Harjaannuta havaintokykyäsi
1. Mihin kristillisen evankeliuminpalveluksen ammattia verrattiin ennustuksessa, ja miten Jeesus teki sen merkityksen selväksi?
NIITÄ, jotka harjoittavat nykyään tosi kristittyjen evankeliumin palvelijoitten ammattia, verrattiin ennustuksessa kalastajiin ja metsästäjiin. Ennustaessaan ajan, jolloin Jumala oli suorittava sovitustyötä, Jeremia kertoi: ”Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista.” (Jer. 16:16) Tämän ennustuksen merkitys tuli selväksi Jeesuksen sanoessa opetuslapsilleen: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” – Matt. 4:19.
2. Miksi havaintokykymme harjaannuttaminen on tärkeätä palvelukselle, ja miten tämä on valaistu?
2 Jos me aiomme osoittautua päteviksi ihmisten metsästäjiksi ja kalastajiksi, niin meidän täytyy olla Kristuksen Jeesuksen seuraajia ja noudattaa hänen esimerkkiään. Meidän täytyy kaikkein ensimmäiseksi hankkia täsmällinen tieto Jumalan sanasta, niin kuin Jeesus teki, ja käsittää sen täysi merkitys, niin että kykenemme havaitsemaan selvästi menettelytapamme seurauksen. Tämä merkitsee sitä, että me antaudumme vakavasti harjaannuttamaan havaintokykyämme hyödyksi palveluksessamme. Kun me tulemme maailmasta, niin me olemme aloittelijoita tässä taidossa, uusia tulokkaita. Kuka tahansa voi kantaa kivääriä metsässä, mutta se ei tee hänestä metsästäjää. Taitava metsästäjä on syventynyt tehtäväänsä, silmät ja korvat valppaina, ja hän tähyilee kaikkia riistan merkkejä. Hän tietää, että hän saa ehkä muuten kulkea nälkäisenä tai, mikä on vieläkin pahempi, kompastua leijonan tyyssijaan tai astua myrkyllisen käärmeen päälle. Menestyvä metsästäjä oppii tuntemaan riistan kaikki merkit, hän oppii selittämään nämä merkit oikein niiden oikeissa yhteyksissä, ja hän oppii käyttämään näitä merkkejä saaliinsa pyydystämiseksi. Samoin kuin metsästäjän taito täydellistyy varsinaisessa kokemuksessa, ja samoin kuin Jeesus oppi tottelevaisuutta kärsiessään, ei havaintokykymme harjaannuttaminen kristittyinä evankeliumin palvelijoina ole pelkästään teoreettisten käsitteitten ymmärtämistä. (Hepr. 5:8) Meidän täytyy sovelluttaa kenttäpalveluksessa sitä valikoitua viisautta, mitä me saamme ylhäältä, jotta se olisi käytännöllistä ja kehkeytyisi täyteen hedelmään. Vain tällä tavalla se voi vaikuttaa meidän omaksi pelastumiseksemme ja niiden pelastamiseksi, joita etsitään. – 1. Tim. 4:16.
3. Miksi kuri ja tarkka suunnittelu ovat tärkeitä havaintokykymme harjaannuttamisessa?
3 Tätä menettelyä ei voida noudattaa ilman huomattavaa ponnistelua. ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän.” (Hepr. 12:11) Vanhurskaus on oikein tekemistä, ja jos me aiomme noudattaa sitä, niin meidän täytyy harjaannuttaa havaintokykyämme oikean kurin avulla. Tämä merkitsee tarkkaa ajan käytön suunnittelua välttyäksemme velttojen tapojen kehittymiseltä tai ajautumasta välinpitämättömyyteen. Jumalan sanan kätkettyjen aarteitten etsiminen ja tiedon käyttäminen tehokkaimmin kentällä vaatii valpasta ja huomioivaa mieltä. Mitä tuloksia otaksuisit sellaisen metsästäjän saavan, joka istuu haaveillen varjossa, kivääri nojaamassa puuta vasten?
4. Millä kahdella tavalla voidaan havaintokykyämme erityisesti harjaannuttaa?
4 Sananlasku sanoo: ”Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta.” (Sananl. 1:5) Koska täsmällisen tiedon hankkiminen ja sen ymmärtäminen on ensimmäisiä vaatimuksia havaintokykymme harjaannuttamisessa, niin meidän täytyy harrastaa vakavasti tätä taitoa. Tarkastelkaamme kahta tapaa, joilla tämä voidaan tehdä: tutkimista ja huomioimista. Kokenut metsästäjä käsittää, että hänen ammattinsa perustietoihin kuuluu sen tietäminen, mitä etsii. Hän on siitä syystä oppinut tuntemaan ja erottamaan erilaiset eläinten jäljet. Hän oppii tuntemaan eri riistalajien syömistavat, kaikkien kuulemiensa äänten merkityksen ja onko niillä välitöntä tekemistä hänen tarkoitusperänsä kanssa. Hän on varusteineen valmistunut seuraamaan saaliinsa jälkiä ja väijymään sitä. Vain aloittelija tai vastatullut kuljeskelee ympäri, kunnes riista hypähtää pakoon hänen edestään.
5. Miksi me emme voi tyytyä käsittämään vain pinnallisesti sitä, mitä me tutkimme Raamatusta?
5 Meidän raamatuntutkimisemme täytyy noudattaa samaa menettelytapaa. Koska meillä täytyy olla täsmällinen tieto itsellämme, jos aiomme olla mahdollisimman päteviä tehtävässämme ihmisten metsästäjinä ja kalastajina, niin meidän täytyy ensimmäiseksi käyttää näitä samoja metsästys- ja kalastustapoja etsiessämme Jumalan sanan kätkettyjä totuuksia. Meidän täytyy sen vuoksi oppia kehittämään tarkka tietoisuus siitä, mitä me tutkimme ja mikä suhde sillä on palvelustehtäväämme. Me emme tyydy pelkkään pinnalliseen näkemykseen, vaan olemme valppaat ottamaan selvää tarkasteltavana olevan aineiston jokaisen vivahteen merkityksestä.
6. Mitä muuta voidaan tehdä ”Vartiotornia” tutkittaessa kuin vain merkitä vastaukset painettuihin kysymyksiin, ja miksi on tärkeätä tehdä enemmän?
6 Kun sinä esimerkiksi valmistaudut seurakunnan Vartiotornin tutkisteluun, niin teetkö sinä enemmän kuin vain etsit ja merkitset vastaukset sivun alla oleviin painettuihin kysymyksiin? Muista sellaisen metsästäjän esimerkki, joka etsii saaliinsa jäljet ja väijyy sitä. Jos tarkastelee vain yhtä kappaletta kerrallaan kysymyksineen ja vastauksineen, niin se muistuttaa metsästäjästä, joka näkee ainoastaan yhden jäljen kerrallaan havaitsematta lainkaan, mitä se merkitsee hänen riistansa koko reitin suhteen. Sellainen metsästäjä saattaa kadottaa kokonaan jäljet ja näin ollen palata leiriinsä ilman saalistaan. Vaikka me hyödymmekin epäilemättä oppiessamme ainoastaan muutamia vastauksia tutkielmamme joihinkin kysymyksiin, niin me emme saa unohtaa viisaan metsästäjän Paavalin neuvoa, kun hän sanoi: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” (Hepr. 2:1) Kuinka paljon hyödyllisemmät ja pysyvämmät tulokset seuraavatkaan tutkistelustamme, jos me tajuamme koko kirjoituksen merkityksen, ymmärtäen ja sovelluttaen sen joka kohdan kirjoituksen juoneen, harkiten kaikkien niiden raamatunpaikkojen soveltumista, jotka on mainittu, mutta joita ei ole lainattu, ja kaavaillen mielessämme ne pääperustelut ja Raamatun todistukset, mitkä johtavat tärkeisiin johtopäätöksiin vieville selville jäljille. Nämä johtopäätökset ovat aina jokaiseen Vartiotorniin painetun tutkittavan kirjoituksen päämäärä.
7. Miten havaintokyky kehittyy keskusteltaessa opituista uusista ja vaikeista kohdista veljien kanssa?
7 Henkilökohtainen tutkistelu paranee, jos me olemme valppaita keskustelemaan veljiemme kanssa uusista tai vaikeista opituista kohdista. Nämä kohdat eivät ainoastaan tule siten selvemmin ymmärretyiksi, vaan ne tulevat myöskin varmemmin tietomme varastoaitan hyödykkeiksi, joita voidaan helposti käyttää peruskivinä, joille voidaan rakentaa muita uusia ja edistyneempiä totuuksia. Tämä hankitun tiedon alituinen uudistuminen estää tietomme rämettymisen, ja ensiksi monta vuotta aikaisemmin opitut tärkeät periaatteet ovat aina tuoreita, kun niitä tarvitaan ratkaisujen tekemisessä. Kun sinä keskustelet veljien kanssa kokousten edellä ja jälkeen, kulkiessasi kenttäpalvelusalueelle ja sieltä pois ja valmistautuessasi teokraattisen palveluskoulun kirjallisia kertauksia varten, niin sinun kiinnostuksesi oman havaintokykysi kehittämiseksi elvyttää toisten kiinnostusta, ja sinä aiheutat hyvää sekä itsellesi että veljillesi. ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” – Sananl. 15:22.
RYHMÄTUTKISTELUN TARPEELLISUUS
8. Miksi ryhmätutkistelut ovat tärkeitä Jumalan sanan täydelliseksi ja täsmälliseksi käsittämiseksi?
8 Mutta niin hyödyllisiä kuin henkilökohtainen tutkistelu ja yksityiskeskustelut toisten kanssa lienevätkin, niin meidän täytyy silti käydä lähimmissä ryhmäkokouksissamme, mikäli aiomme kehittää tutkisteluissa havaintokykyämme täysimmin. Samoin kuin me odotamme Jumalan tiedotuskanavalta opetusta hänen Sanansa suhteen, meidän tulee myös etsiä näiden opetusten järjestelmällistä pohdintaa voidaksemme ymmärtää ne täydellisimmin. Kun me tutkimme ryhmässä toisten kanssa, jotka ovat kypsiä, niin me varjellumme epäviisaitten johtopäätösten tekemiseltä, mitkä ovat seurauksena jonkin opetuskohdan yksityisestä selittämisestä. Me voimme verrata veljiemme vastauksia omiin valmistamiimme vastauksiin. Oletko sinä valpas käyttämään tätä tilaisuutta ja varausta? Tarkistatko sinä tietoasi ja käsitystäsi sen valossa, mitä käsitellään? Sinä saatat olla täysin samaa mieltä sanotun kanssa, ja kuitenkin sinä opit uusia tapoja saman ajatuksen ilmaisemiseksi ja saat varmasti joitakin uusia ajatuksia joka kokouksessa. Mutta jos sinä kuulet selvitettävän kohtaa, mitä sinä et täysin käsitä tai minkä sinä olet ymmärtänyt toisin, niin sinä haluat kaikin mokomin tehdä siitä muistiinpanon myöhempää selvitystä varten, niin että sinun totuudenetsintäsi ei mene harhaan hätäisten tai väärien päätelmien takia. Viisas ja kokenut metsästäjä ei anna koskaan houkutella itseään pois jäljiltä, kun takaa-ajo on epävarmaa. Hän hiljentää vauhtia ja tutkii ympäristöä, kunnes on varma suunnastaan, ja sitten hän lähtee jälleen päättäväisesti eteenpäin tavoittamaan saalistaan.
9. a) Millainen mielentila yleisessä esitelmässä, palveluskokouksessa ja teokraattisessa palveluskoulussa hyödyttää enimmän meitä? b) Miksi meidän tulee käyttää tervetulleina kaikkia havaintokykymme harjaannuttamistilaisuuksia?
9 Samoin meidän tulee olla valveilla ja eloisia kuunnellessamme Valtakunnansalissa pidettävissä yleisissä esitelmissä, palveluskokouksissa ja teokraattisessa palveluskoulussa esitettyjä opettavaisia puheita. Me voimme toisinaan olla taipuvaisia vain istumaan ja antamaan puheitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos omien vain ne kohdat, mitkä sattuvat tarttumaan mieleemme. Tämä muistuttaa kovin sellaista metsästäjää, joka passiivisesti, joskin optimistisesti odottaa saaliin tupsahtavan syliinsä. Todellinen Jumalan sanan tutkija oppii kuuntelemaan niin kuin Jeesuksen opetuslapset tekivät, haluten käsittää enemmän kuin vain tärkeimmät kohdat. (Mark. 4:10) Jos me olemme oikein valppaita kuunnellessamme puhetta, niin me emme ainoastaan kuule puhuttuja sanoja, vaan me myöskin ajattelemme, opimme seuraamaan puhujan jäsennystä, arvioimaan puhujan ajatuksia, yhdistämään esitetyt kohdat aikaisemmin esitettyihin, punnitsemaan todisteita, mitkä annetaan väitteitten tueksi ja harkitsemaan esitettyjen todistusten tai aiheen herättämiin kysymyksiin annettujen vastausten täydellisyyttä. Myöhemmin me voimme koettaa esittää jonkin puheen yhteenvedon jollekulle, joka ei voinut olla läsnä, koetellaksemme havaintokykyämme ja täyttääksemme sen lisävelvollisuutemme, että käytämme hyvin oppimaamme. Mainitse käsitellyt kohdat ja todistelussa käytetyt selostukset ja raamatunpaikat. Sen tällainen syvällinen ja huolellinen tarkkaaminen, mitä sanotaan, vaatii harjoitusta ja tarkkaa havaintokykyä, mutta monesta aloittelijasta on tullut taitava metsästäjä, kun hän on paneutunut ahkeroiden tähän taitoon. Kun Jumalan sanaa selitetään läsnäollessamme, niin miten meidän pitäisi sitä paitsi muuten siihen suhtautua? Jo pelkän tarjottujen totuuksien arvostuksen ja vilpittömän oppimishalun pitäisi riittää saamaan meidät ”sitä tarkemmin ottamaan vaarin”, mutta kun me huomaamme, miten tärkeätä havaintokykymme harjaannuttaminen on hengelliselle edistymiselle ja kypsyydelle, niin me otamme tervetulleena vastaan jokaisen tilaisuuden sen harjaannuttamiseksi.
10. Mitä huomioimista Paavali suosittelee uskon rakentamiseksi, ja mitä tämä vaatii?
10 Toinen tärkeä keino hankkia tietoa ja opetusta on huomioiminen. Apostoli Paavali kehottaa: ”Muistakaa johtajianne [Jumalan järjestössä], jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.” (Hepr. 13:7) Huomaa, että apostoli ei käske meitä tässä vain ”jäljittelemään” näiden miesten tekoja, vaan hän sanoo, että meidän tulee hankkia sama usko, mikä on ollut heillä vaikuttimena heidän esimerkillisiin tekoihinsa. Se vaatii ymmärrystä, tarkkaa havaintokykyä. Paavalin tässä antama käytännöllinen neuvo merkitsee sitä, että meidän täytyy tarkkailla Jehovan johdatusta järjestönsä välityksellä, so. niiden kautta, jotka edustavat Jumalan järjestöä seurakunnassa valvojina. Me voimme huomioida erityisesti eduksemme ”uskollista ja ymmärtäväistä palvelija”-luokkaa, jonka hän on määrännyt hoitamaan kaikkia Valtakuntansa etuja. ”Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan. Taidolla täytetään kammiot, kaikkea kallista ja ihanaa tavaraa täyteen. Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on voipa voimaltansa. Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.” – Sananl. 24:3–6.
11. Mitkä vaarat ja huonot seuraukset vältetään noudattamalla henkilökohtaisesti sitä menettelyä, minkä Jumala on viitoittanut järjestölleen?
11 Jehova ohjaa järjestönsä kulkua pyhällä hengellään, toimivalla voimallaan. Me olemme voineet yli kahdeksankymmentä kulunutta vuotta huomioida tämän kulun luotettavuutta. Kun me tunnustamme ne runsaat siunaukset, mitkä Jehova on vuodattanut ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle palvelijalle” luokkana, niin emmekö voi päätellä näiden samojen etujen tulevan myöskin niille yksilöille, jotka noudattavat tätä esimerkkiä, jotka muodostavat menettelytapansa hänen järjestönsä omaksuman menettelytavan mukaan? Miksi me sitten haluaisimme itsepäisesti valita oman tiemme, määrätä omat mittapuumme tai yrittää pitää omaa henkilökohtaista arvostelukykyämme arvokkaampana kuin tämän uskolliseksi todetun ”palvelijan”? Se olisi yhtä hedelmätöntä kuin vääriä jälkiä seuraavan metsästäjän menettely. Miten joku saattaisikin vakuutella itselleen olevansa oikealla tolalla, totuus on, ettei hänen saaliinsa ole niiden jälkien päässä. Miksi me harhaannuttaisimme itsemme väärillä toiveilla tai henkilökohtaisilla ajatuksilla? Siitä huolimatta, kuinka vakuuttuneita me saattanemmekin olla tai kuinka ankarasti me yrittänemmekin, elämän palkintoa ei saavuteta seuraamalla taidokkaasti sommiteltuja taruja. (2. Piet. 1:16) ”Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.” – Sananl. 12:15.
12. Mikä ansa meidän on kuitenkin tässä suhteessa nähtävä, ja mitkä varoitussanat sisältyvät Paavalin kehotukseen?
12 Mutta me emme saa kuitenkaan antautua pyydystettäväksi ansaan seuraamalla sokeasti ihmisten muodostamaa järjestöä. Huomaa Paavalin kehotus: ”Katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt.” (Hepr. 13:7) On siis huomioitava tarkasti heidän toimintansa tuloksia, ovatko ne hyvät vai huonot. Tämä on täysin sopusoinnussa Paavalin seuraavien sanojen kanssa: ”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; . . . Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä! Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.” – Fil. 3:15–17.
13. a) Miksi todellinen havaintokyky on niin tärkeä niiden seuraamisessa, jotka johtavat? b) Mikä ’oikean ja väärän erottamisen’ syvempi merkitys on, ja miten meidän täytyy oppia arvioimaan asiaa?
13 Joskus joku valvoja tai huomattava henkilö Jumalan järjestössä menettelee väärin, mutta huonot seuraukset eivät käy ilmi vähään aikaan. Siitä syystä on havaintokyky tärkeä johtavien henkilöitten esimerkin noudattamisessa. Jos me seuraisimme ihmisiä, niin me harhaantuisimme helposti, mutta jos me noudatamme Paavalin neuvoa ja koetamme seurata näiden miesten uskoa, niin silloin me olemme Jumalan sanan opastettavina ja Jumalan hengen ohjattavina. Havaintokykymme käyttäminen valmentaa meitä erottamaan oikean ja väärän. Tällainen oikean ja väärän erottaminen ei merkitse pelkästään näkemistä ja vastakohtien toteamista. Väärä täytyy nähdä ja sitä on vihattava sellaisena, mitä se on: Jumalan lain rikkomisena. (Aam. 5:15; 1. Joh. 3:4) Kun me teemme siten, niin me emme anna sitä anteeksi sen takia, että sitä harjoittaa joku, jota me ehkä rakastamme tai kunnioitamme. (5. Moos. 13:6–9) Aadam teki tämän erehdyksen päätelmissään. Hän tiesi oikean ja väärän välisen eron ja että Eeva oli menetellyt väärin, mutta hän ei vihannut väärintekoa kylliksi antaakseen sen valvoa sitä rakkautta, mitä hän luuli tuntevansa Eevaa kohtaan. Jos hän olisi rakastanut Eevaa toden teolla, niin hän olisi pitänyt silmällä hänen hyvinvointiaan ja omaksunut menettelyn, mikä olisi ollut yhtäpitävä sen hänen toteamuksensa kanssa, että Jehova ei voi eikä tahdo siunata vääriä tekoja. Periaatteen rikkominen on väärin, tekipä sen kuka hyvänsä. Jos me haluamme kehittää oikeaa havaintokykyä, niin meidän täytyy oppia arvioimaan asia Jumalan sanan avulla ja sen valossa eikä asiaan sekaantuneitten ihmisten mukaan. – Sananl. 3:5, 6; 10:23.
NEUVON MERKITYKSEN YMMÄRTÄMINEN
14. Mikä on toinen tekijä huomioimalla oppimisessa, ja mitä tarvitaan hyötyäksemme eniten siitä?
14 Eräs tekijä hyödyllisessä huomioinnissa on neuvon merkityksen ymmärtäminen, kun se annetaan. Oikealla tavalla sovellettu kuri valmentaa, annettakoonpa sitä henkilökohtaisesti tai yhteisesti. ”Joka toista nuhtelee, . . . saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.” (Sananl. 28:23) Koska me tiedämme neuvon koituvan hyväksemme, niin me pidämme siitä, niin kuin me rakastamme taivaallista Isäämmekin siksi, että hän jakelee sitä rakkaudellisesti meidän pelastukseksemme. Mutta neuvon merkityksen ymmärtäminen vaatii rukoillen suoritettavaa harkintaa. Samoin kuin me emme voi odottaa omaksuvamme tietoa ja säilyttävämme sitä, ellemme sulata sitä täysin, samoin me emme voi myöskään käsittää kurin ja valmennuksen täyttä merkitystä ja sovelluttaa sitä viisaasti, ellemme harkitse sitä vilpittömästi, ellemme tarkasta tosiasioita esitettyjen raamatunkohtien valossa samoin kuin taitava metsästäjä kerää alati riistasta lisähavaintoja, mitkä johtavat erehtymättömästi jäljille.
15, 16. Miten meidän tulee aina suhtautua neuvontaan, koskekoonpa se meitä suoranaisesti tai ei?
15 Olkoonpa annettu neuvo mikä hyvänsä tai kohdistettu kenelle tahansa, me voimme melkein varmasti löytää jonkin tavan, millä se voi soveltua itseemme, jos olemme valppaita. ”Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät”, sanoi Paavali. (1. Tim. 5:20) Jeesus ei mitenkään puolustanut omavanhurskautta varoittaessaan niitä, jotka kuuntelivat hänen vuorisaarnaansa: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion.” Voiko kukaan hänen kuulijoistaan sanoa, ettei hän ollut koskaan tuntenut pienintäkään katkeruutta ketään veljeään kohtaan? Jeesus varoitti edelleen kuulijoitaan: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille, jokainen joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt. 5:21, 22, 27, 28) Kuka Jeesuksen äänen kuuleva voi puhdistaa omantuntonsa ilman syyllisyyden pistosta? Meidänkin täytyy näinä pitkälle kehittyneen jumalattomuuden päivinä olla valppaat ymmärtämään kaikkien niiden neuvonsanojen merkitys, mitkä me saamme Jumalan sanasta hänen järjestönsä välityksellä.
16 Kun seurakunnalle luetaan kirje jonkun väärin tehneen henkilön erottamisesta, niin miltä sinusta tuntuu? Murheelliseltako siksi, että joku veli tai sisar ei ole käyttänyt tai on kieltäytynyt käyttämästä riittävää havaintokykyä seuratakseen Jumalan ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” uskoa? Sen pitäisi murehduttaa meitä. Mutta tunnetko sinä myös tarpeelliseksi vahvistaa omaa asemaasi sen suojeluksen puitteissa, minkä Jumala on varannut, jos teemme oikein? Harkitsetko sinä vakavasti sitä menettelyä, mikä on johtanut askel askeleelta niihin seurauksiin, joihin veljesi käyttäytyminen on vienyt? Katsotko sinä rehellisesti omaa käyttäytymistäsi poistaaksesi kaikki mahdollisuudet hänen erehdyksensä kertaamiseen, vai syrjäytätkö sinä vähäiset rikkomukset merkityksettöminä, sellaisina, jotka eivät ole riittävän suuria aiheuttaakseen huolestumista? Kypsä kristitty tietää, ettei hän voi koskaan pitää mitään selviönä, miten etsityiltä jonkin harhaantumisen lopulliset seuraukset näyttänevätkin. – 1. Kor. 10:12.
17. a) Mikä seuraus siitä voi olla, jos me emme sovelluta itseemme Jumalan järjestön välityksellä saamaamme neuvoa ja valmennusta? b) Mitä meidän yksilöinä täytyy tehdä edistyäksemme kypsyyteen?
17 Jos me emme sovelluta itseemme Jumalan järjestön kautta säännöllisesti saamaamme neuvontaa ja valmennusta, niin meistä tulee sellaisen metsästäjän kaltaisia, joka näkee riistan merkkejä, mutta joka jättää ne huomioon ottamatta ja menee toiseen suuntaan. Tällainen menettely merkitsee sitä, ettemme ota ensimmäistäkään askelta päätyäksemme viisaihin ratkaisuihin, ja se tekee meidät täysin pätemättömiksi sen päätarkoituksen toteuttamisessa, mikä tiedon ja opetuksen saamisellamme on, nimittäin että meistä tulisi ”sanan tekijöitä”, jotka käyttävät sitä saarnatakseen ja opettaakseen ”tätä valtakunnan evankeliumia”. Jehovan todistajilla on totuuden järjestö. Se on aikaansaatu noudattamalla uskollisesti Jehovan ohjausta joka askeleella ja kieltäytymällä antamasta niiden väärien jälkien johtaa syrjään, mitkä ovat kulkeneet tien poikki. Jos me aiomme yksilöinä edistyä kypsyyteen, niin meidän täytyy puolustaa tämän järjestön totuutta. Meidän täytyy hankkia täsmällistä tietoa käyttämällä havaintokykyämme, ymmärtämällä tiedon merkityksen ja pitämällä siitä lujasti kiinni, niin että emme käänny sivulle seuraamaan vääriä jälkiä. (1. Tim. 1:3, 4) Me löydämme suojamme tutkimalla huolellisesti ja jatkuvasti Jumalan sanaa, ottamalla vastaan nuhteen ja etsimällä alituisesti neuvoa Jumalan järjestöltä ja sen kautta.
18, 19. Mitä hyötyä me saamme parantaessamme ajattelukykyämme ja harjaannuttaessamme havaintokykyämme?
18 Nyt ei ole aika seisoa paikallaan. Kun me olemme erottautuneet tästä nykyisestä asiainjärjestelmästä ja muuttaneet ajattelutapamme sekä olemme liittyneet Jumalan järjestelyyn, niin olemme ottaneet edistysaskeleen. Jos emme paranna ajattelukykyämme, niin me kadotamme paikkamme uuden maailman yhteiskunnassa. Kuuntele Jehovan sanaa: ”Viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus [ajattelukyky, Um] on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.” ”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. . . . mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” – Sananl. 2:10, 11; Fil. 4:7–9.
19 Harjaannuta havaintokykyäsi. Siten tekemällä sinä et ainoastaan tule kykeneväksi saamaan sitä vahvaa hengellistä ravintoa, mitä Jehova varaa kypsälle järjestölleen, vaan sinä pystyt myöskin kaikissa koettelevissa olosuhteissa tekemiesi oikeitten ratkaisujen avulla seisomaan luottavaisena niiden riveissä, jotka ovat taitavia ihmisten metsästäjiä ja kalastajia, Sanan opettajia Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa.