Luuletko siis, että sinulla on mahahaava?
OLET juuri tullut lääkärin vastaanotolta ja mielessäsi pyörii enemmän kysymyksiä kuin vastauksia: Hänen mielestään minulla on peptinen haava! Ei voi olla totta! Mistä minä sen olisin saanut? Ja ennen kaikkea: miten minä voin hoitaa sitä?
Peptinen haava ei ole mikään pieni ongelma. On arvioitu, että yksistään Yhdysvalloissa hoidetaan vuosittain 8:aa miljoonaa tällaisesta haavasta kärsivää potilasta ja kustannukset nousevat noin 4 miljardiin dollariin (n. 22 mrd. mk:aan). Lisäksi viimeaikaisten tutkimusten tulokset ovat asettaneet perinteiset hoitokeinot kyseenalaisiksi. Millainen käsitys sinulla itselläsi on? Onko maito hyväksi peptiselle haavalle? Tai onko alkoholi haitaksi? Entä voimakkaasti maustetut ruoat? Mikä mahtaa olla nykyisin eniten määrätty lääke Yhdysvalloissa? Vastaukset näihin kysymyksiin voivat olla yllättäviä.
Mikä peptinen haava on?
Haava on paikallinen vioittuma tai kuoppa elimen tai kudoksen pinnassa, ja se syntyy tulehduksen takia kuoleentuneen kudoksen tuhoutuessa. Peptistä haavaa tavataan kahta päätyyppiä: mahahavaa (haavaumat itse mahalaukussa) ja pohjukaissuolihaavaa (haavaumat ohutsuolen alkuosassa aivan mahaportin lähellä). Yksinkertaisesti sanottuna peptinen haava tarkoittaa haavaa tai syöpymää mahalaukun tai pohjukaissuolen seinämän limakalvossa. Tämän haavan aiheuttajia ovat mahalaukun erittämät voimakkaat kemialliset aineet, suolahappo ja pepsiini (tästä nimitys peptinen haava). Jos mahahaava on vaikealaatuinen, se voi edetä läpi mahalaukun seinämän ja aiheuttaa vaarallisen komplikaation, jota kutsutaan puhjenneeksi mahahaavaksi eli perforaatioksi. Mikäli haava syöpyessään vaurioittaa jotain suurta verisuonta, seurauksena voi olla vakava verenvuoto. Pitkäaikainen pohjukaissuolen haava saattaa lisäksi johtaa laajojen alueiden arpeutumiseen ja kuroumaan, jolloin mahan loppuosa ahtautuu.
Mikä aiheuttaa peptisen haavan?
Monet tutkijat sanovat mielellään mahahaavan olevan ”multifaktoriaalinen”, mikä tarkoittaa että taudin syntyyn vaikuttavat monet tekijät. Vielä on kuitenkin paljon tutkittavaa. Vuosikymmeniä on jo pantu merkille esimerkiksi se, että peptisiä haavatapauksia esiintyy selvästi enemmän keväisin ja syksyisin – syytä tähän ei kuitenkaan tiedetä.
On joka tapauksessa monia tekijöitä, joiden on osoitettu edistävän peptisen haavan syntyä. Esimerkiksi perinnöllisyys on tärkeä tekijä. Useat perhe- ja kaksostutkimukset osoittavat, että henkilö jonka lähisukulainen sairastaa pohjukaissuolen haavaa, sairastuu siihen kolme kertaa todennäköisemmin kuin muut. Myös tupakoinnin on osoitettu aiheuttavan peptistä haavaa. Lukuisat todisteet vahvistavat, että sekä mahalaukun että pohjukaissuolen haavaumia on enemmän tupakoitsijoilla kuin tupakoimattomilla. Lisäksi tupakoitsijat paranevat peptisestä haavasta hitaammin kuin tupakoimattomat, ja heillä on enemmän tautiin liittyviä komplikaatioita, kuten verenvuotoa ja puhkeamisia. Myös peptisen haavan aiheuttama kuolleisuus on heidän keskuudessaan korkeampi.
Entä sitten alkoholi? Ei ole mitään todisteita siitä, että kohtuullinen alkoholinkäyttö lisäisi peptisen haavan riskiä. Itse asiassa G. D. Friedman ja hänen työtoverinsa kertoivat, että ne potilaat, jotka käyttivät hiukan alkoholia, sairastuivat peptiseen haavaan harvemmin kuin ne, jotka eivät käyttäneet sitä lainkaan. On mielenkiintoista havaita, että tämä tukee Paavalin Timoteukselle 1. Timoteuksen kirjeen 5:23:ssa antamaa neuvoa: ”Käytä vähän viiniä vatsasi – – tähden.”
Tämä tuokin meidät aiheeseen, joka liittyy sekä peptisen haavan syntyyn että sen parantamiseen, nimittäin ruokavalioon. Vuosikymmeniä uskottiin perimätiedon mukaisesti, että peptistä haavaa aiheuttivat kuumat ja voimakkaasti maustetut ruoat ja että se parani vähämausteisella ruokavaliolla. Viimeaikaiset lääketieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin yleensä osoittaneet nämä tavanomaiset käsitykset vääriksi. Ei ole olemassa todisteita siitä, että jotkin kansalliset ryhmät (esimerkiksi meksikolaiset), jotka syövät voimakkaasti maustettuja ruokia, kärsisivät enemmän peptisestä haavasta kuin sellaiset ryhmät, jotka välttävät runsasta maustamista. Tietysti kahvi, kofeiiniton tai tavallinen, ja kolajuomat kiihottavat voimakkaasti mahahapon eritystä, mutta niiden merkitys peptisen haavan synnyssä on yhä epäselvä.
Mitä tulee lääkeaineisiin, on usein vaikea osoittaa minkään tietyn lääkeaineen todella aiheuttaneen peptistä haavaa. Lääkeaineista asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia on tutkittu perusteellisimmin, ja sen on selvästi havaittu lisäävän mahahaavariskiä.
Entä sitten psyykkiset tekijät? Yleinen käsitys on, että stressi ja henkinen jännitys liittyvät voimakkaasti peptisen haavan syntyyn. Raamatun ajatus: ”Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut”, on äskettäin tullut todistetuksi. (Sananlaskut 17:22) Lääketieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että monilla peptistä haavaa potevilla on ollut stressiä aiheuttavia kokemuksia juuri ennen peptisen haavan kliinistä ilmaantumista tai useiden edeltävien vuosien ajan.
Joka tapauksessa, oli aiheuttajana sitten stressi, perinnöllisyys, liiallinen tupakointi tai kofeiini, yhteinen syy peptisen haavan syntyyn on aina sama: liika happo.
Mitkä ovat oireet?
Ensisijainen oire on kipu – tavallisesti vatsan yläosassa esiintyvä kipu, jota usein kuvaillaan polttavaksi ja joka alkaa muutamaa tuntia aterian jälkeen tai herättää potilaan yhden tai kahden aikaan yöllä. Kipu lievittyy joskus syömällä tai ottamalla antasidia (happoa neutraloivaa lääkettä), mutta tämä ei ole mikään selvä haavan merkki. Itse asiassa sadasta sairaalahoitoon joutuneesta pohjukaissuolihaavapotilaasta 40 prosenttia sanoi syömisen pahentavan kipua. Huolellinen potilaiden tutkiminen on osoittanut, että varmin oire on vatsakipu, joka herättää yöllä.
Kuten olet jo varmaan päätellytkin, on vaikea tehdä diagnoosia peptisestä haavasta pelkkien oireiden perusteella. Tärkein tutkimusmenetelmä peptisen haavan toteamiseksi on yläruoansulatuskanavan röntgenkuvaus. Siinä potilas juo vellimäistä varjoainetta, jonka avulla ruokatorvi, mahalaukku ja pohjukaissuoli saadaan näkyviin. Gastroskopia eli mahalaukun tähystys on uudempi tutkimusmenetelmä, joka on osoittautunut tarkemmaksi vaikkakin kalliimmaksi ja potilaan kannalta hieman epämukavammaksi. Potilas nielee ohutta, valaistua letkua, jonka läpi lääkäri voi suoranaisesti nähdä haavan ja ottaa siitä näytteitä.
Miten peptistä haavaa hoidetaan?
Tavallisesti peptinen haava ei ole hengenvaarallinen tai edes kovin vakava sairaus. Itse asiassa nykyisin tällainen haavapotilas ei yleensä tarvitse sairaalahoitoa. Voidaan jopa sanoa useimpien tapausten paranevan itsestään (erään tutkimuksen mukaan ilman minkäänlaista lääkärinhoitoa paranee 34 prosenttia tapauksista). Sen sijaan lääkehoidon tavoitteena on kipujen lievittäminen, paranemisen nopeuttaminen, komplikaatioiden vähentäminen ja uusiutumisen estäminen. Kaksi eri lääketyyppiä on osoittautunut tehokkaaksi näihin tavoitteisiin pyrittäessä.
Toisen näistä lääkeryhmistä muodostavat antasidit, jotka yksinkertaisesti neutraloivat ylimääräiset vatsahapot. Huolimatta kaikista uusista lääkkeistä antasidit näyttävät oikein käytettyinä olevan todellisuudessa yhä paras apu useimmissa tapauksissa. Vaikka antasideja on monenlaisia, useimmat niistä ovat yhtä tehokkaita oikein annosteltuina: tavallisimmin kaksi ruokalusikallista lääkettä tunnin kuluttua ruokailusta, kolmen tunnin kuluttua ruokailusta ja ennen nukkumaanmenoa. Vaikka jotkut pitävätkin tällaista lääkitystä hankalana, niin yleensä antasidit ovat turvallisia ja tehokkaita.
Yksi viime vuosien huomattavimmista edistysaskeleista peptisen haavan hoidossa on ollut simetidiini-nimisen lääkeaineen kehittäminen. Lääkevalmiste on tablettimuodossa, ja sitä suositellaan yleensä otettavaksi neljästi päivässä. Se ei vaikuta neutraloimalla mahalaukussa erittyvää happoa vaan estämällä sen eritystä. Se on erittäin tehokas, sillä on vähän sivuvaikutuksia ja yleensä potilaat toteavat sen käytön vaivattomaksi. Niin kuin kaikkia tehokkaita lääkkeitä sitäkin käytetään helposti liikaa, mikä on nyt alkanut huolestuttaa joitakin lääkäreitä. Minkä luulisit olleen Yhdysvaltojen eniten määrätty lääke viime vuonna (potilaiden lääkekustannusten mukaan) – Valiumin, Libriumin vai jonkin muun rauhoitteen? Se ei ollut mikään niistä. Niin hämmästyttävältä kuin se tuntuukin, se oli Tagamet (simetidiini-valmiste). Siispä ongelmana onkin se, että tätä lääkettä määrätään liian helposti mihin tahansa mahakipuun.
Kuitenkin niille, joilla todella on peptinen haava, simetidiini on tehokas lääke, koska se lievittää kipua nopeasti ja nopeuttaa paranemista. Pohjimmiltaan se on yhtä tehokasta kuin antasiditkin ja vaivattomampaa käyttää, vaikkakin kalliimpaa.
Mitä sitten voitaisiin sanoa ruokavaliosta peptisen haavan hoitokeinona? Maitodieettien ja jopa vähämausteisten ruokien aika hoitokeinoina voi hyvinkin olla jo takanapäin. Eräät tutkimukset ovat osoittaneet, että maito voi olla jopa vahingollista joillekin peptisestä haavasta kärsiville, koska vaikka se lievittääkin väliaikaisesti oireita, se poistuu mahalaukusta nopeasti ja voi siten saada mahanesteen erityksen taas kiihtymään. Niinpä nykyisin useimmat lääkärit eivät enää määrää peptistä haavaa sairastavia tiukalle dieetille. He neuvovat potilaitaan noudattamaan monipuolista ruokavaliota ja nauttimaan aterioistaan ja kehottavat välttämään ainoastaan niitä ruokia, jotka tuntuvat aiheuttavan oireita.
Voisimme vielä mainita muutamia seikkoja leikkaushoidon merkityksestä peptisestä haavasta kärsivälle. Kirurginen hoito tulee ensisijaisesti kysymykseen hoidettaessa sellaisia komplikaatioita kuin mahan tai pohjukaissuolen seinämän puhkeamista, verenvuotoa tai tukkeumia. Vaikka jokainen leikkaustapaus on käsiteltävä yksilöllisesti, tavallisesti turvallisin ja tehokkain toimenpide peptisen haavan kirurgisessa hoidossa on selektiivinen vagotomia, jossa katkaistaan vain ne pienen pienet mahalaukkuun suuntautuvat hermohaarat, jotka säätelevät mahahapon eritystä. Kuitenkin leikkaushoito on todella viimeinen keino, sillä useimmat peptiset haavatapaukset voidaan hoitaa lääkityksellä.
Kuinka voin välttää peptisen haavan?
Tietenkään emme voi mitään mahdollisille epätäydellisyydestä johtuville perinnöllisille taipumuksillemme sairastua peptiseen haavaan. Edellä esitettyjen periaatteitten valossa voidaan kuitenkin antaa joitakin neuvoja, jotka auttavat ehkäisemään tämän kivuliaan vaivan. Ensinnäkin: vältä tupakoimista, se on epäterveellinen tapa. Toiseksi: vältä käsikauppalääkkeitten tarpeetonta käyttöä, erityisesti asetyylisalisyylihappoa sisältävien lääkkeitten käyttöä. Kolmanneksi: jos huomaat, että jotkin ruoat, kuten voimakkaasti maustetut ruoat, tai esimerkiksi kofeiini tuntuvat ärsyttävän vatsaasi, olisi viisasta välttää niitä.
Myös varoituksen sana on paikallaan. Vaikka antasideja voidaan turvallisesti käyttää lieviin mahavaivoihin, niin mikäli kipu jatkuu ja potilas laihtuu ja hänen suolentoimintansa muuttuu, hänen tulisi viipymättä hakeutua lääkärinhoitoon. Oireet voivat olla merkki jostakin toisesta, peptistä haavaa paljon vakavammasta sairaudesta.
Lopuksi ehkä kaikkein tärkein neuvo: sen, jolla on taipumusta peptiseen haavaan, olisi varmasti hyvä pitää mielessään Sananlaskujen 14:30:ssä oleva viisas Raamatun muistutus: ”Sävyisä sydän on ruumiin elämä.”
[Tekstiruutu s. 25]
Varoituksen sana
Vaikka antasideja käytetäänkin usein lieviin mahavaivoihin, niin mikäli kipu jatkuu ja potilas laihtuu ja hänen suolentoimintansa muuttuu, hänen tulisi viipymättä hakeutua lääkärinhoitoon. Oireet voivat olla merkki jostakin toisesta, peptistä haavaa vakavammasta sairaudesta.
[Tekstiruutu s. 26]
Peptisen haavan torjuminen
1. Vältä ennen kaikkea tupakoimista; se on epäterveellinen tapa.
2. Vältä käsikauppalääkkeitten tarpeetonta käyttöä, erityisesti asetyylisalisyylihappoa sisältävien lääkkeitten käyttöä.
3. Jos huomaat, että jotkin ruoat, kuten maustetut ruoat, tai kofeiini tuntuvat ärsyttävän mahaasi, olisi viisasta välttää niitä.