Arvostakaamme suhdettamme Jehovaan
”Että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” – Matt. 5:45.
1. Miksi pidämme hyvää ystävää suuressa arvossa, ja miksi meidän täytyy pitää Jehovaa parhaana ystävänämme?
LUOTETTAVA ystävä on laskettava arvokkaimpien omaisuuksiemme joukkoon. Sellainen ihminen on rauhoittava lohtu ahdingon aikana ja ihastuttava ilo, kun meillä on siunauksia jaeltavana. Jos meillä on paljon uskollisia ystäviä, me olemme todella rikkaita. Mutta ketä pitäisit parhaana ystävänäsi? Ehkä häntä, jonka kanssa sinulla on enimmän yhteistä ja jonka suhde sinuun myötävaikuttaa eniten tarpeittesi hyväksi. Me kaikki voimme ajatella ystäviä, joita pidämme rakkaina, mutta mistään kaikkien heidän joukostaan emme voi löytää ketään, joka olisi Jehovan vertainen ystävänä, hänen joka voi niin täydellisesti täyttää tarpeemme. ”Hän antaa . . . voimattomalle voimaa yltäkyllin” suoden kaikkea, mitä ylläpidoksemme tarvitaan. (Jes. 40:29–31) Ne, jotka arvostavat suhdettaan Häneen, liittyvät erottamattomasti Häneen pitäen Häntä läheisenä ystävänä.
2, 3. a) Miten voimme tutustua persoonallisesti Jehovaan? b) Mikä vastuu tulee Hänen ystävyytensä mukana?
2 Inhimilliseltä kannalta katsoen jotkut voisivat pitää ystävyyssuhdetta hänen kanssaan epätodellisena. Miten minä voin olla niin etäällä olevan läheinen ystävä? Mitä mahdollisuutta on olemassa arvioida henkilökohtaisesti hänen ominaisuuksiaan? Harvoilla meistä on toiveita liittyä hänen yhteyteensä hänen kirjaimellisessa läsnäolossaan, mutta tämä ei merkitse sitä, että me emme voisi koskaan tietää, millainen hän on persoonana. Hän varasi täsmällisen tiedon persoonallisuudestaan Poikansa välityksellä. Jeesus sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9) Jeesuksen opetuslapset saattoivat havaita hänessä samat ominaisuudet, jotka ovat hänen Isällään. Hänen läsnäolonsa ja työnsä ihmisten keskuudessa antoivat meille vertaansa vailla olevan tilaisuuden tutustua henkilökohtaisesti hänen Isäänsä. ”Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette”, Jeesus sanoi. ”Monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet.” (Luuk. 10:23, 24) Mooseskaan, joka sai kokea persoonallisen kanssakäymisen läheisyyttä Jehovan kanssa, ei ollut niin siunattu kuin ne, jotka voivat nähdä ja kuulla Jeesusta.
3 Jeesus teki meille mahdolliseksi tietää, millainen Jehova on. Hän näytti meille, miten lähestyä hänen Isäänsä, jotta saisi osakseen Hänen hyvän tahtonsa. Se, että hän tunsi persoonallisesti Isän, koitui meille tietolähteeksi, josta voimme ammentaa. Apostoli Paavali sanoi: Hänessä ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”. (Kol. 2:3) Hänen opetustensa ja persoonallisten ominaisuuksiensa tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään ja arvostamaan hänen Isäänsä luotettavana ystävänä. Mitä läheisemmiksi tulemme, sitä suurempi on ilomme. Vastuummekin tulee samaten suuremmaksi. Tilivelvollisuutemme hänen edessään kasvaa. Sitä, joka tahallaan kääntää selkänsä Jehovalle tunnustettuaan hänet ystäväksi, pidetään sellaisena, ”joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja . . . häväissyt ylenkatseellisesti ansaitsemattoman hyvyyden henkeä”. (Hepr. 10:28, 29, Um) Tämä tieto antaa meille lisäsyyn etsiä hänen ystävyyttään, sen sijaan että se työntäisi meitä pois.
JEESUS ARVOSTAA TÄYSIN SUHDETTAAN JEHOVAAN
4. Mikä tilaisuus Jeesuksella oli päästä tuntemaan Isänsä, ja mikä tehtävä hänelle annettiin?
4 Jeesus osoitti kaikin tavoin pitävänsä suuressa arvossa suhdettaan Isäänsä. Kaikki, mitä hän sanoi ja teki, osoitti hänen tuntevan Isänsä erittäin hyvin ja haluavan olla hänen kaltaisensa joka tavalla. Hän oli maailmankausia kestäneessä olemassaolossaan ennen ihmiseksi tuloaan jatkuvasti Isänsä luona ja voi nähdä hänet kirjaimellisesti sekä kokea rakastavan Isän ja kiintyneen pojan välistä läheistä suhdetta. Hänen työmääräyksensä oli hänen Isänsä luomista koskevien tarkoitusten toteuttaminen. Siitä johtuu, että ”kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan”. (Joh. 1:3) Siihen, että hän suoritti täydellisesti tämän työn, sisältyi rajattoman moninaisia velvollisuuksia, joiden valtavaa suuruutta me voimme vain hämärästi käsittää. Hänen käytettäväkseen uskottiin kaikkein valtavin voima, mikä on olemassa: pyhä henki. Hän käytti sitä totellen uskollisesti Isänsä tahtoa ja suorittaen kaiken, mitä Hän oli tarkoittanut.
5. a) Miten Jeesus käytti jatkuvasti valtaa maan päällä ollessaankin? b) Mikä kaksipuolinen tarkoitus hallitsi hänen vallankäyttöään?
5 Poika tietää, mitä suuren voiman omistaminen merkitsee. Hän on ”yli kaikkien”, ja Isä on ”antanut kaikki hänen käteensä”. (Joh. 3:31, 35; Matt. 28:18) Maan päällä ollessaan hän käytti jatkuvasti jossain määrin tätä valtaa. Kun apostoli Pietari menetteli väkivaltaisesti Jeesuksen pidätyksen johdosta, niin Jeesus nuhteli Pietaria ja kysyi: ”Luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?” (Matt. 26:53) Toimiessaan apostoliensa parissa hän puhui arvovaltaisesti. Kun he puhuttelivat häntä ”Herraksi”, niin hän myönsi olevansa Herra ja sanoi: ”Oikein te sanotte, sillä se minä olen.” (Joh. 13:13) Hänen sanansa ja esiintymistapansa ei jättänyt epäilystä siitä, kenellä oli valta. Mutta hän käytti kuitenkin aina valtaansa, ystävällisellä tavalla, kaksipuolisessa tarkoituksessa: korottaakseen Isäänsä ja ilmaistakseen Hänen tarkoituksensa sekä toiseksi hyödyttääkseen niitä, jotka tottelisivat. Hänen asioiden käsittelynsä oli tarkoituksellisesti suunniteltu kohdistamaan suotuisaa huomiota hänen Isäänsä, korottamaan Hänen nimeään toisten edessä. Hän koetti vakavasti tehdä tunnetuksi Isänsä suurenmoiset ominaisuudet ja rakkaudelliset varaukset. Empimättä hän yhä uudelleen julisti olevansa itse riippuvainen Jehova Jumalasta ja myönsi julkisesti päättäneensä tehdä aina ”sitä, mikä hänelle on otollista”. – Joh. 8:29.
6. Miten Jeesus osoitti vilpitöntä kiinnostusta toisiin?
6 Hän oli kiinnostunut toisten hyvinvoinnista ja oli innokas auttamaan heitä ansaitsemaan hänen Isänsä hyväksymyksen. Hän ei käyttänyt millään tavalla hyväkseen valtaansa riistääkseen heitä omaksi hyödykseen. Hänen aineellisen omaisuutensa vähyys todisti, että hänellä ei ollut lainkaan halua rikastuttaa itseään heidän kustannuksellaan. Hän ei määräillyt mielivaltaisesti toisia ympärillään; hänen menettelytavoilleen oli tunnusomaista huomaavaisuus ja lempeys. Hän otti kaikki luokseen tulevat vastaan samalla perusteella asettamatta etusijalle varakkaita tai halveksimatta köyhiä.
7. Millaisena Jeesus tunsi Isänsä vallan, ja miten se vaikutti hänen opetuslapsiinsa?
7 Hän näki Isässään kaikkea, mikä oli hyvää, vanhurskasta ja oikeudenmukaista. Tottelevaisuus ei ollut vain velvollisuus; hän halusi Isänsä olevan Herransa. Kun Jeesus heijasti täydellisesti noita ominaisuuksia omassa persoonallisuudessaan, niin se herätti samaa halua hänen opetuslapsissaan. Ja taas se, mitä he näkivät hänessä, sai heidät haluamaan Jeesuksen olevan heidän Herransa. Pietari puhui kaikkien uskovien puolesta tunnistaessaan Jeesuksen olevan ”Jumalan Pyhä” ja se, jolla on ”iankaikkisen elämän sanat”. (Joh. 6:67–69) Se, että hänen vetoomuksensa perustui aina rakkauteen, veti heitä vaistomaisesti hänen puoleensa. (Joh. 15:12) Tämän rakkauden luoma kiintymys säilyi jopa heidän elämänsä kustannuksella. Seurauksena oli erottamaton ykseys, joka sitoi heidät yhteen uskollisessa tottelevaisuudessa Isää kohtaan. – Joh. 17:20, 21.
8. Miten Jeesus osoitti luottavansa täysin Isäänsä?
8 Jeesuksen usko ja luottamus Isäänsä oli täydellinen. Hänellä oli kokosieluinen vakaumus, ettei hänen Isänsä koskaan aiheuta hänelle pettymystä. Hänen mielessään ei ollut mitään epäilyksiä Isänsä tekojen hyvyyden, oikeudenmukaisuuden, arvon tai lopullisen onnistumisen suhteen. Hän asettui empimättä Isänsä käytettäväksi tarjoutuen innokkaasti tekemään ”ei . . . niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”. (Matt. 26:39) Tällaiset johtopäätökset teki hän, joka tuntee Isän paremmin kuin kukaan muu. On ilmeistä, että niiden ominaisuuksien sanoin kuvaamaton kauneus, jotka hän näki Isässään, herätti hänessä kunnioitusta.
KRISTUS ILMAISI JEHOVAN YSTÄVÄKSI
9. Miten Jeesus auttoi meitä ymmärtämään Isänsä meihin kohdistuvan rakkauden syvyyttä?
9 Mikä siunaus meille olisikaan tuntea Isä niin kuin Jeesus tunsi! Hänen hartain halunsa oli auttaa meitä tähän tuntemukseen, jotta me lopulta saisimme kokea hänen Isänsä ystävyyden ylevää riemua. Hänen menettelytapansa välityksellä paljastuivat hänen Isänsä ihmeteltävät ominaisuudet kaikkien nähtäviksi. Ensi sijalla näiden ominaisuuksien joukossa on hänen rajaton rakkautensa. Joh. 3:16 sanoo: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa” lunnaiksi. Me alamme käsittää tämän rakkauden syvyyttä, kun tarkkailemme Jeesusta, joka tämän saman rakkauden vaikutuksesta tarjoutui vapaaehtoisesti antamaan ”henkensä ystäväinsä edestä”. (Joh. 15:13) Me tunnemme olevamme ikuisesti kiitollisuuden velassa Jeesukselle siitä, mitä hän teki. Kun ymmärrämme, että hänen Isänsä teki koko järjestelyn mahdolliseksi hänen hellästi rakastamansa Pojan kustannuksella, niin se vetää meitä sydän kiitollisuutta tulvillaan Jehovan puoleen.
10. Miten Jeesus jäljitteli Isäänsä nöyryyden osoittamisessa?
10 Jeesuksen luokse tulevat havaitsivat, että häntä oli helppo lähestyä ja että hän oli valmis kuuntelemaan ja aina vilpittömästi kiinnostunut heistä. (Joh. 4:6, 30–34) Monet olivat hämmästyneitä havaitessaan hänessä aitoa nöyryyttä, jota yleensä ei tavattu vaikutusvaltaisissa miehissä. Kuinka sydäntä lämmittävää onkaan tietää, että me voimme lähestyä Isää, Jehova Jumalaa, samalla tavalla varmoina siitä, että hän ottaa meidät ystävällisesti vastaan osoittaen vilpitöntä huomiota tarpeitamme kohtaan! Hämmästyttävää nöyryyttä voidaan nähdä jopa Isässä, ja se vetää vastustamattomasti meitä hänen läheisyyteensä. – Ps. 18:36 (”laupeutesi” = ”nöyryytesi”, Um).
11. Mikä veti ihmisiä tulemaan Jeesuksen opetuslapsiksi, ja mikä vaikutus sillä oli heidän suhteeseensa hänen Isäänsä?
11 Vaikka Jeesus oli täydellinen mies, jolla oli miehekkäät ruumiilliset ominaisuudet, niin hänen vetovoimansa ei perustunut siihen. Se, mitä sellaiset näkivät hänessä, joilla ei ollut vanhurskauden rakkautta eikä hyveellisiä ominaisuuksia, ei tehnyt heihin syvää vaikutusta, niin kuin ennustus oli edeltä sanonutkin. (Jes. 53:1, 2) Hänen opetuslapsiaan tuli niistä, joilla oli syvä kunnioitus hyvyyttä ja vanhurskautta kohtaan ja jotka arvostivat niiden ilmenemistä hänessä tavalla, josta ei voinut erehtyä. Kun me itse huomioimme näitä ihailtavia ominaisuuksia Jeesuksessa, niin se lisää arvonantoamme hänen Isäänsä kohtaan, koska mekin alamme ihailla Häntä henkilökohtaisesti. Ja me olemme ruvenneet rakastamaan kaikissa hänen menettelytavoissaan ilmenevää vanhurskautta.
KRISTUS ILMAISI SUHTEEMME JEHOVAAN
12. a) Miten mahdollisesti suhtaudumme ajatukseen, että voimme tulla Jehovan ystäviksi? b) Mikä tieto rohkaisee meitä lähestymään?
12 Kun saamme tietää, että voimme olla Jehovan läheisiä ystäviä, niin ensimmäiseksi tunnemme olevamme arvottomia sellaiseen. Kuitenkin hän viittoo lämpimästi meitä tulemaan luokseen, niin kuin isä lapsiaan. Hän onkin todella Isämme, ja meillä on sija hänen ihmislasten perheessään. Me voimme lähestyä häntä Jeesuksen välityksellä tarvitsematta mitään perusmuutosta fyysisessä olemuksessamme, koska meidät luotiin alun perin hänen ’kuvakseen ja kaltaisekseen’, niin että meillä on jossain määrin hänen ominaisuuksiaan. (1. Moos. 1:26) Näiden jo olemassa olevien siteitten perusteella me voimme tulla hänen yhteyteensä merkittävällä tavalla. Hänen perheensä sisäpuolella on todella meidän ainoa luonnollinen olinpaikkamme; missä tahansa ulkopuolella jäämme vieraantuneiksi, olemme vailla olemassaolollemme tarpeellisia perusedellytyksiä. Aadam oli vastuussa meidän perhesuhteemme rikkoutumisesta Jumalan kanssa; hänen tahallinen syntinsä johti meidän tuomitsemiseemme vieraantuneina syntisinä. Jehova varasi armollisesti meille keinon saada jälleen se, mikä oli kadotettu. Jeesus ilmoitti meille, mitä meiltä puuttuu, ja osoitti meille täsmälleen, mitä muutoksia tarvitsemme persoonallisuudessamme ollaksemme otolliset tulemaan jälleen Jumalan perheeseen.
13. Mikä este on häirinnyt suhdettamme Häneen, ja miten se voidaan voittaa?
13 Yritämmepä me miten kovasti hyvänsä voittaa perisynnin estettä, niin me emme luonnollisestikaan kykene koskaan omin voiminemme sitä tekemään. Niin kauan kuin se on olemassa, meidän persoonallisuutemme kuvastaa Jumalalle vastenmielisiä syntisiä taipumuksia. Paavali tunnusti: ”Sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Hän iloitsi sen lunnaiden soveltamisesta koituvan hyödyn miettimisestä, joka lopulta poistaa kaikki esteet, jotka häiritsevät uuden persoonallisuuden kehitystämme. (Room. 7:19, 24, 25) Ne, jotka ovat kelvolliset saamaan lunnaitten täyden hyödyn, oppivat ilmentämään tätä uutta persoonallisuutta Jumalaa miellyttävällä tavalla.
14. Mikä etu tarjotaan Jehovan kanssa hyvässä suhteessa oleville?
14 Takaisin pääseminen hyvään suhteeseen hänen kanssaan merkitsee kadotettujen etujen takaisin saamista hänen palveluksessaan. Hän tarjoaa meille tilaisuuden osallistua siihen työhön, mitä hän nykyään suorittaa, nimittäin Valtakunnan sanoman levittämiseen. Hän kehottaa meitä osallistumaan siihen ’työtovereinaan’ eikä alhaisina orjina. (1. Kor. 3:9) Meille tarjotaan kunnia ’työskennellä yhdessä hänen kanssaan’. (2. Kor. 6:1, Um) Nykyään iloitsee yli kaksi miljoonaa ”työtoveria” edusta osallistua hänen kanssaan tähän elämää pelastavaan työhön.
15. Vaikka työskentelemmekin kovasti, niin mitä meidän on tunnustettava tuloksista?
15 Vaikka me ponnistelemme tarmokkaasti, niin Jumala suorittaa verrattomasti suurimman osan työstä. Meidän tehtävämme on vain viedä hyvää uutista ympärillämme oleville ja tehdä voitavamme opettaaksemme niitä, jotka ilmaisevat vastakaikua. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Me voimme olla kiitollisia siitä, että Hän määrää huomaavaisesti meille sellaista hyödyllistä, arvokasta toimintaa, joka antaa meille tilaisuuden käyttää täysin määrin mieltämme ja kykyjämme. Me teemme parhaamme, minkä voimme, mutta ymmärrämme, että meidän olisi julkeata ottaa kunniaa tuloksista. Jehovahan on avannut niiden satojen tuhansien sydämet, jotka ovat ilmaisseet vastakaikua, poistaen esteet, jotka ovat pitäneet heitä tietämättömyydessä. Kun heidän sydämessään havaitaan olevan hänen lakinsa, niin se johtuu siitä, että hän on pannut sen sinne uuden liittonsa mukaisesti. (Hepr. 10:16) Heidän elämässään tapahtuvien valtavien muutosten ei voida ajatella johtuvan meidän taitavuudestamme opettajina, vaan hänen voimakkaan pyhän henkensä toiminnasta.
16. Missä määrin meidän täytyy antaa kunnia Jehovalle uusista opetuslapsista?
16 Kun näemme uusien uskovien ottavan lujan asenteen, niin näemme näkyvän todisteen Jumalan hengen toiminnasta. Joka kerta, kun jonkun sydän avautuu vastaanottamaan Raamatun totuuden, se on todella Jumalan ihme. Meidän on pakostakin ihmeteltävä joka kerta, kun joku parantuu hengellisestä sokeudesta ja vapautuu Saatanan ansasta. Kun ihmiset lopulta antautuvat ja alistuvat vesikasteeseen tullakseen Jeesuksen opetuslapsiksi, niin kaikki kunnia täytyy antaa Isälle. Jeesus itsekin tunnusti tämän totuuden sanoen: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä . . . häntä vedä.” (Joh. 6:44) Mikä etu onkaan ei ainoastaan tulla hyväksytyksi hänen ystäväkseen, vaan myös sellaiseksi, jolle uskotaan vastuita hänen puolellaan olevana työntekijänä! Tämän arvostaminen saa meidät olemaan syvästi kiitollisia.
KRISTUS ILMAISI VASTUUMME JUMALAA JA IHMISTÄ KOHTAAN
17. a) Mitä Jehova odottaa meiltä suhteessamme häneen? b) Minkä täydellisen esimerkin Jeesus antoi tästä?
17 Jeesus auttaa esimerkillään ja opetuksillaan meitä näkemään, millainen suhteemme on hänen Isäänsä ja mitä vastuita meillä on tässä suositussa asemassa. Hänen Isänsä odottaa meidän luottavan Häneen. Jeesus ei luottanut millään tavalla omaan arvostelukykyynsä. Hän etsi Isänsä ohjausta ja apua kaikessa rukoillen Häntä lakkaamatta. (Luuk. 6:12) Tottelevaisuus on myös tärkeää. Lisäksi on tottelevaisuuden välttämättä oltava oikealaatuista. Jumala ei halua sokeasti raatavan orjan viheliäistä pakkotyötä eikä pelokasta kuuliaisuutta, jonka aiheuttaa pelkkä rangaistuksen pelko. Jeesus antoi esimerkin olemalla sekä ”vanhurskas” että myös ”hyvä” ihminen. Hän ei välttänyt väärintekemistä ainoastaan siksi, että Jumalan laki kieltää sen. Hän vältti sitä, koska hän itse ei suvainnut sitä. Isänsä tavalla hän ’rakasti vanhurskautta ja vihasi laittomuutta’. (Hepr. 1:9) Hän ei voinut ajatellakaan minkäänlaisten pahojen ajatusten suosimista. – Matt. 16:22, 23.
18. Kun ihmiset tulevat täydellisiksi, niin missä määrin he tarvitsevat kirjoitettuja lakeja?
18 Jeesuksen täydellisen esimerkin takana olevan vaikuttimen tutkiminen ylevöittää ajattelumme niin, että me arvostamme sitä korkeaa tasoa, jolla hänen Isänsä tulee toimimaan kanssamme, kun lopulta saavutamme täydellisyyden. Kun ihmiset osoittavat hyvyyden jumalista ominaisuutta niin kuin Jeesus osoitti, niin laajat lait käyvät tarpeettomiksi. Paavali vahvisti sen sanoen: ”Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville.” (1. Tim. 1:9) Lueteltuaan Jumalan hengen hedelmät hän lisäsi: ”Sellaista vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22, 23) Kun sisältäpäin tulevat vanhurskaat taipumukset ovat ihmisten vaikuttimina, niin kirjoitetut lait eivät millään tavalla rajoita eivätkä kahlehdi heitä. Kun saavutamme täydellisyyden, niin teemme niin kuin on oikein, koska me täydellisinä ihmisinä haluamme rakastaa sitä, mikä on oikein. Me ’tulemme vapautetuiksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen’. (Room. 8:21) Mittava lakikokoelma on oleva vanhentunut. Kaikki ihmisen tarvitsema ohjaus on oleva supistettuna seuraavaan yksinkertaiseen käskyyn: ”Että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä.” (Miika 6:8) Salomo esitti sen vielä suppeammin sanoilla: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”, ja sanoi, että tämä on ”ihmisen koko velvoitus” (Um). – Saarn. 12:13.
19. Jos jäljittelemme Jeesusta, niin miten suhtaudumme väärintekoon?
19 Meidän tulee pyrkiä olemaan niin lähellä Jeesuksen täydellistä mallia kuin mahdollista. Jos meillä on hänen asenteensa, niin me emme suhtaudu koskaan Jumalan lakiin kielteisesti ja tottele vain niukimmassa määrin, mikä on välttämätön sen noudattamiseksi. Koska me rakastamme vanhurskautta ja vihaamme laittomuutta, niin me emme koskaan ajattele, että kaikki on hyvin, niin kauan kuin kristillinen seurakunta ei voi rangaista meitä. Emmekä me myöskään halua nähdä, miten lähelle väärintekoa voimme mennä rikkomatta jotakin lakia tai pitää itsepintaisesti kiinni jostakin kyseenalaisesta siksi, että vanhimmat eivät voi käskeä meitä tekemään toisin. Koska me rakastamme Jehovaa, niin me ’vihaamme pahaa’ ja pysyttelemme siitä niin kaukana kuin mahdollista. – Ps. 97:10.
20, 21. a) Mitä arvostus panee meidät tekemään? b) Miksi tämä on välttämätöntä hyvälle suhteellemme Jehovaan?
20 Läheinen suhde Jehovan kanssa on suurenmoisinta, mitä ihminen voi kokea. Sen suoma palkkio ylittää verrattomasti kaikki materialistiset aarteet. Hyvyyden ja rakkauden toisiin kohdistuvat ylistettävät ominaisuudet, jotka se aikaansaa meissä, ovat arvaamattoman kalliit. Arvostus saa meidät kutsumaan toisia liittymään kanssamme tähän perhesuhteeseen Jumalan kanssa. Me viitomme innokkaasti heitä ’tulemaan ja ottamaan elämän vettä lahjaksi’. (Ilm. 22:17) Sen aidon rakkauden muovaamin persoonallisuuksin, jota Jeesus opetti meille, me kohoamme sen epätäydellisen taipumuksen yläpuolelle, että ajattelisimme vain itseämme jättäen huomioon ottamatta toiset. Tämä rakkaus opettaa meille, että kieltäytyminen jakamasta hänen ansaitsemattoman hyvyytensä etuja toisille merkitsee sen tarkoituksen jättämistä huomioon ottamatta. (2. Kor. 6:1, Um) Kun arvostuksemme tätä jumalallista ominaisuutta kohtaan syvenee, niin kiinnostuksemme toisten hyvinvointia kohtaan lisääntyy.
21 Me emme voi säilyttää suhdettamme taivaalliseen Isäämme ilman tällaista syvän kiinnostuksen osoittamista. Otollinen asema hänen edessään riippuu pysyvästi halukkuudestamme jäljitellä hänen rakkauttaan toisten kohtelemisessa. Hänen osoittamansa huomaavaisuuden joka ainoa ilmaus toistui Jeesuksen meille suorittamissa teoissa, jotka korostivat hänen Isänsä syvällistä rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Kukaan, joka ilmaisee itsekästä välinpitämättömyyttä lähimmäistään kohtaan, ei voi tulla milloinkaan täydelliseksi Jumalaan kohdistuvassa rakkaudessaan. Huomaavaisuus toisia kohtaan on aivan välttämätöntä oikeiden suhteitten omaamiselle hänen kanssaan.
22. a) Miten voimme osoittaa aitoa rakkautta veljiämme kohtaan? b) Miten tätä rakkautta voidaan osoittaa seurakunnan ulkopuolella olevia kohtaan?
22 Kun ymmärrämme tämän, niin olemme vilpittömästi kiinnostuneita toisista. Niitä kohtaan, jotka ovat ympärillämme kristillisessä seurakunnassa, tunnemme erikoisesti syvää kiinnostusta. Me olemme halukkaita ’tekemään hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille’. (Gal. 6:10) Me pyrimme joka tavalla antamaan apua, kun veljiemme tarpeet, joko hengelliset tai aineelliset, käyvät ilmi. Mutta rikkautemme ei suinkaan rajoitu hengellisten veljiemme ahtaaseen piiriin; se laajenee käsittämään kaikki ihmiset, nekin, jotka nyt ovat vieraantuneet Jumalasta. Me tunnemme myötätuntoa heitä kohtaan, ja se saa meidät toimimaan heidän parhaakseen, samoin kuin mekin haluaisimme toisten tekevän meille. (Matt. 7:12) Se, että he oppivat ymmärtämään Jeesuksen opettamat asiat, merkitsee heille elämän tien oppimista. Valtakunnan sanoman saarnaamisemme auttaa heitä pääsemään oikeaan suhteeseen Jehovan kanssa ja osoittaa suurinta huolehdintaa heidän hyvinvoinnistaan. (Matt. 28:18–20) Se on yksi parhaista keinoista, joilla voimme tehdä hyvää heille. Me käytämme iloiten jokaista tilaisuutta osallistuaksemme tähän emmekä tyydy pelkkään muodolliseen ponnisteluun. Me tarkkailemme jatkuvasti aikamme ja käytettävissämme olevien mahdollisuuksien käyttöä saadaksemme lisätilaisuuksia saarnata. Tienraivausta, siellä palvelemista, missä on suurempi tarve, jne. me pidämme oivallisina etuina, jotka sallivat meidän todella osoittaa rakkautemme aidon laadun.
23. Mitä etuja koituu ponnistelustamme säilyttää hyvä suhde Jehovaan?
23 Tämä työ koituu jokaisen asianosaisen hyväksi. Jehova nauttii meidän auliista tottelevaisuudestamme ja ponnistelustamme hänen nimensä kunniaan saattamiseksi. Jeesus iloitsee siitä, että hän saa meidät tuleviksi alamaisikseen tuhatvuotishallituksensa alaisuudessa. Hengelliset veljemme lähestyvät meitä lämpimässä ykseyden siteessä. Lampaankaltaiset ihmiset tuntevat kestävää kiitollisuudenvelkaa sen johdosta, mitä olemme rakkaudellisesti tehneet heidän hyväkseen. Tosiaan, meidän sydämemme riemuitsee niiden ihmeellisten siunausten näkemisestä, jotka johtuvat suhteestamme Jehovaan! Miten iloisia olemmekaan siitä, että meidän on sallittu ystävystyä hänen kanssaan ja saada hänen vakuutuksensa tulevaisuudesta ’iäisissä majoissa’! – Luuk. 16:9.
24. Miksi meidän tulee arvostaa suhdettamme Jehovaan?
24 Jehova on todella osoittanut olevansa paras, luotettavin ystävä, mitä me koskaan voimme tuntea. Kun pääsemme tuntemaan hänet läheisenä toverina, se on rikastuttavin kokemus elämässämme. Hän täyttää ”onnellisena Jumalana” jo lupauksensa, että hän tekee meidätkin onnellisiksi. (1. Tim. 1:11, Um) Onnistuminen tämän ystävyyssiteen lujittamisessa vahvaksi säilyttää meidän loputtoman ilomme. Arvostus sitä turvallisuutta, mielenrauhaa ja toivoa kohtaan, jonka olemme löytäneet suhteessamme, panee meidät ilmaisemaan syvimmät, sydämellisimmät kiitoksemme parhaalle ystävällemme Jehovalle.
[Kuva s. 345]
Jeesus auttoi toisia pääsemään Jehovan yhteyteen ottaen vastaan kaikki samalla perusteella asettamatta etusijalle varakkaita tai halveksimatta köyhiä