Maailman ”lopun aika”

”Sano meille, milloin nämä asiat tapahtuvat ja mikä on oleva sinun läsnäolosi ja maailman lopun merkki.” – Matt. 24:3, Am. stand.-käänn., reunam.

 1. Minkä tarpeellisen asian Jumala varasi uudelle maailmalle? Milloin?

JEHOVA merkitsi vuosisatoja sitten vuoden 1914 jKr. siksi määrävuodeksi, jolloin hänen valtakuntansa piti syntyä. Hän on päättänyt vapauttaa tämän maan turmeltuneesta, sortavasta vanhasta maailmasta ja tuoda tilalle uuden vanhurskaan maailman, missä tottelevaisella ihmiskunnalla on tilaisuus elää iankaikkisesti. Uuden maailman aikaansaamiseksi vaaditaan ensimmäiseksi uuden ja vanhurskaan hallituksen perustamista sitä varten. Se ero, mitä tämä hallitus merkitsee hyvätahtoisille ihmisille, on esitetty kauniisti seuraavassa sananlaskussa: ”Kun vanhurskaat ovat vallassa, niin kansa riemuitsee, mutta kun jumalattomat hallitsevat, niin ihmiset huokaavat.” (Sananl. 29:2, Amer. käänn.) Jos Jehova Jumala olisi jättänyt ihmisille sen hallituksen järjestämisen ja perustamisen, mikä takaa kaivatun uuden maailman, niin 1914 ei olisi konsaan merkinnyt vanhurskaan hallituksen syntymää.

 2. Mikä Liitto seurasi ensimmäistä maailmansotaa? Miten sitä suositeltiin?

² Katsokaamme taaksepäin vuoteen 1914. Tarkastelkaamme uudelleen, mitä tapahtui silloin ihmisten keskuudessa. Syttyi maapallonkäsittävä sota maailman hallitsemisesta, sota, jonka seurauksista ihmiskunta ei ole vieläkään toipunut! Sen sodan päätyttyä ehdotettiin perustettavaksi Kansainliitto, ja Amerikan kirkkojen liittoneuvosto antoi tammikuussa 1919 julistuksen, joka alkoi näin: ”On tullut aika luoda maailma, jossa vallitsee totuus, oikeus, oikeudenmukaisuus ja ihmisyys. Kristittyinä me vaadimme sen tähden Vapaitten kansojen liiton perustamista tulevassa rauhanneuvottelussa. Se liitto ei ole pelkkä keino rauhan säilyttämiseksi, vaan pikemminkin Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä. Kansainliitto perustuu evankeliumiin. Niinkuin evankeliumin, niin senkin päämääränä on ’Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto’. Evankeliumin tavoin sekin vetoaa kaikkiin. Urhoolliset sankarit ovat kaatuneet hukkaan, ellei voittoa seuraa uusi taivas ja uusi maa, joissa vanhurskaus asuu. – 2. Piet. 3:13.”

 3. Mitä tämän Liiton tulos osoittaa?

³ Apostoli Pietarin uuden maan ja uusien taivaitten luominen merkitsee uuden vanhurskaan maailman luomista. Mutta Kansainliitto, joka syntyi tammik. 10 p. 1920, ei kyennyt tuomaan rauhaa maan päälle eikä hyvää tahtoa ihmisille. Se epäonnistui yrittäessään aikaansaada uusien taivaitten ja uuden maan muodostaman vanhurskaan maailman. Kaikki äskeisten Amerikan presidenttien ja muiden poliitikkojen puhe paremman ja hienomman maailman luomisesta ihmiskäsin on osoittautunut häpäiseväksi kerskunnaksi ja petolliseksi propagandaksi. Heidän miljoonat sankarinsa, jotka kaatuivat ihmistekoisen uuden maailman puolesta ensimmäisessä maailmansodassa, kuolivat aivan hukkaan! Sen sijaan että he olisivat kuolleet uuden, he kuolivatkin vanhan maailman puolesta, jonka loppu on nyt varma ja lähellä. Jo heidän osallistumisensa maailmansotaan vuodesta 1914 eteenpäin oli selvä merkki ja kieltämätön todistus tästä. Vuosi 1914 ei merkinnyt sen tähden vanhurskaan hallituksen perustamista ihmisen toimesta. Kaikkien kansojen ihmiset murehtivat ja huokaavat jatkuvasti, mikä todistaa saman vanhan jumalattoman joukon olevan vallassa ja hallitsevan ihmisten keskuudessa.

 4. Mitä merkitsee maailman valtakunnan tuleminen Jumalan valtakunnaksi?

⁴ Mutta hyvätahtoisten ihmisten ei tarvitse olla epätoivoisia ihmisen epäonnistumisesta. Jehova täytti edeltämääräämänään ajankohtana lupauksensa ja perusti sen hallituksen, mikä tarvittiin uuden maailman luomiseksi Kaikkivaltiaan Jumalan kädellä. Ennustus edeltäkertoi, että kun tämä loistava tapahtuma toteutuu, niin taivaissa annetaan siitä suurenmoinen ilmoitus, mihin yhdytään täälläkin maan päällä. Me luemme tästä ilmoituksesta: ”Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasuunaa, ja taivaissa seurasi suuria ääniä, jotka julistivat: ’Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva iankaikkisesti.” (Ilm. 11:15, Am. stand.-käänn.) Koska tästä Herran Jehova Jumalan valtakunnasta julistetaan, että se on oleva ”maailman valtakunta” ja koska hänen on hallittava iankaikkisesti, niin valtakunnan perustaminen hänen Kristuksensa käsiin merkitsee sitä, että luvattu uusi maailma on lähellä ja kestää ikuisesti. Se merkitsee myöskin sitä, että tämän vanhan maailman lopun toteuttaminen on lähellä. Niin, ja sen loppu on oleva suuri siunaus kaikille hyvätahtoisille ihmisille. Siksi tämän maailman lopun pohdinta ei täytäkään meitä pelolla. Atomipommin keksiminen ei saa meitä pelkäämään maapallon hävitystä.

 5. Mikä kirja kertoo tästä lopusta? Miten tiedämme sen olevan niin lähellä?

⁵ Raamattu on maan päällä ainoa kirja, joka kertoo tämän jumalattoman asiainjärjestyksen määräaikana tapahtuvasta lopusta. Se on sen tähden ainoa kirja, joka esittää meille suurenmoisen toivonsanoman siitä, kuinka vapaudutaan pysyvästi jumalattomuudesta, sorrosta, kuolemasta ja Perkeleen järjestöstä. Ja ajatella, että me elämme tänä muutoksen ihmeellisenä aikana! Me tiedämme tämän aivan varmasti, koska Jeesus Kristus, suurin Jehovan profeetoista, ennusti meidän aikamme. Hän kuvaili sen. Hän teki sen vastatessaan kysymykseen, jonka hänen neljä apostoliaan esitti yksityisesti hänelle. Heidän kyselynsä aiheutti seuraava seikka. Hän oli juuri selittänyt juutalaisille Jerusalemin temppelissä, että heidän huoneensa on jätetty autioksi. Kun hän oli menossa ulos temppelistä, niin hänen opetuslapsensa käyttivät tilaisuutta näyttääkseen hänelle niitä ihmeellisiä rakennuksia, mitkä oli pystytetty temppelin alueelle. Jeesus aivan järkytti heitä sanoessaan: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” Kun hän myöhemmin istui yksikseen Öljyvuorella, josta näkyi Jerusalem ja sen temppeli, niin tulivat Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes ja kysyivät: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun [läsnäolosi] ja maailman lopun merkki?” – Matt. 23:37:stä 24:3:een.

 6. Tiedustelivatko apostolit maapallomme loppua? Miksi?

⁶ Apostolit yhdistivät temppelin tuhoamisen (mikä merkitsi myöskin Jerusalemin tuhoa) Jeesuksen toiseen läsnäoloon ja maailman loppuun. He ymmärsivät luonnollisesti kaikesta, mitä hän oli opettanut heille, ja myös siitä, mitä hän sanoi juuri tässä vastauksessaan, että hänen toinen läsnäolonsa merkitsi läsnäoloa hänen valtakunnassaan hänen ollessaan istumassa valtaistuimella ja käyttämässä valtansa valtikkaa. (Matt. 16:27, 28; 25:31) Näin ollen he oikeastaan pyysivät häntä kertomaan, mikä oli oleva hänen valtakuntansa perustamisen merkki, mikä ilmaisee samalla tämän maailman lopunkin. Heidän mielessään ei ollut sen maapallon loppu, jolla me elämme, eivätkä he kysyneet sitä. Heille oli opetettu, ja he olivat kyllin ymmärtäväisiä tietääkseen, että Jumalan valtakunnan perustaminen hänen Messiaansa Jeesuksen kautta ei merkinnyt tämän maan tuhoamista, vaan sen muuttamista paratiisiksi, kuuliaisten ihmisten ikuiseksi kodiksi. Kun he rukoilivat Jeesuksen heille opettamaa rukousta, niin he eivät sanoneet: ’Isämme, joka olet taivaassa, olkoon sinun nimesi kunnioitettu! Tulkoon valtakuntasi! Tuhoutukoon tämä maa yhdessä auringon, kuun ja kaikkien taivaan tähtien kanssa.’ Ei, vaan he rukoilivat Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa saattamaan voimaan täydellisen vanhurskauden maassa ainiaksi, sanoen: ”Isämme taivaassa, olkoon sinun nimesi kunnioitettu! Tulkoon sinun valtakuntasi! Tapahtukoon sinun tahtosi maassa niinkuin se tapahtuu taivaassakin!” (Matt. 6:9, 10, Amer. käänn.; Perusenglanti) Elleivät he odottaneet maapallomme loppuvan, niin minkä he odottivat loppuvan?

 7. Mitä uskonnoitsijat selittävät Raamatun tarkoittavan lopulla?

⁷ Kun poliitikot pettävät ihmisiä puhumalla juhlallisesti huomisen paremman maailman luomisesta ihmiskäsin, niin eivät ketkään, eivät edes roomalaiskatolilaiset, ajattele noiden poliitikkojen tarkoittavan meidän maapallomme hävittämistä ja uuden luomista asuttavaksi. Mutta kun tulee kysymys Kristuksesta ja hänen apostoleistaan, jotka puhuivat maailman lopusta, niin nuo samat uskonnoitsijat selittävät heidän sanojensa merkitsevän sitä, että tuli tuhoaa meidän maapallomme ja että koko aineellinen luomakunta häviää näkymättömään tyhjyyteen. Seurauksena on, että sekä katolinen että protestanttinen väestö antaa sijaa kaikenlaisille epäraamatullisille pelonaiheille uskonnollisessa harhakasvatuksessaan. Kuvatessaan esim. tammik. 26 p. 1948 Manilassa, Filippiinien saarilla, tapahtunutta maantärähtelyä, mikä järisytti Iloiloa, Associated Press (Yhdistynyt sanomalehdistö) kertoi, kuinka eräs roomalaiskatolinen vaimo ”hysteerisesti kirkuu johdattaessaan lastaan: ’Enemmän on tulossa! Oi, Jumalan äiti, voisiko tämä olla loppu?’” (New Yorkin Times, tammik. 26. 1948, sivu 1) Sama uutistoimisto raportoi toisen maailmansodan päättymisvuonna, syysk. 18 p. (tiistaina) Pasadenasta, Kaliforniasta, että siellä valmistautui 30 miestä, naista ja lasta maapallomme loppua vastaanottamaan, koska he odottivat sen räjähtävän kolmen päivän päästä ”kuin atomipommi”, ja heistä huolehtiva uskonnollinen lähetyssaarnaaja sanoi: ”Loppu tulee perjantaina – ja samalla tavalla kuin atomipommi räjähtää.” (Camden, N. J., Evening Courier, syysk. 18 p. 1945) Heidän pelokkaat uskonnolliset odotteensa osoittautuivat vääriksi, koska Pyhä Raamattu sanoo tieteellisesti Saarnaajan 1:4:nnessä: ”Maa pysyy iäti.”

 8. Mitä on Vartiotorni opettanut maan suhteen ensimmäisestä numerostaan alkaen?

⁸ Vartiotorni on opettanut aivan ensimmäisestä englanninkielisestä numerostaan lähtien, joka ilmestyi heinäkuussa 1879, Raamatun totuutta kirjaimellisen maamme kohtalosta. Niinpä sen ensimmäisessä numerossa, kirjoituksessa ”Kolme maailmaa”, sanotaan: ”Nämä kolme ovat olemassa edellämainitussa perättäisessä järjestyksessä, ei kahta samanaikaisesti, ja sama kiertotähti, Maa, on kaikkien näiden kolmen perustana. . . . Pyhien taivaallinen asema ’morsiamena, Karitsan vaimona’, ja kansojen maallinen asema ’Herran siunaamina’ ovat tosiasioita tulevassa maailmassa ja sopusoinnussa toistensa kanssa. Jos pyhien tulee hallita kansoja, kuten on luvattu, niin kansojen täytyy olla hallittavina. Tulevaisuudessa on oleva korkeat ja alhaiset paikat, taivaat ja maa, kuten menneisyydessäkin on ollut.” Katoliset ja protestanttiset papit ovat pilkanneet edellämainitsemastamme ajasta lähtien kaikkina vuosina Jehovan todistajia, koska nämä eivät ole opettaneet tulisen tuhon kohtaavan kiertotähteämme maata, vaan ovat sanoneet sen pysyvän iankaikkisesti paratiisin täydellisyydessä Jumalan taivaan valtakunnan alaisuudessa.

Tämän asiainjärjestyksen loppuunsaattaminen

 9. Mitä nykyinen käännös osoittaa apostolien kysymyksestä?

⁹ Kreikankielellä, jolla apostolien Jeesukselle tekemä kysymys kerrottiin, ei puhuttu meidän kiertotähtemme maan lopusta. Tämän raamatunkohdan kreikkalaisesta tekstistä tehty nykyaikainen käännös tekee tämän seikan erittäin selväksi. Katolinen Westminsterin käännös (engl.) vuodelta 1938 kuuluu: ”Sano meille: Milloin nämä asiat tapahtuvat ja mikä on oleva sinun tulemisesi [paruusía, reunam.] ja maailman loppuunsaattamisen merkki?” Vuoden 1939 Amerikkalainen käännös kuuluu: ”Sano meille, milloin tämä on tapahtuva ja mikä on oleva sinun tulosi ja aikakauden päättymisen merkki.” Youngin vuonna 1863 tekemä käännös: ”Sano meille: Milloin nämä asiat tapahtuvat ja mikä on sinun läsnäolosi ja aikakauden täydellisen lopun merkki?” – Katso vuoden 1946 Tarkastettua standardikäännöstä.

10. Mitä sanaa he käyttivät kreikankielessä? Mitä se merkitsee tässä?

¹⁰ Kreikkalaisessa tekstissä on se sana, mitä apostolit käyttivät ja mikä on käännetty ”täydelliseksi lopuksi, loppuunsaattamiseksi tai päätökseksi”, Matteuksen 24:3:nnessa syntéleia. Tämä on yhdyssana, muodostettu prepositiosta syn, mikä merkitsee kera, mukana, seurassa, yhdessä, ja substantiivi telos, mikä merkitsee loppu. Tämä yhdyssana saattaa näin ollen ilmaista enemmän kuin pelkästään yhden asian loppua. Prepositio syn ilmaisee, että joukko asioita, toimintoja tai olosuhteita on ollut jatkumassa yhdessä eli toistensa yhteydessä. Niiden loppuminen yhdessä merkitsee näin ollen yhdysloppua eli yhteistä loppua, yhteiseen loppuun joutumista. Liddell & Scottin Sanakirjan (engl.) useat painokset määrittelevät tämän sanan näin: ”osien yhdistäminen yhteen loppuun; ponnistusten yhdistäminen; (jonkin suunnitelman) loppuunsaattaminen”. Jos käytämme ilmausta ”yhteinen loppu” tai ”yhdessä loppuminen”, niin se ilmaisee oikean ajatuksen. Apostolit kysyivät Jeesukselta: ”Milloin NÄMÄ ASIAT tapahtuvat?” ja tämä johdattaa mieleen asiat, jotka loppuvat yhdessä eli yhdistettyinä. Apostolit ottivat sanonnan ”maailman loppu” Jeesukselta (Matt. 13:39, 40, 49), ja samoin he tiesivät myöskin siitä, miten hän kuvaili sen, että joukko asioita loppuisi yhdessä tuossa yhteislopussa eli syntéleiassa. Tätä sanontaa käytetään todellisuudessa ainoastaan kuusi kertaa apostolien kirjoituksissa: apostoli Matteus käyttää sitä viisi kertaa ja apostoli Paavali kerran.

11. Mitä sanaa he käyttivät ”maailmasta”? Miten sen merkitys on ilmaistu?

¹¹ Mutta mikä on sitten se maailma, minkä yhteisloppua eli loppuunsaattamista apostolit kysyivät? Heidän käyttämänsä sana on aión, ja nykyiset roomalaiskatoliset kääntäjät noudattavat Douay-käännöstä kääntäessään sen ”maailmaksi”. Mutta useimpien ei-katolisten nykyisten käännösten tapa on kääntää se ”aikakaudeksi”, mikä merkitsee jotakin ajanjaksoa ihmisen historiassa, olkoonpa sillä tunnetut rajat tai ei. ”Aikakausi” voi olla sopiva käännös sanasta aión eräissä yhteyksissä, vaikka se ei voikaan olla tämän merkitys aina eli joissakin määrätyissä yhteyksissä. Efesolaiskirjeen 2:2 on esimerkki jälkimmäisestä. Paavali sanoo siinä kristityille: ”Joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon [eli aión] mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa.” Sana ”maailma” on tässä käännös kreikkalaisesta sanasta kosmos, kun taas ”meno” on käännös sanasta aión. Paino on siis sillä menettelytavalla, mitä noudatetaan erään erityisen ajanjakson kuluessa, eikä niin paljon tuolla ajanjaksolla itsellään. Paavali käytti jälleen aiónia Galatalaiskirjeen 1:3, 4:nnessä sanoen: ”Herralta Jeesukselta Kristukselta, . . . joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta [aión].” Koska kristityt ovat eläneet Paavalin päivistä tähän asti samaa yleistä ajanjaksoa, missä paha eli jumalattomuus vallitsee ihmiskuntaa, ei aión voi merkitä tässä ajanjaksoa. Sen täytyy tarkoittaa sitä asiainjärjestystä, mikä on paha ja mistä Jeesus Kristus on vapauttanut vihkiytyneet seuraajansa.

12. Kuinka Heprealaiskirjeen 1:1, 2 osoittaa ”aión’in” merkityksen?

¹² ”Asiainjärjestys”-ajatus sisältyy myös aión-sanaan, kun Paavali käyttää sitä Heprealaiskirjeen 1:1, 2:sessa, missä hän sanoo: ”Jumala . . . on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman [maailmat, engl. hyv. käänn.] [aiónes] luonut.” Tämä ei voi järkevästi ottaen merkitä sitä, että hän olisi luonut ajanjaksot, vaan sen täytyy puhua asiainjärjestyksistä, joiden luomisessa Korkein Jumala käytti Poikaansa Jeesusta Kristusta. Nämä järjestykset voivat olla olemassa luonnollisestikin joko rajallisen ajanjakson tai ikuisesti, riippuen Jumalan tahdosta. Tämä sama aión-sanan merkitys soveltuu myöskin Heprealaiskirjeen 9:25, 26:nteen, missä Paavali puhuu syntien edestä annetusta Jeesuksen uhrista ja sanoo: ”Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin [juutalainen] ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsiä monta kertaa maailman [kosmos] perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen [ainónes; asiainjärjestysten] lopulla [syntéleia] ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.”

13. Miten Heprealaiskirjeen 9:25, 26 selvittää edelleen sen merkitystä?

¹³ Kun Jeesus uhrautui ihmisuhrina Jumalalle, niin se tuotti yhteislopun niille asiainjärjestyksille, mitkä olivat olleet vaikuttamassa Juudan kansaan siihen saakka. Se lopetti eläinuhrien jatkuvan otollisuuden Jumalan silmissä. Se teki lopun vanhasta Mooseksen lakiliitosta, minkä Jumala oli tehnyt Israelin kanssa. Se lopetti niiden profeetallisten esikuvien ja varjojen järjestelmän, mitkä oli näytelty israelilaisten ja heidän esi-isiensä keskuudessa. Nyt astui voimaan uusi liitto Jumalan ja uuden Israelin, hengellisen Israelin, välillä, jossa uudessa kansassa nuo muinaiset esikuvat ja varjot alkoivat täyttyä. Tuo juutalaisten palvonnan ja Jumalaan omaaman suhteen järjestelmä päättyi täydelleen, kun Jerusalem hävitettiin n. 40 vuotta myöhemmin. Tuossa ennen pyhässä kaupungissa ei ollut enää kirjaimellista temppeliä, mihin juutalaiset olisivat voineet kokoontua jatkamaan menojaan entiseen tapaan. Jeesus Kristus ilmestyi silloin totisesti aikana, jolloin juutalaisille kuuluneet erikoiset asiainjärjestykset päättyivät yhdessä.

14. Mitä siis ”aión” merkitsee Matteuksen 24:3:nnessa ja miksi?

¹⁴ Koska apostolit yhdistivät Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen Kristuksen läsnäoloon ja yhteisloppuun, merkitsee Jeesuksen ennustuksessa oleva sana aión paremminkin ”asiainjärjestystä” kuin aikakautta tai meidän maapalloamme, mitä se nyt ei lainkaan tarkoita.

15. Miksi silloinen ”aión’in” loppu ei sovellu vuoteen 70 jKr? Milloin se soveltuu?

¹⁵ Mutta jos roomalaiset hävittivät Jerusalemin v. 70 jKr., niin miksei se loppu, mitä apostolit kysyivät, sovellu tuohon juutalaisen asiainjärjestyksen täydelliseen loppumiseen, mikä sattui tuona vuonna ja mihin Paavalikin viittaa Heprealaiskirjeen 9:25, 26:nnessa? Syy siihen, miksi ei niin ole, on se, että Kristuksen ”läsnäolo” ei alkanut v. 70 jKr., eikä hän tullut silloin valtakunnan valtaansa ja kirkkauteensakaan. Tämä toteutui vasta 1914 jKr. Kun Jeesus siis yhdisti Jerusalemin ja sen temppelin hävityksen lopun omaan läsnäoloonsa hallitsevana Kuninkaana, niin hänen on täytynyt käyttää Jerusalemia ja sen pyhäkköä kuvaamaan aikamme samanlaista uskonnollista järjestöä, nimittäin kristikuntaa. Hänen on täytynyt myöskin käyttää juutalaisen asiainjärjestyksen loppua profeetallisena kuvauksena, kuvaamaan sen asiainjärjestyksen loppua, mikä on ollut olemassa tähän saakka. Tämä loppu tulee nyt hänen ollessaan läsnä Kuninkaana. Jeesus antoi siis kaksinaisen merkityksen suurelle osalle ennustustaan: profeetallisesti ymmärrettynä ja selvänä tulevaisuuden näkemyksenä. Hän ulotti näin ollen ennustuksensa paljon kauemmas sitä kauheata loppua, mikä kohtasi hylättyä Juudan kansaa, nim. meidän päiviemme kristikunnan ja koko sen maailman loppuun. Ymmärtäen näin hänen ennustuksensa me voimme oivaltaa selvemmin elävämme nyt maailman loppuunsaattamista eli ”lopun aikaa”.