Kristityn vastuu toisia kohtaan
1. Mitä jokaisen kristityn tulee tehdä?
TIMOTEUS oli yksi Paavalin vakituisimmista tovereista evankeliuminpalveluksessa. He toimivat yhdessä laajassa lähetystyössä. Kun he vierailivat Korintossa, niin Paavali lähetti kirjeensä Rooman kristityille. Hän sanoi heille muun muassa, että ”meidän, jotka olemme vahvoja, pitäisi . . . kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme. Miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvä hänen rakentumisekseen. Sillä Kristuskaan ei miellyttänyt itseään.” Paavali otti kantaakseen oman osansa toisia kohtaan omaamastaan kristillisestä vastuusta ja painoi muiden antautuneitten henkilöitten mieleen esimerkillään ja kehotuksillaan, että heidän tuli tehdä samoin. Sama ajatus huokuu Paavalin (ja Timoteuksen) kirjeestä filippiläisillekin: Olkoon teillä ”sama rakkaus, ollen liittyneet yhteen sielultanne, pitäen yhden ajatuksen mielessänne, ollen tekemättä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katseen mielen vaatimattomuudessa, että toiset ovat teitä etevämpiä, ei pitäen silmällä henkilökohtaiseksi eduksi vain omia asioitanne, vaan myös henkilökohtaiseksi eduksi toisten asioita”. Tosi kristillisyyttä noudatetaan ainoastaan, kun otetaan mukaan toistenkin edut ja kun lähellämme olevia palvelijatovereita rakennetaan jumalisessa palveluksessa. Kuten ei Kristuskaan miellyttänyt itseään, niin täytyy meidänkin olla ulospäin rakastavia, osoittautuaksemme hänen seuraajikseen. – Room. 15:1–3; Fil. 2:2–4, Um; Joh. 13:34, 35.
2. Oliko Jehovalla mitään järjestelyä toisten auttamiseksi ennen Kristuksen aikaa?
2 Tämä jumalinen teko, toisten henkilöitten etujen huolehtiminen Jumalan palvonnassa, ei ollut uutta silloinkaan. Jehova uskoi kauan ennen Kristuksen aikaa Leevin pojille erään palveluksen pyhänä luottamustehtävänä. Aaron ja muut hänen perheensä jäsenet olivat vastuussa enemmästä kuin omasta henkilökohtaisesta Jehovan-palvonnastaan. He palvelivat koko Israelin hyväksi rakentaen ja ylläpitäen Jehovan puhdasta palvontaa, ja heidän oli vastattava Jehovalle siitä, miten kaikki suoritettiin. – 4. Moos. 18.
3. Onko kristillistä eristäytyä toisista?
3 Jehova Jumalan palvojat eivät eristäydy luostarikammioihin korkeille vuorille. He ovat säännöllisesti toistensa yhteydessä seurakunnan palvonnassa ja Valtakunnan hyvän uutisen järjestelmällisessä saarnaamisessa toisten hyödyksi. He voivat kantaa tällä tavalla toistensa heikkouksia eivätkä vain miellytä itseään. Kristillinen kanssakäyminen on käytännöllistä ja saa Kuninkaan siunauksen. Hän sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Se on käytännöllistä, koska kukin voi auttaa toista pysymään lujana ja torjumaan vihollisen hyökkäykset. Ja jos joku kompastuisi, niin toinen on valmiina nostamaan hänet. – Matt. 18:20; Saarn. 4:9–12.
4. Mitä kristitty tekee oppimallaan, ja miten tämä kantaa hedelmää?
4 Totuus on Jehovan. Se on uskottu meille luottamusantina käytettäväksi toisten hyväksi, ja siitä täytyy tehdä tili totuuden Omistajalle, taivaassa olevalle kaiken totuuden Lähteelle, Jehovalle. Totuutta tulee jakaa toisille. Tämä koskee kaikkia, jotka tietävät jotain totuudesta, vähän tai paljon. Meidän täytyy antaa edelleen se, mitä me tiedämme. Kristityllä on velvollisuus opettaa toisille, mitä hän on oppinut. Toisia täytyy rakentaa evankeliuminpalveluksessa, kuten Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Mitä kuulit minulta monien todistajien vahvistamana, usko se uskollisille miehille, jotka vuorostaan ovat päteviä opettamaan toisia.” Kun kristitty on kerran aloittanut, niin hänen täytyy jatkaa näiden asioitten opettamista antaen näitä kehotuksia. Tämä on Jehovan järjestely maailmanlaajuisen ylistyksen muodostamiseksi näinä Saatanan hallinnon viimeisinä päivinä ja Valtakunnan hyvän uutisen julistamiseksi. Kun kuka hyvänsä oppii totuutta, niin Jehova odottaa hänen valmentavan toisia tosi palvonnassa. Kukin auttaa yhtä tai useampia, ja niin teokraattinen järjestö, uuden maailman yhteiskunta, kukoistaa kaikkialla. Tämän tähden on yli puoli miljoonaa Jehovan todistajaa lisääntynyt kymmenenä viimeisenä vuonna uuden maailman yhteiskunnan riveihin, ja tämä miellyttää Jehovaa. – 2. Tim. 2:2, Um.
5. Miten kokoukset sopivat yhteen kristityn toisia kohtaan omaaman vastuun kanssa?
5 Jehovan todistajien seurakuntia on nyt 16 240 kaikkialla maailmassa, lisäyksen ollessa yli 1 500 yhdessä vuodessa. Nämä seurakunnat pitävät säännölliset Raamatun tutkistelut ja kokoukset, joissa pohditaan kristillistä palvelusta. Totuus toimitetaan näissä kokouksissa henkilöille, jotka tulevat päteviksi opettamaan toisia. Kristus Jeesus on hengellisessä merkityksessä heidän keskellään. Tämä on Jehovan toimenpide palvelijoittensa jatkuvaksi rakentamiseksi, ja jokaisen tulee ymmärtää täysin, miten tärkeää hänelle on olla läsnä. Kaikki voivat oppia, ja samalla voi kukin auttaa yhtä pitämällä ”kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, . . . Ja antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteenkokoontumistamme, niinkuin eräillä on tapana, vaan kehottaen toisiamme sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” Joka ainoa kokous on valistava. Joskus voi löytyä joku, joka ajattelee riippumattomasti ja puolustelee sitä, ettei osallistu johonkin kokoukseen. Paavali sanoi, että joillakuilla on sellainen tapa. Toisinaan on esteenä ylpeys, koska henkilö luulee olevansa liiaksi edistynyt mennäkseen kokoukseen. Mutta tämä on itsekkyyttä, sillä jokaisen tulee auttaa yhtä, ja jos joku tietää paljon, niin hänen pitäisi olla valmis kantamaan niiden heikkouksia, jotka eivät ole niin vahvoja, eikä vain miellyttää itseään. Siinä on tilaisuus kannustaa rakkauteen ja oikeisiin töihin. Joku voi panna pahakseen, kun hänelle on annettu neuvoja teokraattisessa palveluskoulussa, ja hän saattaa jättäytyä pois, mutta sen sijaan että hän erottautuisi toisten silmissä monta vuotta saarnanneena edistyneenä veteraanina, miltä hän tahtoisi asian näyttävän, hän ilmaisee kypsyyden puutetta ja osoittaa sen lisäksi välinpitämättömyyttä ja rakkaudettomuutta veljien koko yhteisöä kohtaan. Hän ei halua ottaa kantaakseen osaansa kristityn vieraanvaraisuudesta toisia kohtaan. – Hepr. 10:23–25, Um.
6. Mikä todistaa jonkun oikealaatuiseksi evankeliuminpalvelijaksi?
6 Seurakunnan kokousten ulkopuolella on myös monia tilaisuuksia rakentaa toisia. Vahvemmat voivat avustaa vähemmän kypsiä heidän tutkisteluläksyjensä tai palveluskoulusta saamiensa tehtävien valmistamisessa ennen seurakunnan kokouksia. On tapauksia, joissa kristityt saattavat käydä toistensa luona seuraa pitämässä ja löytää tilaisuuksia keskustella hengellisistä asioista, sen sijaan että he juoruaisivat ja juttelisivat hyödyttömiä. Totuus tarjoaa terveellisiä sanoja, mutta vältä harhaanjohtavia, vahingollisia tai epäluotettavia sanoja. Varsinkin kun jotkut lankeavat pois uskosta ja tuovat harhaannuttavia lausuntoja, on kypsällä kristityllä velvollisuus valmistautua perusteellisesti kumoamaan kaikki väärät opit ja tukemaan niiden hengellistä voimaa, jotka eivät ole kovin vahvoja ja jotka saattaisivat antaa pahaa aavistamatta perään eksytykselle. Me voimme auttaa kristittyjä tovereitamme keskustelemalla heidän kanssaan Jumalan totuudensanan rakentavista asioista. Raamattu sisältää maailman parhaimmat neuvot. ”Antamalla näitä neuvoja veljille sinä olet oikealaatuinen Kristuksen Jeesuksen palvelija, sellainen, jota on ravittu uskon ja sen oikean opetuksen sanoilla, mitä sinä olet noudattanut kiinteästi.” Älä ajattele, että vain seurakunnan valvojat antavat neuvoja, vaan ole valmis itsekin kantamaan osa toisten heikkouksista ja antamaan hyviä neuvoja, mutta pidä huoli siitä, että ne ovat Raamatusta! – Ef. 4:29; 1. Tim. 4:1, 6, Um.
7. Millaisia keskusteluja tulee välttää oltaessa toisten seurassa?
7 Kun evankeliuminpalvelija on varustettu auttamaan toisia pysymään oikeassa opissa, niin hän kykenee Timoteuksen lailla käskemään ”eräitä olemaan opettamatta eroavaa oppia ja kiinnittämättä huomiota vääriin kertomuksiin ja sukutauluihin, joilla ei ole loppua, vaan jotka herättävät pikemminkin kysymyksiä tarkasteltaviksi kuin saavat Jumalan jakelemaan mitään uskoon liittyvää”. On epäkäytännöllistä, että Jehovan todistajien ryhmät antavat vetää itsensä hyödyttömiin keskusteluihin tai mietiskelyihin. Hyviä esimerkkejä ovat rotu- ja kansalliskysymykset, mitkä tulevat kovin helposti lietsotuiksi eripuraisuuden liekkeihin kautta maailman. Kristityn evankeliuminpalvelijan tehtävä ei ole maailman pulmien oikominen, eikä hän voi todellisuudessa ratkaista kaikella saarnaamisellaankaan rotuongelmaa missään osassa maailmaa. Hänen ei tule myöskään yrittää todistaa, että toinen kansa on parempi kuin toinen, ja joutua siten kenties poliittisiin riitaisuuksiin. Kaikille ajatteleville ihmisille on selvää, että kaikki kansat kuuluvat Saatanan herruuden alaisuuteen ja että ihmiskunnan pulmien ainoa ratkaisu on Jehovan luomassa uudessa maailmassa. Evankeliuminpalvelija suorittaa käytännöllistä työtä ja aikaansaa enimmän hyvää saarnaamalla Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Hän auttaa ihmisiä kasvamaan uskossa ja näkemään selvän kuvan Jehovan päätöksistä sekä välttää samalla monia vaikeuksia itseltään. Valmentautumalla jumalisessa antaumuksessa ja oppimalla oikeaa oppia evankeliuminpalvelija varjelee luottamusantiaan eikä sekaannu ”taistelemaan sanoista, mistä ei ole lainkaan mitään hyötyä, koska se kaataa ne, jotka kuulevat”. – 1. Tim. 1:3, 4; 2. Tim. 2:14, Um.
TOISTEN VALMENTAMINEN
8. Miten Jehova on pitänyt huolta evankeliuminpalvelijoittensa valmentamisesta?
8 Oikean opin säilyttäminen on ainoastaan yksi vastuutehtävä toisiin nähden. Meidän päätyömme on evankeliuminpalvelus. Meitä kehotetaan tällä alalla ponnistelemaan ankarasti. Jokainen meistä koettaa alituisesti suorittaa palveluksensa perusteellisesti. Me tarvitsemme Jehovan varaaman avun tehdäksemme tämän. Hän on varannut nyt, niinkuin ei koskaan aikaisemmin viime aikoina, maailmanlaajuisen valmennusohjelman, missä kaikki Jehovan todistajien jonkin seurakunnan yhteydessä olevat evankeliuminpalvelijat antavat apua toisilleen. Kaikkien – ei yksistään valvojien – velvollisuus on auttaa rakkaudellisesti lähimmäisiään edistymään kypsyyteen Jumalan palveluksessa. Tämä toteutetaan järjestelmällisellä tavalla. Evankeliuminpalvelijoita valmensivat muutkin kuin apostolit varhaiskristillisinä aikoina. Kristus ”antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön”. Kaikkia käytettiin valmennustyössä, joten he muodostivat Jehovalle otollisen yksimielisen kokonaisuuden uskossa ja järjestönä. Yksimielisyys saa aikaan tuloksia. Jotkut saattavat olla mieluummin aina yksin järjestäen tarkoituksellisesti niin, että pitävät Raamatun tutkistelut sunnuntaiaamuisin tai muulloin, milloin ryhmät työskentelevät yhdessä. Mutta heidän tukenaan ei ole mitään Raamatun esimerkkiä. Apostoli Paavali ja lähetystyöntekijä Timoteus työskentelivät ankarasti valmentaen toisia. Jokaisen kristityn tulee kantaa siten toisten heikkouksia eikä miellyttää vain itseään. Rakentakaa jokaista seurakunnassa! – 1. Kor. 14:12; Ef. 4:11, 12, Um; 1. Tess. 5:11.
9. a) Mitä Jeesuksen aloittamaa ohjelmaa johdetaan nyt maailmanlaajuisesti? b) Miksi jokaisen evankeliuminpalvelijan tulee käyttää sitä hyväkseen?
9 Jeesus lähetti joitakuita varhaisia evankeliuminpalvelijoita kaksittain. Hän ei tehnyt sitä ilmeisestikään vain seuran takia, jotta he olisivat pitäneet toisilleen seuraa. He tarvitsivat enemmän kokemusta saarnaamisessa talosta taloon ja kylästä kylään, ja kukin voi auttaa toista. He eivät jättäneet huomioonottamatta Jeesuksen järjestelyä, kun hän määräsi heidät kaksittain, vaan olivat kiitollisia niin rakkaudellisesta toimenpiteestä. Kukaan ei pannut silloin varmastikaan tuota hyödyllistä työtä vastaan, kun neuvottiin, miten tulee kohdata ihmisiä tai tahdikkaasti voittaa hyvää työtä vastaan esitetyt väitteet. Se, että Jeesus ei ole nyt maan päällä ohjaamassa työtä, niin että me näkisimme hänet, vaan että hän on taivaissa, mistä me emme voi nähdä häntä, ei ole mikään syy, minkä vuoksi meidän pitäisi katsella tätä työtä eri lailla. Jokainen hyvän uutisen saarnaaja tarvitsee nyt toisten neuvoja ja hyötyy niistä. Teokraattisen järjestön kierrospalvelijat vierailevat säännöllisesti seurakunnissa auttaakseen kaikkia tulemaan pätevämmiksi evankeliuminpalvelijoiksi työskennellen heidän kanssaan talosta taloon. Ennen kuin he lähtevät vierailemaan toisessa seurakunnassa, niin he järjestävät siten, että seurakunnan jäsenet auttavat toisiaan kenttäpalveluksessa. Sen jälkeen, kun tämä ohjelma pantiin alkuun v. 1953, on edistytty suuresti Raamatun pätevässä käytössä pidettäessä saarnoja ovilla. Jokaisen kristityn velvollisuuteen toisia kohtaan kuuluu osallistuminen tähän valmennusohjelmaan uuden maailman yhteiskunnan yhteiseksi hyvinvoinniksi. Mitä sinä teet tässä valmennusohjelmassa? Antaisitko sinä Paavalin tai Timoteuksen esittää itsellesi hyödyllisiä neuvoja, jos he olisivat nykyään maan päällä? – Luuk. 10:1.
SEURAKUNTIEN VASTUU
10. Keille annetaan lisättyjä vastuutehtäviä, ja miten heidät määrätään asemiinsa?
10 Monet järjestön asiat vaativat halukkaan palvelijan Timoteuksen huomiota sen ohella, että hän pani voimaan oikean opin ja piti huolen siitä, että veljet saivat sopivaa valmennusta. Kypsä evankeliuminpalvelija ottaa halukkaasti järjestön tarjoaman vastuun. Palvellakseen hyvin teokraattista järjestöä Timoteuksen täytyi pysytellä hallitsevalta elimeltä tulleitten viimeisten ohjeitten tasalla. Timoteus osallistui Paavalin ohjauksessa kätten päällepanemiseen, mikä merkitsi teokraattisten virkamääräysten antamista, kuten Seura antaa nytkin. Seurakuntaan tuli asettaa ainoastaan oikealaatuisia palvelijoita. Se vaati huolellista harkintaa: ”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle.” Ennen kuin kukaan voitiin määrätä seurakuntaan palvelijaksi, niin hänen oli täytettävä vaatimukset. Paavali hahmotteli nämä vaatimukset 1. Timoteuksen kirjeen 3:1–13, ja ne säätävät nykyäänkin palvelijoitten asettamisen seurakuntiin, niinkuin Seura toteuttaakin vastuunsa tässä suhteessa. Jokaisen virkaanasetetun palvelijan tulee tuntea ne perusteellisesti. Seura antaa nyt valtuuksia joillekuille evankeliuminpalvelijoille, kuten haaratoimistonpalvelijoille, suorittaa virkaanasetuksia teokraattisessa järjestössä, ja nämä toteutetaan aina Raamatun ohjeen mukaan, ei koskaan hätäisesti. Ja määräysten antajien täytyy olla esimerkkejä niistä, jotka täyttävät palvelijoitten pätevyysvaatimukset, niinkuin Timoteuskin oli. – 1. Tim. 5:22.
11, 12. a) Miten ja miksi palvelijat pitävät järjestön puhtaana? b) Millaista yhteistoimintaa tulee odottaa kaikilta sen yhteydessä olevilta?
11 Timoteuksen vastuu ei päättynyt tähän. Jumalaa miellyttää puhdas järjestö. Täytyi noudattaa valppautta, jotta järjestö ei olisi turmeltunut. Väärinteolle ei voitu sulkea silmiä, sitä ei voitu sivuuttaa. Valvojan täytyi ’nuhdella kaikkien kuullen synninharjoittajia, että muutkin pelkäisivät’. Oli varmasti epämieluista tavata syntiä jossakin seurakunnassa ja olla pakotettu antamaan nuhteita, mutta Jumalan palvelija ei voinut syrjäyttää vastuuta. Nuhtelu annettiin, kun asiaa oli kuulusteltu, niinkuin Paavali opetti: ”Älä ota huomioosi syytettä vanhinta [vanhempaa henkilöä] vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.” Vaikka vuosien varrella olisi syntynyt läheinen ystävyyskin tai vaikka rikkoja olisi ollut perheen jäsen, niin valvojan velvollisuus oli huolehtia, että Jehovan lakia kunnioitettiin, ”ketään suosimatta”. Kenenkään palvelijan tai yhdenkään kristityn ei tule suojella väärintekijää ansaitulta rangaistukselta odottaen Jehovan siunausta. Kysymys ei ole toisen henkilökohtaisiin asioihin tunkeutumisesta, mutta jos sallitaan jotain saastaisuutta jossakin seurakunnassa tai maassa, niin työ ei menesty. Muista, että Aakan täytyi puhdistaa pois Israelista, ennen kuin menestys palasi ja voitto saatiin. Älä suojele siis koskaan väärintekijää, vaikka hän olisi läheinen ystävä tai perheen jäsenkin, järjestön takia ja sen pelastukseksi, joka on saattanut lähteä kulkemaan väärää tietä. Kristityn vastuuseen kuuluu järjestön pitäminen puhtaana. – 1. Tim. 5:19–21; Joos. 7:25.
12 Evankeliuminpalvelija saattaa joutua järjestön asioita käsitellessään vastustamaan niitä yksityisiä henkilöitä, jotka eivät halua noudattaa Kaikkivaltiaan Jumalan teokraattisia ohjeita. Tämän palvelijan täytyy pitää kykynsä valvonnassa ja menetellä tahdikkaasti ja ystävällisesti, kärsivällisesti ja pitkämielisesti ja opetustaitoisena. ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen on oltava tahdikas kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, pitäen itsensä kurissa pahaa kärsiessään, opettaen lempeästi niitä, jotka eivät suhtaudu suopeasti.” Ei ole helppoa käsitellä häiriöitten aiheuttajia, mutta palvelijoitten täytyy ottaa kantaakseen myöskin tämä vastuutaakka, kun Jehova käskee niin tekemään. – 2. Tim. 2:24, Um.
13. Minkä oikean asenteen Timoteuksen esimerkki näyttää nykyään teokraattisessa järjestössä palveleville kristityille?
13 Timoteus oli nuori mies, jonka Paavalin kautta annettu Jumalan Sana teki viisaaksi. Hän kohtasi seurakunnassa monta vanhempaa veljeä. Seurakunnassa olevat vanhemmat ansaitsevat jokaisen kunnioituksen. Monet ovat kirjaimellisesti kuluttaneet itsensä ruumiillisesti Jehovan palveluksessa. He ansaitsevat vanhempina vuosinaan nuorten kunnioituksen, varsinkin ne, jotka johtavat hyvin palveluksessa. ”Pidettäköön niitä vanhempia miehiä, jotka johtavat oikealla tavalla, kaksinkertaisen kunnian arvoisina, varsinkin niitä, jotka työskentelevät ankarasti puhuen ja opettaen. Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Kohtele häntä päinvastoin kuin isää, nuorempia miehiä kuin veljiä, vanhempia naisia kuin äitejä, nuorempia naisia kuin sisaria täysin siveästi.” Nämä sanat lisäsivät Timoteuksen ymmärrystä. Nuorten, jotka ovat nyt uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä, täytyy oppia kunnioittamaan teokraattista järjestöä ja kunnioittamaan järjestössä olevia vanhempia veljiä ja sisaria. Ja kaikkien tulee olla kanssakäymisessä toistensa kanssa nuhteettomasti, ilman ulkokultaisuutta ja aidossa kristillisessä rakkaudessa. – 1. Tim. 5:1, 2, 17, Um.
14. Mikä toinen esimerkki osoittaa Timoteuksen omaksuneen teokraattisen vastuun?
14 Timoteukselle lankesi toinenkin velvollisuus kristillisessä seurakunnassa: naisen aseman selvittäminen seurakunnassa ja huolehtiminen siitä, että oikea järjestys pysyi voimassa. Hänen piti valvoa myöskin seurakunnassa olevien leskien etuja ja katsoa, että heistä pidettiin huolta. Hänen oli ratkaistava, ketkä heistä olivat arvollisia saamaan seurakunnan apua. Samoin täytyy palvelijoitten nykyisinä aikoina ylläpitää sopivaa seurakuntajärjestöä. Kaikkien sellaisten arvollisten luona, jotka ovat turvattomia tai sairaita, käydään, ja seurakunta kiinnittää heihin huomiota, eivätkä julistajat saa sivuuttaa tätä vastuuta. – 1. Tim. 2:11; 5:5.
LÄHETYSTOIVEET
15. a) Onko yksilön palvelusraportti tärkeä? b) Miten meidän täytyy katsella luonnollisia kykyjämme ja käyttää niitä toisten avuksi?
15 Jehovan todistajien keskuudessa pidetään muistiinmerkintöjä kenttäpalvelukseen omistetusta ajasta. Henkilökohtainen kenttäraportti on tärkeä jokaiselle hyvän uutisen julistajalle, mutta tämä ei merkitse sitä, että hän välttelisi veljiänsä kohtaankin omaamaansa vastuuta pelkästään näyttääkseen henkilökohtaisesti innokkaalta, mistä hän voisi ylpeillä julkisesti. Vaikka kokoajanpalvelijoille annetaan vähimmäistuntitavoite, niin heidän odotetaan tekevän enemmän kuin pelkästään omakohtaista kenttäpalvelustaan. Kristitylle lankeaa monia velvollisuuksia ja velvoituksia, mitkä eivät sisälly kenttäpalvelukseen. Seurakunnan sairaitten jäsenten luona käyminen on yksi niistä. Vaikeuksissa olevien lohduttaminen on toinen. Kokouksissa käyminen on jälleen eräs niistä. Mutta on myöskin paljon valmistamista toisten hyväksi. Joku voidaan määrätä pitämään yleinen esitelmä tai osallistumaan palveluskokouksen ohjelmaan. Vaikka hän ei voikaan raportoida tähän käyttämäänsä aikaa, niin sen tulee olla hänelle aivan yhtä tärkeätä, kuin mikä muu tehtävä tahansa, ja se tulee suorittaa hyvin. Ihmisten valistus on eräissä maissa hyvin vähäinen, eivätkä monetkaan osaa lukea. Kun nämä kiinnostuvat totuuteen, niin jonkun on kiinnitettävä heihin erityisesti huomiota ja koetettava auttaa heitä oppimaan lukemaan. Niinpä Jehovan todistajat pitävätkin monissa maissa luku- ja kirjoituskursseja, joilla on ollut Jehovan siunaus. Jotkut, jotka eivät osanneet kerran lukea, ovat nyt kokoajanpalvelijoita. Jokainen, joka tahtoo ponnistella, voi oppia lukemaan Raamattua ja tekemään omat muistiinmerkintönsä kokouksissa, mutta se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja jonkun apua. Jos yksi voi auttaa kymmentä muuta tulemaan kyllin kypsiksi, niin että he voivat osallistua palvelukseen, niin nuo yksitoista aikaansaavat paljon enemmän Jehovan ylistämistä kuin yksi, ja siksi on tärkeätä ottaa huomioon myöskin toiset eikä vain itseämme. Järjestön täytyy olla huomaavainen. Me saatamme kenties auttaa veljiämme laillisissa asioissa, kun heidät otetaan kiinni totuuden tähden. Jos meillä on luonnollisia kykyjä, niin meidän velvollisuutemme on käyttää niitä Jehovan palveluksessa ja auttaa veljiämme eikä hankkia jotain itsellemme. Sen ei pitäisi saada meitä haluamaan näyttämään toisia paremmilta, vaan päinvastoin meidän tulee katsella luonnollisia kykyjämme, mitä ne lienevätkin, pitäen niitä vain Jumalan luottamusanteina ja ymmärtäen, että meitä vaaditaan käyttämään kaikkea omaamaamme hänen palveluksessaan. – 1. Tess. 3:2, 3.
16. a) Miten Timoteuksen mielenlaatu on erinomainen esimerkki meille? b) Mitä Paavali kesti seurakunnan takia?
16 Toisten auttaminen merkitsee tavallisesti sitä, että me annamme ajastamme, tarmostamme, voimastamme, itsestämme. Me käännymme jälleen antautuneen Timoteuksen puoleen pitäen häntä yhtenä esimerkkinä: ”Minä toivon Herrassa Jeesuksessa voivani lähettää teille pian Timoteuksen, jotta olisin iloinen sielu, kun saan tietää teitä koskevista asioista. Sillä minulla ei ole ketään muuta, jolla olisi samanlainen mielenlaatu kuin hänellä, joka huolehtii vilpittömästi teitä koskevista asioista. Sillä kaikki toiset etsivät omia etujaan eikä Kristuksen Jeesuksen etuja. Mutta te tunnette sen todistuksen, minkä hän antoi itsestään: että hän uurasti kanssani kuin lapsi isän kanssa hyvän uutisen edistämisessä.” Paavali olisi voinut käyttää enemmän tämän mielenlaadun omaavia miehiä, sillä teokraattinen järjestö tarvitsee heitä aina. Timoteuksen usein uudistuneitten vatsavaivojen on täytynyt olla seuraus hänen lähetysmatkoistaan, kun hän nautti toisinaan saastunutta vettä ja riittämättömiä tai epäsäännöllisiä aterioita. Mutta lähetystyö oli hänen saamansa tehtävä, ja hän uhrautui halukkaasti toisten tähden sekä koko järjestön eduksi. Ja Paavali teki vielä enemmän siten. Hän sanoi: ”Juutalaisilta sain viisi kertaa neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille, kolme kertaa minua lyötiin raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolme kertaa minä koin haaksirikon, yön ja päivän olen viettänyt meressä; usein matkoilla, vaaroissa jokien tähden, vaaroissa maantierosvojen taholta, vaaroissa oman rotuni puolelta, vaaroissa kansojen taholta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa autiomaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa väärien veljien keskuudessa, työssä ja raadannassa, usein unettomana öillä, nälässä ja janossa, monta kertaa pidättyen ruoasta, kylmässä ja alastomuudessa. Noiden ulkonaista laatua olevien seikkojen lisäksi on sellaista, mikä hoputtaa minua päivästä päivään: huoli kaikista seurakunnista.” Paavali ei tehnyt tätä seikkailun hengessä, vaan hän kesti ne kaikki niiden takia, joita hän palveli. Ja silloinkin, kun hän olisi voinut keskittyä itseensä kärsimyksensä tai puutteittensa johdosta, niin hänen suuri huolenpitonsa kohdistui kaikkiin seurakuntiin, niiden vahvistamiseen ja varjelemiseen kompastumasta. Hän oli antautunut veljilleen Jehovan kunnian ja palvelemisen takia. Jehova siunasi häntä runsaasti tämän rakkauden johdosta. – Apt. 19:22; 1. Kor. 4:17; Fil. 2:19–22, Um; 1. Tim. 5:23; 2. Kor. 11:24–28, Um.
17. Millä tavalla monet kokoajanpalvelijat osoittavat kristittyjen nykyaikaisessa järjestössä samaa lähetyshenkeä kuin Paavali ja Timoteus?
17 Oletko sinä kärsinyt mitään siitä, mitä Paavali kärsi, siksi että olet palvellut toisia kristittyjä ja hyvää tahtovia ihmisiä? Onko sinulla rakkauden todellinen lähetyshenki, mikä tekee sinut halukkaaksi kärsimään siten? Ehkä sinä et ole henkilökohtaisesti kestänyt kaikkea tätä, mutta kristityt toverit kautta maailman ovat. Vartiotornin Raamattukoulusta Gileadista on valmistunut lähetystyöntekijöitä yksi päämäärä tavoitteena: lähetystyöhön ryhtyminen etäisissä maissa, usein oudoissa ja alkeellisissa olosuhteissa. Monet kierros- ja piiripalvelijat ovat myöskin palvelleet vaaranalaisina. He ovat panneet monta kertaa terveyden alttiiksi työskennellen maissa, joissa ei ole välttämätöntä terveydenhoitojärjestelmää, ja ovat kärsineet kuuman vyöhykkeen sairauksia, jopa menettäen elämänkin. Jotkut ovat olleet keskellä mellakoita ja väkivaltaa, ja heitä on evakuoitu väkisin alueilta sodan takia. He ovat kulkeneet ilman unta ja sopivaa ravintoa ja puhdasta juomavettä saaden vatsahäiriöitä niinkuin Timoteus. He ovat nukkuneet alkuasukasten viidakkomajoissa, ja kuumetta synnyttävät hyönteiset ovat purreet heitä. Joitakuita on otettu kiinni tai karkoitettu maasta, kun vastustus evankeliuminpalvelusta kohtaan on noussut. Toiset pysyvät hellittämättä napapiirin ilmastossa vieden totuutta hajallaan oleville pohjoisille kansoille vetäytymättä takaisin kylmän tai vaaran takia. Ja tähän päivään asti ovat monet kärsineet lähetyspalveluksessa viettämiensä vuosien vaikutuksesta, mutta he eivät ole valittaneet eivätkä vetäydy syrjään enempää kuin Paavali ja Timoteuskaan niin tekivät. Heillä on sama Jehovan henki ja sama huoli toisten tarpeista, joten he saavat samanlaisen runsaan siunauksen Jehovalta. Tällaiset uskolliset lähetystyöntekijät ansaitsevat toisten rohkaisun, minkä he voivat saada kirjeitse, joita kristityt toverit lähettävät niistä maista, joista he olivat lähteneet. Lähetystyöntekijät ovat ahkeria, eikä heillä saata olla aina aikaa vastata näihin kirjeisiin, mutta niiden iloinen sana ja muutamat kerrotut kokemukset otetaan aina arvostaen vastaan, ja ne voidaan myöskin antaa odottamatta vastausta. Lähetystyöntekijät ovat oppineet, että antamisen ilo on suurempi kuin ottamisen ilo, ja jokainen, joka heitä rohkaisee, saa kokea tätä samaa iloa. – Fil. 2:17; 4:10–16; Apt. 20:34, 35; 1. Kor. 16:10, 11; Hepr. 13:12.
USKOLLISIA JA HÄPEÄÄ TUNTEMATTOMIA
18. Miksi tosi kristitty osallistuu pilkan kärsimiseen?
18 Olkoonpa joku näinä Saatanan asiainjärjestelmän viimeisinä olemassaolopäivinä lähetystyöntekijä tai työskennelköön lähellä kotiaan, niin Kristuksen palveluksessa olevia kohtaa suuri pilkka. Se kuuluu yhtä paljon meidän evankeliuminpalvelukseemme kuin Paavalinkin, joka huudahti: ”Tästä syystä minä jatkan kestäen kaiken valittujen tähden, jotta hekin saisivat pelastuksen, mikä on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä . . . jos me jatkamme kestäen, niin me saamme myös hallita yhdessä kuninkaina.” Meidänkin pitäisi olla halukkaita kärsimään toisten palvelemisen tähden. Monet veljemme ovat vankeina nuhteettomuutensa takia, niinkuin apostoli Paavalikin oli, kun hän kirjoitti toisen kirjeensä Timoteukselle. On suuri kunnia olla sellaisten uskollisten veljien yhteydessä, jotka seisovat Jumalan Sanan periaatteitten puolesta, vanhurskauden puolesta, vaikka jumalattomat kommunistiset vainoojat, uskonnolliset johtajat tai pahat ihmiset palkkaavat heitä. Saatana haluaisi masentaa meitä evankeliuminpalveluksessa saaden meidät välttämään sitä pilkkaa, mikä johtuu yhteydestämme vainottuihin veljiin. Mutta me emme kumarru tämän saatanallisen ansan edessä. ”Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen hengen. Älä häpeä sen tähden todistusta Herrasta äläkä minua, vankia hänen tähtensä, vaan ota oma osasi pahan kärsimisessä hyvän uutisen takia Jumalan voiman mukaan.” Me emme häpeä olla Jehovan todistajia vainon aikoina, emmekä vetäydy pois veljiemme yhteydestä välttääksemme pilkkaa. Meidän asemallamme Jehovaan – ei ihmisiin – nähden on merkitystä. Jos meidän täytyy mennä vankilaan uskomme takia, niin me voimme jatkaa saarnaamista vankien joukossa. Vapautuksen jälkeen me ryhdymme jälleen palvelemaan veljiämme, niinkuin Timoteus antoi hyvän esimerkin. Me olemme ylpeitä siitä, että olemme yhteydessä vainotun Kristuksen Jeesuksen, apostoli Paavalin ja niiden tuhansien veljiemme kanssa, jotka ovat vangittuina kautta maailman näinä pahoina päivinä. Meidänkin tulee varjella kristillisyyttämme ja evankeliuminpalvelustamme sekä olla päättäneet tehdä sen Jehovan avulla tulkoonpa tiellemme mitä pilkkaa tai vankeutta hyvänsä. – 2. Tim. 2:10, 12; 1:7, 8; 1:12, 16; Hepr. 13:23.
19. Miten Paavalin esimerkki opastaa meitä nyt vainon tai petoksen aikana diktatuurimaissa?
19 Me olemme lannistumattomia ja pelottomia, vaikka jotkut lopettavatkin evankeliuminpalveluksen vainoissa. Me menemme eteenpäin. Paavali sanoi Timoteukselle, että jotkut ”ovat eksyneet pois totuudesta”. ”Kaikki Aasian maakunnan miehet ovat kääntyneet pois minusta.” Paavali tiesi, millaista oli joutua väärien veljien vahingoittamaksi, mutta se ei järkyttänyt kuitenkaan hänen uskoaan ja luottamustaan Jehovaan, eikä se hidastuttanut häntä hänen palvellessaan Jehovaa. Hän olisi voinut helposti tulla lamaantuneeksi ollessaan vankilassa Roomassa, kun monet, joiden kanssa hän oli ollut yhteydessä suotuisemmissa olosuhteissa, jättivät uskon. Hän tiesi, että hänen puolellaan oli aina meidän tosi Ystävämme: ”He kaikki jättivät minut – älköön sitä pantako heidän tililleen – mutta Herra seisoi minun lähelläni ja valoi voimaa minuun, jotta saarnaaminen tulisi suoritetuksi täydellisesti kauttani ja kaikki kansat kuulisivat sen.” Vaikka jotkut luopuivatkin pois, niin hyvän uutisen saarnaamisen suuri työ tulee suoritetuksi. Paavalilla oli yhä yksimielisinä kanssaan palveluksessa Timoteus, Onesiforus, Priska, Akylas, Luukas, Tiitus, Kreskes ja monet muut, ja hän iloitsi. Kuinka me iloitsemmekaan, että uuden maailman yhteiskuntaan on lisätty tänä aikana monia tuhansia! Vaikka jotkut harvat saattavatkin osoittautua vääriksi veljiksi ja pettureiksi, kuten Venäjällä, Tshekkoslovakiassa ja Puolassa, niin monet muut ovat uskollisia. Ja vaikka työ onkin tuollaisissa maissa keskeytettynä hetkeksi tai kuudeksi kuukaudeksi, niin uskolliset evankeliuminpalvelijat pysyvät vilpittöminä antaumukselleen ja jatkavat hyvän uutisen kertomista, kunnes he voivat jälleen järjestää kokouksensa ja solmia uudelleen yhteyden toisten uuden maailman yhteiskunnassa olevien kanssa. Meidän velvollisuutemme on mennä jatkuvasti eteenpäin muistaen, että vaikka saarnaamisessa olikin Jeesuksen kuollessa lyhyt keskeytys, niin Jehovan henki näytti helluntaina tien, ja se tekee samoin meidänkin päivänämme. Me iloitsemme ja kiitämme Jehovaa siitä, että hän on antanut meille niin paljon uskollisia, onnellisia tovereita evankeliuminpalvelukseen. – 2. Tim. 2:18; 1:15; 4:11, 16, 17, 19, 20, Um.
20. Mitä hyötyä meille on siitä, että me tarkastelemme Paavalista ja Timoteuksesta tehtyjä muistiinmerkintöjä vastuun omaksumisessa evankeliuminpalveluksessa?
20 Paavalin ja Timoteuksen Kristuksen Jeesuksen seuraajina täyttämästä evankeliuminpalveluksen vastuusta ja toisten palvelemisesta tehtyjen muistiinmerkintöjen pitäisi saada meidät kaikki nyt arvostamaan sitä enemmän evankeliuminpalvelusta. Se on kallisarvoinen aarre. Me varjelemme tätä luottamusantia maailmanlaajuisesti nykyään Jumalamme läsnäolossa hänen palvelukseensa antautuneitten palvelijoitten ryhmänä. Kunkin toteuttama antautuminen on todellinen ja kestävä. Meidän täytyy olla nyt vakavia sen suhteen, halukkaita, valmiita tekemään kaikki, mitä meitä kutsutaan suorittamaan tämän luottamusannin velvoittamana, niinkuin Paavalia ja Timoteustakin kutsuttiin. Pane suurin arvo jokaiselle eteesi tulevalle teokraattiselle palvelustilaisuudelle. Jehova odottaa meitä tekemään jotain sillä aarteella, mikä on uskottu meille. – 2. Kor. 4:5–7.
21. Mikä vastuu lankeaa jokaiselle Jehovan antautuneelle palvelijalle uuden maailman yhteiskunnan kasvaessa nopeasti nykyään?
21 Meille kullekin on uskottu vastuu Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. Meillä on kiinteä ja läheinen suhde Kristukseen ja Jumalaan Jehovan omaisuuden taloudenhoitajina. Meidän odotetaan lisäävän sitä, mitä meille on uskottu. Kun me teemme siten, niin meille lisätään enemmän etuja ja vastuutehtäviä, ja me otamme ne iloiten vastaan. Me kuulumme Jehovan ylistäjien suunnattoman suureen maailmanlaajuiseen järjestöön, uuden maailman yhteiskuntaan. Tämä uuden maailman yhteiskunta kasvaa nyt hyvin nopeasti. Joka maasta ja ihmisluokasta tulee joka kuussa tuhansia uusia ylistäjiä. He tarvitsevat auttajakseen jonkun heitä itseään kypsemmän. Mitä me teemme tässä asiassa? Olemmeko me varustetut antamaan heille hengellistä neuvoa ja lohtua? Palvelemmeko me heitä syrjäyttäen omat halumme? Annammeko me täyden tukemme uuden maailman yhteiskunnalle näyttäen hienon esimerkin uusille veljillemme ja sisarillemme? Nyt tarvitaan kypsiä veljiä ja sisaria, jotka ottavat johdon evankeliuminpalveluksessa ja auttavat toisia tosi palvonnan tiellä, niinkuin ei milloinkaan aikaisemmin Jehovan palvelijoitten historiassa. ”Muut lampaat” tulevat kuin kyyhkysparvet. Kuka auttaa heitä? On vain yksi vastaus: Me Kuninkaan johdolla. Suuri työ on tehtävä, ja meille on uskottu luottamusanti. Osoittakaamme olevamme sen arvoisia taloudenhoitajia. Meidän tekomme puhuvat kertoen, mitä me teemme. ”Arvioikoon ihminen meidät siten, että me olemme Kristuksen alaisia ja Jumalan pyhien salaisuuksien taloudenhoitajia. . . . odotetaan taloudenhoitajilta . . . että ihminen havaitaan uskolliseksi.” – Luuk. 19:13, 25, 26; 1. Kor. 4:1, 2, Um; Kol. 1:24–29.
22. Mikä on paras tapa osoittaa arvostavamme Jehovan meille uskomaa luottamusantia?
22 Me emme ansaitse sitä, mitä Jehova on antanut meille. On paljon sellaista, mistä meidän tulee kiittää häntä nöyrästi. ”Hän pelasti meidät . . . ei meidän töittemme tähden, vaan oman päätöksensä ja ansaitsemattoman hyvyytensä tähden. Tämä annettiin meille Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ennen kauan kestäviä aikoja.” Olkaamme aina – niinkuin nytkin – kiitollisia meille osoitetusta ansaitsemattomasta hyvyydestä ja käsiimme uskotusta ihanasta luottamusannista. Ilmaiskaamme arvostusta sen luottamuksen ja kunnian johdosta, mitä Jehova on osoittanut meille pitäessään meitä luotettavina määrätessään meidät evankeliuminpalvelukseen. Nyt ei ole aika miellyttää vain itseämme, vaan pysytellä toimeliaina palveluksessa. Omaksu innokkaana vastuu halukkaasti, rakkaudesta ja huomaavaisuudesta, ei pakosta, ja heitä syrjään kaikki, mikä ei rakenna toisia. ”Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna. Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan toisen henkilön etua.” – 2. Tim. 1:9, Um; 1. Piet. 5:2, 3; 1. Kor. 10:23, 24, Um.