Miten sinun tulisi suhtautua kysymyksiin jotka vaivaavat sinua?
KRISTITYT arvostavat sitä, että Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat heidän Opettajansa. He tietävät, että samoin kuin muinaista Israelia Jumala johdattaa kansaansa edistyvästi Sananl. 4:18:ssa esitetyn periaatteen mukaan: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”
Tätä polkua kuljettaessa perustotuudet ovat pohjana, ja näihin totuuksiin kuuluu Jehovan suvereenisuus, hänen messiaaninen valtakuntansa, Jeesuksen Kristuksen lunastusuhri, maan tekeminen paratiisiksi ja iankaikkinen elämä kaikille uskollisille tottelevaisille ihmisille. Ymmärryksen kasvava valo loistaa alinomaa näihin suuriin totuuksiin ja kirkastaa asian eri puolia. Tähän sisältyy terävämmän polttopisteen kohdistuminen tiettyjen raamatunkohtien ymmärtämiseen ja soveltamiseen sekä muutokset kristillisen seurakunnan menettelytavoissa ja järjestörakenteessa. Nämä kaikki lisäävät Jumalan kansan iloa ja auttavat sitä jatkamaan elämäänsä ja suorittamaan hyvän uutisen saarnaamis- ja opettamistyötään liikkuvuuden ja hengellisyyden lisääntyessä.
Toisinaan voi joidenkuiden mielessä herätä epäilyksiä jonkin sanotun johdosta. Jotakin Vartiotornin julkaisuissa olevaa lausuntoa ei ole ehkä ymmärretty selvästi tai täysin käsitetty. Joistakuista se saattaa näyttää olevan ristiriidassa aikaisemmin sanotun kanssa.
Mitä voit tehdä, jos mieleesi nousee tällaisia epäilyjä? Varmistaudu ensiksikin siitä, ettet ole ymmärtänyt väärin sitä, mitä on sanottu, tai ettet lue siitä sellaista, mitä siinä ei ole. Mieti sitten asiaa.
”TEKSTIYHTEYDEN MUKAINEN” JA ”LAAJENNETTU” SOVELLUTUS
Jokin raamatunpaikka on ehkä lainattu tai mainittu ja sovellettu tavalla, joka näyttää olevan vastoin aikaisemmin esitettyä sovellutusta. Joissakin tapauksissa tämä saattaa johtua suuremmasta ymmärryksen valosta, aikaisemman näkemyksen oikaisusta. Toisissa tapauksissa sinua saattaa auttaa, jos tarkastat, onko sovellutus ”tekstiyhteyden mukainen”, ts. käsitelläänkö raamatunkohtaa tekstiyhteyden ja taustan valossa. Tai ehkä se on ”laajennettu” sovellutus, ts. raamatunkohdan periaatetta voidaan soveltaa johonkin muuhun tilanteeseen.
Esimerkki raamatunkohdasta, jonka periaatetta usein tehokkaasti sovelletaan, on Hepr. 12:9, joka kuuluu: ”Meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien [hengellisen elämämme, Um] Isälle, että eläisimme?”
Kirjoittaja puhuu tässä taivaallisen toivon omaavien Jeesuksen Kristuksen hengestä siinneitten veljien ”hengellisestä elämästä”. (Hepr. 12:22–24, 28) Mutta tässä raamatunkohdassa esitettyä periaatetta voidaan soveltaa myös ”muihin lampaisiin”, jotka ovat Jumalan tulevia lapsia ja toivovat saavansa iankaikkisen elämän maan päällä. (Joh. 10:16; Room. 8:21) Näilläkin on ”hengellinen elämä”, koska he elävät Jumalan sanan ja hengen ohjauksen mukaan hengestä siinneitten rinnalla. He eivät elä ’lihallista elämää’, joka on omistettu ”lihan tekojen” harjoittamiseen. – Room. 7:5; 8:5–8; Gal. 5:19–21; vrt. 1. Kor. 2:14.
Harkitse tämän periaatteen lisävalaisuksi 2. Tim. 4:2:ssa olevaa kohtaa: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla [hankalalla, Um] ajalla.” Vartiotorni 15.8.1972 selitti sivuilla 380 ja 381 Paavalin tässä antavan Timoteukselle, seurakunnan valvojalle, ohjeita hänen opetuksensa suhteen Efeson seurakunnassa, jossa oli ”hankala aika” joidenkuiden yrittäessä horjuttaa toisten uskoa opettamalla väärää oppia, sekaantumalla tyhmiin väittelyihin jne. Timoteuksen piti pysyä Jumalan sanassa, ei missään omassa filosofiassaan eikä omissa aatteissaan. – 2. Tim. 2:14–26; 3:1–17; 4:1–5.
Mutta Vartiotorni 1.6.1972 lainaa sivulla 248 2. Tim. 4:2:ssa olevan raamatunkohdan tueksi hyvän uutisen saarnaamiselle maailmassa oleville ihmisille vainosta huolimatta. Mistä tämä ero johtuu?
Ensimmäinen sovellutus on tekstiyhteyden mukainen ja ilmaisee ytimen siitä, mitä Paavali todella sanoi Timoteukselle. Jälkimmäinen sovellutus on tehty sen periaatteen mukaan, että me ulotamme seurakunnassa suorittamamme saarnaamisen myös ulkopuolelle. Jos me pidämme kiinni Jumalan sanasta seurakunnassa ja teemme siten myös, kun syntyy epäsuotuisia tilanteita, niin me pidämme kiinni Jumalan sanasta myös ulkopuolisille saarnatessamme ja huolehdimme siitä, että ulkopuoliset saavat tilaisuuden kuulla, kohtaammepa me sitten vaikeuksia tai emme. – 1. Tess. 1:6.
Mutta meidän ei tule olla arvostelukyvyttömiä eikä huolimattomia soveltaessamme raamatunkohtia, vaan muistaa, että tekstiyhteyden mukainen sovellutus on ensisijainen ja perussovellutus. Jos on mahdollista käyttää raamatunkohtaa toissijaisessa eli laveammassa periaatteellisessa sovellutuksessa, esityksemme voimaa voi lisätä se, että osoitamme kuulijoillemme raamatunkohdan tekstiyhteyden mukaisen perusmerkityksen ja teemme selväksi, että käytämme raamatunkohtaa sen toissijaisessa sovellutuksessa soveltaen vain sen periaatetta.
ENNUSTUKSET JOILLA ON USEAMPIA KUIN YKSI TÄYTTYMYS
Ennustuksella saattaa myös olla useampia kuin yksi täyttymys. Muinoin lausutulla ennustuksella oli joka tapauksessa merkitystä niille ihmisille, jotka kuulivat sen; se oli heille ohjeena samoin kuin meillekin. Useimmiten sillä oli jokin täyttymys siihen aikaan, ja se täyttyi monissa tapauksissa juuri sen sukupolven elinaikana. Toinen täyttymys oli useasti siihen aikaan, jolloin Kristus oli maan päällä, tai varhaiskristillisen seurakunnan historiassa. Sitten on lukuisissa tapauksissa laajempi hengellinen tai kirjaimellinen täyttymys meidän aikanamme tai tulevaisuudessa.
Kun näin ollen sovelletaan kohtaa, jolla on profeetallinen merkitys, on hyvä ymmärtää nämä seikat. Esimerkiksi Ps. 37:10:ssä Daavid sanoo: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.” Kenen hyödyksi tämä kirjoitettiin? Soveltuuko se ainoastaan tänä ”lopun aikana”, jolloin pahuus hävitetään ainiaaksi? Se olisi noin 3 000 vuotta sen jälkeen, kun tämä psalmi kirjoitettiin ja kun Israelin kansa luki sitä. Eivätkö nämä sanat merkinneet niille, jotka niitä lukivat, mitään muuta kuin etäistä tulevaisuutta koskevaa lupausta?
Näillä pahoja koskevilla sanoilla oli merkitys ja sanoma silloisille ihmisille. Ne täyttyivät itse asiassa Daavidin omana aikana. Daavidin havainto ja kokemus oli, että vaikka pahat näyttivät menestyvän hetken aikaa, niin he eivät kestäneet kauan. (Jakeet 35, 36) Juuri tästä syystä hän neuvoi 1. ja 2. jakeessa olemaan vihastumatta pahantekijäin tähden. Hän lausui siis elämän periaatteen. Omana aikanaan Daavid saattoi ”maan”, ts. Jumalan Israelille jakaman osan maasta, rauhaisan hallinnon alaisuuteen, ja hänen poikansa Salomon hallitessa kansalla oli rauha pahoilta vihollisilta. – Ps. 37:11; 1. Kun. 4:20, 25.
Tällä profeetallisella totuudella eli periaatteella on myös suurempi täyttymys näinä pahan asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”, jolloin on odotettavissa paljon laajakantoisempi maan puhdistus, sillä Jumala on ilmaissut päättäneensä puhdistaa pois kaiken pahuuden koko maasta iäksi Kristuksen kuninkaanvallan välityksellä. – Ilm. 11:18; 19:19–21.
Myöskään Jes. 65:17:ssä olevaa ennustusta, joka koskee Jumalan luomia ”uusia taivaita ja uutta maata”, ei Jesaja julistanut juutalaisten kuultavaksi vain jonakin 2 700 vuoden päästä tulevaisuudessa täyttyvänä ennustuksena. Sillä oli sen sijaan ensimmäinen täyttymys noin 200 vuotta ensimainintansa jälkeen pakkosiirtolaisuudessa olleitten israelilaisten palatessa Jerusalemiin. Uusi hallituselin, jonka Jehova varasi Serubbaabelin ollessa maaherrana ja Joosuan ylimmäisenä pappina, muodosti ”uudet taivaat”, ja Juudan maa kansoitettiin jälleen järjestäytyneellä kansalla, joka muodosti ”uuden maan”. Tässä ennallistetussa tilassa Nebukadnessarin kaltainen vihollinen ei tullut enää tappamaan pienokaisia ja lapsia, ja ihmiset elivät normaalin elinikänsä. He rakensivat taloja ja istuttivat viinitarhoja turvassa pelkäämättä, että vihollinen jälleen tulisi ja autioittaisi heidän maansa, niin kuin babylonialaiset olivat tehneet vuonna 607 eaa. (Jes. 65:20–22) Tämä oli merkittävä täyttymys silloisille israelilaisille. He saattoivat toimia uskoen Jesajan ennustukseen omaksi hyväkseen.
Jumala rakasti kansaansa silloin ja muisti sitä sen Babylonin vankeudessa. Hän toimi sen ennallistamiseksi vankeudesta ja siunaamiseksi sen omassa maassa. Sen, mitä sille tapahtui, apostoli Paavali sanoo kuvaavan suurempia asioita. (1. Kor. 10:11) Näin ollen me tiedämme, että Jumala suuressa rakkaudessaan kristillistä seurakuntaa, ’hengellistä Israelia’, kohtaan vapauttaa sen sen vihollisista. Hän vapautti ensimmäisellä vuosisadalla uskollisten juutalaisten jäännöksen tuomalla sen kristilliseen seurakuntaan, joka perustettiin helluntaina. (Joh. 8:31–36; Apt. 2:41, 47) Samalla tavalla Jumala on osoittanut näinä ”viimeisinä päivinä” samaa rakkautta ennallistaessaan hengellisen Israelin Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeudesta. Hän on edistyvästi ennallistanut sille varhaiskristillisen seurakunnan totuudet ja menettelytavat ja on antanut sille menestystä toisten vapauttamisessa uskonnollisesta orjuudesta. Näin on Raamatun ennustuksella, joka koski Jehovan kansan vapauttamista Babylonista, ollut kolminkertainen täyttymys.
Apostoli Pietari vahvistaa tämän käsityksen useammasta kuin yhdestä täyttymyksestä, kun hän soveltaa Jes. 65:17:n ennustuksen tulevaisuuteen Kristuksen hallinnon yhteydessä. Kirjoittaen aikansa hengelliselle Israelille Pietari sanoo: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Myös hengelliselle Israelille noin vuonna 96 kirjoitettu Ilmestyskirja kuvailee ihmiskunnan hyväksi, turvallisuudeksi ja siunaukseksi Kristuksen valtakunnan hallinnon alaisessa Jumalan uudessa järjestyksessä tarkoitetun ”uuden taivaan ja uuden maan”. – Ilm. 21:1–4.
Jos meidän siis on vaikea ymmärtää jonkin ennustuksen selitystä sellaisena, kuin se on esitetty Vartiotornin julkaisuissa, meidän on ajateltava syvemmin. Harkitse useamman kuin yhden täyttymyksen mahdollisuutta. Uskomme vahvistuu usein suuresti, kun luemme, miten Jumala on muinoin täyttänyt jonkin kansaansa koskeneen ennustuksen. Me saamme lujemman varmuuden siitä, että hän voi toteuttaa ja toteuttaakin suuremman täyttymyksen nykyiselle kansalleen.
Edelleen, jos ihmettelet jonkin raamatunkohdan sovellutusta, niin ota huomioon sen tekstiyhteys ja kysy myös: ’Merkitseekö tämä käyttö vain raamatunkohdan periaatteen laajentamista sen välittömän tekstiyhteyden mukaisen käytön ohi?’
Mutta miten on näkemyksen muutosten laita, joita saattaa silloin tällöin esiintyä? Tätä kohtaa tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa.