Varo taipumusta aviorikokseen!
VUODEN 1972 alussa julkaisi eräs suosittu amerikkalainen kuvalehti avioliittoa koskevan kyselylomakkeen ja kehotti lukijoitaan täyttämään ja palauttamaan sen. Puolisen vuotta myöhemmin se ilmoitti saaneensa 62 000 vastausta lukijoilta, joiden vastaukset olivat ”perinteisen avioliiton järkevää, usein innokasta, toisinaan kiukkuista puolustamista”. Mutta on toista ’puolustaa perinteistä avioliittoa’ ja aivan toista elää sen mukaisesti. – Life, 17.11.1972.
Esimerkiksi eräs tunnettu ja kovin pidetty mies, joka oli palvellut noin 20 vuotta seurakunnan esivalvojana, erotettiin katumattomana avionrikkojana. Hän ei suinkaan ollut päättänyt tehdä syntiä. Hänet oli vain ylennetty maallisessa työpaikassaan asemaan, missä hänellä oli arvovaltaa ja missä häntä vaadittiin tekemään pitkiä liikematkoja. Niillä nautittiin aterioita, joilla tarjoiltiin viiniä, sekä seurusteltiin ihmisten kanssa, jotka eivät hävenneet aviorikoksen tekemistä, ja hän lankesi kiusaukseen.
Kuten on tavallista tällaisissa tapauksissa, hän salasi tosiasiat vaimoltaan ja kristilliseltä seurakunnalta, ja niin hän vietti jonkin aikaa valheellista elämää. Hän jätti huomioon ottamatta seuraavan kaltaiset Raamatun varoitukset: Te ”saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä”. ”Muutamien ihmisten synnit ovat julkisesti ilmeiset . . . mutta toistenkin synnit tulevat ilmeisiksi myöhemmin.” Epäilemättä hän helli taipumusta aviorikokseen, ja kun tilaisuus tuli, hän tyydytti sen ja jatkoi menettelyään itsepintaisesti. Mikä murhenäytelmä, ei ainoastaan hänelle itselleen, vaan myös hänen perheelleen ja seurakunnalle! – 4. Moos. 32:23; 1. Tim. 5:24.
Aviorikokseen johtavan taipumuksen yleisyyden miesväen keskuudessa todistaa eräiden miestenlehtien saama suosio, lehtien, joissa on kuvia alastomista naisista ja säädyttömiä piloja. Vaikka lehti toisensa jälkeen joutuu vararikkoon kohoavien hintojen takia ja lukuhalun vähetessä, niin ne lehdet, jotka ruokkivat rivoutta, lisääntyvät ja kerskuvat monimiljoonaisesta levikistään korkeasta kappalehinnasta huolimatta.
Erääseen naistenlehteen kirjoittava kirjailija sanoi amerikkalaisista aviovaimoista, että ”suurin salaisuus monista amerikkalaisista aviovaimoista on . . . että he unelmoivat miehistä” moraalittomasti. Hänen mukaansa ei tämä piirre ole ainoastaan laajalle levinnyt, vaan myös psykiatreista jotkut hyväksyvät tällaisen unelmoinnin. Näiden psykiatrien mukaan tällainen unelmointi on hyväksyttävä pakotie ikävystymisestä tai romanssin puutteesta heidän elämässään. He varoittavat kuitenkin, että näistä mielikuvista voi tulla niin pakottavia ja vaativia, että ne uhkaavat asianomaisen avioliiton kestävyyttä.
Taipumus aviorikokseen on seuraus ensimmäisten vanhempiemme synnistä, sillä se on eräs itsekkyyden muoto, itsekkään halun panemista Jumalan lakien edelle, niin kuin Aadam ja Eeva tekivät rikkoessaan.
Ei ole epäilystäkään siitä, että Luoja teki sukupuolivietin ihmisissä niin voimakkaaksi, ettei olisi vaaraa ihmissuvun kuolemisesta sukupuuttoon. Ja hän teki myös viisaasti ja rakkaudellisesti sukupuolet siten, että he voivat edistää suuresti toistensa nautintoa, mielihyvää ja onnellisuutta.
Mutta Luoja ei ainoastaan anna lahjoja, vaan hän myös oikeudenmukaisesti ja viisaasti määrää, miten näitä lahjoja tulee käyttää. Ja niin hän järjesti siten, että ihmiskuntaa tulee pitää elossa syömisen ja juomisen miellyttävällä toiminnalla, mutta hänen tarkoituksensa ei ollut, että ihmiset olisivat juopottelijoita tai ahmatteja; kaikkein vähiten hän tarkoitti, että he varastaisivat tai murhaisivat saadakseen haluamaansa tai tarvitsemaansa ruokaa. Siksi hänen Sanansa tuomitsee ahneuden ja juopottelun, varastamisen ja murhaamisen. – Ps. 104:15; Sananl. 23:20; Fil. 3:19; 1. Piet. 4:15.
Sama koskee Jumalan antamaa sukupuolielämän lahjaa. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja hänellä yksin on oikeus sanoa ihmiselle, miten tätä lahjaa tulee käyttää. Niinpä hänen Sanansa tuomitseekin aviorikoksen ja haureuden. (Hepr. 13:4) Raamattu ei ainoastaan varoita näistä synneistä, vaan puhuu myös suorat sanat niihin suuntiin taipumustakin vastaan. Siten Jeesuskin varoitti, että kun nainut mies katsoo jatkuvasti naista, ei ainoastaan ihaillen hänen kauneuttaan, vaan haluten suhteita hänen kanssaan, niin hän tekee jo aviorikoksen hänen kanssaan sydämessään. – Matt. 5:28.
Samaan tapaan varoitti apostoli Paavali haureuden ja aviorikoksen synneistä sekä myös kaikesta epäpuhtaudesta ja irstaudesta. Kaikki sellaiset seikat estäisivät kristittyä saavuttamasta ikuista elämää. (Gal. 5:19–21) Hänen käsityksensä tästä asiasta ja hänen vakava huolensa sen suhteen näkyy siitä tavasta, jolla hän neuvoi ystäväänsä Timoteusta tässä asiassa. Hän kehotti Timoteusta kohtelemaan vanhempia naisia niin kuin hän kohtelisi omaa äitiään, kunnioittavasti ja huomaavaisesti, ja nuorempia naisia seurakunnassa niin kuin omia lihallisia sisariaan. Ja millä tavalla? ”Kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” Kun hän myöhemmin kirjoitti Timoteukselle toisen kerran, hän tunsi välttämättömäksi neuvoa Timoteusta jälleen tässä suhteessa sanoen: ”Pakene . . . nuoruudelle ominaisia haluja, mutta pyri vanhurskauteen, uskoon, rakkauteen, rauhaan yhdessä niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä.” Jos sydän on epäpuhtaitten ajatusten tai kuvitelmien täyttämä, niin miten voidaan huutaa avuksi Jehova Jumalaa rukouksessa puhtaasta sydämestä? – 1. Tim. 5:2; 2. Tim. 2:22.
Pelkkä romanssin ajatuskin on houkutteleva monille naineille henkilöille, joiden puoliso saattaa olla välinpitämätön, mielikuvitukseton tai liiaksi liiketoimiin syventynyt. Mutta romanssi on ansa, jos se on avioliiton ulkopuolinen tai ei ole tarkoitettu johtamaan avioliittoon. Siksi kertoo tri Mace kirjassaan Marriage — East and West (Avioliitto – idässä ja lännessä), mitä muuan itämainen nainen sanoi ystävästään, jolla oli avioliiton ulkopuolinen suhde: ”Pyydän, älkää ymmärtäkö minua väärin. Rakastan miestäni ja pidän arvossa kotiani, eikä minulla ole mitään aikomusta seurata hänen esimerkkiään.” Sitten hän lisäsi hymyillen: ”Mutta siinä on hiven romantiikkaa, eikö olekin?”
Parannuskeino? Ennen kaikkea on tarpeellista varjella sydäntään ja olla huolellinen siinä, millä ravitsee mieltään. (Sananl. 4:23) Karta huvittelua, joka suvaitsee epäkristillistä käytöstä; karta sellaisten asioitten lukemista sanomalehdistä, aikakauslehdistä tai kirjoista. Sen sijaan että antaisit ajatustesi viipyä ”romanttisissa” kohtauksissa, noudata apostolin neuvoa: ”Lopuksi, veljet, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” Mikä lääke romanttista unelmointia vastaan! – Fil. 4:8.
Me saamme Jumalan sanasta tietää tällaisten romanttisten rakkaussuhteitten olevan vääriä, pahoja, ja se käskee meitä myös vihaamaan sitä, mikä on pahaa. (Ps. 97:10) Vaikka emme koskaan muuttaisikaan romanttisia kuvitelmia tai haaveiluja teoiksi, niin ne silti vahingoittavat. Miten? Siten, että ne heikentävät ehdottomasti henkilön rakkautta ja kunnioitusta aviopuolisoaan kohtaan, aiheuttavat leväperäisyyttä Luojan miellyttämisessä muissa asioissa, johtavat syylliseen omaantuntoon ja heikentävät intoa vanhurskauden puolesta.
Jumalan sana osoittaa todella selvästi, mikä on viisas menettelytapa – ei perään antaminen epäviisaille tunteille ja taipumuksille – vaan itsemme kurittaminen, oikeiden periaatteitten noudattaminen, Jumalan laista iloitseminen, sen miettiminen ja sen mukaan vaeltaminen. – Ps. 1:1–6; Sananl. 2:1–9.