Elämän ja veren pyhyyden arvostaminen

”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille.” – Ilm. 7:17.

1, 2. Millä tavalla monet ihmiset osoittavat, etteivät he arvosta elämää? (Ps. 115:17)

MIKÄ on sinulle kallisarvoisempi kuin elämäsi? Ilman sitä et voisi nauttia mistään. Kuitenkin kaikkialla ympärillämme on todisteita siitä, että monet eivät nykyään todellisuudessa paljonkaan arvosta elämää – eivät omaansa eivätkä toisten.

² Emmekö näekin sellaisia todisteita monien vastuuttomissa ajotavoissa? Tai mitä on sanottava niistä, jotka ajavat autoa alkoholin tai jonkin muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja aiheuttavat kuoleman tuhansille joka vuosi? Toiset taas etsivät jännitystä vaarallisista urheilulajeista, joiden myönnetään vaativan monta ihmishenkeä vuosittain. Entä mitä on sanottava niistä miljoonista ihmisistä, jotka tietävät, että he voivat heikentää terveyttään ja lyhentää elinikäänsä käyttämällä tupakkaa tai syömällä liikaa?

 3. Miksi meidän pitäisi pyrkiä saamaan Jumalan näkemys elämästä? (Ps. 25:4, 5)

³ Mutta tällaisten asenteitten vallitessa me kaikki voimme kysyä: ’Suhtaudunko minä todella arvostavasti elämään?’ Avain elämän todelliseen arvostamiseen, niin että se myös vaikuttaa ajatteluun ja tekoihin, on sen tunnustaminen, että elämä on Jehovalta saatu lahja. Hän on ”elävä Jumala” ja ’elämämme lähde’. (Jer. 10:10; Ps. 36:10) Puhuessaan kreikkalaisille filosofeille apostoli Paavali todisti Korkeimmasta: ”Hän itse antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken. . . . Sillä hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” (Apt. 17:25, 28) Meidän näkemyksemme elämästä pitäisi johdonmukaisesti mukautua Jumalan näkemykseen. Mukautuuko se? Voidaksemme vastata siihen meidän tarvitsee tietää, miten hän suhtautuu elämään. Sitten voimme verrata omaa näkemystämme hänen näkemykseensä.

 4. Mitkä todisteet osoittavat, että Jehova pitää elämää pyhänä?

⁴ Jehova pitää elämää pyhänä, ei sellaisena, mitä voitaisiin tuhlata. Me voimme tietää sen siitä, että hän toistuvasti tuomitsee murhan ja tunteet, jotka usein johtavat siihen. (2. Moos. 20:13; 1. Joh. 3:11–15; Ilm. 21:8) Lisäksi Jehova järjesti muinaiseen Israeliin turvakaupunkeja, joihin henkilö voi paeta turvaan, jos hän tahattomasti aiheutti jonkun kuoleman. Miksi tahattoman miehentappajan täytyi ryhtyä niin suuriin toimenpiteisiin: lähteä pois kotoaan ja jäädä ehkä vuosikausiksi turvakaupunkiin? Siksi että hän oli aiheuttanut elämän, pyhän elämän, menetyksen. Voit siis todeta Jumalan järjestelyn näiden kaupunkien varaamiseksi edistäneen elämän pyhyyden kunnioittamista. – 4. Moos. 35:9–29.

5, 6. Miksi veri yhdistetään sopivasti elämään?

⁵ Esitettyään tämän järjestelyn Jumala sanoi israelilaisille: ”Älkääkä saastuttako sitä maata, jossa te olette, sillä veri saastuttaa maan.” (4. Moos. 35:33) Miksi sanottiin näin? Tässä mainittu ”veri” edusti uhrin elämää. Jumala teki täten tunnetuksi elämämme ja veremme välisen tärkeän yhteyden.

⁶ Vaikkei veri ehkä olekaan yleinen puheenaihe, niin kuka meistä ei tietäisi, että me tarvitsemme verta pysyäksemme elossa? Sillä on osuutensa jokaisessa elimistömme tärkeässä toiminnassa. Veri kuljettaa elämää ylläpitävää happea soluihimme, poistaa kuona-aineita näistä soluista, auttaa meitä mukautumaan erilaisiin lämpötiloihin ja on tärkeä osatekijä puolustautuessamme tauteja vastaan. Mutta useimmat ihmiset pitävät verta vain välttämättömänä nesteenä. Toiset käyvät sillä kauppaa. Sitä ostetaan hylkiöiltä tai köyhiltä ja myydään veripankeille tai sairaaloille. Ja eläinten verestä valmistetaan paljon ravintoaineita, lannoitteita ja muita kaupallisia tuotteita. On aivan selvää, että monet ihmiset eivät pidä verta pyhänä.

7, 8. a) Miksi meidän pitäisi ottaa selville, mitä Jumalan sana sanoo elämästä ja verestä? b) Mitä kysymyksiä herää Efesolaiskirjeen 1:7:n ja lunnaitten johdosta?

⁷ Mutta Jumalan sana auttaa meitä ymmärtämään, että veri on paljon enemmän kuin vain välttämätön luonnonneste. Sen, mitä Luojamme sanoo elämästä ja verestä, pitäisi vaikuttaa nykyiseen näkemykseemme ja toimintoihimme. Ja se voi vaikuttaa jopa ikuiseen kohtaloomme. Kuinka niin? Ymmärtääksesi paremmin vastauksen vertaa toisiinsa kahdesta nykyaikaisesta raamatunkäännöksestä otettua Efesolaiskirjeen 1:7:n lainausta, ja kiinnitä erikoisesti huomiota siihen, minkä olemme kursivoineet:

”Hänen välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen [Kristuksen] verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.” – Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös.

”Kristus on kuolemallaan lunastanut meidät vapaiksi ja antanut meille pahat tekomme anteeksi.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.a

⁸ Kummastakin käännöksestä voimme saada tietää, että Jumala on kiinnostunut meistä, meidän elämästämme. Sitä varten hän lähetti ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen lunastusuhriksi, joka voi vapauttaa ihmiset synnistä, vapauttaa ihmiskunnan tuomiosta. (1. Tim. 2:5, 6; Joh. 3:16, 17) Jeesus itse sanoi: ”Minä olen tullut, jotta [teillä] olisi elämä ja olisi se yltäkylläisenä.” (Joh. 10:10) Mutta onko siinä mitään eroa, että toiset raamatunkäännökset sanovat tämän tapahtuvan Kristuksen kuoleman välityksellä pikemmin kuin Kristuksen veren välityksellä? Ja mitä vaikutusta tällä erolla voisi olla elämäämme – ajatteluumme, toimintoihimme ja tulevaisuuteemme? Katsokaamme.

MITÄ JUMALA SANOO ELÄMÄSTÄ JA VERESTÄ

 9. Mistä tiedämme, että Jehova katsoo veren edustavan elämää?

⁹ Silloin, kun Jehova ensi kerran antoi ihmisille luvan syödä eläinten lihaa, hän ilmaisi merkittävällä tavalla, mitä hän ajatteli elämästä ja verestä. Jumala sanoi Nooalle ja hänen perheelleen, joista me kaikki olemme polveutuneet:

”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. Mutta teidän oman [sielujenne, UM] verenne minä kostan; . . . Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” – 1. Moos. 9:3–6.

Koko silloin elossa olevan ihmiskunnan huomio kiinnitettiin siihen, että Jumalan näkökannalta veri edustaa elämää. Ihmisen veri edusti hänen ’sieluaan’ tai niin kuin monet raamatunkäännökset sanovat sen, hänen ’elämäänsä’. (Today’s English Version; katolinen Jerusalem Bible; rabbi Isaac Leeserin käännös) Jumalallinen Elämänantaja lisäsi myöhemmin tähän kuvaan yksityiskohtia, jotka auttavat meitä ymmärtämään, kuinka tärkeän moraalisen merkityksen hän liittää veren edustamaan elämään.

10, 11. Mitä tehtiin israelilaisten pappien uhraamien eläinten verellä, ja mihin kysymykseen se johtaa?

¹⁰ Näin oli erityisesti siinä liitossa, jonka Jumala teki Israelin kanssa, lakiliitossa. Sitä vihittäessä uhrattiin eläimiä ja niiden verta käytettiin liiton vahvistamisessa. (2. Moos. 24:3–8; Hepr. 9:17–21) Ja liittoon sisältyi lakeja, jotka käsittelivät syntiuhreja; sellaisissa uhreissa vuodatettiin verta, joka edusti syntien peittämiseksi Jumalalle uhrattua elämää. (3. Moos. 4:4–7, 13–18, 22–30) Eläinuhrien verta käytettiin vuotuisena sovituspäivänä, koska verellä oli synnitsovittava voima Jumalan silmissä. Syntiuhreina uhrattiin ensin mullikka ja sitten kauris. Ylimmäinen pappi vei kummankin eläimen verta tabernaakkelin (myöhemmin temppelin) kaikkein pyhimpään ja pirskotti sitä arkin eli arkun edessä, joka edusti Jumalan läsnäoloa. (4. Moos. 7:89; 2. Moos. 25:22; 3. Moos. 16:2) Myöhemmin hän pani verta myös uhrialttarille. – 3. Moos. 16:11–19.

¹¹ ’Mitä tekemistä kaikella tällä on minun kanssani?’ jotkut voivat hämmästellä. Saattaisi vaikuttaa siltä, että kuvaus koskee vain vanhaa rituaalia, jota edes juutalaiset eivät enää noudata. Miten se liittyy meidän tulevaisuudentoivoomme ja elämän ja veren arvostamiseemme?

12. Ainoastaan mihin Jehova määräsi verta käytettäväksi? Miksi? (5. Moos. 12:20–27)

¹² 3. Mooseksen kirjan 17. luvussa Jehova Jumala itse selitti noiden uhreja koskevien vaatimusten perusperiaatteet; sillä, mitä hän silloin sanoi, on tärkeä merkitys meille. Jumala sanoi: ”Lihan sielu [eli elämä] on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille [sieluillenne, UM] sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä. Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan [yksikään sielu, UM] teistä syökö verta.” (3. Moos. 17:11, 12) Niin, Luojamme ja Elämänantajamme esitti selvästi päätöksensä: verta (joka edustaa häneltä saatua elämää) oli määrä käyttää vain yhdellä tavalla – uhriksi. Jumala antoi täten verelle arvon, hän erotti sen pyhäksi. Lain alaisuudessa sitä ei saanut syödä eikä juoda eikä käyttää millään muulla ihmisten mahdollisesti keksimällä tavalla. Kun eläin tapettiin ravinnoksi eikä uhriksi, veri oli määrä vuodattaa maahan; eläimen elämä annettiin täten tavallaan takaisin Jumalalle, israelilainen metsästäjä piti vain sen lihan. (3. Moos. 17:13, 14) Mutta miten tämä koskee meitä, kun ei juutalaisilla eikä kristityillä ole nykyään Jumalan hyväksymää temppeliä, missä voitaisiin uhrata eläimiä?

ONGELMAMME – JUMALAN RATKAISU – ELÄMÄ JA VERI

13. Mistä tiedämme, että me olemme synnin rasittamia?

¹³ Meidän kaikkien täytyy myöntää, että me olemme epätäydellisiä ja syntisiä. Apostoli Paavali vahvisti tämän ja selitti, kuinka sellainen tilanne tuli. ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin [myös meihin], koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Tämä tosiasia vaikuttaa suoraan siihen, arvostammeko me elämää ja verta.

14. Mitä sovituspäivän uhrit esikuvasivat?

¹⁴ Kuten apostoli Paavali henkeytettiin selittämään Heprealaiskirjeessä, lakiliiton eläinuhrit eivät voineet täysin peittää syntiä, sillä muutoin niitä ei olisi tarvinnut uhrata vuodesta toiseen. Nuo uhrit, varsinkin sovituspäivänä esitetyt, olivat vain ”tulevan hyvän varjo”. (Hepr. 10:1–4; 8:5, 6; 9:9, 10) Esikuvattu todellisuus oli Kristuksen lunastusuhri, joka voi täysin sovittaa kaikki syntimme. Selittäessään tätä Paavali kirjoitti:

”Kun Kristus tuli sen hyvän ylimmäksi papiksi, joka on tullut . . . niin hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan [itse taivaaseen] ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Sillä jos vuohien ja sonnien veri . . . pyhittää aina lihan puhtauteen asti, niin kuinka paljon enemmän Kristuksen veri, hänen joka ikuisen hengen välityksellä uhrasi itsensä virheettömänä Jumalalle, on puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle? Sen vuoksi hän siis on uuden liiton välittäjä, jotta kutsutut saisivat lupauksen ikuisesta perinnöstä, koska heidän vapauttamisekseen lunnaiden perusteella entisen liiton alaisista rikkomuksista on tapahtunut kuolema. . . . Ellei verta vuodateta, ei anteeksiantoa tapahdu.” – Hepr. 9:11–15, 22.

15. Miten Jumalan näkemys verestä liittyy ikuisen elämän toivoomme?

¹⁵ Eikö tämä auta meitä ymmärtämään paremmin, miksi on niin tärkeätä omata Jumalan näkemys verestä, joka edustaa elämää? Yksi Raamatun keskeisistä teemoista on, että Jeesus tuli maan päälle antamaan elämänsä lunastusuhriksi. Vain lunastuksen välityksellä meillä voi olla toivo syntien anteeksisaamisesta ja ”ikuisesta elämästä”. (Matt. 20:28; Room. 3:23, 24; 6:22, 23; 1. Tim. 1:15, 16) Näiden siunausten saamiseksi meidän täytyy ilmaista uskoa Jeesuksen lunnaisiin, mihin sisältyy sitä koskeva täsmällinen tieto, että hän luovutti verensä edustaman elämän, ja sen arvostaminen. – 1. Tim. 2:3, 4; Gal. 3:22.

16, 17. Millä tavalla jotkut raamatunkääntäjät ovat muuttaneet jakeita, joissa mainitaan veri? (Room. 5:9; Kol. 1:20)

¹⁶ Kun olemme nyt tarkastelleet näitä uhreja, sovitusta, verta ja Jeesuksen lunnaita koskevia seikkoja, niin kiinnittäkäämme uudelleen huomiomme Efesolaiskirjeen 1:7:ään. Toiset tämän jakeen käännökset osoittavat sen sanovan, että ’meillä on vapautus lunnaiden perusteella Kristuksen veren kautta’. Kuitenkin toiset nykyaikaiset käännökset puhuvat ’Kristuksen kuolemasta’. Onko sillä paljon eroa?

¹⁷ Alkukielessä kreikassa Efesolaiskirjeen 1:7:ssä käytetään sanaa haima, joka merkitsee ’verta’. Miksi sitten jotkin käännökset kääntävät sen tässä ja muualla ”kuolemaksi”? Kääntäjät ymmärsivät, että joissakin kohdissa ”veren” mainitseminen viittaa jonkun kuolemaan tai vastuullisuuteen hänen murhastaan. (Luuk. 11:50, 51; Apt. 5:28; Ilm. 6:10) Esimerkiksi kun juutalaiset vaativat Jeesuksen teloittamista, Pilatus pesi kätensä heidän edessään ja julisti sitten: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen.” Juutalaiset vastasivat: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” (Matt. 27:24, 25; vrt. Ilm. 7:14.) Mutta jotkin käännökset ovat ottaneet vapauden kääntää nämä jakeet: ”Olen syytön tämän hyvän miehen kuolemaan”, ja ”Me ja meidän lapsemme kannamme seuraukset hänen kuolemastaan!” (Elävä uutinen) Mitä sitten seuraa, kun ”veren” tilalle pannaan ”kuolema” jakeisiin, joissa on kysymys Jeesuksen uhrista? Voitaisiinko mahdollisesti menettää jotakin, mitä Jumala halusi ilmaista meille?

18. Miksi Kristuksen kuolema on tärkeä? (1. Kor. 11:26; Hepr. 2:14)

¹⁸ Raamattu antaa kieltämättä tärkeän merkityksen Jeesuksen kuolemalle. Paavali kirjoitti: ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” Myös: ”Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan.” (Room. 5:8; 1. Kor. 15:3) Hänen kuolemisensa, se että hän antoi halukkaasti täydellisen ihmiselämänsä, korvasi sen eli oli sen vastapainona, minkä menetyksen Aadam oli meille aiheuttanut ja mikä johti syntiseen tilaamme.

19, 20. Mitä muita piirteitä kuin vain Jeesuksen kuolema sisältyy mainintoihin Kristuksen verestä? (Hepr. 4:14–16)

¹⁹ Mutta Raamatun viittausten ”Kristuksen vereen” pitäisi ilmaista meille tärkeitä asioita, joita ei ehkä ymmärrettäisi puhumalla vain hänen kuolemastaan. (Ef. 2:13) Ei voinut olla niin, että Kristus vain kuoli ja jäi kuolleeksi.b Sen sovituspäivän mallin täyttymykseksi, jonka Jehova oli asettanut, Jeesuksen täytyi sitten mennä taivaaseen itse Jumalan läsnäoloon. Siellä Kristus voi esittää elämänverensä arvon eli ansion, aivan niin kuin sovituspäivänä ylimmäinen pappi vei uhriveren kaikkein pyhimpään. Paavali esittää selvästi tämän rinnakkaisuuden: ”Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.” – Hepr. 9:24, 11, 12; 13:11.

²⁰ Sitä paitsi taivaassa Jeesus Kristus on elossa ja kykenee rukoilemaan kaikkien puolesta, jotka osoittavat uskoa hänen lunnaisiinsa, ja auttamaan heitä pelastukseen. Niinpä Paavali kirjoitti: ”Sillä jos tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman välityksellä ollessamme vihollisia, niin paljon ennemmin me nyt, kun olemme sovitetut, pelastumme hänen elämänsä välityksellä.” – Room. 5:10.

21, 22. Miten meidän elämämme liittyy ilmaisuun ”Kristuksen veri”?

²¹ Hyvin aiheellisesti siksi teos ”Uskonto historiassa ja nykyään” toteaa, että useimmissa tapauksissa ”Kristuksen verta ei voida korvata kuolemalla. Kristuksen veri merkitsee enemmän. Se korostaa läheisiä yhteyksiä Jeesuksen kuoleman ja sekä hänen elämänsä että hänen ylösnousemuksessaan ja korotuksessaan saamansa voiton välillä.” Kirja sanoo lisäksi, että ilmaukseen ”Kristuksen veri”

”liittyy Vanhan testamentin juutalainen käsitys veren sovittavasta voimasta, mikä on perusta sille, miten uhreihin suhtaudutaan, ja sille käsitykselle, että vanhurskaan kuolemalla on sovittava voima. . . . Toisaalta tämä ilmaus muistuttaa meitä siitä, että meidät on ostettu kalliilla hinnalla, hänestä joka maksoi lunnaat ja siitä mitä se sisälsi. Toisaalta meidät vapautetaan synnistä ja kuolemasta iäksi uskon välityksellä hänen verensä perusteella tehtyyn liittoon. Kristuksen veri sisältää hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa vaikutuksen.”c

²² Kuinka merkityksellisiä, kuinka täynnä meitä koskevaa siunauksellista sisältöä siksi ovatkaan monet raamatunkohdat, jotka mainitsevat Jeesuksen veren! Sen välityksellä voidaan syntimme antaa anteeksi. (Ilm. 1:5; Hepr. 10:29) On mahdollista vapautua hedelmättömästä käyttäytymisestä. (1. Piet. 1:18, 19) Me voimme olla sellaisten ihmisten seurakunnan keskuudessa, jotka Jumala hyväksyy ja joita hän opastaa. (Apt. 20:28) Ja meillä on toivo täydellisyydestä ja ikuisesta elämästä sellaisen valtakunnan hallinnon alaisuudessa, jonka jäsenet on ostettu tällä verellä. – Ilm. 5:9, 10; 12:10, 11; Kol. 1:20.

23. Miten meidän pitäisi suhtautua vereen?

²³ Kaikkien, jotka ymmärtävät oman elämänsä arvon, tarvitsee näin ollen arvostaa sitä, mitä Jumala sanoo verestä. Hän pitää sitä pyhänä. Hän päätti, että se on käyttökelpoista ja hyväksyttävää ainoastaan uhriksi alttarilla. Ja hän on selvästi osoittanut Sanassaan, että kaikki toiveemme kestävästä tulevaisuudesta riippuvat hänen Poikansa uhriverestä. Mutta miten me voimme henkilökohtaisesti ilmaista arvostavamme veren pyhyyttä ja tunnustavamme sen? Nämä ovat tärkeitä asioita, joita käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]