Uuden maailman lailliset perusteet
”Kun Jumala . . . vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla.” – Hepr. 6:17.
1. Oliko Paavali oikeutettu kirjoittamaan omille maanmiehilleen?
MIKÄ pani Paavalin, ”pakanain apostolin”, siis ei-juutalaisten kansojen apostolin (Room. 11:13), kirjoittamaan kirjeen Palestiinassa olevalle heprealaiselle kristilliselle seurakunnalle? Ei se, että Paavali olisi ylittänyt missään merkityksessä rajoja kirjoittaessaan omille maanmiehilleen. Hän ilmaisi kerran toisensa jälkeen suuren rakkautensa ja huolenpitonsa heitä kohtaan, ja hän tiesi, että he kuuluivat siihen tehtävään, mistä Herra Jeesus puhui Ananiaalle: ”Hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.” (Apt. 9:15) Mutta, lainataksemme Paavalin sanoja galatalaisille, hän arvosti sitä, ”että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen [sitävastoin] ympärileikatuille”. (Gal. 2:7) On näin ollen täytynyt olla erityinen syy, miksi Paavali kirjoitti tuon erittäin kiinnostavan ja opettavaisen kirjeen heprealaisille, vaikka hän itse sanookin tehneensä sen ”lyhykäisesti”. – Hepr. 13:22.
2. Mikä oli erityinen syy siihen, että Paavali kirjoitti heprealaisille?
2 Me uskomme, että se pakoittava syy, mikä tuli Paavalin mieleen hänen aikanaan, on herännyt jälleen meidän aikanamme. Älä tee erehdystä! Älä päättele tälle kirjoitukselle valitusta otsikosta, että siitä tulee joidenkin sellaisten käsitteellisten totuuksien tarkastelu, joita on tutkittu ainoastaan ulkokohtaisella tavalla. Me asetamme päinvastoin tämän asian, niinkuin Paavalikin, lukijaimme eteen, koska ”me haluamme kunkin teistä osoittavan samaa uutteruutta omataksenne toivon täyden varmuuden loppuun asti, jotta te ette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät lupaukset”. – Hepr. 6:11, 12, Um.
3, 4. a) Mihin todisteluun perustuen apostoli tekee vetoomuksensa? b) Millä tavalla me voimme odottaa tämän auttavan itseämme tänä aikana?
3 Apostoli ryhtyy sitten tämän tueksi kehittelemään todistelua, mikä muodostaa tutkielmamme pääperusteen. Hän muistuttaa meitä Jumalan Aabrahamille tekemästä lupauksesta, mikä annettiin valan vahvistuksella. Ihmiset käyttävät samanlaista menettelyä antaakseen laillisen takeen ja lopettaakseen siten kaiken mahdollisen kiistan. Ainoa ero on siinä, että kun ”ihmiset vannovat suurempansa kautta”, niin Jumala vannoi ”itse kauttansa”, ”koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa”. Jumala antoi siis tällä tavalla yltäkylläisen todistuksen ilmaistun päätöksensä muuttumattomuudesta lisäämällä valansa lupaukseensa ja tekemällä siten sanansa kaksinverroin luotettavaksi ja totuudelliseksi. Mitä varten? Jotta me ”saisimme voimallisen kehoituksen”, mikä varaa meille voimakkaan vastalääkkeen veltoksi tulemiselle. – Hepr. 6:13–18.
4 Me uskomme näin ollen, että meidän tätä osaa Jumalan Sanasta käsittelevässä tutkielmassamme on hyvää ainesta todellisen, käytännöllisen avun tarjoamiseksi monille tuhansille vastakiinnostuneille lukijoillemme sekä hyödyllisen tutkisteluaineiston varaamiseksi kaikille Jehovan todistajille ja ennen kaikkea heidän rohkaisemisekseen ponnistelemaan eteenpäin Jumalan pyhässä palveluksessa.
5. Mitkä kolme kysymystä heräävät tämän kirjoituksen otsikon johdosta?
5 Koska tähän sisältyy myös laillinen puoli, niin me haluamme hyötyä siitä menettelystä, mitä lakimiehet usein käyttävät tutkiessaan tarkoin eduskunnan hyväksymän lain tai hallituksen säädöksen sanamuotoa. He rajoittuvat ensin siihen erityiseen osaan, mikä koskee kyseessä olevaa asiaa, ja sitten he alkavat tutkia tarkkaan sitä osaa lause lauseelta, sana sanalta. Tätä menettelyä noudattaen me tahdomme tehdä itsellemme kolme seuraavaa kysymystä: 1) Mikä on uusi maailma? 2) Mitkä sen perusteet ovat? ja 3) Miten nämä perusteet on tehty laillisiksi?
UUSI MAAILMA
6. Miten kreikkalainen sana kosmos määritellään sattuvasti, ja mitä sanat ”uusi maailma” sisältävät?
6 On neljä erilaista kreikkalaista sanaa, jotka on käännetty ”maailmaksi” Kuningas Jaakon käännöksessä, mutta se, mikä meitä kiinnostaa erityisesti tällä kertaa, on kreikkalainen sana kosmos, mikä on käännetty yhdenmukaisesti ”maailmaksi” Uuden maailman käännöksessä. Tämä sana sisältää ajatuksen hyvästä järjestelystä eli asiainjärjestyksestä eikä viittaa kirjaimelliseen maahan yhdessäkään tapauksessa. Sanat ”uusi maailma” ilmaisevat johdonmukaisesti vanhan maailman olemassaolon. Tähän liittyy sen lisäksi todennäköisyys, että uusi maailma ottaa edellisen paikan, mikä tulee vanhentuneeksi ja häviää pois. Tämä päättely on perusteltu, ja raamatullinen ennakkotapaus tästä on esitetty siinä, kun Paavali ryhtyy pohtimaan uutta liittoa. – Katso Heprealaiskirjeen 8:13.
7. Miten ja missä Pietari osoittaa ”maailma”-sanan raamatullisen käytön?
7 Apostoli osoittaa 2. Pietarin kirjeen 3. luvussa hyvin selvästi, että ”maailman” muodostavat kuvaannolliset taivaat ja kuvaannollinen maa siinä merkityksessä, missä Raamattu käyttää tätä sanaa. Taivaat kuvaavat järjestelyn näkymätöntä hallitsevaa osaa, jotavastoin maa kuvaa näkyvää osaa, minkä me näemme ympärillämme. Apostoli puhuu taivaista ja maasta, mitkä hävisivät vedenpaisumuksen aikaan, vaikka kirjaimelliset taivaat ja kirjaimellinen maa eivät lakanneetkaan silloin olemasta. Hän sanoo sitten, että ”nykyiset taivaat ja maa ovat . . . talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään”. Esitettyään lisää yksityiskohtia siitä, miten nykyinen maailmanjärjestys häviää kokonaan, Pietari kertoo lopuksi uudesta maailmasta kirjoittaessaan: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:7, 13) Tämä liittyy kauniisti ja läheisesti siihen uusien taivaitten ja uuden maan lupaukseen ja suurenmoiseen kuvaukseen, mikä on ennustettu Jesajassa ja mikä on laajennettuna hehkuvin sanoin Raamatun viimeisessä kirjassa. (Jes. 65:17–25; Ilm. 21:1–4) Mutta mitkä ovat tämän uuden maailman perusteet?
UUDEN MAAILMAN PERUSTEET
8. Millä keinoilla uuden maailman hallitusta hoidetaan, ja miten tämä on vanhan maailman ja kristikunnan opetusten vastaista?
8 Uusi maailma ei ole ilman hallitusta. Tätä hallitusta hoidetaan valtakunnan avulla. Sana ”valtakunta” merkitsee tässä tapauksessa valtiota eli valtaa, minkä päänä on kuningas. Uutta maailmaa hallitseva Kuningas Kristus Jeesus toimii yhden ainoan valtakunnan kautta, mikä käsittää sekä taivaan että maan. Tämä on vastakohta vanhalle maailmalle, missä me havaitsemme olleen monta kuningasta ja valtakuntaa samanaikaisesti tähän päivään asti, vaikka tuolla vanhalla maailmalla onkin ainoastaan yksi näkymätön yleishallitsija, Saatana Perkele, joka on ”tämän asiainjärjestelmän jumala” ja joka on vielä maan päällä, valta-alueensa näkyvässä osassa. (2. Kor. 4:4) Tässä on yksi suurimmista ahneuteen, kateuteen, epäluuloisuuteen, riitaan ja sotaan johtavista syistä. Kristikunta opettaa yleensä, että Jumalan valtakunta tulee lopulta nykyisen maailman ja sen kansojen asteettaisen käännyttämisen, ikäänkuin kehitystapahtuman, kautta, kunnes saapuu aika, jolloin kaikki ovat valmiit vastaanottamaan Kristuksen Kuninkaana. Mutta tämä on täysin epäraamatullista ja työntäisi myöskin tuon tapahtuman yhä etäisempään tulevaisuuteen päätellen maailman olosuhteitten yleisestä suuntauksesta, ja me mainitsemme tässä yhden tai kaksi raamatunpaikkaa, mitkä heittävät valoa tähän kohtaan.
9. Miten Danielin ennustus valaisee tätä kohtaa, ja mitkä Jeesuksen sanat vahvistavat tämän?
9 Daniel näki yöllisessä näyssään ”Ihmisen Pojan kaltaisen”, jolle annettiin ”Vanhaikäisen [Jehovan]” toimesta ”valta, kunnia ja valtakunta”, mitkä eivät koskaan häviä eivätkä tule tuhotuiksi. (Dan. 7:13, 14) Sama ennustus kertoo tästä samasta ajasta ja osoittaa, mitä tapahtuu, kun Jumalan voideltu Kuningas ottaa valtansa: ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se [Jumalan valtakunta] on musertava kaikki ne muut [nykyisen maailman] valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se [Jumalan valtakunta] itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Dan. 2:44; katso myös Psalmia 2:7–9.) Jeesus itse ymmärsi tosiasiain olevan sopusoinnussa edelläolevan kanssa, mikä ilmenee hänen painokkaasta lausunnostaan, kun Pilatus teki hänelle kysymyksen hänen kuninkuudestaan. Jeesus sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 18:36, Um) Eikä tämän voida suinkaan selittää merkitsevän sitä, että Kristuksen valtakunta olisi yksinomaan taivaallinen, sillä Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan Jumalaa seuraavin sanoin: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niinkuin taivaassa, niin myöskin maan päällä.” (Matt. 6:10, Um) Jos haluat saada lopullisen vahvistuksen samalle profeetalliselle esikuvalle, mikä kertoo yksinvaltiuden vaihtumisesta ja sen seurauksista, niin viittaamme Ilmestyskirjan 11:15–18 olevaan raamatunkohtaan.
10. a) Miten Jumala käytti lihallista Israelia? b) Mikä ennustus annettiin Israelin hallituksesta, ja kuka ilmaistaan Siionin ”varmaksi perustukseksi”?
10 Mainittujen raamatunkohtien perusteella olisimme jo täysin oikeutetut sanomaan, että uuden maailman perusteet ovat ilmeisesti Kristuksessa Jeesuksessa, luvatussa ”Rauhanruhtinaassa”, jonka hartioilla uuden maailman hallitus lepää. (Jes. 9:5, 6) Mutta meillä on vielä suoranaisempikin vakuutus kuin tämä. Muinainen Israel ei ollut vailla hallitusta, ja Jumala käytti sitä kansaa tehdäkseen profeetallisia esikuvia paremmista ja suuremmista tulevista asioista. Se on Paavalin lausunnon perusteena läpi koko hänen heprealaisille kirjoittamansa kirjeen, missä hän puhuu Jumalan Israelille antamasta laista ”tulevan hyvän varjona”. (Hepr. 10:1) Tuon esikuvallisen teokratian hallitus toimi valtakunnan kautta, jonka keskus oli sen pääkaupungissa Jerusalemissa. Sen hallitsevaa osaa sanottiin Siioniksi, missä valtaistuin sijaitsi. Jumala antoi esittää tämän ennustuksen Siionista: ”Katso, minä lasken Siioniin perustukseksi kiven, koetellun kiven, varman perustuksen kallisarvoisen kulmakiven.” (Jes. 28:16, As) Jeesus Kristus on kiistattomasti tämä peruskulmakivi. Apostoli Pietari sovelluttaa suoraan edelläolevan ennustuksen Herraamme ja yhdistää sen toiseen samanlaista puhetapaa käyttävään ennustukseen, minkä hän lainaa: ”Siitä samasta kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakivi.” – 1. Piet. 2:6, 7, Um; Ps. 118:22; katso myös Luuk. 20:17; Apt. 4:11.
11, 12. Mihin kysymykseen tämä johtaa, ja mikä erityinen sana tähän sisältyy?
11 Vaikka juuri mainittujen raamatunkohtien kannalta katsoen onkin vain yksi ainoa perustus, tässä rakennuksen perustus, niin toiset raamatunpaikat puhuvat kuitenkin rakennuksen ”perustuksista” monikossa. Vielä toiset raamatunkohdat mainitsevat ”perustuksen” toisessa yhteydessä. Mutta ennenkuin katsomme tätä, niin haluamme tarkastaa seuraavaa kysymystä, miten uuden maailman perusteet tehdään laillisiksi, pitäen mielessämme jo tähdennetyn piirteen: että uusi maailma ja sen perusteet eivät merkitse vanhan uudelleenmuodostamista, vaan upo uutta asiainjärjestelmää.
PERUSTEET TEHTY LAILLISIKSI
12 Mitä tarkoitamme laillisilla perusteilla, ja mitä tarkoitetaan ”laillisella vakuudella”, mikä mainitaan Heprealaiskirjeen 6:16:nnessa (Um)? Kiinnitämme avuksesi huomiosi tässä eräitten sanojen kantamerkitykseen ja niiden johdannaisiin.
13, 14. Miten seuraavat sanat määritellään oikein: a) laillinen, b) laki ja c) sääntö?
13 Laillinen (engl. legal) merkitsee sitä, mikä on lain mukaista tai sallimaa. Laki (engl. law) merkitsee alkujaan toiminnan ohjetta eli käyttäytymisohjetta. Huomaa, että nämä molemmat englantilaiset sanat ja niiden vastineet muissa kielissä johtuvat kantasanasta lay. Laki (law) on siis se, mikä on asetettu (laid down), pantu paikoilleen eli vahvistettu.
14 Sääntö merkitsee menettelytapaa, säännöllistä käytäntöä, vakiintunutta tottumusta. Huomaa kussakin näistä sanoista esiintyvä katkeamattoman jatkuvaisuuden ajatus.
15. Millä tavalla nämä sanat ilmaisevat langenneen ihmisen perustarpeet?
15 Emmekö näe jokaisessa edelläolevassa sanassa samankaltaista ajatusta eli käsitettä, mikä tunkeutuu ihmisluonnon vaativien tarpeitten syvyyksiin asti ja ulottuu taaksepäin ihmisen historian alkuun asti? Siitä pitäen, kun ihminen murtautui pois Luojalleen osoittamansa täydellisen ja tottelevaisen kuuliaisuuden turvalliselta tieltä, hän on havainnut epätoivoisesti tarvitsevansa sitä, mihin hän voisi panna ehdottoman luottamuksensa ja mikä olisi lujaa ja kestävää. Nämä ominaisuudet puuttuvat nyt niin surullisesti. Hän tunsi tarvitsevansa sitä, mikä tarjoaisi turvallisuutta eli varmuutta sopusoinnussa lain kanssa ja lain tukemana. Toisin sanoen, ihmisen kanssakäymisessä toisten kanssa syntyi laillisen vakuuden tarve.
16. Mitä tarkoitetaan valan vannomisella ja mitä silmälläpitäen?
16 Tämä ei ole tuntunut missään inhimillisessä asiaintilassa enemmän kuin ihmisen sanoissa. Joku on saattanut antaa lupauksen, mutta mitä merkitystä sillä on, jos sen täyttämisestä ei ole varmuutta, varsinkin, jos kyseessä on vakavat asiat? Kun tilanne vaati, niin tuli sentähden jo patriarkallisen yhteiskunnan varhaisimmista päivistä lähtien tavaksi vannoa vala jokaisen tärkeän julistuksen, edesottamuksen tai lupauksen yhteydessä. Tämä tehtiin huutamalla avuksi jotain nimeä tai kohdetta tai vetoamalla johonkin nimeen tai kohteeseen, joka oli kaikkien osapuolten yhteisesti tunnustama korkeampi arvovalta kuin pelkkä inhimillinen arvovalta. Varsin luonnollisesti vedottiin korkeimpaan mahdolliseen arvovaltaan, toisin sanoen itseensä Jumalaan, tai hänen Sanaansa, Raamattuun. Valan vannominen merkitsee näin ollen vahvistamista tai juhlallisen julistuksen lausumista vedoten Jumalaan sen totuudellisuuden painottamiseksi, mitä vakuutetaan. Ja jos tällainen vala sisältää siinä yhteiskunnassa tai kansassa, missä se tehdään, sitovan laillisen velvoituksen, mihin liittyy seuraamusten eli rangaistusten uhka, jos todistetaan, että vala on rikottu, niin silloin on olemassa voimakkain ”laillinen vakuus”. Tämä merkitsee, mikäli se on inhimillisesti mahdollista, kuten Paavali sanoo, ”kaiken väittelyn loppua”. – Hepr. 6:16, Um.
17. Mille uuden maailman perusteet pohjautuvat pääasiassa, ja miten Pietari tähdentää Jumalan antaman sanan tärkeyttä?
17 Mielessämme tämä ihmisyhteiskuntaa koskeva valaisu me olemme paremmin valmistuneet ymmärtämään, miten uuden maailman perusteet tehdään laillisiksi. Miksi Kristuksesta Jeesuksesta tulee uuden maailman Kuningas? Koska hänen on todistettu epäilemättömästi olevan ennustettu Siemen, mihin viitataan tuossa Aabrahamille annetussa perustuslupauksessa ja minkä Paavali lainaa osaksi Heprealaiskirjeen 6:14:nnessä ja mikä lupaus loppuu sanoihin: ”Ja sinun siemenesi välityksellä siunaavat kaikki maan kansat varmasti itsensä.” (1. Moos. 22:18, Um) Jumalan lupauksen sana on uuden maailman pääasiallisin ja tärkein laillinen peruste, ja se määrää Kristuksen Jeesuksen sen oikeudenmukaiseksi Kuninkaaksi, koska sillä on ”laillinen vakuus” Jumalan valassa. Huomaa tämän tueksi, miten Pietari yhdistää läheisesti Jumalan sanan kuhunkin kolmeen maailmaan siinä kohdassa, minkä olemme jo maininneet. Maan järjestely määrättiin ensimmäisen maailman aikaan ”Jumalan sanan voimasta”. Sitten on määrätty nykyisen pahan maailman kohtalo ”samalla sanalla”. Ja lopuksi me odotamme innokkaasti vanhurskasta uutta maailmaa ”hänen lupauksensa mukaan”. (2. Piet. 3:5, 7, 13) On mahdotonta yliarvioida Jumalan puhuman sanan tärkeyttä ja ehdottomuutta.
18. Keiden puolesta ja millä tavalla Jumala on vahvistanut lupauksen sanansa?
18 Mitä Jumalaan itseensä tulee, ja kenties myöskin mitä hänen taivaassa oleviin uskollisiin ja täydellisiin luomuksiinsa tulee, niin ei Jumalalla ole vähintäkään syytä lisätä mitään lupauksen sanaansa tai vahvistaa sitä. Mutta, jos saamme käyttää tällaista sanontaa, niin Jumala ’vakuutti sen valalla’, kuten ilmaisevat sanat: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan”. (Hepr. 6:14; katso myös 1. Moos. 22:16.) Tuo vannottu vala tekee lupauksesta juhlallisen julistuksen, jolla on sitova voima, laillinen vakuus, mitä ei voida rikkoa. Koska vala on siis lisätty lupaukseen, niin meillä on se erittäin luja yhdistelmä, mikä muodostaa ne ’kaksi muuttumatonta asiaa, joissa Jumala ei ole voinut valhetella’. – Hepr. 6:18.
19. a) Mitä päätarkoitusta varten uusi maailma toimii? b) Onko Raamatun mukaista puhua uuden maailman ”perusteista” monikossa?
19 Jumalan valan sitoma lupaus muodostaa uuden maailman laillisen perusteen, koska uuden maailman toiminta Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, luvatun Siemenen, alaisuudessa tapahtuu juuri sitä tarkoitusta varten, että tuo aabrahamilainen liitto täyttyisi kokonaisuudessaan maan kaikkien sukukuntien siunaamiseksi. (1. Moos. 17:2) Ohimennen sanoen on ”liitto”-sanan merkitys kiinnostava, koska se liittyy läheisesti jo tarkastelemiimme muihin sanoihin, sillä sen kantamerkitys on laillisen pätevyyden omaava juhlallinen ja sitova sopimus kahden osapuolen välillä. Kysymys, mitä me kuitenkin haluamme nyt tutkia, koskee sitä, miten sopivaa on käyttää sanaa ”perusteet”, monikkomuotoa, ”laillisen” yhteydessä. On vähintään neljä tai viisi voimakasta syytä sen tekemiselle. Pankaamme kuitenkin suoraa päätä merkille, että uuden maailman hallituksella on rakennusperustukset. Paavali kertoo meille samassa Heprealaiskirjeessään, että Aabraham itse ”odotti sitä kaupunkia, jolla on [todelliset] perustukset.” (Hepr. 11:10) Katsokaamme nyt näitä hyviä syitä ottaen kunkin niistä vuorollaan.
20. Mitä muita ”kiviä” lisätään ”peruskulmakiveen”?
20 Ensimmäinen syy on siinä tosiasiassa, että Jumalan Aabrahamille vannoma vala on uuden maailman laillinen peruste. Vaikka ennustukset puhuvatkin ainoastaan yhdestä peruskulmakivestä rakenteellisessa merkityksessä, niin näiden ennustusten täyttymyksessä on kuitenkin nimenomaan sanottu, että toisiakin kiviä lisätään. Näiden toisten kivien todistetaan olevan sopusoinnussa samojen vaatimusten kanssa, mitkä on asetettu pääkulmakivelle, ja ne havaitaan arvollisiksi tulemaan liitetyiksi siihen läheisimmässä mahdollisessa yhteydessä, niinkuin kivet, jotka sopivat yhteen niin hyvin, että niiden väliin ei voi työntää kynäveitsen terääkään. Kirjoittaessaan kristityille uskoville, joilla on ”elävä toivo” osallistua Kristuksen kanssa katoamattomaan taivaalliseen perintöön, Pietari sanoo: ”Tulkaa hänen [Kristuksen] tykönsä, elävän kiven tykö, . . . ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi.” Toiset perustuksiin kuuluvat ovat sentähden apostoleja: ”Kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.” (1. Piet. 2:4, 5; Ilm. 21:14, 19; katso myös Efesolaiskirjeen 2:20–22.) Tämä on yhtäpitävä Paavalin todistelun kanssa, että vaikka Aabrahamille annettu alkuperäinen lupaus puhuikin ainoastaan yhdestä siemenestä: ”’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus”, niin hän osoittaa sitten, että kaikki, jotka ovat ”Kristukseen kastetut” ja jotka ovat hänen yhteydessään, ovat todellisuudessa ”Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan”. (Gal. 3:16, 26–29) Nämä rakennuksen perustukset saivat ’laillisen vakuuden’ Jumalan valasta, jonka hän teki Aabrahamille antamansa lupauksen tueksi.
21. Minkä muun valalla vahvistetun lupauksen Jeesus täyttää kuin sen, että hän on Aabrahamin Siemen?
21 Toinen syy on, että Kristus täyttää toisenkin valalla vahvistetun lupauksen sen lisäksi, että hän täyttää Aabrahamille annetun, valan vahvistaman lupauksen. Tällä kertaa se koskee ylimmäisen papin virkaa. Huomaa, että tämä tulee Paavalin Heprealaiskirjeen jälkipuoliskossa, luvussa 6, esittämän todistelun huippukohtana, mitä lukua olemme tarkastelleet tässä ja missä hän selittää lopulta ”edelläjuoksijasta”, joka on jo mennyt ’esiripun sisäpuolelle’, so. itse taivaaseen, meidän hyväksemme, nimittäin ”Jeesus . . . tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti”. (Hepr. 6:19, 20) Paavali jatkaa sitten Heprealaiskirjeen 7. luvussa melko pitkästi osoittaakseen, miten suuri tämä Melkisedek oli, suurempi Aabrahamiakin, joka antoi hänelle kymmenykset, ja varmasti suurempi kuin Aabrahamin jälkeläinen Leevi, leeviläispapistokin mukaanluettuna. Paavali paljastaa lopulta Jeesuksen vieläkin suuremman ylimmyyden, sanoessaan, että Jehova määräsi Jeesuksen ylimmäiseksi papiksi ”vannotulla valalla” Psalmin 110:4 täyttymykseksi, missä psalmissa sanotaan: ”Herra [Jehova] on vannonut eikä sitä kadu: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan’.” (Hepr. 7:20, 21, 28) Tämä ’vannottu vala’ on toinen uuden maailman laillinen peruste Jumalan Aabrahamille vannoman valan lisäksi.
22. Miksi Jumala varasi uuden liiton, ja miten se on yksi uuden maailman perusteista?
22 Huomasitko Paavalin sanovan, että Jeesuksen tuleminen ylimmäiseksi papiksi vannotun valan perusteella merkitsi todellisuudessa sitä, että Jeesus oli ”se, joka on annettu paremman liiton pantiksi [vakuudeksi, takuuksi]”? (Hepr. 7:22, Um) Tämä ”parempi liitto” on uusi liitto, ja tämä seikka tuo meidät luettelomme kolmanteen syyhyn. Onko se yksi uuden maailman laillisista perusteista? Totisesti se on, niinkuin apostoli todistaa selvästi Heprealaisten 8. ja 9. luvussa. Hän osoittaa, että uusi liitto menestyy siinä, missä lihallisen Israelin huoneen kanssa tehty aikaisempi liitto epäonnistui. Lainaten Jeremian 31:31–34, missä uuden liiton ehdot on esitetty, Paavali selittää, että Jumala moitti sekä edellistä (laki-) liittoa että sen alaista kansaa, mikä ilmenee siitä, että Jumala sanoi tuosta kansasta: ”He eivät pysyneet minun liitossani, niin että minä lakkasin pitämästä heistä huolta.” (Hepr. 8:9, Um) Edellinen liitto osoittautui kykenemättömäksi antamaan todellista apua, eikä se tuottanut kansaa Jehovan nimelle. Uusi liitto on sitävastoin kauttaaltaan parempi, kuten Paavali osoittaa yksityiskohtaisesti kahdessa mainitsemassamme luvussa (Heprealaisille 8 ja 9) ja tähdentää, että Jeesus on ”vastaavasti paremman liiton välittäjä, mikä liitto on laillisesti perustettu paremmille lupauksille”. (Hepr. 8:6, Um) Uusi liitto tuottaa tosiaan kansan, joka tekee vilpittömästi ja mielellään Jumalan tahdon, koska hänen lakinsa on kirjoitettu ’heidän mieleensä ja sydämeensä’. Se tuottaa kansan, johon kuuluvien omatunto on puhdistettu Kristuksen vuodatetulla verellä, mikä on sopiva apu, ja tekee siten heille mahdolliseksi ”suorittaa pyhää palvelusta elävälle Jumalalle” (Um) ja saavuttaa lopulta ”iankaikkinen perintö” sekä muodostaa Kristuksen kanssa osa uuden maailman hallituksesta. – Hepr. 9:14, 15.
23. Kun etsimme luvattua siementä, niin mikä muu valalla vahvistettu lupaus tulee ilmi?
23 Mikä on neljäs syy? Kun Jumala antoi lupauksen Aabrahamille, niin hän ei sanonut ensiksi mitään kuninkaasta eikä valtakunnasta, vaan vasta myöhemmin. (1. Moos. 12:1–3; 17:15, 16) Kun me nyt seuraamme luvatun siemenen sukulinjaa isä Aabrahamista eteenpäin, niin tulemme Daavidiin, josta tehtiin Israelin, esikuvallisen teokratian, kuningas Jehovan valinnalla ja määräyksellä. Jumala teki Daavidin kanssa juhlallisen liiton ja lisäsi siihen valalla vahvistetun lupauksen, mikä on ilmaistu seuraavin sanoin: ”Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: ’Minä vahvistan sinun jälkeläisesi [siemenesi] ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen’.” (Ps. 89:4, 5) Tämä Daavidin kuninkaallinen siemen on Kristus Jeesus, kuten Pietari todistaa henkeytetyssä puheessaan, minkä hän piti Israelin miehille helluntaipäivänä pyhän hengen vuodatuksen jälkeen, kun hän sanoi: ”Koska hän [Daavid] nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta.” (Apt. 2:30, 31; katso myös Luukkaan 1:32, 33.) Meillä on näin ollen tässä varmasti jälleen eräs uuden maailman laillinen peruste, mikä on tehty laillisesti varmaksi Jumalan valan vahvistamalla lupauksella.
24. a) Mikä suhde lunnailla on Jumalan päätökseen? b) Miten lunnaitten nähdään olevan yksi uuden maailman laillisista perusteista?
24 Ehkä jotkut lukijamme ovat odottaneet näkevänsä Kristuksen lunastusuhrin mainittavan ensiksi tai ainakin aikaisemmin tässä syitten luettelossa. Mutta me olemme tarkoituksellisesti jättäneet sen viimeiseksi. Miksi? Koska Jumalan päätös, mikä tarkoittaa sitä, mitä hän on määrännyt ja asettanut itselleen tavoitettavaksi päämääräksi, on tärkeämpi kuin siihen liittyvät välttämättömät keinot. Me emme väheksy lunnaitten tärkeyttä välttämättömänä keinona ja varauksena silmämääränä olevan tavoitteen saavuttamiseksi, ja me muistamme, että Jumalan valalla vahvistama lupaus annettiin Aabrahamin uhrattua Iisakin, mikä kuvaa Jehovan suorittamaa ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhraamista. (1. Moos. 22:1–18; Joh. 3:16) Lisäksi myönnämme auliisti, ettei yhtään Jumalan päätöksen edellämainittua kohtaa, jotka sisältyvät juuri tarkastelemiimme neljään syyhyn, olisi voitu toteuttaa menestyksellisesti, jollei koko ihmiskuntaa painavaa epäkelpoisuutta olisi ensin poistettu, ja ennenkuin tämä oli tapahtunut. ”Epäkelpoisuudella” tarkoitamme – mikäli ihmisen asema hänen Luojansa edessä on kyseessä – hänen laillista kykenemättömyyttään eli kelpaamattomuuttaan, mikä johtuu peritystä synnistä ja hautaan johtavasta kyvyttömäksi tekevästä epätäydellisyydestä. Mutta ”niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet”, samoin myöskin on yhden ihmisen kautta, ”ihmisen Kristuksen Jeesuksen, joka antoi itsensä [vastaaviksi] lunnaiksi kaikkien edestä”, Jumala armollisesti varannut ”sovitusuhrin meidän syntiemme edestä, mutta ei kuitenkaan ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien edestä”. Siksi me tunnustamme iloiten ja kiitollisina tämän tärkeän osan uuden maailman perusteista, mikä osa on varattu laillisesti ja tarkoin mukautuen Jumalan oikeudenmukaisuutta koskevan peruslain vaatimuksiin. Me kiitämme Jumalaa ”Karitsasta, joka on ollut teurastettu maailman perustamisesta asti”. – Room. 5:12; 1. Tim. 2:5, 6; 1. Joh. 2:2 ja Ilm. 13:8, Um.
25. Mihin kysymykseen ja johtopäätökseen uuden maailman lujien perusteitten tarkasteleminen johtaa?
25 Me olemme täten tässä lyhyessä tutkistelussa koettaneet luoda muutamin sanoin henkisten silmiemme eteen sisällökkään katsauksen uuden järkkymättömän ja varman maailman mahtaviin perusteihin. Kun me katselemme näitä perusteita, mitkä on niin hyvin tuettu, niin se panee meidät kysymään itseltämme jo käyttämäämme ilmaisua toistaen: Miksi Jumala näki kaiken tuon vaivan, niin että hän antoi valalla vahvistetun lupauksen toisensa jälkeen? On ilmeistä, että kun näitä laillisia perusteita arvostetaan oikein, niin niiden pitäisi Paavalin mielestä kannustaa meitä säilyttämään uutteruutemme loppuun asti ja lopettamaan pätevästi kaikki velttous. Me ryhdymme tarkastelemaan tätä aihetta seuraavassa kirjoituksessamme, sillä nyt on se päivä, jolloin me tarvitsemme kaiken saatavan rohkaisun, ottaaksemme myös varteen Jumalan antaman varoituksen.