Toivotko meneväsi taivaaseen kuollessasi?

”EI KIINNOSTUSTA taivaaseen eikä helvettiin.” Tällainen otsikko esiintyi Allentownissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa ilmestyvässä The Morning Call -sanomalehdessä (12.2.1969). Se kertoi mielipidetutkimuksesta, joka tehtiin ”tyypilliselle amerikkalaiselle”. Hän oli 27-vuotias oppikoulun käynyt mies. Hänen kiinnostuksensa pääkohteita sanottiin olevan ”jalkapallo, metsästys, kalastus ja autojen parissa puuhailu”. Vaikka tämä saattaa pitää paikkansa 27-vuotiaasta ”tyypillisestä amerikkalaisesta”, on olemassa monia miljoonia muita amerikkalaisia samoin kuin miljoonia muihin kansallisuuksiin kuuluvia, jotka ottavat uskonsa vakavammin. Monet heistä odottavat menevänsä taivaaseen kuollessaan.

Kuulutko sinä heihin? Jos kuulut, niin miksi sinä toivot tai odotat meneväsi taivaaseen kuollessasi? Yksi syy on luultavasti se, että sinulle on opetettu, että sinulla on ruumiistasi erossa oleva erillinen kuolematon sielu, joka kuolemassa menee joko taivaaseen tai kidutuksen paikkaan helvettiin. Jos sinun olisi valittava noiden kahden määränpään välillä, tietysti haluaisit mennä taivaaseen.

Mutta voisiko olla niin, että Raamattu ei opeta, että sinulla on sielu, joka jatkaa elämää ruumiin kuoltua? Kyllä, niin voisi olla, ja itse asiassa niin onkin asian laita, minkä yhä useammat ihmiset tunnustavat. Niinpä Time-lehti kertoi St. Mary’s College -yliopistossa Kaliforniassa toimivan teologi Peter Rigan myöntäneen, että vanhassa käsityksessä ihmisellä olevasta sielusta, joka eroaa ruumiista kuolemassa, ”ei ole mitään järkeä. On vain ihminen, joka on Jumalan kuva ja kaltainen. Ihminen luotiin kokonaiseksi ja hänet pelastetaan sellaisena.” Samanlaisia lausuntoja esiintyy vuonna 1970 julkaistun roomalaiskatolisen Uuden amerikkalaisen Raamatun (New American Bible) lopussa olevassa ”Raamatun teologisten ilmausten sanastossa”.

Juuri siten Raamattu opettaakin. Se sanoo, että alussa ”ihmisestä tuli elävä sielu”, eikä, että hän sai sielun. Samoin kuin on suuri ero sen välillä, että jollakulla on vaimo tai että hän on vaimo, niin on suuri ero sen välillä, että ihmisellä on sielu tai että hän on sielu. Ja Raamattu kertoo meille, että ”se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”. Niinpä se ei voisi olla kuolematon. Jumalan sana osoittaa lisäksi, että ”kuolleet eivät tiedä mitään”. Sen tähden Raamattu puhuu kuolemasta ’nukkumisena’. On kiinnostavaa havaita, että Martti Luther opetti yhteen aikaan, että uskovat, jotka kuolivat, olivat tiedottomia ylösnousemukseen asti. – 1. Moos. 2:7; Hes. 18:4, 19; Saarn. 9:5; 1. Kor. 15:20; 1. Tess. 4:13.

Jotkut menevät taivaaseen

Niin, Raamattu osoittaa, että kuolleet ovat tiedottomia ylösnousemukseen asti. Mutta se ilmaisee myös selvästi, että jotkut herätetään silloin taivaalliseen elämään. Ennen kaikkea Jeesus Kristus kuului heihin. Apostoli Pietari sanoi hänestä: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” Sen jälkeen hänet ”korotettiin Jumalan oikealle puolelle”. Meille kerrotaan myös, että ”Kristus [meni] . . . itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme”. – Apt. 2:32, 33, Um; Hepr. 9:24.

Jeesus lupasi lisäksi apostoleilleen paikan taivaasta, niin että ”tekin olisitte siellä, missä minä olen”. (Joh. 14:2, 3) Hänen apostoleittensa kirjoituksista käy selvästi ilmi, että heillä oli tämä toivo. Niinpä apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa.” (2. Kor. 5:1) Sellaisilla kristityillä on ”elävä toivo . . . turmeltumaton . . . perintö . . . taivaissa”, missä he pääsevät ”jumalallisesta luonnosta osallisiksi”. – 1. Piet. 1:3, 4; 2. Piet. 1:4.

Voisiko sitten olla niin, että ne lukemattomat miljoonat, jotka ovat elätelleet toivoa päästä taivaaseen, näkevät toiveensa toteutuvan? Raamattu esittää hyvin selvästi, että niiden määrä, jotka menevät taivaaseen, on todella verrattain pieni. Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Älä pelkää sinä piskuinen [pieni, Um] lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Ja kolmessa Ilmestyskirjan kohdassa hengelliseen Israeliin kuuluvien määräksi, niiden määräksi, jotka ovat Karitsan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaallisella Siionin vuorella, esitetään vain 144000. Heistä sanotaan, että ”he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat [kuninkaina, Um] hänen kanssaan ne tuhannen vuotta”. – Luuk. 12:32; Ilm. 7:4; 14:1, 3; 20:6.

Jotta ihminen olisi kelvollinen saamaan taivaallisen toivon, hänen puoleltaan ja Jumalan puolelta vaaditaan tiettyjä askeleita. Hänen täytyy katua entistä syntistä vaellustaan, kääntyä noudattamaan vanhurskaita menettelytapoja, antautua tekemään Jumalan tahto ja tulla kastetuksi. Hän itse voi kuitenkin mennä vain näin pitkälle. Loppu riippuu Jumalasta. – Apt. 3:19; Hepr. 11:6; Apt. 4:12; Matt. 28:19, 20.

Jos Jumala sitten tahtoo, hän henkilökohtaisesti kutsuu sellaisen ihmisen ja valitsee hänet Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (2. Tim. 1:9, 10; 1. Piet. 2:9) Sellaisen ihmisen Jumala myös julistaa vanhurskaaksi hänen Kristuksen vereen osoittamansa uskon perusteella, ja pyhän henkensä välityksellä Jumala siittää tuon ihmisen hengelliseksi pojakseen. (Room. 5:1, 9; 8:15, 16, 33, 34; Jaak. 1:18) Kun hän on kerran saanut tämän taivaallisen toivon, hänen täytyy pysyä nuhteettomana, osoittautua uskolliseksi kuolemaan asti. Siihen kuuluu, että hänen täytyy pysyä erossa maailmasta, ’kurittaa ruumistaan’, niin että hän hallitsee sitä eikä se häntä, ja hänen täytyy varoa joutumasta Saatanan ansoihin. (Jaak. 1:27; 1. Kor. 9:27; 1. Piet. 5:8) Kun hän toimii niin, hän voi apostoli Paavalin tavoin odottaa saavansa ”vanhurskauden seppeleen”. – 2. Tim. 4:8; Ilm. 2:10.

Maallinen päämäärä

Rajoittuuko iankaikkisen elämän päämäärä pelkästään niihin 144000:een, jotka menevät taivaaseen? Ei suinkaan! Eikö Jeesus käskenytkin meitä rukoilemaan, että Jumalan valtakunta tulisi ja hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa? (Matt. 6:10) Sitä paitsi luemme, että ”maa on [oleva] täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. (Jes. 11:9) Lisäksi meille vakuutetaan, että ’Jumalan maja on oleva ihmisten keskellä’ ja että Hän ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. (Ilm. 21:2–4) Näiden sanojen täytyy tarkoittaa tätä maata, sillä taivaassa, missä Jumala on, ei ole koskaan ollutkaan kuolemaa. Varmasti nämä ja monet muut samansisältöiset raamatunpaikat osoittavat, että on ihmisiä, jotka palkitaan suurenmoisella maallisella olemassaololla. Tuhansien miljoonien kuolleitten tulevaisuuden toiveet pohjautuvat ylösnousemukseen kuolleista elämään juuri maan päällä, sillä eikö Jeesus sanonut, että ”hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”? – Joh. 5:28,29.

Se, että muitakin pelastuu niiden lisäksi, joiden tulevaisuus on taivaassa, käy selvästi ilmi sen raamatunkohdan tekstiyhteydestä, jossa mainitaan 144000 hengellistä israelilaista: ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, . . . ja Karitsalta’.” Ohimennen sanoen se, että tätä suurta joukkoa ei voida lukea, osoittaa, että hengellisten israelilaisten lukumäärä on kirjaimellinen. – Ilm. 7:9, 10.

Merkitseekö tämä sitä, että niillä, jotka pelastuvat Jeesukseen Kristukseen osoittamansa uskon avulla, on kaksi erilaista päämäärää? (Joh. 3:16) Kyllä, sillä ei ole epäilystäkään siitä, että Raamattu puhuu sekä taivaallisista että maallisista siunauksista ja palkinnoista. Tämän tosiseikan johdonmukaisuus käy ilmeiseksi, jos vain pohdimme asiaa. Jos kaikki lukemattomat miljoonat ihmiset, jotka lopulta pelastuvat, menisivät taivaaseen palvelemaan pappeina ja kuninkaina, niin keiden puolesta he palvelisivat pappeina ja keitä he hallitsisivat kuninkaina? Mutta kun ymmärrämme, että vain 144000 palvelee siten ja siunaa niitä lukemattomia miljoonia, jotka herätetään kuolleista elämään juuri täällä maan päällä, niin se on järkevää. Sitä paitsi kun otamme huomioon, että useimmilla kuolleista herätettävillä on alussa vähän tietoa Jehova Jumalasta ja hänen vanhurskaista vaatimuksistaan, voimme käsittää, miten paljon työtä taivaallisilla papeilla ja kuninkailla tulee olemaan heidän saattamisekseen sopusointuun Luojansa kanssa. Raamattu osoittaa, että tähän työhön omistetaan tuhat vuotta, mistä syystä sitä nimitetään tuhatvuotiseksi valtakunnaksi. – Jes. 11:1–9; 2. Piet. 3:8; Ilm. 20:4–6.

Taivaallisen valtakunnan maallisina edustajina palvelee ”ruhtinaita”, kuten Jeesusta Kristusta koskevassa ennustuksessa edeltä kerrottiin: ”Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” (Ps. 45:17) Näitä ruhtinaita ovat kaikki uskon miehet Aabelista Johannes Kastajaan. Eikö kukaan heistä mene taivaaseen? Ei. Mistä me sen tiedämme? Jeesuksen sanoista, joiden mukaan siihen mennessä, ts. vuoteen 31 mennessä, kukaan ei ollut noussut taivaaseen. Ja Johannes Kastajasta hän sanoi, että yksikään ”vaimoista syntyneistä” ei ollut Johannesta suurempi ja kuitenkin ”vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän”. Raamattu sanoo myös, ettei edes kuningas Daavid, Jumalan hyväksymä mies, noussut taivaaseen. – Matt. 11:11; Joh. 3:13; Apt. 2:25–35.

Miksi kukaan heistä ei mennyt taivaaseen? Koska oli odotettava, että Kristuksen uhri avaisi tien taivaaseen. Sitä paitsi kukaan ei voisi mennä sinne ennen häntä, sillä hänen oli määrä olla ”esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen”. Siitä seuraa, että vasta ne, jotka kuolivat Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen jälkeen, voivat toivoa saavansa elää taivaassa. – Kol. 1:18; Hepr. 10:20; 2. Tim. 1:10.

Tosiasiat osoittavat, että Jumalan esittämä yleinen kutsu taivaalliseen palkintoon on päättynyt, koska täysi määrä on kutsuttu ja valittu. Sen tähden Jehovan kristityt todistajat kaiuttavat nykyään laajalti hyvää uutista Jumalan valtakunnan välityksellä saatavasta iankaikkisesta elämästä paratiisimaassa. Ottaen huomioon ajan, jossa elämme, nyt esitetään toivoa, että ”muiden lampaitten” ”suuren joukon” ei tarvitse kuolla, vaan sen jäsenet siirtyvät tästä vanhasta järjestelmästä uuteen asiainjärjestelmään, jossa he voivat elää ikuisesti. Jotta saisit tämän toivon täysin omaksesi, ota vastaan tarjous tutkia Raamattua jonkun Jehovan todistajan kanssa. – Joh. 10:16; Matt. 24:14.