Vesikasteen suhde pelastukseen
1. a) Miten 1. Piet. 3:20, 21 yhdistää kahdeksan sielun viemisen vedenpaisumuksen läpi kristilliseen kasteeseen? b) Miten kaste eroaa vedestä?
APOSTOLI Pietari selittää 1. kirjeensä 3. luvussa vesikasteen suhdetta pelastukseen. Kerrottuaan, että Jeesus herätettiin hengessä, ja siitä, miten hän saarnasi vankeudessa oleville hengille, Pietari jatkaa: ”Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” (1. Piet. 3:20, 21) Vesi ei pelasta. Kaste ei ole sama kuin kastevesi. Kaste on veden läpi menemistä siihen upottamisen kautta. Kaste on teko eikä vesi.
2. a) Miten Hepr. 11:7 osoittaa sen, mikä johti Nooan pelastumiseen vedenpaisumuksessa? b) Mikä ratkaiseva askel Nooan oli pelastuakseen otettava, vaikka hän olikin vaeltanut Jumalan kanssa ennen vedenpaisumusta?
2 Vedenpaisumuksen vesi ei pelastanut Nooaa. Hepr. 11:7 kertoo, miten hän pelastui: ”Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.” Jo ennen vedenpaisumusta ”Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä”. (1. Moos. 6:9) Mutta tuli aika, jolloin Nooan oli tehtävä suuri ratkaisu. Se tapahtui silloin, kun Jumala varoitti häntä siitä, mitä oli tapahtuva hänen sukupolvensa aikana, ja käski häntä rakentamaan suunnattoman arkin. Sen tekeminen vaati Nooalta uskoa ja kuuliaisuutta. Kysymys oli nyt siitä, tekisikö Nooa Jumalan tahdon. Hän päätti tehdä tämän elämänsä suurimman työn. Niinpä hän sitoutui, antautui tekemään Jumalan tahdon. Se johti hänen ja hänen perhekuntansa pelastukseen. He pelastuivat siinä arkissa. – Vrt. Hepr. 10:7–9.
3. a) Mistä Nooaa ja hänen perhettään koskevasta pelastava arkki oli vertauskuva? b) Minkä sisäisen omaisuuden nuo kahdeksan henkeä saivat uskostaan johtuvalla tottelevaisuudellaan?
3 Niinpä tuosta arkista tuli vertauskuva Nooan antautumisesta Jumalan tahdon tekemiseen ja siitä, että hän teki Jumalan tahdon uskossa ja kuuliaisesti. Tuo arkki, joka oli konkreettinen, käsin kosketeltava, käytännöllinen ilmaus antautumisesta Jumalan tahdon tekemiseen, pelasti Nooan ja seitsemän muuta ihmissielua. Tulvavesi ei pelastanut – se tuotti kuoleman arkin ulkopuolella oleville. Arkin sisäpuolella Nooa ja hänen perhekuntansa menivät veden läpi ja pelastuivat. Antautumalla tekemään arkkia koskevan Jumalan tahdon ja sitten rakentamalla arkin Nooa sai hyvän omantunnon Jumalan edessä samoin kuin hänen perhekuntansa hänen kanssaan. Se vanhurskaus, mikä heillä oli ennen arkin rakentamista, ei olisi yksinään, itsessään, pelastanut heitä vedenpaisumuksen läpi. Talo, jossa Nooa ja hänen huonekuntansa asuivat arkkiin menoonsa asti, tuhoutui.
4. Miksi hyvä omatunto on seikka, mitä meidän tulee pyytää Jumalalta, kuten on kuvattu Mooseksen välityksellä tehdyn lakiliiton alaisten juutalaisten tapauksessa?
4 Ne, joista tulee Jeesuksen Kristuksen kastettuja opetuslapsia, kokevat vastaavaa. Meillä ei ole synnynnäisesti hyvää omaatuntoa Jumalan edessä emmekä me voi saada sitä toimimalla itseksemme, omilla ehdoillamme, omavanhurskauden teoilla. Juutalaiset koettivat saada hyvän omantunnon Jehova Jumalan edessä tavoittelemalla täydellisyyttä niiden tekojen suorittamisessa, joita heidän kansansa kanssa Mooseksen välityksellä tehty lakiliitto käski heitä tekemään, mutta he epäonnistuivat. Siksi Israelin ylimmäisen papin täytyi joka vuosi, jokaisena sovituspäivänä (tisrikuun 10. päivänä) uhrata sovitusuhreja heidän puolestaan ennallistaakseen heidän hyvän omantuntonsa Jumalan edessä. Hyvä omatunto on siksi sellainen asia, jota meidän täytyy anoa Jehova Jumalalta.
5. a) Miten me pyydämme Jumalalta hyvää omaatuntoa, ja miten me saamme sen? b) Kenen tahtoa me täytimme siihen saakka?
5 Siksi Pietari sanookin selittäessään, mitä kasteeseen liittyy: ”Joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.” (1. Piet. 3:21) Miten me sitten pyydämme Jumalalta hyvää omaatuntoa? Me teemme sen menettelemällä samalla tavalla kuin Nooa: antautumalla ennen kuin me menemme veden läpi. Nooan tavoin me antaudumme Jehova Jumalalle tekemään hänen tahtonsa ja jatkamme sitten sen tekemistä. Ja koska se liittyy siihen, miten tullaan yhdistetyksi Jehovan uuteen liittoon, jonka Välittäjä on Jeesus Kristus, niin meidän täytyy tehdä samalla tavalla kuin Israelin kansa teki Siinain vuorella ennen kuin se otettiin Mooseksen välityksellä tehtyyn lakiliittoon, kun se Jumalalle antautuessaan sanoi: ”Kaiken, mitä Herra [Jehova, Um] on puhunut, me teemme.” (2. Moos. 19:8; 24:7, 8) Siihen saakka me olemme ”täyttäneet pakanain tahtoa” ja eläneet ”ihmisten himojen mukaan”, mutta nyt me antaudumme elämään ”Jumalan tahdon mukaan”. (1. Piet. 4:1–3, 19) Tämä johtaa hyvän omantunnon saamiseen, sillä kun me tiedämme tekevämme Jumalan tahdon, me nautimme hyvästä omastatunnosta.
6. Koska me voimme tehdä Jumalan tahdon nyt vain epätäydellisesti, niin mitä meidän puolestamme on sovellettava säilyttääksemme hyvän omantunnon?
6 Me voimme luonnollisesti tehdä Jumalan tahdon vain epätäydellisellä tavalla, ja siitä syystä meille on tarpeen, että Jumalan Ylimmäinen Pappi soveltaa hyväksemme Jeesuksen Kristuksen sovitusverta puhdistaakseen meidät synnin ja epätäydellisyyden tahrasta. Hepr. 9:14 kysyykin: ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!”
7. a) Mitä antautumisemme Jumalalle Kristuksen kautta näin ollen todellisuudessa merkitsee 1. Piet. 3:21:n mukaan? b) Mihin meidän täytyy jatkuvasti turvautua säilyttääksemme tämän hyvän omantunnon?
7 Näin ollen antautumisemme Jumalalle tekemään hänen tahtonsa on todellisuudessa ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Hyvä omatunto ei tule siitä, että me teemme omia omavanhurskauden töitämme, jotka ovat ”kuolleita tekoja”, vaan Jumalan määräämien töiden, Jumalan tahdon, tekemisestä. Sen tekemiseen me antaudumme Hänelle. Säilyttääksemme tämän hyvän omantunnon siitä lähtien, kun olemme sen ensiksi saaneet, meidän täytyy turvautua jatkuvasti Jeesuksen Kristuksen vuodatetun veren ansioon, hänen, joka on suuren vastakuvallisen sovituspäivän sovitusuhri. Kuten Hepr. 9:22 muistuttaa meitä, ”ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista”. Tämän perusteella meillä, jotka olemme saaneet anteeksi Kristuksen kautta, ’ei enää ole mitään tuntoa synneistä’. – Hepr. 10:1, 2.
8. a) Koska me kadumme ja käännymme ja antaudumme, niin mitä Jumala soveltaa hyväksemme, ja mikä seuraus siitä on meille? b) Mitä vesikasteemme voidaan siis sanoa vertauskuvaavan? c) Mitkä raamatunpaikat ilmaisevat, pelastaako meidät yksistään vesikaste?
8 Meidän Jumalalle antautumisemme on siis ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Miten niin? Koska me itsessämme, epätäydellisessä, syntisessä tilassamme, emme ole otollisia Jumalalle. Mutta kun me kadumme syntejämme ja teemme täyskäännöksen eli tulemme käännytetyiksi ja antaudumme Jumalalle Kristuksen kautta, niin Jehova soveltaa Kristuksen sovitusuhrin puhdistavaa verta meidän hyväksemme vapauttaen meidät siten synnin tuomiosta ja antaen meille hyvän omantunnon Hänen edessään. Siksi voidaankin sanoa, että meidän vesikasteemme, se, että me kuuliaisesti menemme kasteveden läpi, vertauskuvaa meidän antautumistamme Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Se, että Nooa ryhtyi tottelevaisesti tekemään Jumalan tahtoa rakentamalla arkin, pelasti hänet ja hänen perhekuntansa, ja se, että me antaudumme Jumalalle hänen tahtonsa tekemiseen ja sitten uskollisesti noudatamme sitä, ’pelastaa nyt meidätkin’. Tässä yhteydessä me huudamme avuksemme Jehovan nimeä tullaksemme pelastetuiksi. (Hepr. 13:15) Me uskomme Herraan Jeesukseen tullaksemme pelastetuiksi. (Apt. 4:12) Me tunnustamme avoimesti eli julistamme julkisesti suullamme, että ”Jeesus on Herra” (Um), ja uskomme sydämessämme, että ”Jumala herätti hänet kuolleista” (Um), jotta me voisimme pelastua.
9. Mitä se, joka on ottanut nuo myönteiset askeleet, ei myöhemmin voi sanoa ’hyvän omantunnon pyytämisestään Jumalalta’?
9 Sen vuoksi kenelläkään, joka ottaa sellaiset myönteiset askeleet kuin katumus, kääntymys ja antautuminen, ei ole perusteita sanoa myöhemmin, että hänen ’hyvän omantunnon pyytämiseensä Jumalalta’ ei koskaan vastattu ja että Jumala ei koskaan antanut hänelle hyvää omaatuntoa ja ettei hänen antautumisellaan ollut merkitystä eikä se nyt sido häntä.
10. a) Mihin meidän täytyy tarjoutua pelastuaksemme? b) Miksi tällainen kaste pelastaa myös nyt meidät ”Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta”?
10 Me voimme nyt siis ymmärtää, että jos me haluamme pelastua, meidän täytyy tarjoutua vesikasteelle Jeesusta Kristusta jäljitellen ja hänen käskyään totellen. (Matt. 28:19, 20) Se on sanottu hyvin selvästi 1. Piet. 3:21:ssä, mistä luemme: ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena . . . Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” Meidän täytyy uskoa sydämessämme, että Jumala herätti hänet kuolleista. Ylösnoussut Jeesus Kristus on välttämätön pelastumisellemme, sillä vain ylösnoussut Jumalan Poika saattoi toimia Jumalan Ylimmäisenä Pappina ja esittää taivaassa olevalle Jumalalle sen elämänverensä arvon, joka vuodatettiin meidän puolestamme, jotta me voisimme saada syntimme anteeksi ja sen johdosta hyvän omantunnon. Ainoastaan hänen kauttansa Jumala antaa meille hyvän omantunnon vastaukseksi meidän pyyntöömme. – 1. Piet. 3:22.
MESSIAANINEN JOHTAJAMME
11. Mitä seuraa ”suurelle joukolle” siitä, että se pesee vaatteensa Karitsan veressä, ja mikä hyvä syy sillä on tervehtiä tätä Jumalan Karitsaa?
11 Myös ”suuri joukko”, jota nyt kootaan kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista ja kielistä, pesee vaatteensa ja valkaisee ne Karitsan Jeesuksen Kristuksen veressä ja saa siten hyvän omantunnon Jumalan edessä. Siinä on heille hyvä syy seistä Jumalan valtaistuimen edessä ja heiluttaa palmunoksia ja huutaa suurella äänellä: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” (Ilm. 7:9–14) He tervehtivät siten Jehovan jumalallisen hallitusvallan Pääedustajaa. He seuraavat häntä Paimenenaan ja Johtajanaan.
12. Keiden täytyy maan päällä seurata Jumalan hallitusvallan Pääedustajaa, ja mitä sen tekeminen merkitsee heille?
12 Kaikkien, joista tulee tämän Jumalan hallitusvallan Pääedustajan antautuneita, kastettuja opetuslapsia, täytyy seurata häntä. Voidakseen tehdä tämän heidän täytyy katsoa ”kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen.” (Hepr. 12:1, 2, Um) Jos me teemme tämän rakkaudellisesti, se merkitsee meidän iankaikkista pelastustamme suuren Jumalhallitsijan, Jehova Jumalan, iankaikkiseksi ylistykseksi.