Väkivallan raju kasvu

Väkivallan juuret

● Neljä teini-ikäistä poikaa riehui kuusitoista päivää. He pieksivät useita vanhempia miehiä – yhden kuoliaaksi – ruoskivat kahta teini-ikäistä tyttöä hevospiiskalla, sitoivat erään miehen jalat bensiiniin kastetulla kankaalla, jonka he sitten sytyttivät tuleen, raahasivat erästä toista miestä seitsemän korttelin verran ja heittivät hänet jokeen, jonne hän hukkui. ”Kerrassaan mainio seikkailu”, sanoi yksi pojista. ”Se oli hauskaa, niin, sitä se oli”, sanoi toinen poika. Kaikki he olivat kunnon kodeista, heillä oli hyvät koulutodistukset ja he olivat olleet nuorempien lasten neuvojina.

● 63-vuotias Joseph, kahdeksan lapsen isä, ei saanut unta. Naapuristossa oli rauhallista. Hän nousi ylös ja meni autotalliinsa, sieppasi sieltä kaksi ampuma-asetta, marssi kadun poikki ja avasi tulen kohti erään naapurin uima-altaan reunalla olevia ihmisiä. Hän tappoi kaksi heistä ja haavoitti vakavasti kahta muuta. Sen jälkeen hän ampui kuolettavan luodin omaan ohimoonsa. Poliisi ei tiennyt verilöylyn syytä.

● Marjorie ärtyi, kun astianpesukone valutti vetensä keittiön lattialle hänen ylellisessä kodissaan. Hän riensi hakemaan moppia. Juuri silloin hänen kuusivuotias poikansa tuli kitisten huoneeseen, ja kun hänestä ei välitetty, hän tyhjensi roskakorin kasvavaan vesilätäkköön. Marjorie löi häntä kasvoihin niin lujaa kuin jaksoi. Poika kirkui pelosta ja kivusta. Sen jälkeen äiti löi häntä nahkavyöllä yhä uudelleen takamuksiin. Hän ei osannut lopettaa.

● Ilmapiiri oli jo jonkin aikaa huonontunut 25-vuotiaan Leen kotona. Hän kantoi kaunaa äidilleen ja siskolleen. Kerran äiti syytti häntä siitä, että tämä oli varastanut häneltä, ja käski hänen painua ulos. Hieman myöhemmin aggressiivisuus purkautui Leen vaatiessa äidiltään rahaa – aseella tähdäten. ”Et sinä ammu omaa äitiäsi”, äiti huudahti. Lee ampui ja äiti kaatui lattialle, johon hän kuoli. Sen jälkeen hän ampui siskoaan kahdesti vahingoittaen tätä vakavasti ja pakeni.

Tällaisia kertomuksia on loputtomasti. Väkivalta, hillittömän aggressiivisuuden tuote, hallitsee monia katuja ja koteja. Nämä olisivat voineet olla naapureitasi, sukulaisiasi tai ystäviäsi. Järjetön aggressiivisuus ei tunne ikä- eikä roturajoja, ei taloudellisia, yhteiskunnallisia eikä etnisiä rajoja.

On todennäköistä, että väkivalta koskettaa omaa elämääsi tai jotakuta omaistasi, sillä väkivaltarikollisuus on numeroitten valossa kasvanut voimakkaasti kautta maailman. Vuosina 1970–1980 murhien määrä kasvoi Englannissa 50 prosenttia. Länsi-Saksa, Etelä-Afrikka, Italia ja Kanada kaikki ilmoittavat väkivaltarikollisuuden kasvaneen hälyttävästi. ”Ei ole kerrassaan minkäänlaista epäilystä siitä, että yhä suurempi osa nuorisostamme turvautuu väkivaltaan”, sanoi Toronton apulaiskruununjuristi.

Poliisin tietoon tuleva väkivalta edustaa vain jäävuoren huippua. Kotien seinien suojassa tapahtuu lukemattomia aggressiivisia tekoja. Tutkimusten mukaan sinut tappaa todennäköisemmin joku ystävä, tuttava tai perheenjäsen kuin kadulla kohtaamasi varas. Eräs amerikkalainen sosiologiryhmä huomasi, että ”väkivalta on veljien ja sisarten, miesten ja vaimojen ja vanhempien ja lasten välillä ’yleisempää kuin keidenkään muitten yksilöitten välillä tai missään muissa puitteissa lukuun ottamatta sotia ja mellakoita’”.

Varmasti nykyinen tilanne vastaa seuraavaa profeetallista kuvausta, jonka Raamattu esitti 2000 vuotta sitten: ”Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, . . . vailla luonnollista kiintymystä, . . . vailla itsehillintää, raivoisia.” – 2. Timoteukselle 3:1–4.

Mutta mikä tekee ihmiset niin raivoisiksi tai aggressiivisiksi että se usein saa heidät purkamaan hillitöntä suuttumustaan viattomiin uhreihin? Esimerkiksi eräs nuorimies riitaantui pienestä asiasta tyttöystävänsä isän kanssa. Väkivallan puuskassa hän nuiji tämän miehen kuoliaaksi, raiskasi tyttöystävänsä nuoremman siskon ja puukotti tätä, puukotti hänen nuoremman veljensä kuoliaaksi ja puukotti vielä korissa nukkuvaa kaksivuotiasta lasta. Myöhemmin vankilassa tämä nuorimies ei enää voinut muistaa, että hän olisi todella tehnyt murhatöitä. Hän sanoi: ”Minusta taisi syöksähtää esiin kerralla kaikki se mitä olin pidätellyt sisälläni.” Sen jälkeen hän pudisti päätään epäuskoisena ja jatkoi: ’Istuin siellä ja ihmettelin: Olenko minä todella minä? Teinkö minä kaiken tämän?’

Olisiko tämä nuorimies voinut hillitä sisällään kehittyviä patoutumia? Mistä tällaiset patoutumat johtuivat? Johtuivatko ne hänen aiemmista elinoloistaan, myös siitä miten hänen vanhempansa olivat kohdelleet häntä? Hänen ympäristöstään? Jostakin elimellisestä häiriöstä? Hänen omasta väärästä ajattelutavastaan? Mutta vielä tärkeämpää on tämä: mitä sinä voit tehdä pitääksesi väkivallan poissa kodistasi? Seuraavat artikkelit tutkivat näitä kysymyksiä.

Aggressiivisuuden syistä on nykyään monia teorioita. Voidaksesi tietää, mitä asiantuntijat sanovat syistä ja apukeinoista, Herätkää-lehti on haastatellut neljää alan tutkijaa. Seuraavilla neljällä sivulla he kertovat, mistä kaikesta väkivalta voi heidän mielestään johtua.

[Kaavio s. 4]

(Ks. painettu julkaisu)

20 VUODESSA VÄKIVALTARIKOLLISUUS ON KASVANUT SUOMESSA 130 %

300

200

100

1960 1965 1970 1975 1980

Lähteenä on käytetty Tilastokeskuksen rikostilastoja. Luvut edustavat väkivaltarikosten määrää 100000 asukasta kohden