pahaa, vihaa valoa. Vihaatko sinä? Joh. 3:19.

14. Miten tosi kristitty osoittaa, ettei hän pelkää valoa, vaan on todella ”viisas ja ymmärtävä”?

¹⁴ Tosi kristityt eivät pelkää valoa. He tutkivat huolellisesti Jumalan sanaa sen ensimmäisestä kirjasta, 1. Mooseksen kirjasta, viimeiseen, Ilmestyskirjaan, asti ja keskustelevat siitä auliisti toisten kanssa, jotta sen taivaallinen viisaus voisi ohjata heitä. He haluavat olla valossa ja elää Jumalan sanan valon mukaan. Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Jos pitää, niin me kehotamme sinua käymään säännöllisesti Jehovan todistajien kokouksissa. Kun opit tuntemaan Jumalan sanaa, niin sovella sitä käytännössä. Osoita siten olevasi todella ”viisas ja ymmärtävä” ja että käytöksesi heijastaa ”viisauteen kuuluvaa lempeyttä”. – Jaak. 3:13, Um.

Nimitetyt vanhimmat Jumalan lauman paimentajiksi

 1. a) Millaiset miehet ovat valvojia Jehovan todistajien seurakunnissa? b) Mitä seurakunnan valvoja pääasiassa tekee?

JEHOVAN todistajien teokraattisen järjestön seurakunnissa ei ole palkattuja pappeja. Seurakunnasta itsestään nimitetään kypsiä, hengellisesti päteviä miehiä vanhimmiksi ja valvojiksi. (Tiit. 1:5, 7) Nämä miehet ovat kiinnostuneita koko huostassaan olevan lauman hyvinvoinnista. Sana ”valvoja” on käännös heprealaisesta sanasta paqidh ja kreikkalaisesta sanasta epískopos. Heprealainen sana tulee verbistä, joka merkitsee ’vierailla, kohdistaa huomio, tarkastaa’ ja myös ’nimittää tai valtuuttaa’. Kreikkalainen sana liittyy verbiin episkopéo, joka merkitsee ’katsoa päältä tai valvoa’. Kristillisen seurakunnan valvoja on siis sellainen, joka on nimitetty valvomaan seurakuntaa, vierailemaan sen yhteydessä olevien luona ja rakentamaan heitä. Kristityt ”valvojat” vastaavat niitä, jotka tunnettiin seurakuntien ”vanhimpina”, ja kaikilla nimitetyillä vanhimmilla on vastuu Jumalan lauman valvojina.

 2. Minkä kannustavan neuvon Paavali antoi puhuessaan seurakunnan vanhimmille Efesossa, ja mikä oli sellaisen neuvon syynä?

² Kun apostoli Paavali palatessaan yhdeltä lähetysmatkaltaan saapui Miletoon, niin hän lähetti sanan Efesoon ja ”kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat”. (Apt. 20:17) Kun nuo vanhimmat tulivat tapaamaan Paavalia, hän muistutti heidän mieleensä, kuinka hän oli kuluttanut itseään heidän hyväkseen, ja hän kehotti heitä tekemään samoin heidän huostaansa uskotun koko lauman hyväksi. Hän sanoi: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, . . . En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, . . . minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [omansa verellä, Um] on itselleen ansainnut.” (Apt. 20:16–28) Paavali suhtautui työhönsä hyvin vakavasti ja halusi painaa toisten vanhimpien mieleen, kuinka vakava heidän vastuunsa oli Jumalan edessä lauman valvojina.

 3. a) Pidettiinkö ketään nimenomaista vanhinta Efesosta tärkeimpänä? b) Mitkä kiinnostavat kysymykset esitetään nyt?

³ Huomattakoon, ettei ketään vanhinta