Jehovan työn tekeminen Jehovan tavalla
”Olkoon meillä siis, niin monta kuin meitä on kypsää, tämä mielen asenne, ja . . . missä määrin olemmekin edistyneet, vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan.” – Fil 3:15, 16.
1, 2. Mitä kaksitahoista toimintaa vaaditaan antautuneilta kristityiltä nykyään, ja mitkä raamatunkohdat osoittavat sen?
MIKÄ on Jehovan työ niitä varten, jotka ovat antautuneet tekemään hänen tahtonsa ja seuraamaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen askeleita? Se on kaksitahoinen työ, jonka Jeesus Kristus sekä ennusti että antoi tehtäväksi.
2 Hän ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Niinpä tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen osallistuminen on varmasti tärkeä osa Jehovan työstä nykyään. Jeesus käski edelleen varhaisia opetuslapsiaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20) Kristittyjen ei tarvitse ainoastaan saarnata, vaan heidän täytyy myös opettaa ihmisille sitä, mitä heille itselleen on opetettu. Heidän pitäisi auttaa toisia tekemään sitä, mitä Jeesus itse käski alkuperäisten apostoleittensa ja opetuslastensa tehdä.
3. Mitä Raamattu osoittaa siitä, kuinka Jumalan työtä on tehtävä?
3 Kuinka Jehova Jumalan työtä on tehtävä? Pitäisikö kunkin kristityn tehdä sitä niin kuin hän haluaa tai niin kuin sitä hänen mielestään pitäisi tehdä? Ei suinkaan. Sen sijaan Jumalan sana sanoo, kuinka meidän pitäisi tehdä sitä. Tämä periaate esitettiin jo Mooseksen päivinä, sillä 5. Mooseksen kirjan 12:8:sta me luemme: ”Älkää tehkö, niinkuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein.” Meidän on päinvastoin tehtävä niin kuin käsketään 5. Mooseksen kirjan 6:18:ssa: ”Tee, mikä on oikeata ja hyvää Herran silmissä, että menestyisit.” Apostoli Paavali osoittaa että nämä periaatteet soveltuvat myös kristilliseen seurakuntaan: ”Minä kehotan teitä, veljet, . . . että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteenliittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Kor. 1:10) Ja Filippiläiskirjeen 3:15, 16:ssa Paavali osoittaa, että sopusointuisesti ajatteleminen, puhuminen ja työskenteleminen on kypsien kristittyjen merkki. Tämä tarkoituksen ja toiminnan ykseys on välttämätöntä Jehova Jumalan työn tekemisessä hänen tavallaan.
ENSI SIJAN ANTAMINEN JUMALAN TYÖLLE
4. a) Mikä sija Jumalan työllä pitäisi olla elämässämme? b) Mitkä seikat voivat aiheellisesti vaatia aikaamme ja muuta sellaista, mitä meillä on?
4 Mitä sitten sisältyy Jehovan työn tekemiseen Jehovan tavalla? Ensiksikin meidän tarvitsee antaa sille etusija elämässämme. Jeesus kehotti: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” (Matt. 6:33) Meillä on vain rajallisesti aikaa, rajallisesti fyysistä ja henkistä voimaa eli energiaa ja rajallisesti tämän maailman tavaroita. Monenlaiset tehtävät vaativat aiheellisesti aikaamme. Esimerkiksi: isän täytyy huolehtia perheestään paitsi hengellisesti myös aineellisesti ja järjestää sille tietyssä määrin virkistäytymistä. Kaikki nämä seikat asettavat vaatimuksia hänelle. – Vrt. 1. Tim. 5:8.
5. a) Kuinka kristitty voi panna Jehovan työn ensi sijalle maallisen työnsä suhteen? b) Millaisen palkan eräs isä on saanut sen tekemisestä?
5 Mutta tällaisten velvollisuuksienkin ollessa kysymyksessä on alueita, joilla kristityt voivat kyetä tekemään valinnan. Esimerkiksi pannaksemme Jumalan valtakunnan ensi sijalle elämässämme me ehkä kykenemme hankkimaan sellaisen työpaikan, joka suo meille mahdollisimman paljon aikaa osallistua saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen ja perheittemme hengellisistä eduista huolehtimiseen. Eräs isä, joka työskenteli laboratorion teknikkona, jätti työpaikkansa ja alkoi tehdä itsenäisesti kaikenlaisia tilapäistöitä voidakseen käyttää enemmän aikaa neljän poikansa ja tyttärensä hengellisten etujen hyväksi. Mikä oli seuraus? Lapsistakin kasvoi hyviä kristittyjä työntekijöitä.
6. Mikä valinta meidän täytyy tehdä vapaa-aikamme käytön suhteen?
6 Sitten on vapaa-aika. Me kaikki tarvitsemme virkistystä, mutta kuinka paljon? Tuleeko siitä ensisijainen asia elämässämme? Tavoittelemmeko me suosimaamme virkistäytymismuotoa niin kiihkeästi, että hengelliset etumme kärsivät? Vai huolehdimmeko me ensiksi hengellisistä tarpeistamme ja sitten, sikäli kuin aika sallii, virkistäydymme jollakin tavalla? Kysymys on usein valinnasta, sillä tavallisesti saatavissa ei ole se JA tämä, vaan se TAI tämä. Pidämmekö me Jumalan työtä, johon liittyy eläminen ”hyvän uutisen mukaan” ja sen levittäminen, ikään kuin elämämme kermana ja muita asioita kuorittuna maitona? Vai teemmekö me ajattelemattomasti nautinnosta aikamme, voimiemme ja varojemme kerman ja Jumalan työstä kuoritun maidon? Asetummeko me alttiiksi sellaiselle syytökselle, että olemme ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”? – 2. Tim. 3:4.
TASAPAINO JA AJOITUS
7, 8. a) Mitä Jehovan työn tekeminen Jehovan tavalla vaatii meiltä sen suhteen, miten osallistumme ”hyvän uutisen” viemiseen toisille? b) Ajankäytön suhteen?
7 Jeesus sanoi, ettei hän tehnyt mitään omasta aloitteestaan. Hän noudatti kiinteästi Isänsä antamia ohjeita. (Joh. 14:10) Siksi meidän on hyvä tutkia huolellisesti hänen esimerkkiään ja saarnata ”hyvää uutista” samoilla tavoilla kuin hän saarnasi. Tällä tavalla me teemme Jehovan työtä Jehovan tavalla. Jeesus ei odottanut ihmisten tulevan hänen luokseen eikä hän saarnannut ”hyvää uutista” vain niille, jotka hän ennestään tunsi. Hän kulki ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista”. (Luuk. 8:1) Hänen esimerkkiään jäljitellen hänen opetuslapsensa lähestyivät muita ihmisiä ja esittivät heille ”hyvää uutista”; he todistivat ihmisjoukoille toreilla ja muissa paikoissa, joihin oli kokoontunut ihmisiä. (Apt. 16:13–15; 17:17–21) Jehovan todistajat noudattavat nykyään samoja periaatteita. Hekin kertovat toisille ”hyvää uutista”, ovatpa he tuttuja tai vieraita. Jokapäiväisessä elämässään he ovat kosketuksissa sukulaisiin ja naapureihin, liiketuttaviin ja koulutovereihin; ja he pyrkivät käyttämään näitäkin yhteyksiä Raamatun totuuden kertomiseen sopivin tavoin. Mutta jokainen ei kuulisi ”hyvää uutista”, jos me rajoittaisimme toimintamme tällaiseen. Joitakuita ei tavattaisi koskaan, jos emme kävisi henkilökohtaisesti heidän kodissaan. Koska Jehovan todistajien rakkaus ulottuu käsittämään kaikenlaiset ihmiset, he ponnistelevat kertoakseen Valtakunnan sanomaa jokaiselle. Ilmaiseeko sinun henkilökohtainen osuutesi tässä toiminnassa tällaista tasapainoista kristillistä näkemystä? – Matt. 5:46–48; 1. Tim. 2:3, 4.
8 Tasapainoon liittyy läheisesti ajoitusta koskeva asia. Tosiaankin ”aikansa on joka asialla taivaan alla”. (Saarn. 3:1–8) Kun olemme seurakunnan kokouksessa ja kristitty palvelija pitää puhetta, niin tämän periaatteen mukaisesti silloin ei ole aika torkkua, kuiskailla tai lukea jotakin, mikä ei liity käsiteltävänä olevaan aiheeseen. Myöskään kokousiltoina ei ole aika tehdä uusintakäyntejä tai ryhtyä joihinkin muihin kristillisiin toimintoihin, jotka voitaisiin yhtä hyvin hoitaa jonakin muuna aikana. Vaikuttaa siltä, että varsinkin vanhinten tarvitsee olla huolellisia ajankäytön suhteen. Heillä saattaa usein olla kiusaus huolehtia seurakunnan asioista kokousten aikana. Mutta vähän paremmin suunnittelemalla nämä asiat voitaisiin hyvin hoitaa jonakin muuna aikana.
JUMALAN TYÖN TEKEMINEN RAUHAISASTI JA ILOITEN
9, 10. a) Miksi meidän pitäisi tehdä Jehovan työtä rauhaisasti? b) Miksi se on joskus ongelma?
9 Jeesus neuvoi apostoleitaan: ”Säilyttäkää rauha keskenänne.” (Mark. 9:50) Eikö Jehova olekin ”rauhan Jumala” ja hänen Poikansa ”Rauhanruhtinas”? (Fil. 4:9; Jes. 9:5) Ja eikö Jeesus julistanut rauhantekijät onnellisiksi? (Matt. 5:9) Tämä merkitsee sitä, että meidän pitäisi olla kiinnostuneita rauhan säilyttämisestä keskuudessamme ja ponnistella sen hyväksi.
10 Miksi yhdessä työskenteleminen rauhaisasti aiheuttaa joskus ongelman? Yksi syy epäilemättä on se, että meillä kaikilla on erilainen persoonallisuus. Eikö meidän siksi pitäisi olla halukkaita tekemään myönnytyksiä, kun on kysymys erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista, olemaan ymmärtäväisiä ennemmin kuin arvostelevia? Toinen syy siihen, miksi rauhan säilyttäminen osoittautuu joskus ongelmaksi, on se, että me haluamme hartaasti nähdä Jumalan työtä suoritettavan parhaalla mahdollisella tavalla, ja me tietysti ajattelemme, että meidän oma tapamme on paras. Joskus saattaa olla niin. Mutta monesti on useampia kuin yksi hyväksyttävä tapa tehdä jotakin. Kun niin on, on paljon tärkeämpää, että työskentelemme rauhaisasti yhdessä, kuin että jokin tehdään ehdottomasti tehokkaimmalla tavalla.
11. Mitä vanhimman pitäisi olla halukas tekemään rauhan säilyttämisen hyväksi?
11 Varsinkin vanhinten tarvitsee pitää mielessään rauhan säilyttämisen tärkeys, kun he kokoontuvat harkitsemaan seurakuntaa koskevia asioita. Kun asiaan ei liity mikään pakottava periaate ja kysymys on vain makuasiasta tai vähän suuremmista tai pienemmistä kustannuksista, niin viisas antaa rauhan vuoksi periksi sille, jolla on hyvin voimakkaat mielipiteet asiasta. Jos me itsepintaisesti vaadimme oman menettelytapamme noudattamista, niin me voimme aiheuttaa ikäviä tunteita ja jopa aiheuttaa veljiemme vieraantumisen. Olisiko voitto silloin sen arvoinen? Tietenkään ei! Niinpä Jehovan työn tekeminen hänen tavallaan merkitsee myös sitä, että pyrimme tekemään sen rauhaisasti pitäen mielessä Psalmin 133:1:n: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!”
12. Miksi Jehovan työn tekeminen iloiten on mitä järkevin vaatimus?
12 Vielä yksi tärkeä piirre Jehovan työn tekemisessä on se, että teemme sen iloiten. Samoin kuin onneton perheenemäntä tuottaa häpeää miehelleen, niin myös Jumalan palvelemisemme ilotta tuottaa häpeää hänelle. Apostoli Paavali esittää erittäin osuvan käskyn: ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (Fil. 4:4) Ja kuinka paljon kristityillä onkaan nykyään syitä iloon! ’Totuus on todella vapauttanut heidät’ (Joh. 8:32); he ovat saaneet syntien anteeksiannon (Apt. 13:38); he näkevät totuuden tuntemuksen tulevan yhä runsaammaksi (Dan. 12:4); heillä on hyvää seuraa keskuudessaan (Room. 1:11, 12); he kokevat sen suuremman onnellisuuden, joka tulee antamisesta (Apt. 20:35); he nauttivat hengellisen paratiisin siunauksista (2. Kor. 12:4); ja kun he säilyttävät nuhteettomuutensa, he tietävät, että he tekevät jopa suurenmoisen Jumalansa Jehovan sydämen iloiseksi. – Sananl. 27:11.
JUMALAN TYÖN TEKEMINEN PUHTAIN KÄSIN
13. Missä suhteessa muinainen Israel usein epäonnistui, ja mitä Jehova sen vuoksi käski israelilaisten tehdä?
13 Yksi piirre Jehovan työn tekemisessä hänen tavallaan on se, että se tehdään puhtain käsin, ts. hyveellisesti. Monet ovat tässä suhteessa epäonnistuneet. Vaikka me olisimme kuinka ahkeria Jehovan työssä, niin ellemme elä Raamatun moraaliperiaatteiden mukaan, kaikki on turhaa. Jehova Jumala esitti tämän selvästi muinaisen kansansa Israelin yhteydessä. Hän sanoi sille, että hän totesi sen monenlaisen muodollisen palvonnan inhottavaksi ja sanoi sitten: ”Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.” – Jes. 1:13–16.
14. Miten Paavali osoittautui esimerkilliseksi käytöksessään ja minkä muinaisen käskyn kanssa sopusoinnussa?
14 Jehova Jumala on pyhä, puhdas ja vanhurskas, ja hän käskee palvelijoitaan samoin olemaan pyhiä ja puhtaita. ”Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.” (1. Piet. 1:16) Me olemme kaikki epätäydellisiä, ja sen tähden meidän on todella kamppailtava pysyäksemme pyhinä ja puhtaina. Joskus meistä ehkä tuntuu samanlaiselta kuin apostoli Paavalista, kun hän kirjoitti, että sitä mitä hän halusi tehdä, hän ei tehnyt, ja sitä mitä hän ei halunnut tehdä, hän teki. (Room. 7:19) Mutta hän ei koskaan lakannut kamppailemasta perittyjä heikkouksiaan vastaan, sillä hän kirjoitti: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Kor. 9:27) Juutalaisille, jotka palasivat muinaisesta Babylonista, annettiin käsky: ”Pysykää puhtaina, te, jotka kannatte Jehovan välineitä.” Vaikka tämä käsky on ehkä pääasiassa tarkoittanut uskonnollista puhtautta, periaate soveltuu myös moraaliseen puhtauteen. – Jes. 52:11, UM.
15. Mistä lisäsyystä meidän pitäisi valvoa käytöstämme?
15 Meidän on erittäin sopivaa pysyä puhtaina, paitsi siksi että me kannamme puhdasta sanomaa, myös siksi ettemme kompastuttaisi toisia. Jeesus varoitti, että jonkun hänen pienensä kompastuttaminen on erittäin vakava asia. (Luuk. 17:1, 2) Paavali oli varovainen tässä suhteessa, kuten ilmenee hänen sanoistaan: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi, vaan joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina: suuressa kestävyydessä, . . . puhtaudessa, . . . rakkaudessa jossa ei ole ulkokultaisuutta.” Jehovan työn tekeminen todella Jehovan tavalla merkitsee huolellisuutta sen suhteen, että teemme Jehovan työn puhtain käsin, jottemme aiheuttaisi häpeää Jehovalle ja hänen seurakunnalleen ja kompastuttaisi toisia. – 2. Kor. 6:3–10.
JEHOVAN TYÖN TEKEMINEN EPÄITSEKKÄÄSTI
16. Mitä kuningas Daavid rukoili Jumalaa tekemään hänen hyväkseen, ja mitä hän tarkoitti sillä?
16 Ja ennen kaikkea Jehovan työn tekemisestä ei ole meille kerrassaan mitään hyötyä, ellemme tee sitä rakkaudesta, epäitsekkäästi, puhtaasta sydämestä. Kuningas Daavid ymmärsi tämän tärkeyden, ja siksi hän rukoili: ”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.” (Ps. 86:11) Jakautunein sydämin palveleminen merkitsisi itsekkyyden päästämistä sisään. Se olisi ilmaus taka-ajatuksesta. Sen tähden meidän käsketään rakastaa Jehova Jumalaa koko sydämellämme, sielullamme, mielellämme ja voimallamme. – Mark. 12:29–31.
17. Miksi ihmisen ei ole helppo valvoa vaikuttimiaan?
17 Sen tekeminen ei ole helppoa. Israelilaiset epäonnistuivat jatkuvasti tässä suhteessa. Miksi? Koska epätäydelliset ihmissydämet ovat erittäin petollisia, niin kuin luemme Jeremian 17:9:stä. Ja kuten Jeremia edelleen osoittaa, vain Jehova Jumala voi täysin ymmärtää sydämen. Siksi hänen Sanansa tutkiminen auttaa meitä havaitsemaan itsekkäät taipumuksemme tai juonittelumme ja taistelemaan menestyksellisesti niitä vastaan. Sydämemme langenneet taipumukset ovat aina tekemässä tyhjäksi tai pilaamassa hyviä töitämme. Itsekkäät vaikuttimet eli taka-ajatukset olivat Jeesuksen ajan uskonnollisten johtajien vaikeuksien syynä, ja siksi he vastustivat häntä. Sama pitää paikkansa kristikunnan papeista nykyään. Päältäpäin katsoen he palvelevat Jumalaa, mutta todellisuudessa he ovat pääasiassa kiinnostuneita omista eduistaan. – Matt. 23:13–33.
18. Miten apostoli Paavali tähdensi sitä, että meidän tarvitsee palvella Jehova Jumalaa epäitsekkäästi?
18 Kuinka selkeästi apostoli Paavali esittääkään oikean vaikuttimen tärkeyden: ”Jos puhun ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei ole rakkautta, minusta on tullut soiva messinkipala tai kalskahteleva symbaali. Ja jos minulla on profetoimisen lahja ja olen perehtynyt kaikkiin pyhiin salaisuuksiin ja kaikkeen tietoon ja jos minulla on kaikki usko siirtääkseni vuoria, mutta minulla ei ole rakkautta, en ole mitään. Ja jos annan kaiken omaisuuteni ravitakseni toisia ja jos luovutan ruumiini voidakseni kerskua, mutta minulla ei ole rakkautta, en hyödy mitään”! – 1. Kor. 13:1–3.
19. Mitä lisäohjeita Raamattu esittää siitä, millaista rakkautta meidän täytyy ilmaista?
19 Mitä sopivimmin Paavali siksi neuvoo meitä: ”Tapahtukoot kaikki toimenne rakkaudessa.” (1. Kor. 16:14) Mutta jättääkö Paavali sen siihen? Ei, ymmärtäen, kuinka petollinen langennut sydämemme oikein on, hän sanoo: ”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta.” (Room. 12:9) Kuinka helppoa onkaan esittää rakkauden ilmauksia, jotka eivät todellisuudessa ole lähtöisin sydämestä, jossa on oikea vaikutin! Siksi Paavali piti tärkeänä suositella itseään Jumalan palvelijana ”rakkaudessa jossa ei ole ulkokultaisuutta”. (2. Kor. 6:6) Rakkautemme tarvitsee olla ”rakkautta, joka lähtee puhtaasta sydämestä”; ja kuten apostoli Pietari sanoi, rakkautemme täytyy olla ”veljellistä rakkautta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”. – 1. Tim. 1:5; 1. Piet. 1:22.
20. Mitä siis Jehovan työn tekeminen Jehovan tavalla vaatii meiltä, ja mitä siitä on seurauksena meille?
20 Miten laajan kentän Jehovan työn tekeminen Jehovan tavalla käsittääkään! Jehova Jumala vaatii meiltä sitä, että annamme sille ensi sijan elämässämme, teemme sen viisaasti, rauhallisesti, iloiten, puhtain käsin ja puhtain sydämin. Siten menettelemällä voimme saada paljon iloa nyt ja hänen hyväksymyksensä ja loputtoman elämän uudessa asiainjärjestelmässä, joka on niin lähellä.
[Kuva s. 20]
Hyvin järjestetty, rakkaudellinen Jumalan palveleminen ja Valtakunnan etujen asettaminen aina ensi sijalle voivat tuottaa paljon iloa nyt ja tulevaisuudessa