Ole nopea kuulemaan, hidas puhumaan!
”Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. . . . olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.” – Jaak. 1:19.
1. Mikä on ihmisen kielen päätarkoitus, ja millä tavoin monia kieliä käytetään siten nykyään?
IHMISEN kielen päätarkoitus on ihmisen suurenmoisen Luojan, Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan, ylistäminen. Kieltä käytetään nykyään maailmanlaajuisesti Jumalan ylistämisen välineenä taivaitten perustetun valtakunnan julistamiseksi. Jeesus sanoi, että tämä hyvä uutinen ”pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”. Kuinka kallisarvoinen onkaan kieli, joka puhuu tätä iloista sanomaa! ”Vanhurskaan kieli on valituin hopea.” Jumalan vanhurskas tahto on, että tosi kristittyjen tulee olla aina valmiit puhumaan tätä Valtakunnan hyvää uutista toisille: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” – Matt. 24:14; Sananl. 10:20; 2. Tim. 4:2.
2, 3. Mitä opetuslapsi Jaakob tarkoitti pohjimmaltaan neuvoessaan olemaan ”hidas puhumaan”?
2 Joistakuista saattaa tuntua oudolta, kun otetaan huomioon Valtakunnan sanoman välttämätön puhuminen, että opetuslapsi Jaakob kirjoitti seuraavan henkeytetyn neuvon: ”Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.” Kristittyjen ei tule olla ”hitaita puhumaan” tämän Valtakunnan saarnaamisessa. Opetuslapsi Jaakobin mielessä oli muut ajatukset. – Jaak. 1:19.
3 Jaakobin 1:19:nnessä olevan jumalallisen neuvon ydin on siinä, että kun me olemme ”nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan, hitaita vihaan”, niin me varjellumme puhtaan palvonnan tahraamiselta ja tuhon aiheuttamiselta itsellemme erityisesti väärällä kielenkäytöllä. Jos joku kristitty ajattelee, ettei hänen juuri tarvitse suistaa kieltään, niin hänen pitäisi tarkata Jumalan varoitusta: ”Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.” Jos kristitty aikoo estää palvontaansa tulemasta turhaksi Jumalan silmissä, niin hänen ei pidä ainoastaan ylistää Jumalaa julistamalla hänen loistoisaa valtakuntaansa, vaan myöskin tehdä kielensä siunaukseksi ihmiskunnalle. Jaakob suosittelee kielen suistamisen avuksi sitä, että on ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan”. – Jaak. 1:26.
4. Miten Jaakob kuvailee kielen ja sen mahdollisen vaikutuksen, ja mikä on näin ollen viisas menettelytapa?
4 Kun me ymmärrämme kielen mahtavan vaikutuksen, niin me näemme Jaakobin neuvon suuren arvon. Kieli on tosin pieni jäsen, mutta hevosen suitset ja laivan peräsinkin ovat verraten pieniä, ja kuitenkin niiden vaikutus on suunnaton: ”Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää.” Koska se tapa, millä kristitty käyttää kieltään, merkitsee joko elämää tai kuolemaa, ja koska kukaan ihminen ei pysty nykyään valvomaan kieltään, niin on viisasta, ettei puhu hätäisesti. – Jaak. 3:3–8.
LIIAN PALJO PUHUMINEN
5. Mikä vakava vaara on liian paljossa puhumisessa, ja mikä suhde kuuntelemisella on oppimiseen?
5 Jos kristitty on nopea puhumaan, niin sellaisetkin sanat, mitkä eivät ole itsessään sopimattomia, voivat olla hänelle vahingollisia. Joku voi puhua liian suuren osan ajasta eikä sen tähden olla ”nopea kuulemaan”. Puhumisen ja kuulemisen välillä täytyy olla tasapaino. Koska meidän tulisi olla nopeita kuulemaan etupäässä Jumalan totuudensanaa, niin eräät ihmiset eivät edisty hengelliseen kypsyyteen, koska he eivät ole hyviä kuuntelijoita. He kuluttavat enemmän aikaa puhumiseen kuin heidän pitäisi. Jehovan palvelijat ovat johtaneet joskus Raamatun tutkisteluja henkilöille, jotka ovat erittäin puheliaita. Nämä ihmiset edistyvät usein hengellisesti vain vähän aikaavievän puhumisensa takia. Tällaisten ihmisten tarvitsee ymmärtää, että ”viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää”. Sillä, miten joku kuuntelee, on suoranainen vaikutus siihen, mitä hän oppii. Puhumisella on sijansa, mutta sen ei tule antaa syrjäyttää kuuntelemista, varsinkaan kun opetetaan Jumalan Sanaa. Kun Maria, Martan sisar, ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen”, niin se oli hänelle oppimisen aikaa. Siksi hän ”kuunteli hänen puhettansa”. – Sananl. 1:5; Luuk. 10:39.
6. Miksi eräät ovat huonoja kuuntelijoita? Mikä siitä on seurauksena?
6 Keskusteluissa havaitaan nykyään, että monet ihmiset eivät ole hyviä kuuntelijoita. He haluavat suorittaa suurimman osan puhumisesta. Kun on aika kuunnella ja he vain puhuvat, niin he riistävät itseltään sen, mikä saattaa olla tärkeää opetusta. Sen ajatukset, jonka pitäisi kuunnella, ovat aivan liian usein jossain muualla, kenties niiden sanojen kertaamisessa mielessään, mitkä hän tahtoo syytää suustaan, kun hän voi tarttua keskustelutaukoon. Näiden ihmisten opettaminen näyttää toisinaan toivottomalta, koska Raamatun sääntö on: ”Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.” ”Tyhmä puhuu paljon.” Ei ole suuri ihme, että monet ihmiset kysyvät tarpeettomasti: ”Mitä sanoittekaan?” heti kun joku on puhunut heille! Jos he eivät olisi niin ylenpalttisen kärkkäitä puhumaan, niin heidän ei luultavasti tarvitsisi pyytää puhujaa toistamaan sanojaan. Meidän täytyy parantaa alituisesti huomion kiinnittämistä asiaan, sillä suuri osa oppimisestamme riippuu siitä. – Sananl. 29:20; Saarn. 10:14.
HUOMION KIINNITTÄMINEN
7. Milloin on aika olla erittäin nopea kuuntelemaan ja miksi?
7 Kun Jumalan Sanaa opetetaan esimerkiksi seurakunnan kokouksessa tai Jehovan kansan suuressa konventissa, niin silloin ei ole aika seurustella ja puhua. Jehovan Sana neuvoo: ”Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin-anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa. Älä ole kerkeä suultasi.” Jotkut puhuvat toiselle aivan tarpeettomasti toisinaan suuressa konventissa seurustellen niiden kanssa, joita he eivät ole nähneet pitkään aikaan, ja niin edelleen – tehden näin juuri silloin, kun tärkeitä raamatullisia totuuksia puhutaan lavalta. Tämä osoittaa halveksintaa Jumalan Sanaa ja hänen järjestöään kohtaan. ”Tulo kuulemaan” on tärkeätä kokousten ja konventin esitysten aikana. Sen jälkeen on aika seurustella. – Saarn. 5:1, 2.
8. Miksi on kovin tärkeätä kiinnittää huomiota kuulemaamme, ja mikä auttaa tässä?
8 Nopea kuuleminen merkitsee sitä, että kiinnitämme huomiomme siihen, mitä kuulemme, antaen Jumalan totuuksien painua syvälle sydämeemme ja mieleemme. Joku voi kuunnella, mutta ei kiinnitä todellisuudessa huomiota asiaan. Mielen ei tule antaa harhailla. Tämä huomion kiinnittäminen Jumalan Sanasta tulevaan opetukseen on niin tärkeä, että eräs Kristuksen apostoli neuvoi: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.” Kristityn on siis oltava valpas, kun hän saa raamatullista opetusta. Kun ihminen ymmärtää henkisesti valveilla olemisen tarpeellisuuden, niin hän ei syö kovin tukevasti juuri kokousten edellä tietäen, että on vaikea kuunnella hyvin mielen ollessa unelias. Hyvää kuuntelua voidaan lisätä myöskin oikealla tuuletuksella kokoontumispaikoissa sekä sopivan lämmön säilyttämisellä, mikäli se on mahdollista, niin ettei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Tee siis se, mikä on järkevää, jotta voisit ”sitä tarkemmin ottaa vaarin” Jumalan totuudensanasta. ”Autuas se ihminen, joka minua kuulee [ja] valvoo”. – Hepr. 2:1; Sananl. 8:34.
JÄRKEVYYS JA NUHDE
9. Miksi nopeus kuulemaan auttaa olemaan järkevä, ja miksi tämä on erityisen tärkeätä valvojille?
9 Yleisenä sääntönä on, että nopea kuuleminen auttaa olemaan järkevä. Jumalan Sana sanoo: ”Tulkoon teidän järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” Miten sinä voit toteuttaa tämän hyvin, jollet sinä kuuntele? On usein välttämätöntä kuunnella kärsivällisesti molempia puolia asiassa, sen sijaan että pistäisi sanansa väliin hätäisesti. Jollei joku kuuntele kylliksi, niin hän ei voi ehkä tehdä oikeita johtopäätöksiä. Paavali sanoo, että kristillisten seurakuntien valvojien täytyy olla ”järkeviä”. (1. Tim. 3:2, 3, Um) Valvojien täytyy sen tähden olla ”nopeita kuulemaan” käsitellessään kristittyjä veljiään. – Fil. 4:5, Um.
10, 11. a) Mikä vaara on siinä, ettei ole nopea kuulemaan, ja miten Jumalan Sana osoittaa näin ollen meidän korviemme pitävän olla harjaannutetut? b) Miten on, kun valvojat puhuvat tai antavat neuvoja?
10 Suuri vaara siinä, ettei ole nopea kuuntelemaan, on se, että sellainen menettely asettaa esteen neuvosta ja nuhteesta hyötymiselle. Korvat eivät pidä luonnollisestikaan nuhteen kuuntelemisesta. Mutta kristityn täytyy harjaannuttaa korviaan olemaan nopeat kuulemaan tässä suhteessa. ”Nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.” ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.” ”Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.” Jotta ihminen olisi viisas ja ymmärtäväinen, niin hänen korviensa täytyy olla harjaannutetut kuuntelemaan nopeasti neuvoa ja nuhdetta, eikä hän saa loukkaantua eikä tulla vihaiseksi siitä. ”Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.” – Sananl. 9:8; 19:20; 17:10; 15:31.
11 Kun valvojat puhuvat tästä antaen nuhteita ja oikaisuja, niin meidän täytyy olla erittäin nopeita kuulemaan. Jeesuksen apostolien piti olla nopeita kuulemaan. Jaakob ja Johannes tulivat kerran nopeasti vihaisiksi ja halusivat pyytää tulta taivaasta tuhoamaan erään epäystävällisen samarialaisen kylän. Luukkaan 9:55 sanoo, että Jeesus ”kääntyi ja nuhteli heitä”. He eivät loukkaantuneet. Heidän täytyi olla nopeita kuulemaan hyötyäkseen Jeesuksen nuhteesta. ”Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.” – Sananl. 10:17.
LEMPEÄ VASTAUS
12. Kun harhaannutetut henkilöt moittivat Valtakunnan palvelijaa, niin miten hän vastaa siihen?
12 Ne, jotka ovat nopeita kuulemaan Jumalan Sanaa, neuvoa ja opetusta, ovat taipuvaisimpia olemaan ’hitaita puhumaan, hitaita vihaan’. Hitaus puhumaan merkitsee sitä, ettei henkilö ole nopea puhumaan takaisin ärtyisesti, kun häntä neuvotaan, tai silloinkaan, kun häntä kohdellaan epäystävällisesti. Kun joku joutuu vihaan ärsyttävään tilanteeseen, niin hänen täytyy olla erityisen hidas puhumaan eli vastaamaan vihaisin sanoin. Kun Jumalan palvelija vie Valtakunnan sanomaa toisille, niin häntä saatetaan toisinaan moittia ja hän voi joutua ankarien arvostelusanojen kohteeksi. Mutta Valtakunnan palvelija sivuuttaa armollisesti sellaiset loukkaukset. Hän tietää, että pahan kostamisesta pahalla ei koidu mitään hyvää. Hän tietää myöskin, että ”leppeä kieli murskaa luut”. Joku saattaa olla kova kuin luu, mutta lempeä puhe voi pehmittää hänen kovan ulkokuorensa. ”Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.” Vihaisten sanojen maksaminen vihaisilla sanoilla tekee vain seuraavalle Valtakunnan palvelijalle selviytymisen vaikeammaksi. Valtakunnan palvelijan kieli vastaa sen tähden sävyisällä, lempeällä ja ystävällisellä tavalla: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.” – Sananl. 25:15; 16:24; 15:1, 2.
HIDAS PUHUMAAN VALITTAVASTI
13. Mikä varjelee ilmaisemasta pikaisesti tyhmyyttä ja valituksia, ja minkä neuvon Paavali antoi puheesta?
13 Me emme syydä suustamme tyhmää valitusta emmekä moitetta, jos olemme hitaita puhumaan. Jos mielemme on Valtakunnan totuuksien täyttämä ja jos olemme ahkeria ilmaisemaan näitä totuuksia, ahkeria puhumaan Valtakunnan hyvää uutista, ahkeria rohkaisemaan toisiamme Valtakunnan palveluksessa saamillamme kokemuksilla, ahkeria laajentamaan omaa evankeliuminpalvelustamme ja ahkeria kannustamaan toisiakin laajentamaan palvelustaan, niin meillä on vähemmän kiusausta antaa kielemme syytää virtanaan joutavaa juttua, tyhmää puhetta ja valittavia sanoja. Sellainen puhe ei ole rakentavaa. Paavali neuvoi: ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.” – Ef. 4:29.
14. Miksi nopeus puhua valittavasti on epäviisasta, ja mitä pitäisi näin ollen ymmärtää?
14 Vikojen nopea esittäminen ei ole sen ilmaisemista, ”mikä on mieluista niille, jotka kuulevat”. Valittava henki on suunnaton este, mikä täytyy voittaa kielen suistamisen takia. Ketkään eivät ole tunnetusti kesyttäneet täysin kieltään, ja sinun veljesi tekevät erehdyksiä, sinäkin teet niitä. Älä odota täydellisyyttä heiltä, niin ei Jehovakaan odota sitä sinulta. Ymmärrä, että kielellä tehdään erehdyksiä, mutta ymmärrä samalla ne sellaisiksi, mitä ne ovat, vähän merkitseviksi pikkuseikoiksi Valtakunnan suurten totuuksien rinnalla.
15. Jos joku on nopea puhumaan valittaen, niin miten hän saattaa toimia ja miksi sellainen menettely on väärin?
15 Jos joku on nopea puhumaan valittavia sanoja, niin hän voi asettaa kyseellisiksi jotkin seurakunnan komitean päätöksetkin. Hän saattaa puhua niistä toisillekin ollen nopea lausuilemaan valituksen sanoja mahdollisimman monelle. Sellainen ei arvosta sitä teokraattista järjestöä, mikä Jehovalla on täällä maan päällä, ja moinen menettely on tosiaan Jumalan vastainen. Jehova on määrännyt pyhän henkensä välityksellä nämä palvelijat, ja heillä on vastuu seurakunnan hoitamisesta ja heidän täytyy pitää se puhtaana ja hengellisesti terveenä. Jos nämä palvelijat eivät huolehdi asianmukaisesti Valtakunnan eduista, niin Jehova poistaa heidät samalla tavalla kuin heidät määrättiinkin, näkyvän järjestönsä välityksellä. Älä ole siis nopea puhumaan repiviä sanoja! Nyt on aika kehottaa toisiamme ”joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’”. – Hepr. 3:13.
”ETTEIVÄT KETÄÄN HERJAA”
16. Kun puhutaan henkilöstä, niin mikä on aina tarjolla oleva vaara, ja mikä on Raamatun neuvo tässä suhteessa?
16 Hitaus puhumaan merkitsee, että me varomme puhumasta kenestäkään vahingoittavasti. Kun keskustellaan henkilöistä, niin on aina tarjolla vaara vahingoittaa jonkun hyvää nimeä. Koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, niin olisi helppoa kaivella virheitä kenestä hyvänsä, niin, itsestämmekin. Siksi Paavali neuvoi: ”Muistuta heitä . . . etteivät ketään herjaa.” Toisten hyvää nimeä tulee arvostaa eikä vahingoittaa kenenkään tarkoituksellisella tai ajattelemattomalla tosiasiain vääristelyllä, mikä aikaansaisi väärän vaikutelman kuulijain mielessä. Se, että jonkun sanat olivat ajattelemattomia, ei vähennä toisen hyvälle nimelle aiheutettua vahinkoa. Vaikka ei vääristeltäisikään eikä suurenneltaisi, niin toisten virheitten kaiveleminen tekee heistä avoimelle häpäisylle alttiita maalitauluja ja tekee heille vaikeaksi ystävien säilyttämisen: ”Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli. Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset.” Jos jollakulla on todellista kristillistä rakkautta, niin hän ei tee veljensä virheitä yleisesti tunnetuiksi, sillä ”rakkaus . . . ei käyttäydy sopimattomasti”. ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa, mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.” Älä tee ystävien säilyttämistä vaikeaksi toisille! – Tiit. 3:1, 2; Sananl. 16:27, 28; 1. Kor. 13:5; Sananl. 17:9.
17, 18. Miten Paavalista puhuttiin vahingoittavasti, ja minkä nuhteen hän antoi niille, jotka käyttivät kieltään sopimattomasti?
17 Apostoli Paavalin päivinä oli joitakuita kristityiksi tunnustautuvia, jotka käyttivät kieltään hyödyttömästi. Paavali itsekin joutui jaarittelevien kielten uhriksi, kielten, mitkä olivat kerkeät puhumaan vahingollisia asioita. Tällainen puhe herätti Paavalin närkästyksen, niin kuin Raamattu sanoo: ”Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.” Siksi hän kirjoitti: ”Nähkää, mitä silmäin edessä on. . . . Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva. Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin pelottelisin teitä kirjeilläni. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa.” ”Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.” ”Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä.” ”Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille – . . . etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä, koska te etsitte todistusta siitä, että minussa puhuu Kristus.” – Sananl. 25:23; 2. Kor. 10:7–11; 11:6; 12:20; 13:2, 3.
18 Koska Korinton seurakunnan jäsenet olivat nopeita puhumaan sellaista, mitä heidän ei olisi pitänyt puhua, niin he tarvitsivat nuhdetta. Paavali oli kyllin rohkea antaakseen tuon vanhurskaan nuhteen. Vaikka se saattaisi loukata heidän tunteitaan jonkin aikaa, niin se tekisi heille hyvää, ja he arvostaisivat sitä nuhdetta aikanaan. ”Joka toista nuhtelee, . . . saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.” – Sananl. 28:23.
19. Jos halutaan puhua paljon, niin mitä tulee harkita?
19 Niiden, jotka haluavat käyttää kieltään paljoon puhumiseen, tulisi palauttaa mieleensä, että heidän täytyy syödä kielensä hedelmiä: ”Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa. Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.” Jos tämä hedelmä on Valtakunnan hedelmää, hyvän uutisen saarnaamista, niin se johtaa iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa. Mutta jos joku on nopea puhumaan sitä, mikä on mätää, vahingollista ja tyhmää, niin käy niin kuin Jeesus varoitti fariseuksia: ”Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” Miten totta onkaan: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta”! – Sananl. 18:20, 21; Matt. 12:36, 37; 1. Piet. 3:10.
”KÄRSIKÄÄ TOINEN TOISTANNE”
20. Mikä maailman taipumus on nykyään, ja miksi kristityt eivät saa olla senkaltaisia?
20 Olkoonpa kysymys seurakunnasta tai perhepiiristä, niin on paljon pikkuseikkoja, joista ei ole todellisuudessa väliä, tehdäänkö ne niin tai näin. Nopea vikojen osoittaminen näissä vähäpätöisissä asioissa osoittaa tasapainottomuutta. Se ilmaisee rakkauden puutetta, koska rakkaus ”ei etsi omaansa”. Maailmassa on nykyään taipumus olla nopea pitämään itsepintaisesti kiinni omista tavoista olemalla pikainen puhumaan moittivia, nalkuttavia, pisteleviä sanoja. On sanatyranneja pikkuseikoissa. Ei siksi ole ihme, että eräskin maailman älyniekka on sanonut: ”Vaimoni on liian kaunis sanoin kuvattavaksi – mutta ei todistein!” Tällaista pisteliäisyyttä ei saa olla kristittyjen keskuudessa. Seuraa Filippiläiskirjeen 2:14:nnessä (Um) ilmaistua Jumalan tahtoa: ”Tehkää jatkuvasti kaikki vapaina nurisemisesta ja väittelyistä.” Tee tosiaan niin kuin apostoli kehottaa: ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan.” Tällaisen neuvon noudattaminen koituu miellyttävyydeksi ja ykseydeksi sekä perhepiirissä että seurakunnassa. ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” – 1. Kor. 13:5; Kol. 3:13; Ps. 133:1.
VÄLTÄ ÄKKIPIKAISIA SANOJA VIHASTUNEENA
21. Miksi tulee olla ”hidas puhumaan” erityisesti, kun on kiihtynyt vihaan, ja mikä esimerkki osoittaa, että on tyhmää puhua nopeasti vihassa?
21 Erityisesti vihaan kiihtyneenä täytyy kristityn olla ”hidas puhumaan”. Muuten voi seurata tyhmää, kaduttavaa, äkkipikaista puhetta, sillä varsinkin silloin, kun on kiihottunut vihaan, pitää seuraava paikkansa: ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.” Mooseksen esimerkki osoittaa, miten helppoa on tehdä syntiä kielellä vihastuneena ollessa. Nurisevat israelilaiset ”vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä. Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan [katkeroittivat hänen henkensä, Um], ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.” Kun israelilaiset tarvitsivat vettä, niin Jehova käski Moosesta ottamaan sauvansa ja tuottamaan kalliosta vettä. Mooses teki niin, mutta hän oli vihastuneena valittaviin israelilaisiin nopea puhumaan: ”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Jehova sanoi myöhemmin Moosekselle: ”Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan.” Se oli kallis hinta äkkipikaisesta puhumisesta. – Sananl. 10:19; Ps. 106:32, 33; 4. Moos. 20:10, 12.
22. Miksi kapinallinen tai ylpeä sydän ei aiheuttanut Mooseksen äkkipikaisia sanoja, ja minkä opetuksen me näin ollen saamme?
22 Mooses ei ollut kapinallinen sydämessään. Hän oli vain vihanpuuskassaan nopea puhumaan. Mitä suusta tuli, se ei koitunut Jumalan kunniaksi. Mooseksen sanat jättivät sellaisen vaikutelman, että hän ja Aaron olivat kansan huoltajat, jotavastoin Jehova oli pitänyt siitä huolta kaikkina noina autiomaassa vietettyinä vuosina. Eikä Mooses ollut ylpeä eikä ylimielinenkään. ”Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” Hän teki kuitenkin syntiä kielellään. Jumalan nöyrimmänkin palvelijan tarvitsee vartioida suutaan: ”Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.” – 4. Moos. 12:3; Sananl. 13:3.
23. Miten Jaakobin neuvo auttaa meitä?
23 Pane siis sydämellesi Jaakobin neuvo: Ole ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan”. Se auttaa sinua tuottamaan Jumalalle otollista hedelmää. Se auttaa sinua käyttämään kieltäsi Luojan kunniaksi. Se auttaa sinua täyttämään Roomalaiskirjeen 14:19:nnessä ilmaistun Jumalan tahdon: ”Tavoitelkaamme . . . sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.”
Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. . . . minä kysyn, opeta sinä minua. – Job 42:2, 4.