Jumalan päätösten ja vaatimusten tuntemisessa ja ymmärtämisessä. On sen tähden luonnollista, että asianomaisella ei ole vesikasteen aikana sitä tietoa eikä ymmärrystä asioista, minkä hän saa edistyttyään vuosia kohti kristillistä kypsyyttä. Menihän Herra Jeesuskin Jordanin virrassa tapahtuneen kasteensa jälkeen ja saatuaan pyhän hengen taivaasta Juudean autiomaahan ja vietti siellä neljäkymmentä päivää laajentaakseen ymmärrystään sen suhteen, mitä hänen antautumisensa Jumalalle – minkä hän vertauskuvasi vesikasteella – todella vaati häneltä. Mutta se, että hän ymmärsi antautumisasiansa paremmin niiden neljänkymmenen päivän loputtua, ei merkitse sitä, ettei hän olisi antautunut pätevästi Jehova Jumalalle. Kun Jeesus jätti puusepänverstaansa Nasaretissa ja meni Johannes Kastajan luo Jordanin virralle vertauskuvatakseen antautumisensa, niin hän tiesi syyn siihen. Mutta hänen tietonsa ja ymmärryksensä kasvoi myös ajan kuluessa.

Meidän tulee olla kiitollisia siitä lisäkasvusta ja -ymmärryksestä, minkä Jumala antaa henkensä, Sanansa ja järjestönsä kautta. Se auttaa meitä toteuttamaan uskollisesti antautumisemme. Mutta meidän ei pidä ajatella, että meidät, jotka ymmärrämme nyt täydellisemmin, täsmällisemmin antautumisen ja kasteen, täytyy välttämättä kastaa uudelleen siksi, että me ymmärsimme ja arvostimme suhteellisen heikosti antautumisen merkitystä kasteemme aikana. Meidän tulisi henkisesti tasapainoisina muistaa kaikki se painetussa ja puhutussa muodossa ilmoitettu tieto, mikä on monet vuosikymmenet esittänyt asian selvästi, eikä antaa virheellisen muistimme saattaa itseämme epävarmaan mielen- ja sydämentilaan.

Meidän tulee yhä enemmän käsittää ajan kuluessa se vakava vastuu, mikä meille on tullut, kun olemme antaneet elämämme Jumalalle. Meidän tulee toki vilpittömästi ja vakavasti uudistaa päätöksemme elää korkeimmalle Jumalalle Jehovalle tapahtuneen antautumisemme mukaan ja tällä tavalla noudattaa hänen uskollisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. – 1. Piet. 2:21.

Lukijain kysymyksiä

● Koska Logos, Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan, ei ollut niiden enkelien joukossa, joita Jehova käytti annettaessa Jumalan lakia Moosekselle, niin miten on ymmärrettävä 2. Mooseksen kirjan 23:20–23, missä puhutaan enkelistä, jossa on Jehovan nimi? – A. M., Yhdysvallat.

Se, ettei Logos, Jumalan Poika, ollut niiden enkelien joukossa, joita Jumala käytti antaessaan lain Moosekselle, käy ilmi Heprealaiskirjeen 2:2, 3:nnessa olevista Paavalin sanoista: ”Jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille?” Tästä seuraa siis, että enkeleitä käytettiin silloin, mutta ei Jumalan Poikaa, Jeesusta ennen ihmiseksi tuloaan.

Mutta tämähän ei kiellä sitä mahdollisuutta, että Logosta on saatettu käyttää jossain erikoisominaisuudessa Jumalan toimiessa Israelin kanssa. 2. Mooseksen kirjan 23:20–23 sanoo: ”Katso, minä lähetän enkelin sinun edelläsi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta,