Elossa säilyminen ja elämä vaatii olemaan sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa
”Hän pelasti meidät ja kutsui meidät pyhänä kutsumisella, ei meidän tekojemme takia, vaan oman tarkoituksensa ja ansaitsemattoman hyvyytensä takia.” – 2. Tim. 1:9, Um.
1. Mikä kutsuu nyt ihmiskuntaa, ja miten niiden elämä, joissa se herättää vastakaikua, on saanut tarkoituksen?
IHMISKUNTAA kutsuu nyt houkuttelevasti suurenmoinen tulevaisuus, jonka on järjestänyt sellainen, joka on siihen täysin kykenevä. Ensi alkuun se vaikuttaa aivan liian hyvältä ollakseen totta. Kaikenlaisen propagandan äänekkäästä pauhusta huolimatta monet tarkkakorvaiset ihmiset ovat kuulleet tämän kutsun ja se on herättänyt heissä suopeata vastakaikua. He ovat sen vuoksi onnellisempia. Heillä on nyt arvokas kutsumus elämässä. Se antaa heidän elämälleen tarkoituksen, niin, todellisen syyn elää ja säilyä elossa, jotta näkisi valoisan toivon toteutuvan. Elämä ei tunnu enää yksitoikkoiselta, tarkoituksettomalta, vain umpikujaan johtavalta. He elävät lähestyvää vanhurskasta uutta asiainjärjestelmää varten.
2. Millainen kutsumus tämä on, ja miksi sen vastaan ottaminen ei johda pettymykseen?
2 Monet ihmiset ajattelevat, että heillä on kutsumus tähän tai tuohon. Mutta siten ei ole tämän kutsumuksen laita. Se ei ole vain jokin voimakas sisäinen kannustin, joka kannustaisi ihmistä johonkin nimenomaiseen toimintaan. Se ei ole pelkkä voimakas uskonnollinen kannustin, johon liittyisi vakaumus sen yhteydessä olevasta jumalallisesta vaikutuksesta, kuten esimerkiksi kannustin ryhtyä jonkin uskonnon papiksi. Se ei ole pelkkä sisäinen halu, jota ihminen ei osaa kuvailla ja joka jollakulla on mutta toisilla ei. Sen sijaan että se olisi jokin määrittelemätön, usein tunnepohjainen seikka, tämä nykyinen kutsumus eli kutsu on selvästi esitetty, ja henkilö tietää, että hän voi vapaasti ottaa sen vastaan. Se ei ole viittoilemista johonkin mahdolliseen tulevaisuuteen, joka tarjoaa kultaisen tilaisuuden. Ei, vaan se tulee valtaa ja vastuuta omaavalta persoonalta. Se, mihin ihmistä siis kutsutaan, ei ole mielikuvituksellista vaan siitä on täysi vakuus. Emme joudu pettymään, jos noudatamme tätä suurenmoista kutsua.
3. Mistä kutsu tavallisesti on ilmaus, ja miten tämä pitää paikkansa siitä, joka esittää nykyisen kutsun?
3 Mikä tekee tämän kutsumuksen eli kutsun niin erikoiseksi? Useimmissa tapauksissa kutsu on anteliaisuutta, hyvää tahtoa ilmentävä teko. Sen takana on hyvä tarkoitus. Niin on tämänkin kutsun laita, jonka niin monet ihmiset, jotka ymmärtävät hyvin tilanteen, ottavat nykyään kiitollisesti vastaan. He noudattavat sen laajasydämisen persoonan kutsua, joka kauan sitten istutti maan päälle paratiisin, josta ihmiskunta olisi voinut nauttia ikuisesti. Se tapahtui ihmisen maan päällä olon alussa. Eikö Hän tehnytkin hyvää tarkoittavan teon? Juuri sellaista Häneltä voi odottaakin, sillä hän ei ole kukaan muu kuin Jumala, taivaan ja maan Luoja. Juuri Hän saattoi ihmisen olemassaoloon tänne maan päälle, ja kaikki tarpeellinen oli valmistettu moitteettomasti ihmistä varten. Sen lisäksi, että Jumala osoitti tällä tavalla ansaitsematonta hyvyyttä ihmiselle, Jumalalla oli mielessä tarkoitus. Se oli hyvä tarkoitus.
4, 5. Miten Paavali osoittaa Timoteukselle kirjoittamassaan toisessa kirjeessä, kuinka tarkoitus ja ansaitsematon hyvyys yhdistyvät Jumalan esittämässä kutsussa?
4 Hyvän uutisen tuoja ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta kiinnitti huomiomme siihen, miten tarkoitus ja ansaitsematon hyvyys yhdistyvät Jumalan toiminnoissa erinomaisen lopputuloksen hyväksi. Tämä hyvän uutisen tuoja oli Paavali, joka kirjoitti kaksi kirjettä läheiselle ystävälleen ja työtoverilleen Timoteukselle. Nämä Paavalin kirjeet on säilytetty meille Pyhän Raamatun loppupuolella. Hänen toinen kirjeensä Timoteukselle kirjoitettiin pian sen jälkeen, kun Rooman valtakunta keisari Neron hallitessa oli alkanut vainota kristittyjä. Niinpä Paavali oli Roomassa vankina tosi kristillisyyden tähden. Mutta hän ei moittinut tämän tilanteen takia Jumalaa eikä tosi kristillisyyden Perustajaa, Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa. Häpeämättä vankeuttaan Paavali kirjoitti:
5 ”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan [oman tarkoituksensa ja ansaitsemattoman hyvyytensä takia, Um].” – 2. Tim. 1:8, 9.
6, 7. Oliko Paavalin kutsumus jokin voimakas sisäinen kannustin ryhtyä johonkin tehtävään, vai miten oli asian laita?
6 Näillä sanoilla apostoli Paavali myöntää, ettei hänen kutsumisensa pyhällä kutsumuksella tapahtunut hänen omien ansiokkaitten tekojensa takia vaan Jumalan ”tarkoituksen ja ansaitsemattoman hyvyyden” takia. Sama piti paikkansa Timoteuksesta. Paavalin ja Timoteuksen kutsumus ei ollut jokin voimakas sisäinen kannustin heidän nimenomaiseen tehtäväänsä. Paavali sai suoranaisen kutsun ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen välityksellä, joka näyttäytyi Paavalille Syyrian Damaskokseen johtavalla tiellä ja joka sanoi Paavalille, että Damaskoksessa hänelle ilmoitettaisiin, mitä hänen tuli tehdä. Sen jälkeen kun Paavali oli kastettu kristittynä Damaskoksessa, hän alkoi heti tehdä sitä, mitä hänet kutsuttiin tekemään ja mitä hänen käskettiin tehdä. (Apt. 9:1–30; 22:1–16) Niinpä kun Paavali todisti kuningas Herodes Agrippan edessä roomalaisessa oikeusistuimessa Kesareassa, hän sanoi:
7 ”Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.” – Apt. 26:12–20.
8. Mikä osuus apostoli Paavalilla oli Timoteuksen kutsumuksen yhteydessä?
8 Timoteuksenkaan kutsumus eli kutsu ei ollut pelkkä sisäinen halu, johon olisi liittynyt vakaumus Jumalan vaikutuksesta. Siinä ei ollut mitään tunne-elämystä, vaan Timoteus kuuli apostoli Paavalin saarnaavan seurakunnalle Lystrassa, ja hän otti vastaan Valtakunnan sanoman ja hänet kastettiin kristittynä. (Apt. 14:6–23) Apostoli Paavali vahvisti Timoteuksen kristillisen kutsumuksen panemalla kätensä hänen päälleen ja antamalla hänelle hengen lahjan. Niinpä hän viimeisessä Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä sanoi hänelle: ”Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.” (2. Tim. 1:6) Koska Timoteus kastettuna kristittynä noudatti kutsua, hänelle avautui mahdollisuus tulla apostoli Paavalin luotetuksi läheiseksi toveriksi hänen lähetystyössään. Koska sekä Paavali että Timoteus saivat Jumalan hengen ilmentymineen, he tiesivät, että Jumala oli kutsunut heidät tarkoituksensa ja ansaitsemattoman hyvyytensä takia.
9, 10. a) Mitä se, että Paavali tiesi, että hänellä oli kutsumus, antoi hänen elämälleen? b) Mihin Paavali siksi piti silmänsä kiinnitettyinä ja ikään kuin missä kilpailuissa kilpailevana?
9 Kun ihminen tietää varmasti, että hän on saanut kutsumuksen eli kutsun, niin se antaa hänen elämälleen tarkoituksen. Paavali kiinnitti huomion tähän seikkaan, kun hän toisessa kirjeessään sanoi Timoteukselle: ”Sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani [tarkoitustani, Um], uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni.” (2. Tim. 3:10) Koska Paavalilla oli tarkoitus, hän kesti kärsivällisesti ja noudatti tiettyä elämänvaellusta. Hän piti silmänsä Jumalan hänelle antamassa tarkoituksessa. Hänellä oli ”silmämäärä”, jota japanilainen ja korealainen ”tarkoitusta” vastaava sana merkitsee (japaniksi moku teki; koreaksi mok jok). Hän vertasi itseään kilpajuoksijaan, jonka silmät katsoivat kiinteästi maaliin, missä voittajalle oli määrä antaa palkinto. Siksi hän kirjoitti itsestään seuraavat sanat:
10 ”Minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” – Fil. 3:12–14.
11. a) Minkä kanssa siis Paavali saattoi elämänvaelluksensa sopusointuun? b) Millaisen arvon Paavali antoi hänen eteensä asetetulle palkinnolle?
11 Näiden apostoli Paavalin sanojen mukaan Jumala suoritti kutsumisen Kristuksen Jeesuksen välityksellä, ja tällä kutsumisella oli tarkoitus. Paavali ilmaisi arvostavansa tätä Jumalan häntä kohtaan osoittamaa ansaitsematonta hyvyyttä saattamalla elämänvaelluksensa sopusointuun Jumalan tarkoituksen kanssa. Paavali ymmärsi selvästi, mitä tietä kulkea, sillä Jumala oli asettanut hänen eteensä päämäärän. Jos hän menestyksellisesti saavuttaisi sen päämäärän, hän saisi palkinnon Jumalan kädestä. Paavali ei halveksinut tuota palkintoa, sillä sen halveksiminen olisi merkinnyt sitä, että hän olisi torjunut Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden. Se oli suurenmoinen palkinto, ja Jumala ilmaisi sillä erinomaista anteliaisuutta ja laajasydämisyyttä. Se oli todellisuudessa korkein ja suurin palkinto, minkä Jumala voi antaa luomuksille, sillä se on kirkastetun Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, perijätoverina oleminen hänen taivaallisessa valtakunnassaan. (Fil. 3:7–11; 2:9–11) Ei ihme, että Paavali piti roskana kaikkia maallisia etuja, jotka olisivat merkinneet hänelle itsekästä voittoa! Hän piti katseensa kiinnitettynä palkintoon.
JUMALAN TARKOITUS JONKA KANSSA TULEE OLLA SOPUSOINNUSSA NYKYÄÄN
12, 13. a) Minkä kanssa Paavalin kaltaiset miehet ovat kuluneiden 1 900 vuoden aikana saattaneet elämänvaelluksensa sopusointuun? b) Minkä sadattuhannet ihmiset ovat viime aikoina asettaneet päämääräkseen Jumalan tarkoituksen mukaisesti?
12 Apostoli Paavalin ja Timoteuksen kaltaiset miehet ovat kuluneiden 1 900 vuoden aikana saattaneet elämänsä sopusointuun Jumalalta saamansa kutsun kanssa, joka on kutsu taivaalliseen toivoon, osuuteen korkealle korotetun Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaallisesta valtakunnasta, joka tulee vuodattamaan siunauksia ihmiskunnalle. He ovat noudattaneet Paavalin kehotusta ja kannustusta ’vaeltaa arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa’. – 1. Tess. 2:11, 12.
13 Mutta Jumalalla ei ole tarkoitusta ainoastaan tämän Valtakunta-luokan suhteen, vaan hänellä on tarkoitus myös ihmiskunnan suhteen, joka tulee elämään onnellisena tämän taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. Eikö ole hyvä tietää, ettei Jumala ole jättänyt ihmiskuntaa yleensä pois tarkoituksistaan? Se, minkä Jumala on asettanut ihmiskunnan eteen ja mihin hän nyt kiinnittää erikoista huomiota, on jotakin suurenmoista ihmiskunnan saavutettavaksi Jumalan rakkaan Pojan Jeesuksen Kristuksen valtakunnan alaisuudessa. Siitä on tullut päämäärä, jota sadattuhannet arvostavat ihmiset yrittävät nyt tavoitella Jumalan avulla. Se on heille kuin palkinto, joka kannustaa heitä eteenpäin, kuin jotakin mieluista, mikä kutsuu heitä tulemaan ja osallistumaan siihen.
14. a) Miten tämän kutsun vieraanvarainen sävy ilmenee Ilm. 22:17:ssä? b) Millaista elämää ihmiskunnalle tämä kutsu tarjoaa?
14 Kutsun vieraanvarainen sävy ilmenee Ilm. 22:17:ssä esitetyissä henkeytetyissä sanoissa: ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Tässä tarkoitettu elämä ei ole sellaista epämiellyttävää elämää, jota meidän on pakko nykyään elää maailman olosuhteitten ja luonnollisen synnynnäisen perintömme takia. Se on sellaista elämää maan päällä, jota mikään ihmishallitus ei tähän mennessä ole kyennyt antamaan ihmiskunnalle vaan jonka ainoastaan Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta pystyy antamaan ihmisille, jotka ovat sen alamaisia. Se on elämä, jonka Luoja Jumala tarkoitti maan asukkailla olevan, kun hän pani ensimmäisen miehen ja naisen maan päälle loistavan kauniiseen paratiisiin, jota kutsuttiin Eedenin puutarhaksi.
15, 16. a) Miksi maallisesta paratiisista tuli Aadamille ja Eevalle tilapäinen koti? b) Puhuiko Jumala heille mitään taivaallisesta kodista esittäessään tarkoituksensa heidän suhteensa, vai miten asia oli?
15 Kun rakastava Luoja loi ensimmäisen miehen ja naisen Eedenin puutarhaan, niin hän ei tarkoittanut, että tuo paratiisi olisi ollut heille vain väliaikainen koti, jokin pikkuinen ”pesä”, jossa he olisivat saaneet olla jonkin aikaa yksin ilman lapsia. Syy siihen, miksi paratiisista tuli heille tilapäinen koti, oli se, että heidän toimintatapansa lakkasi olemasta sopusoinnussa Jumalan rakkaudellisen tarkoituksen kanssa.
16 Jumalalla ei koskaan ollut tarkoituksena ottaa heitä taivaaseen sen jälkeen, kun hän olisi jonkin aikaa koetellut heitä täällä maan päällä. He eivät tarvinneet taivasta tullakseen täysin onnellisiksi ja tyytyväisiksi. Eikä Jumala tarvinnut heitä kanssaan taivaaseen ollakseen täysin onnellinen ja tyytyväinen. Niinpä kun Jumala esitti tarkoituksensa heidän suhteensa, hän ei puhunut mitään taivaallisesta kodista vaan sanoi: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” – 1. Moos. 1:28.
17. a) Kuinka paljon Jumala määräsi aikaa tämän palvelustehtävän suorittamista varten? b) Mikä on syynä ihmisen historian kuudentuhannen vuoden lopussa vallitseviin maapallon olosuhteisiin?
17 Pyhän Raamatun mukaan Jumala määräsi seitsemäntuhannen vuoden ajanjakson tämän palvelustehtävän suorittamiseksi. Nyt on kulunut miltei kuusituhatta vuotta ihmisen historiasta, eikä tämä maapallo ole maailmanlaajuinen paratiisi. Maan päällä on nyt melkein neljä miljardia asukasta, mutta lukemattomat hautausmaat ympäri maapallon todistavat, että Aadamista ja Eevasta polveutuneitten ihmisten suuri enemmistö on kuollut ja että koko ihmiskunta nykyään on myös kuolemantuomion alainen. Ihmiskunta on tähän saakka vallinnut taivaan lintuja, maaeläimiä ja meren kaloja, mutta niiden määrä on uhkaavasti vähentynyt, joissakin tapauksissa miltei sukupuuton partaalle. Jalkojemme alla olevaa maata ei ole saastutettu ainoastaan kaupunkien ja teollisuusyhdyskuntien jätteillä vaan, mikä on kaikkein vakavinta, myös veren vuodattamisella, kun on tehty murhia yksityisissä tapauksissa sekä joukkomurhia sodissa, uskonnollisissa, rotujen välisissä, kaupallisissa ja poliittisissa sodissa. Miksi kaikki tämä? Ilmeisesti siksi, ettei ihmiskunta ole toiminut sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa.
18. Miltä tilanne Jumalan alkuperäisen tarkoituksen suhteen näyttää, ja mikä kysymys tulee väkisinkin mieleemme?
18 Jumalan alkuperäisen tarkoituksen onnistuminen ihmisen ja hänen maallisen kotinsa suhteen näyttää rauenneen tyhjiin tai ainakin joutuneen kriittisesti uhatuksi. Kun ottaa huomioon, mitä sallitusta ajasta on jäljellä, tulee väkisinkin mieleemme kysymys: tuleeko Jumalan alkuperäinen rakkaudellinen tarkoitus ihmiskunnan suhteen epäonnistumaan tai onko se hylätty toivottomana tapauksena?
19. Mitä Jumala sanoi Jes. 55:10, 11:ssä siitä, salliiko hän esittämänsä tarkoituksen jäädä toteutumatta?
19 Kaikkivaltiaalle Jumalalle ei mikään hanke ole mahdoton toteuttaa. Pitkien ajanjaksojen kuluminen ei muuta mitenkään hänen tarkoituksiaan. Hän ei unohda esittämiään tarkoituksia. Hän ei koskaan syö sanaansa. Eedenin puutarhassa hän antoi sanansa siunatessaan ensimmäiset täydelliset ihmisluomuksensa, Aadamin ja Eevan, ja lähes 3 300 vuotta myöhemmin hän sanoi profeettansa Jesajan suulla: ”Niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Jes. 55:10, 11.
20, 21. a) Milloin Jeesus erikoisesti esitti toivon paratiisin ennallistamisesta maan päälle? b) Mitä työtä hän odotti iloiten ylösnousemuksensa jälkeen?
20 Myös yli 700 vuotta tuon jumalallisen julistuksen jälkeen eli pääsiäispäivänä vuonna 33 Jeesus Kristus, Jumalan Poika, esitti toivon paratiisin ennallistamisesta ihmiskunnalle. Tuona päivänä, jolloin Jumalan valtakunta näytti menetetyltä, kun roomalaiset sotilaat olivat naulanneet Jeesuksen kidutuspaaluun, hänen vierellään riippuva tuomittu pahantekijä ilmaisi uskovansa kuolleitten ylösnousemukseen ja Jumalan messiaaniseen valtakuntaan.
21 Suhtautuen vakavasti Jeesusta vastaan esitettyyn syytteeseen, jonka mukaan hän oli ”juutalaisten kuningas”, tämä kuoleva pahantekijä sanoi kunnioittavasti hänelle: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi.” Myös Jeesuksella oli horjumaton usko ylösnousemukseen ja silloin vielä kaukaiseen Jumalan valtakuntaan, ja siksi hän vastasi pahantekijälle: ”Totisesti sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:39–43, Um) Kolmantena päivänä siitä Jeesus Kristus herätettiin kuolleista loistavana henkiolentona, ja hän odotti iloiten aikaa, jolloin Jumala antaisi hänelle messiaanisen Valtakunnan vallan ja hän voisi ennallistaa paratiisin maan päälle tämän myötätuntoisen pahantekijän ja muun lunastetun ihmiskunnan hyväksi. – Hepr. 10:12, 13.
22. a) Miten Hepr. 13:8 varmistaa Jumalan tarkoituksen ihmiskunnan suhteen toteutuvan menestyksellisesti? b) Mihin tämä täyttymys nyt kytkeytyy?
22 Täten Jeesus Kristus vahvistaa taivaallisen Isänsä, Jehova Jumalan, alkuperäisen tarkoituksen ihmiskunnan ja sen maallisen kodin suhteen. Jeesuksesta on kirjoitettu Jumalan henkeytyksestä: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:8) Hän ei siis koskaan riko sanaansa, ei tuomitulle pahantekijällekään antamaansa lupausta. Tämä varmistaa sen, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus Aadamin ja Eevan jälkeläisten suhteen toteutuu menestyksellisesti. Tämän Jumalan tarkoituksen täyttyminen kytketään kuitenkin hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen käsissä olevaan Jumalan messiaaniseen valtakuntaan. Tällä tavoin ihmiskuntaa koskeva Jumalan alkuperäinen tarkoitus yhdistyy hänen messiaanista Valtakuntaa koskevaan tarkoitukseensa.
23. Kuka on perinyt ”tulevan asutun maan”, ja mitä hän tuntee velvollisuudekseen tehdä sen suhteen?
23 Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli nöyrin koskaan maan päällä elänyt ihminen, jopa nöyrempi kuin profeetta Mooses. (4. Moos. 12:3) Vuorisaarnassaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matt. 5:5, Um; Ps. 37:11) Tämän henkeytetyn lausunnon mukaisesti Jeesus Kristus lempeämielisimpänä eli sävyisimpänä miehenä maan päällä tuli saamaan maan perinnöksi. Sopusoinnussa tämän kanssa sanotaan Heprealaiskirjeen 2. luvun jakeissa 5–9 (Um): ”Hän ei alistanut enkelien alaisuuteen tulevaa asuttua maata, josta puhumme, . . . mutta me näemme vähän enkeleitä alhaisemmaksi tehdyn Jeesuksen kruunattuna kirkkaudella ja kunnialla kuoleman kärsimisen vuoksi, niin että hän Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta.” Maan perijänä kirkastettu Jeesus Kristus tuntee velvollisuudekseen saattaa maapallon kokonaisuudessaan siihen tilaan, jonka Jumala on tarkoittanut sillä olevan, nimittäin paratiisitilaan, Eedenin puutarhan tilaan, ihmiskunnan iankaikkiseksi onnelliseksi kodiksi. Hän saattaa perintönsä täysin kuntoon.
SELLAISTA MIHIN KANNATTAA SÄILYÄ ELOSSA
24. Keiden säilyminen elossa maan päällä asetetaan nyt kyseenalaiseksi ja miksi?
24 Eikö se ole sellaista, mihin arvostavat miehet ja naiset haluaisivat säilyä elossa? Nykyään melkein jokainen on keskittynyt ponnistelemaan itsekkäästi säilyäkseen elossa niin, että eläisi vähän kauemmin tässä epätyydyttävässä asiainjärjestelmässä. (Jaak. 4:13, 14) Maailmantilanteen huonontuessa ihmisten elossa säilyminen on tulossa aina vain vaikeammaksi. Niin huonot kuin olosuhteet jo nyt ovatkin kautta maailman, kaukokatseiset ihmiset ennustavat vielä pahempaa olevan tulossa, maailmanlaajuisen nälänhädän olevan uhkaavasti näköpiirissä! Koko ihmissuvun elossa säilyminen tulevaisuudessa asetetaan nyt kyseenalaiseksi, koska mannertenvälisin ballistisin ohjuksin käytävä ydinsota on pelottava mahdollisuus ja joukkotuhoaseita on nyt käytettävissä enemmän kuin tarvittaisiin koko ihmisperheen tuhoamiseen, puhumattakaan eläimistöstä.
25, 26. a) Tuottaako maan päällä nykyään vallitseva tilanne kunniaa Luojalle, ja mitä on järkevää odottaa Häneltä? b) Miksi Hänen on vielä aiheellisempaa ryhtyä toimintaan nyt kuin tuhansia vuosia sitten?
25 Kun Jumala lausui siunauksensa Aadamille ja Eevalle Eedenin puutarhassa ihmisen täydellisen olemassaolon alussa, hän ei totisesti tarkoittanut, että ihmiskunta saattaisi itsensä sellaiseen asiaintilaan, missä se nyt on. Maapallo tässä surullisessa tilassaan ei tuota kunniaa Hänelle Luojana. Eikö tulisi odottaa, että hän tekisi jotakin sen suhteen? Eikö myös hänen, jonka Jumala on tehnyt maan perijäksi, tulisi haluta tehdä jotakin omaisuutensa saattamiseksi parempaan kuntoon? Kun arvioimme Jumalaa ja Jeesusta Kristusta sen perusteella, mitä he ovat tehneet menneisyydessä, niin meidän on täysin järkevää odottaa heidän ryhtyvän tekemään jotakin tilanteen suhteen. Kauan sitten, mutta ei esihistoriallisella ajalla vaan historiallisella ajalla, Jumala ryhtyi toimimaan eräässä tilanteessa, joka oli samanlainen kuin nyt on, vaikkakaan se ei ollut niin paha kuin nykyinen tilanne. Silloinen tilanne vallitsi vain 1 656 vuotta ihmisen luomisen jälkeen, kun sen sijaan nyt on kulunut melkein kuusituhatta vuotta ihmisen luomisesta ja lankeemuksesta.
26 Koska ihmisen käyttäytyminen on kaiken aikaa rappeutunut, niin ihmiskunnan turmeltuneen, moraalittoman, itsekkään tilan pitäisi olla nyt paljon pahempi kuin 4 300 vuotta sitten. Tämä tosiasia antaa Luoja Jumalalle aiheellisemman syyn ryhtyä asianmukaiseen toimintaan kuin tuo kauan sitten vallinnut tilanne antoi. Hänen aikansa sen tekemiseksi on tullut, jotta hän saattaisi itsensä kunniaan.
[Kuva s. 32]
Jumalan tarkoitus ensimmäisen miehen ja naisen suhteen oli, että he ja heidän jälkeläisensä olisivat laajentaneet Eedenissä olleen puutarhansa maailmanlaajuiseksi ja nauttineet iäti paratiisista