vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.”

Ei pitäisi sen tähden olla hämmästyttävää, että ensimmäinen maailmansota syttyi noin kaksi kuukautta ennen pakanain aikojen päättymistä ja niin ollen ennen vertauskuvallisen ”poikalapsen” eli taivaallisen valtakunnan syntymää. Saatanan ei tarvinnut odottaa, kunnes kansojen kuninkuus olisi pantu Jeesuksen Kristuksen käsiin, ohjaillakseen kansat suurimittaiseen sotaan. Tuon verisen taistelun aloittaminen kuului epäilemättä osana hänen suunnitelmaansa sokaista ihmiset sen suhteen, mitä oli tapahtunut taivaassa Raamatun ennustuksen täyttymyksenä, ja myös, jos suinkin mahdollista, ehkäistä Valtakuntaa hallitsemasta ihmismaailmaa.

● Hepr. 9:14 sanoo, että Kristus ”iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä”. Mikä tämä ”iankaikkinen Henki” on? – R. W., USA.

Kun otamme huomioon tämän lausunnon alkuosan, niin se auttaa meitä näkemään tämän ilmaisun oikeassa yhteydessään. Me luemme: ”Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” – Hepr. 9:13, 14.

Nämä maininnat ovat keskellä esitystä, joka vertaa niitä järjestelyjä, mitkä Jumala hyväksyi vanhan lakiliiton eli Mooseksen lain alaisuudessa, niihin, jotka kuuluivat uuteen liittoon. Luvun alussa apostoli Paavali käsitteli tabernaakkelia ja siellä uhrattuja eläinuhreja. Ne olivat lain vaatimuksia, ”lihan sääntöjä”, jotka oli asetettu määräaikaan asti. (Hepr. 9:10) Paavali osoitti myös pyhän hengen selittävän, että niin kauan kuin tabernaakkeli oli olemassa ja Jumala hyväksyi sen uhrit, tie itse taivaan kaikkeinpyhimpään ei ollut vielä käytettävissä. – Hepr. 9:8, 12.

Tie taivaaseen kulki siis Jeesuksen uhrin ja veren kautta eikä lain vaatimusten mukaisten eläinuhrien kautta, jotka olivat ”lihan sääntöjä”. Mutta miten Jeesuksen uhri annettiin? Jo mainitun pyhän hengen toiminnan kautta.

Paavali oli selittänyt aikaisemmin tässä kirjeessä, ettei Jeesuksesta tullut pappi ”lihallisen käskyn lain mukaan”, niin kuin olisi ollut, jos hän olisi ollut Aaronin sukua Leevin sukukunnasta. Jeesus oli ei-papillisesta Juudan sukukunnasta. Näin ollen hänet oli valittu Jumalan suoranaisesta nimityksestä olemaan ”pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Hepr. 7:16, 17) Sen sijaan että Jeesus olisi voideltu öljyllä niin kuin Aaron voideltiin, hänet voideltiin pyhällä hengellä. – 2. Moos. 29:7; Luuk. 3:21, 22.

Jeesus julisti koko palveluksensa ajan sanoillaan ja teoillaan, että hänellä oli Jumalan pyhä henki, joka antoi hänelle voiman ja johti häntä. (Matt. 12:18, 28; Luuk. 4:14, 18) Kun aika tuli, niin Jeesus antoi elämänsä uhriksi, kuten oli ennustettu etukäteen ja kirjoitettu Raamattuun hengen vaikutuksesta – esimerkiksi kuolemasta paalussa, syntisten joukossa ja rikkomatta luita. (5. Moos. 21:22, 23; Gal. 3:13; Jes. 53:12; Ps. 34:21) Hänen uhrinsa ei siis ollut lihan vaatimusten mukainen vaan tapahtui hengen toiminnan vaikutuksesta ja sen mukaisesti. Ja Raamattu sanoo, että Kristuksen ruumis uhrattiin ”kerta kaikkiaan”. – Hepr. 10:10, 12.

Kaikki lain lihalliset säädökset olivat osa tilapäisjärjestelystä, joka oli häviävä – lain hallinta oli tilapäinen. Sitä vastoin se, millä Jeesus voideltiin, mikä häntä ohjasi ja minkä johdolla hänet uhrattiin, oli pysyvää – se oli Jumalan iankaikkinen henki. Sitä piti käytettämän iankaikkisesti ohjaamassa niitä, jotka otetaan uuteen liittoon. Eikä annetun uhrin pitänyt olla arvoltaan vain ohimenevä, määräaikainen; se oli iankaikkinen uhri. Paavali saattoi hyvällä syyllä asettaa lain lihalliset varaukset, sen tabernaakkelin, uhrit ja papiston, sen iankaikkisen hengen vastakohdaksi, jonka avulla Kristus uhrasi itsensä.

Anna lapsillesi moraalista opastusta

”Suuren Opettajan kuunteleminen” on nimeltään uusi kirja, jota voit käyttää Raamatun korkeiden moraaliperiaatteiden opettamiseksi lapsillesi. Tässä 192-sivuisessa taskukokoisessa kirjassa on 46 lukua ja runsaasti kuvia. Lähetä siitä korvaukseksi 1,25 mk, tai hanki se keneltä tahansa Jehovan todistajalta.