Teokraattinen järjestö jonka mukana nyt mennään eteenpäin

 1. a) Mitä kaksitoista apostolia olivat Ps. 68:19:n mukaan? b) Miten he ryhmänä toimivat yhdessä, ja mitä heidät oli siis valtuutettu tekemään?

NUO ”Karitsan kaksitoista apostolia” olivat suuren Teokraatin Jehovan lahjoja seurakunnalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Daavidin psalmi (68:19) oli ennustanut nämä lahjat, ja apostoli Paavali yhdistää tämän psalmin sen täyttymykseen ja sanoo: ”Sentähden on sanottu [Ps. 68:19:ssä]: ’Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille [ihmisinä, Um]’. . . . Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:8–12) Nuo kaksitoista apostolia palvelivat alussa asemansa vuoksi hallitsevana elimenä uskovien koko seurakunnalle. He nimittivät sen tähden päteviä miehiä seurakunnasta auttamaan heitä vähemmän tärkeissä asioissa. Tätä valaisee se, että kun Jerusalemin seurakunta oli kasvanut 5 000-jäseniseksi ja kun syntyi häiritsevä vaikeus, niin tapahtui seuraavaa:

 2. Miten apostolit huolehtivat ruoan jakelun suhteen syntyneestä vaikeudesta, ja mitä siis tapahtui Jumalan sanalle?

² ”Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: ’Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta. Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme [nimitämme, Um] heidät tähän toimeen. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.’ Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat . . . ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä. Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa.” – Apt. 6:1–7.

 3. a) Miksi niiden seitsemän apulaisen nimitykset olivat teokraattisia? b) Tehtiinkö hallitsevaan elimeen lisäyksiä, ja mitä kertomus ympärileikkauskysymyksen ratkaisemisesta osoittaa?

³ Koska apostolinen hallitseva elin nimitti nuo seitsemän apulaista ojentaen kätensä sellaisten apulaisten hyväksymykseksi, niin nuo nimitykset olivat teokraattisia, eivät seurakunnallisia eivätkä demokraattisia. Myöhemmin nimitettiin teokraattisesti virallisia ”vanhimpia” (presbyteerejä) ja heidät liitettiin Jerusalemin hallitsevaan elimeen. Niinpä kun Paavali ja Barnabas vuoden 49 paikkeilla tulivat Jerusalemiin ja esittivät kysymyksen, joka oli herätetty ei-juutalaisten uskovien ympärileikkaamisesta, kiistakysymystä käsitellyt ja sen ratkaissut hallitseva elin koostui ”apostoleista ja vanhimmista” Jumalan pyhän hengen ohjauksessa. – Apt. 15:1–29; 16:4.

4, 5. a) Mikä osoittaa, oliko ensimmäisen vuosisadan seurakunta laillinen yhdistys, jota maailmallinen virkavalta säänteli, vai ei? b) Mikä koko seurakunta oli yhteisönä, ja miten Jes. 43:10:n sanat ilmaisevat tämän?

⁴ Tuo ensimmäisen vuosisadan seurakunta ei ollut mikään laillinen yhdistys, joka olisi ollut Jerusalemin juutalaisen hallituksen tai Rooman valtakunnan senaatin rekisteröimä ja jonka virkailijat olisi nimitetty keisarin yksityiskohtaisten ohjeiden mukaan. Ei, vaan se oli teokraattinen järjestö, jonka virkailijat ja apulaiset olivat hallitsevan elimen ja Jeesuksen Kristuksen, ”seurakunnan pään”, teokraattisesti nimittämät. Sille annetut ”lahjat ihmisinä” eivät olleet Rooman keisarilta, vaan suurelta Teokraatilta, Jehova Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Mitä tarkoitusta varten? ”Tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11, 12) Koko seurakunta oli palveluselin, jonka kaikki jäsenet suorittivat pyhää palvelusta suurelle Teokraatille Jehovalle. He muodostivat Jumalhallitsijansa yhden ”palvelija”-yhteisön ja olivat hänen todistajiaan. He todistivat, että Hän oli lähettänyt luvatun Messiaan Jeesuksen Kristuksen, Poikansa, persoonassa. Heihin hengellisinä israelilaisina soveltuivat sanat:

⁵ ”’Te olette minun todistajiani’, sanoo Jehova, ’minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.’” – Jes. 43:10, Um.

 6. Kuka on sitten se ”huoneenhaltija” ja ”palvelija”, jonka Jeesus mainitsee Luuk. 12:42–44:ssä?

⁶ Näin ollen monet todistajat muodostavat yhden ”palvelijan”, jota Jehova kutsuu ”minun palvelijakseni, jonka minä olen valinnut”. Tämä ”palvelija”-yhteisö oli juuri Jeesuksen Kristuksen mielessä, kun hän puhui poismenostaan ja paluustaan sanoen: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija [taloudenhoitaja, Um], jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” – Luuk. 12:42–44.

 7. Miten Jeesus viittasi tähän samaan luokkaan ennustaessaan asiainjärjestelmän päättymisen?

⁷ Pane merkille, että Jeesus kutsuu tätä ”huoneenhaltijaa” myös isäntänsä ”palvelijaksi”. Jeesus puhuu asiainjärjestelmän päättymistä koskevassa ennustuksessa tästä samasta ”palvelija”-luokasta sanoen: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” – Matt. 24:45–47.

 8. Milloin ja miten Jeesus nimitti tämän ”huoneenhaltija”- eli ”palvelija”-luokan, ja mitä se ryhtyi tekemään?

⁸ Ennen kuin Herra Jeesus Kristus lähti ja nousi taivaaseen, hän kokosi yhteen uskolliset opetuslapsensa, uskolliset apostolinsa mukaan luettuina. Taivaallisen Isänsä luo kohoamisensa jälkeisenä helluntaipäivänä Jeesus sai ja vuodatti pyhän hengen Jerusalemiin yhteen kokoontuneisiin opetuslapsiinsa, ja siten hän nimitti tämän ”palvelija”-luokan, tämän ”huoneenhaltija”-luokan, antamaan hänen ”palvelusväelleen” hengellistä ruokaa, ”ajallaan heidän ruokaosansa”. Palvelijaluokka ryhtyi tekemään niin.

TARKASTUS, NIMITTÄMINEN, ”LAHJAT IHMISINÄ”

 9. Milloin Herra Jeesus Kristus ryhtyi tarkastamaan ”palvelija”-luokkaa, ja mitä hän havaitsi siitä?

⁹ Vuonna 1914, ”pakanain aikain” lopussa, Herra Jeesus Kristus asetettiin valtaan taivaalliseen messiaaniseen valtakuntaan. Hän ryhtyi sen jälkeen tarkastamaan maan päällä olevaa ”palvelija”- eli ”huoneenhaltija”-luokkaa. (Matt. 25:14–30; Luuk. 19:11–27) Hän löysi maan päältä antautuneita, kastettuja, voideltuja opetuslapsia, jotka pyrkivät ensimmäisestä maailmansodasta ja vainoista ja muista vaikeuksista huolimatta palvelemaan Jehovan messiaanisen valtakunnan etuja. He yrittivät ruokkia hengellisellä tavalla nyt hallitsevan Herran ja Mestarin, Jeesuksen Kristuksen, uskollista ”palvelusväkeä”.

10. Minkä nimityksen hän teki vuonna 1919 tämän uskollisen ”palvelija”-luokan suhteen, ja minkä nimen se omaksui vuonna 1931?

¹⁰ Nykyisen historian tosiasiat osoittavat, että hän elvytti vuonna 1919 nämä suuresti vaivatut opetuslapset ja kokosi heidät yhteen yhdeksi joukoksi. Sitten hän nimitti heidät ”palvelija”-luokkanaan ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”, ts. kaikkien maanpäällisten kuninkaallisten etujensa hoitajaksi. (Ilm. 11:7–12) Tämä antautuneitten, voideltujen kristittyjen toimelias joukko omaksui kesällä vuonna 1931 nimen, joka erotti heidät kristikunnan lahkoista, nimittäin nimen Jehovan todistajat. – Jes. 43:10–12; 44:8.

11. Mitä täytyy sanoa tämän ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelija” -luokan hallitsevasta elimestä?

¹¹ Tällä ”uskollisella ja ymmärtäväisellä palvelija” -luokalla on nyt näkyvä hallitseva elin, samoin kuin samalla luokalla oli hallitseva elin ensimmäiselläkin vuosisadalla vuoden 33 helluntaista eteenpäin.

12, 13. a) Mitä ’ihmislahjojen’ suorittamia hengellisiä palveluksia kaksitoista apostolia suorittivat hengen vuodattamisen jälkeen? b) Mikä kertomus osoittaa heidän evankelioineen?

¹² Kuten olemme jo havainneet, silloista ”uskollista ja ymmärtäväistä palvelija” -luokkaa suosittiin lahjoilla ihmisinä eli ihmisten muodossa olevilla lahjoilla. Jehova Jumala varasi heidät Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Kaikki nämä lahjat eivät olleet Ef. 4:7–11:n mukaan apostoleita. Jotkut olivat profeettoja, toiset evankelistoja, toiset paimenia, taas toiset opettajia. Apostolit olivat tietysti samalla profeettoja, evankelistoja, paimenia (pastoreita) ja opettajia. Helluntaipäivänä kaksitoista apostolia ennustivat vuodatetun pyhän hengen voimalla Jooelin 2:28, 29:n täyttymykseksi. (Apt. 2:16–18, 21) He myös evankelioivat eli julistivat hyvää uutista, sillä mitä kaksitoista apostolia tekivät, kun heidät oli otettu kiinni, pantu vankilaan, vedetty oikeuteen, ruoskittu ja päästetty vapaiksi? Apt. 5:42 kertoo meille:

¹³ ”Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia [hyvää uutista, Um; kreik. evangelízein] Kristuksesta Jeesuksesta.”

14. Koska seurakuntaa kutsutaan ”Jumalan laumaksi”, niin minkä velvoituksen se antoi kahdelletoista apostolille, ja täyttivätkö he sen?

¹⁴ Tämä kertomus todistaa, etteivät he olleet ainoastaan evankelistoja vaan myös opettajia. Olivatko nuo apostolit myös paimenia eli pastoreita? Olivat. Muista, miten ylösnoussut Jeesus käski Galileanmeren rannalla Pietaria todistamaan rakkautensa ja kiintymyksensä tottelemalla käskyä: ”Ruoki minun karitsoitani. . . . Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15–17) Kaikki toisetkin apostolit tulivat hengellisiksi paimeniksi ja toimivat sellaisina seurakunnassa. Jo se seikka, että seurakuntaa kutsutaan ”Jumalan laumaksi”, velvoitti nämä apostolit olemaan sen lauman paimenia.

15. Miten kertomus osoittaa, pitivätkö apostolit profetoimistyön yksinoikeutenaan?

¹⁵ Mutta vaikka nuo kaksitoista apostolia ja apostoli Paavali kykenivät palvelemaan ja palvelivat profeettoina, evankelistoina, paimenina ja opettajina, niin he eivät pitäneet näitä kristillisen palveluksen muotoja yksinoikeutenaan. Oli toisiakin antautuneita, kastettuja miehiä, jotka olivat erikoistuneita tai huomattavia noissa eri palvelustehtävissä. (1. Kor. 12:4, 5) Kun esimerkiksi apostoli Paavali kastoi Efesossa noin kaksitoista miestä ”Herran Jeesuksen nimeen” ja sitten pani kätensä heidän päälleen, niin ”tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat”. (Apt. 19:1–7) Pyhä henki antoi yliluonnollisen ennustamislahjan monille muillekin antautuneille, kastetuille kristityille apostolien päivinä. (1. Kor. 12:7–10, 27–29; 14:29–32; Apt. 13:1; 21:10) Eivät siis ainoastaan apostolit ennustaneet.

16. Miten Paavali osoitti Miletossa, että toistenkin oli apostolien ohella täytettävä hengellisten paimenten palvelus?

¹⁶ Miten oli sitten hengellisten ”paimenten” lahjan laita? On olemassa historiallisia todistuksia siitä, ettei heitäkään puuttunut. Kun Paavali oli vuoden 56 paikkeilla matkallaan Jerusalemiin, niin tämä ”pakanain apostoli” pysähtyi Mileton satamakaupunkiin ja lähetti kutsun läheisen Efeson seurakunnan virallisille vanhimmille tulla hänen luokseen ennen hänen laivansa lähtöä. Jäähyväissanoissaan Paavali muistutti näitä vanhimpia eli presbyteerejä siitä hengellisestä työstä, jota heidät oli määrätty suorittamaan, sanoen: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [omansa verellä, Um] on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.” (Apt. 20:28, 29) Nuo vanhimmat olivat siis sekä valvojia että hengellisiä paimenia.

17. Keitä Ilm. 1:20:n ja 2:1:n tähdenkaltaiset ”enkelit” kuvasivat, ja mikä heidän vastuunsa näin ollen oli?

¹⁷ Kirkastettu Herra Jeesus Kristus ei epäilemättäkään kutsunut taivaan tähdellä vertauskuvatuksi ”enkeliksi” yhtä yksityistä vanhinta, presbyteeriä, valvojaa eli paimenta, vaan koko ”vanhimmistoa”. Tässä mielessä hän käski vuoden 96 paikkeilla Patmoksen saarella olevaa iäkästä apostoli Johannesta kirjoittamaan sanoen: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä.” (Ilm. 2:1; 1:20) Efesossa olevan ”vanhimmiston” (eli presbyteerion) piti toimia tähden tavoin taivaallisen, hengellisen valon vuodattamisessa seurakunnalle, jonka paimeniksi pyhä henki oli tehnyt heidät. Nämä hengelliset paimenet opastaisivat tällä valolla sitä oikein. – 1. Tim. 4:14.

18. Miten 1. Piet. 5:1–4 osoittaa Pietarin käsittäneen, että paimenten muodostama lahja käsitti apostolien ohella toisiakin?

¹⁸ Apostoli Pietari kirjoitti lisäksi noin vuosina 62–64 paimenien muodostamasta lahjasta ensimmäisen vuosisadan seurakunnalle. Asettuen Vähän-Aasian seurakuntien ”vanhinten” tasolle Pietari kirjoitti: ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, . . . ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1. Piet. 5:1–4) Pietari käsitti siis, että paimenten muodostama lahja käsitti muitakin kuin apostolit.

19. Keitä olivat ne ”opettajat”, jotka sisältyvät ”lahjoihin ihmisinä”, kuten Paavali ilmaisee Tiit. 1:5–9:ssä?

¹⁹ ”Opettajia” annettiin myös ”lahjoiksi ihmisinä”. Näillä ei tarkoiteta vanhempia, jotka opettavat lapsiaan perhekokouksissa, eikä tavallisia seurakunnan jäseniä, jotka opettavat kiinnostuneille Raamatun totuuksia heidän yksityiskodeissaan, vaan miehiä, joilla on erikoisesti opetustaidon lahja ja jotka sen vuoksi nimitetään opettajiksi seurakunnan sisäpuolella sen säännöllisissä raamatuntutkisteluissa. Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti, vapauduttuaan ensimmäisestä vankeudestaan Roomassa, Tiitukselle, jonka hän oli jättänyt Kreetaan nimittämään virallisia vanhimpia seurakunnille kaupungista kaupunkiin. Esittäessään tällaisten vanhinten – joiden tuli olla myös valvojia – pätevyysvaatimukset Paavali kirjoitti: ”Valvojan täytyy olla . . . lujasti luotettavassa sanassa pysyvä opetustaitoonsa katsoen, jotta hän kykenisi sekä kehottamaan opetuksella, joka on terveellistä, että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan.” – Tiit. 1:5–9, Um.

20. Miten Paavali osoitti Timoteukselle, että seurakuntien viralliset ”vanhimmat” ovat ”lahjoja” ”opettajien” muodossa?

²⁰ Apostoli Paavali kirjoitti samoihin aikoihin Timoteukselle, joka oli valtuutettu suorittamaan näitä nimityksiä. Sanoessaan hänelle perusteen, jolla valvojat piti nimittää seurakuntaan, Paavali luettelee kuusitoista pätevyysvaatimusta. Niiden kaikkien joukosta panemme merkille seitsemännen vaatimuksen: ”pätevä opettamaan”. (1. Tim. 3:1–7, Um) Koska valvojan täytyy olla enemmän kuin ”äsken kääntynyt”, niin hänen on oltava virallisesti ”vanhin”. Apostoli Paavali osoitti Timoteukselle, että ei-apostoliset ”vanhimmat” kuuluivat noihin ”lahjoihin” opettajien muodossa, sanoessaan edelleen hänelle: ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.” (1. Tim. 5:17) Jehovan todistajat yrittävät tämän mukaisesti pitää nykyään virallisia ”vanhimpia” johtamassa viikolla pidettyjä raamatuntutkisteluja, joita johdetaan paikoissa, mitkä ovat sopivia sillä seudulla asuville seurakunnan jäsenille. Vain jollei ole riittävästi vanhimpia saatavissa kaikkiin tällaisiin viikoittaisiin raamatuntutkisteluihin, käytetään ”avustavia palvelijoita” johtamassa näitä paikallisia raamatuntutkisteluita. – 1. Tim. 3:8, 9, 12, 13, Um.

EVANKELIOIMINEN

21, 22. a) Ketkä Paavali luetteli kolmanneksi ’ihmislahjojen’ joukossa, ja asettiko Jeesus ainoastaan apostolit sellaisiksi? b) Ketä miestä kutsuttiin henkilökohtaisesti ”evankelistaksi”, ja missä määrin hän toimi sellaisena?

²¹ Kolmantena ’ihmislahjojen’ joukossa apostoli Paavali mainitsee ”evankelistat”. (Ef. 4:8, 11) Ollessaan lihassa maan päällä Herra Jeesus Kristus lähetti useampia kuin vain ne kaksitoista apostolia evankelioimistyöhön. (Luuk. 9:1–6; 10:1–11) Niin myös silloin, kun hän kohosi taivaaseen ja vuodatti pyhän hengen odottaville opetuslapsilleen helluntaipäivänä, hän antoi evankelistoiksi muitakin kuin ne kaksitoista.

²² Kesareasta oleva Filippus, jonka apostolit nimittivät kuuden muun ohella huolehtimaan ruoan jakelusta tarvitseville opetuslapsille Jerusalemissa, ei viipynyt kauan siinä työssä, mitä seurakunnan avustava palvelija saattoi suorittaa. Kun hänen työtoverinsa Stefanus oli kärsinyt marttyyrikuoleman, puhkesi vaino kristittyjä vastaan Saulus Tarsolaisen yllytyksestä, ja opetuslapset – paitsi apostolit – hajaantuivat Jerusalemista. Noiden hajaantuneiden opetuslasten joukossa oli Filippus, ja hän meni Samariaan ja suoritti siellä hedelmällistä evankelioimistyötä. Sen jälkeen hän esitti hyvää uutista kuningatar Kandaken viralliselle eunukille, joka oli palaamassa Etiopiaan, ja sitten hän suoritti evankelioimistyötä pitkin Välimeren rannikkoa Asdodista ylös Kesareaan. (Apt. 8:1–40) Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Filippus oli yhä ahertamassa evankelioimistyössään, sillä kun Paavali ja hänen lähetystyötoverinsa kävivät Filippuksen luona Kesareassa, kutsuttiin häntä yhä ”evankelista Filippukseksi”. (Apt. 21:8) Yhtenä ’ihmislahjana’ hän osoitti olevansa suuriarvoinen.

23. Ketä Paavali käski kirjeessä työskentelemään jatkuvasti evankelistana?

²³ Apostoli Paavalin lähetystyötoveri Timoteus oli myös ”lahja” evankelistan ominaisuudessa. Vähän ennen kuolemaansa, noin vuonna 65, Paavali kirjoitti toisen kirjeen Timoteukselle ja sanoi: ”Tee evankelistan työ, toimita virkasi [palveluksesi, Um; kreik. diakonía] täydellisesti.” – 2. Tim. 4:5; 1. Tess. 1:1, 5; 2:2, 4, 8, 9; 3:2, 6.

ENTÄ NYKYÄÄN?

24. Ketkä suorittavat nykyään evankelioimistyötä ja kenen ohjauksessa?

²⁴ Jehovan kristityt todistajat noudattavat nykyään Timoteukselle 1 900 vuotta sitten lausuttuja sanoja. Viralliset vanhimmat, jotka ovat päteviä pitämään esitelmiä puhujalavalta, eivät ole ainoat evankelioimistyön suorittajat. Kaikki yli 27 150 seurakunnan antautuneet kastetut jäsenet ympäri maailman tekevät samoin. Ilm. 14:6:ssa on meillä vakuutus siitä, että tämä tehdään enkelien ohjauksessa, sillä tämä jae ennusti enkelin lentävän keskitaivaalla, ja hänellä ”oli iankaikkinen evankeliumi [hyvä uutinen, Um] julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille”.

25. Keitä rohkaistiin vuonna 1919 suorittamaan evankelioimistyötä suoranaisemmalla tavalla, ja mitä Vartio-Torni sanoi?

²⁵ Meidän julkinen kristillinen toimintamme elpyi ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919. Silloin rohkaistiin kaikkia kunkin seurakunnan muodostavia osallistumaan Jumalan valtakunnan saarnaamiseen – virallisia vanhimpia ja diakoneja eli avustavia palvelijoita ja kaikkia muita, antautuneita miehiä ja naisia samalla tavalla. Heitä kehotettiin tekemään näin ei ainoastaan levittämällä nelisivuisia traktaatteja, vaan myös käymällä ovilla samoin kuin silloiset ”kolporteeraajat” ja tarjoamalla ovenavaajille suoraan kirjoja ja kirjasia Raamatun tutkimisen apuvälineiksi. Vartio-Torni-lehden kirjoitus ”Julistus Valtakunnasta” sanoi:

Tilaisuuden ovi on sinulle avoinna. Mene heti sisälle siitä! Kun lähdet työhön, niin pidä mielessäsi, ettet ole ainoastaan yhden aikakauslehden tilausten kerääjä, vaan että olet kuninkaitten Kuninkaan ja herrojen Herran lähettiläs, julistamassa kansalle tällä arvokkaalla tavalla lähestyvää kultaista aikaa, meidän Herramme ja Mestarimme ihanaa valtakuntaa, jota totiset kristityt ovat rukoilleet ja jota he ovat monen vuosisadan ajan odottaneet. Olet rauhan enkeli, joka viet pelastuksen iloista sanomaa rikkirevitylle, synnin sairaalle, surevalle ja murretulle maailmalle. Kuinka ihmeellinen onkaan meidän erikoisetumme! – Vartio-Torni, toukokuu 1920, s. 74, kappale 2.

26. Mitä merkityksellistä aikaa me elämme saatavissa olevan todistuksen mukaan, ja minkä täytyy mennä ja minkä tulla tilalle?

²⁶ Nyt, kaikkien välillä olleitten vuosien jälkeen, meillä on lujempi todistus kuin koskaan aikaisemmin siitä, että Jehova Jumala asetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle taivaassa olevassa messiaanisessa valtakunnassa pakanain aikain päättyessä vuonna 1914. Me tiedämme olevamme ”lopun ajassa” tämän maailman poliittisten kansojen kysymyksessä ollessa ja että niiden hävitys koko maailmaa kohtaavassa lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” on uhkaavan lähellä. (Dan. 12:1–4; Matt. 24:21, 22; Ilm. 7:14) Me puolestamme lähestymme Jehova Jumalan lupaaman maailmanlaajuisen uuden järjestyksen portteja, mikä järjestys tulee täysin korvaamaan horjuvan pahan asiainjärjestelmän. Näiden kuluneiden tuhansien vuosien vanhan järjestyksen täytyy mennä keskelle edessä olevaa tulista ahdistusta. Jehovan teokraattisen hallituksen alaisen uuden järjestyksen täytyy tulla tilalle!

27, 28. a) Mikä tämä tieto sitten on, ja mitä sillä täytyy tehdä? b) Mitä Jehova on varannut tämän työn saamiseksi tehdyksi, ja mikä sen asenne on tähän työhön?

²⁷ Tämä on ainoa hyvä uutinen maan päällä nykyään. Se on evankeliumi. Sillä voimme suorittaa loistavaa evankelioimistyötä! Matt. 24:14:ssä ja Mark. 13: 10:ssä (Um) olevassa ennustuksessaan Jeesus sanoi, että ”tämä valtakunnan hyvä uutinen” täytyy saarnata kansainvälisesti ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee. Suuri Teokraatti Jehova on nyt varannut meille teokraattisen järjestön tämän hyvän uutisen saamiseksi saarnatuksi täydellisyydessään.

²⁸ Onko tämä näkyvä maanpäällinen järjestö innokas suorittamaan tämän suurenmoisen työn? Katsokaamme! Seurakuntien nimitetyt vanhimmat ja valvojat työskentelevät toimeliaasti sen hyväksi. Seurakuntien avustavat palvelijat ovat yhteistoiminnassa sen hyväksi. Seurakuntien jäsenet, antautuneet miehet ja naiset ja heidän lapsensa, osallistuvat työhön sekä talosta taloon että julkisesti. Kaikkien näiden teokraattisten seurakuntien hallitseva elin on kokosieluisesti tämän evankelioimistyön takana ja suorittaa kaikki järjestelyt työn saamiseksi tehdyksi Jumalan salliman ajan kuluessa. Nykyinen ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” -luokka on asetettu valvomaan kaikkia Valtakunnan etuja, jotka kuuluvat Herralle Jeesukselle Kristukselle, ja se tarjoilee hänen etujensa uskollisena huoneenhaltijana hengellistä ruokaa evankelioimistyön välityksellä.

29. a) Minkä mukaan tämä järjestö on muodostettu, ja millainen järjestö se on sen tähden? b) Miten kauan se on käytettävissä Jumalan välikappaleena?

²⁹ Tätä maailmanlaajuista evankelioimisjärjestöä ei ole muodostettu minkään nykyisen laillisen yhdistyksen mukaisesti, eikä sille voida esittää vaatimuksia niiden ihmistekoisten poliittisten hallitusten lakien alaisuudessa, jotka ovat nyt Harmagedonissa käytävän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” tuhon edessä. (Ilm. 16:14–16, Um) Mikään maailman laillinen yhdistys ei muodosta tätä evankelioimisjärjestöä eikä hallitse sitä. Päinvastoin se hallitsee noita yhdistyksiä pelkästään tilapäisinä välineinä, jotka ovat hyödyksi suuren Teokraatin työssä. Siksi se on muodostettu Hänen sitä varten tekemänsä suunnitelman mukaan. Se on teokraattinen järjestö, jota hallitaan ylhäältä, Jumalasta, alaspäin eikä alhaalta ylöspäin. Sen antautuneet, kastetut jäsenet ovat teokratian alaisuudessa! Maalliset lailliset yhdistykset lakkaavat, kun ihmistekoiset hallitukset, jotka ovat rekisteröineet ne, pian tuhoutuvat. Mutta teokraattinen järjestö pysyy edelleen palvellen ylintä teokraattista Hallitsijaansa. Hänen suojeluksessaan se menee hänen vanhurskaaseen uuteen järjestykseensä. Se on heti siellä käytettävissä, kun ”suuri ahdistus” on ohitse, ja se on heti valmis palvelemaan Hänen välikappaleenaan hänen uudessa järjestyksessään.

30. Miksi meillä on erinomainen syy mennä eteenpäin yksimielisinä Jumalan uuteen järjestykseen?

³⁰ Eteenpäin siis teokratian alaisuudessa uuteen järjestykseen! Meidän Johtajamme, hallitseva taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus, käy etenevän rivistömme etunenässä. Älkäämme rikkoko rivejämme, älkäämmekä juosko pelossa ja sekavassa pakokauhussa. Meillä ei ole mitään pelättävää monien vihollistemme kokoontumisen takia. Meidän puolellamme on Jumala, Kaikkivaltias, suuri Teokraatti, jota me tottelemme hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä. Hän on meidän yläpuolellamme. Me teemme hänen työtään hänen Jeesuksen Kristuksen kautta antamastaan käskystä. Me olemme hänen ’hyvän tahdon ihmisiään’, ja Hän on mielistynyt meihin. Hänen henkensä kyllästää koko järjestön, ja tämä pyhä henki on se toimiva voima, joka yhdistää meidät murtumattomasti.

31. Miten meillä on suuri etu Jumalan sanan yhteydessä, ja mitä meidän tulee tehdä tunnetuksi jokaiselle?

³¹ Meidän elämää antava sanomamme, saarnaamamme ja opettamamme evankeliumi, on Häneltä ja saatu hänen ilmoitetusta eli paljastetusta Sanastaan, Pyhästä Raamatusta. Meidän sanomamme on tosi, ja sen täytyy pian tulla sydäntä ilahduttavaan täyttymykseen! Me olemme suuresti kunnioitettuja, kun meitä suositaan edulla julistaa ja opettaa sitä koko ihmiskunnalle. Välittömästi edessämme on loistava palkinto siitä, että me elämme tämän suurenmoisen edun mukaisesti. Eteenpäin siis yksimielisesti uuteen järjestykseen teokratian alaisuudessa! Tehkää tunnetuksi jokaiselle, miten täysin me arvostamme sitä, että Jehova hallitsee nyt Jumalkuninkaana! – Ps. 96:10, Um.

[Taulukko s. 107]

(Ks. painettu julkaisu)

Jehovan kristittyjen todistajien nykyinen teokraattinen järjestö

JEHOVA JUMALA

HALLITSEVA ELIN