Uudet asiainjärjestelmät
”Jumala, joka puhui kauan sitten monissa tilaisuuksissa ja monin tavoin esi-isillemme profeettojen kautta, on näiden päivien lopussa puhunut meille Pojan kautta, jonka hän määräsi kaiken perilliseksi ja jonka kautta hän loi asiainjärjestelmät.” – Hepr. 1:1, 2, Um.
1. Kenen kautta ja mitä tarkoitusta varten Jehova on luonut asiainjärjestelmiä?
JEHOVA Jumala on vanhurskaitten asiainjärjestelmien luoja. Ne ovat kaikki hänen ylivalvonnassaan. Hän on pannut ne sellaiseen järjestykseen, mikä johtaa yhdestä hyvien asiain sarjasta parempiin eli suurenmoisempiin asioihin ja saavuttaa lopulta sellaisen hyvyyden huipun, mikä ei jätä meille enää mitään toivottavaa. Hän on järjestyksen Jumala ja tietää, mihin hänen järjestelynsä johtaa. Hänen päämääränään on koko kaikkeuden vapauttaminen kaikista jumalattomuuden ja epäjärjestyksen voimista. Hän tekee tämän kirkastetun Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, käsissä olevan luvatun hallituksensa kautta, saattaen siten kaikki elävät luomukset, näkyvät niinkuin näkymättömätkin, rauhaisaan, kuuliaiseen suhteeseen Luojansa ja Jumalansa kanssa. Saavuttamalla tämän päämäärän hän saattaa itsensä kunniaan koko maailmankaikkeuden Oikeutettuna Suvereenina. Hän on luonut tätä varten sarjan asiainjärjestelmiä toistensa jälkeen. Hänen Pojallaan on mitä tärkein osa Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaansaattamisessa, ja hän onkin käyttänyt tätä Poikaa asiainjärjestelmien luomisessa.
2. Keiden arvoiseksi tämä vanha maailma ei ole osoittautunut? Kuinka niin?
2 Tämän nykyisen maailman asiainjärjestelmän, joka on Saatanan alainen, sallitaan olla vain jonkin aikaa. Sillä ei ole Jumalan hyväksymystä. Jehova Jumalan todistajia on ollut sen keskuudessa siitä lähtien, kun se alkoi vedenpaisumuksen jälkeen, mutta se ei ole kyennyt koskaan sulattamaan heitä itseensä. Jumala on jättänyt heidät tähän maailmaan, jotta he antaisivat todistusta hänen päätöksestään perustaa uusi maailmanhallitus. Mutta maailma on menetellyt arvottomasti, kun otamme huomioon heidän läsnäolonsa, olemalla välittämättä heidän sanomastaan ja vainoamalla heitä ilkeästi sen vuoksi. Me emme tarkoita tällä vain esi-kristillisiä profeettoja Nooasta Johannes Kastajaan, joiden urotyöt ja kärsimykset on kuvailtu Paavalin heprealaisille kirjoittaman kirjeen 11. luvussa, vaan me tarkoitamme myöskin sitä tosi kristittyjen pientä laumaa, josta vain jäännös on nykyään maan päällä; niin, ja sitä ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa”, joka on kerääntynyt heidän rinnalleen palvelemaan heidän kanssaan Jehovan todistajina. Jeesus ennusti kaikkien näiden Korkeimman Jumalan nykyisten todistajain vainoamisen ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, kun hän sanoi sen olevan selvä merkki tämän Saatanan jumalattoman järjestön loppuunsaattamisesta. Sen heihin kohdistama vaino on tullut kuuluisaksi, ja se todistaa, että maailma ei ole heidän arvoisensa. Se tuhotaankin tästä syystä. – Hepr. 11:38; Matt. 24:9; Ilm. 7:1, 10; Joh. 10:16.
3. Minkä työn piti todistaa meidän saapuneemme sen loppuunsaattamiseen?
3 Yhtenä todistuksena siitä, että me olemme saapuneet sen loppuunsaattamiseen ja että sen loppu on lähellä, piti olla sen kansojen, varsinkin kristikunnan kansojen, keskuudessa tapahtuvan erottelutyön, joka kristikunta väittää olevansa kristittyä aluetta. Jeesus esitti kuvaillen tämän erottelutyön ja väärien kristittyjen tulisen tuhoamisen huippukohdan ja sanoi: ”Elonkorjuu on erään asiainjärjestelmän loppuunsaattaminen, ja korjaajat ovat enkelit. Sen tähden, samoin kuin rikkaruohot kootaan ja poltetaan tulessa, niin on oleva asiainjärjestelmän loppuunsaattamisessakin. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat pois hänen valtakunnastaan kaiken, mikä aiheuttaa kompastumista, ja henkilöt, jotka tekevät laittomuutta, ja he heittävät heidät tulipätsiin. Juuri siellä tapahtuu heidän itkemisensä ja hampaittensa kiristäminen.” Verraten erottelutyötä hyvien ja huonojen kalojen erottelemiseen, kun ne on koottu nuotalla, Jeesus sanoi edelleen: ”Sillä tavalla on oleva asiainjärjestelmän loppuunsaattamisessa: enkelit menevät ja erottelevat jumalattomat vanhurskaista ja heittävät heidät tulipätsiin.” Tämä erottelutyö on ollut käynnissä vuodesta 1919 lähtien seurauksena siitä Valtakunnan-todistuksesta, mitä Jehovan todistajat ovat antaneet kaikissa kansoissa maan päällä. Se nykyinen tosiasia, että hylättyjen arvottomien itkeminen ja hampaitten kiristely on alkanut, todistaa, että me olemme lähellä jakamistyön huippukohtaa ja että täydellistetty loppu yllättää pian tämän maailman. – Matt. 13:39–42, 47–50; 24:14, Um.
ERÄITTEN ASIAIN LOPPUUNSAATTAMINEN TUHAT YHDEKSÄNSATAA VUOTTA SITTEN
4. Miten tiedämme Heprealaiskirjeen 9:26:nnesta, että me kristityt olemme eläneet kauan uuden asiainjärjestelmän alaisina?
4 Muutamat, jotka perivät tulevan uuden maailman valtakunnan, elävät vielä keskellä tätä vanhaa maailmaa ja sen asiainmuodostelmaa. Mutta muista, että he eivät kuulu siihen minään osana eivätkä muovaudu sen mukaan. Koska he eivät kuulu vanhaan, niin he kuuluvat uuteen. Ja tiedätkö sinä, että he ovat eläneet nyt tuhat yhdeksänsataa vuotta sen uuden asiainjärjestelmän alaisena, minkä Jehova Jumala loi Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta? Kyllä. Sinä voit tietää ja ymmärtää tämän apostoli Paavalin sanoista, jotka ovat Heprealaiskirjeen 9:26:nnessa. Hän viittaa siinä siihen, kuinka Jeesus uhrasi täydellisen ihmiselämänsä tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin. Ja muistuttaen meitä siitä, että Jeesus ei ollut leeviläinen pappi, joka palveli Jerusalemin temppelissä, hän lisää: ”Muutenhan hänen olisi pitänyt kärsiä usein maailman perustamisesta lähtien. Mutta nyt hän on ilmestynyt kerta kaikkiaan ainiaaksi asiainjärjestelmien loppuunsaattamisessa poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” (Um) Tämä loppuunsaattaminen saavutti päätekohtansa v. 70 jKr. vanhan Jerusalemin ja sen temppelin tuhossa ja Juudan kansan hajoittamisessa melkein tuhanneksi yhdeksäksisadaksi vuodeksi. Vaikka vanha maailma onkin pysynyt pystyssä, ei siitä voi olla kysymystäkään, etteivätkö määrätyt järjestelmät päättyneet silloin tehdäkseen tietä uusille. Apostoli puhuu jälleen todistaakseen tämän. Hän kertoo juutalaisten uskottomista teoista ja niistä rangaistuksista, mitkä kohtasivat heitä sen takia autiomaassa, sen jälkeen kun he olivat lähteneet Egyptistä. Hän huomauttaa sitten: ”Nämä asiat jatkuivat nyt kohdaten heitä esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat koittaneet.” (1. Kor. 10:11, Um) Me kysymme siis: Mitkä loput koittivat kristityille silloin?
5, 6. Mikä oli yksi niistä lopuista, jotka saapuivat juutalaiskristityille?
5 Ne olivat niiden asiainjärjestelmien loput, mitkä Jumala oli asettanut valitulle kansalleen sen hyväksi siihen asti, kunnes Jeesus Kristus olisi tullut ja joutunut uhratuksi ja kunnes hänet olisi herätetty kuolleista ja kirkastettu Jumalan oikealla puolella taivaassa. Enkeli Gabriel ennusti Danielille tarkalleen sen vuoden, jona Ruhtinas Messias oli ilmestyvä. Hän osoitti, että Messias piti temmattaman pois uhrina kolme ja puoli vuotta sen jälkeen kun Jeesus voideltiin Jumalan hengellä, eli keskellä vuosiviikkoa. Tämä oli tekevä kaikki juutalaisten temppelissä esittämät eläinuhrit ja muut uhraamiset vanhanaikaisiksi ja voimattomiksi ja arvottomiksi. Gabriel sanoi Messias Jeesuksesta: ”Ja hän tekee lujan liiton monien kanssa yhdeksi [vuosi]viikoksi; ja hän saattaa uhrin ja uhraamisen loppumaan puolessa viikossa.” (Dan. 9:27, Le; Ak, Mo) On varmaa, että tämä merkitsi sen juutalaisten uhri- ja uhraamisjärjestelmän loppua, mikä oli määrätty Mooseksen laissa. Apostoli sanoo tämän todistukseksi: ”Kristus on Lain täydellistetty loppu, jotta jokainen uskova saisi vanhurskauden.”
6 Hän sanoo jälleen sekä pakanoihin että juutalaisiin kuuluvien ihmisten lohdutukseksi: ”Lihansa avulla hän poisti vihamielisyyden, säädöksiin sisältyvän käskyjen Lain, jotta hän olisi luonut ne kaksi kansaa itsensä yhteydessä yhdeksi uudeksi ihmiseksi ja tehnyt rauhan ja jotta hän olisi täysin sovittanut molemmat kansat yhdessä ruumiissa Jumalalle kidutuspaalun kautta.” Ja jälleen: ”Jumala . . . antoi ystävällisesti meille anteeksi kaikki rikkomuksemme ja pyyhki pois meitä vastaan olleen käsinkirjoitetun asiakirjan, joka sisälsi säädöksiä ja oli meitä vastaan, ja Hän on ottanut sen pois tieltä naulaamalla sen kidutuspaaluun.” – Room. 10:4 ja Ef. 2:15, 16 ja Kol. 2:13, 14, Um.
7, 8. Mitkä muut asiainjärjestelmät päättyivät silloin, kuten Paavali sanoi?
7 Tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin tuli siis loppu Mooseksen lakijärjestelmälle ja sen eläinuhreille ja muille uhreille, joita Leevin suvun papit uhrasivat. Millä tavalla? Siten että Jeesus kuoli kidutuspaalussa ja nousi sitten kuolleista sekä kohosi taivaaseen tarjoamaan ihmisuhrinsa ansiota Jumalalle. Lisätodistus siitä, että tuo järjestelmä oli päättynyt, annettiin kolmekymmentä seitsemän vuotta myöhemmin, kun juutalaisilta papeilta riistettiin väkivalloin heidän uhritoimituksensa kukistamalla heidän esikuvallinen temppelinsä, mikä on ollut ennallistamatta tähän päivään saakka. Eikä siinä kaikki, vaan se kansallisuusjärjestelmä, jonka toimesta juutalaisilla oli ihmiskuningas, joka hallitsi ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa, tuli ratkaisevasti loppuunsa. Miksi niin? Koska Juudan kansa hylkäsi Jeesuksen, Daavidin Pojan, Kuninkaanaan ja koska Jeesus kuolleista noustuaan kieltäytyi ennallistamasta maallista valtakuntaa luonnolliselle Israelin kansalle. Hän istuutui sen sijaan Jumalan oikealle puolelle taivaaseen odottaakseen siellä vuotta 1914, jolloin Jumala oli asettava hänet valtaistuimelle vanhurskaan uuden maailman taivaalliseksi Kuninkaaksi. – Hepr. 10:12, 13.
8 Paitsi sitä oli ollut myöskin niiden profeetallisten esikuvien ja varjojen järjestelmä, mitkä esittivät tulevia ihmeellisiä todellisuuksia, ja kun Jeesus oli noussut taivaaseen, niin tämä järjestelmä päättyi. Nyt oli tullut aika täyttymyksille, jotta Jumalan Sana osoittautuisi todeksi. (Kol. 2:16, 17; Hepr. 10:1; 11:17–19) Sekin järjestelmä päättyi, jonka kautta Jumala puhui ja antoi sanomansa käyttäen heprealaisia profeettoja Aabrahamista Johannes Kastajaan asti. Jumala puhui niiden päivien lopussa ihmisille taivaallisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Poikansa seuraajien kautta, jotka Jumala otti hengellisiksi lapsikseen. (Hepr. 1:1, 2) Ottaen huomioon sen tosiseikan, että kaikki tällaiset järjestelyt loppuivat silloin, voi apostoli Paavali oikeutetusti sanoa tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin, että asiainjärjestelmien täydellistetty loppu koitti silloin hänelle ja hänen veljilleen.
9. Miten nykyinen jakamistyö esikuvattiin, ja miten myös Johannes Kastaja ja Jeesus mainitsivat sen esikuvallisesti?
9 Nyt tapahtuu jakamistyö maailmanlaajuisesti tässä Saatanan jumalattoman järjestelmän loppuunsaattamisessa. Tämän esikuvaamiseksi suoritettiin Juudan kansan keskuudessa Palestiinassa erottelutyötä, kunnes tulinen tuho kohtasi sen pääkaupunkia temppeleineen vuonna 70. Johannes Kastaja ennusti sen puhuessaan Messiaan tulosta ja sanoi: ”Tämä kastaa teitä, ihmisiä, pyhällä hengellä ja tulella. Hänen viskinkauhansa on hänen kädessään, ja hän puhdistaa täydellisesti puimatantereensa ja kokoaa vehnänsä vilja-aittaan, mutta akanat hän polttaa tulessa, jota ei voida sammuttaa.” (Matt. 3:11, 12, Um) Vilja-aittaan koottu vehnä oli juutalainen jäännös, joka asettui Jeesuksen puolelle pitäen häntä Messiaana, Ruhtinaana. Siihen kuuluvat kastettiin pyhällä hengellä helluntaipäivästä lähtien. Akanat, jotka poltettiin, olivat yleensä Juudan kansa, joka asettui keisarin puolelle Jeesusta vastaan. Heidät kastettiin Jumalan vihan tulella erityisesti vuodesta 70 (jKr.) lähtien. Jeesus itse viittasi juutalaisten keskuudessa tapahtuneeseen jakamistyöhön, millä nuo vanhat asiainjärjestelmät loppuivat. Hän viittasi uskoviin juutalaisiin, jotka piti korjattaman uskottoman kansan joukosta pois hänen itsensä ollessa Pääelonkorjaaja, ja sanoi: ”Nostakaa silmänne ja katsokaa peltoja, että ne ovat vaaleat leikattaviksi. Korjaaja saa jo palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, niin että kylväjä ja korjaaja voivat riemuita yhdessä. Tässä suhteessa on totisesti tosi sanonta: Toinen on kylväjä ja toinen korjaaja. Minä lähetin teidät korjaamaan sitä, mihin ette ole työtä panneet. Toiset ovat työskennelleet, ja te olette astuneet heidän työnsä hyötyyn.” – Joh. 4:35–38, Um.
10. Miten tämä työ päättyy? Miksi se ei tuota onnettomuutta meille?
10 Tuon korjuun jälkeen, mutta erityisesti sitten kun hyvä uutinen lähetettiin ympärileikkaamattomille pakanoille ja heille annettiin tilaisuus päästä taivaan valtakuntaan, Juudan kansa lakastui pois Jumalan suosiman kansan asemasta niinkuin se viikunapuu, jonka Jeesus kirosi. (Matt. 21:18, 19, 43; Luuk. 13:6–9; Apt. 10:1–48) Miten hyvin me näemmekään nyt, kun on tehty yli kolmekymmentä vuotta samanlaista elonkorjuutyötä, tuossa juutalaisessa elonkorjuussa ja puinnissa esikuvatun sen, mikä on nykyään käynnissä kristikunnassa! Kun palautamme mieleemme sen kauhistavan lopun, mikä kohtasi juutalaisten pääkaupunkia ja sen piiritettyjä asukkaita silloin, niin meitä värisyttää se vielä kauhistavampi loppu, mikä on pian kohtaava ulkokultaista kristikuntaa ja sen uskontojen sekaannusta. Mutta tämä onnettomuus ei merkitse mitään tuhoa Jumalan tosi kansalle, todellisille kristityille. Se pyyhkäisee pois suuren tahran Jumalan pyhästä nimestä ja puhdistaa maan Jehova Jumalan puhtaalle palvonnalle kaikkialla, mikä koituu ihmiskunnan rauhaksi ja menestykseksi.
11. Miksi me emme nimitä sitä ajanjaksoa ”juutalaiskaudeksi”?
11 Me emme voi ilmaista tuota ajanjaksoa, jolloin nuo vanhat asiainjärjestelmät kukoistivat, millään sellaisella nimellä kuin ”juutalaiskausi”. Miksi emme? Koska se alkoi, ennen kuin luonnollisia juutalaisia oli olemassakaan. Jumala toimii myös nyt niiden kanssa, jotka ovat sisällisesti juutalaisia, joiden sydän on ympärileikattu. Nämä ovat hengellisiä israelilaisia, jotka muodostavat ”Jumalan Israelin”. (Room. 2:28, 29) Me siis vain panemme merkille tuollaisen vedenpaisumuksen jälkeisen ajanjakson, jonka kuluessa nuo asiainjärjestelmät olivat vallalla, mutta emme nimitä sitä. Noiden vanhojen asiain aika päättyi tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin. Ne kuuluvat niihin menneisiin asiainjärjestelmiin ja sukupolviin, joilta Kristusta koskeva Jumalan pyhä salaisuus oli kätketty, mikä salaisuus on nyt tehty tunnetuksi Hänen pyhilleen. – Kol. 1:26, 27.
UUSI ON OLLUT JO KAUAN TOIMINNASSA
12, 13. Miten Jumalan salaisuuden paljastaminen teki asiat meille paremmiksi?
12 Kuinka suurenmoinen kokemus onkaan elää Jumalan uuden asiainjärjestelmän alaisuudessa ja tietää sen olevan vain ihanampien tulevien asiain edeltäjä! Se muuttaa koko meidän olemassaolomme, sen elämän, mitä meidän on eläminen nyt tässä katoavassa vanhassa maailmassa. Kun Jehova Jumala on nyt ilmaissut pyhän salaisuutensa, niin se on tehnyt asiat uusiksi meille. Hänen salaisuutensa oli verhottuna hänen Voidellussaan eli Kristuksessaan, jonka hän oli ennustanut ja esikuvannut edellisinä vuosituhansina. Hänen rakas Poikansa jätti aikanaan taivaan kartanot ja syntyi ihmiseksi, ja häntä koskevat ennustukset alkoivat täyttyä. Silloin paljastettiin tuo kauan kätkettynä ollut pyhä salaisuus niille, jotka uskoivat ja saivat Jumalan pyhän hengen. Jumala poisti Poikansa kautta sen, mikä oli vanhaa, jotta hän olisi voinut tuoda tilalle uuden.
13 Apostoli esittää selvästi tämän meille tapahtuneen asiain parannuksen sanoessaan: ”Kun [Jeesus] siis tulee maailmaan, niin hän sanookin: ’”Sinä et halunnut uhria ja uhraamista, mutta sinä valmistit ruumiin minulle. Sinä et hyväksynyt kokonaisia polttouhreja ja syntiuhria.” Silloin minä sanoin: ”Katso! Minä olen tullut (minusta on kirjoitettu kirjakääröön) tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.”’ Sanottuaan ensin: ’Sinä et halunnut etkä hyväksynyt uhreja ja uhraamisia etkä kokonaisia polttouhreja ja syntiuhria’ – uhreja, joita uhrataan Lain mukaan – niin hän sanoo sitten todellisuudessa: ’Katso! Minä olen tullut tekemään sinun tahtosi.’ Hän poistaa sen, mikä on ensin, jotta hän asettaisi sen, mikä on toiseksi. Tuolla sanotulla ’tahdolla’ on meidät pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrin kautta kerran ainiaaksi.” (Hepr. 10:5–10, Um) Kuulostaako tämä nyt siltä, että asiat tehdään uudeksi meille, jotka etsimme elämää ja onnellisuutta? Ensiksikin tämä ensimmäisen uhrien sarjan korvaaminen toisenlaisella uhrilla, joka pyhittää todellisuudessa, merkitsee Jumalan uutta ylimmäistä pappia. Se merkitsee palvojien uutta suhdetta Jumalaan.
14, 15. Miksi uusi liitto oli tarpeellinen? Miten Jumalan siitä antama lupaus vaikutti lakiliittoon?
14 Kuinka paljon tyydyttävämpi tämä onkaan kuin tuo vanha! Leeviläispapisto, joka uhrasi vain eläinuhreja ja kasvisuhreja, pantiin virkaan vanhan lakiliiton alaisuudessa, jonka liiton Jumala teki luonnollisten israelilaisten kanssa Mooseksen kautta. Nuo papit olivat niin ollen osa siitä vanhasta asiainjärjestelmästä, mikä oli olemassa lakiliiton aikana. Heidän uhraamansa uhrit eivät voineet koskaan ottaa pois ihmisten syntejä eikä tehdä ihmisiä täydellisiksi, ja niin ne vain kuvasivat tulevaa todellista uhria. Uusi ja parempi asiainjärjestelmä oli totisesti välttämätön, jotta ihmiset voisivat saada pysyvää hyvää, ja Jumala valmistikin sen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. (Hepr. 1:1, 2) Vanha lakiliitto esti Messias Jeesusta tulemasta papiksi maan päällä, ja se vain tuomitsi ihmiset synneistä eikä vapauttanut heitä niistä. Jos siis piti olla Jumalan uusi ylimmäinen pappi, jonka uhri poistaa synnit, ja jos Juudan suvun Messiaan piti olla tämä Ylimmäinen Pappi, niin täytyi olla myös uusi liitto. Jeesus Kristus tehtiin Ylimmäiseksi Papiksi Jehova Jumalan vannomalla valalla, ja sitten hänet annettiin uuden liiton Ylimmäiseksi Papiksi. Siitä, mitä tämä merkitsee, luemme:
15 ”Sillä jos tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei toiselle olisi etsitty sijaa; sillä hän löytää moittimista ihmisistä, kun hän sanoo: ”’Katso! Päivät tulevat”, sanoo Jehova, ”jolloin minä täydellistän uuden liiton Israelin huoneen hyväksi ja Juudan huoneen hyväksi; . . . Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin huoneen kanssa noiden päivien jälkeen”, sanoo Jehova: ”Minä panen lakini heidän mieleensä, ja heidän sydämeensä minä kirjoitan ne, minä olen Jumala heille, ja he ovat kansa minulle. Eivätkä he suinkaan opeta joka mies kansalaistoveriaan ja joka mies veljeään sanoen: ’Tunne Jehova’, koska he kaikki tuntevat minut, pienimmästä heidän suurimpaansa. Sillä minä olen armollinen heidän epävanhurskaita tekojaan kohtaan, enkä minä suinkaan palauta mieleeni heidän syntejään.”’ Sanonnallaan ’uuden liiton’ hän on tehnyt aikaisemman käytöstä poistetuksi. Se, mikä on poistettu käytöstä ja vanhentunut, on lähellä häviämistään.” – Hepr. 8:7–13, Um.
16, 17. Minkä Jumala lopetti, ja minkä hän saattoi voimaan Kristuksen palvelusten kautta? Mitä tämä siis merkitsi asiainjärjestelmille?
16 Kristuksen profeetta Moosesta suurempana välimiehenä suorittaman palveluksen ja hänen itsensäuhraavana Ylimmäisenä Pappina suorittamansa palveluksen kautta Jehova Jumala korvasi vanhan lakiliiton uudella liitolla. Kun Jumala naulasi vanhan liiton kidutuspaaluun, missä Kristus Jeesus uhrattiin, niin se 1 545 vuotta vanha asiainjärjestelmä hävisi, joka koski kerran luonnollisia juutalaisia eli israelilaisia. Ylösnoussut ja kirkastettu Jeesus vihki taivaassa helluntaipäivänä v. 33 jKr. uuden liiton maan päällä olevien uskollisten seuraajainsa hyväksi. Kristityt opetuslapset sikisivät silloin Jumalan, vuodattamasta hengestä ja tulivat hengellisiksi israelilaisiksi eli sisällisesti juutalaisiksi.
17 Eikö tämä merkitse siis uusien asiainjärjestelmien voimaansaattamista? Tämän ajatuksen täytyy sisältyä apostolin sanojen merkitykseen, kun hän lausuu: ”Jos joku on yhteydessä Kristuksen kanssa, niin hän on uusi luomus; vanhat asiat ovat häipyneet pois, katso, uudet asiat ovat saaneet alkunsa. Mutta kaikki asiat ovat Jumalasta, joka sovitti meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antoi meille sovitusviran.” (2. Kor. 5:17, 18, Um) Tällaista, kuin tämä ”uusi luomus” Kristuksen, Pään, yhteydessä, ei ollut koskaan olemassa aikaisemmin, ei koko Jumalan kaikkeudessa. Näin ollen ei voinut olla muuten, kuin että uudet asiainjärjestelmät piti panna alkuun, ja niiden piti olla kristillisen ”uuden luomuksen” yhteydessä. Nämä uudet järjestelmät pantiinkin alulle. Jehova Jumala sanoi niin, kun hän kuvaili uuden liiton etuja sanoen, että hän poistaa synnit todellisesti sen kautta niiltä hengellisiltä israelilaisilta, jotka otetaan tähän liittoon, ja että he ovat kaikki Jehovan opettamia ja tuntevat hänet, heidän pienimmästään heidän suurimpaansa. – Jer. 31:31–34.
18. Mitä me siis näemme nyt uskossa? Miten me ymmärrämme Ilmestyskirjan 13:8:nnen Karitsaa koskevan lausunnon nyt paremmin?
18 Se merkitsi tosiaan ihmeellisen aikakauden alkamista, uusien asiain aikakauden, josta Jumalan henkeyttämät miehet olivat ennustaneet ja josta vanhan liiton uhrit, juhlat ja lait olivat heittäneet varjoja eteensä. Nyt alkuunpannut todellisuudet ylittivät ihmeellisyydessä sen, mitä muinaiset uskon miehet olivat katselleet sielunsilmin, ja me saamme katsella nyt niitä uskossa Jumalan hengen valaisemina. Siksi apostoli kirjoittaakin: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että asiainjärjestelmät pantiin järjestykseen [valmistettiin, asetettiin kohdalleen] Jumalan Sanan kautta, niin että se, mikä nähdään, tuli olemaan asioista, mikä eivät tule ilmeisiksi.” (Hepr. 11:3, Um, reunam.) Me voimme nyt nähdä, että kun Ilmestyskirjan 13:8 puhuu Jeesuksesta Kristuksesta ”Karitsana, joka teurastettiin maailmaa perustettaessa” (Um), niin sillä tarkoitetaan enemmän, kuin me aikaisemmin ymmärsimmekään. Uuden maailman perustus laskettiin tosiaan siinä uhrissa, minkä hän uhrasi tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Apostoli Paavali tähdentää tätä tosiasiaa osoittaessaan, ettei Ylimmäisen Papin Kristuksen Jeesuksen uhri tarvitse toistamista, seuraavin sanoin: ”Eikä ole asianmukaista, että hän uhrautuisi usein, . . . Muutenhan hänen täytyisi kärsiä useasti maailman perustamisesta asti.” (Hepr. 9:25, 26, Um) Minkä maailman? kysymme me. Sen uusien taivaitten ja uuden maan maailman, joissa on asustava vanhurskaus. Jeesus laski uhrissaan perustuksen, jolla maan päällä olevat luomukset voidaan pelastaa synnistä ja kuolemasta elämään uuden maailman uusissa taivaissa ja uudessa maassa. Tämän maailman perustuksen laskemisesta lähtien ei hänen tarvitse kärsiä jatkuvasti usein tehdäkseen uuden maailman varmaksi ja pysyväksi, sillä hänen uhrinsa oli täydellinen ja täytti oikeuden jokaisen vaatimuksen.
19. Mitkä muut vaatimukset Jeesus täytti uhrissaan?
19 Vielä enemmänkin! Jeesuksen uhri täytti ne ratkaisevat vaatimukset, mitkä sisältyivät koko kaikkeuden edessä olevaan etusijan kysymykseen annettavaan suoraan vastaukseen, nimittäin: Voiko Jehova Jumala säilyttää suvereenisuutensa koko luomakuntaan nähden, ja pysyykö Jumalan ylhäisin Poika uskollisena Isänsä kaikkeudensuvereenisuudelle? Panettelija Saatana sanoi ’ei’, ja hän yritti saada Jeesuksenkin sanomaan ’ei’ käyttämällä koko maailmansa täyttä painostusta. Mutta Jeesuksen, Jumalan Pojan, aulis, uskollinen uhri vastasikin ’kyllä!’ Olemalla kuuliainen uhrikuolemaan kidutuspaalussa Jeesus pysyi totisena Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle ja piti kiinni nuhteettomuudestaan Jumalansa edessä. Hänet voideltiin Jordanin virrassa suoritetun kasteensa jälkeen Jumalan hengellä uuden maailman Kuninkaaksi, ja Jeesus Kristus todisti oikeutensa Valtakuntaan olemalla nuhteeton Jumalan edessä, joka antoi hänelle tuon Kuninkaan-voitelun. Hän varmisti siten sen seikan, että oli oleva Valtakunta, joka hallitsee vanhurskaasti uutta maailmaa. Hän lunasti uhrillaan ihmiset, ei ainoastaan ne, joille piti annettaman korkea kutsu hallita hänen kanssaan taivaan valtakunnassa, vaan myöskin ne ihmiskunnan jäsenet, joista oli tuleva hänen maallisia alamaisiaan uudessa maailmassa.
20. Miksi uuden maailman perustus on kestänyt lujana koko tämän ajan?
20 Näin ollen tuli Jeesuksen täydellisessä uhrissa lasketuksi uuden maailman perustus kahdessa merkityksessä. Jotta hän olisi jonakin päivänä Kuningas, joka on noussut valtaistuimelle hallitukseen, ja jotta hän voisi toimia Ylimmäisenä Pappina soveltaen ihmisuhrinsa etuja, niin Kaikkivaltias Jumala herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista kuolemattomana henki-Poikana ja saattoi hänet luokseen taivaaseen. Seurauksena oli, että uuden maailman perustus on pysynyt lujana ja järkkymättömänä kaikissa kuluneitten tuhannen yhdeksänsadan vuoden myrskyissä ja hyökkäyksissä, ja me tervehdimme nyt riemuiten uuden maailman pikaista tuloa Jeesuksen Kristuksen ollessa Jehovan voideltu Kuningas.
UUDESTA NAUTTIMINEN NYKYÄÄN
21. Onko meidän tarvis odottaa uuteen maailmaan saakka uusia järjestelmiä? Kuinka niin?
21 Tuleva uusi maailma on yksi niistä uusista asiainjärjestelmistä, mitkä Jumala luo Poikansa kautta. Mutta meidän ei tarvinnut odottaa uuden maailman perustuksen laskemisen jälkeen siksi, kunnes se perustetaan täydelleen, nauttiaksemme uusista asiainjärjestelmistä. Kristityt, jotka on saatettu uuteen liittoon vuoden 33 helluntaista lähtien, ovat nauttineet uusista järjestelyistä ja varauksista. Meillä ei ole kirjaimellista temppeliä Jerusalemissa, ei leeviläispapistoa, ei eläinuhreja, joita tarvitsisi uhrata, toistamiseen vuodesta vuoteen, ei syntiin syyllisyyden painamaa omaatuntoa, mistä syyllisyydestä Mooseksen laki tuomitsee ihmiset, ei, ei mitään kaikesta siitä! Me olemme tulleet Uuden Jerusalemin, Jumalan kaikkeudenpääkaupungin, luo. Meillä on uusi temppeli, jonka pääkulmakivi on Jeesus Kristus kaikkien hänen hengellisten seuraajiensa ollessa eläviä kiviä, jotka on rakennettu hänen muodostamalleen perustukselle. Meillä on uusi ylimmäinen pappi, uusi korkeinta lajia oleva uhri, joka puhdistaa todellisesti pois synnit verellään, uusi laki kirjoitettuna ei kivitauluihin, vaan sydämeemme, uusi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, uusi liitto. Vieläkö mitä muuta? Vielä: uusi tieto, uudet Jumalan työt, mitkä täyttävät hänen menneet ennustuksensa, varjonsa ja esikuvansa, uusi palvelus ja uusi yhteys Jumalaan hänen hengellisen Israelin muodostamana uutena kansanaan ja hänen lapsinaan, joiden henki huutaa hänelle: ”Abba, Isä!” Tosi kristityt, jotka elävät etujensa mukaisesti, ovat nauttineet kauan näistä asioista vuosisatojen kuluessa. Kristuksen perijätovereitten uskollinen jäännös nauttii niistä nyt. Kaikki nämä uudet asiat, jotka ovat yhdessä vaikuttamassa uusina asiainjärjestelminä helluntaista lähtien, ovat Jumalan uuden maailman edeltäjiä ja valmistajia. Ne ovat ehdoton tae uuden maailman tulosta täydellisyydessään.
22. Miksi uuden liiton alaisuudessa olevilla ei ole tämän maailman henkeä? Kuka on heidän äitinsä ja minkä välityksellä?
22 Kaikki nämä asia ovat olleet tosia vieläpä tämän vanhan maailman keskelläkin Kristuksen kuolemasta, ylösnousemuksesta ja taivaaseen nousemisesta lähtien. Uusi liitto ei kuulu lainkaan vanhan maailman järjestelytoimenpiteisiin, mutta se ottaa tästä maailmasta kansan Jehovan nimelle. (Apt. 15:14) Tähän kansaan otetut eivät kuulu enää vanhaan maailmaan enempää kuin heidän Välittäjänsä Jeesuskaan oli milloinkaan osa siitä. Ja Jumala on valinnut kansaansa ne, joita tämä maailma ei arvosta. Kuvaannollisesti puhuen he ovat paaluunnaulittuja tämän maailman suhteen, ja se on taas paaluunnaulittu heihin nähden tuhoon tuomittuna. Siksi heillä ei ole sen henkeäkään, eivätkä he noudata sen viisautta. (Joh. 8:23; 15:19; 17:6, 14, 16; 1. Kor. 1:27, 28; Gal. 6:14; 1. Kor. 2:12; 3:19) He ovat ”maistaneet Jumalan oikeaa sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia”, sanoo apostoli meille. Hän sanoo niille, jotka ovat Jumalan lapsia uudessa liitossa, että heidän äitinsä ei ole Mooseksen lakiliiton alainen järjestö, jota palvelustyttö Haagar kuvasi. Heidän äitinsä on sen vapaan vaimon kaltainen jolle Haagar kuului ja joka on Saara, Aabrahamin oikea vaimo. Abraham, joka uhrasi rakkaan poikansa Jumalan käskystä, kuvasi Jehova Jumalaa, ja hänen vaimonsa Saara kuvasi sitä pyhää järjestöä, joka on Jumalan lasten äiti eli synnyttäjä. Se ei kuulu tähän vanhaan maailmaan, vaan on puhdas siitä ja korkealla sen yläpuolella. Se on taivaallinen niinkuin Jumalakin ja täysin alamainen hänelle sekä antautunut hänen tarkoitusperilleen. Maanpäällinen Jerusalem ei ole sen vertauskuva. ”Mutta”, sanoo apostoli Paavali uuden liiton kristityille, ”se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.” (Hepr. 6:5; Gal. 4:24–31) Se synnyttää uuden liiton välityksellä Jumalan hengelliset lapset, joista tulee Jeesuksen Kristuksen perijätovereita taivaan valtakunnassa.
23. Miksi emme voi nimittää uuden liiton aikaa ”evankeliumikaudeksi”?
23 Me emme saa nimittää millään sellaisella nimellä kuin ”evankeliumikausi” tätä ajanjaksoa, jonka kuluessa uusi liitto on voimassa ja jonka aikana uudessa liitossa olevat saarnaavat Valtakunnan hyvää uutista. Muistakaamme, että evankeliumia eli hyvää uutista ei alettu saarnata ensiksi silloin kun uusi liitto tehtiin. Ei, sillä me luemme Galatalaiskirjeen 3:8:nnesta (Um): ”Kun Kirjoitus näki nyt etukäteen, että Jumala julistaisi kansojen ihmisiä vanhurskaiksi uskon johdosta, niin se julisti hyvää uutista ennakolta Aabrahamille, nimittäin: ’Sinun kauttasi tulevat kaikki kansat siunatuiksi.’” Emmekä me voi myöskään sanoa asiain uuden liittojärjestelmän päättyvän tulevassa Harmagedonin taistelussa, missä tämä maailma tuhotaan. Koska uudessa liitossa olevilla Jumalan hengellisillä lapsilla on jäännös, mikä säilyy hengissä Harmagedonissa uuteen maailmaan, niin tämän uuden liittojärjestelmän täytyy kestää Harmagedonin jälkeenkin. Sen täytyy kestää varauksineen, kunnes Jumalan voima siirtää hänen uskollisen jäännöksensä pois maan päältä ja kirkastaa sen Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaan valtakunnassa. Uuden liittojärjestelyn loppu ei tule siis tämän Saatanan hallitseman vanhan maailman päättyessä. Meidän täytyy vielä odottaa nähdäksemme, milloin Jehova Jumala saattaa uuden liiton menestykselliseen loppuunsa. Hän vie siihen aikaan kaikki hengelliset lapsensa niihin ”tuleviin asiainjärjestelmiin”, joissa ”osoitetaan hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ylenpalttisia rikkauksia hänen armollisuudessaan meitä kohtaan Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. – Ef. 2:7, Um.
24. Lopettaako uuden liiton päättyminen aabrahamilaisen liiton? Miksi?
24 Yksi asia on varma: Uuden liiton loppu ei lopeta Jumalan liittoa Aabrahamin kanssa, jolle hän julisti hyvää uutista: Sinun kauttasi tulevat kaikki kansat siunatuiksi.” Tämä aabrahamilainen liitto on ”iankaikkinen liitto”. (Ps. 105:8–10) Se jatkuu edelleen ne tuhat vuotta, jotka Kristus hallitsee kuninkaana siunatakseen kaikki maalliset alamaisensa siihen katsomatta, mitä kansallisuutta he ovat olleet tässä vanhassa maailmassa.