voi nähdä T-paitoja, julisteita, tarroja ja mainosnappeja, joihin on kirjoitettu rivouksia. Tuollainen kielenkäyttö on monien ihmisten mielestä muodikasta. U.S. News & World Report -lehti huomauttaa: ”Säädyttömyyksien julkinen käyttö on nykyään niin laajalti hyväksyttyä, että suunnanmuutos olisi vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.” Ei siis ihme, että aikaamme on kutsuttu ”karkeuksien aikakaudeksi”!

Mikä on karkean kielenkäytön syy?

Karkean kielenkäytön yleistyminen liittyy suoranaisesti perinteisten tapajärjestelmien ja käyttäytymissääntöjen rappeutumiseen. ”Se on aikain merkki”, sanoo muuan uskonnon edustaja. Perherakenteen hajoaminen, kunnioituksen puute viranomaisia kohtaan ja uusi ’kaikki kelpaa’ -moraali ovat kaikki edistäneet hillitöntä ja avoimen sukupuolista karkeuksien käyttöä. Tuollainen kielenkäyttö heijastaa nykyisin hyvin yleistä moraalitonta elämäntapaa.

Harvardin yliopiston psykiatrian dosentti Thomas Cottle huomautti: ”Ihmiset huomaavat elämänsä olevan teennäistä ja epätyydyttävää, ja he ovat vihaisia. – – Tämän vihan takana väijyy aggressiivisuus.” Väitetään, että kiroilu on yksi tapa purkaa patoutunutta vihaa ja turhaumia. Sairaalapsykologi Chaytor Mason sanoo: ”Jos joku tulee moottoritien liittymän kohdalta aivan eteeni ja minä sadattelen häntä, niin osoitan siten itselleni olevani parempi ihminen kuin hän, ja kohennan näin ollen hiukan itsetuntoani.”

Se, että ihmiset syytävät toisilleen solvauksia, on erittäin merkittävä piirre. Raamattu osoittaa sen olevan todistus siitä, että erään pahan järjestelmän loppu on lähellä. Raamattu varoittaa: ”Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita – – jumalanpilkkaajia – – panettelijoita, vailla itsehillintää.” – 2. Timoteukselle 3:1–5.

Ovatko karkeudet vahingollisia?

ON ARVIOITU, että joissakin Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa mahdollisesti joka viides lausuttu sana on kirosana. Italiassa valtion jumalanpilkkaa vastustava liitto arvioi, että tuossa maassa lausutaan päivittäin yli miljardi Jumalaa tai kirkkoa vastaan kohdistettua herjausta. Kiroilemisesta on tosiaan monin paikoin tullut suosittu ajanviete.

Sille pitäisi osoittaa suosiota, sanoo Reinhold Aman, hävyttömyyksiä käsittelevän lehden, Maledictan, toimittaja. Hänen mielestään sanalliset hyökkäykset ovat hyödyllisiä, koska ne ovat suotavampia kuin fyysinen kimppuun käyminen. ”Haluaisin mieluummin, että minun sanottaisiin olevan [*&!@] kuin että saisin luodin tai veitsen rintaani”, sanoo Aman.

Myös Chaytor Mason puhuu huonon kielenkäytön puolesta ja toteaa: ”Karkea kielenkäyttö, kiroilu tai miksi sitä sitten halutaankin nimittää, on hyväksi havaittu ja tehokas keino turhautumisen aiheuttamien patoutumien purkamiseksi.”

Yhä useammat ihmiset hyväksyvät nykyään karkean kielenkäytön pitäen sitä vaarattomana. He ajattelevat, että tilanteeseen sopiva karkeus on aina paikallaan. Teini-ikäisten tyttöjen aikakauslehti, Seventeen, huomauttaakin: ”Silloin tällöin on hauska kokoontua tyttö- tai poikaporukalla – tai mikseipä sekaporukallakin – riettaisiin kemuihin, joissa kilpaillaan siitä, kuka keksii ruokottomimmat rivoudet. Mieleeni muistuu hävyttömyyksienheittokilpailu, joka järjestettiin opiskeluaikanani naisten ylioppilasasuntolan kolmannessa