Kaste – uskon ilmaus

”Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” – Room. 10:10.

 1. Miten ihminen Matteuksen 28:19:n mukaan osoittaa, että hänestä on tullut Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi?

HERRA Jeesus Kristus antoi meille mallin kasteelle menemisestä. Kaikki, jotka haluavat olla hänen opetuslapsiaan, täytyy samoin kastaa. Tämä käy selvästi ilmi käskystä, jonka Jumalan Poika antoi seuraajilleen, kun hänet oli herätetty kuolleista. Me luemme: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä.” – Matt. 28:19.

 2. a) Mikä on vesikasteen merkitys? b) Mitä ihmiseltä vaaditaan, jotta kaste olisi todella merkityksellinen?

² Mitä sitten vesikaste merkitsee? Se merkitsee sitä, että henkilö ilmoittaa julkisesti kieltäytyneensä omistamasta itseään antautuakseen täysin Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena. Jotta tällä toimenpiteellä olisi todellista arvoa taivaallisen Isämme silmissä, siihen täytyy ryhtyä vapaaehtoisesti ja varauksitta. Ei pelkästään kastetoimitus vaan kaikki kastejärjestelyyn liittyvä on välttämätöntä pelastumiselle. Asianomaisen täytyy katua syntejään, tehdä kääntymys eli kääntyä täysin vastakkaiseen suuntaan väärästä menettelystä, luopua kaikesta omistusoikeudesta itseensä ja antautua täysin Jehova Jumalalle ja tulla Korkeimman ja hänen Poikansa palvelijaksi. (Matt. 16:24; Apt. 2:38; 3:19; 1. Tess. 1:9, 10) Roomalaiskirjeen 10:9:n mukaan kasteelle aikovan odotettaisiin ennen vesikasteeseen alistumistaan tunnustavan julkisesti, että hän ymmärtää oikein nämä tärkeät asiat. Tässä raamatunkohdassa sanotaan: ”Sillä jos sinä julkisesti julistat ’tämän omassa suussasi olevan sanan’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut.”

 3. Minkä Pietarin 1. kirjeen 3:21:n sanat vahvistavat kasteen yhteydessä?

³ Pietarin 1. kirjeen 3:21:n sanat vahvistavat, että koko kastejärjestely, johon sisältyy tämä uskon julkinen ilmaus, on välttämätön pelastumiselle. Apostoli kirjoitti: ”Se, mikä vastaa tätä, pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta –, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä.”

 4. Mitä merkitsee ilmaus ”Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä”?

⁴ On selvää, ettei pelkkä kastetoimitus aikaansaa pelastusta. Vaikka vesi voi pestä pois saastan eli lian, niin pelastusta ei saada ”lihan saastan poistamisesta” juhlallisen ulkonaisen pesemisen välityksellä. Pietari osoitti, että pelastus tulee ”Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä”. Tämä merkitsee, että kasteelle menevän täytyy uskoa pelastuksen olevan mahdollinen vain sillä perusteella, että Jumalan Poika kuoli uhrikuoleman ja että hänet sitten herätettiin kuolleista kolmantena päivänä. On myös välttämätöntä, että hän tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, jolla on täysi valta tuomita elävät ja kuolleet, sillä Pietari jatkoi: ”Hän on Jumalan oikealla puolella, sillä hän meni taivaaseen, ja enkelit ja vallat ja voimat tehtiin hänelle alamaisiksi.” – 1. Piet. 3:22.

 5. Miten ihminen saa ”hyvän omantunnon”?

⁵ Pietari liitti kasteeseen myös ”hyvän omantunnon pyytämisen Jumalalta”. Hyvän omantunnon saamiseksi kaikkien, jotka kastetaan, täytyy katua syntejään, kääntyä pois väärästä menettelystä ja antautua täysin Jumalalle Kristuksen kautta. Kaste on julkinen vertauskuva yksilön sydämestä lähtevästä antautumisesta ja ilmaus uskosta, jonka hän on tunnustanut suullaan. Täytettyään Jehova Jumalan vaatimukset kastettu opetuslapsi saa hyvän omantunnon. Niin kauan kuin tämä hyvä omatunto säilyy, hän on pelastetussa tilassa. Häntä vastaan ei lausuta Jumalan langettavaa tuomiota.

 6. a) Mitä kastejärjestely vastaa? b) Miten usko liittyy siihen?

⁶ Mutta mitä apostoli tarkoitti sanoilla ”se, mikä vastaa tätä”? Edellisen jakeen mukaan kahdeksan ihmissielua, Nooa mukaan luettuna, ’vietiin turvallisesti vedenpaisumuksen vesien läpi’. (1. Piet. 3:20) Aivan samat vedet, jotka tuhosivat arkin ulkopuolella olleet, pelastivat eli vapauttivat Nooan ja seitsemän hänen perheensä jäsentä jumalattomasta sukupolvesta. Ilman uskoa Nooa ei kuitenkaan olisi kokenut tätä suurenmoista vapautusta. Heprealaiskirjeen 11:7 sanoo: ”Uskon vaikutuksesta osoitti Nooa, kun hänelle oli annettu jumalallinen varoitus siitä mitä ei vielä nähty [ts. ei ollut mitään näkyviä merkkejä maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen ja ihmis- ja eläinelämän tuhon tulosta], jumalanpelkoa ja rakensi arkin huonekuntansa pelastamiseksi, ja tämän uskon välityksellä hän langetti maailmalle tuomion, ja hänestä tuli uskon mukaisen vanhurskauden perillinen.” Aivan samoin kuin Nooa tarvitsi uskoa rakentaakseen arkin, kaikilla, joista tulee Jeesuksen Kristuksen kastettuja opetuslapsia, täytyy olla uskoa, jotta he voisivat vastustaa sitä painetta, jonka uskoton maailma ja sen jumala aiheuttavat heille. – Joh. 12:31; 2. Kor. 4:4.

Miksi tarvitaan uskoa

 7. Minkä neuvon Jeesus Kristus antoi Luukkaan 14:26–33:ssa ja miksi?

⁷ Kaikki ne, joista tulee Jeesuksen Kristuksen antautuneita, kastettuja opetuslapsia, voivat odottaa vaikeuksia. Sen tähden Jumalan Poika antoi seuraavan neuvon:

”Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa sieluaankin, niin hän ei voi olla minun opetuslapseni. Joka ei kanna kidutuspaaluaan ja tule minun perässäni, se ei voi olla minun opetuslapseni. Esimerkiksi: Kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun? Muutoin hän saattaisi laskea sen perustuksen, mutta ei pystyisi saamaan sitä valmiiksi, ja kaikki katselijat saattaisivat alkaa ilkkua häntä sanoen: ’Tämä mies alkoi rakentaa, mutta ei pystynyt saamaan valmiiksi.’ Tai kuka kuningas, joka marssii sotaan toista kuningasta vastaan, ei ensin istu neuvottelemaan, kykeneekö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan sen, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellätuhannella? Ellei hän näet kykene, niin hän lähettää, tuon toisen ollessa vielä kaukana, lähettiläsjoukon hieromaan rauhaa. Näin voitte olla varmat siitä, ettei kukaan teistä, joka ei jätä jäähyväisiä kaikelle sille, mitä hän omistaa, voi olla minun opetuslapseni.” – Luuk. 14:26–33.

Näiden sanojen mukaisesti kaikkien kastettavien tarvitsee harkita vakavasti etukäteen, mitä kasteeseen liittyy.

 8. Mikä pitäisi olla asenteemme epäuskoisia sukulaisia kohtaan ja miksi?

⁸ Jeesus ei tietenkään sanoillaan tarkoittanut sitä, että hänen opetuslastensa pitäisi tuntea vastenmielisyyttä sukulaisiaan kohtaan. Kehottihan hän vuorisaarnassa meitä ’rakastamaan vihollisiammekin ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka vainoavat meitä’. (Matt. 5:44) Todellisuudessa meidän siis pitäisi osoittaa suurempaa rakkautta epäuskoisia sukulaisiamme kohtaan ja olla innostuneita ja halukkaita tekemään kaikki mahdollinen auttaaksemme heitä saamaan ikuisen elämän. (Vrt. Room. 9:1–3.) Mutta henkilön, josta tulee kastettu opetuslapsi, täytyy ’vihata’ heitä siinä merkityksessä, että hän rakastaa heitä vähemmän kuin Jeesusta Kristusta. Miksi tämä on välttämätöntä? Hänen sukulaisiaan ei ehkä miellytä hänen menettelynsä. He voivat ilmaista hänelle, että jos hänet kastetaan, niin he hylkäävät hänet. Hänellä täytyy siksi olla uskoa, jotta hän voisi olla vakuuttunut siitä, ettei hänen antautumisensa Jehovalle ja kasteelle menemisensä koidu hänelle menetykseksi vaan saavutukseksi.

 9. Minkä saamisesta antautuneet, kastetut Jeesuksen Kristuksen opetuslapset nauttivat?

⁹ Mitä ihminen sitten saa Jeesuksen Kristuksen antautuneena, kastettuna opetuslapsena olemisesta? Hän saa tyydytyksen sen tietämisestä, että teemme sitä minkä Jehova Jumala ja hänen Poikansa hyväksyvät. Heidän suosionsa saaminen on arvokkaampaa kuin mikään muu. Ystävämme ja sukulaisemme eivät voi antaa meille pettämätöntä apua, virheetöntä ohjausta eivätkä ikuista elämää. Mutta Jehova Jumala tekee meille mahdolliseksi niiden saamisen Poikansa kautta. Me saamme myös veljiä, sisaria, äitejä ja lapsia hengellisessä merkityksessä. Jeesus Kristus vakuutti: ”Totisesti minä sanon teille: Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Mark. 10:29, 30) Siihen verrattuna mitä me saamme, se mitä saatamme menettää maailmallisten silmissä on pelkkää roskaa. – Fil. 3:8.

10. Miksi on tärkeätä rakastaa Jeesusta Kristusta enemmän kuin omaa sieluamme ollaksemme hänen uskollisia opetuslapsiaan, ja miksi tämä vaatii uskoa?

¹⁰ Miksi Jumalan Poika mainitsi myös, että meidän täytyy rakastaa häntä enemmän kuin omaa sieluamme? Se johtuu siitä, mitä meidän täytyy odottaa epäuskoisilta. 2. Timoteuksen kirjeen 3:12 sanoo: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” Jos me rakastaisimme itseämme enemmän kuin Jumalan Poikaa, me emme olisi halukkaita kärsimään herjausta tai ruumiillista pahoinpitelyä tai tarvittaessa kuolemaan siksi, että olemme hänen opetuslapsiaan. Kasteaskeleeseen edistyminen ymmärtäen, että se voisi jolloinkin tulevaisuudessa maksaa elämämme, vaatii tosiaan uskoa. Tähän uskoon sisältyy horjumaton luottamus ylösnousemustoivoon. (Apt. 24:15) Ihmiset voivat kyllä tappaa meidät, mutta he eivät voi ottaa pois oikeuttamme olemassaoloon elävinä sieluina. Vain Jehova Jumala voi tehdä sen hävittämällä iäksi oikeutemme elämään. Tästä syystä Jeesus esitti seuraavan kannustuksen: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” – Matt. 10:28.

11. Miksi tarvitaan uskoa, kun kohtaamme taloudellisia vaikeuksia sen vuoksi, että olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia?

¹¹ Kun emme pidä elämäämme liian rakkaana, niin voimme pysyä lujina myös taloudellisia vaikeuksia kohdatessamme. Nykyaikoina jotkut Jumalan palvelijat ovat menettäneet työpaikkansa siksi, että ovat pitäneet uskollisesti kiinni Jumalan vaatimuksista. Varsinkin silloin, kun kohtaamme vaikeuksia elatuksen hankkimisessa, tarvitsemme uskoa siihen, että taivaallinen Isämme vastaa anomukseen: ”Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi.” (Matt. 6:11) Kaikkien kastettavien tarvitsee luottaa siihen, että Jehova Jumala voi ylläpitää kansaansa puutteen aikana ja että hän tulee ylläpitämään sitä.

Uskoa vaativa elämänvaellus

12. Miten henkilön pitäisi pyrkiä edistymään kasteen jälkeen?

¹² Vaikka antautuneeksi, kastetuksi Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi tuleminen vaatii uskoa, niin se on vasta alku kristittynä elämiselle. Kasteen jälkeen me haluamme jatkaa uskossa kasvamista ja edistymistä Jumalan hengen muiden hedelmien – rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, huomaavaisuuden, hyvyyden, lempeyden ja itsehillinnän – ilmaisemisessa. Me haluamme olla innokkaita uskomme ilmaisemisessa toisille. (Gal. 5:22, 23; 2. Piet. 1:5–8) Uusien opetuslasten tarvitsee muistaa, että he ovat vielä hengellisiä lapsia ja että heidän pitäisi suhtautua vakavasti apostoli Pietarin neuvoon: ”Kaivatkaa niin kuin vastasyntyneet pienokaiset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen, edellyttäen että olette maistaneet, että Herra on huomaavainen.” – 1. Piet. 2:2, 3.

13. Miten henkilö voisi kehittää kaipausta hengellistä ravintoa kohtaan?

¹³ Todellisen kaipauksen kehittämiseksi hengellistä ravintoa kohtaan ihmisen täytyy käyttää aikaa sen arvostavaan ajattelemiseen, mitä Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet hänen hyväkseen, ja sitten sallia sydämensä kannustaa häntä hankkimaan säännöllisesti Raamatun ravintoa. Pelkkä Raamatun lukeminen ei riitä. Hänen täytyy miettiä rukoillen sitä, mitä siinä sanotaan, ja soveltaa henkeytettyjä neuvoja omaan elämäänsä. Raamatun tutkiminen parin raamatuntutkimisen perusapuvälineen avulla ei riitä siihen, että ihminen oppisi tuntemaan Jumalan sanan täysin. Raamattu esittää paljon, paljon enemmän sellaista, mikä kohottaa ja vahvistaa meitä hengellisesti.

14. Keiden yhteydessä uusien uskovien pitäisi pyrkiä olemaan ja miksi?

¹⁴ Hengelliselle edistymisellemme on tärkeää myös kristillisen seurakunnan tarjoama hyvä seura. Haluttavimpia tovereita ovat toiset hengellismieliset uskovat, ihmiset jotka mielellään keskustelevat Jumalan sanasta ja ovat hyvin kiinnostuneita toisten auttamisesta. Timoteukselle, joka oli vanhin kristillisessä seurakunnassa, apostoli Paavali kirjoitti: ”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kullasta ja hopeasta vaan myös puusta ja savesta tehtyjä astioita, ja muutamat kunniallista tarkoitusta varten mutta toiset kunniatonta tarkoitusta varten. Jos sen tähden joku pysyy erossa jälkimmäisistä, hän tulee olemaan astia kunniallista tarkoitusta varten, pyhitetty, omistajalleen hyödyllinen, kaikkeen hyvään työhön valmistautunut. Pakene siis nuoruudelle ominaisia haluja, mutta pyri vanhurskauteen, uskoon, rakkauteen, rauhaan yhdessä niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä.” (2. Tim. 2:20–22) Apostoli vertasi siis seurakuntaa sellaisena kuin se oli kehittynyt hänen aikaansa mennessä taloon, jossa on kaikenlaisia astioita. Jos vanhimman oli tarpeellista pysyä erossa ’kunniattomista astioista’ eikä olla läheisessä yhteydessä heidän kanssaan, niin varmasti se on vielä tärkeämpää hengellisille lapsille, ’joiden havaintokyky ei vielä ole käytössä valmentunut erottamaan sekä oikeaa että väärää’. (Hepr. 5:14) He ovat paljon herkempiä turmelevalle vaikutukselle. – Vrt. 2. Piet. 2:18.

15. Mistä hyvät toverit voidaan tuntea?

¹⁵ Tämä ei merkitse sitä, että meidän täytyisi suhtautua epäillen seurakunnan jäseniin. Ei ole vaikeaa tunnistaa, ketkä ovat hyviä tovereita. Jeesus Kristus sanoi:’Sydämen kyllyydestä suu puhuu.’ (Luuk. 6:45) On selvää, että ne joiden puhe todella kannustaa meitä ”rakkauteen ja hyviin tekoihin” ovat uskollisia ystäviä. (Hepr. 10:24) Heidän yhteydessään oleminen voi edistää henkilön kasvua kristilliseen kypsyyteen.

16. Miten me ilmaisemme kristillistä uskoa?

¹⁶ Koska me aloitamme elämänvaelluksemme kristittyinä uskon ilmauksella, niin koko elämäntapamme pitäisi todellisuudessa heijastaa horjumatonta uskoa Jehova Jumalaan ja hänen Poikaansa. Tämä usko ilmenee sen mukaisista teoista. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Tulkaa . . . sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, jotka pettävät itsensä väärällä järkeilyllä.” (Jaak. 1:22) Meiltä vaaditaan enemmän kuin kunnioittavaa kuuntelemista seurakunnan kokouksissa ja arvostuksen ilmaisemista kuullusta. Meidän tulee soveltaa kaikkia Jumalan neuvoja, ja tämä vaatii tekoja, toimintaa, halukkuutta toimia toisten hengellisten, tunneperäisten ja fyysisten tarpeitten täyttämiseksi. Se vaatii meitä myös osallistumaan siihen suureen saarnaamistyöhön, joka täytyy suorittaa ennen kuin ”loppu” tulee. – Jaak. 1:27; 1. Joh. 3:16, 17; Matt. 24:14, 21, 22.

17. Mitä kysymyksiä voisimme tehdä itsellemme Jeesuksen kylväjästä esittämän kuvauksen johdosta?

¹⁷ Me Jeesuksen Kristuksen kastetut opetuslapset haluamme osoittautua ”hyväksi maaksi”, josta puhutaan Jeesuksen kylväjästä esittämässä kuvauksessa. Sydämiimme kylvetyn ”valtakunnan sanan” pitäisi tuottaa hedelmää. Tartummeko me jokaiseen tilaisuuteen todistuksen antamiseksi kantaen siten hedelmää puhumalla Jumalan valtakunnasta? (Matt. 13:3–9, 18–23) Ponnistelemmeko me päättäväisesti, ettei yksikään kuukausi kuluisi niin ettemme kertoisi uskostamme toisille, yhtäpitävästi Ilmestyksen 22:1, 2:n kanssa, jossa osaa Jehovan elämänantavasta huolenpidosta verrataan puihin, jotka tuottavat hedelmänsä joka kuukausi? On myös tärkeätä, että pyrimme tavoittamaan epäuskoisten sukulaisten ja tuttavien sydämet todistuksella, jota tukee kristillisessä elämässä antamamme hyvä esimerkki. Vaikkemme sovittelekaan siinä, minkä tiedämme olevan oikein, niin eikö olisi hyvä välttää tekemästä tarpeettomasti syntymäpäivistä, juhlapäivistä ynnä muista suuria kiistakysymyksiä heidän kanssaan? Eikö ole paljon parempi keskittyä myönteisten asioitten kertomiseen esittämällä heille rakentavia ajatuksia Raamatusta, kun olosuhteet sen sallivat? Huomaavaisuutemme, aito kiinnostuksemme ja avuliaisuutemme voi usein koitua voimakkaammaksi todistukseksi kuin monet sanat. – Vrt. Room. 12:17–21.

18. Miksi kristillinen opetuslapseus on palkitsevaa?

¹⁸ Kristilliseen opetuslapseuteen liittyy tosiaan vakavia vastuita. Mutta kuinka palkitsevaa elämämme onkaan! Jo nyt me koemme mielen ja sydämen rauhan tietäessämme, että meillä on taivaallisen Isämme ja hänen Poikansa hyväksymys. Ponnistelemme elämässämme tarkoituksellisesti lähimmäistemme ikuisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Me odotamme luottavaisesti ”tulevaa elämää”, ikuista, onnellista elämää Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä. (1. Tim. 4:8) Uskomme, joka on niin välttämätön antautuneeksi, kastetuksi Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi tulemiselle, voi johtaa meidät saavuttamaan suurenmoisen tulevaisuuden.