Muistonvietto – onko sinulla oikeus osallistua siihen?
Kansat ovat nähneet joka vuosi pohjoisten seutujen varhaiskeväällä eräitten uskonnollisten ja näennäisesti sellaisiin liittyvien järjestelmien nauttivan uskonnollisia aterioita. Juutalaiset syövät tänä vuonna pääsiäisateriansa keskiviikkoiltana, huhtikuun 9:ntenä, ja roomalaiskatolilaiset ja protestantit viettävät pitkääperjantaita huhtikuun 11:ntenä, jotavastoin kreikkalaiskatoliset järjestelmät viettävät sitä seuraavana perjantaina, huhtikuun 18:ntena.
Jehovan todistajain tuhannet ryhmät viettävät 121 maassa kautta maailman Kristuksen kuoleman muistoillallista torstai-iltana, huhtikuun 10:ntenä. Syy siihen, että juutalaiset ja kristityiksi tunnustautuvat viettävät juhlaa niin samanaikaisesti, johtuu siitä, että Kristuksen kuoleman muistoksi asetettu ilta-ateria säädettiin pääsiäisyönä, heti sen jälkeen kun Jeesus ja hänen apostolinsa olivat nauttineet pääsiäisillallisen, koska he olivat kaikki synnynnäisiä juutalaisia. Jeesus Kristus antoi silloin ohjeet, että hänen seuraajiensa tuli viettää vuosittain tuota tilaisuutta samana päivänä. Jehovan todistajat tottelevat tarkkaan hänen ohjeitaan viettäen muistoateriaa sen vuosipäivänä, nimittäin juutalaisen nisankuun 14. päivänä, jotavastoin katoliset ja protestanttiset lahkot pitävät tämän vieton samana viikonpäivänä, perjantaina, lähinnä nisanin 14:ttä, koska perjantai oli se päivä, jona hänet naulattiin paaluun Golgatalla kuolemaan uhrikuolema.
”Koetelkoon siis ihminen [ensin] itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.” – 1. Kor. 11:28.
1, 2. Mistä tässä on kysymys, ja mitä Paavali sanoi ohjeeksemme?
OSALLISTUAKO vai ei – siinä kysymys. Oletpa sinä katolilainen tai protestantti, kristitty tai ei-kristitty, niin sinun täytyy ratkaista, mitä sinä vastaat tähän Herran muistoillallista koskevaan kysymykseen. Esitämme tässä, mitä apostoli Paavali sanoo meidän kaikkien ohjeeksemme:
2 ”Minä sain Herralta sen, minkä minä annoin myös teille tiedoksi, että Herra Jeesus otti leivän sinä yönä, jona hän oli tuleva luovutettavaksi, ja mursi sen kiitettyään ja sanoi: ’Tämä merkitsee minun ruumistani, mikä on teidän edestänne. Tehkää näin jatkuvasti minun muistokseni.’ Hän teki samoin maljallekin, nautittuaan illallisen, sanoen: ’Tämä malja merkitsee uutta liittoa minun vereni ansiosta. Tehkää näin jatkuvasti, niin usein kuin juotte sen, minun muistokseni.’ Sillä niin useasti kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te jatkatte Herran kuoleman julistamista, kunnes hän saapuu. Joka siis syö tätä leipää ja juo Herran maljan kelvottomasti, hän on syypää Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Hyväksyköön ihminen ensin itsensä tutkistelun jälkeen ja syököön siten leipää ja juokoon maljasta. Sillä se, joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseänsä vastaan, jollei hän erota ruumista. Siinä on syy, miksi monet teidän keskuudessanne ovat heikkoja ja sairaalloisia, ja melko monet nukkuvat kuolemassa. Mutta jos me erottaisimme, mitä me itse olemme, ei meitä tuomittaisi. Kun meitä kuitenkin tuomitaan, niin Jehova kurittaa meitä, jotta meitä ei tuomittaisi syyllisiksi maailman kanssa. Kun te, veljeni, tulette siis yhteen syömään sitä, niin odottakaa toisianne. Jos joku on nälissään, niin syököön kotonaan, jotta ette tulisi yhteen tuomittaviksi.” – 1. Kor. 11:23–34, Um.
3, 4. Keiden hengellisesti huonossa kunnossa olevien ihmisten suhteen me teemme kysymyksen ja miksi?
3 Kuulutko sinä niiden joukkoon, joiden Paavali aikanaan sanoi nukkuvan kuolemassa samalla kun monet muut olivat heikkoja ja sairaalloisia hengellisesti? Me kysymme tätä siksi, että sadat miljoonat viettävät nykyään Herran illallista eli ehtoollista – miksi he sitä sanovat – ainakin muodollisesti, mutta mikä on kumminkin heidän hengellinen tilansa? Nämä kristikunnan sadat miljoonat katolilaiset ja protestantit ovat hengellisesti hyvin sairaita, hyvin heikkoja kristillisessä uskossa ja käytännössä. Melko monet ovat hengellisesti kuolleita, mitä tulee alttiuteen ja elävöitymiseen sen Jumalan valtakunnan loistoisan sanoman suhteen, mitä Jehovan todistajat julistavat nykyään maailmanlaajuisesti. Heidän yhteiskunnallinen, siveellinen ja uskonnollinen tilansa on yhtäpitävä sen kuvauksen kanssa, minkä apostoli Paavali antaa seuraavin sanoin:
4 ”Ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. . . . pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” – 2. Tim. 3:2–5, 13.
5, 6. (a) Mitä tämä kristikunnan huononeva tila merkitsee, ja mikä on tämän vaivan syynä? (b) Mikä kysymys täytyy ratkaista ymmärtäen välttääksemme tuomituiksi joutumista?
5 Tämä tila tulee yhä pahemmaksi kristikunnassa joka vuosi. Mitä se merkitsee? Se merkitsee ”viimeisiä päiviä” kristikunnalle ja tälle maailmalle. Niin, ja kaikki, jotka jäävät tuohon alhaiseen hengelliseen tilaan, kohtaavat tuhon Harmagedonin yleissodassa, mihin tämä maailmallinen asiainjärjestelmä loppuu. Apostoli lausuu nimittäin ennen edelläolevaa kuvausta seuraavat sanat: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.” Useimmat noista uskonnoitsijoista, joilla on jokin jumalisen antaumuksen muoto, koettavat ainakin kerran vuodessa pitkänäperjantaina käydä niin sanomallaan ”Herran ehtoollisella”. Mikä on siis syynä heidän vaarallisen huonoon hengellisen terveyden tilaansa? Sama apostoli määrittelee heidän vaivansa alkujuuret sanomalla käsitellessään Herran ilta-ateriaa: ”Hyväksyköön ihminen ensin itsensä tutkistelun jälkeen ja syököön siten leipää ja juokoon maljasta. Sillä se, joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseänsä vastaan, jollei hän erota ruumista.” Tässähän se vaiva onkin! ”Siinä on syy, miksi monet teidän keskuudessanne ovat heikkoja ja sairaalloisia, ja melko monet nukkuvat kuolemassa.” – 1. Kor. 11:28–30, Um.
6 He eivät ymmärrä niiden muistoillallisen vertauskuvien merkitystä, joita Jeesus käytti. He eivät arvosta eli eivät ota vakavasti noihin vertauskuviin osallistumisesta johtuvaa vastuutaan edes teennäisestikään. Siksi he osoittautuvatkin vääriksi todellisen jumalisen antaumuksen voimaan nähden elämässään ja ovat heikkoja ja sairaalloisia siinä suhteessa, jolleivät jo kuolon unessa. Herran ilta-aterian vuosipäivä lähestyy nyt. Sitä täytyy viettää jatkuvasti, ”siihen asti kuin hän tulee”. Tahdotko sinä osallistua tai oletko arvollinen osallistumaan tuohon muistoateriaan Kristuksen seuraajain kanssa? Velvoittaako Herran käsky sinut osallistumaan, vai estääkö se sinut siitä? Tämä on kysymys, mikä jokaisen täytyy ratkaista kohdaltaan tutkisteltuaan asiaa. Osallistujien täytyy olla valppaita erottamaan Herran ruumis ja täytyy arvostaa, mitä heidän osallistumisensa muiston vertauskuviin merkitsee heille. Muuten he osallistuvat tuomiokseen.
ERILAISET KÄSITYKSET
7, 8. Mitkä erilaisesta asian ymmärtämisestä johtuvat seuraukset osoittavat huonon hengellisen terveyden, ja mistä sanoista vallitsee suuri kiista?
7 Erilaiset käsitykset siitä, mitä muiston vertauskuvat merkitsevät, ovat aiheuttaneet suuria uskonnollisia jakaumia, ristiriitoja, niin, uskonsotiakin ja vainoja, joissa on vuodatettu paljon ihmisverta ja harjoitettu tyrmistyttäviä epäkristillisiä julmuuksia. Kaikki tämä on todistus hyvin huonosta hengellisestä terveydestä, mikä johtuu kyvyttömyydestä erottaa Herran ruumista. Suuri kiista siitä, mitä sanat merkitsevät, on johtanut kaikenlaiseen epäjumalisuuteen. Jotta edessämme olisi kertomus Jeesuksen sanoista ja niistä eduista, mitkä hän antoi seuraajilleen, niin me lainaamme tähän selityksen siitä, kuinka hän esitti muistoillallisen todellisille opetuslapsilleen:
8 ”Ja opetuslapset tekivät, niinkuin Jeesus käski heitä, ja he saivat kaiken valmiiksi pääsiäistä varten. Kun oli nyt tullut ilta, niin hän oli pitkällään pöydän ääressä niiden kahdentoista opetuslapsen kanssa. . . . Kun he jatkoivat syömistä, niin Jeesus otti leivän ja mursi sen, lausuttuaan siunauksen, sekä sanoi antaen sen opetuslapsille: ’Ottakaa, syökää. Tämä merkitsee minun ruumistani.’ Hän otti myöskin maljan ja, kiitettyään, antoi sen heille sanoen: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä merkitsee minun ”liiton vertani”, mikä tulee vuodatettavaksi monien edestä syntien anteeksiantamiseksi. Mutta minä sanon teille: Minä en suinkaan juo tästä lähtien yhtään tätä viinipuun tuotetta, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’” – Matt. 26:19–29, Um; Mark. 14:22–25.
9. Miksi monet panevat vastalauseensa edelläolevalle käännökselle, ja mistä he pitävät kiinni ja mitä väittävät?
9 Monet esittävät varmasti vastalauseensa sille käännökselle, mistä edelläoleva on lainattu. Miksi? Koska siinä sanotaan: ”Tämä merkitsee minun ruumistani”, ”Tämä merkitsee minun vertani”. He tekevät tämän, vaikka Moffattin käännös sanoo: ”Se merkitsee minun ruumistani”, ”Tämä merkitsee minun vertani”; ja Chas. B. Williamsin käännös kuuluu: ”Se edustaa minun ruumistani”, ”Tämä edustaa minun vertani”. (Katso myös Weymouthin käännöksen alaviitettä Matteuksen 26:26:nteen.) Vastaanpanijat väittävät tämän olevan selitys tai tulkinta eikä käännös. He pitävät kiinni katolisen Douay-käännöksen tai protestanttisen Kuningas Jaakon käännöksen tai Lutherin käännöksen tulkinnasta, joissa kaikissa sanotaan: ”Tämä on minun ruumiini”, ”Tämä on minun vereni”. He väittävät, että kun Jeesus lausui nämä sanat, niin happamattomassa leivässä ja viinissä, jota hän silloin käsitteli, tapahtui jokin muutos aineellisesti eli oleellisesti.
10. Mitä papit väittävät transsubstantiaatiosta, ja mitä he silloin ovat luovinaan ja uhraavinaan?
10 Katoliset papit opettavat transsubstantiaatio-oppia, se on, että leipä ja viini muuttuivat kirjaimellisesti aineeltaan ja tulivat Jeesuksen lihaksi ja vereksi, kun hän lausui nuo sanat. Puhdasoppiset eli kreikkalaiskatolilaisetkin sanovat tätä transmutaatioksi. Mutta he väittävät, että pyhä henki muuttaa leivän ja viinin Jeesuksen kirjaimelliseksi lihaksi ja vereksi, eikä puhdasoppinen pappi, joka vihkii käytetyn leivän ja viinin. Pappi rukoilee pyhää henkeä suorittamaan niille tämän ihmeellisen muutoksen. Roomalaiskatoliset papit väittävät, että virantoimituksessa oleva pappi muuttaa ihmeen avulla ehtoollisleivän ja viinin ihmislihaksi ja -vereksi lausumalla ne sanat, mitkä Jeesus esitti tarjotessaan nämä vertauskuvat uskollisille apostoleilleen. Kun he kolminaisuususkonsa mukaan väittävät, että Jeesus on Jumala Kaikkivaltias, niin pappi kutsuu siis Jumalan taivaasta messualttarilleen ja luo hänet uhria varten. Jumala on pappien luomus, ja he aikaansaavat tällä kertaa uhrikuoleman, eivät Rooman sotilaat, jotka tekivät sen tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten Pontius Pilatuksen määräyksestä ja juutalaisten pappien ja kirjanoppineiden ja sanhedrinin yllytyksestä.
11. Mitä opetetaan ”messusta”, ja miten se tekee Jumalasta alamaisen ja ihmisistä riippuvaisuussuhteessa olevia?
11 The National Catholic Almanac (Kansallinen katolinen almanakka) 1948 sanoo ”Messun” määritelmässään: ”Messu on Herramme ristillä antaman uhrin veretön uudistus.” A Catechism of Christian Doctrine (Kristillisen opin katkismus, Baltimoren katkismuksen tarkistettu painos), joka julkaistiin 1949, kysyy 365. kysymyksessään: ”Kuka luki ensimmäisen messun?” Se vastaa: ”Meidän jumalallinen Pelastajamme luki ensimmäisen messun viimeisellä illallisella, kuolemansa edellisenä yönä.” Roomalaiskatolinen kirkko tarjoaa nykyään messussa maallikkoseurakunnalle yleensä ainoastaan leipää. Selitykseksi tälle pelkän leivän tarjoamiselle tämä Katkismus antaa seuraavan vastauksen 366. kysymykseensä: ”(b) Meille ei ole välttämätöntä vastaanottaa Herramme ruumista ja verta sekä leivän että viinin muodossa. Kristus on kokonaan läsnä leivän muodossa ja kokonaan läsnä viinin muodossa. Me vastaanotamme Hänet sentähden kokonaisena ja täydellisenä yksistään leivän tai yksistään viinin muodossa. (c) Uskolliset nauttivat eräissä Idän kirkoissa pyhää ehtoollista sekä leivän että viinin muodossa. Uskolliset vastaanottavat Lännen kirkossa ehtoollisen ainoastaan leivän muodossa.” Koska tällainen oppi rajoittaa transsubstantiaation aikaansaamisvoiman uskonnollisiin pappeihin, niin se korottaa heidät sellaisiksi, joilla on itse Jumalakin vallassaan. Se tekee maallikkoseurakunnan täysin papeista riippuvaiseksi, niin että ihmiset eivät voi nauttia Herran illallista, ellei pappi ole läsnä.
12. Mitä konsubstantiaatio on, ja mikä osoittaa, että se ja transsubstantiaatio eivät ilmaise Herran ruumiin erottamista?
12 Monet protestantit uskovat niin sanottuun konsubstantiaatioon. Tämän mukaan jäävät leipä ja viini todellisuudessa entiselleen, mutta koska virkaatoimittava pappi siunaa ne, niin niihin osallistuva henkilö vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen tosi ruumiin ja veren yhdessä (con) leivän ja viinin kanssa. Kaikki tämä vaatii samoin kuin transsubstantiaatiokin paljon uskoa, koska osallistuja yhäkin näkee ja maistaa vain kirjaimellista leipää ja viiniä. Tätäkö nyt tarkoitetaan todellisuudessa ’Herran ruumiin erottamisella’? Kaikkien tällaisten tilaisuuksien, joihin liittyy konsubstantiaatio tai transsubstantiaatio, sanotaan henkivän suurta armoa. Mutta jos nämä merkitsevät Herran ruumiin oikeaa erottamista, niin miksi tuollainen Jumalan armo ei seuraa sitten niitä? Miksi kristikunnan hengellinen tila on niin heikko, niin sairaalloinen tai kuollutkin? Kristikunnan uskonlahkojen todellinen tila kieltää niiden erottavan todellisuudessa Herran ruumista, sillä siitä seuraukseksi odotettu suuri hengellinen armo puuttuu murheellisesti. Jos nuo kristikunnan sadat miljoonat ehtoollisvieraat olisivat erottaneet Herran ruumiin ja mukauttaneet elämänsä sopusointuun sen kanssa, ei kristikuntaa olisi ruhjonut koskaan kaksi maailmansotaa yhden sukupolven aikana kaikkien muitten verta vuodattavien otteluitten ohella, joita on käyty vuosisatojen kuluessa kristikunnan sydämessä. Sellainen transsubstantiaatio ja konsubstantiaatio, joiden ohella moiset riitaisuudet ovat raivonneet, eivät ole apostolisia, ja ne ovatkin senvuoksi epäkristillisiä, mikä käy selväksi, kun tutkimme niitä Pyhien Kirjoitusten valossa.
TAPAHTUUKO AINEESSA MUUTOSTA?
13. Mitkä sanat osoittavat, ettei leivästä tullut uhrilihaa ja että viini oli edelleen viiniä?
13 Tutkikaamme Jeesuksen omia sanoja. Katolilainen Douay-käännös kuuluu näin: ”Ja ottaen leivän hän kiitti ja mursi ja antoi heille sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, mikä annetaan teidän edestänne. Tehkää tämä minun muistokseni.”’ (Luuk. 22:19, Dy) Jos hän olisi tarkoittanut, että leipä oli muutettu hänen lihakseen, niin hän olisi sanonut oikeutetusti: ’Tehkää tämä minun uhraamisekseni.’ Mutta hän käski sen sijaan tekemään sen ”minun muistokseni”, ilmaisten leivän olevan yhä leipää ja vain hänen ruumiinsa vertauskuva. Me huomaamme saman tosiasian viinistäkin. Matteuksen 26:27–29 (Dy) kuuluu seuraavasti: ”Ja ottaen ehtoolliskalkin hän kiitti ja antoi heille sanoen: ’Juokaa te kaikki tästä. Sillä tämä on minun uuden testamentin vereni, mikä TULEE VUODATETTAVAKSI monien edestä syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: Minä en juo tästä lähtien tätä viinipuun hedelmää, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä teidän kanssanne uutena Isäni valtakunnassa.’” (Mark. 14:23–25, Dy) Huomaa Jeesuksen ilmaisseen tässä, että ehtoolliskalkissa oleva neste oli yhä kirjaimellista viiniä, koska hän sanoi: ”Minä en juo tästä lähtien tätä viinipuun hedelmää”, eikä sanonut olevansa tästä lähtien juomatta tätä verta.
14. Mikä muukin seikka osoittaa, ettei viinistä ollut tullut Jeesuksen verta?
14 Toisena osoituksena siitä, ettei se ollut Jeesuksen verta, on Jeesuksen sanat: ”Tämä on minun uuden testamentin vereni, mikä TULEE VUODATETTAVAKSI” Tämähän osoittaa selvästi, ettei hänen vertaan vuodatettu siinä transsubstantiaation kautta ja siten, että apostolit kaatoivat sitä alas kurkustaan. Eikä ainoastaan Douay-käännös sano tässä ”TULEE VUODATETTAVAKSI”, vaan sen esittää samoin myöskin alkuperäinen latinalainen Vulgata, mistä se käännettiin. Mgr. R. A. Knoxin käännös vuodelta 1943 sanoo: ”On tuleva vuodatetuksi”. Ja Knox kääntää Luukkaan 22:19:nnen näin kuuluvaksi: ”Tämä on minun ruumiini, mikä on tuleva annetuksi teidän edestänne.” Uuden maailman käännös sanoo myöskin: ”tulee vuodatettavaksi” ja ”tulee annettavaksi”, ilmaisten tulevaa aikaa, nimittäin sitä aikaa, jolloin Jeesus riippui kidutuspaalussa Golgatalla. Jeesus ei tarkoittanut siis sanoillaan, että leipä ja viini olivat hänen omaa lihaansa ja vertansa, enempää kuin apostoli Paavalikaan tarkoitti, että Jeesus olisi kirjaimellinen kallio, kun hän sanoi: ”He joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” (1. Kor. 10:4, Dy) Se kallio, mistä israelilaiset joivat, vain kuvasi eli esitti Kristusta. Samoin muiston vertauskuvatkin vain vertauskuvasivat Kristuksen ruumista ja verta eli edustivat niitä.
15. Jos verelle tapahtuu transsubstantiaatio, niin millaista verta sen pitäisi olla? Miksi?
15 Jos maljan viini olisi ollut verta, niin sen olisi täytynyt olla keinotekoista verta, samoin kuin se viini, minkä Jeesus teki Kaanan häissä vedestä, oli keinotekoista viiniä, koska se ei ollut tullut suoraan viiniköynnöksestä. Jeesus sanoi muistomaljassa olevan viinin olevan viinipuun hedelmää. Se tuli viinipuusta eikä Jeesuksen suonista. Se olisi voinut muuttua siis ihmeen kautta vain keinotekoiseksi vereksi, koska Jeesuksen ruumiissa oli yhä hänen normaali verimääränsä. Kun ajattelemme niitä tuhansia kirkkorakennuksia, joissa kussakin vietetään messua päivittäin joka vuosi, niin siten valmistetaan enemmän ”verta”, kuin mitä normaali ihminen voisi antaa yhtenä päivänä tai kuin mitä voitaisiin ottaa lääketieteellisiä verensiirtoja varten. Messuteorian mukaan täytyisi Jeesuksen olla suuri verisäiliö, josta laskettaisiin kuin veren säilytysastiasta verta siirrettäväksi ehtoollisvieraille ehtoolliskalkin kautta. Tämä on mitä järjettömintä. Se selittää, miksi papit sanovatkin sitä salaisuudeksi siinä suhteessa, miten se voisi olla totta.
16. Mihin papit tekevät itsensä syypäiksi messullaan, ja miksi veretön uhri ei voisi puhdistaa syntejä pois?
16 Papit tekevät jo pelkällä teoriallaan itsensä syypäiksi Kristuksen veren uudelleen vuodattamiseen. Joitakuita katolilaisia on peloiteltu kokeilemasta, onko heidän suuhunsa pantu leipä todellista lihaa, varoittamalla, että jos he eivät niele sitä, vaan pitävät sitä suussaan, ottavat sen pois kirkon ulkopuolella ja pistävät neulan sen läpi, niin siitä tulee verta. Ja kuitenkin kuuluu katolinen messun määritelmä, että se on Kristuksen ”uhrin veretön uudistus”. Jos se on veretön, niin miten se sitten kykenee tekemään, mitä he väittävät sen tekevän, aikaansaamaan ihmisten syntien anteeksiannon? ”Melkein kaikki puhdistetaan lain mukaan verellä, eikä ilman veren vuodatusta ole syntien anteeksiantamusta.” – Hepr. 9:22, Dy; Knox.
LUNNAITA VASTAAN
17, 18. Miksi transsubstantiaation kokenut leipä ja viini ei voisi olla Jeesuksen uhri eikä varata lunastusta ja syntien anteeksiantoa?
17 Jos messualttarilla oleva leipä ja viini muuttuu lihaksi ja vereksi joko pyhän hengen tai papin taikavoimaisten sanojen vaikutuksesta, niin miten ne voivat olla Jeesuksen uhri? Leipä voisi korkeintaan edustaa ainoastaan sen painoista erää ihmislihaa ja veri niin suurta määrää ihmisen verta, mutta ei missään tapauksessa sitä liha- ja verimäärää, mikä muodostaa tavallisen ihmisruumiin. Mutta Jeesus Kristus uhrasi kokonaisen, jakamattoman, täydellisen ihmisruumiin täysine verimäärineen. Messun leipä ja viini voisivat vastata korkeintaan ainoastaan pientä murto-osaa ruumiista ja verestä.
18 Murto-osa eli pieni määrä ei voinut olla otollinen Jumalalle syntisten lunnaiksi. Jumalan profeettansa Mooseksen kautta antama oikeudenmukainen ja täydellinen laki sanoo lunnaita koskevista vaatimuksista: ”Vaadi elämä elämästä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” (5. Moos. 19:21, Dy; 2. Moos. 21:23–25) Aadam, Eedenissä oleva Jumalan täydellinen ihmispoika, teki syntiä ja menetti siten itseltään ja tulevilta jälkeläisiltään täydellisen ihmiselämän ja kaikki oikeudet siihen. Jeesus sanoi tulleensa ”antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä”. Hän voi tehdä sen, koska hän oli täydellinen ihminen, jolla oli täysi oikeus ihmiselämään, joten hän oli ”viimeinen Aadam”. Antamalla kaiken tämän inhimillisen omaisuuden uhriksi hän varasi vastaavat lunnaat. Apostoli sanoo: ”On yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, itsekin ihminen, Kristus Jeesus, joka antautui lunnaiksi kaikkien edestä.” (Matt. 20:28; 1. Kor. 15:45 ja 1. Tim. 2:5, 6, Katol. veljesk.) Lunnaat vaativat kokonaista uhria eikä ainoastaan osaa siitä, jotavastoin leipä ja viini eivät voisi painoltaan, kooltaan eikä määrältään vastata transsubstantiaation kautta muuta kuin osaa vaaditusta uhrista. Se ei voisi muodostaa koskaan riittäviä lunnaita ihmiskunnan puolesta eikä aikaansaada lunastusta ja syntien anteeksiantamista.
19. Mitä messuteoria merkitsee Jeesuksen alkuperäiselle uhrille ja myös uudelle liitolle, ja miksi se on sentähden väärä?
19 Mutta papit sanovat, että on välttämätöntä uhrata Jeesus päivittäin messussa niiden syntien poispyyhkimisen varmistamiseksi, mitkä joku katolilainen tekee tultuaan kirkon jäseneksi kasteenliiton uudistuksen kautta. Tämä merkitsisi, että Jeesuksen Golgatalla antama uhri on riittämätön, pätemätön ja tarvitsee uudistamista. Jos Kristuksen uhri on uudistettava ja toistettava usein, jotta me saisimme anteeksi jokapäiväiset syntimme, niin se merkitsisi silloin sitä, että ”uusi liitto” pitäisi myös uudistaa uudelleen Pelastajan uhrilla. Jollei tuo yksi uhri riittänyt syntien edestä, niin se ei riittänyt uuden liitonkaan edestä, jonka mukaan Jumala antaa anteeksi synnit eikä muista niitä enää. Muista, että Jeesus sanoi viinistä: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” (Luuk. 22:20, Katol. veljesk.) Mutta tällainen uuden liiton uudistaminen on epäraamatullinen. Uusi liitto, jonka Välittäjä Jeesus on, pantiin sen vanhan lakiliiton sijaan, minkä Jumala teki Israelin kanssa Mooseksen toimiessa välittäjänä. Mooseksen vanhan lakiliiton vahvistaminen esikuvasi Jeesuksen helluntaina v. 33 jKr. suorittamaa uuden liiton vahvistusta. Vanhaa lakiliittoa ei vahvistettu eikä uudistettu joka vuosi uusin uhrein. Se yksi uhrierä, minkä Mooses uhrasi Siinailla, riitti koko tuon lakiliiton kestoajaksi. Välittäjä Mooses sanoi silloin: ”Tämä on sen liiton veri, minkä Jumala on määrännyt teille.” (Hepr. 9:17–20, Katol. veljesk.) Yhtä vähän tarvitsee uusi liittokaan uudistamista uusin uhrein. Messu-uhrin otaksutaan varaavan kussakin tapauksessa vereksen ”uuden liiton veren”. Se on siis väärä.
20, 21. Miksi Jeesus ei voisi kuolla uudelleen, ja minkä hänen alkuperäisen uhrinsa arvoa koskevan seikan messu kieltää?
20 Miten Jeesus Kristus voitaisiin uhrata edes kerrankaan uudelleen? Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kristus, joka nousi jälleen kuolleista, ei kuole enää. Kuolemalla ei ole enää valtaa häneen. Sillä minkä hän kuoli synnille, sen hän kuoli kerran; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.” (Room. 6:9, 10, Dy) Hän elää kuolemattoman elämän voimalla edelleen ja voi siten toimia välittäjänä uskollisten seuraajiensa puolesta, kunnes heidän vapautuksensa synnistä on täydellisesti toteutettu. Hänen kuolemattomuutensa, minkä hän sai noustessaan kuolleista, estää häntä ainaisesti kuolemasta jälleen. Hän voi sentähden olla nyt Ylimmäinen Pappi iankaikkisesti, koska hänellä on nyt ”katoamattoman elämän voima”. Niinkuin apostoli sanoo hänestä: ”Tällä – koska hän pysyy ikuisesti – on iankaikkinen pappeus, minkä kautta hän kykenee myös pelastamaan ainiaaksi ne, jotka tulevat Jumalan luo hänen kauttaan, eläen aina [ei kuollen aina] rukoillakseen meidän puolestamme. Jonka ei tarvitse joka päivä (niinkuin toisten pappien) uhrata uhreja, ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien edestä, sillä hän teki tämän kerran uhraamalla itsensä.” – Hepr. 7:16, 24, 25, 27, Dy.
21 Kristuksen Jeesuksen yksi uhri on kyllin arvokas sovellutettavaksi aina ihmiskunnan syntien edestä, kunnes ne on viimein pyyhitty pois. Messuteoria kieltää tämän Raamatun totuuden.
22. Mikä sovituspäivän uhreja koskeva seikka osoittaa, että koska messu tarvitsee toistamista, niin se ei ota pois syntejä?
22 Syy siihen kuvattiin juutalaisten uhreilla Israelin lakiliiton aikana. Mullikan ja Jehovan kauriin uhraaminen piti uudistaa joka vuosi sovituspäivänä, ja niiden verta piti viedä pyhimpään ja vihmoa pyhän armoistuimen eteen. Miksi? Koska nuo uhrit eivät olleet ihmisuhreja eivätkä voineet ottaa koskaan pois ihmisen syntejä ja jättää hänen omaatuntoaan vapaaksi synnintunnosta. Jos ne olisivat puhdistaneet todellisesti ihmisen omantunnon syntisyyden tunnosta, niin niitä olisi lakattu uhraamasta. ”Sillä laki, jossa on tulevien hyvien asiain varjo, ei niiden asiain todellista kuvaa, ei voi koskaan aivan samoilla uhreilla, joita he uhraavat jatkuvasti joka vuosi, tehdä sinne tulijoita täydellisiksi. Sillä niitä olisi silloin lakattu uhraamasta, koska kerran puhdistetuilla palvojilla ei olisi enää synnintuntoa. Mutta niillä tehdään muistutus synneistä joka vuosi, sillä on mahdotonta, että synti voitaisiin ottaa pois härkien ja kauriitten verellä.” (Hepr. 10:1–4, Dy) Juuri se seikka, että katolilaisilla on synnintunto, mikä vaatii heitä läsnäolemaan messun toistamisessa, todistaa, ettei niin sanottu ”messu-uhri” ota heidän syntejään pois enempää kuin nuo härkien ja kauriitten uhraamisetkaan.
23. Miksi Jeesuksen ei tarvitse tulla taivaasta toistamiseen uhrattavaksi?
23 Mutta kun Kristus uhrasi kerran täydellisen ihmiselämänsä, niin se tuo uskovalle vanhurskautuksen ja synnistä vapaan omantunnon. Jeesuksen ei tarvitse sentähden tulla taivaasta katolisen papin viittauksesta joka kerta, kun hän lukee messun, muuttumaan keinotekoiseksi lihaksi ja vereksi ja uhrattavaksi, papin ja seurakunnan ihmissyöjän tavoin syötäväksi ja juotavaksi. Jeesus ei ole Ylimmäisenä Pappina kenenkään maan päällä olevan papin alaisuudessa. Miten hän muuten olisi Ylimmäinen Pappi? Hän kohosi neljäkymmentä päivää kuolleista nousemisensa jälkeen taivaaseen ja istuutui Jumalan oikealle puolelle. Koska hän esitti Jumalalle täydellisen ja ainaisesti riittävän uhrin, niin hänen ei tarvitse jättää istuintaan ja tulla maan päälle tehtäväksi lihaksi ja vereksi, jotta hänet uhrattaisiin jälleen. Hän voi pysyä sentähden istumassa taivaassa ja odottaa, kunnes tulee Jumalan aika täyttää Psalmissa 110:1–4 (As) kerrottu lupauksensa: ”Jehova sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä teen sinun vihollisesi astinlaudaksesi. Jehova lähettää sinun voimasi valtikan Siionista: Hallitse vihollistesi keskellä. . . . Jehova on vannonut eikä kadu: Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.” (Ps. 109:1–4, Dy; Katol. veljesk.) Hän odotti sentähden taivaassa keskeytymättä, kunnes tämän maailman ”lopun aika” alkoi 1914.
24, 25. Miten apostoli todistaa tämän seikan Heprealaisten 10:10–18, ja miksi on sentähden ainoastaan tämä yksi uhri välttämätön?
24 Huomaa nyt, miten apostoli käyttää tätä tosiasiaa todistaakseen, että Jeesus ei ole toistanut uhriaan siitä syystä, ettei hänen tarvitse sitä tehdä, koska hänen alkuperäinen uhrinsa riittää koko ajan, minkä ihmisten synti kestää. Heprealaiskirjeen 10:10–18 (Katol. veljesk.) hän sanoo: ”Tässä ’tahdossa’ meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella kerta kaikkiaan. Ja jokainen pappi seisoo joka päivä tosiaan palvelemassa ja uhraamassa usein samoja uhreja, jotka eivät voi koskaan ottaa pois syntejä, mutta Jeesus on, uhrattuaan yhden uhrin syntien edestä, ottanut istuimensa ainiaaksi Jumalan oikealla puolella, odottaen tästä lähtien, kunnes hänen vihollisistaan tehdään astinlauta hänen jalkojensa alle. Sillä hän on täydellistänyt yhdellä uhrilla ainiaaksi ne, jotka ovat pyhitettyjä. Pyhä Henkikin todistaa siten meille. Sillä sanottuaan: ’Tämä on se liitto, minkä minä teen heidän kanssaan noiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sydämeensä, ja heidän mieleensä minä ne kirjoitan’, hän lisää sitten: ’Ja heidän syntejään ja pahoja tekojaan minä en muista enää.’ Missä nyt on näiden anteeksiantamus, siellä ei ole enää uhria synnin edestä.”
25 Synnit, jotka Jumala on antanut anteeksi uuden liiton mukaan, on tosiaan poispyyhitty, ja ne, jotka on pyhitetty, on täydellistetty ainaiseksi ”yhdellä uhrilla”, ”Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan”. Ei ole siis mitenkään tarpeellista vuodattaa Jeesuksen ”uuden liiton verta” yhtäkään kertaa uudelleen. Ei tarvita mitään muuta uhria synnin edestä sen yhden lisäksi, minkä Jeesus antoi Golgatalla.
RÄIKEÄN PETOKSEN PALJASTAMINEN
26. Miten messu verrattuna sovituspäivän uhriin osoittaa roomalaiskatolisten pappien katselevan Jeesuksen uhria?
26 Muinaisen juutalaisen ylimmäisen papin piti uhrata sovituspäivän uhreina mullikka ja kauris ainoastaan kerran vuodessa koko Israelin kansan edestä ja yhdessä temppelissä, Jerusalemin temppelissä. On outoa, että roomalaiskatoliset papit tuntevat olevansa velvollisia uhraamaan messua 365:nä tai 366:na päivänä vuodessa, lukuisia kertoja päivässä, monilla alttareilla, eikä Jumalan nimellä mainitussa Jerusalemin kaupungissa. He eivät usko ilmeisesti Jeesuksen yhden uhrin olleen parempi niitä jokavuotisia juutalaisia sovituspäivän uhreja, mitkä eivät voineet ottaa pois syntejä. Mutta, paitsi tätä, heidän ”messu-uhrinsa” ei aikaansaa eikä voisikaan aikaansaada vielä eräästä toisestakaan syystä lunastusta ja syntien anteeksiantoa ihmisille, jotka käyvät messussa.
27, 28. Mistä muusta voimakkaasta syystä messu ei poista syntiä?
27 Mikä se on? Se on seuraava tosiasia: pappi, joka väittää murtavansa Jeesuksen ruumiin uudelleen ja vuodattavansa hänen verensä uudelleen, ei nouse taivaaseen uhreineen eikä esitä sitä Jumalalle itsensä ja seurakuntalaistensa puolesta. Ei Jeesuksellekaan riittänyt, että hän antoi uhrinsa maan päällä. Jeesuksenkin piti kohota taivaaseen ja esittää siellä uhrinsa Jumalalle. Hän ei vienyt ihmisruumistaan mennessään Kuninkaan valtaistuimelle taivaaseen, koska ”liha ja veri ei voi saada mitään osaa Jumalan valtakunnassa”. (1. Kor. 15:50, Katol. veljesk.) Kun juutalainen ylimmäinen pappi meni sovituspäivänä temppelin pyhimpään, mikä kuvasi Jumalan läsnäoloa, niin hän ei vienyt mullikan ja kauriin liharuumiita mukanaan. Hän vei ainoastaan verta, koska se edusti elämää. Niin ei Jeesuskaan vienyt liharuumistaan taivaaseen eikä ilmaantunut se mukanaan Jumalan luo. Hän vei mukanaan ihmiselämänsä ansion eli arvon, mitä veri kuvasi. Hän esitti sen Jumalalle synnitpoistavana lunastusuhrina. (Hepr. 13:11, 12; 3. Moos. 17:11–14; 16:14–16) Hän laski perustuksen tulevalle vanhurskaalle uudelle maailmalle esittämällä uhrinsa taivaassa. Hänen ei tarvitse sentähden kärsiä enää useasti uhrina. Me luemme:
28 ”Oli sentähden välttämätöntä, että taivaallisten todellisuuksien jäljennökset puhdistettaisiin näillä, mutta taivaalliset todellisuudet itse vaativat parempia uhreja kuin nämä. Sillä Jeesus ei ole mennyt käsin tehtyyn pyhimpään, mikä on vain todellisen jäljennös, vaan itse taivaaseen, ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme; eikä hän ole kuitenkaan mennyt uhraamaan itseään usein, niinkuin [Israelin] ylimmäinen pappi menee pyhimpään vuosi vuoden jälkeen mukanaan verta, mikä ei ole hänen omaansa; sillä siinä tapauksessa hänen olisi täytynyt kärsiä usein maailman alusta lähtien. Mutta näin ollen hän on ilmaantunut kerta kaikkiaan aikakausien lopussa synnin hävittämiseksi omalla uhrillaan. Ja samoin kuin on määrätty ihmisille, että heidän on kuoltava kerran, mutta tämän jälkeen tulee tuomio, niin myös Kristus uhrattiin [kuinka monta kertaa?] kerran ottaakseen pois monien synnit; toisen kerran hän ilmaantuu, ilman mitään osaa syntiin, niille, jotka odottavat häntä, pelastukseksi.” – Hepr. 9:23–28, Katol. veljesk.
29. Miksi Kristus Jeesus tekee sen välttämättömäksi, että katolisen papin olisi itsensä toimitettava loppuun asti messu-uhrinsa?
29 Kaikkien näiden henkeytettyjen kirjoitusten todistusten mukaan Jeesus pitää tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten antamaansa yhtä uhria riittävänä. Hän ei hyväksy senvuoksi messu-uhria välttämättömänä lisänä yhdelle täydelliselle uhrilleen, minkä vuoksi hän ei esitäkään sitä Jumalalle. Jotta se tulisi esitetyksi Jumalalle, niin katolisen messua uhraavan papin pitäisi itsensä jäljitellä Jeesusta ja nousta taivaaseen saadakseen sen Jumalan luo. Koska syntinen pappismies ei voi tehdä tätä, niin hänen messu-uhrinsa täytyy jäädä kykenemättömäksi aikaansaamaan syntien poispyyhkimistä katolilaisilta.
30. Miten Jumala katselee messu-uhria, ja mitä hän tekee sille?
30 Katseleeko Jumala, joka on jo hyväksynyt Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen täydellisen, täysin riittävän uhrin, tällaista messu-uhria lainkaan suosiollisesti? Ei koskaan! Hän inhoaa sitä räikeänä petoksena, mikä tehdään katoliselle väestölle, ja herjauksena rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen ainoaa pätevää uhria kohtaan. Jumala lopettaa Harmagedonin taistelussa kaiken tämän muistoillallisen ja Kristuksen uhrin vääristelyn tuhoamalla ne uskonnolliset järjestelmät, jotka ovat syypäitä tähän petolliseen iljetykseen. ”Jumalattomien uhrit ovat iljettäviä, koska ne uhrataan jumalattomuudesta.” (Sananl. 21:27, Dy) Ihmisten tekemän papinpuvun kantaminen ei muuta asiaa.
APOSTOLIN SELITYS
31. Miltä näkökannalta on kristikunta yrittänyt siis erottaa Herran ruumiin, ja mitkä seuraukset siitä on ollut maailmalle?
31 Koska edelläolevasta huomaamme, miten kristikunnan katolilaiset ja protestantit ovat syypäitä siihen, etteivät ”erota Herran ruumista”, niin voimme ymmärtää, miksi koko tuo uskonnollinen järjestelmä on voimaton, heikko, nukkuva ja kuolemansairas. (1. Kor. 11:29, 30) Seuraukset johtuvat määrätyistä syistä. Kristikunta on vajonnut tähän alhaiseen hengelliseen tilaan, koska se on keskittänyt huomionsa liiaksi Jeesuksen Kristuksen kirjaimelliseen lihaan ja vereen ehtoollisensa, eukaristiansa eli Herran illallisensa yhteydessä. Se ei ole noudattanut apostolin Herran ilta-ateriasta antamaa selitystä. Kukaan Raamatun kirjoittaja ei anna enemmän tietoja tästä ateriasta kuin apostoli Paavali. Tosin Matteus, Markus ja Luukas esittävät kertomuksen siitä, miten illallinen nautittiin, mutta he eivät tarjoa mitään selitystä. Paavali antaa kuitenkin sekä esityksen Herran ilta-ateriasta että myös huomattavan selityksen sen tulkitsemiseksi korinttolaisille lähettämässään ensimmäisessä kirjeessä. Me voimme ymmärtää hänen selityksensä takana olevasta tarkoituksesta, miksi maailmansodan ei pitäisi uhata meitä enää, jos kristikunta olisi erottanut oikein Herran ruumiin.
32, 33. Miten Paavali soveltaa Jeesuksen muistonvietossa lausumat sanat, ja mihin ”ruumiiseen” Paavali niin ollen viittaa?
32 Kristikunnan papit väittävät Paavalin tukevan selityksissään Jeesuksen sanojen, ”tämä on minun ruumiini”, ”tämä on minun uuden liiton vereni”, kirjaimellista sovellutusta. Paavalin selitysten rehellismielinen tutkiminen todistaa pappien väitöksen vääräksi, väkinäiseksi. Paavali sanoi Moffattin käännöksen mukaan: ”Koetelkoon ihminen itseään; sitten hän voi syödä tuosta leivästä ja juoda tuosta maljasta. Sillä joka syö ja juo tajuamatta oikein Ruumista, syö ja juo omaksi tuomiokseen. Siinä on syy, miksi monet teistä ovat sairaita ja heikkoja ja koko joukko kuolleitakin.” Mistä ”Ruumiista” Paavali puhuu tässä näin ollen? Tietysti ”Kristuksen Ruumiista”, mikä muodostuu hänen, Pään, alaisuudessaan olevan seurakuntansa jäsenistä: ”Te olette nyt Kristuksen Ruumis ja kukin erikseen sen jäseniä.” (1. Kor. 11:28–30; 12:27, Mo) Se, mitä Paavali sanoo vielä tässä samassa kirjeessä, tukee asian ymmärtämistä tällä tavalla. Se kuuluu katolisen käännöksen mukaan seuraavasti:
33 ”Siunauksen malja, minkä me siunaamme, eikö se ole osallistuminen Kristuksen vereen? Ja leipä, minkä me murramme, eikö se ole osanotto Herran ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin vaikka meitä on monta, me olemme yksi ruumis, kaikki meistä, jotka otamme osaa, yhteen leipään.” (Katol. veljesk.) ”Siunauksen ehtoolliskalkki, minkä me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren yhteys? Ja leipä, minkä me murramme, eikö se ole osanotto Herran ruumiiseen? Sillä me, ollen monta, olemme yksi leipä, yksi ruumis: kaikki, jotka ottavat osaa yhteen leipään.” – 1. Kor. 10:16, 17, Dy.
34. Kun joku syö muistoleipää, niin mitä hänen siis täytyy erottaa eli tunnustaa, jotta ei saisi tuomiota?
34 Henkilön, joka osallistuu muistonvietossa olevaan leipään, täytyy siis erottaa eli tunnustaa, että on olemassa sellainen järjestö eli seurakunta kuin ”Kristuksen ruumis”. Mutta hänen täytyy vielä tutkimalla eli harkitsemalla itseään todistaa itselleen, että hän on Kristuksen ruumiin jäsen, että hän on niiden kristittyjen seurakunnan jäsen, jotka ovat pyhittäytyneitä kokonaan Jumalalle, hänen siittämiään hänen hengellisiksi lapsikseen ja voitelemiaan hänen pyhällä hengellään saarnaajiksi ja Jeesuksen perijätovereiksi ja jotka pitävät uskollisesti kiinni Jeesuksesta seurakuntansa eli Ruumiinsa yhtenä Päänä. Kun hän tekee näin, niin hän tunnustaa sitten syömällä muistoleipää, että hänkin osallistuu ”Herran ruumiiseen”, se on, että hän on sen jäsen. Tällä tavalla hän ei syö ulkokultaisesti eikä erottamatta asiaa eikä siis aiheuta Jumalan tuomiota itseään vastaan.
35. Kun hän juo muistoviiniä, niin mitä hän tunnustaa uudesta liitosta?
35 Kun tällainen itseään tutkisteleva kristitty juo muistonvieton viinimaljasta, niin hän tunnustaa, että Jeesuksen veri oli Jumalan uuden liiton voimaansaattamisväline ja että tämän uuden liiton kautta saadaan Jumalalta syntien anteeksiantamus ja kaikista kansoista otetaan kansa Jumalan nimelle toimimaan Jehovan todistajana. – Apt. 15:14; 2. Moos. 19:5, 6; 1. Piet. 2:9, 10.
36, 37. Mitä muuta muistoviini merkitsee juojalle, ja mitä hän on siitä syystä päättänyt tehdä?
36 Vielä eräs seikka: Kristuksen vuodatettu veri merkitsee kuolemaa, ei ainoastaan uuden liiton tekemiseksi kuolleen uhrin perusteella, vaan etupäässä Jehovan yksinvaltiuden, nimen ja sanan kunniaansaattamiseksi. Ja tähän kuolemaan Jehovan kunniaansaattamiseksi osallistuu ”Herran ruumis”, Kristuksen ruumiinjäsenet. Heidät on juurrutettu hänen kanssaan hänen kuolemansa kaltaiseen kuolemaan, haudattu yhdessä hänen kanssaan yhteisellä kasteella hänen kuolemaansa, jotta heidät voitaisiin herättää taivaalliseen henkielämään hänen ylösnousemuksensa kaltaisessa ylösnousemuksessa. ”Ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? Sillä meidät on haudattu yhdessä hänen kanssaan kasteella kuolemaan, . . . Sillä jos meidät on juurrutettu yhteen hänen kuolemansa kaltaisessa kuolemassa, niin me tulemme olemaan myöskin hänen ylösnousemuksensa kaltaisessa ylösnousemuksessa.” – Room. 6:3–5, Dy.
37 Tämä malja kuvaa näin ollen viiniä juovalle niitä kärsimyksiä, mitkä taivaan Isä on kaatanut kuin annoksen kaikille Kristuksen joukkoon kuuluville, Päälle ja ruumiille. Kuten Jeesus sanoi Pietarille Getsemanessa: ”Enkö minä joisi sitä maljaa, minkä Isä on antanut minulle?” Hän joi, ja hän vakuutti myöskin seuraajilleen, jotka osoittautuisivat uskollisiksi kuolemaan asti ja osallistuisivat Herran vereen: ”Siitä maljasta, minkä minä juon, tekin juotte; ja sillä kasteella, millä minut on kastettava, teidätkin kastetaan.” (Joh. 18:11 ja Mark. 10:39, Katol. veljesk.) Juomalla muistomaljasta asianomainen tunnustaa päättäneensä kärsiä Jeesuksen kanssa kuolemaan asti.