”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken”
1. Miksi Heprealaisille 13:4 kirjoitettiin sopivasti Paavalin kirjeen loppuosaan?
APOSTOLI Paavalin heprealaisille kirjoittaman kirjeen koko perusajatuksena on Jumalan kansan vahvistaminen, ettei se lankeaisi takaisin sen maailman syntisille teille, minkä me olemme hylänneet. Hän panikin sen tähden kirjeensä loppuosaan hyvällä syyllä tämän kehoituksen: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” (Hepr. 13:4) Tämä kirje kirjoitettiin suoraan heprealaisille kristityille. Heillä oli ollut etu nauttia Mooseksen lain hyötyä, joka laki sisälsi käskyt siveettömyyttä vastaan, kuten: ”Älä tee huorin”, ”älä himoitse lähimmäisesi vaimoa.” Mutta hyvää uutista on saarnattu kristillisen aikakauden vuosisatoina kaikille kansoille ja kansakunnille, niillekin, jotka eivät ole olleet Mooseksen lain ja sen siveyssääntöjen alaisia. Sen tarkoitus on pelastaa syntisiä, haureelliset ja avionrikkojat mukaanluettuina. Haureelliset ovat naimattomia ihmisiä, jotka harjoittavat siveettömyyttä. Avionrikkojat ovat naineita ihmisiä, joilla on tahallisia sukupuolisuhteita sellaisten toiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa, jotka eivät ole heidän laillisia aviopuolisoitaan.
2. Kun aikaisemmin siveettömät ihmiset tulevat totuuteen, niin mikä on silloin heille välttämätöntä?
2 Paavali sanoi omana aikanaankin saarnanneensa haureellisille, epäjumalanpalvojille, avionrikkojille, sodomiiteille eli miehille, joita pidettiin luonnottomissa tarkoituksissa, ja miehille, jotka makasivat miesten kanssa, jne. ja saattaneensa tällaisia totuuteen. Kaikki olivat rikkoneet törkeästi siveellisyyslakia vastaan. Jeesus itse sanoi ulkonaisesti siveellisille papeille ja uskonnollisille vanhemmille, että verojen kokoojat ja portot menevät Jumalan valtakuntaan ennen heitä. (1. Kor. 6:9–11; Matt. 21:31, 32) Mutta totuus oli nyt puhdistanut heidät. He eivät saaneet sen tähden enää mukautua tämän maailman tapoihin ja sääntöihin, vaan heidän täytyi saattaa ajatuksensa, kiintymyksensä ja käyttäytymisensä Jumalan totuuden ja käskyjen mukaisiksi. Kun tällaiset tulevat totuuteen ja kun Jumala ottaa heidät teokraattiseen järjestöönsä, niin heidän täytyy siis tehdä jyrkkä muutos elämässään, kotioloissaankin. Tämä piti paikkansa tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten apostolien aikoina, ja se on yhtä paikkansapitävä nytkin.
3. Voiko moniavioinen pysyä sellaisena keisarin lakien perusteella, kun hän on tullut kristityksi? Miksi tai miksi ei?
3 Monissa maissa oli moniavioisuus luvallinen apostolien aikaan. Mies sai siis ottaa useita vaimoja. Niin on nytkin. Joku monivaimoinen mies tulee nyt kristityksi. Voiko hän elää jatkuvasti useitten vaimojen kanssa ja saada Jumalan hyväksymyksen Kristuksen kautta vain siksi, että moniavioisuus on sillä paikkakunnalla laillinen ja tapana. Ei. Hän ei saa tässä tapauksessa elää sen mukaan, mitä ”keisari” sallii tässä maailmassa. Hänen täytyy antaa Jumalalle se, mikä nyt kuuluu Jumalalle, nimittäin puhdas palvonta. Hän ei saa käyttää hyväkseen keisarin lakia tyydyttääkseen itsekästä himoaan. Jos hän tekisi siten, niin se merkitsisi sen Jumalan lain syrjäyttämistä, mikä on korkeampi ja läpeensä vanhurskas. ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29, Um.
4. Miten Jeesus osoitti, mikä on kristillinen avioliitto-ohje?
4 Jeesus oli täysin selvillä siitä, mikä Jumalan laki on kristillisestä avioliitosta, nimittäin että kristillinen avioliitto-ohje on se, minkä Jumala asetti alussa Eedenissä, missä hän antoi täydelliselle miehelle ainoastaan yhden elossa olevan vaimon. Jeesuksen viholliset koettivat saada hänet sitten sovittelemaan avioliittoasiassa, niinkuin jotkut ihmiset yrittävät saada Jumalan järjestönkin sovittelemaan tässä samassa kysymyksessä. Me luemme tästä: ”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: ’Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ”loi heidät mieheksi ja naiseksi” ja sanoi: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi”? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.’ He sanoivat hänelle: ’Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?’ Hän sanoi heille: ’Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin.’” – Matt. 19:3–9.
5. Mitä moniavioisen täytyy siis tehdä eri olosuhteissa?
5 Jumala teki näin ollen siis vain kaksi ”yhdeksi lihaksi”, miehen ja hänen yhden vaimonsa, eikä kolmea tai neljää tai useampaa yhdeksi lihaksi. Jos siis moniavioinen mies, jolla on täysin hyvä asema omassa yhteiskunnassaan maansa tapojen ja lakien mukaan, haluaa olla tosi kristitty, niin hänen täytyy luopua liioista vaimoistaan. Hänellä saattaa olla lapsia heistä, missä tapauksessa paikkakunnan lait ja säädökset voivat vaatia häntä pitämään kohtuullisesti huolta noista hylätyistä vaimoista ja heidän lapsistaan, kunnes nämä vaimot saattavat mennä naimisiin toisen miehen kanssa. Jos lait eivät salli hänen erota noista liioista vaimoistaan, niin entä sitten? Hän hylkää heidät siitä aviollisesta asemasta, mikä heillä on hänen kanssaan, ja pitää vain yhden vaimoista, jolle hän täyttää aviolliset velvollisuutensa. Hän ei salli kenenkään noista toisista vaimoista olla kanssaan sellaisissa aviosuhteissa, vaikka hän saattaakin olosuhteitten pakosta pitää heidät ja heidän lapsensa yhä huonekunnassaan. He toimivat vain palvelijoina tai palkattuina apulaisina toimeentulokseen, mutta hän tunnustaa julkisesti vain yhden vaimon omaksi aviopuolisokseen kristillisen säännön mukaan.
6. Miksi moniavioisuutta ei saa sallia missään kristittyjen keskuudessa? Onko heille ollut mahdollista korjata se?
6 Moniavioisuus aiheuttaa epäilemättä vaikean tilanteen korjattavaksi ja selvitettäväksi. Mutta Jumalan järjestö ei voi sovitella pelkästään tämän perusteella ja sallia toisen avioliittosäännön olla vallalla sanokaamme Afrikassa paikallisten lakien takia ja kieltäen sen muualla ja pitäen siellä kiinni toisesta säännöstä, koska kristikunnan lait tekevät sen helpoksi. On olemassa vain yksi kristillinen sääntö, mistä Jeesus piti kiinni. Moniavioisuuden maissakin on ollut Jumalan avulla ja hengellä mahdollisuutta soveltaa sitä. Esim. Tanganjikassa, Itä-Afrikassa, on eräs työtämme ehkäisevä vaikeus ollut moniavioisuus. Ihmisillä on ollut siellä sama tapa kuin muuallakin tuolla mantereella. Avioliiton suhteen ei olla kovin tarkkoja, ja sellaisilla miehillä kuin päälliköillä on jopa 25:kin vaimoa tai enemmänkin, kun taas tavallisilla ihmisillä on vain kolme tai neljä. Jehovan todistajat eivät voi tosi kristittyinä ummistaa silmiään tällaisille tavoille niiden ollessa kysymyksessä, jotka omaksuvat kristillisyyden, antavat kastaa itsensä ja toimivat Korkeimman Jumalan todistajina. Maailmallinen moniavioisuus on sen tähden puhdistettu heidän keskuudestaan. – Katso 1951:n Jehovan todistajain vuosikirjasta (engl.) sivua 226 ja elokuun 1. p:n The Watchtowerista 1949 sivulta 240 kirjettä ”Moniavioisuus”.
SIVEELLISINÄ ESIMERKKEINÄ
7. Miksi moniavioisia ei tule panna vastuullisiin palvelusasemiin?
7 Jos moniavioinen mies pysyy edelleen sellaisena, niin hän kieltää Omistajansa, joka osti hänet, sillä hänen Omistajansa Jeesus Kristus asetti seuraajilleen sen säännön, että heillä saa olla vain yksi elossa oleva vaimo. Moniavioista ei Jehovan teokraattisen järjestön näkyvä hallitseva elin voi määrätä mihinkään vastuulliseen palvelusasemaan kristillisessä seurakunnassa. Apostoli Paavali kuului hallitsevaan elimeen ensimmäisellä vuosisadalla. Kun hän kirjoitti apulaiselleen Timoteukselle niiden miesten edellytyksistä, jotka tuli määrätä seurakuntien virka-asemiin, niin hän sanoi: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, . . . joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” Koskivatko nämä vaatimukset vain seurakunnan huomatuimpia palvelijoita? Ei. Myöskin alipalvelijoista on määrätty: ”Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.” Tiitus oli toisessa maassa, mutta hänenkään ei sallittu seurata muuta ohjetta sen perusteella. Häntä neuvottiin samaten: ”Että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton.” – 1. Tim. 3:1, 2, 4, 12; Tiit. 1:5–7.
8. Vaadittiinko yksiavioisuutta ainoastaan tällaisilta palvelijoilta? Mikä leskivaimoja koskeva vaatimus ilmaisee, miten tämä oli?
8 Näiltä palvelijoilta vaadittiin, että he olivat vain yhden elossa olevan vaimon miehiä. Tämän ei tule ymmärtää merkitsevän sitä, että yksiavioisuutta olisi vaadittu ainoastaan palvelijoilta, mutta että moniavioisuus olisi ollut sallittu muille seurakuntalaisille. Naiset eivät varmastikaan olleet silloin moniavioisia, niin että heillä olisi ollut useita elossa olevia miehiä. Naisten moniavioisuus ei ollut siis syynä siihen, että iäkkäät leskivaimot luetteloitiin, jotta he olisivat saaneet avustusta seurakunnasta: ”Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo.” (1. Tim. 5:9, 10) Mutta koska tuollainen leskivaimo oli rajoittunut vain yhteen mieheen, niin hän osoitti omaavansa itsehillintää lihallisiin himoihin nähden. Hän noudatti Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 7:8, 9, 39, 40:nnessä antamaa leskiä koskevaa neuvoa: ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään [nimittäin leskenä]; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.”
9. Mitä määrättyjen palvelijain antama esimerkki osoittaa siis koko seurakunnalle?
9 Yksiavioisuus koskee siis yhtä hyvin naisia kuin miehiäkin. Koska seurakunnan virkaan asetettujen palvelijain, ylivalvojain ja apulaispalvelijain, piti olla esimerkkeinä kristilliselle laumalle, niin heidän piti olla uskovien esimerkkeinä myöskin tässä asiassa, siis naimisissa vain yhden elossa olevan vaimon kanssa. Tämä osoittaa jo itsessään, että koko kristilliselle seurakunnalle, kaikille Kristuksen seuraajille, annettu sääntö on, että miehellä saa olla vain yksi elossa oleva vaimo, niinkuin Jumala alkujaan järjestikin asian Aadamille Eedenissä.
AVIOERON KRISTILLISET PERUSTEET
10. Miten Matteuksen 19:9 kieltää kaiken moniavioisuuden, ja miten eräät papit ymmärtävät tämän jakeen?
10 Matteuksen 19:9:nnessä olevat avioeroa koskevat Jeesuksen sanat osoittavat selvästi, että moniavioisuus ei kuulu kristityille: ”Minä sanon teille joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin.” Jos toisen naisen naiminen aikaisemman syyttömän vaimon ollessa vielä elossa merkitsi haureutta, niin miten kristitty voisi harjoittaa moniavioisuutta olematta avionrikkoja? Jotkut uskonnolliset papit ajattelevat tässä olevien Jeesuksen sanojen merkitsevän, että kristityiltä on kielletty kokonaan avioero, vaikka aviorikoskin olisi kysymyksessä. New Yorkin Times tiedotti joulukuun 13. p:nä 1948: ”Mitkään aviolliset olosuhteet eivät oikeuta avioeroa, olkootpa ne kuinka ’tuskalliset tai julmat’ tahansa, selitti pastori Anselm Leahy eilen pitäessään toisen adventtisunnuntain saarnaansa St. Patrickin katedraalissa. Hän nimitti nykyistä avioeroa ’perättäiseksi moniavioisuudeksi’ ja tuomitsi ’avionrikkojiksi’ eronneet henkilöt, jotka solmivat uudet avioliitot toistensa eläessä. . . . Hänen ehdotonta avioeron tuomintaansa seurasi monsignor Robert E. McCormickin lausunto, mikä vaati [New Yorkin] valtion lainlaatijakuntaa ’julistamaan laittomaksi’ avioeron ja moitti ’nykyistä liikettä, joka pyrkii väljentämään avioeroa valtiossamme’, ’yhteiskunnan uhkaksi.’”
11. Tuomitsevatko Matteuksen 5:nnessä tai Markuksen 10:nnessä olevat Jeesuksen sanat kaikki avioerot?
11 Ottamalla tällaisen asenteen nuo pappismiehet tuomitsevat Jehova Jumalan, joka salli juutalaisten erota Mooseksen kautta annetun Jumalan lain mukaan. (5. Moos. 24:1–4) Mutta Jeesus ei tuominnut Matteuksen 19:1–9 tätä eromahdollisuutta eikä sanonut sitä epäoikeutetuksi, ’olkootpa aviolliset olosuhteet kuinka ”tuskalliset tai julmat” tahansa’. Eivätkä hänen vuorisaarnassa olevat vastaavat sanansakaan tuomitse sitä, vaan sanovat yksinkertaisesti: ”On sanottu: ’Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet [alttiiksi haureudelle, sillä] joka nai hyljätyn, tekee huorin.” (Matt. 5:31, 32) Hän osoitti myöskin, että vaimo saattaa aloittaa erotoimenpiteet, sanoen: ”Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin.” – Mark. 10:11, 12.
12. Jollei tämä kiellä kaikkia avioeroja, niin minkä se sallii sen syyksi?
12 Tämä ei kiellä kristityltä kokonaan avioeroa, mutta sallii sen ainoastaan siveettömyyden perusteella, millä Raamattu oikeuttaa eron saannin. Jos kuka nai henkilön, joka on eronnut joistakin muista syistä kuin siveettömyyden tähden, hän tekee huorin, sillä avioside ei ole katkennut todellisuudessa Jumalan silmissä laillisessa erossa. Mutta tämä ei merkitse sitä, että kristitty, joka saa eron puolisonsa sukupuolisen uskottomuuden takia, pääsee vain eroon tällaisesta puolisosta ja saa hänestä vuode- ja pesäeron, mutta ei ole kuitenkaan vapaa menemään naimisiin toisen kristityn naisen kanssa. Jumalan Israelille antaman lain alaisuudessa ei miehelle, joka sai eron siveellisesti epäpuhtaasta vaimostaan, pantu estettä mennä naimisiin toisen israelilaisen naisen kanssa. Jeesus ei selittänyt siis kristityn avioeroa sellaisella tavalla, että se kieltäisi häntä menemästä uudelleen naimisiin. Jeesuksen sanat merkitsevät tarkalleen tätä: jos kristitty hankkii eron muilla perusteilla kuin aviopuolisonsa epäsiveellisyyden takia, niin tämä kristitty tekee aviorikoksen, jos menee uusiin naimisiin.
SAASTUTTAMATON VUODE
13. Miten eräät maat, joissa on avioerot kieltävät lait, hyväksyvät itse asiassa kaksi- tai moniavioisuuden? Mitä vaikeutta tämä tuottaa totuuden etsijöille?
13 Sellaisen lain laatiminen, joka kieltää avioeron kaikissa olosuhteissa, ei ole auttanut säilyttämään avioliittoa kunniassa eikä ehkäisemään aviorikosta ja haureutta. Maissa, joissa on avioerot kieltävä laki, jättävät monet naineet ihmiset sen huomioonottamatta ja seuraavat omien himojensa määräyksiä. Mies hylkää vaimonsa syystä tai toisesta tai vaimo jättää miehensä. He eivät voi saada laillista eroa, ja niin mies tai vaimo menee vahvistamattomaan avioliittoon toisen henkilön kanssa laillisen aviopuolison ollessa vielä elossa. Sekä mies että vaimo tekevät täten aviorikoksen ja harjoittavat myöskin kaksinnaimista tai moniavioisuutta. Vaikka paikallinen hallitus pitää kiinni uskonnollisesta kanonisesta oikeudesta, mikä ei salli eroa, niin se ummistaa silmänsä moniavioisuudelle eli siis hyväksyy sen itse asiassa, koska se ei saata lakia voimaan rankaisemalla niitä, jotka rikkovat sitä. Tästä syntyy vaikeuksia sen suhteen, miten nuo avioasiat tulee korjata oikealla tavalla, kun tällainen mies tai vaimo tulee kosketukseen Valtakunnan totuuden kanssa ja haluaa tulla Jehovan todistajaksi.
14. Miten jotkut rikkovat vahvistamattomia avioliittojakin, ja mitä tällaisten rikkojien täytyy tehdä saatuaan totuuden?
14 Eräissä maissa, joissa on uskonnollisia kieltoja ja taloudellisia vaikeuksia, ovat vahvistamattomat avioliitot yleisiä. Yhdyskunnassa olevat ihmiset eivät halveksi sitä eivätkä syrji niitä, jotka tekevät niin. Mutta on niitä, jotka häpäisevät tämänkin tavan. Heillä on yksi vihkimätön vaimo jollakin paikkakunnalla, toinen samanlainen toisella ja vielä toisia muilla paikkakunnilla, ja he tekevät kierroksensa ja käyvät säännöllisesti kunkin luona viipyen jonkin aikaa. Nämä vaimot ovat tällaisissa tapauksissa tietoisia siitä, että heidän miehensä pitää toista vaimoa tai toisia vaimoja ja että hänellä on säännölliset suhteet heihin. Mutta he eivät pane vastaan mieheltä saamansa aineellisen tuen vuoksi, vaan tyytyvät siihen, että hän tulee asumaan heidän kanssaan heidän vuorollaan. Tällainen menettely miehen puolelta on moniavioisuutta, ja nuo vaimot ovat syypäitä haureuteen. Jos joku tällainen mies tai vaimo tulee tuntemaan totuuden ja haluaa olla Jumalan järjestön yhteydessä, niin on ehdottoman välttämätöntä, että hän katkaisee kaiken osallisuuden moiseen aviorikkoiseen, moniavioiseen järjestelmään. Miehen täytyy rajoittua yhteen vaimoon, vaimon yhteen mieheen, ja kummankin täytyy olla uskollisia ja totisia tuolle yhdelle siitä lähtien.
15. Mitä vahvistamattomassa avioliitossa olevien kristittyjen tulee tehdä, vaikka pappia ei tarvitakaan avioliiton vahvistamisessa? Miksi?
15 Ihmiset, jotka elävät vahvistamattomassa avioliitossa, tulevat totuuteen lukuisissa tapauksissa. Heidän tulee laillistaa avioliittonsa totuuden tähden ja ollakseen itse vapaat kaikista häpäisyistä. Tämä saattaa heidän aviollisen asemansa kunniaan. Raamatusta käy ilmi, että vihkimämenot eivät ole mikään niin sanottu sakramentti, minkä suorittamiseen uskonnollisilla papeilla olisi yksinoikeus. Kenenkään papin ei tarvitse toimittaa vihkimistä. Mutta tämä ei ole mikään puolustus avioliiton laillistamista vastaan ja vahvistamattoman avioliiton hyväksi. Israelin teokraattisessa kansassa ei ollut lainkaan vahvistamattomia avioliittoja, vaikka uskonnollista pappia ei kutsuttukaan vihkimään niitä. Mutta avioliitto järjestettiin kumminkin laillisesti. Välittäjä eli puhemies oli yhteydessä sen nuoren miehen ja naisen vanhempiin tai huoltajiin, jolle avioliittoa valmisteltiin, ja sitten tehtiin sopimus. Miestä ja naista pidettiin siitä lähtien toisilleen varattuina eli kihlattuina. Jos nainen teki minkä siveettömän teon tahansa, ennen kuin hänen ylkänsä vei hänet kotiinsa, niin se merkitsi aviosopimuksen rikkomista ja oli aviorikostapaus, mistä hänet voitiin kivittää kuoliaaksi. Näin oli Joosefin ja Mariankin laita, kun tämä tuli raskaaksi Jumalan pyhästä hengestä. Ylkä vei kihlausajan jälkeen morsiamensa tämän vanhempien kotoa ja johdatti hänet julkisesti kotiinsa lähimmäisten iloitessa ja esittäessä hyviä toivotuksiaan, ja sitten seurasi hääjuhla. Avioliitto tehtiin täten yleisesti tunnetuksi, ja todistajia oli paljon.
16. Miten israelilaisten menettely osoittaa avioliiton kirjoihin merkinnän sopivaksi? Missä hyvissä tarkoituksissa?
16 Tällaisesta avioliitosta syntyneet lapset merkittiin sitten kirjoihin kylän tai kaupungin kirjaajan toimistossa, missä pidettiin perheitten sukuluetteloja, ja lapsi voi siten saada selville esivanhempansa. Aviomieskin merkittiin luetteloon appensa laillisena poikana. Kaikki tämä järjestely toimitettiin sekä aviomiehen että vaimon ja myös lasten oikeuksien lailliseksi suojelemiseksi. Se piti jokaisen vastuullisena henkilökohtaisesta käytöksestään toista perheen jäsentä ja aviovuodetta kohtaan. Juutalaisista tuli ensiksi kristittyjä, ja he toivat tämän järjestelyn kristilliseen seurakuntaan. Tämä tekee oikeaksi ja sopivaksi, että ne vihkimättömät parit, joista tulee vihkiytyneitä kristittyjä, laillistavat avioliittonsa ja sitoutuvat siten lain edessä samoin kuin Jumalankin edessä olemaan uskollisia ja kuuliaisia toisilleen. Täten heille avautuu tie astua täysin teokraattisen järjestön etuihin ja toimia siinä virkaanasetettuina palvelijoina.
17, 18. Miksi Heprealaisille 13:4 on nyt ajankohtainen? Mitä naimattomien ihmisten ja leskien täytyy tehdä mennäkseen kunniallisesti avioliittoon?
17 Avioliittojen suhde avioeroihin on nykyään 4:1 Amerikan Yhdysvalloissa ja 8:1 Englannissa ja Walesissa [Suomessa suunnilleen sama], ja kaikissa maissa vallitsee vapaat aviosuhteet ja siveettömyys. Vihkiytyneille kristityille on sen tähden mitä välttämättömintä totella apostolin antamaa käskyä: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna.” Oikea avioliitto on kunniallinen itsessään kaikkina aikoina, koska se on Jumalan järjestämä. Vaikka olemmekin ”lopun ajassa” ja Harmagedonin taistelu on vielä edessä, niin ne, jotka tahtovat solmia avioliiton tai tuntevat tarvetta mennä naimisiin, voivat kunniallisesti tehdä sen. Kenenkään ei tule arvostella heitä tämän maailman ajan ilmeisen myöhäisyyden takia. Mutta menkööt kristityt naimisiin kunniallisella tavalla. Älköön kukaan naimaton tyttö vietelkö naimatonta miestä sukupuolisuhteisiin kanssaan siinä tarkoituksessa, että velvoittaisi tuon miehen naimaan hänet. Se on haureutta heille kummallekin, vaikka mies tuntisikin myöhemmin olevansa velvollinen menemään naimisiin hänen kanssaan. Mutta tytön löysä siveellisyys aiheuttaa miehessä kuitenkin todennäköisesti halveksintaa häntä kohtaan, niin että hän ei haluakaan vaimokseen tuota tyttöä, vaan kunniallisen naisen, joka vastustaa kaikkia taipumuksia tai vihjauksia siveettömyyteen. Älköön kukaan nuori leskivaimo vietelkö lihallisissa himoissaan ketään miestä älköönkä antautuko hänelle sukupuoliseksi tyydytyksekseen. Paavali sanoo: ”Minä tahdon . . .. että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.” – 1. Tim. 5:11–14.
18 Älköönkä toisaalta kukaan naimaton mies ajatelko, että hänellä on vapaus ennen avioliittoa olla sukupuolisuhteissa toisen tytön kanssa toisensa jälkeen, kunnes hän kohtaa jonkun, jolla on sellaiset siveelliset mittapuut, mitkä hän haluaisi vaimollaan olevan. Jos hänellä on tällainen sukupuolinen suvaitsevaisuus, niin hän on huorintekijä ja naisten itsekäs turmelija. Kristillisen seurakunnan täytyy varjeltautua sellaisilta miehiltä, jotka yrittävät hiipiä siihen tällaisista siveettömistä syistä.
19. Miten miehen ja vaimon tulee katsella avioliittoaan ja suhtautua siihen?
19 Avioliiton täytyy olla ylevä, ja se on tehtävä vastuulliseksi laillistamalla se todistajain edessä ja antamalla maan asianomaisten viranomaisten merkitä se kirjoihin. Kun mies ja nainen ovat kerran menneet naimisiin, niin heidän tulee pitää liittonsa kunniassa olemalla uskollisia lupauksilleen, jotka he ovat toisilleen antaneet. Heidän tulee suhtautua avioliittoonsa vakavasti pitäen sitä sellaisena, mitä ei voida helposti murtaa millään muilla perusteilla kuin aviollisen uskottomuuden tähden, vaikka maan avioerolait olisivat miten vapaamieliset ja laveat. Avioliitto on sellainen, että se rajoittaa heidän suhteensa toisiin vastakkaista sukupuolta oleviin. Miehen ja vaimon sukupuolisuhteet eivät merkitse aviovuoteen saastuttamista, vaan ovat aviovelvollisuuksien täyttämistä 1. Korinttolaiskirjeen 7:1–7 mukaan. Mutta jos joko mies tai vaimo tekee aviorikoksen jonkun ulkopuolisen kanssa, niin se on aviovuoteen saastuttamista.
20. Mikä osoittaa, onko eroon asettuminen luvallinen? Millaisin rajoituksin?
20 Onko aviopareilla, jotka eivät tule toimeen keskenään, lupa erota toistensa yhteydestä joko keskinäisesti sopimalla tai laillisesti? On, sillä apostoli sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 7:10, 11, 15:nnessä: ”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut.” Koska tämä on ainoastaan eroon asettumista eikä laillista eroa ole otettu aviollisen uskottomuuden takia kummaltakaan puolelta, niin ei kumpikaan eronnut saa mennä uusiin naimisiin eikä olla sukupuolisuhteissa kenenkään ulkopuolisen kanssa. Jos he menettelisivät näin, niin he tekisivät aviorikoksen, ja se merkitsisi aviovuoteen saastuttamista.
21. Mitä kristityn tulee siis välttää saastuttamasta ja miten?
21 Jokaisen ulkopuolisen kristityn tulee pitää miehen ja vaimon aviovuodetta arvossa antautumatta millään tavalla sen saastuttamiseen. Jos kristitty aikaansaa avioeron, vaikka puoliso ei ole osoittautunut siveettömäksi, ja menee uusiin naimisiin, niin se on aviovuoteen loukkaamista. Se on Raamatun mukaan kaksinnaimista. Samoin häpäisee moniavioinen kristitty avioliittoa ja saastuttaa kristillisen aviovuoteen. Kristitty kunnioittaa omaa avioliittoaan samoin kuin jonkun toisenkin avioliittoa, koska se on Jumalan asettama. Kristitty ei himoitse toisen aviopuolisoa eikä tee aviorikosta eikä harjoita haureutta. Nämä asiat ovat syntiä ja vastenmielisiä Jumalalle. Apostoli Paavali varoittaa sellaisista synneistä: ”Sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” Tämän tosiasian pitäisi ehkäistä ketään häpäisemästä avioliittoa ja saastuttamasta aviovuodetta. Jehova on nyt temppelissään ja varoittaa: ”Minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi velhoja ja avionrikkojia . . . vastaan . . . sanoo [sotajoukkojen Jehova].” – Mal. 3:5.
IHANTEELLISEN AVIOLIITON HYVÄKSI
22. Miksi siveetön on erotettava toisten yhteydestä?
22 Korkein Jumala haluaa nyt puhtaan näkyvän teokraattisen järjestön. Hän huolehtii sen tähden siitä, että se pidetään nyt, hänen tultuaan temppeliin, puhtaana siveettömyydestä ja muista häpeällisistä asioista. Siveettömyyteen syypää ihminen voi väittää, että hänellä on oikeus olla mukana seurakunnassa, ja saattaa panna vastalauseensa siitä erottamiselleen. Hän vastustaa sitä väittäen, että kun hän saa olla vapaasti järjestön yhteydessä, niin se auttaa häntä voittamaan siveettömät suhteensa toiseen sukupuoleen ja pelastaa hänet siten menettelynsä huonoista seurauksista. Mutta Jumalan Sana määrää erottamaan sellaisen siveettömän henkilön, jotta Hänen tuomionsa häntä vastaan ilmenisi. Jollei syyllinen kadu ja oikaise elämäänsä, niin hänelle ei tule antaa anteeksi eikä häntä pidä ottaa takaisin teokraattisen järjestön seuraan. Mutta joku toinen siveetön henkilö voi uhmata tätä ja sanoa: ’Erottakaa minut, jos tahdotte. Minulla on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Minä en siitä murehdi.’ Mutta tuollainen ihminen pettää itsensä, sillä Jumala tuomitsee avionrikkojat ja huorintekijät kelvottomiksi eikä ole missään suhteissa heidän kanssaan. Siksihän hän kieltää järjestöäkin olemasta yhteydessä heihin.
23. Miten Jumala osoittaa arvonantoa järjestöään kohtaan?
23 Jumalan järjestö on tärkeämpi hänelle kuin jonkun epäsiveellisen tai tottelemattoman yksilön pelastaminen. Jehovan yksinvaltiuden kunniaansaattaminen ja hänen nimensä säilyttäminen häpäisyn yläpuolella on tärkeämpi kuin tahallisten syntisten varjeleminen. Näiden kaikkein tärkeimpien asioitten täytyy olla siis etusijalla. Jumala osoittaa sen tähden asiaankuuluvaa arvonantoa järjestölle, joka kantaa hänen nimeään. Hän toimeenpanee tuomionsa saastuttajia kohtaan ja pitää sen puhtaana. Hän toimii seuraavan periaatteen mukaan: ”Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja [te olette se temppeli].” – 1. Kor. 3:17.
24. Miten meidän tulee osoittaa arvonantoa hänen järjestöään kohtaan ja miksi?
24 Koska Jumala kunnioittaa näin järjestöään, niin meidänkin täytyy puolestamme pelätä ja kunnioittaa sitä. Meidän ylevä velvollisuutemme on valvoa käytöstämme ja välttää tuottamasta häpeää sille turmelemalla sitä. Pitäkää siis avioliitto kunniallisena ja aviovuode saastuttamatonna. Me emme saa saastuttaa järjestöä ja tuottaa sille häpeää epäpuhtaalla käytöksellämme ja silti pysyä siinä, sillä se vaikuttaisi kuin hiiva ja panisi käymään koko järjestön epäpuhtaudesta, ulkokultaisuudesta ja synnistä. Se tekisi järjestön inhottavaksi vilpittömien ihmisten silmissä ja ehkäisisi sellaisia loukkaantuneita tulemasta järjestöön ja pelastumasta. Me emme voi saavuttaa omaa pelastustamme estämällä samalla toisia pelastumasta epäsiveellisellä, häpeällisellä käyttäytymisellämme, mikä syöksee Jumalan järjestön vaikeuksiin. Jumalan nykyään toimeenpanema tuomio on tämän tähden seuraava: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha [ja kuin synnin hiiva].” (1. Kor. 5:1–13) Jos me hylkäämme Jumalan käytöksellämme, niin hän hylkää meidät erottamalla meidät. Hänen tuomionsa ei nyt edisty hitaasti, eikä epäpuhtaitten tuho torku.
25. Miksi meidän tulee noudattaa siveellisyyttä näin lähellä uuttaa maailmaa?
25 Me olemme nyt vanhurskaan uuden maailman kynnyksellä. Niistä, jotka tulevat tuon uuden maailman jumalalliseen hallitukseen, on kirjoitettu: ”Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valehtelijaa.” (Ilm. 21:27) Jehova Jumala muodostaa nyt uuden maailman yhdyskuntaa, ja sen on täytettävä ne puhtaat, vanhurskaat mitat, mitkä ovat vallalla hänen uudessa maailmassaan. Hän vie vain ne, jotka pyrkivät noudattamaan niitä, ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodan” läpi, minkä hän taistelee tätä epäpuhdasta maailmaa vastaan, ja he elävät puhtaaseen Harmagedonin jälkeiseen maailmaan. Silloin ei hyväksytä mitään moniavioisuutta sen Jumalan toimeksiannon toteuttamiseksi, mikä koskee ’maan täyttämistä’ vanhurskaalla suvulla. Minkäänlaista siveettömyyttä ei sallita, eikä Jumalan toimeksiannon toteuttamiseen osallistuvien keskuudessa tapahdu avioeroja. Niinkuin Nooan ajan vedenpaisumus pyyhkäisi pois vedenpaisumusta edeltäneen maailman siveettömät tavat ja menot, niin huuhtoo Harmagedonin suuri vuoksikin pois tämän maailman turmeluksen.
26. Minkä me näemme siis nyt velvollisuudeksemme?
26 Nähkäämme siis velvollisuutemme ”[taistella ankarasti] sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”, ja tehkäämme se vastustaen kaikkea moraalittomuuden, siveettömyyden ja maailmallisuuden tunkeutumista teokraattiseen järjestöön nykyisten Bileamin ja Iisebelin kaltaisten henkilöitten kautta. Sääntömme tässä suhteessa on: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna.” Aviomiehet ja -vaimot mukautuvat tähän sääntöön. He yrittävät kunnioittaa avioliittoaan antaen sille arvon niiden ihanteellisten ohjeitten mukaan, mitkä Jumalan Sana asettaa sille. – Ef. 5:21–33.