Nuoret, säilyttäkää nuhteettomuutenne koulussa ollessanne
KAIKILLA kristityillä, niin nuorilla kuin vanhoillakin, on vastuu nuhteettomuutensa säilyttämisestä Jehova Jumalan edessä. Nuorista tuntuu kuitenkin toisinaan, että heidän vastuutaakkansa nuhteettomuuden säilyttämisessä on keveämpi kuin vanhempien kristittyjen. Mutta jos te nuoret tunnustatte olevanne Jehova Jumalan tosi todistajia, niin teette hyvin muistaessanne, että teidänkin täytyy säilyttää nuhteettomuutenne kaiken aikaa. Älkää luulko, että nuoruus vapauttaa teidät Raamatun periaatteitten rikkomisen seurauksista. Jos te haluatte osoittautua arvollisiksi saamaan iankaikkisen elämän Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä, niin soveltakaa ahkerasti Raamatun periaatteita säilyttäen siten nuhteettomuutenne kouluvuosina.
Mitkä ovat sellaisia Raamatun periaatteita, jotka auttavat teitä säilyttämään nuhteettomuutenne Jumalan edessä?
”PAETKAA EPÄJUMALANPALVELUSTA”
Yksi niistä on 1. Korinttolaiskirjeen 10:14:nnessä: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” Tämä kristityille annettu käsky sisältää kymmenien käskyjen toisen käskyn ajatuksen, mikä sanoo: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, Um] Jumala.” – 2. Moos. 20:4, 5.
Ollakseen yksinomaisesti antautuneita tosi kristityt ovat läpi vuosisatojen paenneet epäjumalanpalvelusta. Osoittaen, miten varhaiskristityt säilyttivät nuhteettomuutensa pakenemalla kaikenlaista epäjumalanpalvelusta, Brintonin, Christopherin ja Wolffin kirja A History of Civilization (Sivistyksen historia) sanoo: ”Tämän kirjavan kansojen kokoelman pitämiseksi [Rooman valtakunnassa] yhteisesti alamaisuudessa, jonkinlaisen kansallislipun antamiseksi niille tämän ykseyden tunnukseksi, keisari julistettiin jumalaksi. . . . [Mutta] tosi kristitty . . . ei saattanut ryhtyä tekemään sitä, mikä ulkopuolisesta oli pelkästään sopiva ele, kuten hatun nostaminen nykyään, kun lippu kulkee ohi paraatissa.”
Vainossakaan varhaiskristityt eivät antaneet perään ihmisten vaatimuksille eivätkä suorittaneet uskonnollista tekoa kansallisille vertauskuville eivätkä epäjumaloineet ihmisiä, sillä sen tekeminen merkitsisi sellaisen pyhän palveluksen suorittamista heille, mikä kuuluu Jumalalle. (Room. 1:25) Meidän on nykyään hyvä noudattaa varhaiskristittyjen esimerkkiä ja paeta kaikenlaista epäjumalanpalvelusta.
”EIVÄT OLE MAAILMASTA”
Eräs Raamatun periaate, mitä nuorten antautuneitten kristittyjen tulee soveltaa, on jumalattomien ihmisten maailmasta erottautuminen. Jeesus Kristus opetti tätä seuraajilleen, ja hän sanoi heille: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 17:16) Jeesus Kristus näytti meille, mitä maailmasta erossa pysyminen merkitsee. Hän ei hylännyt ainoastaan ympärillään olevan maailman alhaisia moraalimittapuita, vaan hän myös pysyi erossa sen poliittisista asioista. Kun Perkele tarjosi Jeesukselle kaikkien ihmiskunnan poliittisten valtakuntien hallitusta, niin Jeesus hylkäsi tarjouksen. (Matt. 4:8–10) Jeesus Kristus ei halunnut ottaa vastaan mitään osaa, ei pientä eikä suurta, siitä poliittisesta rakennelmasta, minkä epäuskoisen ihmiskunnan muodostama maailma oli muodostanut. Siksi Jeesus torjui myös yleisön yrityksen tehdä hänestä kuningas ja ”väistyi . . . taas pois vuorelle, hän yksinänsä”. – Joh. 6:15.
Jeesus ei ainoastaan itse pysynyt erossa politiikasta, vaan tämä ylösnoussut Jumalan Poika antoi lisäksi noin vuonna 96 apostolilleen Johannekselle näyn merestä nousevasta pedosta, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Koska Ilmestyskirja esitettiin merkein, niin peto oli kuvaannollinen. Sopusoinnussa Raamatun Danielin 7. ja 8. luvussa pedoista antaman oman selityksen kanssa Johanneksen näkemä peto kuvaa Perkeleen näkyvää poliittista järjestöä seitsemän perättäisen pään johdossa kautta vuosisatojen. Kuka antoi tälle kuvaannolliselle poliittiselle pedolle sen vallan? Raamattu sanoo: ”Lohikäärme antoi pedolle sen voiman ja sen valtaistuimen ja suuren vallan.” (Ilm. 13:2, Um) Koska Lohikäärme, Perkele, antaa kuvaannolliselle poliittiselle pedolle sen vallan, niin kristityt noudattavat viisaasti Jeesuksen neuvoa ja esimerkkiä ja kieltäytyvät sekaantumasta epäuskoisen ihmiskunnan muodostaman maailman poliittisiin asioihin.
”LEMPEÄ KAIKKIA KOHTAAN”
Raamattu osoittaa myös, että kaikkien tosi kristittyjen täytyy kehittää Jumalan hengen hedelmiä elämässään. Näihin hedelmiin kuuluvat rakkaus, rauha, ystävällisyys, sävyisyys ja itsensähillitseminen. (Gal. 5:22, 23) Siksi sanotaan niin nuorille kuin vanhoillekin kristityille: ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.” (2. Tim. 2:24) Noudattaen tätä ohjetta meidän täytyy olla lempeitä sekä puheessamme että käytöksessämme toisia kohtaan. Meidän ei tule kuljeskella riitaisina, etsien riitaisuuksia tai edes odottaen harmeja. Meidän tulee oppia hillitsemään itsemme ärsytettyinäkin.
Kun olet pannut merkille eräitä Raamatun periaatteita, joita täytyy noudattaa, jos kristitty aikoo säilyttää nuhteettomuutensa Jumalan edessä, niin katso, mitä se merkitsee sinulle koululaisena. Sinä menet kouluun saadaksesi valistusta – oppiaksesi lukemaan ja kirjoittamaan, tutustuaksesi historiaan ja kenties saadaksesi harjaannusta jossain ammatissa. Mutta ollessasi koulussa sinä et kristittynä halua omaksua ”maailman henkeä”, koska Jeesus sanoi, että hänen tosi seuraajansa eivät ”ole maailmasta”. Ja hänen henkeytetty apostolinsa Paavali kirjoitti: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (1. Kor. 2:12; Joh. 15:19; Room. 12:2) Kristitty ei voi siis osallistua maailman kanssa sen kaikkiin toimintoihin. Hänen täytyy ohjata käyttäytymistään Jumalan täydellisen tahdon mukaan niin kuin se Raamatussa esitetään. Raamattu ei anna tietystikään käskyä joka tilanteesta, mikä saattaa muodostua, mutta se esittää periaatteet, joiden tulee ohjata meitä.
LIPUNTERVEHTIMISMENOT
Esimerkiksi lipuntervehtimismenot ovat usein toistuvia kouluissa kautta maailman. Mitkä Raamatun periaatteet määräävät nyt, mitä kristityn tulee tehdä luokan ollessa tässä toiminnassa?
Mikä lippu oikein on? Se on ihmisen valmistama kuva, joka edustaa valtiota. Lipuissa on usein esitetty taivaankappaleita, kuten tähtiä, ja maanpäällisiä esineitä. Jos antautunut kristitty polvistuisi lipun eteen tai tervehtisi sitä palvoen, niin se merkitsisi toisen käskyn ja sen kristillisen käskyn rikkomista, joka sanoo: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.”
Joissakin maissa odotetaan lasten polvistuvan ja suutelevan lippua. Jossain muualla tervehditään lippuja käsivarsi ojennettuna tai pitäen kättä otsalla tai sydämen kohdalla. Kaikilla näillä kunnioituksen osoituksilla lipulle on sama pohjimmainen merkitys. Kaikenlainen kuvan tervehtiminen kädellä tai ruumiilla on epäjumalinen teko ja siitä syystä sellainen, jota Jehovan todistajat, jotka ovat antautuneita kristittyjä, eivät voi omantuntonsa vuoksi tehdä. He eivät kuitenkaan sekaannu siihen, mitä toiset tekevät tässä asiassa.
Mutta entä jos sinua ei pyydetä tervehtimään lippua, vaan ainoastaan pitämään sitä joko paraatissa tai luokkahuoneessa, niin että toiset voivat tervehtiä sitä? Olisiko se ’epäjumalanpalveluksen pakenemista’? Ei, sehän panisi sinut suorastaan epäjumalanpalvelusmenon keskelle!
Sama koskee marssimista isänmaallisissa kulkueissa, mitä odotetaan monien maitten opiskelijoilta. Ne, jotka tekevät siten, osallistuvat luonnollisesti menoihin ja ilmaisevat kannattavansa kulkueella kunnioitettua asiaa. Jehovan todistajat kieltäytyvät omantuntonsa takia tekemästä tätä.
Voisiko antautunut kristitty seisoa hiljaa lipuntervehtimistilaisuudessa ottaen huomioon sitä koskevan Raamatun periaatteen? Tekisikö hiljaa seisominen sinusta epäjumalanpalvelijan? Ei, pelkkä hiljaa seisominen toisten tervehtiessä osoittaa, että sinä olet vain kunnioittava havainnoitsija. Epäjumalanpalvelusta merkitsevä teko Jehovan todistajalle olisi tervehtiminen eikä pelkkä seisominen normaaliin tapaan.
Mutta otaksukaamme, että jotakuta vaadittaisiin ottamaan jäykkä asento lipuntervehtimisen aikana. Sen tekeminen panisi hänet osallistumaan epäjumaliseen menoon.
On ilmeisesti monia tilanteita, mitkä muodostuvat tervehtimisasiassa. Minkä tulee sitten hallita nuorta kristittyä? Talmudin kaltaisen sääntökokoelmanko, joka koskee kaikkia kuviteltavissa olevia tilanteita? Ei, vaan periaatteen. Sinä tunnet asiaa koskevan periaatteen: ”Pakene epäjumalanpalvelusta.” Sovella siis aina tätä periaatetta, niin pystyt ratkaisemaan, mitä antautuneen kristityn täytyy tehdä säilyttääkseen nuhteettomuutensa.
Ottakaamme toisenlainen esimerkki. Otaksutaan, että joku koulun oppilas valitaan edustamaan koko koulua ja tämä oppilas tervehtii lippua ulkona lipputangon ääressä toisten oppilaitten sisällä vain seisoessa heidän edustajansa tervehtiessä lippua. Olisiko nyt seisominen tässä tapauksessa sellaista, mitä antautunut kristitty voisi tehdä? Mitä seisominen merkitsee tässä tapauksessa? Se merkitsee sitä, että sinä hyväksyt sen, kun ulkopuolella oleva oppilas tervehtii lippua puolestasi. Hän ottaa sinun paikkasi ja toimii edustajanasi. Tämän huomioon ottaen sinä havaitset, että tällaisessa tapauksessa seisominen millä tavalla tahansa merkitsisi liittymistä epäjumalanpalvelusmenoon. Se, joka haluaa ”paeta epäjumalanpalvelusta”, jäisi siis hiljaa istumaan.
Otaksukaamme eräänä esimerkkinä jonkun olevan urheilukilpailuissa, missä lippua kuljetetaan ohi, jolloin ihmiset ottavat hatun päästään lipun kohdalla. Tuo ele suoritetaan tässä tervehdysluonteisena, vaikkei hattua asetettaisikaan sydämen kohdalle, kuten usein tapahtuu. Jos Jehovan todistajaa vaadittaisiin siis olemaan tällaisessa paikassa, missä lippua kuljetettaisiin ohi, niin hänen olisi asennoiduttava Raamatun periaatteen puolelle. Mutta jos läsnäolo tällaisessa tilaisuudessa on vapaaehtoinen, niin kristitty olisi viisaasti jossain muualla silloin. Jos joku haluaa olla läsnä julkisessa tilaisuudessa, niin hänen ei tarvitse olla paikalla epäjumalanpalvelusmenon aikana, mikä tavallisesti tapahtuu tilaisuuden alussa, vaan hän voi tulla myöhemmin, kun menot ovat ohitse. Tai jos ne tulevat säännöllisesti tilaisuuden lopussa, niin hän lähtee hiljaa ennen tilaisuuden päättymistä.
SEISOMINEN MAAILMALLISTEN LAULUJEN AIKANA
Kristityt nuoret, jotka haluavat säilyttää nuhteettomuutensa Jumalan edessä, joutuvat usein nykyään tilanteeseen, missä seisotaan laulujen aikana, esimerkiksi kansallishymniä esitettäessä. Mitkä Raamatun periaatteet tulevat nyt kysymykseen? Sinä tiedät, että Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajien täytyy pysyä erillään maailmasta, eivätkä he rukoile maailman puolesta Jeesuksen esimerkkiä noudattaen. Miten kristityt voisivat sitten yhtyä sellaisen laulun ajatuksiin, joka on usein ainakin osaksi itse asiassa Jumalalle esitetty rukous jonkin maailman kansan puolesta? Vaikka onkin totta, että kristityt ovat lainkuuliaisia ja suhtautuvat kunnioittavasti julkisiin viranomaisiin, niin miten he voisivat yhtyä lauluun, joka ylistää kansaa, mikä kuuluu ”tähän asiainjärjestelmään”, jonka jumala on Saatana, kuten Raamattu osoittaa? – Joh. 17:9; 2. Kor. 4:4.
Kun tulee siis kysymys seisomisesta näiden laulujen aikana, niin Jehovan todistajan täytyy kysyä itseltään, mitä seisominen merkitsee. Jos nouseminen istuimelta ja seisominen musiikin soidessa on kaikki, mitä odotetaan keneltä tahansa läsnä olevalta sen osoitukseksi, että hän on sopusoinnussa laulun ajatusten kanssa, niin kristitty kieltäytyy tekemästä siten, koska ne ajatukset ovat ristiriidassa Raamatun periaatteitten kanssa.
Mikä ero on sitten seisomisella lipuntervehtimismenoissa ja seisomisella hymnin aikana? Kun kristitty nousee seisomaan toisten noustessa tervehtimään lippua, niin hänen pelkkä hiljaa seisomisensahan ei ole tervehtimistä. Useimmissa tapauksissa pitää tehdä enemmän tervehtiäkseen sitä. Mutta kansallishymneihin suhtaudutaan tavallisesti siten, että osoittaakseen kaikille läsnäolijoille osallistuvansa laulun tunnelmiin henkilön tarvitsee vain nousta seisomaan.
Mutta olettakaamme, että oppilaat seisovat jo luokassa musiikin aikana ja esiin tulevien laulujen joukossa on kansallishymnikin. Pitäisikö kristityn nuoren erityisesti istuutua? Ei, hän voi jäädä vain seisomaan, sillä se ei merkitse sitä, että hän olisi noussut seisomaan nimenomaan hymniä varten.
Monissa kouluissa lauletaan erikoisia kouluhymnejä. Ovatko ne samaa luokkaa kuin kansallishymnit? Ovat. Koulussa olevat suhtautuvat niihin samalla tavalla kuin kansat kansallishymneihin. Ne lauletaan usein uskonnollisella hartaudella ja eläköön-huutojen säestäminä ja oppilaitten odotetaan nousevan seisomaan. Se merkitsee kunnioituksen osoittamista maailmalliselle laitokselle, mitä Jehovan todistajat eivät voi tehdä. Miksi eivät? Koska he säästävät tällaiset palvovat kunnianosoitukset Jehova Jumalalle.
Samasta syystä he kieltäytyvät yhtymästä muotomenoihin (kuten minuutin hiljaiseen seisomishetkeen) kansallissankarien kunniaksi heidän kuolemansa jälkeen tai heidän vuosipäivänään.
VIRAT JA ASEMAT
Monissa kouluissa oppilaskunta valitsee toisia oppilaita tiettyihin virkoihin tai asemiin, kuten luokan puhemieheksi, huutojoukon johtajaksi, kauneuskuningattareksi jne. Joku voidaan nimittää ja äänestää johonkin asemaan hänen edes hyväksymättä nimitystä. Sallivatpa jotkin oppikoulut poliittisia vaalirynnistyksiäkin pienoiskoossa, ja oppilaat saattavat panna ilmoitustaululle vaalilistoja.
Miten kristityt suhtautuvat nyt näihin virkoihin ja asemiin? Hyväksyvätkö he sellaisen aseman, jos luokkatoverit äänestävät heidät niihin? Osallistuvatko he äänestykseen joko käsiä nostamalla tai äänestyslipuilla?
Mikä on tällaisen koulussa suoritetun äänestyksen tarkoitus? Useimmissa tapauksissa se on nuoren henkilön tutustuttaminen maailman politiikan menetelmiin. Mikä Raamatun periaate soveltuu siis tähän? Ero maailmasta ja sen politiikasta. Koska Jehovan todistajat eivät aikuisina sekaannu politiikkaan, niin on järkevää, etteivät Jehovan todistajain lapsetkaan sekaannu politiikkaan koulutasolla ottamalla vastaan virkoja tai osallistumalla tällaisten virkojen antamiseen toisille. Mitä kristitty nuori tekee sitten, jos hänet nimitetään johonkin virkaan? Hän voisi tahdikkaasti kieltäytyä nimityksestä, tai jos hänet valitaan ilman hänen suostumustaan, niin hän voisi tahdikkaasti kieltäytyä virasta noudattaen siten Jeesuksen esimerkkiä, kun hän vetäytyi pois kansan halutessa tehdä hänestä kuninkaan.
Vaikka Jehovan todistaja kieltäytyy asemasta, mikä annetaan hänelle poliittisessa pienoiskoneistossa, niin hän pitää opettajan määräystä erilaisena. Jos opettaja määräisi kristityn nuoren auttamaan liikenteen ohjaamisessa tai jossain muussa sopivassa velvollisuudessa koulutunteina, niin hän myöntyisi. Jollei määräyksen toteuttamisesta koituisi minkään Raamatun periaatteitten rikkomista, niin hän auttaisi koulua ja toisia oppilaita järkevässä määrässä.
Joihinkin asemiin koulussa liittyy tietysti Raamatun periaatteitten rikkominen, vaikka ne tulisivatkin määräyksestä eikä vaalien välityksellä. Mitä on tehtävä esimerkiksi, jos joku määrättäisiin huutojoukon johtajaksi? Toisten kannustaminen ei itsessään ole väärää, jos hän esimerkiksi huutaa kannustavia sanoja jollekulle pelaajalle. Mutta toista on johtaa joukkoa raivokkaaseen hurraamiseen ja ylistykseen jollekin tämän maailman laitokselle, johtaa ihmisiä seisomaan nousemisessa laulettaessa kouluhymniä tai johtaa toisia sankaripalvonnan ansaan. Se merkitsisi Raamatun periaatteitten rikkomista. Kristitty, joka on erossa tästä maailmasta ja omistaa yksinomaisen antaumuksensa Jehova Jumalalle, kieltäytyy huutojoukon johtajan tehtävästä.
Jotkut koulut saattavat valita jonkun tytön kauneuskuningattareksi. Vaikka kristitty tyttö määrättäisiin valitsematta tällaiseksi kuningattareksi, niin miten hän voisi hyväksyä sen? Raamatun periaatteet osoittavat, ettei ole sopivaa antaa luomukselle asiatonta merkitystä. (Room. 1:25) Lisäksi olisi naisen asettaminen jalustalle Raamatun periaatteitten rikkomista. (1. Tim. 2:12, 13) Kristityt eivät ryhdy ylistämään ihmisiä, eivätkä he halua kenenkään osoittavan heille itselleenkään tällaista epäjumaloivaa kohtelua. Niiden, jotka toimivat ”kuninkaina” tai ”kuningattarina”, odotetaan lisäksi esiintyvän johtajina poliittisissa, isänmaallisissa ja tämän maailman uskonnollisissa toimissa, mitä tosi kristityt eivät voi tehdä.
Teidän, nuoret kristityt, on luonnollisesti hyvä pitää mielessä, ettei kaikki äänestäminen ole poliittista. Opettaja pyytää toisinaan oppilaita ilmaisemaan mielipiteensä. Siinä ei tapahdu mitään Raamatun periaatteen rikkomista, jos joku ilmaisee pitävänsä enemmän jostakin toiminnasta tai jos hän arvostelee jotain puhetta tai ainetta. Ei ole kenenkään valitsemista poliittisesti virkaan, jos ilmaisee kättä nostamalla mielipiteensä jonkin laadusta.
LUOKKAOPETUS
Entä jos sinua vaaditaan luokassa saamassasi opetuksessa esittämään sellaista, minkä ymmärrät olevan vastoin Raamatun periaatteita? Otaksukaamme, että sinua vaadittaisiin laulutunnilla laulamaan kansallishymniä. Vaikkei Jehovan todistaja voisi omantuntonsa tähden laulaa sanoja, niin jotkut laulavat sävelet osoittaakseen tuntevansa laulun. Jos sinua vaadittaisiin lausumaan jotain sellaista, mikä olisi uskollisuudenlupaus, jota kristitty ei voisi omantunnon takia tehdä, niin entä silloin? Vaikka se onkin vain tieto- tai muistikoe, niin sinun on parempi vapautua siitä, mikäli mahdollista. Mutta jos on välttämätöntä, niin voisit osoittaa kykeneväsi lausumaan sen ja väärän vaikutelman välttämiseksi saattaisit selittää edellä tai jälkeenpäin, ettet ole samaa mieltä sen lupauksen ajatusten kanssa.
Luokalla saatetaan opettaa sellaista filosofiaa kuin kehitysoppia, mikä on raamatunvastaista. Entä jos sinut määrätään puhumaan aiheista, joiden tiedät olevan vääriä ja pakanallisia? Käytä tehtävää hyväksesi antaaksesi todistuksen siitä, minkä tiedät totuudeksi. Luokalle pidettävät puheet ovat erinomainen tilaisuus antaa todistusta. Jos jollekulle määrättäisiin puhe kehitysopista, niin hän voisi sanoa, mitä oppikirja sanoo, ja sitten esittää, mitä hän uskoo Raamatun mukaan. Samoin kirjallisissa kokeissa. Jos kysymys vaatii oppikirjan vastausta kehityksestä, niin voisit kirjoittaa sen vastauksen lisäten, jos on tarpeellista, että henkilökohtaisesti hyväksyt Raamatun vastauksen oikeana oppikirjan sijasta. Pidä luokalle esitettäviä puheita toisten auttamistilaisuuksina. Vaikka olisi välttämätöntä opetella sellaisten väärien selitysten yksityiskohtia kuin esimerkiksi kehitysoppiin liittyy, niin älä pidä sitä pelkkänä ajantuhlauksena. Saatuasi sen tiedon voit ymmärtää paremmin toisten näkökantaa ja käyttää sitä hyväksesi auttaessasi heitä vapautumaan ihmisten tyhjästä filosofiasta. – Kol. 2:8.
RUUMIINHARJOITUS
Joissakin kouluissa saattavat voimistelutunnit sisältää erilaisia ruumiinharjoitusmuotoja. Mitään Raamatun periaatteita ei rikota sellaisissa lajeissa kuin esim. juoksussa. Mutta otaksukaamme, että koulu haluaa opettaa sinulle painia, nyrkkeilyä, ja jiujitsua tai muita keinoja toisten vahingoittamiseksi. Mikä Raamatun periaate soveltuu tähän? Sinä tiedät, että ”Herran orjan ei tarvitse taistella”. Kristitty ei näin ollen valmentautuisi taistelemaan eikä vahingoittamaan toisia. Ja koska hän ei kulje tähyillen eikä edes odottaenkaan vaikeuksia, niin hän ei harjoittele tehdäkseen ruumiillista väkivaltaa. Kristityn ”tulee olla lempeä kaikkia kohtaan” ja ”pitää itsensä kurissa pahaa kärsiessään”. (2. Tim. 2:24, Um) Hän välttää harjoittelua sellaista toimintaa varten, mikä ei ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo Jesajan 2:4:nnessä. Siitä syystä Jehovan todistaja ei voisi hyväksyä harjoittelua toisten vahingoittamistaidossa, vaikka hän olisikin mukana muissa ruumiinharjoituksissa voimistelutunneilla.
Ei ole ilmeisestikään helppo elää Raamatun periaatteitten mukaan sellaisen maailman keskellä, joka on vieraantunut Jumalasta. Joitakuita teistä, nuoret, saattaa uhata erottaminen koulusta tai teille voidaan antaa huonoja numeroita, koska ette ole osallistuneet toimintoihin, mitkä eivät ole Raamatun mukaisia. Jos laki takaa omantunnonvapauden näissä asioissa, niin pulmia on vähemmän. Mutta jollei ole tehty mitään myönnytyksiä niille, jotka eivät mukaudu vaatimuksiin, niin on usein viisasta puhua opettajallesi etukäteen ja selittää ystävällisesti asenteesi Raamatun perusteella. Ehkä vanhempasi tahtovat lähteä mukaasi tällöin. Kun opettajasi käsittävät, että sinä et kieltäydy osallistumasta minkään kapinallisen hengen takia, vaan että arvostat heidän yrityksiään opettaa sinua ja että sinulla on oikeaa kunnioitusta ”esivaltaa” kohtaan, niin he voivat ehkä osoittaa huomaavaisuutta vakaumuksiasi kohtaan. Mutta se vaatii sinulta kärsivällistä ja uskollista käyttäytymistä. – Room. 13:1.
Jos sinä aiot toisten suhtautumisesta riippumatta osoittaa olevasi tosi kristitty, niin sinun täytyy ohjata kulkusi Jumalan sanan mukaan. Opi vanhempiesi tai seurakuntasi valvojan avulla tuntemaan ne Raamatun periaatteet, mitkä soveltuvat asiaan, ja tee sitten ratkaisusi niiden mukaisesti. Silloin sinun ei tarvitse kysyä keneltäkään muulta, mitä sinun on tehtävä missäkin tilanteessa, vaan sinä tiedät, mikä miellyttää Jumalaa. Nuhteettomuutesi varjeleminen koulussa ollessasi kantaa hyvää hedelmää, koska sinä osoitat Jumalalle, että olet sellainen henkilö, jonka hän sanoo saavan elää hänen iankaikkisessa uudessa asiainjärjestelmässään.