osoittaa, että Jeesus tarkoitti ”veloilla” ”syntejä”. (Luuk. 11:4) Ihmiset voivat saada Jumalalta anteeksiannon vain, jos he jo ovat ”antaneet anteeksi” toisille ne synnit, joita he ovat tehneet heitä vastaan. (Ks. myös Mark. 11:25.) Jeesus vahvisti tämän ajatuksen lisätessään: ”Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi, mutta jos taas ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne.” (Matt. 6:14, 15) Jumala antaa anteeksi vain sellaisille ihmisille, jotka auliisti antavat anteeksi toisille. – Vrt. Ef. 4:32; Kol. 3:13.

6) ”Äläkä saata meitä kiusaukseen.” (Matt. 6:13a) Tämän tarkoitus ei ole esittää sellaista ajatusta, että Jumala saattaa ihmisiä kiusaukseen tehdä väärin, sillä Raamattu sanoo: ”Pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” (Jaak. 1:13) Todellinen ”Kiusaaja”, joka yrittää johdattaa ihmiset tekemään syntiä Jumalaa vastaan, on Saatana Panettelija. (Matt. 4:3; 1. Tess. 3:5) Mutta joskus raamatunkirjoittajat sanovat Jumalan tekevän tai aiheuttavan jotakin, mitä hän pelkästään sallii. – Ruut 1:20, 21; Saarn. 7:14; 11:5.

Anottaessa ”äläkä saata meitä kiusaukseen” pyydetään Jumalalta, ettei hän sallisi uskollisten palvojiensa antavan myöten, kun heitä painostetaan olemaan tottelemattomia Jumalalle. Tästä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän myös varaa poispääsytien voidaksenne kestää sen.” – 1. Kor. 10:13.

7) ”Vapauta meidät paholaisesta.” (Matt. 6:13b) Tässä pyydetään, ettei Panettelijan sallittaisi voittaa Jumalan uskollisia palvojia. (Vrt. Ps. 141:8, 9) Jeesuksen opetuslapset voivat luottaa Jumalan kykyyn vastata sellaiseen anomukseen. Apostoli Pietari kirjoittaa: ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta.” – 2. Piet. 2:9; vrt. Ilm. 3:10.

Lukijain kysymyksiä

● Mitä olivat ne ”erilaiset kasteet”, jotka Paavali mainitsee Heprealaiskirjeen 9:10:ssä? Kastoivatko heprealaiset käännynnäisiä vedessä?

Eivät, apostoli Paavali tarkoitti Mooseksen lain vaatimia palvontamenoihin liittyviä pesemisiä.

Käsitellessään muinaisen tabernaakkelin yhteydessä suoritettua palvontaa Paavali kirjoitti: ”Juuri tämä teltta on kuvaus sitä määräaikaa varten, joka on nyt tullut, ja sen mukaisesti uhrataan sekä lahjoja että uhreja. Nämä eivät kuitenkaan kykene tekemään pyhää palvelusta suorittavaa omaltatunnoltaan täydelliseksi, vaan ne koskevat ainoastaan ruokia ja juomia ja erilaisia kasteita. Ne olivat lihaa koskevia oikeudellisia vaatimuksia, ja ne määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan.” – Hepr. 9:9, 10.

”Erilaiset kasteet” olivat siis palvontaan liittyviä piirteitä Lain alaisuudessa. Laissa sanottiin esimerkiksi eräistä epäpuhtaista eläimistä puhuttaessa: ”Kaikki, minkä päälle joku niistä kuolleena putoaa, on saastaista, . . . mikä tahansa kalu, jota johonkin tarpeeseen käytetään. Se pantakoon veteen ja olkoon saastainen iltaan asti; sitten se on puhdas.” (3. Moos. 11:32) Samoin ihmisen täytyi ehkä pestä vaatteensa ja kylpeä osana palvontamenoihin liittyvästä puhdistautumisestaan. (3. Moos. 14:8, 9; 15:5) Pappeja vaadittiin peseytymään, ja polttouhreihin kuuluva huuhdeltiin vedessä. (2. Moos. 29:4; 30:17–21; 3. Moos. 1:13; 2. Aikak. 4:6) Messiaan saapumiseen mennessä juutalaiset olivat lisänneet monia puhdistautumismenoja, joita Laki ei vaatinut. Jeesus sanoi: ”Torilta palattuaan he eivät syö, jolleivät he puhdistaudu vihmomalla, ja on monia muitakin perinteitä, jotka he ovat ottaneet pitääkseen: maljojen ja kannujen ja kupariastioiden kastamisia.” – Mark. 7:4.

Niiden vuosisatojen aikana, jolloin Israel oli Jumalan valittu kansa, Jehovan palvontaan ryhtyvien