”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne”
”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” – HEPREALAISILLE 13:7.
1. Mitä muutoksia tapahtui tosi palvonnan yhteydessä 1800-luvun lopulla, mutta millä tavalla kristityt vanhimmat valittiin?
VIIME vuosisadan viimeisellä neljänneksellä alkoi tosi palvonnan ennallistaminen vihkiytyneitten raamatuntutkijoitten muodostaman pienen ihmisjoukon välityksellä, joka oli Charles Taze Russellin yhteydessä Pittsburghissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Ensimmäiseksi he pyrkivät ennallistamaan oikean raamatullisen opin, joka olisi puhdas babylonilaisen perinteen ja filosofian saastutuksesta. Mutta seurakuntajärjestöä koskeva ennallistaminen oli aluksi hitaampaa. Vaikka raamatuntutkijoilla oli vanhimmat ja diakonit (avustavat palvelijat), väärät uskonnolliset ajatukset säilyivät silti joissakin suhteissa. Niinpä vielä 1900-luvun puolellakin seurakunnat valitsivat vanhimmat demokraattisesti viittausäänestyksellä.
2. Mikä korkea mittapuu kuitenkin asetettiin vanhimmille Jehovan kansan keskuudessa?
2 Kuitenkin vaadittiin korkean mitan täyttämistä, sillä marraskuun 1. päivän englanninkielisessä Vartiotornissa vuonna 1909 sanottiin sivulla 325: ”Vanhimpia valittaessa vihkiytyneitten pitäisi muistaa, että vastuu lankeaa heille; eikä kenenkään tulisi antaa ääntään harkitsematta huolellisesti Jumalan tahtoa ja rukoilematta Jumalan ohjausta.” Kirjoituksessa tähdennettiin edelleen kolmea hyvän vanhimman ominaisuutta: 1) hänen tuli olla taitava opettamaan; 2) hänen piti opettaa totuutta eikä erhettä; ja 3) ”vanhimmalta vaadittavat tärkeimmät ja ensisijaiset ominaisuudet” olivat nöyryys ja hurskaus.
Teokraattisen järjestyksen palauttaminen ennalleen
3, 4. Mitä historiallisia muutoksia tapahtui nimityksissä seurakunnan vastuuasemiin vuonna a) 1919? b) 1932? c) 1938? ja d) 1971?
3 Vuonna 1919 ryhdyttiin ensi kerran toimiin teokraattisen ohjauksen palauttamiseksi nimityksiin. Seurakuntia kehotettiin suosittelemaan innokasta veljeä ”palvelusjohtajaksi”, joka ottaisi johdon saarnaamisessa. Häntä ei pitänyt valita paikallisesti vuosittain suoritettavalla äänestyksellä, vaan Vartiotorni-seura, voideltujen seurakunnan laillinen edustaja, nimitti hänet suoraan. Sitten vuonna 1932 korvattiin valitut vanhimmat, joiden oli ollut määrä toimia yhdessä ”palvelusjohtajan” kanssa, kypsien veljien muodostamalla palveluskomitealla, johon kuuluvat täyttivät seurakunnan eri palvelusasemat mutta jotka seurakunta edelleen valitsi äänestämällä. Nimitys ”vanhin” jätettiin pois käytöstä ja ruvettiin käyttämään nimityksiä ”ryhmänpalvelija”, ”raamatuntutkistelunpalvelija” ja niin edelleen.
4 Äänestyksin tapahtuvat valinnat hylättiin täysin vasta vuonna 1938, jolloin nimitysvallan osoitettiin kuuluvan maailmanlaajuisen kristillisen seurakunnan hallintoelimelle. Siitä lähtien Seura nimitti suoraan päteviä miehiä ”palvelijoiksi” huolehtimaan seurakunnan eri tehtävistä. Mutta vuoden 1972 tammikuun 15. päivän ja maaliskuun 1. päivän Vartiotornin numeroissa esitettiin edelleen selvempi näkemys vanhimman ja valvojan osista. Hyvin perustelluin syin palattiin käyttämään raamatullisia nimityksiä vanhin (presbýteros) ja valvoja (epískopos).
5. a) Miksi vanhimpia suositeltaessa tulee olla erikoisen huolellisia? b) Mitä seikkoja pitäisi ottaa huomioon?
5 Jälleen kerran tähdennettiin pyhän hengen asettamia ja Jumalan sanan esittämiä korkeita mittapuita. Miksi niitä tähdennettiin? Jotta vanhin ansaitsisi kunnioituksen, hänen täytyy ’ottaa johto’ kristillisessä käytöksessä ja palveluksessa, ennen kuin häntä suositellaan ja ennen kuin hänet nimitetään. (Heprealaisille 13:7, 17) Vanhimmistojen ei pitäisi sen tähden toimia hätäisesti suositellessaan uusia vanhimpia. (1. Timoteukselle 3:6; 5:22) Muista, että epäpätevän vanhimman poistamiseen kuluu usein paljon enemmän aikaa ja sitä pohditaan paljon enemmän kuin hänen nimityksensä suosittelemista. Todellisuudessa suuntaa antavaa lisäohjausta saadaan siitä, suhtautuuko seurakunta veljeen jo ennen hänen nimittämistään ikään kuin hän olisi vanhin. Onko hän Raamatun vaatimukset täyttämällä saanut siinä määrin osakseen seurakunnan kunnioituksen, ettei suositteleminen aiheuta mitään epäilyksiä?
’Johtaa hyvin huonekuntaansa’
6. Mitä perhettään koskevia pätevyysvaatimuksia vanhimman tulee täyttää?
6 Tarkastelkaamme lyhyesti joitakin apostoli Paavalin esittämiä vanhimman pätevyysvaatimuksia, ja katsokaamme, mitä ne merkitsevät nykyisin käytännössä. Paavali kirjoitti:
”Jos on joku, joka on vapaa syytöksestä, yhden vaimon mies, jolla on uskovat lapset, jotka eivät ole irstailusta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.” – Tiitukselle 1:6.
”Valvojan tulee sen tähden olla – – mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia kaikella vakavuudella (jos tosiaan joku ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?).” – 1. Timoteukselle 3:2, 4, 5.
7. Millaista tarkkaa tasapainoa vanhimmalta vaaditaan, kun hän kantaa vastuutaan perheestään ja seurakunnasta?
7 Vaatimus pitää hyvää huolta omasta huonekunnastaan asettaa monille vanhimmille haasteen. Kuinka vanhin voi ottaa johdon seurakunnassa laiminlyömättä silti vaimonsa ja lastensa hengellisiä ja tunneperäisiä tarpeita? Se ei ole helppoa. Hyvän tasapainon säilyttäminen näiden vastuitten välillä vaatii tosiaan hengellistä kypsyyttä. Toisinaan seurakunnan jäsenet haluavat saada osakseen sen ajan ja huomion, joka vanhimman oikeastaan pitäisi suoda perheelleen. Miksi on niin tärkeää, että hän pitää huolta omasta perheestään? Siksi että jos hän laiminlyö perhesuhteensa tai jos hänen alaikäiset lapsensa, jotka ovat hänestä riippuvaisia, tulevat hengellisessä mielessä rikkojiksi, niin hän ei ole enää pätevä vanhimmaksi kaikista kyvyistään ja innostaan huolimatta. Meidän pitäisi siksi muistaa, että paimennustyö alkaa kotoa! Sekä vanhimman että hänen perheensä samoin kuin seurakunnankin tulee siis ilmaista oikeaa tasapainoa vaatimuksissaan. – Efesolaisille 5:28–33; 6:4; 1. Timoteukselle 5:8; 1. Pietari 3:7.
’Ei omapäinen vaan järkevä’
8, 9. Mitä ominaisuuksia vanhimman pitäisi ilmaista ollessaan tekemisissä toisten kanssa?
8 Eräät toiset edellytykset vaikuttavat suuresti siihen, kuinka vanhin kohtelee toisia vanhimpia ja yleensä seurakuntaa. Paavali kirjoittaa niistä Tiitukselle ja Timoteukselle lähettämissään kirjeissä:
”Sillä valvojan täytyy olla Jumalan taloudenhoitajana vapaa syytöksestä, ei omapäinen, ei altis vihastumaan, – – ei tappelija, – – itsensä hillitsevä.” – Tiitukselle 1:7, 8.
”Ei tappelija, vaan järkevä, ei sotaisa.” – 1. Timoteukselle 3:3.
9 Nämä vaatimukset ilmaisevat, että vanhimman täytyy olla persoonallisuudeltaan Kristuksen kaltainen. Se on totisesti korkea mittapuu. Mutta sama mittapuu on jokaisella kristityllä! Meidän kaikkien on oltava Kristuksen jäljittelijöitä, ja se merkitsee sitä, että meidän täytyy olla rauhaisia. (1. Korinttolaisille 11:1) Raamatunkirjoittaja Jaakob ilmaisi sen seuraavasti: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä – – Lisäksi rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen.” – Jaakob 3:17, 18.
10, 11. a) Miten vanhimman asenne voisi vaikuttaa seurakuntaan? b) Millaisen asenteen tulisi vallita silloinkin, kun esiintyy erimielisyyksiä?
10 ’Rakennammeko’ me vanhimpina ”rauhaa”? Kukaan vanhin ei haluaisi olla riitojen ja kiistojen aiheuttaja. Vanhimmiston pitäisikin antaa hyvä esimerkki tässä suhteessa. Silloin seurakunta ei häiriinny vanhinten välisten kiistojen vuoksi. Muistakaamme Paavalin sanat: ”Haluan – –, että jokaisessa paikassa miehet rukoilevat edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihaa ja väittelyjä.” – 1. Timoteukselle 2:8.
11 Silloin tällöin esiintyy tietysti mielipide-eroja. Järkevä mies ei ole omapäinen ja peräänantamaton, vaikka hänellä ehkä onkin voimakas persoonallisuus. Hän on halukas antamaan myöten, silloin kun ei ole kysymys Raamatun periaatteista. Ja silloin kun on kysymys niistä, hän ymmärtää itsehillinnän säilyttämisen viisauden. Hän muistaa 1. Korinttolaiskirjeen 13:4, 5:ssä ilmaistun periaatteen, jonka mukaan rakkaus ”ei ärsyynny”. – Kolossalaisille 3:12–14.
”Luotettavassa sanassa pysyvä”
12. Mitä muuta tärkeää vaatimusta Paavali tähdentää?
12 Mikä auttaa vanhinta kehittämään edelleen näitä tärkeitä ominaisuuksia? Mitä hän voi oikeastaan tehdä joissakin tapauksissa säilyttääkseen ne? Saamme vastauksen Paavalin sanoista:
”Opetustaidoltaan lujasti luotettavassa sanassa pysyvä, jotta hän kykenisi sekä kehottamaan terveellisellä opetuksella että ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan.” – Tiitukselle 1:9.
”Pätevä opettamaan.” – 1. Timoteukselle 3:2.
13. Miten vanhimman pitäisi kiinnittää erikoishuomiota hengelliseen terveyteensä?
13 Mitä vanhin voi tehdä, jotta hän ’pysyisi lujasti luotettavassa sanassa’ ja olisi ”pätevä opettamaan”? Hänen täytyy ensiksikin järjestää säännöllisesti aikaa henkilökohtaista Raamatun tutkimista varten. Tähän sisältyy hänen valmistautumisensa kristillisiin kokouksiin ja puhetehtäviinsä. Hänen oman hengellisen terveytensä vuoksi tällaisen valmistautumisen ei pitäisi olla pinnallista. Hän voi esimerkiksi kyetä alleviivaamaan vastaukset Vartiotornin tutkittavaa kirjoitusta varten lyhyessä ajassa, mutta merkitseekö se, että aineisto on tutkittu? Ymmärtääkö hän täysin aiheen kehittelyn? Onko hän katsonut mainitut raamatunkohdat saadakseen selville niiden sovellutuksen? On päivänselvää, että sellainen on mahdotonta, jos kirjoitus vain nopeasti alleviivataan. Henkilökohtainen tutkiminen ja perhetutkistelu vaativat aikaa. – Joosua 1:8; Psalmit 1:2; 77:7, 13.
14. Mitä vanhin voi tehdä kiinnittääkseen huomiota opetustaitoonsa?
14 Toiseksi, koska kaikkeen ei paljon tekemisen vuoksi riitä aikaa, vanhimman täytyy kiinnittää erikoishuomiota kristillisiin julkaisuihin ja kirjoituksiin, jotka liittyvät suoranaisesti hänen ’opetustaitoonsa, kehottamiseensa ja ojentamiseensa’. Yksinkertainen apukeino on hyvässä järjestyksessä oleva ja siisti henkilökohtainen kirjasto. Vanhimman on erityisen tärkeää löytää nopeasti täsmällistä raamatullista tietoa, ja se merkitsee Vartiotornin julkaisujen hakemistojen säännöllistä käyttöä. Miksi kaikki tämä on niin tärkeää? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” – 1. Timoteukselle 4:16.
15. Miksi epäraamatullisten neuvojen antaminen on vaarallista?
15 Vanhimman antamiin neuvoihin voi liittyä elämä ja pelastuminen. Esimerkiksi aborttia, verensiirtoja ja kristillistä puolueettomuutta koskevissa asioissa vanhin voi vaikuttaa voimakkaasti hyvään tai huonoon suuntaan, kun on kysymys hänen omasta omastatunnostaan samoin kuin toistenkin omastatunnosta sekä ihmisten suhteesta Jehovaan. On siksi ymmärrettävää, ettei ole viisasta vastata kysymyksiin, kun emme ole ehdottoman varmoja asiaan liittyvistä Raamatun periaatteista. Neuvot, joilla ei ole luotettavaa raamatullista perustaa, voivat aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa. – Filippiläisille 1:9, 10.
16. Miksi jotkut vanhimmat ovat langenneet vakavaan syntiin, ja onko se asia, johon voi suhtautua kevyesti?
16 Vielä yksi syy siihen, miksi sinun vanhimpana tulisi kiinnittää huomiota itseesi, on tarve kehittää ja säilyttää läheinen suhde Jehovaan. Ikävä kyllä, jotkut vanhimmat ovat laiminlyöneet tämän suhteen niin pahoin, että ovat langenneet jopa sellaiseen syntiin kuin aviorikokseen. Kuinka sellainen voi olla mahdollista? Yksinkertaisesti siten, että he ovat sallineet Jehovan ja hänen lupaustensa häipyä taka-alalle. Heidän hengellinen näkemyksensä on sumentunut, ja itsekkäät lihalliset halut ovat saaneet yliotteen. Välittämättä Jehovan pyhälle nimelle koituvasta häpeästä ja omaisilleen aiheuttamistaan kärsimyksistä muutamat vanhimmat ovat olleet uskottomia aviositoumukselleen. Sellaiset miehet ovat varmasti olleet kompastuksen aiheuttajia. Heidän syntejään ei voida kevyesti antaa anteeksi tai jättää huomioon ottamatta vain siksi, että me elämme sallivan sukupuolimoraalin aikakautta. – Matteus 13:41; 18:7–9; Heprealaisille 13:4.
Uskolliset vanhimmat ja heidän vaimonsa
17. Minkä hyvän esimerkin useimmat vanhimmat antavat?
17 Toisaalta on myös todettava, että muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vanhimmat ovat kautta maailman olleet horjumatta nuhteettomuuden ja totuuden puolella. Heidän yli 45 000 seurakunnassa antamansa hyvä esimerkki on ollut rohkaisun lähde Jumalan kansalle. Näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, uutterat valvojat ovat ahkeroineet yötä päivää apostoli Paavalin tavoin. (2. Timoteukselle 3:1; Apostolien teot 20:31) Tällaiset vanhimmat ovat halukkaita käymään hengellisesti sairaan kodissa matkan pituudesta tai säästä riippumatta. Ja on todella erinomaista nähdä näiden ”vanhinten” ottavan johdon kenttäpalveluksessa säännöllisesti!
18. Mikä erinomainen osa vanhinten vaimoilla on seurakunnassa?
18 Me arvostamme suuresti myös niitä uhrauksia, joita vanhinten vaimojen toisinaan on tehtävä. Aika ajoin näiden naisten on jäätävä kotiin, kun heidän miehensä menevät erikoiskokouksiin tai tekevät paimennuskäyntejä. Joskus huolellisesti tehdyt henkilökohtaiset suunnitelmat on jätetty toteuttamatta jonkin seurakunnassa syntyneen kiireellistä huomiota vaativan ongelman vuoksi. Me tosiaan kiitämme myös näitä erinomaisia sisaria, jotka eivät yritä saada aviomieheltään tietoonsa luottamuksellisia asioita. He osoittavat kunnioitusta vanhimpia kohtaan ja ovat hyödyksi seurakunnalle. – Vrt. Roomalaisille 16:12; Tiitukselle 2:3–5.
19. a) Mitä vanhimpana oleminen merkitsee? b) Mitä vihkiytyneet miehet, jotka eivät ole vanhimpia, voisivat kysyä itseltään?
19 Kun tarkastelemme vanhinten osaa kristillisessä seurakunnassa nykyään ja näemme, kuinka useimmat heistä ovat uhrautuvaisia ja ottavat johdon hyvin, niin olemme sydämestämme kiitollisia Jehovalle siitä, että hän on tehnyt tämän rakkaudellisen järjestelyn. Hän käyttää kyvykkäitä miehiä, jotka arvostavat hengellisiä asioita ja asettuvat käytettäväksi palvelukseen seurakunnassa. Siksi Paavali saattoi sanoa Timoteukselle: ”Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä.” Tämä ”hyvä työ” ei merkitse asemaa, valtaa ja mainetta, kuten kristikunnassa. Se vaatii epäitsekkyyttä, uhrautuvaisuutta ja palvelemista. Jos olet vihkiytynyt ja kastettu mies etkä ole vielä vanhin, niin haluatko tavoitella tätä vastuuta puhtaasta vaikuttimesta? – 1. Timoteukselle 3:1; Luukas 17:10.
20, 21. a) Miten meidän tulisi suhtautua seurakunnassa oleviin uskollisiin vanhimpiin? b) Mitä muuta me ilmaisemme siten tekemällä?
20 Niitä, jotka ottavat uskollisesti johdon, kunnioitetaan seurakunnassa. Seurakunnassa olevat uskolliset ottavat mielellään vaarin heidän rakkaudellisesta esimerkistään ja noudattavat Paavalin neuvoa: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan. Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” – Heprealaisille 13:7, 17.
21 Osoittakaamme kaikki alistuvaisuutta teokraattista järjestelyä kohtaan ja kunnioitusta vanhimpia kohtaan, jotka ottavat johdon vilpittömästi, jotta he voisivat tehdä siten iloiten eikä heidän tarvitsisi huokailla. Siten tekemällä me osoitamme kunnioittavamme myös Ylintä Valvojaa, Jehovaa, ja hänen valtuuttamaansa Valvojaa, Jeesusta Kristusta. – 1. Pietari 2:25; Ilmestys 1:1; 2:1–3:22.
Muistatko?
◻ Minkä korkean mittapuun täyttämistä vaadittiin ”valituilta vanhimmilta”?
◻ Mihin toimiin ryhdyttiin vuosina 1919–1938 teokraattisen järjestyksen palauttamiseksi kristilliseen seurakuntaan?
◻ Millainen tasapaino vanhimman täytyy säilyttää, jotta hän voisi täyttää velvollisuutensa perhettään ja seurakuntaa kohtaan?
◻ Mitä huomattavia ominaisuuksia vanhinten pitäisi ilmaista ollessaan tekemisissä toisten kanssa?
◻ Miksi on tärkeää, että vanhin ’pysyy lujasti luotettavassa sanassa’?
◻ Miksi meidän pitäisi olla kiitollisia seurakunnassa vallitsevasta vanhimmistojärjestelystä?
[Kuva s. 22]
Vanhin menettelee viisaasti käyttäessään aikaa kenttäpalvelukseen perheensä kanssa
[Kuva s. 23]
Hän järjestää aikaa myös tervehenkiseen virkistäytymiseen perheensä jäsenten kanssa