Varjele kristillistä luottamusantiasi
”Varjele tätä kaunista luottamusantia pyhän hengen avulla, mikä meissä asustaa.” – 2. Tim. 1:14, Um.
1. Mikä on luottamusanti?
NÄMÄ ovat apostoli Paavalin henkeytetyt sanat palvelijatoverilleen Timoteukselle. Timoteukselle oli uskottu kaunis luottamusanti. Mikä luottamusanti on? Mistä luottamusannista Paavali kirjoitti? Luottamusanti on se, mikä on uskottu jonkun huostaan hyödylliseen käyttöön tai säilöön ja mistä on tehtävä tili. Se on jotain, mikä annetaan siinä luottamuksessa, että se käytetään toisen hyväksi. Se on asianomaiselle lankeava velvollisuus, sellainen, minkä velvollisuus ja kunnia sitoo hänet pitämään rikkumattomana. Luottamusantia ei tule sen tähden ottaa kevyesti.
2. Miten Matteuksen 25:14–30 on esimerkki luottamusannista?
2 Oivallinen esimerkki luottamusannista on Matteuksen 25:14–30. Jeesus osoitti vertauksessa, miten eräs mies uskoi luottamusannin kolmelle orjalleen. Se, mitä annettiin, ei ollut heidän, vaan sitä piti käyttää isännän toivomuksen mukaan. Kaksi orjaa lisäsi heille uskottua rahaa, kun taas kolmas hautasi saamansa maahan. Kun tuli aika tehdä tili omistajalle, niin kolmas orja osoittautui kelpaamattomaksi ja uskottomaksi luottamusantiaan kohtaan, ja hän menetti asemansa. Uskotun henkilön täytyy mukautua luottamusantiin liittyviin ehtoihin ja osoittautua luotettavaksi tai kärsiä seuraukset.
3. Mikä pyhä luottamusanti uskottiin Timoteukselle?
3 Timoteuksen luottamusanti oli samanlainen, mikä Paavalilla itselläänkin oli. Paavali oli sanonut edellisessä jakeessa: ”Pidä jatkuvasti esikuvana niitä terveellisiä sanoja, mitkä kuulit minulta, siinä uskossa ja rakkaudessa, mitkä ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” Tämä esikuva tuli Paavalilta, joka oli kirjoittanut aikaisemmin ”onnellisen Jumalan loistoisasta hyvästä uutisesta, mikä minulle uskottiin. Minä olen kiitollinen Kristukselle Jeesukselle, meidän Herrallemme, joka antoi minulle voimaa, koska hän katsoi minut luotettavaksi määräämällä minut palvelukseen.” Paavali ja Timoteus palvelivat Tessalonikassa yhdessä luottamuksen alaisina, ja hän sanoo: ”Me rohkaisimme mielemme Jumalamme avulla puhuaksemme teille Jumalan hyvää uutista paljon ponnistellen. . . . Jumala on osoittanut meidät sopiviksi siihen, että meille on uskottu hyvä uutinen.” Näin on tehty selväksi, että loistoisan hyvän uutisen palveleminen on Jehovan pyhä luottamusanti, minkä uskottu mies jokainen tosi kristitty on. – 2. Tim. 1:13; 1. Tim. 1:11, 12; 1. Tess. 2:2, 4, Um; Tiit. 1:3.
4. Miten kristityn tulee katsella evankeliuminpalvelustaan?
4 On sanomaton etu, että Korkein Jumala uskoo jollekulle jotakin. Suurin kunnia, mikä kenellekään ihmiselle voi tulla häneltä, on, että saa tämän palveluksen ihanan luottamusannin ja varjelee sitä; mutta me olemme kuitenkin nöyriä Jumalamme edessä. ”Me olemme . . . Kristuksen sijasta lähettiläinä, ikään kuin Jumala esittäisi pyynnön meidän kauttamme.” Kenenkään kristityn ei pitäisi koskaan unohtaa asemaansa. Sen täytyy olla aina etusijalla hänen ajatuksissaan. Tämä kunnia on suuri, ja sitä seuraa suuri vastuu. Niin oli apostoli Paavalin ollessa kyseessä, niin Timoteuksen, ja nyt on siten kaikkiin kristittyihin nähden, me mukaanluettuina. Kun jollekulle annetaan paljon, niin häneltä vaaditaan enemmän. Evankeliuminpalvelusta ei tule ottaa kevyesti. Sitä täytyy katsella vakavasti ja se täytyy tunnustaa kallisarvoiseksi aarteeksi, mikä säteilee kuin kauniisti hiottu timantti monisivuisena eli -särmäisenä. Monet seikat muodostavat tämän palveluksen, ja jokaista niistä tulee varjella sellaisen suuren aarteen arvokkaana osana, jollainen tämä palvelus on todellisuudessa. – 2. Kor. 5:20; 4:1, 7; Luuk. 12:48.
5. Miksi meidän tulisi olla erityisen kiinnostuneita siitä, mitä Timoteus teki?
5 Nimi Timoteus merkitsee ”Jumalan kunnioittamista”, mitä hän totisesti teki, koska hän täytti Jehovan edessä monet pyhän luottamusannin velvollisuudet. Se, mitä häntä vaadittiin tekemään, kiinnostaa nyt kristittyjä, joilla myös on osansa palveluksessa ja jotka haluavat osoittautua uskollisiksi ja siitä syystä rakkaiksi Jumalalle. Kaikilla kristityillä on osuus joissakin niistä. Kullakin on hänelle määrätty paikka, minkä hän on saanut Jehovalta teokraattisen järjestön kautta. Kuten Timoteus noudatti Paavalin antamaa esikuvaa, niin täytyy kristittyjen tehdä nytkin. ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja”, Paavali sanoi. – 1. Kor. 11:1; Fil. 3:17; 2. Tess. 3:7, 9.
HENKILÖKOHTAINEN VALMISTAUTUMINEN
6. Millaisella valmennuksella evankeliuminpalvelija varustautuu, ja miten se hyödyttää häntä?
6 Kristitty on Jumalan palvelija, ja hänen täytyy siitä syystä valmentautua ja varustautua pyrkien oikeaan suuntaan menestyäkseen. Hän pitää mielensä kirkkaana ja silmänsä tiukasti kiinnitettynä jumalisen antaumuksen päämäärään. ”Valmenna . . . itseäsi jumalinen antaumus päämääränäsi.” Jehovan pelko on aina vallitsevana kristityssä, kun hän valmistautuu, ja ohjaa hänen vaellustaan läpi koko antautuneen palveluselämän iän. Hän oppii tietämään paljon jumalisesta antaumuksesta, kun hän edistyy Jumalan palveluksessa, joten mitä kiinteämmin hän antautuu valmennukseensa, sitä hyödyllisemmät tulokset hän saavuttaa. Mitä tunnollisemmin urheilija harjoittaa ruumistaan valmentamalla, sitä suuremman hyödyn hän saa, ja siitä on hyötyä vähäksi hetkeksi. Tätä verrataan jumalisen antaumuksen hyötyyn. ”Jumalinen antaumus on hyödyllinen kaikkeen, koska se sisältää sekä nykyisen että tulevan elämän lupauksen.” Urheilija keskittyy valmennukseensa ollakseen hyvässä kunnossa eikä salli minkään muun merkitä itselleen enemmän, estää menestystään. Jumalista antaumusta voi myös kehittää kun välttää huomionsa harhailemista siitä, mitä tekee. Vain tilapäinen kiinnostus jumaliseen antaumukseen ja palvelukseen ei voinut johtaa Timoteusta menestykseen. Valtakunta vaatii ensinnä huomiota, eikä siinä saa horjua. Sinun täytyy palveluksessa ”kiinnittää alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä.” Alituinen huomion kiinnittäminen on ensisijaisen tärkeätä. – Matt. 6:33; 1. Tim. 4:7, 8, 16, Um.
7, 8. a) Mikä suhde jatkuvalla valmennuksella on kristillisen luottamusannin varjelemiseen? b) Mikä tulos on Raamatun sopivasta käytöstä valmennuksessamme?
7 Jotta voisi todeta valmistautuneensa hyvin, niin täytyy kyetä osoittamaan omaavansa luottamusannin Omistajan, Jehovan, suosion ja siunauksen. Luottamusannin Omistaja lupaa tulevan elämän ja on herättänyt palvelijoissaan voimakkaan toivon tulevaisuuden suhteen. Jehova odottaa palvelijoittensa saavan tuloksia, ja he työskentelevät ankarasti heitä kannustavassa toivossa ja ahkeroivat palveluksessa. Todellinen kristitty evankeliuminpalvelija ei suorita jumaluusopillista valmennuskurssia, eikä hän istuudu rentoutumaan Jehovan hyväksymänä palvelijana mihinkään kirkkoon tai rakennukseen. Hänen raamatullisen valmistautumisensa menestykselliseen palvelukseen täytyy jatkua, ja hänen täytyy edistyä aina kypsyydessä. Hän on ahkera tutkija ja kenttätyöntekijä. Paavali neuvookin siitä syystä: ”Harrasta jatkuvasti julkista lukemista, kehottamista, opettamista.” Sinä voit nähdä silloin tällöin jonkun, joka ei mukaudu palvelukseen jatkuvasti, ja sinä huomaat hänen toivonsa heikoksi ja uskonsa heikoksi, eikä hän ole sovelias palvelukseen enempää kuin urheilija, joka on laiminlyönyt valmennuksensa jonkin muun harrastuksen takia tai silkasta laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä, on sopiva kilpailemaan otteluissa. Hänellä ei ole enää päämääränään jumalinen antaumus, ja hän on heikkoudessaan vaarassa menettää evankeliuminpalveluksensa ja elämänsäkin. Voidaan tuskin sanoa, että hän on vahva, täysin hereillä oleva kristillisen luottamusantinsa vartija. Kun hän tulee tuottamattomaksi, niin hän on samanlaisessa asemassa kuin se orja, joka hautasi hänelle uskotun rahan eikä toiminut lainkaan käyttäen sitä mitä Isäntä oli antanut hänelle. Pyhän luottamusannin Isäntä saattaa ottaa sen pois tuottamattomalta palvelijalta, milloin hän haluaa. Jos sinä olet siis tuottamaton, niin sinä et varjele luottamusantiasi. – 1. Tim. 4:10, 13, 14, Um.
8 Jumalan Sana on varattu opetusvälineeksemme ja toisten avuksi. Me käytämme sitä lukiessamme julkisesti, kehottaessamme jumaliseen antautumiseen ja opettaessamme hyvää tahtovia ihmisiä. Jotta me voisimme täyttää nämä palvelusvaatimukset, niin meidän täytyy tietää, miten Raamattua tulee käyttää, ja edistyä sen taitavassa käsittelyssä. Tämä on meidän jatkuvaa ponnisteluamme ja vaatii tutkimista ja osallistumista totuutta käsittelevään keskusteluun kokouksissa ja toisten kristittyjen kanssa. Kun me edistymme, niin me kykenemme käsittelemään hengellisiä asioita taistellessamme eksytystä vastaan ja opimme tietämään, miten tulee toimia käyttääkseen Sanaa voimakkaasti Jehovan nimen kunniaksi ja tarvitsematta hävetä sen tähden, ettemme tunne toivoamme emmekä löydä totuuden ilmaisemiskeinoja. Ei niin, että me haluaisimme ihmisten katselevan itseämme ylistäen ja hyväksyen, vaan uskotulle evankeliuminpalvelijalle sanotaan: ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” Me tarvitsemme Jehovan hyväksymystä. – 2. Tim. 2:15, Um.
9. Miksi me tarvitsemme hengellistä voimaa, ja miten sitä voidaan saada?
9 Hengellinen ravinto on välttämätön kristityn uskotun henkilön hyvinvoinnille. Jokainen Jehovan todistaja havaitsee välttämättömäksi omistaa suuren osan elämästään sen ravinnon nauttimiseen, mikä on varattu hengelliselle ihmiselle. Hänen täytyy hankkia ”jatkuvasti voimaa siinä ansaitsemattomassa hyvyydessä, mikä on Kristuksessa Jeesuksessa”. Tämä on hengellistä voimaa, mikä on välttämätön kristillisen luottamusannin varjelemiseksi. Me tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin tätä hengellistä voimaa. Me olemme keskellä suurta hengellistä sotaa, ja meidän todelliset vihollisemme ovat näkymättömät paholaisjoukot. Ne tietävät, että niillä on lyhyt aika, ja ne haluaisivat tuhota Jehovan palvelijat. Meidän täytyy samalla tavalla kuin Timoteus jatkaa ”oikean sodan käymistä säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon”. – 2. Tim. 2:1, Um; 2. Kor. 10:4; 1. Tim. 1:18, 19, Um.
10. Miten kristitty varjeltautuu Perkeleen vehkeilyjä vastaan?
10 Hengellistä voimaa saadaan käyttämällä hyväksi kaikkia niitä toimenpiteitä, joihin Jehova on ryhtynyt palvelijoittensa hyödyksi. Me tarvitsemme totuutta, vanhurskauden rakkautta, hyvää uutista, uskoa, pelastuksen tietoa ja Jumalan Sanaa kyetäksemme seisomaan lujina Saatanan vehkeilyjä vastaan. Paavali mainitsi nämä Jumalalta saatuna täydellisenä sotisopana. Samoin kuin soturi puki ylleen sotisovan, niin on kristittykin velvollinen tekemään hengellisessä merkityksessä. Hengelliset varukset puetaan ylle tutkimalla säännöllisesti henkilökohtaisesti ja ajattelemalla totuutta, osallistumalla hyviin hengellisiin asioihin seurakunnan tutkistelukokouksissa sekä keskustelemalla jatkuvasti Jehovan päätöksistä toisten kristittyjen kanssa ja heiluttamalla yleisön keskuudessa ”hengen miekkaa”. Varukset pysyvät samalla tavalla yllä, ja me pysymme vartiossamme. – Ef. 6:10–18.
11. Millainen on oikealaatuinen palvelija?
11 Meitä valmennetaan totuuden Antajan alaisuudessa. Hän muovaa ja muodostelee mieltämme, niin että me voimme ymmärtää, mikä on hyvää ja rakennukseksi itsellemme ja toisille. Totuus sisältää terveellisiä sanoja, ja me säilymme hengellisesti terveinä pysymällä totuudessa ja vältämme sen, mikä johtaa harhaan, on vahingollista ja valheellista. On mahdoton olla oikealaatuinen evankeliuminpalvelija pysyttelemättä kiinteästi oikeassa opetuksessa. Ole ”oikealaatuinen Kristuksen Jeesuksen palvelija, sellainen, jota on ravittu uskon ja sen oikean opetuksen sanoilla, mitä sinä olet noudattanut kiinteästi”. Meidän täytyy ottaa evankeliuminpalvelus vakavasti osallistuen oikealaatuiseen opetukseen ja seuraten sitä kiinteästi. Teetkö sinä näin? Otatko sinä palveluksen vakavasti? Onko se tärkein elämässäsi? Ravitsetko sinä itseäsi uskon sanoilla? Vai sivuutatko sinä Raamatun tutkistelun ja Vartiotornin tutkistelun pinnallisesti varustautumatta antamaan hyviä neuvoja toisille? – 1. Tim. 4:6, Um.
SAARNAA SANAA
12, 13. a) Miten Timoteus antoi meille hyvän esimerkin ottaen iloisesti palvelusvastuunsa? b) Jos kristittyä ei vainota, niin onko hänellä varaa hellittää vartiointiaan? Miksi?
12 Timoteukselle näytettiin tämän evankeliuminpalvelusjalokiven toinenkin särmä. ”Saarnaa sanaa, tee sitä uutterasti suotuisaan aikaan, sopimattomaan aikaan.” Timoteuksen Paavalilta oppimat terveelliset sanat piti antaa edelleen toisille. Tämä tuotti joitakin henkilökohtaisia kärsimyksiä Timoteukselle, joka alistui tuskalliseen ympärileikkaukseen saarnatakseen tahdikkaasti juutalaisille. Hän oli tahdikas kuin Paavali, joka sanoi: ”Minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen, jotta voittaisin juutalaisia, . . . minä teen kaiken hyvän uutisen takia, jotta pääsisin osalliseksi siitä toisten kanssa.” Paavali oli antanut esimerkin uutterasta saarnaamisesta talosta taloon ja julkisesti. Se oli Timoteuksellekin tärkeätä. Se piti suorittaa, olivatpa olosuhteet suotuisat tai eivät. Sanoma on tärkeä suhteellisen rauhallisinakin aikoina, sillä nyt on kaikkien elävien ihmisten pelastuksen päivä, ymmärtäköötpä ihmiset sitä tai eivät. Timoteus ei elänyt sinä aikana, jolloin Harmagedon tulee taisteltavaksi, ja kuitenkin hänelle oli välttämättömän tarpeellista saarnata Sanaa. Kuinka paljon tärkeämpää se onkaan näin ollen nyt, jolloin Jumalan Kaikkivaltiaan päivän ennustettu suuri taistelu uhkaa meidän sukupolveamme! Pelkästään se, että jossain yhdyskunnassa tai maassa on rauhallinen aikakausi, ei ole mikään syy kypsälle evankeliuminpalvelijalle päätellä, että on aika hellittää hyvän uutisen saarnaamista, mikä hänelle on uskottu. Kypsä henkilö on päinvastoin kiitollinen Jehovalle ja työskentelee sitä ankarammin palveluksessa, niin kauan kuin Jehova pitää tien avoinna. – 2. Tim. 4:2, Um; Apt. 16:3; 20:20; 1. Kor. 9:20–23, Um.
13 Nyt on sotatila Jehovan hallitsevan Kuninkaan ja Saatanan sotavoimien välillä. Hiljainen vaihe taistelussa ei ilmaise, että soturi ei ole enää sodassa. Soturin täytyy olla juuri tällaisessa tilanteessa erittäin valpas tähyilemään salakyttää tai äkillistä yllätyshyökkäystä tai – mikä on vieläkin parempi – valmistautumaan hyökkäykseen ja tekemään hyökkäys vihollisen ollessa liikkeellä. On tunnettu tosiasia, että paras puolustuskeino sodassa on hyvä hyökkäys. Toimeliaisuus evankeliuminpalveluksessa on meidän turvamme. Toimettomat tulevat hengellisesti heikoiksi, kykenemättömiksi puolustamaan itseään sen enempää kuin palvelustaankaan. Toimeliaat pitävät uskon kilven aina paikallaan varjellen kristillistä luottamusantiaan. Aika, jolloin joissakin maissa ei ole näennäisesti järjestelmällistä vastustusta, ei ole merkki Jehovan taisteluvoimille lopettaa tai edes tähdentää vähemmän saarnaamistyötä ja ryhtyä johonkin muuhun toimintaan maailmassa itsekkäistä syistä. Taistele Kristuksen Jeesuksen oikealaatuisena soturina silmä kohdistettuna lopulliseen voittoon ja antamatta minkään tämän maailman asioihin sekaantumisen vetää syrjään. ”Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu elämän kaupallisiin toimiin, jotta hän saisi sen hyväksynnän, joka pestasi hänet sotilaaksi.” – 2. Tim. 2:4, Um.
14. Mikä ovela ansa voi tunkeutua kristityn soturin varusten läpi?
14 Vaikka Saatanan ei ehkä onnistukaan voittaa meitä vainon väkivaltaisella rintamahyökkäyksellä, niin meidän täytyy olla valppaasti varuillamme, etteivät mitkään hänen ovelamman laatuiset solutusvoimansa tunkeudu meidän hengellisten varustemme läpi. Hengellinen soturi ei tavoittele mukavaa elämää tässä vanhassa maailmassa, vaan hän taistelee kansojen Käskijän, Kristuksen Jeesuksen, alaisuudessa eikä salli minkään rahanhankkimisyrityksiin kohdistuvan rakkauden temmata itseään eikä mieltymystään tänä hengellisen sodankäynnin aikana. Elämän kauppayritykset ovat myönnetysti ovelia keinoja monien ihmisten voittamiseksi, sillä ne synnyttävät vähin erin ihmisessä rakkautta aineellisiin asioihin ja siihen rikkauteen, millä voidaan saada tämän elämän ylellisyyttä. Tosi soturi ei odota ylellisyyttä, eikä kristitty soturikaan etsi nyt sitä niin sanottua turvallisuutta, mitä tämän maailman rikkaus voi tarjota, sillä hän tietää, että hän tarvitsee nyt ainoastaan välttämättömyyksiä elämän ylläpitämiseksi ja tyytyväisyyttä niiden ohella tunkeutuessaan eteenpäin Sanan saarnaamisessa suotuisaan aikaan tai vaikeaan aikaan. Mitä aineellista hänellä onkin, sen hän ottaa Jehovan varaamana sitä varten, että hän voisi jatkaa sodankäyntiä.
15. Miten aineelliset asiat voivat aiheuttaa menestystä tai epäonnistumista evankeliuminpalveluksessa?
15 Ei ole mitään järkeä koota paljon aineellista omaisuutta, mitä me emme kuitenkaan voi ottaa mukanamme uuteen maailmaan. Olkaamme sen sijaan tyytyväisiä elämän välttämättömyyksiin ja pankaamme aineelliset asiat vaikuttamaan hyväksemme, niin että voisimme pysyä evankeliuminpalveluksessa. ”Sillä me emme ole tuoneet mitään maailmaan, emmekä me voi viedä mitään poiskaan. Kun meillä siis on elatus ja vaatetus, niin me tyydymme näihin. Mutta ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, lankeavat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja sortumiseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja jotkut ovat tätä rakkautta tavoitellessaan harhaantuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä kauttaaltaan monilla tuskilla.” Älä luule olevasi ehdottoman vastustuskykyinen näitä ansoja kohtaan. Säilytä kypsä kristillinen näkemys elämästä, ja kun sinun on huolehdittava elämän välttämättömyyksistä, niin valvo, että lisääntyvät kaupalliset toimet eivät vahingoita sinua. Jos useammat Jehovan antautuneet palvelijat säilyttävät lujasti tämän näkökannan, niin on täysi syy odottaa, että useammat henkilöt ryhtyvät kokoajanpalvelukseen, ja tienraivaajia tarvitaan kipeästi juuri nyt. – 1. Tim. 6:7–10, Um.
16. a) Miten jotkut kristityt kärsivät nyt paljon tuskaa ja sortumista siksi, että he rakastavat aineellisia asioita? b) Mitä osaa pyhä henki näyttelee luottamustehtävämme varjelemisessa?
16 Koska rahalla on kaikkialla maailmassa näinä vaarallisina aikoina taipumus menettää arvoaan, niin jotkut kristityt ovat antaneet perään hengelliselle heikkenemiselle ja vaikeuksille uhraamalla arvokasta aikaa pitääkseen kahta maallista tointa maailmassa jättäen siten itse asiassa tuskin lainkaan aikaa Sanan saarnaamiseen, seurakunnan kokouksissa käymiseen tai tärkeään omakohtaiseen tutkimiseen. Jotkut avioparit eivät laiminlyö ainoastaan omaa henkilökohtaista hyvinvointiaan, vaan myöskin lastensa hyvinvoinnin: he menevät kumpikin etsimään maallista työtä voidakseen hankkia itselleen kalliita vaatteita ja ylellisyyksiä talouteensa sekä hedelmättömiä huvituksia, joita tämä maailma tarjoaa propagandansa avulla. He eivät käytä lisätulojaan tukeakseen enemmän evankeliuminpalvelustaan. Rakkaus aineellisiin tavaroihin kasvaa heissä, eivätkä he pian saa lainkaan aikaa lastensa kasvattamiseen oikealle elämäntielle, ja he ympäröivät samaan aikaan itsensä niin paljolla vanhan maailman vaikutuksella, että lapset kadottavat kaiken arvostuksensa, mitä heillä oli totuutta kohtaan, ja menevät lopulta harhaan antautuneitten vanhempiensa suureksi tuskaksi ja ahdistukseksi. Joskus harhaantuvat vanhemmatkin uskosta syöksyen lopuksi tuhoon ja sortumiseen. Ketä on syytettävä siitä, että ihminen antaa eristää itsensä siten uskosta ja menettää osallistumisensa voittoon? Meitä neuvotaan varjelemaan kristillistä luottamusantiamme suoranaiselta rintamahyökkäykseltä tai muulta vaaralta, varsinkin maailmallisuuden hengeltä. Me varjelemme kristillistä luottamusantiamme Jehovalta saatavan pyhän hengen eikä tämän vanhan maailman hengen avulla. Jos me täytämme sydämemme ja mielemme Jehovan Sanan ja työn sisältämien asioitten arvostuksella, niin se pitää meidät sopusoinnussa häneltä tulevan pyhän hengen kanssa. – 2. Tim. 1:14.
17. Miksi hengellistä sodankäyntiä koskevissa säännöissä pysyminen tuo lopulta voiton? Mikä meidän täytyy koettaa voittaa?
17 Meidän täytyy muistaa, että meillä on Käskijä, joka on pestannut meidät sotureiksi ja joka on paljon taitavampi Saatanan ansojen tyhjäksitekemisessä kuin me. Hän on voittoisa kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. Meillä täytyy olla aina halu saada hänen hyväksymyksensä, ja me menestymme tiellämme ainoastaan, jos me noudatamme häneltä tulevia ohjeita. Meille vakuutetaan: ”Sitä paitsi, jos joku kilpailee ottelussakin, niin häntä ei seppelöidä, jollei hän ole kilpaillut sääntöjen mukaisesti.” Kun me aloitimme evankeliuminpalveluksen, niin me emme tehneet sitä tietämättömyydessä, vaan täysin tietoisina hengellisen sodankäyntimme säännöistä, ja meidän täytyy pysyä oikeassa kilpailussa ja elää sääntöjen mukaisesti suojellaksemme kristillistä luottamusantiamme menestyksellisesti Saatanan ansoja vastaan. ”Pakene sinä, Jumalan ihminen, . . . tätä. Mutta tavoittele vanhurskautta, jumalista antaumusta, uskoa, rakkautta, kestävyyttä, mielen lempeyttä. Taistele voiton saamiseksi uskon oikeassa taistelussa, hanki luja ote iankaikkisesta elämästä, mihin sinut kutsuttiin ja mitä varten sinä ilmaisit julkisesti oikean tunnustuksen monien todistajien edessä.” Voitto on kiinteässä yhteydessä edelläolevien asioitten kanssa. – 2. Tim. 2:5; 1. Tim. 6:11, 12, Um.
18. Miksi rukous on välttämätön evankeliuminpalveluksen varjelemiseksi?
18 Evankeliuminpalveluksen varjeleminen ei ole yksistään meidän oma asiamme. Me emme taistele yksinäistä taistelua, vaan me kuulumme Jehovan johdossa olevaan suureen taistelujoukkoon, joten meidän täytyy etsiä Sitä, joka on uskonut meille tämän luottamusannin. Sanassa vaaditaan ja tähdennetään rukousta. Meidän on hyvä rukoilla, kun me heräämme aamulla, ennen kuin me nautimme hengellistä ja aineellista ruokaa, ennen kuin menemme vuoteeseen illalla ja ennen kuin ryhdymme mihinkään erityisiin toimiin evankeliuminpalveluksessa. Jos me yritämme vakavasti täyttää antautumisemme, niin me esitämme joka päivä anomuksiamme Jehovalle. Se on etu. Me voimme rukoilla monissa tilanteissa, eikä meidän tule aliarvioida rukouksen voimaa milloinkaan. Se on eräs todistus meille meidän vahvasta uskostamme. Kun me menemme huoneeseemme ja anomme yksityisesti Jehovalta jotakin, niin me teemme sen, koska me uskomme häneen. Meillä on usko Jumalaan. Mitään muuta syytä ei voi siihen olla. Se ei johdu siitä, että me haluaisimme ihmisten näkevän meidät ja tahtoisimme näyttää uskonnollisilta. Jehova auttaa meitä koettelemusten aikana. – 1. Tim. 2:1, 8.
19. Miten vaino koettelee ne, jotka varjelevat luottamusantia?
19 Vainokin tulee koettelemaan valppauttamme. Kristillistä luottamusantia täytyy varjella kärsimyksen aikana. Paavali kirjoitti: ”Ota osasi pahan kärsimisessä . . . Muista, että Kristus Jeesus herätettiin kuolleista ja että hän oli Daavidin siementä sen hyvän uutisen mukaan, mitä minä saarnaan ja minkä yhteydessä minä kärsin pahaa vankilan kahleisiin asti kuin pahantekijä. Kuitenkaan ei Jumalan sana ole sidottu.” On suuri kunnia kärsiä kristillisen evankeliuminpalveluksen tähden, eikä meidän pidä heittää valppauttamme koettelemusten tullessa. Vaino ei pysähdytä hyvän uutisen saarnaamista. Iloitkaamme, kun näemme Jehovan käden mukanamme antaessamme todistusta hänen kunniakseen, ja riemuitkaamme niistä kärsimyksistä, mitkä kohtaavat meitä kristittyinä, sillä meidän etumme on osoittautua nuhteettomiksi. Muista, että toiset kärsivät paljon arvottomien asioitten tähden, ilman että saisivat tulevaa palkintoa tässä maailmassa. Evankeliuminpalveluksen tähden kärsiminen aikaansaa kestävyyttä. Me tarvitsemme kestävyyttä ollaksemme uskollisia uskotunasemassamme. – 2. Tim. 2:3, 8, 9; 3:11, 12; Hepr. 10:39.
PYSY JATKUVASTI SIINÄ, MITÄ OLET OPPINUT
20, 21. a) Mitä täytyy tehdä palveluksen suorittamiseksi menestyksellisesti? b) Miten Timoteus oli oivallinen esimerkki hellittämättömyydestä sekä nuorille että vanhoille?
20 Timoteus oppi vanhemmalta evankeliuminpalvelijalta Paavalilta, ja hän sai uskoa isoäitiinsä Looikseen ja äitiinsä Eunikeen omaamastaan yhteydestä. Evankeliuminpalvelukseen ryhtyminen on toinen asia, ja sen loppuunsuorittaminen menestyksellisesti on toinen. Timoteus tiesi sen. Hänelle sanottiin: ”Pysy sinä siinä, mitä olet oppinut ja mitä sinua kehotettiin uskomaan, tietäen, keiltä henkilöiltä sinä opit sen ja että sinä olet tuntenut lapsuudesta asti pyhät kirjoitukset, mitkä pystyvät tekemään sinut viisaaksi pelastumaan uskon kautta Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteluksi, asiain asettamiseksi kohdalleen, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustettu jokaiseen hyvään työhön.” Timoteus teki juuri näin, ja niin pitäisi meidänkin tehdä nyt. Ja Jehovan todistajien joukossa olevat nuoret tekisivät hyvin, jos he noudattaisivat samanlaista menettelyä oppien uskoa antautuneilta vanhemmiltaan asiaankuuluvassa kunnioituksessa ja toteuttaen sellaista palvelusmenetelmää, mikä on verrattavissa Timoteuksen menettelyyn. – 2. Tim. 1:5; 3:14–17, Um.
21 Evankeliuminpalveluksen aloittamisaika on, kun olet nuori, tai niin pian kuin kuulet totuuden. On viisasta muistaa Luojaasi nuoruutesi päivinä, ja kun tietosi, uskosi ja palvelusetusi kasvavat, niin älä anna minkään kompastuttaa itseäsi. 1. Timoteuksen kirjeen 5. luku osoittaa, että evankeliuminpalveluksessa toimii kaikenlaisia ihmisiä – nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Jokainen voi olla hyödyllinen, lapsetkin tai heikot. Nuori tai epäkypsä henkilö saattaisi antaa sairauden estää itseään evankeliuminpalveluksesta, mutta Timoteus ei tehnyt siten. Hän ponnisteli päättäväisesti eteenpäin useitten sairauskohtausten uhallakin. Hänellä oli toisia kristittyjä evankeliuminpalvelijoita hienoina esimerkkeinä, kuinka he palvelivat sairaudesta ja kivusta huolimatta. Olkaamme siis tänä aikana kypsiä mieleltämme ja palvelkaamme mistään tiellemme tulevasta sairaudesta tai kivusta huolimatta. Ole kärsivällinen itsesi suhteen muistaen, että sinä et ole täydellinen. Katso Jehovaan, tee parhaasi, niin sinä menestyt kristillisen luottamusantisi varjelemisessa kaikkien myrskyisten sairauskausien läpi. – Saarn. 12:1; 2. Kor. 12:7; Gal. 4:13; Fil. 2:26; 1. Tim. 5:23.
22. Miksi kristityn ei tule koskaan tuntea olevansa epäpätevä tai hyödytön palveluksessa?
22 Eikä kenenkään totuudessa nuoren henkilön pidä tuntea olevansa hyödytön luottamusannin Omistajalle. Jos olet nuori, niin sinulla ei ole ehkä ollut aikaa tutkia kaikkea, mitä on julkaistu Jehovan päätöksistä, mutta sinulla on sija Jumalan palveluksessa. Hyvää uutista tulee kertoa jokaiselle, ja meidän tulee puhua toisille kaikki, mitä olemme oppineet. Paavali, joka antoi esimerkin Timoteukselle, tunnusti riippuvaisuutensa ylhäältä tulevasta avusta, ja olemmeko me millään lailla erilaiset? Kahdesta Paavalin Timoteukselle kirjoittamasta kirjeestä käy ilmi, että Timoteuksen piti oppia enemmän, eikä kukaan meistäkään saa koskaan opiskeluaan loppuunsuoritetuksi. Sinun täytyy tietää, että sinä et tiedä ennen kuin voit oppia. Älä ole siis masentunut, jos huomaat ettet tiedä kaikkia vastauksia, vaan suorita osasi evankeliuminpalveluksessa ja edisty oppimisessa siten tehdessäsi. Yritä kovasti varustautua jokaiseen hyvään työhön ja paina Jehovan vanhurskaat periaatteet lujasti mieleesi. Palvele sitten niiden mukaisesti. ”Älköön kukaan koskaan ylenkatsoko sinun nuoruuttasi. Tule päinvastoin esimerkiksi uskollisille puhumisessa, käyttäytymisessä, rakkaudessa, uskossa, siveydessä.” Me olemme onnellisia nähdessämme, että uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä on nykyään monia nuoria, joista on tullut esimerkkejä uskollisille. – Fil. 4:13; 1. Tim. 4:12, Um; 2. Tim. 4:17.
23, 24. a) Mitä osaa oikea käyttäytyminen näyttelee luottamusannin varjelemisessa? b) Miten tulee menetellä oikean käytöksen säilyttämiseksi?
23 Sinun evankeliuminpalveluksesi varjelemiseen kuuluu sinun käyttäytymisesi valvominen. Sinä voit menettää tämän palveluksen, jos sinä et käyttäydy oikealla tavalla. Jumalan Sana antaa meille tarpeellisen neuvon. Timoteus luki Paavalin kirjeestä: ”Kirjoitan sinulle näitä, . . . jotta tietäisit, miten sinun on käyttäydyttävä Jumalan huonekunnassa.” Opettamattomat nuoret aiheuttavat usein vaikeuksia huonekunnassa, koska eivät arvosta kypsästi hengellisiä asioita, vaan rakastavat ainoastaan huvituksia. Kristillinen evankeliuminpalvelus pidetään pyhänä karttamalla niitä haluja, mitkä johtuvat hengellisestä epäkypsyydestä. ”Pakene . . . nuoruudelle ominaisia haluja, mutta noudata vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa yhdessä niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä.” – 1. Tim. 3:14, 15; 5:1, 2; 6:14; 2. Tim. 2:22, Um.
24 Oikea käytös johtuu Jumalan Sanan tutkimisesta ja hyvän seuran etsimisestä seurakunnassa, niiden seuran, jotka ovat tunnollisesti antautuneita Jehovan palvelukseen, jotka kannustavat sinua saarnaamaan julkisesti ja talosta taloon. Jos joku osoittaa seurakunnassa hengellistä epäkypsyyttä käyttäytymällä väärin, niin sen sijaan että sinä yhtyisit siihen väärään käyttäytymiseen, sinun tulee etsiä hyvää seuraa ”niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä”. ”Äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” Vältä omaksi hyväksesi häiriöiden aiheuttajia. Älä hämmästy, jos tapaat jonkun sellaisen joskus. Varhaisissa kristillisissä seurakunnissa oli eräitä, ja niitä ilmestyy meidänkin aikanamme. Paavali kirjoitti Timoteukselle vaskiseppä Aleksanderista: ”Kavahda sinäkin” sellaista. Mutta jos joku ilmaisee maailmallista henkeä ja kohtelee sinua väärin, niin älä loukkaannu koskaan Jumalan järjestöön tai palvelukseen, niin että jättäisit evankeliuminpalveluksen. Karta henkilökohtaisia vaikeuksia niin paljon kuin mahdollista muistaen, että ketkään, jotka vastustavat Jumalan Sanaa tai johtavat toisia maailmallisuuteen tai moraalittomuuteen, eivät ole hyvää seuraa eivätkä auta sinua parantamaan käytöstäsi Jumalan huonekunnassa. Vaella vilpittömästi äläkä anna kenenkään pahantekijän järkyttää henkistä tasapainoasi. Meitä varoitetaan, että jotkut ”kääntävät korvansa pois totuudesta . . . Säilytä sinä kumminkin tasapainosi kaikissa asioissa, . . . suorita perusteellisesti palveluksesi.” – Room. 16:17, 18; 1. Kor. 15:33; 1. Tim. 5:22; 6:11; 2. Tim. 4:14, 15; 4:1–5, Um.
25, 26. a) Miten me suoritamme perusteellisesti omakohtaisen palveluksemme ja varjelemme menestyksellisesti kristillistä luottamusantia? b) Mihin kysymyksiin meidän tulee kyetä vastaamaan omakohtaisesti tutkittuamme itseämme?
25 Minkään ei tule sallia häiritä henkilökohtaista valmistautumistamme ja evankeliuminpalveluksemme suorittamista. Meidän velvollisuutemme on suorittaa palveluksemme perusteellisesti. Se vaatii alituista huomiotamme. Ollaksemme perusteellisia meidän täytyy suorittaa meille määrätty työ. Mikä tekemisen arvoinen työ tahansa ansaitsee tulla tehdyksi oikein, ja evankeliuminpalvelus on kaikkein arvokkainta työtä koko maailmassa. Antautuminen tähän evankeliuminpalvelukseen tuo mukanaan paljon henkilökohtaista tutkimista ja harkitsemista. Vakavin askel elämässämme, minkä otamme, on antautumisemme Jehovan palvelukseen ja luottamusannin vastaanottaminen hänen käsistään. Meidän täytyy sitten olla syventyneet antautumiseemme ja palvelukseemme, erityisesti nyt. Meillä on kallisarvoinen aarre varjeltavana, ja jos me tulemme vähimmässäkin määrässä hengellisesti unisiksi, välinpitämättömästi huolettomiksi tai vain tarkkaamattomiksi hetkeksikin, niin se, mitä meillä on, saatetaan ottaa pois meiltä. ”Harkitse näitä asioita, syvenny niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille ihmisille.” Mitä olemme ryhtyneet tekemään, sitä meidän täytyy tehdä jatkuvasti, edistyen, etsien Jehovan pyhän hengen opastusta varjellessamme meille annettua luottamusantia. Meidän täytyy olla vartiossamme jatkuvasti. Älkäämme pitäkö koskaan hetkeäkään ristiriitaista eikä väärää tietoa, vaan varjelkaamme hyvin sitä, mitä meille on uskottu, pysyen kiinteästi Sanassa ja hengessä. – 1. Tim. 4:13, 15; 6:2, 20; 2. Tim. 3:14.
26 Noudatatko sinä joka päivä kristillisyyttä? Oletko sinä säännellyt oman elämäsi mukautumaan evankeliuminpalveluksen ohjeisiin? Varjeletko sinä valppaasti sitä, mitä sinulle on annettu luottamuksellisesti, vai vetävätkö ulkopuoliset asiat huomiosi puoleensa? Pysytkö sinä toimeliaana palveluksessa, vai oletko sinä ’kaivanut maahan’ luottamusantisi? Millaisen tilin sinä voit tehdä luottamusannin Omistajalle, Jehovalle? Huomaatko sinä täyttäväsi evankeliuminpalvelukselle asetetut henkilökohtaiset vaatimukset ja olevasi Paavalin, Silvanuksen ja Timoteuksen lailla ”Jumalan todistama sopivaksi”, niin että sinulle voidaan ”uskoa hyvä uutinen”? Tarkasta sitten seuraavaa kirjoitusta ja tarkista vastuutasi toisia kohtaan. – 1. Tess. 2:4, Um.