Hengen hedelmien ilmaiseminen

 1. a) Mainitse lihan työt. b) Voiko kristitty välttää ne maailman ollessa tällaisia töitä täynnä? Miten?

TÄMÄN maailman henki tuottaa ”lihan töitä”. Ne ovat hyvin ilmeisiä. Paavali sanoo niiden olevan ”haureus, saastaisuus, irstas käytös, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihamielisyys, riita, luulevaisuus, vihanpurkaukset, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juomingit, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset”. ”Näiden suhteen minä edeltävaroitan teitä, samalla tavalla kuin minä jo edeltävaroitin teitä, että ne, jotka sellaisia harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal. 5:19–21, Um) Nämä ovat siis eräitä niistä seikoista, joista täytyy ehdottomasti vapautua, jos haluaa iankaikkista elämää. Paavalin kuvaus soveltuu totisesti tähän maailmaan nykyään yhtä hyvin kuin se soveltui siihen muinaiseen roomalaismaailmaankin, missä hän eli. Mutta voiko kristitty elää nykyaikaisessa maailmassa ja muuttua? Kyllä, vaikka hän onkin sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka tekevät ”lihan töitä”. Kristitty voi tuottaa hengen hedelmiä. Paavali ja kaikki muut henkeytetyt kirjoittajat eivät varmastikaan käskisi meitä tekemään siten, jollei sitä voitaisi toteuttaa Jehovan hengen avulla.

RAKKAUDEN HARJOITTAMINEN

 2. Mitä rakkautta tarvitaan ensiksi hengen hedelmien tuottamiseksi? Mitä toiseksi?

² Tuottaakseen ”hengen hedelmiä” kristityn täytyy ennen kaikkea rakastaa Jehova Jumalaa, mikä merkitsee sen suuren käskyn noudattamista, minkä Jeesus mainitsi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” Jeesus lisäsi: ”Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” (Matt. 22:37, 39) Se merkitsee suurta rakkautta, mutta se merkitsee myöskin sinun elämääsi.

 3. Mitä rakkaus merkitsi apostoli Paavalille, ja osoittiko hän henkilökohtaisesti omaavansa tämän ominaisuuden?

³ Paavali esittää Galatalaiskirjeen 5:22:nnessa rakkauden ensimmäisenä hedelmänä, minkä täytyy ilmetä kristityllä. Tämä suuresti Jumalaa ja hänen Poikaansa, Jeesusta Kristusta, rakastanut henkilö taisteli kristillisyyden puolesta ”hengen miekalla”. Hän määritteli sen Jumalan Sanaksi. (Ef. 6:17) Paavali ei vihannut ihmisiä, vaan hän rakasti heitä. Hän halusi ihmisten tuntevan totuuden. Paavalilla, joka oli rakkauden täyttämä, oli paljon sanottavaa siitä, mutta hän havaitsi melko vaikeaksi lyhyen kuvauksen antamisen rakkaudesta. 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa hän kertoo, että ’vaikka hän puhuisi ihmisten ja enkelien kielillä, mutta hänellä ei olisi rakkautta, niin hän olisi kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Vaikka hänellä olisi profetoimisen lahja ja vaikka hän ymmärtäisi kaikki Jumalan pyhät salaisuudet ja hänellä olisi suurempi usko kuin kenelläkään maailmassa, niin että se riittäisi siirtämään vuoria, mutta hänellä ei olisi rakkautta, niin hän ei olisi mitään.’ Millainen matkustaja ja työntekijä Paavali olikaan! Millaista elinvoimaa hän käyttikään palveluksessa! Hän ei säästänyt elämäänsä. Hän antoi sen hyvän uutisen saarnaamisessa. Kreikkalaiselle Paavali oli kreikkalainen, juutalaiselle juutalainen. Mutta jos hänellä ei kuitenkaan olisi ollut rakkautta, rakkautta Jehova Jumalaan, hänen Poikaansa ja kristillisiin veljiinsä, niin Paavali sanoi: ”En minä mitään olisi.” Hän sanoi, että rakkaus on palvelevainen. Paavali teki hyvää ihmisille odottamatta mitään korvaukseksi. Kun hän havaitsi jonkun veljen edistyvän, niin hän ei kadehtinut häntä, koska rakkaus ei kadehdi.

 4, 5. a) Mikä on kristityn ensimmäinen harrastus? b) Mitä menettelyä hän siis noudattaa elämässä?

⁴ Kristityn täytyy olla kiinnostunut vain yhdestä asiasta: Jehovan tosi palvonnasta. Suorittaessaan tätä palvelusta kristitty ei kerskaa siitä, mitä hän on tehnyt. Rakkaus ei pöyhisty milloinkaan suorituksista, eikä rakkaus käyttäydy varmasti koskaan sopimattomasti. Rakkaus ilmenee hyvässä käytöksessä. Rakkautta osoittava kristitty ei elä jatkuvasti niin kuin maailma, vaikka hän onkin siinä. Rakkaus panee hänet muuttamaan toimintatapansa, jotta hän kulkisi oikeaa tietä.

⁵ Kun kristitty kehittää tätä ensimmäistä hengen hedelmää, rakkautta, niin hän ei tähyile aina omia etujaan ollen aina ensimmäinen ja ylin. Hän ei ärsyynny kaikista pikkuasioista, joita joku tekee, koska rakkaus ei katkeroidu. Ja kun joku tekee jotakin kristittyä vastaan tai menee niinkin pitkälle, että loukkaa häntä, niin koska hänellä on tämä hengen hedelmä, hän ei muistele loukkausta. Kun kristitylle tapahtuu jotain, mikä ei ole oikein, niin rakkaus ei iloitse vääryydestä. On ainoastaan yksi asia, mistä rakkaus voi iloita, ja se on totuus.

 6. Miten ihmisten muodostama Jumalan seurakunta tietää kuuluvansa Kristukselle?

⁶ Rakkaus on ominaisuus, minkä Jehova Jumala pani täydelliseen ihmiseen Aadamiin. Miksi sinä et asettaisi sitä entiselleen? Sitä paitsi ”Jumala on rakkaus”, ja mehän palvomme häntä. Rakkaus on välttämätön ominaisuus jokaiselle kristitylle. Hän ei voi tulla toimeen ilman sitä. On tärkeätä, että jokainen kristitty pysähtyy ajattelemaan tämän tästä, kuinka paljon hän rakastaa veljiään. Mitta, minkä avulla hän voi päättää, onko hän kristitty vai ei, on rakkaus. Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:35.

 7. a) Mitä puuttuu, jos me pelkäämme ilmaista ajatuksemme? b) Merkitseekö se sitä, että meillä ei ole lainkaan toivoa?

⁷ Pelkäätkö sinä puhua ihmisille uskostasi Raamattuun? Väitätkö sinä olevasi kristitty ja kuitenkin pelkäät mennä talosta taloon suorittamaan samaa työtä, mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät? Pelkäätkö sinä ilmaista ajatuksiasi omille veljillesikin seurakunnan kokouksessa? Sanotko sinä: ”Minä pelkään”? Sinulla ei ole silloin täydellistä rakkautta, ja sinä tiedät, että edistymiselle on tilaa. Johannes, joka rakasti todella Mestaria, kirjoitti näin: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta [esto, Um].” (1. Joh. 4:18) Onko sinulla esto, mikä pidättää sinua ilmaisemasta kristillistä uskoasi? Jos tälläista pelkoa on, niin silloin oksaa täytyy jotenkin puhdistaa, niin että enemmän hedelmän kantaminen käy mahdolliseksi. Jeesus sanoi: ’Hän puhdistaa jokaisen hedelmää kantavan oksan, jotta se kantaisi enemmän hedelmää’, ja hän sanoi myöskin: ”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois.” (Joh. 15:2) Haluatko sinä rakentua tulemalla puhdistetuksi vai kokonaan katkaistuksi viinipuusta hengen hedelmää tuottamattomana?

 8. Miksi rakkaus on hengen päähedelmä?

⁸ ”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1) Kristittyjen täytyy osoittaa rakkautta ja rakentaa. Rakkaus ei ole pelkkä sana, mitä käytetään ilman erotusta. Se on sana, mikä on täynnä merkitystä. Rakkaus on elävä, toimiva. Henkilö, jolla on tämä ominaisuus, rakkaus, osoittaa sitä joka päivä ja kaikessa, mitä hän tekee. ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) Vaikka rakkaus on yksi hengen hedelmistä, niin se on tärkein. Se on pohjimmainen, perusominaisuus, koska kaikki muut hengen hedelmät ovat rakkaudenilmauksen eri vivahteita. Ne kaikki pitävät rakkauden toiminnassa. Kehitä sen tähden näitä ominaisuuksia ja osoita enemmän rakkautta!

ILO JA RAUHA

 9. a) Määrittele ilo. b) Kuvaile kristityn ilo.

⁹ Ilo on sellaista, mikä kristityllä täytyy olla tai mikä hänen täytyy hankkia, koska se on Paavalin mainitsema toinen hengen hedelmä. Mitä ilon omaaminen merkitsee? Ilo on erään sanakirjan mukaan ”kiihkeän ja eloisan mielihyvän tunne, mikä aiheutuu nykyisestä tai odotetusta hyvästä”. (The American College Dictionary) Kristityn suurin ilo johtuu saarnaamisesta, hyvän uutisen kuulemisesta ja niiden kokemuksista, jotka ovat näin tehneet. Niin oli varhaiskristittyjenkin laita. Me luemme Apostolien tekojen 15:3:nnesta: ”Niin seurakunta varusti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti kaikkia veljiä.” Miten he ”ilahuttivat suuresti”? ’Kertomalla pakanain kääntymyksestä.’ He olivat kertoneet ihmisille Jumalan valtakunnasta. Heillä oli ollut ihmeellisiä kokemuksia kenttäpalveluksesta kerrottavana toisille. Tämä aiheutti suuren ilon kuulijoille sekä kertojille. Sen kuuleminen, kuinka toiset ihmiset kuuntelevat totuutta ja sitten tulevat totuuteen, tuo iloa. Rakkaus pani opetuslapset saarnaamaan, ja ilo oli seurauksena. – Apt. 13:45–52; 2. Kor. 7:13.

10. a) Mitä rauha on? b) Miten kristitty pyrkii siihen?

¹⁰ Rauha on hengen hedelmä. Se, joka on rauhaisa, on vapaa riidasta ja levottomuudesta. Hän on tyyni ja rauhallinen. Pietari kehottaa kristittyjä ”etsimään rauhaa ja pyrkimään siihen”. Hän käski heitä pyrkimään tähän ihmeelliseen elämäntapaan seuraavalla tavalla: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” (1. Piet. 3:10, 11) Jotta joku voisi nauttia rauhasta lähimmäisensä kanssa, niin hänen täytyy valvoa kieltään. Sanat saattavat aiheuttaa aika lailla vaikeuksia, varsinkin vahingolliset sanat. Hyvät sanat lujittavat hyvät suhteet. Mutta kun joku alkaa puhua petollisesti ja vahingollisesti, niin rauha häviää pian. Rauhaisa henkilö, jolla on rauhaisa sanoma, voi puhua Jeesuksesta Kristuksesta ja taivasten valtakunnasta sekä siitä, miten Jumala saattaa ’maan päälle rauhan ihmisten keskuuteen, joilla on hyvä tahto’. (Luuk. 2:14, Um) Kristitty käyttää kieltään siunaukseksi. Paavali sanoi korinttolaisille: ”Eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” – 2. Kor. 13:11; Matt. 10:12–14.

PITKÄMIELISYYS

11, 12. a) Miten määrittelisit pitkämielisyyden? b) Esitä pääpiirtein Jeesuksen pitkämielisyys Saulusta kohtaan, josta tuli apostoli Paavali. c) Miten meidän tulee suhtautua itsellemme osoitettuun pitkämielisyyteen?

¹¹ Pitkämielisyyttä on sanottu ”loukkaamisen ja ärsyttämisen pitkälliseksi ja kärsivälliseksi kestämiseksi”. Tämä on hengen hedelmä. Joidenkuiden ihmisten pitkämielisyys saavuttaa rajansa noin kolmessakymmenessä sekunnissa, toisten minuutissa tai kahdessa, mutta jotkut pystyvät kärsimään loukkausta tai ärsytystä kauan aikaa. Muista Paavalin sanoneen, että ”rakkaus on pitkämielinen ja palvelevainen”. (1. Kor. 13:4, Um) Ja hän mainitsi Jumalan pitkämielisyyden ihmiskuntaa kohtaan kirjoittaessaan roomalaisille: ”Halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room. 2:4) Jeesus ilmaisi totisesti pitkämielisyyttä Saulusta kohtaan, josta lopulta tuli käännynnäinen ja joka sanoi: ”Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.” (1. Tim. 1:16) Paavalin on täytynyt usein ajatella niitä menneitä päiviä, jolloin hän oli kristittyjä vainoava fariseus, ylpeä asemastaan ja mielistynyt kristillisen järjestön tuhoamiseen. Hän oli silloin tuhooja eikä rakentaja. Mutta ’kun hän lähestyi Damaskoa, niin valo leimahti hänen ympärillään’ ja hän kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Tosiasiat osoittavat, että Paavali arvosti Kristuksen Jeesuksen pitkämielisyyttä, koska se salli hänen tulla tuntemaan totuuden.

¹² Kaikkien maan päällä nykyään olevien ihmisten, ja varsinkin kristittyjen, pitäisi osoittaa tällaista kiitollisuutta Jehova Jumalaa ja Kristusta Jeesusta kohtaan heidän pitkämielisyytensä takia, mikä sallii heidän elää näin kauan. Hekin voivat nyt olla pitkämielisiä muita kohtaan, kun kuulijat eivät ole yhtä mieltä heidän kanssaan. Siten he yrittävät näyttää heille tietä iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa vanhurskaassa maailmassa. Osoita pitkämielisyyttä myöskin veljiäsi kohtaan! – 1. Tess. 5:14.

YSTÄVÄLLISYYS

13. a) Kuvaile ystävällinen ihminen. b) Miten maltalaiset osoittivat tätä ominaisuutta Paavalille ja hänen kanssaan haaksirikkoutuneille?

¹³ Ystävällisyys, viides mainituista hengen hedelmistä, on sellaista, mitä voidaan ilmaista monin tavoin. Kun joku on ystävällinen, niin hän ilmaisee ’hyvää eli suopeaa mielenlaatua, on huomaavainen ja avulias’. Ystävällisyys ei ole sellaista, mitä me osoitamme ainoastaan niille, joista me pidämme. Meidän täytyy olla ystävällisiä ihmisille, joita emme edes tunne. Paavali sai tällaista ystävällisyyttä, ja hän mainitsi sen sanoen: ”Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tietää, että saaren nimi oli Melite [Malta]. Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä.” (Apt. 28:1, 2) Nämä maltalaiset lähtivät auttamaan noita haaksirikkoutuneita. He eivät tunteneet näitä, jotka olivat täysin muukalaisia. Hehän olisivat saattaneet olla saareen hyökkääviä. Mutta nämä vierasta kieltä puhuvat ihmiset eivät katselleet asiaa sillä tavalla. Tässä oli tilaisuus osoittaa erinomaista inhimillistä ystävällisyyttä.

14, 15. Miten Jehovan todistajat osoittavat ystävällisyyttä ihmisiä kohtaan?

¹⁴ Jokaisella kristityllä on tämä tilaisuus toisinaan useammalla kuin yhdellä tavalla. Jehovan todistajat yrittävät osoittaa erinomaista inhimillistä ystävällisyyttä viemällä elämän sanomaa suoraan ihmisille heidän koteihinsa, tekemällä uusintakäyntejä kiinnostuneitten luo ja johtamalla raamatuntutkisteluja, ja he tekevät tämän kaiken suurin kustannuksin itselleen ja käyttäen paljon aikaa. He eivät pyydä mitään vastineeksi. Monet ihmiset eivät arvosta tätä Jehovan todistajain osoittamaa ystävällisyyttä. Mutta ystävällisyyden täytyy silti jatkua, koska se on Jumalan tahto. Raamattu selittää, että koko ihmiskunnan täytyy tietää Jeesuksen ostaneen koko ihmiskunnan antamalla elämänsä. Siten tekemällä hän on tarjonnut kaikille ihmisille iankaikkisen elämän lahjan, vaikka kaikki eivät otakaan sitä vastaan. Kullakin ihmisellä on vastuu siitä.

¹⁵ Jos kristitty aikoo saada tämän hengen hedelmän, ystävällisyyden, niin sen täytyy ilmetä hänen jokapäiväisessä toiminnassaan kaikkia ihmisiä eikä ainoastaan joitakuita valikoituja kohtaan.

HYVYYS

16, 17. a) Esitä hyvyyden määritelmä ja minkä ominaisuuksien vastakohta se on. b) Miten välttämätön tämä ominaisuus on kristillisessä elämässä?

¹⁶ Hyvyys on ihailtavaa. Se merkitsee ”moraalista oivallisuutta, hyvettä”. Painottaakseen hyvyyttä Paavali panee sen esiintymään vastakohtana. Hän sanoo: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – . . . älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, . . . Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” (Ef. 5:3–5) Paavali neuvoo sitten kristittyjä, että heidän täytyy olla erossa tämänkaltaisista ihmisistä. Kristittyjen elämässä ei ole sijaa heidän seuralleen. Hän sanoo: ”Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä.” (Ef. 5:7–9) Oikea, säädyllinen, kunnioitettava elämä, se on hyvyyttä. Se on tässä pahassa, turmeltuneessa maailmassakin välttämätön hengen hedelmä, sanoo Paavali.

¹⁷ Hyvyys on ominaisuus, mitä täytyy varjella, ja sen täytyy ehdottomasti olla sen tavoite, joka omistaa elämänsä Jehovan palvelukseen. Ennen kuin ketään voidaan kutsua kristityksi, hänen täytyy panna pois häpeällinen käyttäytyminen. Jos me aiomme tuottaa itsessämme hengen hedelmiä ja osoittautua kelvollisiksi elämään Jumalan uudessa maailmassa, niin meillä täytyy varmasti olla tämä hengen hedelmä, hyvyys.

USKO

18. Millä sanoilla Paavali määrittelee uskon, ja miten välttämättömäksi hän osoittaa uskon ihmiselle?

¹⁸ ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään.” (Hepr. 11:1, Um) Paavali määritteli uskon tällä tavalla. Kristitty ei voi olla ilman uskoa, koska ”ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6) Opetuslapsi Jaakob ilmaisi uskonsa, ja hän osoitti, että töitten täytyy tukea uskoa. (Jaak. 2:26) Jos joku uskoo Jehova Jumalaan ja Kristukseen Jeesukseen sekä hänen valtakuntaansa, niin hän todistaa uskonsa sillä, mitä hän sanoo ja tekee ja miten hän elää.

19. a) Mikä liittyy läheisesti uskoon? b) Ketkä ovat uskon ja tekojen esimerkkejä toiminnassa?

¹⁹ Ihmisen usko saattaa kuolla tai tulla heikoksi. Monet henkilöt, jotka ovat kerran uskoneet Jeesukseen Kristukseen ihmiskunnan Lunastajana ja Pelastajana, ovat langenneet pois. He ovat kääntyneet kehitysoppiin. He hylkäävät Raamatun. Ja kuitenkin tällaiset ihmiset sanovat olevansa kristittyjä ja käyvät kristikunnan kirkoissa. Jaakob sanoo heille: ”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak. 2:17) Usko on itsensä ilmaiseva. Se julistaa. Paavali sanoi: ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:10) Usko vahvistuu, kun ihminen käyttää sydäntään, mieltään ja suutaan julistaakseen julkisesti uskoaan Jumalan valtakuntaan ihmisen ainoana toivona. Jeesus sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Tätä saarnaamista ei suorita nykyään ainoastaan sen ”pienen lauman” jäännös, jolla on usko ja jota Jeesus alkoi koota tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, vaan myöskin kaikista kansoista tulevien ihmisten ”suuri joukko”, jolla on samanlainen usko. Tämän monien kristittyjen ihmisten omaaman uskon takia on suoritettu suuria tekoja juuri näinä ahdistuksen päivinä.

LEMPEYS

20. a) Miten Jeesus osoitti, ettei lempeys ole heikkoutta? b) Mitä Paavali sanoi tässä yhteydessä?

²⁰ Lempeys käsitetään toisinaan väärin heikkoudeksi. Kun luetaan Kristuksen elämästä neljän evankeliumin kirjoittajan kertomana, niin Jeesus nähdään lempeämielisenä ihmisenä. Mutta lue myös Matteuksen 23. luku ja näe Jeesus voimakkaana jumalattomuuden tuomitsijana. Hän oli peloton. Hänellä oli täydellinen rakkaus, ja sellainen rakkaus ajaa pelon pois. Niille, jotka halusivat oppia, hän oli rakastettavan lempeä, maltillinen tunteiltaan ja käytökseltään kaikkia kohtaan. Lempeytensä takia Jeesus saattoi opettaa ihmisiä. Hän sanoi heille: ”Tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltäni, ja te löydätte virvoituksen sielullenne.” (Matt. 11:29, Um) He luottivat häneen. He eivät pelänneet, kun Jeesus puhui suoraa totuutta, koska hän teki sen rakkaudessa. He olivat valmiit kuuntelemaan. Paavali tunsi lempeyden arvon ja sanoi Timoteukselle: ”Herran orjan ei tarvitse taistella.” Taisteleminen ei ole se keino, millä ketään autetaan totuuden saamiseen. Paavali jatkoi sanoen: Herran orjan on ”oltava tahdikas kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan pitäen itsensä kurissa pahaa kärsiessään, opettaen lempeästi niitä, jotka eivät suhtaudu suopeasti”. (2. Tim. 2:24, 25, Um) Oikealla tavalla esitetty Jumalan sana saa ihmisen katumaan, ei pakko.

21. a) Onko katolisen kirkon historia osoittanut sen olevan lempeämielinen järjestö, ja miksi vastaat siten? b) Miten tosi kristillisyys on erilainen tässä suhteessa?

²¹ Kuinka erilaisen menettelytavan roomalaiskatolinen pappisvalta, jolla on vielä suuri valta maailmassa nykyään, omaksuikaan inkvisitiovuosina! Tuo väärä uskonnollinen järjestelmä ei voi koskaan hävittää historiaansa, mikä on täynnä kidutusta, miesten ja naisten rääkkäämistä, heidän jäseniensä repimistä heidän ruumiistaan, ihmisten ripustamista peukaloistaan. Noilla inkvisiittoreilla, jotka väittivät olevansa kristittyjä – niin, papeilla, jotka järjestivät juutalaisia, maureja ja ”kerettiläisiä” kärsimään hirvittäviä tuskia – ei totisesti ollut lempeä henki! Nuo uskonnolliset johtajat taistelivat ajaakseen ihmisiä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Mitä he ovat aikaansaaneet sodillaan ja kidutuksillaan? Rauhaisan ja yksimielisen maailmanko? Eivät! Väärä uskonto on ajanut ihmisiä pois Jumalan luota sodillaan ja ristiretkillään. Kristillisyyttä ei koskaan aikaansaada käyttämällä lihallisia aseita. Jos joku ottaa totuuden vastaan, niin se johtuu siitä, että evankeliuminpalvelija on lempeä ja kärsivällinen niitä kohtaan, jotka eivät suhtaudu suopeasti Raamatun sanomaan. Jeesus käytti tätä menettelytapaa, ja niin tekivät apostolitkin. Tosi kristittyjen täytyy nykyään käyttää samaa menettelyä. Lempeys on Jumalan pyhän hengen hedelmä, ja sen käyttö saa aikaan pysyvät tulokset Jumalan valtakunnan julistamisessa.

ITSEHILLINTÄ

22. a) Missä määrin itsehillintä hallitsee kristityn elämää? b) Millaisten ihmisten joukkoon ne luokitellaan, joilta puuttuu itsehillintää?

²² Itsehillintä on vaikeata epätäydellisille ihmisille. Miksi puolustella? Yritä harjoitella sitä. Se on yksi hengen hedelmistä. Sen täytyy siis olla saavutettavissa. Itsehillinnän omaaminen merkitsee sitä, että pystyy hallitsemaan itsensä, tekonsa, sanansa, syömis- ja juomistapansa, niin tunteensakin. Paavalin silmissä sellainen, joka ei kykene omaamaan itsehillintää, joutuu melko viheliäisten ihmisten luokkaan. Hän luokittelee ne, joilla ei ole itsehillintää niiden perin huonossa maineessa olevien ihmisten joukkoon, joiden Raamattu sanoo olevan vallalla viimeisinä päivinä. Hän sanoi kirjoittaessaan Timoteukselle: ”Mutta tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itseään rakastavia, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmille, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään yksimielisyyteen, panettelijoita, vailla itsehillintää, rajuja, vailla hyvyyden rakkautta.” (2. Tim. 3:1–3, Um) Miksi sinun pitäisi joutua luokitelluksi tällaisten rikollisten joukkoon itsehillinnän puuttumisen takia? Salomo kirjoitti: ”Koko henkensä typerä päästää ilmi, mutta joka on viisas, hän säilyttää sen tyynenä viimeiseen asti.” (Sananl. 29:11, Um) Jos kristityllä ei ole itsehillintää tai jos hän menettää senkin, mitä hänellä on, niin kuinka helppoa hänen onkaan luisua takaisin lihan teille ja joutua hylätyksi, niin ettei hän peri Jumalan valtakunnan siunauksia! Miten tyhmää onkaan sen tähden, jollei pyri tuottamaan tätäkin hedelmää, nimittäin itsehillintää! Se, jolla on itsehillintää, ilmaisee rakkautta.

23. Mitä meidän täytyy tehdä rakentaaksemme itseämme ja pysyäksemme Jumalan rakennustyössä?

²³ Paavali asettaa kaikki nämä hengen hedelmät lihan tekojen vastakohdaksi. Muutoksen täytyy tapahtua, kun uskova antautuu tekemään Jumalan tahdon. Hän ei voi enää menetellä niin kuin maailma, vaan ”ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen”. (Gal. 5:24) Täytyy tapahtua muutos, henkilön rakentuminen. ”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.” (Gal. 5:25, 26) Hengen hedelmien tuottaminen tekee henkilön päteväksi Jehovan uuden maailman yhteiskuntaan. ’Alituisen huomion kiinnittäminen itseesi ja opetukseesi’ aikaansaa siis jotain sinussa. Sinä ”olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat”. (1. Tim. 4:16) Rakenna itseäsi kiinnittämällä huomiota hengen hedelmiisi ja auta samalla Jehovan uuden maailman yhteiskuntaa kasvamaan. Kristittyjen täytyy olla ykseydessä keskenään osoittaen sitä ”niin kuin lammaslauma tarhassa, niin kuin karja keskellä laidunta”. Ravitse itseäsi Jehovan lammasten kanssa ja pysy ykseydessä, sillä ”vanhurskaan huoneessa on runsas varasto, mutta jumalattoman tuotannossa on harmillisuutta”. – Sananl. 15:6, Um.