Lempeys ja itsehillintä kantavat rauhaisaa hedelmää

”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” – Jaak. 3:13, 18.

 1. a) Mitkä ovat Jumalan hengen rauhaisia hedelmiä? b) Jotta näistä hedelmistä saataisiin yltäkylläinen sato, niin mihin varokeinoihin on ryhdyttävä?

JEHOVAN tahto on, että hänen onnelliset todistajansa tuottavat jatkuvasti yltäkylläistä hengellisten hedelmien satoa. Tätä Jumalan hengen satoa eivät muodosta yksistään hyvyys, usko, ilo, rakkaus ja ystävällisyys, vaan myöskin rauha, lempeys, pitkämielisyys ja itsehillintä. Jos nyt on kannettava tällaisia herkullisia hedelmiä, niin ei ole ainoastaan siemen kylvettävä oikeissa olosuhteissa, vaan yhtä tärkeätä on, että on myös kylvettävä oikealaatuista siementä. Jehovan muinainen laki kielsi Israelia kylvämästä sekalaista siementä eli kahdenlaista siementä yhdessä. Ja Jeesus sanoi: ”Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.” Varmistaudu siis siitä, että kylvät ainoastaan hyvää laatua, oikeaa laatua olevaa siementä. ”Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” Apostoli lisää sitten tämän merkityksellinen kohdan: ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” – 3. Moos. 19:19; 5. Moos. 22:9; Matt. 7:16, 18; Gal. 5:22, 23; 6:7–10.

 2. a) Sopiiko antautuneen palvelijan tavoitella valvojaksi määräämistä? b) Ennen kuin joku on pätevä valvojaksi, niin millainen maine hänellä täytyy olla?

² Asiain teokraattisessa järjestelyssä on eräät palvelijat asetettu Jumalan lauman valvojiksi. (Apt. 20:28) Heidän täytyy tällaisissa vastuuasemissa ottaa johto rauhaisan hedelmän kantamisessa ja sen tekemisessä, mikä on hyvää kaikkia, erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat heidän yhteydessään ja ovat heidän uskollisia veljiään ja sisariaan Jumalan seurakunnassa. Raamattu sanoo, että Herran antautuneelle palvelijalle on suositeltavaa tavoitella määräystä valvojan virkaan. Tämä siksi, että on täytettävä korkeimmat vaatimukset, ennen kuin joku on pätevä palvelemaan tässä ominaisuudessa. Jotta henkilö voisi saada toimen Jehovalta valvojana, niin hänellä täytyy ”olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta”, että hän ei ole ”juomari, ei tappelija, . . . ei riitaisa”. Hän ei saa olla koskaan tappelunhaluinen, ei koskaan pomomainen eikä omavaltainen eikä käskevä, ei milloinkaan laumaa mahdikkaasti masentava, ei ärsyttävä eikä riitelevä. Täyttääkseen Jehovan korkeat mittapuut hänen täytyy päinvastoin olla ”raitis, maltillinen, säädyllinen”, ja hänen on oltava ”lempeä” kaikille, toisia ihmisiä ja heidän pulmiaan ymmärtävä, osoittaen ”kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”. – 1. Tim. 3:1–3, 7; Tiit. 3:2.

 3. Minkä hyvän neuvon valvoja Paavali antoi Timoteukselle ensimmäisen kirjeensä kuudennessa luvussa?

³ Nuori mies Timoteus oli tällainen pätevä valvoja varhaiskristillisessä seurakunnassa, ja apostoli ja valvoja Paavali antoi hänelle eräitä hyviä neuvoja sen suhteen, mitä on tehtävä, kun pahansuopaisuutta, kateutta ja kiivaita väittelyitä syntyi. Timoteukselle sanottiin, että seurakunnan keskuudesta nousee eräitä, jotka ovat ylpeyden pöyhistämiä ja henkisesti sairaita oppikysymyksistä. Apostoli sanoi, että tällaisista seikoista ”syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet”. Mitä Timoteuksen piti tehdä sellaisissa olosuhteissa? Hänelle sanottiin, ettei hänen pitänyt olla missään tekemisissä noiden häiriönaiheuttajien eikä heidän myrkyllisen sappensa kanssa. Hänen piti kiiruhtaa pois ja paeta heidän pahuudestaan ja tavoitella ”vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta [mielen lempeyttä, Um]”. Paavali asetti tässä lempeämielisyyden samaan luokkaan viiden muun tärkeän vaatimuksen kanssa. – 1. Tim. 6:4, 5, 11.

 4, 5. a) Keille apostoli Paavali muistutti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä olemaan lempeitä ja miksi? b) Mitä vaaditaan tässä suhteessa kahdennenkymmenennen vuosisadan kristityiltä?

⁴ Eräälle toiselle ensimmäisen vuosisadan valvojalle, jonka nimi oli Tiitus, sanottiin, että hänen velvollisuutensa ylivalvojana oli muistuttaa seurakunnalle jatkuvasti, ”etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.” (Tiit. 3:1–3) Syyksi lempeämielisyyteen kaikkia kohtaan Tiituksen piti muistuttaa seurakunnille, miten ystävällinen ja rakkaudellinen Jumala itse oli ollut meille, koska hän ei pelastanut meitä minkään meidän suorittamiemme vanhurskaitten tekojen tähden, mitkä olisivat velvoittaneet Jumalaa toimimaan meihin nähden, vaan pelasti meidät Jeesuksen Kristuksen, itsensä uhranneen Poikansa, välityksellä meihin kohdistamansa jumalallisen armon mukaan. Millaista vertaansa vailla olevaa lempeyttä tämä ilmaisikaan Korkeimman Jumalan puolelta meitä kohtaan! Kuinka pitkämielinen Jumala onkaan ollut tämän lempeyden ohella meitä ihmisiä kohtaan kautta vuosisatojen tähän saakka! Se ei johdu siitä, että Jumala olisi hidas tai välinpitämätön, vaan siitä, että hän ei halua meidän tuhoutuvan. Hän on halunnut meidän saavan tarvittavan ajan tullaksemme pelastukseen johtavaan katumukseen. Näin ollen me voimme katsoa Jumalan meihin kohdistaman lempeän kärsivällisyyden merkitsevän pelastumistamme. – Tiit. 3:4–7; 2. Piet. 3:9, 15.

⁵ Kristityiltä valvojilta ei odoteta nykyään sen vähempää. Heidänkin täytyy muistuttaa jatkuvasti seurakuntia olemaan ”meidän Pelastajallemme, Jumalalle”, nöyrästi kelvollisia ja halukkaasti alamaisia sekä mukailemaan hänen esimerkkiään käyttäytymisessämme toisia kohtaan, kun kohtelun lempeys on kysymyksessä. Hänen Poikansa, ”meidän Pelastajamme Jeesus Kristus”, noudatti taivaallisen Isänsä esimerkkiä tässä suhteessa, ja meidän pitäisi tehdä samoin.

VALVOJAT, KAITKAA JUMALAN LAUMAA!

 6, 7. a) Mikä eläin kuvaa hyvin Herran kansaa ja miksi? b) Miten Pietari ja Paavali kehottavat niitä, joilla on tehtävänä Jumalan lauman ylivalvonta?

⁶ Meillä on eräitä erittäin hyviä syitä tarkastella, miksi Raamattu viittaa toistamiseen Herran kansaan ”lampaina” ja vertaa sitä niihin eikä muihin eläimiin, kuten esimerkiksi lehmiin, sikoihin, muuleihin, karhuihin, susiin, koiriin tai vuohiin. Lammasten paimenet johdattelevat helposti lampaita. Ne ovat lempeämielisiä, sävyisiä ja rauhaisia eläimiä oman lajinsa keskuudessa sekä myöskin toisia eläimiä kohtaan. Kaikilta muilta hyvin tunnetuilta eläimiltä puuttuu eri määrissä näitä haluttavia ominaisuuksia. Ja koska lampaat ovat niin lempeitä, niin paimenten täytyy kohdella niitä sen mukaisesti. Apostoli Pietari kirjoittaa Jumalan lauman valvojille, jotka pyhä henki on asettanut niiksi: ”Vanhimpia [valvojia] teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin [valvoja] . . . kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan ollen laumalle esikuvina.” – 1. Piet. 5:1–3.

⁷ Ottakaa tämä huomioon, kaikki valvojat ja apulaispalvelijat! Te paikallisseurakuntien virkaanasetetut palvelijat, kierrospalvelijat, piiripalvelijat, haaratoimistonpalvelijat, vyöhykepalvelijat – kaikki te kypsät vaikutusvaltaiset miehet, jotka Jehovan pyhä henki on asettanut pitämään huolta hänen onnellisesta laumastaan ja kaitsemaan sitä – älkää unohtako koskaan, että teidän täytyy olla poikkeuksellisen rauhaisia, rakkaudellisia, lempeitä, kärsivällisiä, säyseitä ja ystävällisiä, varsinkin Herran arkatuntoisia lampaita kohtaan, jotka ovat teidän valvovassa huollossanne ja hoivassanne. Älkää unohtako milloinkaan, että teillä täytyy olla nämä ominaisuudet sitä ennen ja sen jälkeen, kun teitä suositellaan määrättäviksi erityisiin huoltajan asemiin tässä teokraattisessa yhteiskunnassa. ”Valvojan”, on kirjoitettu, ”täytyy olla Jumalan taloudenhoitajana vapaa syytöksistä, ei itsepäinen [ei, vaan Jumalan tahdon ohjaama], ei taipuvainen vihaan, ei juopunut rähisijä, ei tappelija, ei epärehellisen voiton ahnehtija, vaan muukalaisia rakastava, hyvyyttä rakastava, terve mieleltään, vanhurskas, laupias, itsensä hillitsevä, lujasti luotettavassa sanassa pysyvä opettamistaitoonsa katsoen, jotta hän olisi kykenevä sekä kehottamaan opilla, mikä on hyödyllinen, että nuhtelemaan niitä, jotka panevat vastaan.” – Tiit. 1:7–9, Um.

 8. a) Mistä syystä ei Mooseksen sallittu mennä Luvattuun maahan? b) Miksi valvojalle on tärkeintä omata aina täydellinen itsehillintä?

⁸ Itsehillinnän eli oman henkensä hillitsemisen täytyy olla oma-aloitteinen. Itsehillintää täytyy valvoa valppaasti ja vartioida ja harjoittaa alituisesti, jotta se olisi tehokkaan käyttökelpoinen tarvittaessa. Muista valvoja Moosesta, josta on kirjoitettu: ”Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3) Kuitenkin tämä sama Mooses menetti pääsyn Luvattuun maahan vain siksi, että hän kadotti yhdessä ainoassa vihan puuskassa mielensä itsehillinnän. Tämän tähden ei valvoja saa milloinkaan tulla huolimattomaksi eikä menettää mielensä hillintää, ei hetkeksikään. Jos hänellä ei ole itsehillintää eikä hän pysty hallitsemaan luonnettaan, niin hän on, kuten Sananlaskut sanoo, ”kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla”. Uskollisten valvojien täytyy päinvastoin olla vahvasti linnoitettuja ja luotettavia tarvittaessa, kykeneviä antamaan suojaa, tukea ja puolustusta heikommille seurakunnassa, ja he voivat tehdä tämän ainoastaan, jos heillä on aina lempeyttä itsehillinnän yhteydessä. – 4. Moos. 20:9–12; Sananl. 25:28.

 9. a) Miten kapinallisille tulee antaa nuhde ja oikaisu? b) Jos seurakunnassa tai sen ulkopuolella herää vastustusta, niin eikö ole oikeutta menettää mielenmalttia ja tulla tulisesti kiivastuneeksi?

⁹ Kuten jo olemme osoittaneet Raamatun lainauksin, niin valvojan täytyy pitää lujasti kiinni Jumalan luotettavasta Sanasta, ja hänen täytyy kyetä opettamaan sitä, mikä on tervettä, ja ”nuhtelemaan niitä, jotka panevat vastaan”. Toisinaan käy sen tähden valvojalle välttämättömäksi nuhdella ja oikaista niitä, jotka menettävät tasapainon ja menevät harhaan ajatuksiltaan, ojentaa niitä, jotka vastustavat totuutta. Mutta tätä neuvoa ei tule milloinkaan antaa komentavalla eikä sotaisalla tavalla eikä vihan puuskassa. Vanha sanonta kuuluu: ’Taistele tulta vastaan tulella’, mutta Jehovan järjestössä on tällainen menettely täysin sopimaton. On paljon parempi taistella kirjaimellista liekkiä vastaan kylmällä vedellä kuin heittää siihen kuumaa räjähtävää sekoitusta. Samoin on myös jumalallisen viisauden ja neuvon mukaista hillitä kiivaita riitoja seurakunnassa Jumalan Sanasta otetulla jäähdyttävällä ja virvoittavalla totuuden vedellä tyynellä ja lempeällä tavalla. Jumalallinen viisaus sanoo: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.” ”Pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen.” Kärsivällinen valvoja, joka puhuu totuutta ystävällisellä ja lempeällä tavalla, on tosiaan täysin pätevä käsittelemään kaikenlaista seurakunnassa nousevaa vastustusta, sillä totisesti hänen kielensä on hillittynä ja käytettynä Jehovan ohjauksen mukaan valtava ase, niin voimakas todellakin, että ”leppeä kieli murskaa luut”. Näiden totuuden periaatteitten mukaisesti sanoo kaikille valvojille lähetetty apostoli Paavalin teokraattinen ohje: ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita.” – Sananl. 15:1, 18; 25:15; Saarn. 7:8; 2. Tim. 2:24, 25.

10. Missä tarkoituksessa niitä nuhdellaan, jotka hairahtuvat uskosta, ja miten hengellisesti sairaita tulee siis kohdella?

¹⁰ Tarkoituksena nuhteen antamisella niille, jotka ovat vastustelijoita, tai niille, jotka hairahtuvat pois uskosta, tulee olla Jumalan lauman suojeleminen turmelevilta vaikutuksilta ja vääriltä viisasteluilta ja samalla niiden ennallistaminen – ei tuhoaminen – jotka erehtyvät. ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.” Jos terveitä lampaita täytyy hoitaa hellästi, niin kuinka paljon enemmän pitäisikään sairaisiin lampaisiin kiinnittää sävyisää huomiota! Niiden valvojien, jotka ovat hengellisesti vahvoja ja kypsiä, tulee siis osoittaa hellää huomaavaisuutta, kun he yrittävät auttaa ja tukea hengellisesti sairaita. Muistakoot he, että lampaat eivät ole heidän. Lampaat ovat Herran. Älkää kohdelko siis heitä koskaan kuin palkkalaiset, vaikka he hetkeksi menisivätkin harhaan. Mutta kun ”raatelevat sudet” hiipivät laumaan lampaiksi pukeutuneina turmellakseen lauman, silloin valvojat menettelevät uskollisina paimenina nopeasti heidän kanssaan sen mukaisesti, mitä he todellisuudessa ovat. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” – Gal. 6:1; Matt. 7:15; Joh. 10:11–13; Apt. 20:29, 30; 1. Kor. 5:9–13.

11. Vaaditaanko siltä vähemmän nöyryyttä, lempeyttä, itsehillintää jne., joka ei ole valvoja eikä apulaispalvelija?

¹¹ Kaikki tämä Jehovan henkeytetystä Sanasta saatava ihmeellinen neuvo ja viisaus, mikä on tässä tarkoitettu niin selvästi valvojille ja apulaispalvelijoille, soveltuu yhtä voimakkaana jokaiseen Jehovan todistajaan. Älköön kukaan vasta-alkava, lapsi totuudessa tai myöskään kukaan, joka on ollut koko elinikänsä Jehovan järjestön mukana, ajatelko hetkeäkään, että häneltä vaadittaisiin vähemmän kuin niiltä, jotka ottavat johdon, kun on kysymys heidän kantamansa hedelmän laadusta. Jumala ei katso henkilöön, sukupuoleen eikä ikään. Samoin kuin muinaisessa Israelissa, samoin on nytkin sama laki kaikilla, niin valvojilla kuin kansallakin, niin muukalaisilla kuin vierailla. Kaikki ovat samassa taistelussa, samassa kilpailussa elämästä tai kuolemasta. Juoskoot sen tähden kaikki niin kuin Paavali neuvoi: ”Jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; . . . Minä . . . siis . . . kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” Kun Paavali kirjoitti ”Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa”, niin hän puhui kaikille tosi kristityille sanoen: ”Niin kehoitan siis minä, . . . teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa [mielen lempeydessä, Um] ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä; yksi ruumis.” Kaikkien tässä seurakuntaruumiissa olevien on säilytettävä tämä Kristuksen rauha ja ykseys. Mitä siis vaaditaan valvojilta mielen lempeydessä, kärsivällisyydessä, sävyisyydessä, itsehillinnässä, pitkämielisyydessä, nöyryydessä, rakkaudessa jne., sitä vaaditaan myös jokaiselta Jehovan antautuneeseen kansaan kuuluvalta. – 2. Moos. 12:49; 3. Moos. 24:22; 1. Kor. 9:25–27; Ef. 1:1; 4:1–4.

LEMPEYDEN JA ITSEHILLINNÄN HARJOITTAMINEN KOTONA

12. Missä havaitaan puuttuvan lempeyttä ja itsehillintää, ja mihin se on johtanut?

¹² Eräät elämän visaisimmat pulmat liittyvät kotiin. Me havaitsemme onnettomien naineitten ihmisten kasvavan määrän, vanhempien ja lasten vallalla olevan rikollisuuden, rikkoutuneitten kotien kauhistuttavan lukumäärän ja avioerojen kohoavan luvun todistuksina tämän vanhan maailman muodostaman onnettoman yhteiskunnan romahduksesta ja moraalisesta rappeutumisesta. Miehet ja vaimot kinastelevat ja riitelevät yksityisesti ja julkisesti. Nuorisorikollisuutta ilmenee lapsellisista kiukun purkauksista ja vähäisistä vihan kuohahduksista avoimiin hyökkäyksiin vanhempien kimppuun ja heidän murhiinsa asti. On liian ilmeistä, että rauha ja tyyneys ei asusta näissä pirstoutuneissa kodeissa, koska niistä puuttuu täydelleen Kristuksen omaama lempeys ja itsehillintä.

13. Kun aviomiehet ja -vaimot täyttävät toisaalta Jumalan tahdon, niin millaiset onnelliset kotiolot vallitsevat?

¹³ Jos mies ja vaimo ovat Jehovan onnellisia todistajia, niin tällaisia valitettavia olosuhteita ei ole. Miksi ei? Yksinkertaisesti siksi, että samat kärsivällisyyden, lempeyden, pitkämielisyyden, suvaitsevaisuuden ja luonteen hillinnän kristilliset periaatteet, joita kehitetään ja harjoitetaan seurakunnassa, siirretään perhepiirinkin elämään. ”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.” Ja sekä miehille että vaimoille on annettu tämä neuvo: ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan.” Ei ole ehdottomasti mitään selitystä eikä syytä, eikä ole mitään niin suuria pulmia eikä ratkaisevia sattumia, mitkä oikeuttaisivat naineet ihmiset menettämään malttinsa ja tunteittensa hallinnan. Jos miehet ja vaimot toteuttavat Jumalan tahdon, niin heidän täytyy olla aina lempeämielisiä, ystävällisiä, huomaavaisia ja suvaitsevaisia toisiaan ja lapsiaan kohtaan. – Kol. 3:18, 19, 13.

14. Jos huonekunta on erimielinen, niin mitä neuvoa kristityn puolison tulee noudattaa?

¹⁴ Kaikki tämä on hyvää, sanoo joku, teokraattisessa kodissa, missä sekä mies että vaimo ovat antautuneita Jumalan palvelijoita, mutta miten on sellaisen kodin laita, missä kenties kristitty vaimo on naimisissa miehen kanssa, joka ei ole totuudessa? Nykyään on paljon sellaisia koteja, ja kun kodin pää ei ole tosi kristitty, niin hän menettää toisinaan varmasti mielenmalttinsa ja on järjetön ja suorastaan halpamainen. Mutta tämä ei oikeuta vaimoa hylkäämään onnellista tilaansa ja yhtymään miehensä onnettomaan mielentilaan. Antautuneen puolison tulee tällaisissa olosuhteissa noudattaa Jumalan tahtoa, mikä on: ”Te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin [miehet], jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, . . . teidän kaunistuksenne . . . olkoon hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” Näin tehden nauttii antautunut lempeämielinen vaimo onnea ja tyytyväisyyttä, mihin hänen tylyluonteinen miehensä ei osallistu. – 1. Piet. 3:1–4.

15. Mitä Raamatun neuvoa tulee niiden vanhempien noudattaa, joilla on pieniä lapsia, jos he haluavat kotinsa olevan siunattu rauhalla ja tyytyväisyydellä?

¹⁵ Kristillisen kodin vanhempien ei täydy olla lempeämielisiä ainoastaan toisiaan kohtaan, vaan heillä on oltava sama mielenlaatu myöskin lapsiaan kohtaan. ”Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” Lasten kuri on ehdottomasti välttämätön, sillä Jehova neuvoo: ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä. Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.” Kun vanhemmat käyttävät oikaisevaa kuria, niin se on rakkauden eikä vihan ja pahantahdon teko lasta kohtaan. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” – Ef. 6:4; Sananl. 29:15, 17; 13:24.

16. Miten tärkeä vanhempien oikaisu on teille, lapset, jotka haluatte elää Jumalan uudessa maailmassa?

¹⁶ Muistakaa nyt, te lapset – ja tämä käsittää myöskin kaikki teidät toisella kymmenellä olevat – pitäkää mielessänne, että tämä Jehovan määräämä kuri on lääkettä teidän hyväksenne, koska tottelemattomuus, uppiniskaisuus ja vihan puuskat ovat synnin ja kuoleman teitä, ja ne ovat kietoutuneet teidän sydämeenne jo teidän syntymästänne lähtien. Jos te haluatte elää Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa, niin nämä demoniset perinnölliset taipumukset täytyy juuria tehokkaasti pois ja korvata jumalallisilla ominaisuuksilla, ja vanhempien oikaisuvitsa auttaa tämän tekemisessä. ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” – Sananl. 22:15.

17. a) Selitä, miksi muinaisessa Israelissa ei ollut lainkaan nuorisorikollisuutta, kun Jehovan lakeja noudatettiin. b) Miksi nuorisorikollisuuspulma on itse asiassa olematon Jehovan todistajain joukossa nykyään?

¹⁷ Saattaa olla harvinaisia tapauksia, joissa lapsi on niin paatunut itsepäisyydessään, ettei kurituksen vitsakaan voi ajaa sitä pois. Jehova neuvoi Israelin päivinä vanhempia viemään sellaisen kapinallisen kaupungin isien luo, ja he vuorostaan veivät tuon parantumattoman ulos ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Sellaisessa järjestelmässä ei ollut keitään nuorisorikollisia. (5. Moos. 21:18–21) Samoin ei nytkään Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta voi eikä tahdo suvaita nuorisorikollisuutta keskuudessaan. Välttääkseen siis mahdollista kuolemantuottavaa iskua, seurakunnasta erottamista, viisaat teokraattiset lapset noudattavat ja seuraavat sitä, mitä Jumalan Sana sanoo: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.” ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa [tämä ei jätä mitään ulkopuolelle], sillä se on otollista Herrassa.” ”Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt”, sanoo Sananlaskut, ”äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhentunut.” – Ef. 6:1; Kol. 3:20; Sananl. 23:22.

18. Missä suhteissa Jehovan järjestö on kuin Eedenin puutarha kauniine hedelmineen, ja miten tämä on käynyt mahdolliseksi?

¹⁸ Olkootpa siis Jehovan todistajat naineita tai naimattomia, aikuisia tai nuoria, jäännöstä tai ”suurta joukkoa”, valvojia tai eivät, niin he kaikki voivat Jumalan pyhän hengen avulla ja harjoittamalla lempeyttä ja itsehillintää tuottaa yltäkylläistä ja milloinkaan loppumatonta rauhaisan hedelmän satoa. Heidän järjestönsä on Jehovan rakkaudellisessa valvontahuollossa rauhan ja ykseyden kauneudessa kuin Eedenin puutarha. Tämä johtuu siitä, että jokaisella on syvä kunnioitus ja rakkaus Jehovan lakeja ja käskyjä kohtaan, ja hän yrittää innokkaasti ja antaumuksellisesti toteuttaa kaikessa Jumalan tahdon. ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.” ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.” – Sananl. 3:1, 2; Ps. 119:165.

19. Vain miten voivat ne, jotka rakastavat rauhaa ja tyytyväisyyttä, olla varmoja siitä, että he saavat nauttia siitä iankaikkisesti?

¹⁹ Kaikkialla olevat kaikki hyvää tahtovat ja rauhaa ja ykseyttä rakastavat ihmiset, jos te haluatte osallistua kaiken ylittävään onneen ja elää iankaikkisessa rauhassa ja tyytyväisyydessä paratiisipuutarhassa Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa, niin liittykää silloin nopeasti Jehovan rauhaa rakastaviin todistajiin ja olkaa yhdessä heidän kanssaan lempeämielisiä, tyyniä, rakkaudellisen kärsivällisiä, itsenne hillitseviä. Totelkaa jatkuvasti Jumalan tahtoa, mikä sisältää Psalmin 37: ”Älä vihastu pahain tähden, . . . he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho. . . . Herkeä vihasta ja heitä kiukku, . . . Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät [lempeämieliset] perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Ps. 37:1, 2, 8–11.