Hyvän omantunnon pyytäminen Jumalalta

 1. Miten Jumalan kärsivällisyys odotti Nooan päivänä? Miten on samoin nytkin?

APOSTOLI Pietari muistuttaa siitä, että ”Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia”. (1. Piet. 3:20) Me olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien ’Jehovan varustautumispäivää’, koska 1914:stä Harmagedonin yleissotaan on tämän maailman ”lopun aika”, ”asiainjärjestelmien loppuunsaattaminen”. (Naah. 2:3) Kaikki olosuhteet todistavat näiden päivien olevan Nooan päivien kaltaiset, ja Jehova Jumala osoittaa jälleen kärsivällisyyttään odottaen – odottaen. Koska arkin rakentamismääräys annettiin Nooalle, kun hänen poikansa olivat jo naimisissa, niin Jumalan on täytynyt odottaa kärsivällisesti eräitä vuosikymmeniä. Mekin olemme eläneet jo vastaavasti yli kolme vuosikymmentä vuodesta 1914 lähtien näinä päivinä, jolloin Kristus Jeesus on läsnä taivaallisessa valtakunnassa. Me emme tiedä, miten paljon kauemmin Jumalan kärsivällisyys odottaa, ennenkuin hän päästää valloilleen tulikasteen tämän maailman tuhoksi, koska meidän ei ole suotu tietää täsmällistä päivää eikä hetkeä.

 2. Miksi Jumalan kärsivällisyys ei merkitse hitautta hänen lupaustensa täyttämisessä?

² Meidän ei pidä selittää tämän merkitsevän sitä, että Jumala on hidas täyttämään lupaustaan, joka koskee uusien taivaitten ja uuden maan muodostaman uuden maailman perustamista kaikkien maan sukukuntien, elävien niinkuin kuolleittenkin, siunaamiseksi. Hän on määrännyt päivän ja hetken, ja hän pitää kiinni aikataulustaan. Mikään, mitä Saatana Perkele on jo tehnyt tai voi vielä tehdä, ei saa häntä siirtämään sitä päivää ja hetkeä taaksepäin ja viivyttämään tätä maailmaa kohtaavaa tulikastetta. Pietari sanookin tästä syystä, että ”Jehovan päivä” tulee yhtäkkiä epäuskoiselle, pilkkaavalle, huolettomalle maailmalle, niinkuin varas yöllä. Me emme halua siis lakata olemasta varuillamme, vaan tahdomme, että meidät tavataan aina ”arkista” ja kastettuina Suurempaan Nooaan tuona peloittavana päivänä ja hetkenä. Meidän tulee apostoli Pietarin näkökulmasta katsoen ”lukea meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi”. Meidän tulee nähdä hänen olevan kärsivällinen meitä kohtaan, kun hän antaa meille aikaa työskennellä omaksi pelastukseksemme peläten ja vavisten. Tähän työhön kuuluu eräänä osana se, että koetamme auttaa niin monta ”muuta lammasta” kuin mahdollista tulemaan katumukseen, jotta hekin etsisivät Jumalan turvapaikkaa ja pelastuisivat edessäolevalta tuholta. Hän ei halua yhdenkään näistä tuhoutuvan, vaan toivoo heidän kaikkien pääsevän katumukseen, mikä johtaa pelastumiseen arkissa. Heidän kasvattamisensa ja johtamisensa arkin asiainjärjestelmään vie aikaa, ja Jehova on ollut kyllin ystävällinen ollakseen kärsivällinen riittävän ajan. Mutta tämä aika joutuu kohti loppuaan, mikä tulee hänen määräämänään päivänä ja hetkenä. – 2. Piet. 3:9, 15.

 3, 4. (a) Mitä Nooan ja hänen perheensä täytyi kestää maan päällä? (b) Mitä meidänkin täytyy kestää, mutta kuka on suvaitsevaisin?

³ Nooan vedenpaisumusta edeltävät päivät olivat päiviä, joina maa oli väkivallan täyttämä. Ihmisliha oli turmellut elintapansa ja moraaliset suhteensa, ja taivaasta tulleet enkelit osallistuivat ihmiskunnan rappeuttamiseen, ja jättiläismäiset nefilimit pitivät ihmisluomuksia hirmuvaltansa alaisuudessa ja tekivät itselleen nimen kuin sankarit. Ihmiset käyttivät uskonnollisen ulkokultaisina Jehovan nimeä väärin ja tuottivat sille häpeää. Nooalla ja hänen perheellään oli paljon kestettävää.

⁴ Samoin täytyy meidänkin kestää näiden aikojen väkivalta ja ihmisyhteiskunnan turmelus sekä niiden totalitaaristen diktaattoreitten raakamaisuus, jotka nefilimien tavalla levittävät omaa mainettaan ja väärinkäyttävät valtaansa ihmiskunnan hirmuvallassa pitämiseksi. Voidaksemme olla yhteistoiminnassa Kristuksen Jeesuksen, Suuremman Nooan, kanssa hänen työssään meidän täytyy kestää pilkkaa ja häväistystä, mitä maailmalliset uskonnoitsijat kohdistavat meihin samalla kun kristikunnan uskonnollinen ulkokultaisuus pettää yhä herkkäuskoisia ihmisiä. Meidän täytyy kestää paljon näinä aikoina, joista on ”vaikea selviytyä”, sillä aikaa kun Jumala itsekin ’suvaitsee hyvin pitkämielisenä niitä vihan ihmisastioita, jotka tehtiin sopiviksi vain tuhoon’. Amerikkalaiset ja muut voivat kerskua siitä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta, minkä heidän perustuslakinsa suovat, jotavastoin heidän Jehovan todistajiin soveltamansa kohtelu todistaa kaikkialla, että he eivät noudata sitä. Kun suvaitsevaisuus tulee kysymykseen, niin Jehova Jumala on osoittanut suurinta uskonnollista suvaitsevaisuutta paljon kauemmin kuin Amerikan historia tai minkään muunkaan nykyaikaisen kansan historia on kestänyt, nykyään 4 319 vuotta eli siitä lähtien, kun Babylon perustettiin kohta vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä Jumalan kärsivällisyys on sallinut rehellisen sydämen omaavien ihmisten paeta väärästä uskonnosta, ennenkuin se kukistuu lopullisesti uppiniskaisine kannattajineen.

 5. Mikä on vedenpaisumuksen vastine? Ketkä voivat odottaa sitä elinaikanaan?

⁵ Vedenpaisumuksen nykyinen vastine on Harmagedonin taistelu. Varhaiskristityt elivät niinkuin se olisi tapahtunut heidän sukupolvensa aikana ja he olisivat varjeltuneet kristittyjen arkissa. Mutta me olemme nyt niitä, joita on varoitettu ennustuksilla ja niiden täyttymyksillä olemaan valmistautuneina siihen, että se tapahtuu meidän sukupolvemme aikana. Meihin liittyneitten muiden lampaitten ”suuren joukon” läsnäolo antaa lisätodistuksen tämän todenperäisyydestä. Me emme halua kokea tulikastetta, minkä 2. Pietarin kirjeen 3:7–12 kuvailee ja mikä on varattu nykyisille jumalattomille taivaille ja jumalattomalle maalle. On siis erittäin tärkeää, että pidämme kiinni oikeasta kasteesta. Mutta miten?

 6. Mihin Pietari yhdisti pelastukseen kastamisen, ja miten luonnolliset juutalaiset yrittivät saavuttaa tämän?

⁶ Kun Pietari mainitsee kasteen sinä, mikä nyt pelastaa, niin hän selittää sitä sanoen: ”Ei lihan saastan poispaneminen, vaan anomus [joka on tehty] Jumalalle hyvästä omastatunnosta, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” (1. Piet. 3:21, Ro; Mo) On aina ollut vaikea kääntää samoin kuin selittääkin näitä Pietarin sanoja täsmällisen ajatuksen ilmisaamiseksi. Mutta ydinajatus on tämä: pelastuksen saamiseksi on hyvä omatunto Jumalan edessä ehdottoman välttämätön. Luonnolliset juutalaiset yrittivät saavuttaa sen. He koettivat välttää lihansa saastutusta olemalla syömättä ja juomatta sitä ja tätä sekä pesemällä monta kertaa eri astiat ja vaatteet ja ruumiinosat pitääkseen loitolla lihan saastan. He uhrasivat myöskin puhtaita tahrattomia eläinuhreja Jerusalemin temppelin pyhällä alttarilla, mutta ne eivät tehneet koskaan noita juutalaisia palvojia täydellisiksi omantuntonsa suhteen. Heillä oli silti sisäinen tietoisuus siitä, että he olivat tuomittuja syntisiä Jumalan silmissä. Se, että heidän tarvitsi jatkuvasti toistaa noita pesemisiä, puhdistamisia ja uhraamisia, muistutti vain heitä yhä uudelleen tästä häiritsevästä tosiasiasta. (Hepr. 9:9; 10:1–3) Mutta nyt on tällainen hyvä omatunto Jumalan edessä saavutettavissa Suuremman Nooan, Kristuksen Jeesuksen, kautta. Me saamme hänen kauttaan levon omalletunnollemme ja nautimme rauhaa Jumalan kanssa.

 7. Jos puhdasta omaatuntoa ei saavuteta panemalla pois lihan saastaisuutta, niinkuin juutalaiset yrittivät, niin miten se saadaan, kuten apostoli Paavali osoittaa?

⁷ Tätä hyvää omaatuntoa Jumalan edessä pyytävät ja anovat kaikki iankaikkista elämää rakastavat Jumalalle esittämissään rukouksissa ja kaikissa ponnisteluissaan. Me kaipaamme sitä tietoisuutta, ettemme ole enää syntisiä, vaan että meillä on vanhurskas asema hänen edessään ja että olemme rauhassa hänen kanssaan. Se voidaan saavuttaa nyt, mutta ei vain lihallisen saastan poispanemisella niinkuin juutalaiset koettivat tehdä ponnistellessaan kohti omavanhurskautta, vaan uskomalla Jumalaan ja hänen Kristuksen Jeesuksen kautta tekemiinsä varauksiin. Niiden eläinten veri, mitkä Jumalaa pelkäävät juutalaiset uhrasivat, aikaansai heidän lihansa puhdistamisen ainoastaan esikuvallisella eli kuvaannollisella tavalla, mutta kaikki nuo eläinuhrit viittasivat eteenpäin Jumalan Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, todelliseen, pätevään uhriin. Paavali sanookin sentähden: ”Kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” Hän rohkaisee sitten meitä uskovia sanoen: ”Koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.” – Hepr. 9:14; 10:19–22.

 8. Miten itsemme vanhurskauttamiseksi suoritetut työt ovat kuolleita, kuten on näytetty Jeesuksen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta?

⁸ Jumala voi antaa anteeksi meidän syntimme ainoastaan Kristuksen veren kautta. Kaikki meidän omat työmme, jotka suoritamme itsemme vanhurskauttamiseksi puhdistamalla vain lihamme ulkonaisesti, ovat kuolleita töitä, niissä ei ole lainkaan elämääantavaa ominaisuutta. Ne eivät tee meitä eläviksi Jumalan edessä ja hänen oikeassa palveluksessaan, enempää kuin Jeesuksen vertauksen ”rikas mieskään” teki itseään vanhurskaaksi ja eläväksi Jumalan edessä kantamalla purppuraa ja pellavaa kylvetetyn lihansa yllä, kun kerjuri Lasarus oli sitävastoin paiseitten peittämä. Tuo ”rikas mies” joutui jälkeenpäin tulikasteeseen. Usko Kristuksen uhriin ja usko Jumalan Aabrahamille antamaan lupaukseen, joka koskee Kristusta kaikki maan sukukunnat siunaavana Siemenenä, on tärkeä seikka. – Luuk. 16:19–31.

SEN HYVÄNÄ SÄILYTTÄMINEN

 9. Mikä on välttämätöntä puhtaan omantunnon saamisen jälkeen ja miksi?

⁹ Mutta tässä on nyt eräs tärkeä kohta kaikille, jotka haluavat nauttia todellisesta pelastukseen johtavasta kasteesta. Kun meillä on Jumalan edessä hyvä ja puhdas omatunto, joka vapauttaa meidät siitä tietoisuudesta, että olemme tuomittuja syntisiä ja hänen suosionsa ulkopuolella, niin meidän täytyy pitää sen jälkeen omatuntomme hyvänä ja puhtaana. Tämä vaatii enemmän kuin pelkkää uskoa Kristuksen uhriin. Se vaatii nyt todellista kastetta häneen. Miksi? Koska sinä voit kieltää hänet elintavallasi, vaikka saatatkin kantaa hänen nimeään ja tunnustaa hänet huulillasi. Sinä voit osoittaa töilläsi, ettet kuulukaan hänelle, jos tekosi eivät ole hänen esimerkkinsä mukaisia ja jos tämä sinun Mestarisi ja Omistajasi, joka on ostanut sinut omalla verellään, ei ole koskaan käskenyt tekemään niitä. Jeesuksella ei ollut koskaan synnintuntoa mielessään. Hän sanoi syyttäjilleen: ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?” (Joh. 8:46) Ja kun Saulus Tarsolainen oli omaksunut Jeesuksen Lunastajakseen ja lähtenyt sitten Jehovan tosi palvelukseen, niin hän sanoi Rooman oikeusistuimelle: ”Minulla on se toivo Jumalan suhteen, . . . että on oleva sekä vanhurskasten että epävanhurskasten ylösnousemus. Tässä suhteessa minä harjoittelen jatkuvasti, jotta minulla olisi tietoisuus siitä, etten tee mitään rikosta Jumalaa ja ihmisiä vastaan.” (Apt. 24:15, 16, Um) Voimmeko sanoa näin itsestämme?

10. Mitä omantuntomme täytyy todistaa voidaksemme tehdä sellaisen tunnustuksen kuin Paavali?

¹⁰ Jos haluamme kyetä tekemään sen rehellisen tunnustuksen, minkä Paavali teki oikeudessa, niin meidän oman omantuntomme täytyy silloin antaa todistus elintavastamme. Paavali sanoi niille, joita hän auttoi totuuteen: ”Me kerskaamme tästä, mistä omatuntomme todistaa, että me olemme käyttäytyneet maailmassa, mutta erityisesti teitä kohtaan, pyhyydessä ja jumalisessa vilpittömyydessä, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan ansaitsemattomassa hyvyydessä.” (2. Kor. 1:12, Um) Meillä täytyy olla Paavalin tavoin se sisäinen tietoisuus, että me emme jäljittele maailmaa emmekä ole sen ystäviä siinä ollessamme, vaan että olemme vilpittömiä siinä, mitä teemme jumalisella tavalla, omaten enemmän kuin pelkästään jumalisen antautumisen muodon.

11. Miten voimme säilyttää omantuntomme puhtaana ja suositella itseämme palvelijoina toisten ihmisten omilletunnoille?

¹¹ Me emme koeta näytellä inhimillistä maailmallista viisautta saadaksemme ihmisten arvonantoa. Me käyttäydymme nöyrästi sellaisina, jotka ovat saaneet Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden, emmekä halua tuhlata sitä olemalla täyttämättä sitä hyvää tarkoitusta, mitä varten se annettiin meille. Suuri osa tästä ansaitsemattomasta hyvyydestä ilmenee siinä, että Jumala panee meidät tehtävään, tarjoamaan hyvää uutista toisille ihmisille. Jos me olemme tunnontarkkoja sen tavan suhteen, millä suoritamme tätä tehtävää, ja käytämme sitä oikein, emme saadaksemme valtaa ihmisiin nähden emmekä saadaksemme heiltä rahaa emmekä elääksemme heidän kustannuksellaan, niin meillä ei ole ainoastaan itsellämme puhdas omatunto, vaan me myöskin suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina niiden ihmisten omilletunnoille, jotka isoavat totuutta. Paavali ajatteli tällä tavalla asiaa, sillä hän sanoi: ”Koska meillä on tämä tehtävä sen armon mukaan, mitä meille on osoitettu, niin me emme käyttäydy sopimattomasti, vaan me olemme hylänneet ne salakavalat asiat, joita on hävettävä, emmekä vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan teemme totuuden ilmeiseksi suositellen itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan nähden.” (2. Kor. 4:1, 2, Um) Käytä tosi tahdikkuutta, mutta ole totuudellinen!

12. Miten on olemassa vaara, että omatuntomme paatuu?

¹² Me elämme tosiaan ”ajan viimeisiä vaiheita”, tämän maailman viimeistä jaksoa. On sentähden olemassa vaara, että meidän omatuntomme paatuu, tulee ikäänkuin poltinraudalla merkityksi, niin että se on kuin arpeutunutta kudosta, missä ei ole tuntoa. Me voimme saada sellaisen omantunnon tulemalla ulkokultaiseksi ja jäämällä sellaiseksi, käyttämällä salakavalia maailmallisia keinoja ja perkeleellistä viisautta ja vääristelemällä Jumalan Sanaa, niin että emme esitäkään suoraa totuutta ystävälle emmekä viholliselle, vaan koetamme miellyttää heitä ja puolustella heitä sillä, mitä sanomme. Jos näin teemme, niin emme voi herättää heidän omaatuntoaan vanhurskauteen ja totuuteen, ja niin me tulemme tunteettomammaksi menettäen sisäisen oikean ja väärän tajuamisen, niinkuin kristikunnan papisto. Jumalan henkeytetty lausunto osoitti, miten jotkut tulevat tällaisiksi: ”Ajan viimeisissä vaiheissa lankeavat eräät pois uskosta kiinnittäen huomion paholaisten harhaannuttaviin henkeytettyihin lausuntoihin ja opetuksiin niiden miesten ulkokultaisuuden takia, jotka puhuvat valheita ja ovat omaltatunnoltaan merkityt kuin poltinraudalla.” Heillä ei ole häpeämättömyydessään syyllisyyden tuntoa, mikä panisi heidät neulomaan viikunanlehtiä yhteen ja tekemään vyöverhoja lanteilleen ja kätkeytymään sitten puitten sekaan. – 1. Tim. 4:1, 2, Um.

13. Miten on helppo saada saastunut omatunto? Mitä Paavalin Tiitukselle kirjoittama kirje käskee meitä tekemään tämän tähden?

¹³ Meidän täytyy saada omatuntomme Jumalan Sanan totuuden valistamaksi ja puhdistamaksi. On niin helppo kehittää saastunut omatunto, sellainen, mikä tuomitsee sen, mikä on puhdasta Jumalan silmissä. Miten? Jos seuraamme ihmisten laatimia omavanhurskauden ohjeita ja pidämme kiinni niistä emmekä edisty Jumalan kasvavan valon mukana, mikä kohdistuu hänen pelastusjärjestelyihinsä. Uskonnolliset fariseukset saastuivat tällä tavalla, niin etteivät he nähneet mitään puhdasta siinä, mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa tekivät ja opettivat. Ja miten he tulivat sellaisiksi? Omaksumalla uskonnollisia taruja ja ihmisten käskyjä Jumalan määräysten sijaan. Meille sanotaan sentähden näin: ”Että tulisivat uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin. Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.” Miten kauhistava onkaan tämä tila, mihin omavanhurskaat ihmiset joutuvat! Meidän on totisesti vältettävä sellaista. – Tiit. 1:13–16.

14. Mihin emme saa siis kiinnittää yhtään huomiota? Mikä tarkoitus Jumalan määräyksellä on, kun hän käski meitä tekemään näin?

¹⁴ Välttääksemme tätä meidän täytyy olla kiinnittämättä mitään huomiota uskonnollisiin taruihin tai lihallisiin sukupuihin, mitkä täyttävät meidät ylpeydellä ja aikaansaavat yhteiskunnallista jakautumista ja epäkristillistä hajaannusta keskuudessamme. Jumala on käskenyt meitä tekemään näin. Hänen tarkoituksensa tällaisen määräyksen antamisella on saada meidät osoittamaan vilpitöntä rakkautta Jumalaan ja veljiimme omaten hyvän omantunnon, sisäisen tietoisuuden siitä, että me teemme hyvää. ”Käske eräitä olemaan opettamatta eroavaa oppia ja olemaan kiinnittämättä huomiota vääriin kertomuksiin ja sukutauluihin, joilla ei ole loppua, vaan jotka herättävät pikemminkin kysymyksiä tarkasteltaviksi kuin saavat Jumalan jakelemaan mitään uskoon liittyvää. Tämän käskyn silmämääränä on tosiaankin rakkaus puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta ilman ulkokultaisuutta.” – 1. Tim. 1:3–5, Um.

15. Minkä puolesta Pietari puhuu voimakkaasti lukijoilleen, ja miksi tämä on tarpeellista, jotta olisimme kastetut Suurempaan Nooaan?

¹⁵ Apostoli Pietari puhuu voimakkaasti hyvän omantunnon puolesta meissä, jotka olemme kastetut Suurempaan Nooaan tänä ”lopun aikana”. Meitä ei voida kastaa häneen arkissa, jos me emme etsi puhdasta, hyvää omaatuntoa, sillä Kristuksella Jeesuksella oli aina tällainen omatunto, ja hän säilytti sen kaikissa kärsimyksissään. Omavanhurskaat ulkokultailijat syyttivät häntä, mutta hän tiesi, ettei hän kärsinyt minkään oman väärintekonsa takia, vaan siksi, että hän teki Jumalan hyvän tahdon. Meidän täytyy hänen seuraajinaan kärsiä, varsinkin tänä aikana, jolloin hän on läsnä toisen kerran Suurempana Nooana. Mutta kun me kärsimme ihmisten taholta, niin varmistautukaamme siitä, että emme kärsi oman väärintekomme takia. ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu [toisten ihmisten asioihin].” – 1. Piet. 4:15.

16. Minkä tähden meidän pitää siis kärsiä kunniallisesti?

¹⁶ Älä kärsi sen tähden, että etsisit ”lihaa luonnottomaan käyttöön” ja harjoittaisit haureutta sellaisen kanssa, jonka liha ei kuulu sinulle avioliitossa. Sellaista tapahtui Nooan arkin ulkopuolella muinaisen maailman lopussa, kun miehet, nefilimit ja naineet ruumiillistuneet ”Jumalan pojat” tekivät tuollaista ollen tottelemattomia Jehova Jumalalle. (Juud. 6, 7) Varmistaudu siitä, että kun sinun on pakko kärsiä vallassaolevien ihmisten ja toisten maallisen valtuuden omaavien taholta, niin se johtuu siitä, että sinä anot hyvää omaatuntoa Jumalalta ja koetat säilyttää sen pitämällä hänen käskynsä. Kun teet näin, niin ihmiset eivät voi löytää sinusta mitään muuta vikaa, kuin että sinä tottelet Jumalasi lakia. Siinä tapauksessa koituu tällainen kärsiminen sinulle kunniaksi, koska sinä säilytät nuhteettomuutesi Jumalan edessä. Sinä olet silloin Esimerkkisi, Suuremman Nooan, Kristuksen Jeesuksen, kaltainen, sillä hän oli esimerkkinä meille omantunnon tähden kärsivästä.

OMAKSI KUNNIAKSEMME KÄRSIMINEN

17. Mitä 1. Pietarin kirjeen 2:19–23 sanoo tästä?

¹⁷ ”Sillä”, sanoo 1. Pietarin kirjeen 2:19–23, ”jos joku kestää Jumalan edessä omaamansa omantunnon tähden ahdistuksissa ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin tämä on mieluista. Sillä mitä arvoa sillä on, jos sinä kestät, kun teet syntiä ja sinulle annetaan lyöntejä? Mutta jos sinä kärsit hyvää tehdessäsi ja kestät sen, niin tämä on mieluista Jumalalle. Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiinkin, koska Kristuskin kärsi teidän edestänne jättäen teille esimerkin seurataksenne kiinteästi hänen askeleissaan. Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan löydetty petosta. Kun häntä herjattiin, niin hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, ei hän ruvennut uhkailemaan, vaan uskoutui jatkuvasti sille, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (Um) Hän tuomitsi Kristuksen Jeesuksen viattomaksi.

18. Jotta kasteemme koituisi pelastukseksi, niin mitä meidän täytyy siis säilyttää, ja miten me voimme sitten vastata vihollisillemme, jotka kyselevät meiltä?

¹⁸ Jotta kasteemme Suurempaan Nooaan koituisi pelastukseksemme, niin meidän on varjeltava sisäinen tuntomme nuhteettomana Jumalan lakien ja käskyjen mukaan. Kun sinut kutsutaan siis puolustautumaan kommunististen ja totalitaaristen vallanpitäjien ja viranomaisten eteen, jotka tiedustelevat syytä siihen toivoon, minkä avulla sinä elät, niin voit katsoa heitä suoraan silmiin. Voit tuntea olevasi vapaa syyllisyyden pelosta ja voit vastata heille säilyttäen sen rohkeuden, minkä oma viattomuutesi ja Jumalan hyväksyntä antaa sinulle.

19. Miten me voimme siis esittää hyvän omantunnon Jumalaan nähden vihollisten edessä, jotka puhuvat meitä vastaan?

¹⁹ ”Säilyttäkää hyvä omatunto”, Pietari sanoo, ”niin että juuri siinä kohdassa, missä teitä vastaan puhutaan, ne saisivat hävetä, jotka puhuvat halveksien teidän hyvästä käyttäytymisestänne Kristuksen yhteydessä. Sillä on parempi kärsiä siksi, että teette hyvää, jos se on Jumalan tahto, kuin siksi, että teette pahaa. Kristuskin kuoli kerran ainiaaksi synteihin nähden, vanhurskas epävanhurskasten puolesta.” (1. Piet. 3:16–18, Um) Jos teemme näin, niin kun tulemme Jumalan itsensä eteen tutkittaviksi, voimme antaa vastauksen hänelle hyvästä omastatunnosta esittäen hänelle vakuudeksi hyvän omantunnon. Hän tuomitsee meidät silloin hyväksyen Kristuksen Jeesuksen kautta. Saattaa sitäpaitsi olla, että joku sydämeltään rehellinen ihminen, joka näkee sinun olevan halukas kärsimään hyvän omantunnon säilyttämiseksi Jumalan edessä, saa siitä hyvän vaikutuksen ja tulee näkemään, että sinun Jumalasi on elävä tosi Jumala, ja kääntyy Hänen puoleensa pelastuakseen.

20. (a) Miksi kaste pelastukseen on riippuvainen Kristuksesta hänen asemansa tähden? (b) Minkä tähden meidät kätketään tulikasteen päivänä Jehovan ilmaisemalta vihalta?

²⁰ Olkaamme näinä jumalattomina päivinä, jolloin jumalattomia uhkaa tulella kastaminen, viisaasti varuillamme, ettemme käyttäydy mitenkään väärin Jumalaa ja ihmistä kohtaan. Tulkaamme kastetuiksi Kristuksen esimerkkiin, sillä hän on pelastukseen johtavan uuden asiainjärjestelmän arkissa oleva Suurempi Nooa. Hän kuoli viattomana, toisten väärintekojen takia, mutta hänet herätettiin hänen täydellistäessään kasteensa kuolemaan, ja hän on nyt Jumalan oikealla puolella taivaassa, ja enkelit, vallat ja voimat on tehty hänen alamaisikseen. Meidän pelastumiseksemme tapahtuva kaste on siis täydellä syyllä riippuvainen Kristuksesta Jeesuksesta. Nyt on se päivä, mikä palaa kuin pätsi. Kansoja kootaan, tämän maailman valtakuntia kerätään yhteen, jotta Jumala vuodattaisi niille suuttumuksensa ja kiivaan vihansa. Silloin ’hänen kiivautensa tuli kuluttaa koko maan’. Se tulikaste käsittää sekä jumalattoman maan että Saatanan taivaat ja hävittää ne tuhkaksi ja tomuksi. Me menettelemme sentähden turvallisesti, jos etsimme Jehovaa ja hänen vanhurskauttaan ja nöyryyttään ja omaksumme hänen puhtaan kielensä ja palvelemme häntä hänen kansansa kanssa yksimielisesti. (Mal. 4:1, 2; Sef. 3:8, 9; 1:18; 2:1–3; 2. Piet. 3:7–12) Anokaamme siis ehdottomasti puhdasta omaatuntoa Jumalan edessä ja säilyttäkäämme se. Meidät kätketään siten Jehovan vihan päivänä, kun se ilmenee jumalattomien ja ylpeitten kastamisella tulituhoon. Mutta me saamme todeta loistavasti sen tarkoituksen, mikä on kastamisellamme Suurempaan Nooaan ikuiseksi pelastukseksemme.