Miksi elämisen laatu rappeutuu?
MITÄ parempi ”elämisen laatu” merkitsee sinulle? Tuoko se mieleesi miellyttävän kodin, hienon auton, hyväpalkkaisen toimen ja runsaasti vapaa-aikaa? Useimmille ihmisille se tuo mieleen sellaista vastakohdaksi huonoille elinolosuhteille, köyhyydelle ja nälälle.
Monet ovat työskennelleet ankarasti saadakseen sellaista, ja sitä on nykyään useammilla ihmisillä kuin koskaan aikaisemmin historiassa. Mutta ovatko he sen avulla yltäneet todella parempaan ”elämisen laatuun”?
Yksi vastaus tulee kukoistavasta Länsi-Saksasta. Ihmisten ilmoitetaan siellä ”ansaitsevan enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin”. Mutta eräs Bonnissa työskentelevä uutiskirjeenvaihtaja selostaa: ”He ovat erittäin ahdistuneita ja ärsyyntyneitä ja huolissaan tulevaisuudesta. . . . he kaipaavat tasapainoisuutta ja turvallisuutta aikana, jolloin kumpaakin on hyvin vähän.”
Atlantin toisella puolella Pulitzerin palkinnon voittanut Arthur Schlesinger j:r huomauttaa, että Yhdysvallat ”on tullut äkisti tietoiseksi siitä, että elämisen laatu on todellisuudessa rappeutunut jo jonkin aikaa; kadut ovat tulleet vaarallisemmiksi; posti ja lennätin toimivat kehnommin; . . . kodinhoitopalvelu on enää hämärässä muistossa; sähkö- ja putkimiesten ammatit ovat katoamassa. Vaikuttaa melkein siltä kuin amerikkalainen unelma olisi joutunut alaspäin suuntautuvaan kierteeseen, josta tällä hetkellä ei näytä olevan mitään selvää pääsykeinoa.”
Mistä paradoksi johtuu?
Mistä tämä näennäinen paradoksi johtuu? Miksi elämisen laatu huononee samanaikaisesti kuin niin kutsuttu ”hyvinvointi” leviää?
Siksi, että hyvä ”elämisen laatu” ja se, mitä on yleisesti alettu pitää ”hyvinvointina”, eivät ole sama asia. Ironista kyllä, jotkin niistä voimista, jotka ovat synnyttäneet vaurautta teollisuusmaissa, ovat samoja, jotka turmelevat elämisen laadun. Englantilainen historioitsija Arnold J. Toynbee mainitsi äskettäin, että teollinen yhteiskunta on noudattanut filosofiaa, jonka mukaan ”yksityisten etujen itsekäs edistäminen aikaansaisi suurimman mahdollisen hyödyn yhteiskunnalle”. Monet ovat saaneet aineellista hyötyä. Mutta vaikka ihmisellä olisi runsaasti aineellista omaisuutta ja vapaa-aikaa, miten nautinnollista hänen elämänsä olisi, jos ihmiset, joiden kanssa hän seurustelee, ovat itsekkäitä ja välinpitämättömiä toisia kohtaan?
Tavoitellessaan aineellisia omaisuuksia ja nautintoja ihmiset tallaavat ”inhimillisiä arvoja” ja korvaavat ne ”rahallisilla arvoilla”. Nyt he alkavat oppia, että yltäkylläisyydenkin keskellä elämä voi olla laadultaan erittäin huonoa, kun ympärillä on epämiellyttäviä ihmisiä, saastetta, rikollisuutta ja sairautta. Jeesus Kristus sanoi osuvasti 1900 vuotta sitten: ”Ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” – Luuk. 12:15.
Elämisen laadun todelliset ilmaisimet
Me työskentelemme, leikimme, syömme ja asumme ihmisten kanssa. Otahan esimerkiksi oman perheesi jäsenet. Onnellistuttavatko he elämääsi? Odotatko pääseväsi heidän pariinsa? Vai pidätkö parempana televisiovastaanotinta? Onko kotisi ilmapiiri rauhoittava ja puoleensa vetävä? Tai äänekäs ja riitaisa? Tai ehkä vain hiljainen ja katkera? Avioero, johon noin kaksi viidestä avioliitosta päättyy Yhdysvalloissa, vastaa noihin kysymyksiin monien perheitten kohdalla.
Nautitko todella yhteydenpidosta toisiin ihmisiin? Tai tunnetko olevasi puolustusasemissa ja odotatko vierailta yleensä töykeää ja epäkohteliasta suhtautumista ja ystäviltä usein pinnallista lämpimyyttä? Newsweek-lehden vieraileva pääkirjoituksen laatija Marya Mannes valittaa, että ihmiskunta on ”viimeinkin onnistunut saavuttamaan häpeämättömän yhteiskunnan”, ja hän sanoo: ”Yhä useammista aikuisista pelkät jokapäiväisen elämän painetta aiheuttavat tekijät ovat kuluttaneet pois kaikki tavat, joita heillä ehkä aikaisemmin oli; väentungokset, melu ja raakuus, jota esiintyy suunnattomassa määrin elämässä, valkokankaalla, painetussa tekstissä . . . ovat murhanneet [tavat], jotka poistaisivat kitkan ihmisten väliltä.”
Entä työsi? Onko se tervehenkinen tapa kuluttaa lähes kolmannes elämästäsi? Vai ympäröivätkö sinua ruma kielenkäyttö, valitukset, pornografia, alkoholismi, epärehellisyys ja ”hällä-väliä”-henki? Tilastojen mukaan Yhdysvaltain työntekijöitten tuottavuus kärsi pahimman muistiin merkityn takaiskunsa vuoden 1974 ensimmäisellä neljänneksellä. Työntekijöitten epärehellisyys kasvaa 15 prosenttia vuodessa. Työntekijät varastavat nyt 70 kertaa niin paljon työpaikallaan kuin rikolliset omilla ”työpaikoillaan”!
Samanaikaisesti johtoportaan henkilöt näyttävät esimerkkiä. ”Kostotoimenpiteet, lahjukset ja eturistiriidat eivät ole koskaan olleet niin huomattava tekijä . . . liike-elämässä”, kertoo erään huomattavan kansainvälisen konsulttiliikkeen johtaja. Voittojen lisäämiseksi ahneet liikeyritykset usein huonontavat laatua. Harvoin enää saadaan ”pieniä palveluksia”, jotka olivat tyypillisiä menneitten vuosien ammattimiehille ja rehellisyydelle. Ne eivät ole ”kannattavia”.
Rikollisuuden pelko tunkeutuu yhä enemmän elämän toimintoihin: siihen, millaisen ja kuinka suuren vakuutuksen otamme, milloin ja missä kävelemme, kuljemmeko yksin jne. Uudessa-Seelannissa Aucklandin poliisipäällikkö kertoo, että yksistään jyrkkä rikollisuuden kasvu ”kykenee tuhoamaan viettämämme elämän laadun”. Lisäksi Yhdysvalloissa suoritettujen murhien tasaisesta lisääntymisestä tehdyt laskelmat osoittavat, että vuonna 1974 syntyneillä lapsilla on suurempi todennäköisyys tulla murhatuksi kuin amerikkalaisella sotilaalla oli kuolla toisen maailmansodan taisteluissa!
Rikollisuuden ja väkivallan yleistyessä ”yksilön kyky järkyttyä turmeluksen ja väärinteon tähden jatkuvasti turtuu”, kirjoittaa Norman Cousins. Monet koettavat eristäytyä todellisuudesta ja elää jossakin määrin normaalia elämää. Toiset toivovat ongelmien jollakin tavoin väistyvän. Mutta väistyvätkö ne?
Alkaako laatu parantua?
Tosiasia on, että nykyajan nuoria todellisuudessa valmennetaan huonontamaan laatua! Huomaa, mitä erään texasilaisen oppikoulun opettaja kirjoittaa The National Observer -lehdessä: ”Lastemme mielen ja persoonallisuuden vartijat [opettajat] ovat saman järjestelmän tuotteita, joka tuottaa petkuttavan liikemiehen, myymälöistä näpistelevän perheenemännän, ilmaisetuja hyväkseen käyttävän työntekijän ja julkisen viran haltijan, joka rangaistuksetta käärii kokoon hieman ylimääräistä.” Miten voidaan odottaa, että sellaista ohjausta saavat nykyajan nuoret saisivat aikaan paremman huomispäivän maailman? Monet heistä tosin kapinoivat nykyistä asiainjärjestystä vastaan. Mutta heijastavatko näiden nuorten teot aitoa huolenpitoa toisista ihmisistä ja heidän omaisuudestaan?
Ihmiset uskoivat aikaisemmin, että poliittiset ja teknologiset ratkaisut päästäisivät heidät mistä tahansa vaikeasta pulmasta. Mutta nyt myös luottamus hallituksiin ja muihin laitoksiin on luhistumassa. Eräässä New York Times -lehden uutiskatsauksessa huomautetaan:
”On ilmeistä, että johtajat ovat kaikkialla menettäneet arvovallan ja uskottavuuden. . . . Kaikenlaiset hallitukset kaikenlaisissa maissa ovat vaikeuksissa, koska ne eivät herätä luottamusta kykyynsä ratkaista ongelmia, jotka suuresti huolestuttavat niiden kansalaisia.” – 15.5.1974.
Ei, niillä ei ole ratkaisuja. Mutta onko sitten kirkoilla ratkaisu? Jos olet jonkin kirkon jäsen, mitä kokemuksesi osoittaa? Ilmeneekö aitoa kiinnostusta toisten kirkon jäsenten hyvinvointia kohtaan? Onko sukupuolimoraalin taso todella korkeampi kirkkoon kuuluvien keskuudessa kuin ulkopuolella olevien keskuudessa? Kun hoidat liikeasioita jonkun kirkkoon kuuluvan kanssa, voitko olla todella luottavainen sen suhteen, että kanssasi menetellään rehellisesti? Oltuaan 18 vuotta rikollisuutta tutkivan Yhdysvaltain senaatin osaston palveluksessa senaattori John L. McClellan huomauttaa: ”Minun ymmärrykseni mukaan eivät eräät kirkot vaadi enää todella korkeaa nuhteettomuus- ja moraalitasoa nykyään.” Uskontokin todellisuudessa rappeutuu. On huomion arvoista, että Raamattu ennusti, että tämän asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä” ihmiset ’rakastaisivat enemmän omaa nautintoaan kuin Jumalaa’. He ’noudattaisivat uskonnon ulkonaista muotoa, mutta olisivat hylänneet sen sisäisen voiman’. Sellaiset olosuhteet vallitsevat nykyään. – 2. Tim. 3:1, 4, 5, Jerusalem Bible.
Mutta ei ainoastaan kirkoissa vallitseva tilanne sovellu Raamatun kuvaukseen ”viimeisistä päivistä”. Avaa Raamattusi 2. Timoteus-kirjeen 3. luvun jakeitten 1–5 kohdalta ja lue itse, miten se kuvailee elämisen laadun rappeutumisen, jonka itse olet nähnyt. Siinä ennustettiin, että nämä seikat olisivat merkkinä ”viimeisistä päivistä”. Eivät ihmiskunnan tai maapallon ”viimeisistä päivistä”, vaan nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän ja kaikkien niiden ”viimeisistä päivistä”, jotka rakastavat sen tarjoamaa elämäntapaa. Jumala itse saa aikaan tämän, ja hänen Sanansa ennustaa, että tuho ulottuu yli koko maapallon. Mutta tuleeko se parantamaan elämisen laatua?
Se on ehdottoman välttämätöntä, jotta todellinen parantuminen voisi tulla. On ilmeisen selvää, etteivät kaikki nykyään elävät ihmiset ole kiinnostuneita toisten ihmisten elämisen laadusta. Kaikki eivät halua luopua itsekkäistä pyrkimyksistä. Niinpä vasta kun Jumala ryhtyy toimintaan poistaakseen pahat, ne, joilla ei ole rakkautta Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan, ne, jotka ajattelevat itsekkäästi vain itseään – vasta silloin ne, jotka kaipaavat sitä, mikä on oikein, vapautuvat niistä, jotka turmelevat toisten ihmisten elämisen laadun. (Sananl. 2:21, 22; Ps. 37:32–34) Kun se tapahtuu, Jumala lupaa, että hän kohottaa suuresti myös ihmisen elämisen laatua vapauttamalla ihmiskunnan sairauden ja kuoleman orjuudesta ja siunaamalla ihmisen työn. – Ilm. 21:3, 4; Ps. 67:7, 8.
Elämisen laadun parantaminen nykyään
Nykyäänkin voidaan tehdä paljon elämisen laadun parantamiseksi. Miljoonat ihmiset muuttavat oman elämänsä laatua rappeutumisesta päinvastaiseen suuntaan piirteissä, joihin he voivat vaikuttaa: perhe- ja yhteiskunnallisissa suhteissa, käytöstavoissa, moraalissa, kielenkäytössä, puhtaudessa ja muissa elämän tärkeissä piirteissä. Vaikka he käsittävät aineellisen omaisuuden arvon, he pitävät sen omassa asemassaan. (Saarn. 7:13; 1. Tim. 6:7–10) Ketkä tekevät sellaisia muutoksia elämässään? Harkitsehan Quebecissä Kanadassa ilmestyvässä Journal de Montréal -lehdessä 27. heinäkuuta 1973 ollutta uutistoimittajan kuvausta:
”Jehovan todistajat ovat hyvin, hyvin sivistyneitä ihmisiä. Kohteliaisuus on heidän elintapansa. Samoin siisteys, puhtaus ja säädyllisyys. Ja tämä oli helposti havaittavissa heidän konventissaan. . . .
”Sinusta tuntuu melkein kuin olisit paratiisissa, koska ilmapiiri on vapautunut, rauhaisa ja seesteinen. . . .
”Eikä varsinkaan minkäänlaista rotusyrjintää. Kaikkiin rotuihin kuuluvat ihmiset nauttivat toistensa seurasta. Kenelläkään ei ole salaisia vaikuttimia eikä epäilyksiä.
”Jehovan todistajien käyttäytymisestä on ehdottomasti opittavissa tärkeä läksy. Kun heitä tarkkailee, niin luulee, että Amerikka on perin pohjin muuttunut.”
Ei Amerikka vaan nämä kristityt ovat ’muuttuneet’. Se, mikä muutti heidät, voi muuttaa myös jokaisen, joka haluaa parantaa elämisensä laatua nykyään. Raamattu kertoo, miten se tapahtuu: ”Älkää mukautuko tämän maailmankauden elämään. Antakaa Jumalan muuttaa itsenne ja uudistaa koko ajattelutapanne.” – Room. 12:2, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Raamatun periaatteitten henkilökohtainen tutkiminen ja soveltaminen voi ”muuttaa” ihmisen sisäisesti, aikaansaada täydellisen persoonallisuuden muutoksen. Se voi muuttaa ihmisen nautinnonhaluiset asenteet, jotka nykyään rappeuttavat hänen elämisensä laatua. Kuten Raamattu neuvoo, sinä voit pukeutua ”uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon välityksellä”. – Kol. 3:5–10, Um.
Raamatun täsmällinen tuntemus auttaa ihmisiä myös suhtautumaan realistisesti sellaisiin seikkoihin, jotka ovat heidän valvontansa ulkopuolella: saastumiseen, rikollisuuteen, väkivaltaan, toisten käyttäytymiseen jne. Sen sijaan että he katkeroituisivat, he iloitsevat tietäessään, että kaikki tämä on todistus siitä, että ”jumalattomain ihmisten . . . kadotus” ja heidän teittensä tuho on hyvin lähellä. Sitten Jumalan valtakunta tuo vanhurskaat olosuhteet, joita niin suuresti kaivataan. – 2. Piet. 3:1–7, 13; Jes. 65:17, 20–22; Luuk. 21:28–31.
Tämä tieto antaa kristityille todella myönteisen näkemyksen. Trentonissa New Jerseyssä Yhdysvalloissa ilmestyvä Sunday Times Advertiser sanoo ihmetellen: ”Epäilysten ja epävarmuuden aikakaudella Jehovan todistajat ovat hyvin varmoja. Läpi 1950-luvun välinpitämättömyyden, 1960-luvun kaaoksen ja meneillään olevan 1970-luvun jo mukanaan tuoman pettymyksen he ovat pysyneet hyvin varmoina ja levittäneet . . . elämäntapaa, jota hallitsee Raamatun sanoista kiinni pitäminen.” – 7.4.1974.
Näin ollen Jumala on jo alkanut muuttaa ihmisen elämisen laadun rappeutumisen suuntaa päinvastaiseksi. Parhaillaan Hän kohottaa niiden ihmisten elämisen laatua, jotka tulevat nauttimaan elämästä Hänen ’uudessa maassaan’. Aivan kuin todeten tämän Lontoon Sunday Telegraph -lehti sanoo niistä yli 50000 sellaisesta ihmisestä, jotka kokoontuivat Twickenhamin stadionille:
”Ei esiinny lainkaan synkkyyttä, joka perinteisesti liitetään niihin, jotka julistavat, että ’loppu on lähellä’. Lähellä se saattaa ollakin. Mutta ennen kuin se tulee, jokainen näyttää nauttivan elämästään tervehenkisellä, järkevällä, oikeamielisellä, jumalisella, mutta kuitenkin iloisella tavalla. . . .
”Jos nykyinen maailmanjärjestys on todella sortumaisillaan, Twickenhamin todistajat näyttävät valmistautuneen hyvin uuden järjestämiseen.” – 5.8.1973.
Sinäkin voit parantaa elämisesi laatua. Vakuutu siitä, että Raamatun periaatteet ovat todella käytännöllisiä aikana, jolloin kaikki muu näyttää pettävän. Ota vastaan Jehovan todistajain tarjoama ilmainen apu oppiaksesi Raamatusta, miten voit nauttia elämän sellaisista piirteistä, joilla on todellista merkitystä.