joskus ihminen tulee yhtä avuttomaksi elämänsä lopulla kuin hän oli sen alussa. Siitä tulee vanhuudessa rasitus, vaikka se lapsuudessa olikin etu. Äitinsä käsivarrella oleva avuton lapsi saa runsaasti huomiota osakseen, mutta kun voimaton vanhus astuu huoneeseen, tuskin kukaan kiinnittää häneen huomiota. ”Hänen aikansa on jo ohi”, näyttävät monet ajattelevan.

Vanhuus ja väsymys kulkevat usein käsi kädessä. Niinpä monet tehtävät, jotka toiset voivat suorittaa aivan helposti, saattavat vaatia suurta ponnistusta vanhemmilta ihmisiltä. Päivittäiset talousaskareetkin voivat ylittää heidän kykynsä, puhumattakaan suursiivouksesta, maalaamisesta, pihatöitten hoitamisesta ja niin edelleen.

Joskus vanhukset ovat niin väsyneitä, etteivät he jaksa laittaa itselleen lämmintä ruokaa tai käydä ostoksilla. Kuitenkin erikoisesti he tarvitsevat sopivaa ravintoa. He laiminlyövät usein tuoreet hedelmät ja vihannekset. Ja koska vanhat ihmiset juovat usein liian vähän, heissä voi alkaa esiintyä oireita kuivumisesta eli dehydraatiosta. Tämä puolestaan voi johtaa uneliaisuuteen ja hajamielisyyteen.

Monet vanhukset mieluimmin karttavat melua ja hälinää. Heistä on parempi tarkkailla päivän tapahtumia jostakin rauhallisesta sopesta. Mutta muista, että yleensä he ovat edelleen kiinnostuneita siitä mitä heidän ympärillään tapahtuu. Haluaisitko sinä täyteläisen ja mielenkiintoisen elämän jälkeen jäädä täysin vaille huomiota? Et tietenkään! Pahin ”rangaistus”, minkä joku vanhus voi saada, on joutua tuomituksi hyödyttömään yksinäisyyteen. Kuitenkin iäkkäitten vanhempien paneminen johonkin huoltolaitokseen siksi, että heidät saataisiin pois tieltä, saattaa tuomita heidät sellaiseen rangaistukseen.

Tällä ei kuitenkaan tahdota sanoa, ettei joissakin olosuhteissa jokin huoltolaitos olisi paras ratkaisu iäkkäitä vanhempiasi varten. He saattavat olla niin huonossa kunnossa, että ovat melkein tai kokonaan vuoteen omina, ja kenties he tarvitsevat jatkuvaa hoitoa. Sinun on ehkä käytävä työssä voidaksesi maksaa laskusi, etkä siten pysty jäämään kotiin sellaisen hoidon järjestämiseksi. Eikä ehkä myöskään kukaan toinen perheenjäsen voi tehdä siten. Jotkin huoltolaitokset ovat osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi sellaisissa tilanteissa.

MITÄ VOI OLLA TEHTÄVISSÄ?

Eräs perhe kertoi: ”Me annoimme isän ja äidin itse valita, halusivatko he mennä vanhainkotiin vai tulla asumaan meidän kanssamme. Heidän valintansa oli pian tehty: he halusivat tulla asumaan meidän kanssamme.”

Mutta ongelmana saattaisi olla se, miten voimme tehdä tilaa heille. Ehkeivät ihan kaikki perheet kykene siihen, mutta monet ovat havainneet kykenevänsä. Jos talossa on ullakko, varsinkin pojat nukkuvat mielellään siellä. Tai kerrossänkyjen hankkiminen lasten makuuhuoneeseen saattaisi ratkaista tilaongelman. Kenties koko perhe voisi muuttaa suurempaan asuntoon, jossa olisi tilaa myös isoisää tai isoäitiä tai heitä molempia varten.

Tietty määrä ennakkoharkintaa on tarpeen, kun taloon otetaan enemmän tai vähemmän vanhuudenheikko henkilö. Irralliset matot voisivat olla vaarallisia. Kysy myös itseltäsi: Onko käytävissä tarpeeksi kirkas valo? Onko kylpyhuoneen ja käytävien seinissä kädensijat? Onko vuoteen korkeus heille sopiva? Onko heillä soittokello siltä varalta, että he tarvitsevat jonkun apua yöllä?

Jouten oleminen pitkin päivää ei ole terveellistä vanhoillekaan. He saattaisivat mielellään suorittaa monenlaisia pikku tehtäviä perunoitten kuorimisesta lasten kaitsemiseen (jälkimmäistä siinä tapauksessa, että he pääsevät jonkin verran liikkumaan). Eräs kristitty nainen opetti sokean äitinsä kutomaan, mikä teki vanhuksen paljon onnellisemmaksi. Jos vanhukset kykenevät vielä tekemään jotakin melko hyvin, älä neuvo heitä kuin äiti, vaikka ehkä osaisitkin tehdä työn itse siistimmin.

Mikään ei katkaise vanhusten päivää niin miellyttävällä tavalla kuin seurustelu lasten kanssa. Ja monet lapsukaiset nauttivat sellaisesta seurasta suunnattomasti! Todennäköisesti kenelläkään muulla kuin isoisällä tai isoäidillä ei ole niin paljon aikaa lapsille tai kukaan muu ei kykene kertomaan yhtä kiinnostavia kertomuksia tai kokemuksia kuin he voivat.

Jos vanhus ei enää pysty kävelemään, saattaa olla viisasta hankkia pyörätuoli. Aluksi sinun saattaa olla hieman vaikeata saada isoäitiä tai isoisää menemään siihen. (”Mitä ihmiset ajattelevat?”) Mutta kun hän oivaltaa, että sen avulla on mahdollista päästä useammin ulos, yleensä kaikki vastaväitteet loppuvat.

Mitä sitten voidaan tehdä tarpeessa olevien vanhempien hyväksi, jos he haluavat asua yksin tai jos heidät sittenkin sijoitetaan vanhainkotiin? Sellaisissa tapauksissa jotkut kristityt ovat muuttaneet lähemmäksi heikkokuntoisia tai yksinäisiä vanhempiaan. Jonkun lapsenlapsista ehkä sallitaan yöpyä isovanhempien kodissa. Tai jos he ovat jossakin huoltolaitoksessa, ehkä heidän luonaan voidaan käydä säännöllisesti. Kun lähemmäksi muuttaminen ei ole mahdollista, voidaan ehkä pyytää jotakuta lähistöllä asuvaa käymään vanhempien luona säännöllisesti.

Aika ajoin olisi sopivaa käydä iäkkäitten vanhempien tai isovanhempien luona suorittamassa pieni tarkastus. Onko heillä tarpeeksi ruokaa ja lämmintä? Onko kaikki puhdasta? Tarvitseeko mitään korjata? Alkaako heitä ehkä vaivata yksinäisyys? Miten on heidän terveytensä laita? Muista, että sinun velvollisuutesi on huolehtia siitä, että he saavat sopivaa hoitoa.

Ennen kaikkea ikääntyvät vanhempasi tarvitsevat varmuuden siitä, että rakastat heitä hyvin paljon ja etteivät he ole sinulle kiusankappale. Kiedo silloin tällöin käsivartesi heidän ympärilleen ystävyydentunnetta ilmaisten ja syleile heitä oikein kunnolla. Vanhus tarvitsee kipeästi rakkaudellista lämpöä ja kosketusta. Ja kuuntele tarkkaavaisesti, kun vanhempasi kertovat sinulle jotakin, vaikka olisit kuullut sen kaiken jo aikaisemminkin. Vanhuksista on hyvin tuskallista, jos he huomaavat, etteivät ihmiset enää kiinnitä huomiota siihen mitä he sanovat. Sellainen tunne, etteivät he ole haluttuja, voi johtaa alakuloisuuteen ja jouduttaa heidän kuolemaansa.

SEURAKUNTA VOI TEHDÄ PALJON

Mutta täytyykö uskollisten iäkkäitten kristittyjen, joilla ei ole uskovia lapsia, jäädä vaille kaikkea rakkaudellista apua? Ei, on sopivaa, että kristillinen seurakunta, ”Jumalan huonekunta”, huolehtii rakkaudellisesti sellaisista uskollisista kristityistä, jotka ovat vanhenneet ja ruumiillisesti heikentyneet Jumalan totuuden tietä vaeltaessaan. – 1. Tim. 3:15; 5:16.

Tästä aiheesta eräs kristitty sisar kirjoitti: ”Vaikka aviomieheni ei ole totuudessa, olen huolehtinut hänen hyväksymyksellään eräästä hyvin vanhasta hengellisestä sisaresta (86-vuotiaasta) yli kuusi vuotta. Rakkaus tätä sisarta kohtaan sai minut toimimaan; näin hänessä ’isoäitini’. Aluksi se oli raskas taakka, koska hän määräili jokaista, myös lapsia. Jehova on todella auttanut. Lapsetkin ovat oppineet tulemaan toimeen vanhusten kanssa.”

Eräästä toisesta vanhahkosta sisaresta muuan kristitty veli kirjoitti: ”Hänet kastettiin 76-vuotiaana, ja hänen elämänsä oli ollut kovaa ja yksinäistä. Hän tarvitsi enemmän huolenpitoa, koska hän oli sydänpotilas ja hänen oli vaikea kävellä. Hän oli siihen aikaan 81-vuotias ja me olimme vielä nuoria; emme olleet olleet vielä naimisissa kahta vuottakaan. Olemme onnistuneet tekemään nämä hänen elinvuotensa miellyttävämmiksi käymällä hänen luonaan joka päivä, vaikka vain pikaisestikin. Pidämme huolen kaikista hänen asioistaan, ja vaimoni pesee hänen vaatteensa ja laittaa hänelle ruoan. Suurin lahja, minkä voimme antaa hänelle, oli nimetä poikamme hänen nimensä mukaan. Hän itki ja sanoi: ’Nyt olen todella isoäiti.’”

Toiset kristillisessä seurakunnassa olevat voivat tehdä paljon sen hyväksi, että heidän joukossaan olevat vanhukset saavat sellaisen huolenpidon, jonka Jehova Jumala on tarkoittanut heidän saavan. Onko sinulla mahdollisuus auttaa toisia tällä tavalla?

JUMALAN SIUNAAMA JÄRJESTELY

Iäkkäitten vanhempiesi ottaminen kotiisi ei tietenkään ole mikään pikkuasia. Mutta katsokaamme, mitä jotkut siten menetelleet ovat sanoneet:

”Se on ollut merkittävä todistus”, mainitsi eräs henkilö. ”Iäkkään äidin läsnäolo varmasti edistää perheen ykseyttä.”

Eräs toinen kristitty kirjoitti: ”Meidän siunauksenamme on ollut, että olemme oppineet arvostamaan enemmän toisiamme aviomiehenä ja vaimona ja olemme oppineet kestämään.”

Vielä yksi kirjoitti: ”Kun äiti tuli asumaan kanssamme, hän oli hyvin raihnainen. Mutta vähä vähältä hän on tehnyt yhä enemmän työtä perheessämme ja samalla hän on tullut voimakkaammaksi ja terveemmäksi.”

Mitä aiot tehdä nyt, jos jompikumpi tai molemmat vanhemmistasi tulisivat heikkokuntoisiksi? Miksi et istuutuisi kaikessa rauhassa miettimään kaikkea sitä, mitä vanhempasi ovat tehneet hyväksesi, kun olit lapsi, ja sen jälkeenkin. Kysy itseltäsi: Missä olisin ilman heitä? Millaisen esimerkin voin antaa lapsilleni vanhempieni rakkaudellisesta huolenpidosta? Ja mitä Jumala haluaa minun tekevän? Hänen vastauksensa kuuluu: ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.” – Sananl. 3:27.

[Kuva s. 3]

Jeesus uskoi huolenpidon äidistään opetuslapselleen Johannekselle

[Kuva s. 4]

Kristityt ovat velvollisia korvaamaan vanhemmilleen sen huolenpidon, jota he saivat lapsena

[Kuva s. 5]

Monet vanhukset tarvitsevat apua. Voitko tehdä jotakin heidän hyväkseen?

[Kuva s. 6]

Ikääntyvät vanhemmat saavat lohdutusta siitä, että he tietävät sinun varmasti rakastavan heitä