Perheongelmien käsitteleminen ennen niiden kasvamista
Mikä on usein vaaran lähde? Miten voit parhaiten suojella lapsiasi?
OLETKO milloinkaan nähnyt kenenkään alkavan kitkeä puutarhaansa myöhäiskesällä, jolloin rikkaruohot ovat jo istutuksia pitempiä? Sinä tiedät sen merkitsevän hänelle ankaraa raadantaa. Ja sen lisäksi monissa tapauksissa rikkaruohojen ja istutusten juuret ovat niin kietoutuneet yhteen, että on itse asiassa mahdotonta poistaa rikkaruohoja vahingoittamatta istutuksia. Jollei rikkaruohoja kuitenkaan poisteta, niin puutarhan hedelmällisyys ja kauneus turmeltuu. Se on totisesti masentava tilanne!
Mutta kun harkitset asiaa, niin käsität, että hän olisi voinut välttää sellaisen tilanteen ryhtymällä rikkaruohojen poistamiseen aikanaan. Myöhäiskevään tärkeinä kasvupäivinä hän olisi voinut vähimmällä vaivalla pitää rikkaruohot loitolla puutarhapalstalta ja antaa siten kukille ja kasviksille tilaisuuden kehittää vahvat juuret. Tuolloin hän olisi voinut käydä koko puutarhan läpi kymmenen kertaa kuokkineen siinä ajassa, minkä yhden rivin puhdistaminen rikkaruohoista nyt vie.
Tällaisella puutarhurilla on tosiaan suuria ongelmia. Tiedätkö, että jos olet Jumalaa pelkäävä isä tai äiti, jolla on nuoria lapsia, niin tämä voi soveltua omaan puutarhapalstaasikin, niin sanoaksemme? Olet ehkä usein kuullut sanottavan, että lapset kasvavat kuin rikkaruoho Mutta heidän pitäisi todellisuudessa olla hedelmällisiä taimia, ja heitä tarvitsee suojella jumalattomasta asiainjärjestelmästä tunkeutuvilta rikkaruohoilta. Millainen puutarhuri sinä siis olet? Lykkäätkö sinä perheesi pikkuongelmien käsittelyä, kunnes ne ovat saavuttaneet suuret mitat, kunnes et enää kykene ratkaisemaan niitä?
ONGELMIEN LYKKÄÄMISEEN SISÄLTYY VAARA
Kun lapset menevät isän tai äidin luo pienine pulmineen, nämä aivan liian usein työntävät heidät pois luotaan, koska heillä on muka liian kiire. Lapsella saattaa olla ainoastaan yksinkertainen kysymys tai hän saattaa pyytää opastusta jossain asiassa, mutta isän tai äidin asenne uhkaa kuitenkin jäytää tuon lapsen tulevaisuutta. Kenen muun luokse lapsi voi mennä? Vanhemmat voivat tosin pitää kysymystä mitättömänä, mutta lapselle se saattaa olla hyvin tärkeä.
Pojan, jota on usein kohdeltu tällä tavalla, täytynee toiselle kymmenelle päästyään ratkaista suurempiakin pulmia, mutta hänet on saatu ajattelemaan, ettei hänen vanhemmillaan ole aikaa hänelle, eivätkä he sitä paitsi ole säilyttäneet sitä läheistä perhesuhdetta, mikä olisi tehnyt helpoksi heidän luoksensa menemisen. Poika on saattanut olla ikäistensä seurassa ja huomata heidän tekevän sellaista, mikä ei ole näyttänyt oikealta. Jospa hän vain olisi saattanut tuntea voivansa vapaasti lähestyä vanhempiaan kysyäkseen neuvoa heiltä! Mutta ei. On liian myöhäistä. Hän on sotkeutunut suurempaan ongelmaan, ja vanhemmat järkyttyvät poliisin pyytäessä hänestä tietoja.
Myöhempinä teinivuosinaan poika alkaa seurustella tyttöjen kanssa. Nyt avautuu hänen eteensä uusi outo alue, ja miten hän olisikaan voinut hyötyä vanhempien neuvosta monissa tapauksissa! Mutta hänen on pitänyt jotenkuten yrittää selviytyä omin päinsä. Miten hän voisi puhua vanhemmilleen niin luottamuksellisista asioista? Heistä on tähän mennessä tullut hänelle kuin vieraita. Miksi hänen pulmansa kiinnostaisivat heitä nyt, kun ne eivät kiinnostaneet heitä aiemminkaan?
Etkö voi jo nähdä noiden maailmallisten rikkaruohojen kasvavan hänen ympärillään ja niiden juurien kietoutuvan hänen juuriinsa? Hän on kuunnellut ulkopuolisten, huonon arvostelukyvyn omaavien muiden nuorten tai sellaisten aikuisten neuvoja, joiden tunteellisuus sekoittuu arvostelukykyyn. Koko hänen tulevaisuutensa on joutunut vaaraan.
Lopulta tulee isku. Koska hän on alaikäinen, niin hän tarvitsee nyt isänsä suostumuksen solmiakseen avioliiton toiseen uskoon kuuluvan tytön kanssa, jonka kanssa hän on ollut sukupuolisuhteissa. Mitä vanhempien on tehtävä? He kiirehtivät kysymään neuvoa kypsiltä kristityiltä tovereiltaan. Mutta mitä heille nyt voidaan sanoa? Eikö asia ole nyt heidän itsensä ratkaistava? He ovat totisesti sallineet ongelman mutkistua pettymyksiä kumpuavaksi tuskan ja surun lähteeksi.
PAREMPI TIE
Kuinka erilainen tilanne nyt olisikaan, jos he olisivat käsitelleet poikansa pienet ongelmat hänen varhaisvuosinaan! Ajattele, miten monta tilaisuutta he menettivät, joissa he olisivat voineet lujittaa lämpimän, rakkaudellisen kiintymyksen siteen poikaansa, mikä vuorostaan olisi tehnyt heistä hänen kunnioittamansa uskotut sekä hänen iloissaan että vaikeuksissaan. Heidän kristillinen velvollisuutensa olisi ollut menetellä siten, sillä apostoli Paavali antoi seuraavan neuvon: ”Isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef. 6:4) Säännölliset perheen raamatuntutkistelut ovat tietysti välttämättömiä, jos tätä neuvoa noudatetaan. Mutta kun lapset esittävät vanhemmille kysymyksiä, niin heillä on suurenmoinen tilaisuus antaa hiukan lisää Jehovan opetusta tai kuria.
Kristityillä vanhemmilla on sama vastuu jumalallisten periaatteitten opettamisesta lapsilleen kuin heprealaisilla vanhemmillakin oli Mooseksen lain ollessa voimassa. Tämän opetusohjelman laaja sisältö ilmenee käskystä: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Moos. 6:6, 7) Tämän jumalallisen neuvon tarkoitus oli torjua rikkaruohon kaltaisten maailmallisten tapojen ja ajatusten hyökkäykset pojan elämässä.
Pane merkille, mitä voitiin sanoa eräälle nuorelle miehelle, joka lapsuudessaan sai lämmintä ja rakkaudellista apua ja neuvoja kristityltä äidiltään ja isoäidiltään: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma [mihin uskomisesta olet vakuuttunut, Um], koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2. Tim. 3:14, 15) Timoteus kasvoi apostoli Paavalin luotettavaksi työtoveriksi. Koska hänen isänsä ei ollut antautunut kristitty, niin hänen äidillään oli vastuu hänen kasvattamisestaan Jehovan kurissa.
Samalla tavalla on tarpeellista opettaa lapsuudesta lähtien omaa lastasi ja auttaa häntä hänen pienissä pulmissaan. Timoteus ei uskonut vain siksi, että hänen äitinsä käski häntä uskomaan. Hän oli ’vakuuttunut siihen uskomisesta’. Sen tulisi pitää paikkansa kristittyjen vanhempien lapsista nytkin. Se voidaan saada aikaan ainoastaan, jos vanhempien ja lapsen välillä vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja luottamus. Kun tätä oikeaa suhdetta on huolellisesti kehitetty hänen lapsuusvuosinaan, niin poikasi ei emmi tulla luoksesi nuoruusiän ongelmineen.
EI VASTUUN VÄLTTELYÄ
Vastuuta ei voida vältellä. Jos olet esimerkiksi isä, niin sinulla saattaisi olla kiusaus ajatella, että vaimosi asia on auttaa lapsia heidän ongelmissaan. Sinulla on sitä paitsi omat pulmasi työssä, ja kun pääset kotiin iltaisin, niin olet lopen uupunut. Mutta ovatko nämä hyviä syitä apostolin neuvon väistämiseksi: ’Te isät, kasvattakaa lapsianne Herran kurissa’? Eivät suinkaan.
Työpaikassasikin sinä olet kokemuksesta oppinut, miten tärkeätä on käydä käsiksi ongelmiin, ennen kuin ne luisuvat käsistä. Ellet olisi tehnyt siten, et olisi menestynyt työssäsi. Palkkasi ja perheesi aineellinen hyvinvointi riippuvat sen varmistamisesta, että työongelmat käsitellään, ennen kuin ne tulevat liian suuriksi. Mutta miten paljon tärkeämpää onkaan perheesi tuleva hengellinen hyvinvointi! Elämä on kysymyksessä, monien elämä, jonka oikeudenmukainen ja rakastava Jumala on uskonut sinun huoltoosi, Jumala, joka aikanaan vaatii sinut tilille.
Ei ole siis vain kysymys siitä, miten sinä suhtaudut vastuuseesi lapsiasi kohtaan, vaan siitä, miten Jumala suhtautuu siihen. Jeesus ilmaisi taivaallisen isänsä ajatuksen tästä asiasta lausuessaan opetuslapsilleen seuraavan periaatteen: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” (Luuk. 16:10) Niinpä sinusta saattaa näyttää vähäpätöiseltä asialta, kun lähetät poikasi pois luotasi hänen halutessaan puhua sinulle tai näyttää sinulle jotain aikaansaannostaan, mutta hänelle se on suuri pettymys, ja Jumalalle se saattaa merkitä sitä, että sinä olet laiminlyönyt tilaisuuden vahvistaa lapsesi uskoa ja luottamusta kristilliseen johtoosi.
Jumala pitää tosiaan perheen johtamista niin vakavana, että hän henkeytti apostoli Paavalin sanomaan: ”Jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” Jotta kristitty voisi saada edun hoitaa sellaista vastuutehtävää, hänen täytyy ”kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina”. (1. Tim. 3:4, 5) Tämä merkitsee sitä, että hänen täytyy suhtautua vakavasti huonekuntansa johtamiseen ja tehdä kaikkensa suorittaakseen sen hyvin. Hän ei voi tehdä tätä vain ankaralla kädellä ja näyttämällä valtaansa. On osoitettava myös rakkautta ja empatiaa.
Ketkään tunnolliset vanhemmat eivät halua nähdä lapsestaan tulevan lainrikkojaa ja hänen siten pilaavan onnellisen elämän mahdollisuuksiaan. He eivät halua nähdä hänen tulevan vieraaksi heille. He tietävät, että yksi suurimmista tekijöistä, mikä koituu joko hyväksi tai pahaksi, on heidän lapsensa elämässä se, millaiseen avioliittoon hän menee. He tietävät Jumalan sanan neuvovan, että hänen palvojansa avioituisivat ainoastaan niiden kanssa, jotka ovat heidän kanssaan täysin samaa mieltä uskon eli uskonnon asioissa. (1. Kor. 7:39) He haluavat näin ollen varmasti nähdä poikansa tai tyttärensä löytävän oikean puolison.
Miten viisasta siis onkaan alkaa käsitellä perheessä esiintyviä ongelmia niiden ollessa vielä pieniä, kun voit vielä ratkaista ne! Tällä tavalla voit säännöllisesti poistaa kaikki epämieluisat asiat lapsesi elämästä. Sinä voit varhaisessa vaiheessa estää ennakolta sen mahdollisuuden, että hänestä tulee lainrikkoja tai että hän avioituu epäuskoisen kanssa. Sinä voit Jumalan avulla kehittää perhesuhteen, mitä voidaan verrata kauniiseen ja hedelmälliseen puutarhaan.