Mitä kristilliseen palvelukseen sisältyy?
KRISTILLISEN evankeliuminpalveluksen mainitseminen tuo eri ihmisten mieleen erilaisia asioita. Mitä sinä ajattelet siitä? Ajatteletko sinä monien muiden tavalla miestä, joka saarnaa ja opettaa seurakunnassa? Vai ajatteletko toisten tavalla Jumalan valtakunnan hyvän uutisen viemistä ihmisille heidän koteihinsa? Kumpi on oikein?
Itse asiassa kumpikin näistä ajatuksista edustaa yhdenlaista kristittyjen evankeliuminpalvelusta, mutta kumpikaan ei itsessään – eivätkä edes molemmat yhdessä – ilmaise kristillistä evankeliuminpalvelusta sen täydellisessä merkityksessä. Tosiaan, jos katsoisimme kristillisen palveluksen rajoittuvan vain näihin toimintoihin, niin meillä olisi epätäydellinen, vaillinainen käsitys siitä, mitä siihen sisältyy. Koska tämä heikentäisi Jumalalle suorittamaamme palvelusta, niin tutkikaamme ja katsokaamme, mistä kristillinen palvelus muodostuu Jumalan oman sanan mukaan.
MITÄ PALVELEMINEN MERKITSEE
Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” Hän osoitti, että hän antoi siten esimerkin kaikille seuraajilleen. Heidänkin tulee olla toimeliaita toisten palvelemisessa eikä koettaa saada toiset palvelemaan heitä. (Matt. 20:26–28; Luuk. 22:26, 27) Miten he tekevät tämän?
Tässä raamatunkohdassa oleva ”palvella”-sana on käännetty kreikkalaisesta verbistä (diakonéo), joka merkitsee kirjaimellisesti ’palvella’. Se ei sisällä sanaa ’evankeliumi’. Käyttämämme sanonta ’kristillinen evankeliuminpalvelus’ on pohjimmaltaan kristillistä palvelusta. Jos pidämme tämän mielessämme, niin pystymme paremmin käsittämään tällaisen palveluksen täydellisen merkityksen.
Tämä kreikkalainen sana panee painon eräälle palveluksen nimenomaiselle ominaisuudelle, henkilökohtaiselle palvelukselle. Yksi sen varhaisimmista käytöistä onkin kreikan kielessä ’pöytäpalvelus’ ruoan tarjoileminen syöjälle.
Oletko tiennyt Raamatun käyttävän palvelusta merkitseviä kreikkalaisia sanoja useita kertoja tässä merkityksessä? Esimerkiksi Jeesus esitti vertauksen isännästä, jonka orja tulee kedolta, missä hän on ollut kyntämässä tai lammaslaumoja paimentamassa (suorittamassa tosin palvelusta, mutta ei kovin henkilökohtaista), ja isäntä sanoo orjalleen: ”Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele [verbin diakonéo muoto] minua.” (Luuk. 17:7, 8) Sekä Martta että Pietarin anoppi ’palvelivat’ samalla tavalla tarjoten ruokaa ja suorittaen henkilökohtaista palvelusta. (Mark. 1:30, 31; Luuk. 10:40; Joh. 12:2; vrt. Joh. 2:5–9.) ”Palvella”-sanalla on siis laaja merkitys, mutta voitaisiinko edellä kuvaillun kaltaisista toiminnoista koskaan oikein puhua osana ”kristillisestä palveluksesta”? Katsokaamme.
Niin kuin Jeesus oli sanonut, hän tuli ’ei palveltavaksi vaan palvelemaan toisia’. Kuitenkin eräät palvelivat Jeesusta, ja hän hyväksyi heidän palveluksensa, koska he palvelivat vapaaehtoisesti ja halusivat auttaa häntä ja hänen opetuslapsiaan käyttämään aikansa ja tarmonsa hengellisessä toiminnassa. Me luemme esimerkiksi monista naisista ”jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä” ja hänen opetuslapsiaan. Heidän joukossaan oli Jaakobin ja Johanneksen äiti. (Matt. 27:55; Mark. 15:40, 41) Miten he ’palvelivat’?
Todennäköisesti suorittamalla palveluksia, esimerkiksi valmistaen aterioita, korjaten tai pesten vaatteita, ehkäpä valmistaenkin niitä. (Vrt. Apt. 9:36–39; Room. 16:1, 2.) Ja he käyttivät ilmeisesti omia rahavarojaan ja muuta omaisuuttaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa tarpeitten tyydyttämiseen, sillä Luuk. 8:3 sanoo, että he ”palvelivat heitä varoillansa”.
Mutta suorittivatko nämä naiset kristillistä palvelusta huolehtiessaan Jeesuksen ja hänen miesopetuslastensa tarpeista, niin että he voivat keskittyä saarnaamiseen ja opettamiseen? Aivan varmasti ja todella erinomaista palvelusta. Jeesus itsekin arvosti tällaista palvelusta, joka sai erikoismaininnan Jumalan sanassa. (Vrt. myös Mark. 14:3–9) Tämä voidaan nähdä myös Jeesuksen lammas- ja vuohivertauksesta, joka on kerrottu Matt. 25:31–46:ssa.
Me huomaamme tässä kertomuksessa Jeesuksen epäsuotuisasti tuomitsemien vuohenkaltaisten sanovan hänelle: ”Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?” Jeesus vastasi, että ”kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä [Jeesuksen hengellisistä veljistä], sen te olette jättäneet tekemättä minulle”. Lampaankaltaiset taas olivat suorittaneet tuollaista palvelusta ja saivat runsaan siunauksen sen johdosta. Osallistutko sinä tällaiseen palvelukseen? Käytätkö sinä iloiten hyväksesi tilaisuuksia antaa apua ja avustusta Kristuksen veljille nykyään? Niin, ’vähimmillekin’ samoin kuin huomattaville?
APOSTOLIEN ’PALVELEMINEN’
Raamatun kertomus osoittaa, että Jeesuksen kuoleman jälkeen jotkut, mm. nuori Johannes Markus, Timoteus ja muut, palvelivat eräitä apostoleita (Apt. 13:5; 19:22; 2. Tim. 4:11), ja jotkut ’tekivät palveluksia’ (verbin diakonéo muoto) Paavalille hänen ollessaan vankilassa. (2. Tim. 1:16–18; Filem. 13) Mitä palveluksia he suorittivat? Kertomus ei esitä nimenomaisia yksityiskohtia. Ruoan ja muiden fyysisten tarpeiden varaamisen lisäksi tiedämme heidän vieneen sanomia ja välittäneen ohjeita apostoleilta muille, ja he suorittivat epäilemättä kirjurin tehtäviä, tekivät ehkäpä kirjoitusvälineitten ostoksia ja suorittivat muita samankaltaisia tehtäviä apostolien luotettavina apulaisina. He pitivät varmasti näitä palveluksia kristillisenä palveluksena ja todellisena etuna, niin kuin ne olivatkin.
Palvelemalla Paavalia ja toisia he tekivät palvelemilleen helpommaksi keskittää ponnistelunsa omaan erikoispalvelukseensa. Paavalilla oli Kristuksen Jeesuksen hänelle määräämä erikoispalvelus, joka oli ’perusteellisen todistuksen antaminen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyvästä uutisesta’ erityisesti ”kansoille” eli pakanoille, joiden apostoli Paavali oli. (Apt. 20:24; 21:19; Um; Room. 11:13; Ef. 3:5–7) Myös palvellessaan ’uuden liiton palvelijana’ Paavali auttoi ihmisiä tulemaan osaksi hengellisen Israelin kansasta tuossa uudessa liitossa. Ja vielä tärkeämpää oli, että hän palveli niitä, jotka olivat jo tässä uudessa liitossa, suorittaen palvelusta paimenena, auttaen kristittyjä pysymään uskollisina tämän liiton ehdoille ja näkemään sen etujen toteutuvan heille. – 2. Kor. 3:5, 6; 4:1; Kol. 1:23–25.
Aikanaan annettiin joidenkin niiden itsensä tehtäväksi, jotka ’palvelivat’ Paavalia, paimennustyön suorittaminen hengellisen Israelin, kristillisen seurakunnan, keskuudessa. Esimerkiksi Timoteusta pyydettiin viipymään Efesossa ja auttamaan sikäläistä seurakuntaa jonkin aikaa. – 1. Tim. 1:3.
KRISTILLISEN PALVELUKSEN TÄRKEÄMMÄT PUOLET
Kaikki nämä monet palvelukset olivat evankeliuminpalvelusta, ne olivat osa kristillisestä palveluksesta. Jotkin palvelukset olivat luonnollisesti tärkeämpiä kuin toiset. Tämä tehtiin ilmeiseksi kohta kristillisen seurakunnan vuoden 33 helluntaina tapahtuneen perustamisen jälkeen. Opetuslasten lukumäärässä tapahtui nopeaa kasvua, ja vastakastettuja oli 3 000. Tämä teki tarpeelliseksi heidän auttamisensa varaamalla heille ruokaa ja muita tarvikkeita, koska monet noista uusista uskovista olivat vierailulla Jerusalemissa, poissa kotikaupungistaan tai -maastaan. Tilanteen tasalla pysymiseksi opetuslapset antoivat kokosydämisesti lahjoituksia näiden uusien veljien ja sisarten keskuudessa olevien tarpeitten tyydyttämiseksi. (Apt. 2:5, 41; 4:32–37) Mutta kreikkaa puhuvien juutalaisten lesket jäivät jostain mainitsemattomasta syystä huomioon ottamatta ”jokapäiväisessä avunannossa” (kirjaimellisesti ”päivittäisessä palveluksessa [kreikaksi diakonía]”). Kenen tuli hoitaa tämä ongelma, joka aiheutti nurinaa kreikkaa puhuvien juutalaisten keskuudessa hepreaa puhuvia juutalaisia vastaan?
Saatuaan tiedon apostolit sanoivat: ”Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta [diakoneín].” Niinpä he antoivat veljien valita seitsemän pätevää miestä, ja apostolit määräsivät sitten nämä ”tähän [välttämättömään, Um] toimeen” sanoen: ”Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.” – Apt. 6:1–6.
Tähän sisältyi siis kaksi palveluslajia. Toinen koski ruokatarvikkeiden tasapuolista ja puolueetonta jakelemista (ja epäilemättä myös rahojen käsittelyä ja joidenkin tarvikkeiden ostamista) tarvitseville. Mutta oli myös suoritettava tärkeämpää palvelusta, mikä ei ollut aineellisen ruoan ja rahojen vaan hengellisen ravinnon ja rikkauden varaamista tutkimalla rukouksen hengessä, opettamalla ja paimentamalla. Apostolit havaitsivat tämän ”sanan palveluksen” ansaitsevan heidän jakamattoman huomionsa. He arvioivat asiat oikein, ja seuraus oli, että ”Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa”. (Apt. 6:7) On merkille pantavaa, että ne, jotka määrättiin palvelemaan pöydissä, eivät päätelleet, ettei heiltä vaadittu mitään muuta. Esimerkiksi Stefanuksella oli voimakas osuus Jumalan sanan julkisessa julistamisessa. – Apt. 6:8–7:60.
KRISTILLISEEN PALVELUKSEEN OSALLISTUMINEN NYKYÄÄN
Kun näemme kristillisen palveluksen laajan uuden alan, niin voimme ymmärtää, miksi apostoli sanoo 1. Kor. 12:4–7:ssä: ”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat [palvelukset, Um] ovat moninaiset, mutta Herra [Jeesus Kristus] on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” – 1. Kor. 12:12–28.
Kristillisessä palveluksessa on todella monia palveluksia. Onhan kristillinen seurakunta kuin ruumis, ja jotta tämä ruumis toimisi asianmukaisesti Herransa ja Päänsä, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa, niin on suoritettava monia palveluksia. Ne kaikki ovat tärkeitä, joskin jotkin ovat tärkeämpiä kuin toiset. Näin ollen on selvästikin jokaisen saatavissa jotain tehtävää, ja yhden Herran ohjauksessa suoritettavissa ’moninaisissa palveluksissa’ on laaja tilaisuuksien ja etujen kenttä.
Monet, eivät ainoastaan nuoret miehet vaan myös täysi-ikäiset miehet ja naiset, suorittavat nykyään palveluksia, jotka ovat samanlaisia kuin ne, joita Jeesusta ja hänen apostoleitaan palvelleet ensimmäisen vuosisadan kristityt suorittivat. Sadat Jehovan todistajat tekevät näin koko ajallaan palvellen Beetel-kodeissa, kirjapainoissa, maatiloilla ja haaratoimistoissa kautta maailman. Mutta suorittavatko he siten toimiessaan kristillistä palvelusta, kun heidän työnsä useissa tapauksissa saattaa olla hyvin samanlaista, jollei aivan samaakin kuin maallisissa laitoksissa olevien työ? Kyllä, sillä he suorittavat työnsä Kristuksen valtakunnan hyväksi; se auttaa toisia keskittymään opetus- ja paimennustyöhön, omistautumaan ”rukoukseen ja sanan palvelukseen”, varaamaan Kristuksen seurakunnan ja maailmassa olevien ihmisten tarvitsemaa hengellistä ravintoa. Niin, ja nekin, jotka nykyään pitävät huolen siitä, mitä voitaisiin sanoa ”välttämättömäksi toimeksi”, voivat osallistua ja osallistuvat itsekin henkilökohtaisesti elämän sanan tarjoamiseen toisille kertomalla Kristuksen valtakunnan hyvää uutista veljilleen ja maailman ihmisille. He ymmärtävät tämän olevan palveluksensa tärkeä osa.
Yli 26 000 seurakunnassa palvelevat hengellisesti pätevät miehet ympäri maailman Jumalan lauman lammasten paimenenina ja opettajina – valvoen näiden hengellistä hyvinvointia, neuvoen, nuhdellen, lohduttaen, vahvistaen – samalla kun toiset antautuneet miehet huolehtivat muista välttämättömistä velvollisuuksista. (Ef. 4:11, 12; 1. Tim. 3:1–13) Jokaisessa seurakunnassa on monia palveluksia suoritettavana. On sairaita, joiden luona on käytävä, ehkä puutteenalaisia, joista on huolehdittava, on hankittava ja ylläpidettävä kokouspaikkoja. Niin, on suoritettava sellaisiakin palveluksia kuin valtakunnansalien siivoamista, korjauksia, valmistettava verhoja, maalattava kilpiä – kaikki nämä ovat tilaisuuksia ’palvella’. Miehet, naiset ja lapsetkin voivat osallistua tällaisista välttämättömistä tehtävistä huolehtimiseen. Ja Jumala suo Poikansa välityksellä myös heille kaikille suurenmoisen edun tarjota hyvää uutista toisilleen ja vilpitönsydämisille ihmisille seurakunnan ulkopuolella. (Apt. 2:17, 18; Hepr. 10:24, 25) Totisesti kaikilla tosi kristityillä on yllin kyllin tehtävää kristillisen palveluksen monissa piirteissä!
Tämän laajemman näkemyksen omaaminen siitä, mitä kristillinen palvelus sisältää, on hyödyllinen. Se auttaa meitä saamaan iloa ja tyydytystä palveluksessa. Kristityt miehet voivat nähdä, että heidän moninaisilla kyvyillään ja lahjoillaan on useita toiminta-aloja. Ja heitä tulee kannustaa kehittämään hengellisiä kykyjään palvella valvojien keskuudessa Jumalan lampaitten paimentamisen ”jalossa toimessa”. (1. Tim. 3:1) Vaimot voivat oivaltaa palveluksensa arvon, kun he huolehtivat kristityn aviomiehen ja lastensa tarpeista, ja olla vakuuttuneita siitä, että tällä palveluksella on arvoa seurakunnan Pään, Jeesuksen Kristuksen, ja Jumalan silmissä. (1. Piet. 2:21; 3:1–5) Nuoretkin voivat tehdä itsestään hyödyllisiä kotona ja kokouspaikoissa suorittamalla palveluksia niille, jotka ovat iäkkäitä tai sairaita, ja tarjoutumalla työtehtäviin valvojien johdossa. Ja kaikki voivat ja kaikkien tulee osallistua Jumalan ylistyksen kertomiseen seurakunnassa ja sen ulkopuolella ja tehdä tämä kaikki omaksi pelastuksekseen ja niiden pelastumiseksi, jotka kuuntelevat heitä. – Room. 10:10.
Miten sinä voit siis osallistua kristilliseen palvelukseen? Hyväksymällä Kristuksen Jeesuksen Jumalan asettamaksi Pääksesi ja alistumalla hänen johtoonsa ja palvelemalla hänen seurakuntansa kanssa. Sinä voit olla avuksi niille, jotka suorittavat paimennus- ja opetustyötä; sinä voit auttaa toisia heidän Jumalalle ja Kristukselle suorittamassaan palvonnassa ja palveluksessa; sinä voit tehdä hyvää uutista tunnetuksi toisille. Tulkoonpa osallesi mikä tehtävä tahansa, suuri tai pieni, ota se arvostaen vastaan. Niin, ”siinä määrin kuin kukin on saanut lahjan, käyttäköön sitä palvellen toinen toistanne eri tavoilla ilmenevän Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden oivallisina taloudenhoitajina”. – 1. Piet. 4:10, Um.