Raamattu – Luojan opas ihmiselle
”MINUN jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Näin kuvaili Raamatun psalmista Jumalan sanaa. Se olikin sattuvasti sanottu, koska Raamattu on valo, joka opastaa kaikkia ihmisiä sille tielle, jota Jumala haluaa heidän kulkevan. Varmasti tällainen kirja – Luojan Opas koko ihmiskunnalle – ansaitsee huolellisen tutkimisen. Kaikkien Jumalan sanaa rakastavien ei pitäisi ainoastaan tutustua hyvin sen sisältöön, vaan heidän tulisi myös tietää, miten se valmistettiin ja miksi voidaan sanoa, että se on ”Jumalan henkeyttämä”. – Ps. 119:105; 2. Tim. 3:16, Um.
Raamatun kirjoittaminen juontaa alkunsa vuodesta 1513 eaa., jolloin Moosesta käskettiin aloittamaan muistiin merkitseminen. Ensimmäisen vuosisadan lopulla apostoli Johannes lopetti kirjoittamisensa saattaen siten Raamatun kirjoittamisen päätökseen – noin 1 600 vuoden jälkeen. Minkään muun kirjan valmistaminen ei ole vienyt niin pitkää aikaa kuin Raamatun.
Raamattu on nykyään saatavissa joko kokonaan tai osaksi yli 1 400 kielellä. Vaikka vain harvojen kirjojen levikki nousee miljooniin kappaleisiin, niin Raamattua on julkaistu miljardeja kappaleita. Mikään muu kirja ei voi yltää tällaiseen ennätykseen.
Tietenkään ei pelkästään uskonnollisen kirjan kirjoittaminen, sen säilyminen satoja vuosia ja miljoonien ihmisten arvostus sitä kohtaan todista sen olevan alkuisin Jumalasta. Sillä täytyy olla todisteita jumalallisesta Tekijästä, todisteita, jotka osoittavat, että Jumala henkeytti sen. Raamatun huolellinen tutkiminen saa vilpittömät ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että sillä on todella tällaiset todisteet.
Raamatussa, joka kirjoitettiin alkujaan hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi, on, sellaisena kuin me sen tunnemme, 66 kirjaa. Kirjojen täsmällinen määrä ei ole tärkeä (ovatko jotkin kaksi yhdistetyt vai jätetyt erilleen) eikä sekään, missä nimenomaisessa järjestyksessä ne seuraavat toisiaan. Kirjat olivat erillisinä kääröinä kauan sen jälkeen, kun Raamatun kaanon eli henkeytettyjen kirjojen luettelo vahvistettiin, ja vanhat luettelot esittävät kirjat eri järjestyksessä. Tärkeintä kuitenkin on se, mitkä kirjat sisältyvät siihen. Todellisuudessa vain nuo nyt kaanonissa olevat kirjat ansaitsevat perustellusti tulla sanotuiksi henkeytetyiksi. Yritykset sisällyttää siihen toisiakin kirjoituksia on torjuttu varhaisista ajoista asti.
Raamattu kirjoitettiin alun perin yhtäjaksoisin, katkeamattomin kirjainrivein. Vasta 9. vuosisadalla keksittiin jonkinlainen järjestelmä jakaa virkkeet välimerkein. Välimerkkien käytön nykyisen järjestelmämme pääpiirteet alkoivat 15. vuosisadalla kirjapainotaidon saadessa alkunsa. Alkuperäiset kirjoittajat eivät myöskään jakaneet Raamattua lukuihin ja jakeisiin (engl. Hyväksytyssä käännöksessä on 1 189 lukua, 31 173 jaetta). Tämä tapahtui vuosisatoja myöhemmin. Masoreetit, juutalaiset oppineet, jakoivat Raamatun heprealaisen kirjoitukset jakeisiin. Jako lukuihin lisättiin sitten 13. vuosisadalla.
”JUMALAN HENKEYTTÄMÄ”
Noin neljäkymmentä eri henkilöä palveli yhden suuren Tekijän sihteereinä merkitsemässä muistiin Jehovan henkeytetyn sanan. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, kirjoitti kristitty apostoli Paavali. Ja tämä sisältää Raamatun kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset ”muiden kirjoitusten” ohella. (2. Tim. 3:16, Um; 2. Piet. 3:15, 16) Mutta mitä tarkoitetaan, kun puhutaan Raamatun henkeytyksestä?
”Henkeytyksellä” eli inspiraatiolla ei tarkoiteta pelkästään innoittumista, älyn ja tunteitten kohottamista korkeampaan suoritusasteeseen (niin kuin usein sanotaan maallisista taiteilijoista tai runoilijoista), vaan sellaisten erehtymättömien kirjoitusten tuotetta, joilla on sama arvovalta kuin jos Jumala itse olisi ne kirjoittanut. Miten Luoja aikaansai sen?
Jumala pani oman henkensä vaikuttamaan uskollisissa miehissä, joita hän käytti merkitsemään asiat muistiin ohjauksessaan. Tästä syystä apostoli Pietari saattoi selittää: ”Ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21) Kuitenkin ainakin yhdessä tapauksessa Jumala itse toimitti tiedon kirjoitettuun muotoon. Se sisälsi kymmenen käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kahdessa ”kivitaulussa, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu”. – 2. Moos. 31:18.
Joissakin tapauksissa tieto toimitettiin sana sanalta suullisesti sanellen. (2. Moos. 34:27) Profeetoillekin annettiin usein nimenomaisia sanomia julistettaviksi. (1. Kun 22:14; Jer. 1:7) Todisteet ilmaisevat kuitenkin, että miehet, joita Jumala käytti Raamatun muistiin merkitsemisessä, eivät aina merkinneet muistiin vain saneltua aineistoa. Esimerkiksi Johannes sai ilmestyksen Jumalan enkelin välityksellä ”merkein” (Um), ja Johannekselle sanottiin: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet.” (Ilm. 1:1, 2, 10, 11) Jumala näki siis ilmeisesti hyväksi sallia Raamatun kirjoittajien valita sanat ja ilmaisut kuvaillakseen näkemänsä näyt, samalla kun hän aina opasti heitä riittävästi, niin että lopputuote oli täsmällinen ja sopi hänen tarkoitukseensa. (Saarn. 12:10) Tämä selittää epäilemättä tyylierot, jotka ilmenevät Raamatun kirjoissa.
Siitä, että Mooseksen kirjoitukset olivat Jumalan henkeyttämiä, ei voi olla mitään epäilystä niiden sisäisen todistuksen valossa. Ei ollut Mooseksen ajatus tulla israelilaisten johtajaksi. Mooseshan vetäytyi ensin syrjään, kun asia esitettiin. (2. Moos. 3:10, 11; 4:10–14) Jumala pikemminkin herätti Mooseksen ja antoi hänelle yliluonnollisia kykyjä. Tietäjienkin oli tunnustettava, että Mooseksen teot olivat alkuisin Jumalasta. (2. Moos. 4:1–9; 8:16–19) Jumalan käskyä totellen ja Jumalan pyhän hengen todistuksin Mooses ryhtyi ensin puhumaan ja sitten kirjoittamaan muistiin osan Raamatusta.
Mooseksen kuoleman jälkeen lisättiin Joosuan, Samuelin, Gaadin ja Naatanin kirjoitukset (Joosua, Tuomarien kirja, Ruut, 1. ja 2. Samuelin kirja). Kuninkaat Daavid ja Salomo myös osaltaan lisäsivät Pyhän Raamatun kasvavaa kaanonia. Sitten tulivat profeetat Joonasta Malakiaan, ja kukin heistä antoi lisänsä Raamatun kaanoniin. Ja jokainen heistä täytti vuorollaan Jehovan osoittamat tosi profeetan vaatimukset: he puhuivat Jehovan nimessä, heidän ennustuksensa toteutuivat, ja he käänsivät ihmisiä Jumalan puoleen. – 5. Moos. 13:1–3; 18:20–22.
HENKEYTETTYJEN KIRJOITUSTEN KOKOAMINEN
Samoin kuin Jehova henkeytti miehiä kirjoittamaan, hän johdonmukaisesti ohjasi myös näiden henkeytettyjen kirjoitusten kokoamisen. Juutalaisen perimätiedon mukaan Esra oli osallisena tässä työssä, kun pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset olivat asettuneet jälleen Juudaan. Hän oli hyvin pätevä siihen työhön, koska hän oli yksi henkeytetyistä Raamatun kirjoittajista, pappi ja myös ”Mooseksen lain taitava jäljentäjä”. – Esra 7:1–11, Um.
Raamatun heprealaisten kirjoitusten kaanon oli hyvin vakiintunut 5. vuosisadan lopussa ennen ajanlaskumme alkua. Se sisälsi samat kirjoitukset, jotka meillä on nykyäänkin. Mikään ihmisten neuvosto ei tehnyt niitä kanonisiksi; niillä oli alusta pitäen Jumalan hyväksymys. Vakuuttavin todistus Heprealaisten kirjoitusten kanonisuudesta on Jeesuksen Kristuksen kiistämätön sana ja Raamatun kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat. Vaikka he käyttivät henkeytettyjä Heprealaisia kirjoituksia vapaasti, niin he eivät koskaan lainanneet apokryfikirjoista. – Luuk. 24:44, 45.
RAAMATUN KAANONIN TÄYDENTÄMINEN
Raamatun kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjan kirjoittaminen ja kokoaminen tapahtui samalla lailla kuin Raamatun heprealaistenkin kirjoitusten ollessa kysymyksessä. Kristus ”antoi lahjoja ihmisinä”, niin, ”hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi”. (Ef. 4:8, Um; 4:11–13) Jumalan pyhän hengen vaikuttaessa heissä he esittivät tervettä oppia kristilliselle seurakunnalle. Jeesus vakuutti apostoleilleen, että Jumalan henki oli auttava heitä, opettava, ohjaava ja palauttava heidän mieleensä, mitä he olivat kuulleet häneltä, sekä paljastava heille tulevia asioita. (Joh. 14:26; 16:13) Tämä varmisti heidän evankeliumikertomustensa totuudellisuuden ja paikkansapitävyyden.
Kanonisuuden todellinen koetin ei ole se, miten monta kertaa jostakin tietystä kirjasta on lainattu tai kuka ei-apostolinen kirjoittaja on lainannut siitä. Itse kirjan sisällyksen täytyy antaa todisteita siitä, että se on pyhän hengen tuote. Näin ollen se ei voinut sisältää taikauskoa eikä demonismia eikä suosia luomusten palvontaa. Sen täytyy olla kokonaan sopusoinnussa Raamatun muun osan kanssa. Jokaisen kirjan täytyy mukautua Jumalan ’terveellisiin sanoihin’ ja olla sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa. – 2. Tim. 1:13.
Apostolit puhuivat selvästi Jumalan valtuutuksella. Pyhän hengen avulla heillä oli ”lahja arvostella” ”henkeytettyjä ilmaisuja” (Um) sen suhteen, olivatko ne Jumalasta vai eivät. (1. Kor. 12:4, 10) Kun Johannes, viimeinen apostoli, kuoli, niin tämä Jumalan henkeyttämien miesten luotettava ketju loppui. Ja niin Raamatun kaanon päättyi Ilmestyskirjaan, Johanneksen evankeliumiin ja hänen kirjeisiinsä.
Raamattumme 66 kirjaa todistavat sopusoinnullaan Raamatun yhtenäisyyden ja suosittelevat sitä meille todella Jehovan henkeytetyn totuuden sanana.
TIEDON SAAMINEN MUUTEN MAHDOTONTA IHMISILLE
Raamattu sisältää tietoa, jota ihmiset eivät muuten voisi saada. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan kertomus tarjoaa tietoa maan luomisesta; se antaa meille tietoa siitä, mitä tapahtui ennen kuin ihminen oli näyttämöllä. (1. Moos. 1:1–31) Raamattu kertoo meille myös keskustelusta, joka tapahtui taivaissa ja jota yksikään ihmiskorva ei voisi kuulla, jollei Jumala olisi antanut siitä tietoa. – Job 1:6–12; 1. Kun. 22:19–23.
Lisäksi Raamattu tutustuttaa meidät Jehovaan. Se kertoo yksityiskohtia niistä yliluonnollisista Jehovaa kuvailevista näyistä, joilla hänen palvelijoitaan suosittiin. (Dan. 7:9, 10) Raamattu tutustuttaa meidät niin ikään Jumalan nimeen ”Jehova”, joka esiintyy yli 6 800 kertaa Raamatun heprealaisten kirjoitusten masoreettisessa tekstissä. Raamatusta opimme tuntemaan sellaiset Jehovan huomattavat ominaisuudet kuin rakkauden, viisauden, oikeudenmukaisuuden, laupeuden, pitkämielisyyden, jalomielisyyden, täydellisyyden tiedossa ja muuttumattomuuden. – 2. Moos. 34:6, 7.
Raamattu kertoo edelleen paljon Jumalan Pojasta ja siitä tärkeästä sijasta, joka hänellä on Jumalan tarkoituksessa. (Kol. 1:17–20; 2:3; 2. Kor. 1:20) Enemmän kuin ketkään muut kykeni Jumalan Poika maan päällä ollessaan laajentamaan läheistä tuntemustamme Jehovaan, sillä hän saattoi sanoa: ”Se, joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh. 14:9, Um) Mutta jollei Jeesuksen opetuksia ja sanoja olisi kirjoitettu muistiin ja liitetty Raamattuun, niin meillä ei olisi nyt tätä täsmällistä tietoa.
PROFEETALLINEN JA KÄYTÄNNÖLLINEN OPAS
Raamatussa on ilmoitettu Jumalan tarkoituksen kehittymisen yksityiskohtia. Kaikki tottelevaiselle ihmiselle ennustetut siunaukset keskittyivät luvattuun Pelastajaan, jonka Jehova oli herättävä. Jumala kuvaili hänet profeetallisesti Eedenin puutarhassa Jumalan vaimon ”siemeneksi”. (1. Moos. 3:15) Aikanaan Jumala lupasi tämän Siemenen tulevan Aabrahamin kautta. (1. Moos. 22:18) Hän osoitti, että luvattu Pelastaja oli oleva iankaikkinen kuningas ja pappi ”Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Ps. 110:4; Hepr. 7:1–28) Hän antoi Israelille lakiliiton papistoineen ja uhreineen, mikä kaikki oli ”tulevan hyvän varjo”. – Hepr. 10:1; Kol. 2:17.
Daavidille luvattiin, että kuninkuus oli pysyvä ikuisesti hänen perheessään. (2. Sam. 7:11–16) Ja tämän lupauksen perillisen sekä sen, johon kaikki muut ennustukset viittasivat Vapauttajana, osoitetaan olevan Jeesus Kristus. Raamattu keskittyy tosiaan pitkin matkaa sivuillaan tähän henkeytettyjen kirjoitusten teemaan: Jeesuksen Kristuksen käsissä olevaan Jumalan valtakuntaan sinä keinona, jonka Jehova on varannut tarkoituksensa toteuttamiseksi.
Ennustusten kirjana Raamattu on merkittävä. Siten se antaa merkitystä historian tapahtumille ja osoittaa, miksi ne muodostuivat sellaisiksi kuin ne muodostuivat. (Luuk. 19:41–44) Se osoittaa kaikkien nykyisten maailman hallitusten tulevaisuuden – sen, että Jumalan taivaallinen valtakunta murskaa ne kaikki ja itse pysyy iankaikkisesti. (Dan. 2:44) Se selittää meidän päiviemme tapahtumia ja osoittaa, että me elämme tämän vanhan järjestelmän ennustettua ”lopun aikaa” ja että Jumala raivaa pian pois kaikki pahat.
Ilman Raamattua emme tietäisi antautuneen henkilön elämän todellista tarkoitusta: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarn. 12:13) Se tekee selväksi, ettei ihminen ole sokean sattuman tuote vaan Jumalan luoma, Hänen, jolla on rakkaudellinen tarkoitus ihmiskunnan suhteen. Ja se selittää, mikä Jumalan tahto on meihin nähden nyt ja miten me voimme löytää tosi tyydytyksen elämässä. – Ilm. 4:11; 1. Tim. 2:3, 4; Ps. 16:11.
Ihmiskunnan historia todistaa, että ihminen ei voi erossa Jumalasta ohjata menestyksellisesti askeleitaan. (Jer. 10:23) Vain Raamattu varaa hänen tarvitsemansa ohjauksen. Se antaa opastusta moraalissa ja osoittaa, minkä Jumala tuomitsee ja minkä hän hyväksyy. (Gal. 5:19–23) Se osoittautuu mitä käytännöllisimmäksi avuksi maailmassa, joka on hylännyt moraaliset hillikkeet. Se auttaa meitä saamaan Jumalan näkökannan ja miellyttämään häntä.
Eikö ole ilmeistä, miksi tämän kirjojen Kirjan pitäisi olla ihmiskunnan pääasiallinen oppikirja tutkimista varten? Ennen kaikkea kristittyjä kiinnostaa suuresti tutkia tätä Kirjaa, jonka Tekijä on Hän, jolle Jumalan Poika sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Mitä enemmän tutustut Raamatun 66 kirjaan, sitä vakuuttuneempi olet siitä, että se on todella Jumalan Opas koko ihmiskunnalle.