6. luku
Tuhatvuotiskauden papit jotka eivät juonittele
1, 2. a) Miksi historian mainitsemat papit ovat kohdelleet ihmisiä niin huonosti? b) Milloin Lystrassa nähtiin kreikkalaisen jumalan Zeuksen ja juutalaisten elävän Jumalan välinen vastakohtaisuus?
IHMISEN historia on varhaisimmista ajoista lähtien täynnä mainintoja papeista. Se, että papit ovat johtaneet harhaan, pettäneet, käyttäneet hyödykseen ja sortaneet ihmiskuntaa, johtuu siitä, että useimmat näistä papeista eivät ole olleet ainoan elävän tosi Jumalan pappeja. Tämä tosiasia esitettiin eräälle papille, joka palveli pakanakreikkalaisten ylijumalaa 1900 vuotta sitten. Miten?
2 Se tapahtui noin vuonna 47 tai 48 Lystran kaupungissa Rooman provinssissa Lykaoniassa Vähässä-Aasiassa. Tämän kaupungin asukkaat palvoivat jumalaa, jota roomalaiset kutsuivat Juppiteriksi mutta kreikkalaiset Zeukseksi. Zeus- eli Juppiter-jumalan ja ainoan elävän tosi Jumalan välinen räikeä vastakohtaisuus ilmeni, kun kaksi Jumalan valtakuntaa saarnaavaa miestä tuli kaupunkiin. Toinen näistä miehistä oli Paavali, joka vuosia aikaisemmin oli kuulunut fariseusten juutalaiseen lahkoon, ja toinen oli Barnabas, joka oli palvellut leeviläisenä Jerusalemin temppelissä. Annamme lääkäri Luukkaan kertoa meille, mitä sitten tapahtui:
3. Mikä Lystrassa tapahtunut ihmeparannus aiheutti sen, että siellä oleva Zeuksen pappi halusi uhrata uhrin?
3 ”Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: ’Nouse pystyyn jaloillesi’. Ja hän kavahti ylös ja käveli. Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: ’Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme’. Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi [Merkuriukseksi, Um, alav.], koska hän oli se, joka puhui. Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
4. Miten Barnabas ja Paavali estivät heille uhraamisen?
4 ”Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat ja sanoivat: ’Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on. Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.’ Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.” – Apt. 14:8–18.
5. Mikä osoitti myöhemmin, miten häilyviä uskonkiihkoiset ihmiset ovat, ja mikä pappien menettely jatkui näin ollen Lystrassa?
5 Joistakuista Lystran asukkaista tuli Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia ja ”elävän Jumalan” palvojia, mutta ei ihmisjoukoista yleensä. Se, miten häilyviä ja epävakaisia uskonkiihkoiset ihmiset ovat, ilmeni siitä, että jonkin aikaa myöhemmin he sallivat kristillisyyden juutalaisten vihollisten yllyttää heidät kivittämään ihmeitä tekevää Paavalia ja jättämään hänet makaamaan kuin kuolleen kaupungin ulkopuolelle. Kaupungissa toimiva Zeuksen pappi ei ilmeisesti pannut vastaan, ja Lystran ihmiset jatkoivat Zeuksen palvomista ja sallivat tämän Zeuksen papin edelleenkin johtaa heitä harhaan ja käyttää heitä hyödykseen. Ja kristillisyyden juutalaiset vainoojat olivat mielissään siitä, että tilanne jatkui sellaisena Lystrassa. – Apt. 14:19–22.
6. Miten Jeesuksen oikeudenkäyntiä ja paaluun panemista koskeva kertomus osoittaa, että myös elävän Jumalan papit voivat osoittautua pahoiksi?
6 Historia kertoo, että juutalaisetkin papit, jotka olivat ”elävän Jumalan” palveluksessa, ovat osoittautuneet pahoiksi. Kun esimerkiksi merkittävänä pääsiäispäivänä vuonna 33 ihmisjoukot vaativat äänekkäästi Jeesuksen Kristuksen paaluun panemista ja kun roomalainen maaherra yritti hillitä väkeä kysymällä: ”Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?”, niin ketkä olivat ensimmäisinä hylkäämässä Jeesuksen Kristuksen olemasta juutalaisten kuningas? Kertomus sanoo: ”Pilatus sanoi heille: ’Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?’ Ylipapit vastasivat: ’Ei meillä ole kuningasta vaan keisari.’ Niinpä hän silloin luovutti hänet heille paaluun pantavaksi.” (Joh. 19:14–16, Um) Ketkä muiden mukana pilkkasivat Jeesusta, kun hän myöhemmin tuona päivänä riippui teloituspaaluun naulittuna Golgatalla ohikulkijain solvatessa häntä? Suorapuheinen kertomus sanoo meille: ”Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: ’Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä [kidutuspaalusta, Um], niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ”Minä olen Jumalan Poika”.’” – Matt. 27:39–43.
7. Mikä kävi ilmeiseksi ylipappien suhteesta Jumalaan, kun Pietari ja Johannes ja myöhemmin kaksitoista apostolia olivat Jerusalemin juutalaisen sanhedrinin edessä?
7 Maininnalla ”ylipapit” tarkoitetaan erityisesti Hannasta (joka oli poistettu ylimmäisen papin virasta) ja hänen vävyään Kaifasta. (Luuk. 3:1, 2; Joh. 18:13, 24; Apt. 4:5, 6) Kun nämä ylipapit ja Jerusalemin korkeimman oikeuden (sanhedrinin) muut jäsenet kielsivät kristittyjä apostoleita Pietaria ja Johannesta ”mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen”, Pietari ja Johannes sanoivat noille ylipapeille: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:18–20) Jonkin aikaa myöhemmin kaikki Jeesuksen Kristuksen kaksitoista apostolia olivat saman Jerusalemin korkeimman oikeuden edessä, ja ylimmäinen pappi, joka johti kokousta, kuuli näiden apostolien sanovan hänelle ja kaikille muille oikeuden jäsenille: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Oli ilmeistä, että nuo juutalaiset ylipapit olivat lakanneet palvelemasta ”elävää Jumalaa”. He eivät enää edustaneet Häntä.
8. Ketkä miehet, joilla on samanlainen maine kuin noilla juutalaisilla ylipapeilla, suljetaan pois Kristuksen kanssa palvelevasta tuhatvuotiskauden papistosta?
8 Tämän raamatullisen kertomuksen valossa ei ole ainutlaatuista, että miehet, jotka kantavat ”papin” arvonimeä kristikunnan uskonnollisissa järjestelmissä, ovat hankkineet itselleen niin inhottavan ja halveksittavan maineen kuin uskonnollinen ja maallinen historia osoittavat. Kuka tahansa alkaisi väristä ja pelätä kuvitellessaan, että sellaisia maallisia pappeja kuuluisi niiden joukkoon, joista Ilm. 20:6 sanoo: ”He tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” Me olemme iloisia, että henkeytetty Pyhä Raamattu sulkee sellaiset miehet pois Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaissa palvelevasta tuhatvuotiskauden papistosta.
9. Mitä Raamattu osoittaa siitä, olivatko kaikki juutalaiset papit noiden ylipappien kaltaisia?
9 Mutta rehellisyyden nimessä on sanottava, että kaikki Jerusalemin temppelissä palvelleet juutalaiset papit eivät osoittautuneet pahoiksi papeiksi. Raamattu saa meidät vakuuttuneiksi siitä kerrottuaan ensin, miten kristillisen seurakunnan silloinen hallitseva elin voitti Jerusalemin seurakunnassa syntyneen vaikeuden. Apt. 6:7 jatkaa sanoen: ”Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.”
10. Mitä tapahtui niiden pappien ja leeviläisten työlle temppelissä, jotka uskoivat Jeesukseen, ja minkä papiston jäseniä heistä tuli?
10 Tultuaan kastetuiksi Messiaan ja Jumalan Pojan, Herran Jeesuksen, nimeen, nuo profeetta Mooseksen veljen Aaronin sukuhaaraan kuuluvat papit tietysti lakkasivat työskentelemästä pappeina Jerusalemin temppelissä. Samaten kyprolainen Joosef Barnabas lakkasi työskentelemästä leeviläisenä samassa temppelissä. (Apt. 4:36, 37) Nyt noista entisistä papeista tuli kuitenkin suuremman papiston jäseniä. Kysymyksessä oli ”kuninkaallinen papisto”, josta apostoli Pietari puhui vakuuttavasti taivaallisen toivon omaaville kristityille sanoen: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” – 1. Piet. 2:9; 1:3, 4.
11. Miksi Jeesus Kristus ei ollut juutalainen ihmispappi maan päällä, mutta kenen ylimmäisen papin virka oli hänen tosi pappeutensa mallina?
11 On kuitenkin huomattavaa, että mikään maanpäällinen papisto ei tuottanut tuon ”kuninkaallisen papiston”, ”pappisvaltakunnan”, Ylimmäistä Pappia. (2. Moos. 19:6) Jeesus Kristus oli kylläkin juutalainen eli israelilainen lihan mukaan, mutta hän ei syntynyt Aaronin sukuun Leevin sukukuntaan, johon juutalainen pappeus rajoittui. Koska Jeesus oli ”Marian poika”, hän syntyi Daavidin kuninkaalliseen sukuun ja näin ollen Juudan sukukuntaan. ”Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.” (Hepr. 7:14) Niinpä ei voida sanoa, että Jeesuksen Kristuksen taivaallinen ylimmäisen papin virka perustuisi siihen, että hän oli ollut ihmispappi maan päällä. Tässä kohden meidän on tutkittava, miten hänestä tuli pappi sen lisäksi, että hän oli kuningas. Hänen tosi pappeutensa mallina oli kuitenkin juutalaisen ylimmäisen papin Aaronin pappeus.
”ELÄVÄN JUMALAN” TOSI PAPIN ARVO
12. Mitä arvoa papilla on sen mukaan, mitä Hepr. 5:1–3 sanoo?
12 Mutta mitä arvoa papilla on? Hän tekee jotakin sellaista, mitä pelkkä kuningas ei voi tehdä. Hepr. 5:1–3 ei puhu pakanajumalan arvottomasta pappeudesta vaan leeviläisen Aaronin suvun pappeudesta, kun se sanoo: ”Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä, ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän [kuten ylimmäinen pappi Aaron] itsekin on heikkouden alainen, ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.”
13. a) Milloin ihmiskunta ei lainkaan tarvinnut pappia? b) Miksi Jeesus saattoi tulla ylimmäiseksi papiksi ja uhrata uhrin?
13 Elleivät ihmiset tekisi syntiä ”elävää Jumalaa” vastaan, ei tarvittaisi pappia eikä varsinkaan ylimmäistä pappia. Eedenin puutarhassa ollut täydellinen mies Aadam ei tarvinnut pappia, sillä Jehova Jumala, joka ei ole synnin lähde, loi hänet synnittömäksi. (1. Moos. 2:7, 8; Saarn. 7:30) Jeesus Kristus, jota kutsutaan ”viimeiseksi Aadamiksi”, syntyi syntisten sukuun, mutta hän ei tarvinnut pappia, sillä hän syntyi neitseellisesti Mariasta ja hänen elämänsä oli suoraan Jumalalta. Hän syntyi synnittömänä ja kasvoi synnittömänä ja pysyi synnittömänä uhrikuolemaansa asti. (1. Kor. 15:45–47; Hepr. 7:26; 1. Piet. 2:21–24) Synnittömyytensä ansiosta hän saattoi tulla ylimmäiseksi papiksi ja uhrata täydellisen uhrin.
14, 15. a) Miten Jeesuksesta tuli ylimmäinen pappi – päättikö hän itse tehdä itsensä sellaiseksi vai miten se tapahtui? b) Miten Ps. 2:7 täyttyi Jehovan herättäessä Jeesuksen kuolleista, ja miten Jeesuksesta saattoi silloin tulla Melkisedekin kaltainen pappi?
14 Kuka teki Jeesuksesta Kristuksesta ylimmäisen papin, vaikka hän kuului Juudan kuninkaalliseen sukukuntaan? Päättikö hän itse tehdä itsestään ylimmäisen papin? Ei, hän ei voinut tehdä sitä. Hepr. 5:4–6 selittää sen meille seuraavin sanoin: ”Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin’; niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan [Melkisedekin tapaan, Um]’.”
15 Herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista Kaikkivaltias Jumala täytti nuo Psalmista 2:7 lainatut Daavidin kirjoittamat sanat, ja siten Jumalasta tuli iankaikkinen Isä ylösnousseelle Jeesukselle Kristukselle, ja Jeesuksesta, joka herätettiin katoamattomana, tuli taivaallisen Elämänantajansa Jehova Jumalan iankaikkinen Poika. Koska hän oli nyt katoamaton Poika, hänestä voitiin tehdä ”pappi iankaikkisesti”, sellainen, joka ei tarvinnut seuraajaa, ja niinpä hän olisi pappi ”Melkisedekin tapaan”. – Apt. 13:33–37; Ps. 110:4.
16. Kuka tämä Melkisedek oli, ja miten hän tuli historian näyttämölle 1. Mooseksen kirjan mukaan?
16 Kuka tuo salaperäinen historiallinen hahmo Melkisedek oli? Hän ei ollut heprealainen. Hän ei ollut israelilainen. Hän ei ollut leeviläinen. Hän ei ollut juutalainen. Äkisti jolloinkin vuosien 1943 ja 1933 eaa. välisenä aikana hän ilmaantuu näyttämölle sillä seudulla, missä Jerusalem sijaitsee nykyisin. ”Abram, heprealainen”, kohtasi hänet siellä ollessaan paluumatkalla sodasta ja menossa lähelle paikkaa, jossa Hebron sijaitsee nykyisin. Tässä on kaikki, mitä Raamatun heprealaiset kirjoitukset kertovat meille tästä tapaamisesta: ”Kun hän oli paluumatkalla, voitettuaan Kedorlaomerin ja ne kuninkaat, jotka olivat tämän kanssa, meni Sodoman kuningas häntä vastaan Saaven laaksoon, jota sanotaan ’Kuninkaan laaksoksi’. Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: ’Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.’ Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.” – 1. Moos. 14:17–20.
17. Missä suhteissa Melkisedek esikuvasi Jeesusta Kristusta Ylimmäisenä Pappina, ja oliko Jeesus Melkisedekin seuraaja?
17 Tässä ei sanota, kuka Melkisedekin ihmisisä oli, niin että voisimme sanoa Melkisedekin perineen pappeutensa tältä isältä. Siinä ei kerrota myöskään, milloin Melkisedek kuoli, niin että voisimme sanoa hänen pappeutensa päättyneen silloin. Näin ollen hänen pappeutensa kesti määräämättömän ajan. Yhdenmukaisesti tämän kanssa Melkisedekille ei ilmoiteta ketään seuraajaa. Näissä suhteissa häntä voitaisiin käyttää esikuvaamaan Ylimmäistä Pappia Jeesusta Kristusta, eli Jeesuksen Kristuksen voitaisiin sanoa olevan ’pappi iankaikkisesti Melkisedekin tapaan’. Jeesus Kristus ei saanut pappeuttaan Melkisedekiltä; hän ei ollut Melkisedekin papillinen seuraaja. Hän oli vain pappi tuon Saalemin kuningaspapin ”tapaan”.
18. Millainen Jeesuksen Kristuksen pappeus tulee olemaan Melkisedekin nimen mukaan, ja miten Hepr. 6:20–7:3 selittää Melkisedekiä koskevia asioita?
18 Koska nimi Melkisedek merkitsee ’vanhurskauden kuningas’ ja koska Jeesus Kristus on ’tavallaan’ hänen kaltaisensa, tämä varmistaa sen, että kun Jeesus Kristus on tuhat vuotta Ylimmäinen Pappi, niin se on oleva vanhurskas pappeus, johon ei liity pappien petollista juonittelua. Tämän selittää meille hyvin Hepr. 6:20–7:3, josta luemme: ”Jeesus . . . [tuli] ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet, jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on ’vanhurskauden kuningas’ ja sen lisäksi vielä ’Saalemin kuningas’, se on ’rauhan kuningas’; jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava – hän pysyy pappina ainaisesti.”
19. Miten Melkisedek oli ”Jumalan Poikaan verrattava” pappeuden suhteen, ja mistä Jeesuksen pappeus näin ollen riippui?
19 Miten Melkisedek oli ”Jumalan Poikaan verrattava” eli miten häntä käytettiin kuvauksena Jumalan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta? Siten, että Jehova Jumala käytti Melkisedekiä mallina puhuessaan valasta, jonka hän aikoi tehdä Poikansa Jeesuksen Kristuksen hyväksi. Jumala henkeytti kuningas Daavidin sanomaan Psalmissa 110:1–4: ”Herra [Jehova, Um] sanoi minun herralleni: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’. . . . Herra [Jehova, Um] on vannonut eikä sitä kadu: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan’.” Niinpä samoin kuin oli Melkisedekin tapauksessa, Jeesuksen Kristuksen pappeutta ei tehty riippuvaiseksi inhimillisestä polveutumisesta ja perimisestä. Hänen ei tarvinnut saada pappeuttaan Melkisedekin eikä Leevin sukukunnan Aaronin papillisen suvun kautta. Jeesuksen pappeus oli riippuvainen Jehova Jumalan valasta ja siitä, että hänet herätettiin kuolleista katoamattomaan taivaalliseen elämään Jumalan oikealle puolelle.
20, 21. a) Miksi kuolevan ihmiskunnan hyväksi tarvittiin pappeuden muutos Aaronin pappeudesta Melkisedekin kaltaiseen pappeuteen? b) Miten Hepr. 7:11–14 esittää tämän?
20 Aaronin leeviläisen suvun pappeus oli vahvistettu lailla, jonka Jehova Jumala antoi Israelin kansalle välittäjän Mooseksen kautta Siinainvuorella Arabiassa. Mutta koska Aaronin suku oli perinyt synnin ja epätäydellisyyden syntiseltä Aadamilta, se ei tuottanut eikä voinut tuottaa täydellistä ylimmäistä pappia; se ei tuottanut papillista täydellisyyttä. (Room. 5:12) Niinpä tilanne, jossa koko ihmiskunta oli, vaati Jehova Jumalaa muuttamaan pappeuden epätäydellisestä, kuolevasta pappeudesta täydelliseen iankaikkiseen pappeuteen. Siksi vaadittiin muinaisen Melkisedekin kaltaista ylimmäistä pappia. Tätä tarkoitetaan sillä, mitä Hepr. 7:11–14 sanoo:
21 ”Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän [leeviläiseen pappeuteen] on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se [Jeesus Kristus], josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.”
22, 23. a) Miten Jeesuksesta tehtiin ylimmäinen pappi eri tavalla kuin leeviläisestä ylimmäisestä papista? b) Miten Jeesus voi sen mukaan, mitä Hepr. 7:23–28 esittää, ylimmäisenä pappina täysin pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen kauttaan?
22 Juutalaista ylimmäistä pappia Aaronia ja niitä, jotka olivat hänen seuraajiaan hänen virassaan, ei tehty papeiksi Jehova Jumalan vannomalla valalla. Mutta Jeesus Kristus, jolla ei ollut mitään papillisia siteitä maan päällä, tehtiin ylimmäiseksi papiksi Jumalan valalla. Hänen elämänsä katkesi lyhyeksi ajaksi hänen kuollessaan täydellisenä ihmisuhrina, mutta hänet herätettiin kuolleista taivaalliseen, katoamattomaan elämään olemaan ylimmäisenä pappina ikuisesti Melkisedekin tavoin. Hänen sekä Aaronin ja tämän seuraajien leeviläisen pappeuden vastakohtaisuuden tuo esiin Hepr. 7:23–28, josta luemme:
23 ”Ja noita toisia pappeja [Aaronin poikia] on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; mutta tällä [Suuremmalla Melkisedekillä ] on katoamaton pappeus [pappeutensa ilman seuraajia, Um], sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä. Sillä [Mooseksen] laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta [Jumalan] valan sana, joka on [yli neljäsataa vuotta] myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.”
24. Millaisessa ”pyhässä paikassa” Jeesus Kristus on ylimmäinen pappi, ja mistä hänen pappeutensa ajanjaksosta ihmiskunnan tulisi olla kiitollinen?
24 Mitä tällä siis tarkoitetaan? Sitä, mikä esitetään yhteenvetona seuraavissa kahdessa jakeessa (Hepr. 8:1, 2, Um): ”Mutta käsiteltävien asioiden pääkohta on tämä: meillä on tällainen ylimmäinen pappi, ja hän on istuutunut Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle taivaissa, sen pyhän paikan ja tosi teltan julkinen palvelija, jonka pystytti Jehova eikä ihminen.” Eikö ihmisten sen tähden tulisikin olla mitä kiitollisimpia Jumalalle siitä, että heillä on oleva tällainen Ylimmäinen Pappi lähestymässä Jumalaa ja rukoilemassa heidän puolestaan niiden määrättyjen tuhannen vuoden aikana, jolloin Saatana ja hänen demoninsa ovat sidottuina syvyydessä? Kyllä tulisi! Sellainen Jumalan lahja varmistaa mitä parhaimmat seuraukset ihmiskunnalle.
25. Miksi Jeesus ei palvellut ylimmäisenä pappina Jerusalemin temppelissä, ja mistä Jerusalemin temppeli oli esikuva?
25 Ollessaan maan päällä täydellisenä ihmisenä Jeesus Kristus ei koskaan palvellut julkisena palvelijana Jerusalemin temppelissä. Mooseksen laki ei valtuuttanut häntä toimimaan sellaisena, sillä hän ei ollut leeviläinen eikä Aaronin pappissuvusta. Hän palveli kuitenkin korkeammassa pyhässä paikassa, korkeammassa eli tärkeämmässä temppelissä, jota kuningas Herodes Suuren, käskynhaltija Serubbaabelin tai kuningas Salomon kaltaiset miehet eivät pystyttäneet Jerusalemiin. Nuo ihmistekoiset temppelit, kuten profeetta Mooseksen pystyttämä pyhä ilmestysmaja eli kohtaamisteltta, olivat pelkästään esikuvallisia, vertauskuvallisia. (2. Moos. 40:1–33) Ei ole mitään mainintaa siitä, että kuningas Melkisedek olisi rakentanut temppelin Saalemiin ja että hän olisi tarvinnut sellaista rakennusta palvellakseen ”Jumalan, Korkeimman, pappina”. Joten mitään senkaltaista Melkisedekiin liittyvää ei voida käyttää esikuvana. Mutta Suurempi Melkisedek Jeesus Kristus palvelee Ylimmäisenä Pappina vastakuvallisessa pyhässä paikassa ja temppelissä, nimittäin ’siinä pyhässä paikassa ja tosi teltassa, jonka pystytti Jehova’.
TOSI TEMPPELI
26, 27. a) Mihin osastoihin pyhä teltta ja Jerusalemin temppeli oli jaettu? b) Mitä esineitä teltan ja Salomon temppelin kummassakin osastossa oli?
26 Mooseksen Siinainvuoren luo pystyttämässä pyhässä teltassa ja Jerusalemiin rakennetuissa temppeleissä oli kaksi osastoa, joista ensimmäistä kutsuttiin pyhäksi ja toista eli sisintä osastoa kaikkeinpyhimmäksi.
27 Ensimmäisessä osastossa, pyhässä, oli ”näkyleipäpöydäksi” kutsuttu kultainen pöytä leipien esillä pitämistä varten ja kultainen lampunjalka, jonka seitsemässä haarassa kussakin oli lamppu, sekä kiinteä kultainen suitsutusalttari. Siellä ylimmäinen pappi saattoi kultaisen lampunjalan valossa järjestää näkyleivät ja polttaa hyväntuoksuista suitsuketta alttarilla. Mutta sisimmässä osastossa eli kaikkeinpyhimmässä oli Mooseksen pystyttämässä teltassa ja kuningas Salomon rakentamassa temppelissä pyhä kultainen liiton arkki, jonka kultaisesta kannesta kohosi kaksi kultaista kerubia kasvotusten ja levitetyin siivin. Tätä sisintä osastoa eli kaikkeinpyhintä valaisi ihmeellinen šekinavalo, joka leijui sovituskannen yläpuolella kahden kerubin välissä.
28. Mitä järjestelyjä juutalainen ylimmäinen pappi teki pirskottaakseen sovitusuhrien verta kaikkeinpyhimmässä, ja keiden synneille hän siten toimitti sovituksen?
28 Ennen kuin Aaronin sukuun kuuluva ylimmäinen pappi esitti sovitusuhrien veren kerran vuodessa sovituspäivänä, hän otti kannettavan suitsutusastian, meni sen sisemmän esiripun toiselle puolelle, joka erotti ensimmäisen osaston sisimmästä osastosta (kaikkeinpyhimmästä), ja poltti suitsuketta liiton arkin edessä šekinavalon loisteessa. Tämä oli valmistavaa työtä, ja hän palasi myöhemmin kahden sovitusuhrin veri mukanaan ja pirskotti sitä liiton arkin sovituskantta (armoistuinta) kohti. Tällä tavoin hän toimitti sovituksen omille synneilleen ja Leevin huoneen eli sukukunnan synneille ja sen jälkeen Israelin kansan synneille. Tällainen oli sovitusmenettely, joka hahmoteltiin Mooseksen lakiliitossa. – Hepr. 9:1–10; 4. Moos. 7:89.
29. a) Milloin Mooseksen pystyttämä pyhä ”teltta” vihittiin ja milloin Salomon temppeli? b) Milloin tosi teltta eli temppeli tuli olemassaoloon?
29 Mooses pystytti pyhän kohtaamisteltan Siinain erämaahan keväällä niisankuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1512 eaa. Kuningas Salomo sai temppelinsä valmiiksi Jerusalemissa vuonna 1027 eaa. ja vihki sen sitten syksyllä tisrikuun 15. päivänä vuonna 1026 eaa. (1. Kun. 8:1, 2, 65, 66) Mutta milloin vastakuvallinen teltta eli temppeli, ”tosi teltta” ja sen ”pyhä paikka”, tulivat olemassaoloon? Se tapahtui aikana, jolloin kuningas Herodes Suuren rakentama esikuvallinen temppeli yhä seisoi Jerusalemissa. Se tapahtui varhaissyksyllä yleisen ajanlaskumme vuonna 29. Miten niin? Mitä sellaista silloin tapahtui, mikä teki tosi temppelin välttämättömäksi?
30, 31. a) Missä tilaisuudessa ja miten vastakuvallinen Ylimmäinen Pappi tuli olemassaoloon? b) Mikä vastakuvallinen päivä syntien poistamiseksi alkoi silloin, ja millaista se, mitä Jeesus uhrasi, oli verrattuna siihen, mitä Aaron uhrasi?
30 Tuona vuonna 29 vastakuvallinen Ylimmäinen Pappi tuli olemassaoloon, ja leeviläisen ylimmäisen papin Aaronin tavoin hänellä täytyi olla pyhä teltta tai temppeli, jossa hän toimittaisi virkaansa. Tämä vastakuvallinen uhraava Ylimmäinen Pappi on Herra Jeesus, joka oli voideltu Jumalan pyhällä hengellä hengelliseksi ylimmäiseksi papiksi. Tämä pyhällä hengellä voitelu tuli hänelle sen jälkeen kun Johannes Kastaja oli kastanut hänet Jordanissa. Hänen tulemisensa Messiaaksi eli Voidelluksi 30-vuotiaana tapahtui siten kolme ja puoli vuotta ennen hänen kuolemistaan uhrina ihmiskunnan syntien tähden. (Dan. 9:24, 25, 27; Luuk. 3:21–23) Tällöin alkoi suuri vastakuvallinen sovituspäivä, ja Jeesuksella Kristuksella oli jotakin parempaa kuin ylimmäisellä papilla Aaronilla oli ollut menneisyydessä esikuvallisena sovituspäivänä vuonna 1512 eaa., sen jälkeen kun pyhä teltta eli tabernaakkeli oli pystytetty. Mitä se oli? Hepr. 8:3–6 ja 9:11–14 kertovat meille:
31 ”Jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja, jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on jotakin uhraamista. Jos hän siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: ’Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin’. Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
32. Mihin Jeesus Kristus meni, kuten Aaronin tapauksessa esikuvattiin, ja mitä hänellä oli mukanaan omantuntomme puhdistamiseksi kuolleista teoista?
32 ”Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään [pyhään paikkaan, Um; joka vastaa teltan kaikkeinpyhintä] ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!”
33, 34. a) Mitä Jeesus vertauskuvasi tulemalla kastetuksi Jordanissa? b) Mitä Jumala oli valmistanut ihmiselle Jeesukselle, miksi tämä uhrasi sen ja miten usein?
33 Mitä täydellisen miehen Jeesuksen näin ollen täytyi esittää Jumalalle uhriksi, kun hänestä tuli Jumalan voitelema Ylimmäinen Pappi vesikasteensa jälkeen? Hänen ei tullut uhrata jonkin ihmistä alemman eläimen ruumista, jonka veri ei koskaan voisi pestä pois ihmisten syntejä, vaan oma täydellinen ihmisruumiinsa, jonka hän oli saanut syntymällä neitsyestä, Mariasta. Hän ymmärsi, että Kaikkivaltias Jumala oli valmistanut ja varustanut hänet tätä uhritietä varten. Hän ymmärsi, että Jumalan tahto hänen suhteensa tänä erityisenä aikana oli se, että hän lähtisi tälle itsensä uhraamisen tielle. Niinpä kun hän tuli Johannes Kastajan luo kastettavaksi Jordanissa, hän tarjoutui Jumalalle tekemään hänen tahtonsa siitä eteenpäin. Hänen vesikasteensa vertauskuvasi sitä, että hän tarjoutui tekemään Jumalan tahdon aina uhrikuolemaan asti. Hepr. 10:4–10 sanoo siitä:
34 ”Mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ’Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala”.’ Kun hän ensin sanoo: ’Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt’, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: ’Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi’. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”
35. a) Mitä alttarille siveltiin esikuvallisena sovituspäivänä, ja mitä sillä uhrattiin? b) Mikä oli vastakuvallinen ”alttari”, jolla Jeesus uhrasi itsensä?
35 Muinaisena esikuvallisena sovituspäivänä ylimmäinen pappi Aaron siveli jonkin verran sovitusuhrien verta alttarille ja poltti myös sovitusuhrien rasvan tällä alttarilla, joka oli esipihan keskellä pyhän kohtaamisteltan edessä. (3. Moos. 16:16–19, 25) Mikä sitten oli vastakuvallinen ”alttari”, jolla Jeesus Kristus hengellisenä ylimmäisenä pappina esitti täydellisen ihmisyytensä uhrin? Se ei ollut kohtaamisteltan esipihalla olevan kuparialttarin kaltainen aineellinen alttari. Se ei ollut teloituspaalu, jossa hän riippui Golgatalla, kunnes kuoli, sillä tuo paalu oli kirottu eikä hänen kallisarvoinen verensä pyhittänyt sitä. (5. Moos. 21:22, 23; Gal. 3:13) Se oli pikemminkin jotakin hengellistä, jolla Jeesus Kristus saattoi esittää täydellisen, elävän ihmisruumiinsa arvon. Se oli Jumalan ”tahto” eli hyvä mielisuosio. Hän tuli ja tarjoutui tekemään tämän ”tahdon”. Jumala hyväksyi nyt halukkaasti ihmisuhrin eläinuhrien sijasta. Näin ollen Jeesus esitti ihmiselämänsä arvon uhriksi tämän Jumalan ”tahdon” perusteella.
36. Keillä on valtuus syödä tältä hengelliseltä ”alttarilta”, ja mitä seurauksia siitä on heille?
36 Siten tuli olemassaoloon vastakuvallinen ”alttari”, josta Hepr. 13:10 (Um) sanoo voidelluille kristityille: ”Meillä on alttari, jolta teltassa pyhää palvelusta suorittavilla ei ole valta syödä.” Miten materialistismielistä ja epäraamatullista sen tähden onkaan se, että jotkut kristikunnan papit pystyttävät aineellisia ”alttareita” kirkkorakennuksiinsa tai muihin palvontapaikkoihinsa ja väittävät uhraavansa Kristuksen uhrin yhä uudelleen ”messun” vietossaan! Ne, joilla on valta syödä todelliselta hengelliseltä ”alttarilta”, ovat ”pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan”.
37. a) Mikä tuli olemassaoloon hengellisen ”alttarin” ohella, kuten muinaisen ”teltan” yhteydessä esikuvattiin? b) Mitä tämä esipiha esikuvasi Jeesuksen tapauksessa?
37 Samoin kuin muinainen kuparialttari seisoi esipihan keskellä pyhän kohtaamisteltan edessä, niin myös vastakuvallisen hengellisen ”alttarin” ohella tuli olemassaoloon vastakuvallinen ”esipiha”. Se ei edusta sijaintia tai paikkaa, vaan maan päällä olevan ihmisen tilaa. Voideltu Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus oli tuolla vastakuvallisella esipihalla, koska hän oli täydellisen ihmisluomuksen tilassa. Hänen tilansa maan päällä oli sen tähden kirjaimellisesti oikea, vanhurskas, virheetön, tahraton. Leeviläisen Koorahin poikien tavoin hän löysi itselleen lepopaikan Jehovan tahdon suurenmoiselta alttarilta Jehova Jumalan todellisen ”suurenmoisen tabernaakkelin” esipihalta. (Ps. 84:2–4, Um) Hän teki Jumalan tahdon mielellään. – Ps. 40:9.
38, 39. a) Mitä muuta tuli olemassaoloon vastakuvallisen esipihan ja alttarin ohella? b) Minkä kysymyksen tämä herättää, ja mitkä Jeesuksen sanat osoittavat Jumalan asuinpaikan?
38 Silloin eivät tulleet olemassaoloon ainoastaan vastakuvallinen alttari ja esipiha uuden hengellisen Ylimmäisen Papin, voidellun Jeesuksen, sijoittamiseksi, vaan myös vastakuvallinen teltta eli temppeli. Siitä eteenpäin ’tosi teltta, jonka Jehova pystytti’, oli uuden hengellisen Ylimmäisen Papin käytettävissä.
39 Mikä tuo ”tosi teltta” eli temppeli on? Onko se uusi erityinen rakennus, jonka Luoja on tehnyt itselleen ylös näkymättömiin taivaisiin? Ei, sillä Jumala ei tarvitse sellaista. Korkeimmalla Jumalalla on aina ollut asuinpaikka taivaassa. Hän ei ole kaikkialle tunkeutuva henki, joka on kaikkialla läsnä samanaikaisesti. Koska hän on älyllinen Persoona, hänellä on asuinpaikkansa, missä häntä voidaan lähestyä. Jeesus Kristus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Hän varoitti meitä väheksymästä yhtäkään ”pienistä”, jotka uskovat häneen, ja selitti syyn siihen: ”Sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” (Matt. 6:9; 18:10) Sellaisilla taivaallisilla enkeleillä on siis aina pääsy Jumalan ja Isän luo.
40. Mitä Jumala saattoi tehdä taivaallisen asuinpaikkansa suhteen saadakseen sen vastaamaan pyhän ”teltan” kaikkeinpyhintä?
40 Kaikkivaltias Jumala voi kuitenkin muuttaa yksinomaisen asuinpaikkansa tarkastelukulmaa. Niinpä silloin kun Jumala tuotti hengellisen Ylimmäisen Pappinsa voitelemalla juuri kastetun Jeesuksen Kristuksen, hän saattoi panna oman taivaallisen asuinpaikkansa uuteen asemaan, jossa siihen liittyy uusia piirteitä suhteessa syntiseen ihmiskuntaan (ei suhteessa synnittömiin enkeleihin). Hänen taivaallisen asuinpaikkansa pyhyys voimistui vastakohtana ihmiskunnan ylenmääräiselle syntisyydelle. Hänen henkilökohtainen asuinpaikkansa esittäytyi nyt sellaisen Jumalan pyhänä paikkana, joka on oikeudenmukainen ja kuitenkin armollinen, niin että hän hyväksyy soveliaan, täydellisen uhrin epäpyhän ihmiskunnan puolesta. Mutta Ylimmäisen Papin, joka on synnitön ja pyhä ja jolle voidaan suoda pääsy Jumalan luo, täytyy esittää tämä uhri eli sen arvo. Jumalan taivaallisesta valtaistuimesta tulee siten sovitusistuin. Tällä tavalla Jumala pani taivaallisen asuinpaikkansa omaksumaan esikuvallisen teltan tai temppelin kaikkein pyhimmän osaston hengellisiä piirteitä.
41, 42. a) Mihin Aaronin sallittiin mennä ”kerran vuodessa” ja miten? b) Mikä oli kaikkeinpyhin, johon Jeesus Kristus meni, milloin hän meni sinne ja miten usein?
41 Tämä on Raamatun näkökanta. Muistamme, että ylimmäinen pappi Aaron vei sovituspäivän uhrien verta maallisen kohtaamisteltan kaikkeinpyhimpään ja meni sisemmän verhon eli esiripun toiselle puolelle tehdäkseen sen. (3. Moos. 16:12–17; Hepr. 9:7) Täyttääkseen esikuvan Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen täytyy mennä todelliseen kaikkeinpyhimpään. Missä Raamattu osoittaa sen olevan, ja mikä se on?
42 Kuuntelehan: ”On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään [pyhään paikkaan, Um], joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen [Jeesuksen] olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran [esikuvallisten] maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” – Hepr. 9:23–26.
43, 44. a) Mikä sitten on Jumalan pyhä asuinpaikka hänen temppelinsä ollessa kysymyksessä? b) Mikä erotti pyhän kaikkeinpyhimmästä, ja miten Jeesus Kristus läpäisi sen vastakuvassa?
43 Sen sijaan että Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus olisi huipentanut vastakuvallisen sovituspäivän menemällä esikuvallisen teltan tai temppelin esikuvalliseen ”pyhään paikkaan”, hän meni ”itse taivaaseen”, missä ”Jumalan kasvot” ovat. Tämä taivaallinen asuinpaikka, jossa Jumala on persoonallisesti läsnä, on todellinen kaikkeinpyhin.
44 Maanpäällisessä esikuvallisessa teltassa tai temppelissä kaikkeinpyhin oli erotettu verholla eli esiripulla, ja siksi kaikkeinpyhimmän sanottiin olevan esiripun sisäpuolella. Tuo esirippu edusti siten inhimillistä lihaestettä, joka sen on läpäistävä, joka siirtyy maanpäällisestä ihmiselämästä näkymättömiin taivaisiin. Jeesus Kristus läpäisi tämän esteen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta mennäkseen taivaalliseen kaikkeinpyhimpään. Tätä tarkoitetaan Hepr. 6:19, 20:llä, missä 144000 uskollisen opetuslapsen taivaallisen toivon käsittelemisen jälkeen sanotaan: ”Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.” Toivo, joka on ankkuroitu ”esiripun sisäpuolelle”, on taivaallinen.
JUMALAN HENGELLISEN TEMPPELIN ”PYHÄ”
45. a) Mitä muuta ”teltassa” oli kaikkeinpyhimmän lisäksi? b) Ketkä menivät pyhään, miten usein ja millä tavalla?
45 Älkäämme unohtako sitä, että kaikkeinpyhin ei ollut kaikki, mitä maallisessa teltassa ja temppelissä oli. Paitsi sisintä osastoa, kaikkeinpyhintä, teltassa ja temppelissä oli toinen osasto jakavan esiripun edessä. Tätä osastoa kutsuttiin pyhäksi. (Hepr. 9:1–3) Koska kaikkeinpyhin esikuvasi ”itse taivasta”, missä ”Jumalan kasvot” ovat, niin mitä esiripun eli verhon edessä oleva pyhä edusti? Kaikkeinpyhimpään ylimmäinen pappi saattoi mennä vain ”kerran vuodessa” sovituspäivänä, kun taas pyhään ei vain ylimmäinen pappi vaan myös kaikki alipapit saattoivat mennä säännöllisesti. Papit menivät tähän ensimmäiseen osastoon, pyhään, suoraan esipihalta, missä alttari oli; mutta heidän täytyi mennä verhon eli uutimen läpi, joka erotti pyhän esipihasta.
46, 47. a) Milloin ja miten Jeesus meni vastakuvalliseen pyhään? b) Mitä pyhä siis edustaa, ja mistä eduista vastakuvalliset papit nauttivat siellä?
46 Pyhä edusti näin ollen pyhempää tilaa kuin esipiha. Koska verho peitti pyhän ja kaiken siellä olevan niiden silmiltä, jotka olivat esipihalla, pyhä esikuvasi hengellistä tilaa, joka oli ylempi kuin esipihan kuvaama Jumalan edessä saadun vanhurskaan aseman inhimillinen tila. Jeesus Kristus astui pyhän osaston kuvaamaan tilaan, kun hänet siitettiin Jumalan pyhällä hengellä vesikasteensa jälkeen ja kun hänestä siten tuli Jumalan hengellinen Poika. (Matt. 3:13–17) Tulemalla myös voidelluksi Jumalan hengellä Jeesus, josta oli tullut Jumalan hengellinen Poika, puettiin papilliseen virkaan; hänestä tuli Jumalan Ylimmäinen Pappi, jota ylimmäinen pappi Aaron esikuvasi.
47 Tästä näkökulmasta voidaan ymmärtää, että pyhä osasto edusti niiden hengestä siinnyttä tilaa, jotka asetetaan tähän hengelliseen pappeuteen. Tuossa tilassa nämä maan päällä olevat hengelliset papit nauttivat hengellisestä valosta, joka tulee ikään kuin kultaisesta lampunjalasta, syövät hengellistä ruokaa ikään kuin kultaiselta näkyleipäpöydältä ja uhraavat Jumalalle palveluksen ja rukouksen suitsutusta ikään kuin seisoen kultaisen suitsutusalttarin ääressä. – 2. Moos. 40:4, 5, 22–28.
48. Kuinka kauan Jeesus oli pyhän kuvaamassa tilassa, ja miksi hänen opetuslapsensa eivät nähneet häntä siinä selvästi?
48 Kun lasketaan aika siitä päivästä, jolloin Jeesus Kristus kastettiin ja voideltiin pyhällä hengellä, hänen kuolemansa päivään asti (vuodesta 29 vuoteen 33), niin hän oli tuossa pyhällä osastolla kuvatussa hengestä siinneessä papillisessa tilassa kolme ja puoli vuotta. Pelkät luonnolliset ihmiset, hänen uskolliset opetuslapsensakaan, eivät voineet täysin nähdä ja ymmärtää hänen tässä tilassa suorittamiaan palveluksia, koska he katselivat asioita luonnolliselta, inhimilliseltä näkökannalta. Vuoden 33 helluntaijuhlan päivä, jolloin pyhä henki vuodatettiin, ei ollut vielä tullut. (Joh. 7:39) Heidän tarkkanäköisyytensä oli estynyt ikään kuin ’asumuksen oveen ripustetun uutimen’ tähden, joka kätki pyhän osaston sisäpuolella olevat esineet. – 2. Moos. 40:28, 29.
49. Miten Jeesus oli vastakuvallisessa pyhässä estynyt menemästä suoraan taivaalliseen kaikkeinpyhimpään?
49 Pyhän tilan sisäpuolella, hengestä siinneessä papillisessa tilassa, Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus oli maan päällä ollessaan estynyt menemästä suoranaisesti Jumalan taivaalliseen läsnäoloon, koska hän oli yhä lihassa täydellisenä ihmisluomuksena. Hänen ja taivaallisen kaikkeinpyhimmän välillä oli vertauskuvallinen ”esirippu”, samoin kuin Mooses ”sijoitti paikoilleen [arkkia] verhoavan esiripun, ripustaen sen lain arkin eteen”. – 2. Moos. 40:21.
50. a) Milloin Jeesus Kristus läpäisi sisemmän ”esiripun” ja miten? b) Mikä pappeutta koskeva vala astui silloin voimaan Jeesukseen Kristukseen nähden ja miksi?
50 Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus läpäisi tuon ”tosi teltan” vertauskuvallisen esiripun niisanin 16. päivänä vuonna 33 tulemalla herätetyksi kuolleista, ei enää vain hengestä siinneeksi ja lihassa olevaksi, vaan Jumalan täysin syntyneeksi henki-Pojaksi näkymättömiin taivaisiin. Apostoli Pietari esittää sen oikein kirjoittaessaan: ”Myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (1. Piet. 3:18) Tuona merkittävänä päivänä Jumalan vannoma vala, joka koski iankaikkista pappeutta ”Melkisedekin tapaan”, astui voimaan Jeesukseen Kristukseen nähden, kun hänet oli nyt palkittu ”katoamattoman elämän voimalla”. (Hepr. 7:16, 24; Apt. 13:33–37; Room. 1:1–4) Näyttäydyttyään uskollisille opetuslapsilleen varta vasten seuraavien 40 päivän aikana hän nousi taivaaseen ja esitti Jumalalle itselleen todellisessa kaikkeinpyhimmässä täydellisen ihmisuhrinsa arvon. – Apt. 1:1–11; Hepr. 9:24.
51. a) Milloin vastakuvallinen sovituspäivä päättyi, ja kuinka kauan se oli kestänyt? b) Miten annettiin todistus siitä, että Jeesuksen uhrin ansio oli hyväksytty kaikkeinpyhimmässä?
51 Tuohon Kristuksen uhrin ansion esittämiseen taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä suuri vastakuvallinen sovituspäivä päättyi. Leevin sukukunnasta olevan ylimmäisen papin Aaronin tapauksessa kansallinen sovituspäivä oli vain yhden kirjaimellisen 24-tuntisen päivän pituinen. Mutta Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen tapauksessa vastakuvallinen sovituspäivä osoittautui lähes kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden pituiseksi ajanjaksoksi. Kymmenen päivää sen jälkeen kun Jeesus oli noussut taivaaseen, hänen maan päällä olevat uskolliset opetuslapsensa saivat todisteen siitä, että Hänen Jumalalle taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä esittämänsä täydellisen ihmisuhrin ansio oli hyväksytty. Miten he sen saivat? Siten, että heidän päälleen vuodatettiin pyhä henki Jerusalemissa sunnuntaina 6. siivankuuta viikkojuhlan päivänä eli helluntaina vuonna 33. (Apt. 2:1–36) Tämä merkitsi jotakin uutta ”tosi teltan” suhteen, ”jonka pystytti Jehova”. Mitä, sen saamme nyt nähdä.
HENGELLISET ALIPAPIT
52. a) Miten esikuvattiin se, että Suuremmalla Melkisedekillä on alipappeja? b) Milloin Aaronin suvun pappeus perustettiin, ja mikä ”pyhä tunnusmerkki” pantiin Aaronin päähän?
52 Ei ole mitään muistiinmerkintöjä siitä, että muinaisen Saalemin kuningaspapilla Melkisedekillä olisi ollut alipappeja. Mutta Jumalan Pojalla, josta on tullut ”Melkisedekin tapainen ylimmäinen pappi”, on alipappeja. (Hepr. 5:8–10, Um) Tätä esikuvattiin leeviläisen Aaronin papillisella perheellä. Jehova Jumala kutsui Aaronin Israelin ylimmäiseksi papiksi ja hänen poikansa hänen alipapeikseen. Vuoden 1512 eaa. keväällä niisankuun ensimmäisenä päivänä profeetta Mooses totteli Jumalan käskyä ja ryhtyi asettamaan Aaronia ja hänen poikiaan papeiksi. (2. Moos. 40:1, 2, 12–16; 29:4–9; 3. Moos. 8:1–13) Ylimmäisen papin asusteisiin kuuluvaksi ”tehtiin puhtaasta kullasta kiiltävä levy, antautumisen pyhä tunnusmerkki, ja siihen kaiverrettiin sinetin kaiverruksin piirtokirjoitus: ’Pyhyys kuuluu Jehovalle’.” – 2. Moos. 39:30, Um.
53. a) Mitä Jehovan käskyä Mooses totteli koristaessaan siten ylimmäisen papin Aaronin käärelakin? b) Mistä heprealaisesta verbistä ilmaus ”antautumisen . . . tunnusmerkki” on peräisin?
53 Niinpä kun Mooses puki veljensä Aaronin asettaakseen hänet ylimmäiseksi papiksi, hän pani täytäntöön Jehovan käskyn: ”Pane myös käärelakki hänen päähänsä ja kiinnitä pyhä otsalehti [antautumisen pyhä tunnusmerkki, Um] käärelakkiin. Ja ota voiteluöljyä ja vuodata hänen päähänsä ja voitele hänet.” (2. Moos. 29:6, 7) Koska tämä ”antautumisen pyhä tunnusmerkki” oli puhtaasta kullasta tehty ”kiiltävä levy”, monet Raamatun heprealaisten kirjoitusten kääntäjät kääntävät tämän ilmauksen mieluummin ”pyhäksi otsalehdeksi”, ”pyhäksi otsarivaksi” tai ”pyhyyden otsarivaksi”. (Ks. 2. Moos. 29:6, suom. käännös; Um, alav.; Jerusalem Bible) Tavanomaiset ”otsaripaa” ja ”kruunua” merkitsevät hepreankieliset sanat eroavat tietysti hepreankielisestä sanasta, joka on tässä käännetty ”antautumisen . . . tunnusmerkiksi”. Tätä viimeksi mainittua hepreankielistä ilmausta käytetään 3. Moos. 21:12:ssa voiteluöljystä, joka on ylimmäisen papin päässä, sillä luemme: ”Eikä hänen tule myöskään mennä ulos pyhäköstä eikä häväistä Jumalansa pyhäkköä, koska antautumisen tunnusmerkki, hänen Jumalansa voiteluöljy, on hänen päällään.” Tuo heprealainen sana johtuu verbistä nazár, joka käännetään verbillä ’antautua.’ Hoos. 9:10:ssä. – An American Translation; Um.
54, 55. a) Millä nimellä voideltua ylimmäistä pappia kutsuttiin, ja mitä hänen voitelemisensa esikuvasi? b) Voiteliko Johannes Kastaja Jeesuksen pyhällä hengellä, vai kuka voiteli hänet?
54 Ylimmäinen pappi Aaron ja hänen seuraajansa virassa olivat epäilemättä Jehova Jumalalle omistettuja miehiä muodollisen virkaanasettamisensa tähden. (2. Moos. 29:30, 35) Koska ylimmäinen pappi voideltiin pyhällä voiteluöljyllä, häntä kutsuttiin ”voidelluksi” eli Messiaaksi (3. Moos. 4:3, 5, 16; 6:22), samalla nimellä, jolla Israelin voideltuja kuninkaita myöhemmin kutsuttiin. (1. Sam. 24:7, 11; 26:9–11; Valit. 4:20) Niinpä sen jälkeen kun meille on kerrottu ylimmäisen papin Aaronin neljän pojan ja alipapin nimet, me luemme: ”Nämä ovat Aaronin poikien, voideltujen pappien, nimet, niiden, jotka olivat vihityt papinvirkaa toimittamaan.” (4. Moos. 3:1–3) Kun Mooses, joka oli välittäjä Jehova Jumalan ja Israelin kansan välillä, voiteli vanhemman veljensä Aaronin ylimmäiseksi papiksi, sillä oli esikuvallinen merkitys. Se esikuvasi sitä, että Jumala voitelisi Poikansa Jeesuksen pyhällä hengellä, sen jälkeen kun Jeesus nousisi kastevedestä.
55 Johannes Kastaja oli Abian papilliseen osastoon kuuluvan leeviläispapin Sakariaan poika. Johannes kastoi kuitenkin Jeesuksen pelkästään Jordanissa; hän ei voidellut Jeesusta hengelliseksi ylimmäiseksi papiksi. (Luuk. 1:5–17; 3:21–23; Mark. 1:9–11) Vain Jumala saattoi voidella Jeesuksen pyhällä hengellä.
56, 57. a) Minkä tekemiseen Jeesukselle annettaisiin voima Johannes Kastajan sanojen mukaan? b) Mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen pyhällä hengellä kastamisesta, ennen kuin hän lähti heidän luotaan?
56 Johannes Kastaja oli viitannut Jeesukseen sanoessaan: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.” Jumala oli kertonut Johannekselle hänen tulemisestaan, sillä Johannes sanoi: ”Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’.” (Mark. 1:7, 8; Joh. 1:33) Ei siis vain Jeesusta itseään voideltu pyhällä hengellä hengelliseksi ylimmäiseksi papiksi, vaan hänelle annettiin myös voima kastaa toisia pyhällä hengellä. Mutta milloin hän kastaisi pyhällä hengellä? Ei ennen kuin hän kuolisi täydellisenä ihmisuhrina.
57 Kuolleista nousemisensa jälkeen hän aineellisti liharuumiita ja näyttäytyi opetuslapsilleen, jotka olivat yhä Jerusalemissa. Mitä hän sanoi heille silloin pyhästä hengestä? Apt. 1:4, 5 kertoo meille: ”Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ’Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.’”
58, 59. a) Milloin tämä kaste suoritettiin, ja miten Jeesus Kristus täytti vastakuvassa sen, mitä ylimmäinen pappi teki tuona päivänä temppelissä? b) Mikä Jooelin ennustus alkoi täyttyä siellä, ja miten Pietari liitti Jeesuksen asiaan?
58 Hänen sanansa toteutuivat kymmenen päivää hänen taivaaseen nousemisensa jälkeen. Oli siivanin 6. päivä vuonna 33, viikkojuhlan (eli helluntain) päivä, jolloin juutalainen ylimmäinen pappi esitti Jerusalemin temppelissä Jumalalle kaksi hapanta leipää vehnäsadon uutisiksi. (3. Moos. 23:15–21) Tuona samana päivänä taivaallinen Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus esitti vastakuvallisella tavalla Jehova Jumalalle uutisiksi eli esikoisiksi kristillisen seurakunnan. (Ilm. 14:4) Hän teki sen palvelemalla kanavana pyhän hengen vuodattamiseksi Jerusalemissa odottaviin opetuslapsiinsa. Se merkitsi Jooelin 2:28, 29:n ennustuksen täyttymisen alkua, ja hengellä täyttynyt apostoli Pietari selitti niin olevan sanoessaan tuhansille juutalaisille tarkkailijoille seuraavasti:
59 ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [panitte paaluun, Um].” – Apt. 2:14–21, 32–36.
60. Miten Mooseksen niisanin 1. päivänä 1512 eaa. suorittama teko oli esikuvannut sitä, että Jeesus vuodatti pyhän hengen?
60 Tällä tavalla Jeesus Kristus kastoi uskolliset opetuslapsensa pyhällä hengellä. Se oli esikuvattu kauan sitä ennen, niisanin 1. päivänä vuonna 1512 eaa. Silloin nimittäin Mooses pani täytäntöön Jehovan käskyn ja voiteli pyhällä voiteluöljyllä ylimmäisen papin Aaronin pojat. Luemme siitä: ”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä pystytä asumus, ilmestysmaja [kohtaamisteltta, Um]. Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä. Ja pue Aaron pyhiin vaatteisiin ja voitele hänet ja pyhitä hänet, että hän pappina palvelisi minua. Ja tuo myös hänen poikansa ja pue heidän ylleen ihokkaat. Ja voitele heidät, niinkuin sinä voitelit heidän isänsäkin, että he pappeina palvelisivat minua. Niin tämä on oleva heille voitelu ikuiseen pappeuteen, sukupolvesta sukupolveen.’ Ja Mooses teki kaiken, niinkuin Herra oli häntä käskenyt; niin hän teki.” – 2. Moos. 40:1, 2, 12–16.
61. Mitä on sanottava siitä, voideltiinko noiden neljän alkuperäisen alipapin seuraajat, ja siitä, voideltiinko ylimmäisen papin seuraaja henkilökohtaisesti pyhällä öljyllä?
61 Siten Aaronin neljä poikaa voideltiin Israelin ensimmäisiksi alipapeiksi. Mutta myöhemmin, kun heidän seuraajansa asetettiin virkaan alipapeiksi, heitä ei henkilökohtaisesti voideltu pyhällä voiteluöljyllä. Heidän pukemisensa virallisiin alipapin vaatteisiin katsottiin riittävän. Neljä ensimmäistä alipappia, jotka voideltiin, edustivat heitä. Kuitenkin jokainen ylimmäisen papin Aaronin seuraaja voideltiin henkilökohtaisesti. (4. Moos. 3:1–3; 2. Moos. 29:29, 30; 4. Moos. 20:23–29; 5. Moos. 10:6) Israelin koko papistoa oli kuitenkin pidettävä voideltuna luokkana sen alkuperäisten jäsenten voitelun perusteella.
62. Mitä Jeesus Kristus teki opetuslapsistaan alaisuuteensa, kun häntä käytettiin voitelemaan heidät maan päällä, ja miten Johannes on samaa mieltä tästä Ilmestyskirjassa?
62 Voitelemalla 144000 uskollista opetuslasta pyhällä hengellä taivaallinen Jeesus Kristus toimii vastakuvallisessa täyttymyksessä Jumalan Edustajana ja tekee heistä hengellisiä pappeja, alipappejaan, joiden Ylimmäinen Pappi hän on. Sen tähden apostoli Johannes saattoi kirjoittaa Jeesuksesta Kristuksesta seuraavasti: ”. . . Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.” Ja myös: ”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset [persoonia, Um] kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä [kuninkaina maata, Um].” – Ilm. 1:5, 6; 5:9, 10.
63. Miten apostoli Pietari todisti kirjeellä Jeesuksen voideltujen opetuslasten pappeuden puolesta?
63 Tällä tosiasialla on toinenkin henkeytetty todistaja – apostoli Pietari. Kirjoittaessaan muutamaa vuotta ennen kuin roomalaiset tuhosivat Jerusalemissa sijainneen temppelin (vuonna 70), jolloin siellä palvelevat leeviläispapit menettivät työpaikkansa, Pietari sanoi hengellä voidelluille kristityille, joilla oli taivaallinen toivo: ”Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; . . . Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” – 1. Piet. 2:8, 9.
64. Missä muinaisen ”kohtaamisteltan” esikuvaamassa tilassa nuo voidellut opetuslapset siis ovat, ja mistä eduista he Jeesuksen tavoin nauttivat tuossa tilassa?
64 Se, että he olivat nyt papisto, merkitsi heille uutta asemaa suhteessa ”tosi telttaan” eli temppeliin, jota eivät pystyttäneet ihmiskädet vaan Jehova Jumala. Se merkitsi, että he olivat nyt papillisessa, hengestä siinneessä tilassa, jota Mooseksen pystyttämän muinaisen ”kohtaamisteltan” pyhä osasto esikuvasi. He olivat samassa tilanteessa kuin Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus pyhällä hengellä voitelemisestaan täydellisenä ihmisluomuksena tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Niinpä he hänen tavallaan nauttivat vielä maan päällä liharuumiissa ollessaan hengellisestä valistuksesta, jota vastakuvallinen kultainen lampunjalka suo; he syövät hengellistä ruokaa, jota kultaisella pöydällä olleet kaksi näkyleipäpinoa esikuvasivat; he uhraavat Jumalalle rukouksia ja harrasta palvelusta ikään kuin uhraisivat suitsutusta kohtaamisteltan pyhän kultaisella suitsutusalttarilla.
65. Mitä apostoli Johannes kirjoitti pyhän kuvaamassa tilassa oleville heidän voitelustaan?
65 Näille esikuvallisen pyhän kuvaamassa hengellisessä tilassa oleville on kirjoitettu: ”Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.” – 1. Joh. 2:20, 26, 27.
66. Mitä apostoli Paavali kirjoitti sellaisille pyhän kuvaamassa tilassa oleville heidän voitelemisestaan?
66 Niille, jotka ovat hengestä siinneessä papillisessa tilassa, jota se pyhä osasto kuvasi, johon Aaronin suvun pappien sallittiin mennä ja jossa heidän sallittiin palvella, apostoli Paavali kirjoitti lisäksi: ”Se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen [Voideltuun] ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.” – 2. Kor. 1:21, 22.
67. Mitä henkeytetty kirjoittaja sanoi kristityiksi tulleille heprealaisille alttarilta syömisestä ja uhraamisesta?
67 Koska nämä 144000 ovat hengellisiä pappeja taivaallisen Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa, heillä on valta syödä Jeesuksen Kristuksen uhrista, joka on Jumalan ”tahdon” ”alttarilla”, mutta niillä, jotka epäuskoisina kieltäytyivät tunnustamasta Jeesusta tosi Messiaaksi eli Kristukseksi, ei ollut valtaa syödä hänen uhristaan, joka on Jumalan vastakuvallisella ”alttarilla”. Olematta röyhkeä henkeytetty kirjoittaja saattoi sanoa uskoville kristityiksi tulleille heprealaisille, kuten Hepr. 13:10–15 esittää: ”Meillä on uhrialttari, josta majassa [teltassa, Um] palvelevilla ei ole valta syödä. Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin. Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi [Jerusalemin] portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.”
68, 69. a) Missä vastakuvallisessa paikassa heidän syömisensä alttarilta ilmaisee heidän olevan, ja miten he ovat päässeet sinne? b) Mitä kirjoitettiin Rooman kristityille todisteeksi siitä, että heillä on tämä asema?
68 Koska näillä hengellisillä alipapeilla on Jumalan antama valta ja he syövät Jumalan tosi ”alttarilla” olevasta uhrista, niin tämä merkitsee, että he ovat myös siinä tilassa, jota kuvasi esipiha, jolla kuparinen uhrialttari sijaitsi. Tämä on tila, jossa Jumala on julistanut heidät vanhurskaiksi eli vanhurskauttanut heidät heidän uhrattuun Jeesukseen Kristukseen osoittamansa uskon välityksellä. Siitä pitäen kun Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus otti uhratun ”verensä” arvon ja meni taivaalliseen kaikkeinpyhimpään sekä esitti sen suoraan Jehova Jumalalle, vuoden 33 helluntaipäivästä lähtien, hänen täydellisen ihmisuhrinsa hyöty alkoi soveltua maan päällä oleviin opetuslapsiin heidän uskonsa tähden. Uskon kautta, sydämestään arvostaen he söivät Kristuksen uhrista, joka uhrattiin Jumalan tahdon perusteella. Tällä tavalla he saivat syntinsä anteeksi. Suomalla heille tämän anteeksiannon ja laskemalla heidät siten synnittömiksi lihassa Jumala julisti heidät vanhurskaiksi eli vanhurskautti heidät. Tällä tavalla hän toi heidät vastakuvalliseen esipihaan. Todisteeksi siitä, että heillä on tämä asema, me luemme:
69 ”Uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.” – Room. 4:24–5:2, 9.
70. a) Mitä lisävakuutuksia on kirjoitettu Roomalaiskirjeeseen siitä, että he ovat tuomiosta vapaita Jumalan edessä ollessaan vielä lihassa? b) Voivatko he lisätä mitään Kristuksen uhrin arvoon eli ansioon millään omilla uhreillaan?
70 Sen lisävakuutukseksi, että Jumala pitää näitä hengellisiä alipappeja synnittöminä ja vapaina tuomiosta heidän ollessaan vielä lihassa maan päällä, on kirjoitettu: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 7:25–8:2) Tätä heidän vanhurskasta, tuomiosta vapaata asemaansa Jumalan edessä, vaikka he ovat yhä epätäydellisessä, synnin rasittamassa lihassa, kuvataan muinaisella esipihalla, jolla oli kuparinen uhrialttari ja jolla Aaronin suvun papit palvelivat. He eivät voi lisätä mitään Kristuksen uhrin synnit sovittavaan arvoon eli ansioon millään omilla lihallisilla uhreillaan. Sen tähden he uhraavat Jumalalle Kristuksen kautta ”kiitosuhria” ja hyviä kristillisiä tekoja. He näkevät joissakin kirkoissa suoritetun ”messu-uhrin” täydellisen arvottomuuden.
71. a) Missä vastakuvallisessa tilassa siten vanhurskaaksi julistetut kristityt myös ovat? b) Mikä erottaa heidät taivaallisesta kaikkeinpyhimmästä, ja kuka on raivannut heille tien sinne?
71 Ollessaan vielä maan päällä lihassa nämä alipapit, jotka on puettu heidän hyväkseen lasketun vanhurskauden vaatteisiin, ovat myös siinä hengestä siinneessä tilassa, jota esikuvallisen teltan ja temppelin pyhä osasto kuvasi. Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen tavalla heillä on kuitenkin toivo mennä taivaalliseen kaikkeinpyhimpään, missä Jumala on persoonallisesti valtaistuimellaan. Se, mikä nyt estää heitä menemästä suoraan tuohon todelliseen kaikkeinpyhimpään, on lihallinen este, se, että he yhä elävät lihassa. Tätä lihallista estettä kuvattiin sisemmällä esiripulla, joka erotti teltan pyhän osaston kaikkeinpyhimmästä, jossa kultainen liiton arkki ja šekinavalo olivat. Jeesus Kristus raivasi heille tien ”esiripun . . . kautta” todelliseen kaikkeinpyhimpään. Hän meni heidän ’edelläjuoksijanaan’ kaikkeinpyhimpään ”esiripun sisäpuolelle” (Hepr. 6:19, 20) Hän näin ollen vihki tämän uuden tien taivaalliseen elämään.
72. Minne pääsemiseen 144000 alipappia kannustetaan osoittautumaan arvollisiksi ja miten?
72 Niinpä näitä 144000 hengellistä alipappia käsketään ponnistelemaan rohkeasti, jotta he osoittautuisivat arvollisiksi pääsemään ”esiripun sisäpuolelle” olemalla uskollisia liharuumiin kuolemaan asti ja saamalla ylösnousemuksen kuolleista elämään hengessä. Henkeytetty kirjoittaja sanookin, kuten Hepr. 10:19–22 mainitsee: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa.”
73. Minne hengelliset alipapit menevät kuljettuaan lihallisen esteen läpi, ja mitä he tekevät siellä?
73 Kun he ovat suorittaneet uskollisesti maalliset velvollisuutensa hengellisinä alipappeina aina kuolemaan asti ja heidät on palautettu elämään ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”, he ovat kulkeneet lihallisen esteen, vastakuvallisen ”esiripun”, läpi ja pääsevät taivaalliseen kaikkeinpyhimpään näkemään elävän Jumalan sanoin kuvaamattoman kirkkauden. He menevät hänen läsnäoloonsa, eivät esittääkseen Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen tavalla täydellisen ihmisuhrin ansion, vaan palvellakseen Ylimmäisen Pappinsa kanssa Kristuksen uhrin hyödyn ulottamisessa sitä tarvitsevalle ihmiskunnalle. (Ilm. 20:6) Vaikka taivaallista papinvirkaa on hoidettava tuhat vuotta, he eivät tarvitse seuraajia palvelemaan jälkeensä. Kirkastetun Ylimmäisen Pappinsa tavoin heillä on ”katoamattoman elämän voima” ja he voivat täysin harjoittaa papinvirkaansa tuhannen vuoden ajan ilman seuraajia. – Hepr. 7:16, 24.
MYÖTÄTUNTOISIA, YMMÄRTÄVÄISIÄ PAPPEJA
74. a) Minkä saavuttamiselle Kristuksen sovitusuhri tasoitti tien 144000:lle? b) Miksi tuo uhri tekee Kristuksen pappeuden tuhannesta vuodesta siunatun ajan ihmiskunnalle?
74 Mitä siunattua aikaa nuo taivaallisen papiston tuhat vuotta tulevatkaan olemaan syntiselle ja kuolevalle ihmiskunnalle! Sen Ylimmäinen Pappi esitti Jumalalle täydellisen uhrin ei vain 144000 alipappinsa vaan koko ihmiskunnan puolesta. Yksi noista hengellisistä alipapeista, Johannes, kirjoitti siitä 1900 vuotta sitten: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin [tekee synnin, Um], niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:1, 2) Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri tasoitti tien 144000 alipapin vapautumiselle synnistä ja sen tuottamasta kuolemantuomiosta sekä sille, että he saavat ikuisen elämän Ylimmäisen Pappinsa kanssa taivaassa. Tuolla samalla sovitusuhrilla on riittävästi ansiota hyödyttämään koko ihmiskuntaa; se on esitetty koko maailman syntien puolesta. Niinpä osoittaessaan kastettua Jeesusta Kristusta Johannes Kastaja huudahti: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” – Joh. 1:29.
75. a) Keiden muiden auttamisesta se antaa vakuuden, että Kristus kykeni auttamaan 144000 alipappia näiden ollessa maan päällä? b) Ketkä muut kuin ahdistuksessa eloon jäänyt suuri joukko tulevat hyötymään Kristuksen uhrin ansiosta?
75 Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus kykeni auttamaan 144000 alipappinsa seurakuntaa voittamaan synnin ja vapautumaan sen tuottamasta kuolemantuomiosta. Hän voi auttaa samaten koko muuta ihmiskuntaa, erityisesti niitä halukkaita, jotka kaipaavat iankaikkista elämää ja hyvää omaatuntoa Jumalaa kohtaan. Kristuksella on käytettävänään tuhat vuotta sen tekemiseksi. Hän on aulis ja halukas tekemään sen. Hän ei missään tapauksessa tule epäonnistumaan ollessaan tuhat vuotta pappina ”Melkisedekin tapaan”. Hän tulee auttamaan silloin muitakin kuin vain eläviä, ”suurta joukkoa”, joka säilyy elossa suuresta ahdistuksesta, johon tämä maailmallinen asiainjärjestelmä päättyy. Hän tulee auttamaan myös niitä lukemattomia miljardeja ihmisiä, jotka nukkuvat nyt kuoleman unta maan haudoissa. (2. Tim. 4:1; Ilm. 7:9–15; Apt. 24:15) Hän ei salli täydellisen ihmisuhrinsa kalliin ansion osaksikaan jäädä käyttämättä, soveltamatta sitä tarvitseviin.
76, 77. a) Miten Jeesus käyttäytyi ihmisiä kohtaan ollessaan maan päällä koetuksessa, ja mitä tämä varmistaa siitä, miten hän tulee kohtelemaan ihmiskuntaa ollessaan papinvirassa tuhat vuotta? b) Miksi Jeesus Kristus kykenee siten paremmin tulemaan niiden avuksi, jotka ovat koetuksessa?
76 ”Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” (Room. 5:8) Tämä todisti, että hänellä oli myötätuntoinen, armollinen, itsensä uhraava asenne langennutta ihmiskuntaa kohtaan, joka peri synnin ja kuoleman tottelemattomalta Aadamilta ja Eevalta. Hän oli huomaavainen, kärsivällinen, myötätuntoinen, avulias ja ymmärtäväinen ollessaan maan päällä 33 1/2 vuoden ajan. Koska hän oli itse ihminen ja kiusausten alainen, hän saattoi ymmärtää ihmistä, ja tämä teki hänet kykeneväksi ymmärtämään herkemmin, millaista käsittelyä epätäydellinen, synnin vitsaama ihmiskunta tarvitsi. Jopa kuollessaan viattomana teloituspaalussa Golgatalla hän otti valittamatta vastaan harhaanjohdettujen ihmisten solvaukset ja herjaukset. Jos hän siis oli sellainen ollessaan maan päällä pahimmissa mahdollisissa olosuhteissa, niin voimme olla varmat siitä, että hän tulee olemaan aivan samanlainen ihmiskuntaa kohtaan ollessaan papinvirassa tuhat vuotta. Henkeytetty kirjoittaja esittää tämän sydäntä lämmittävän todistelun:
77 ”Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” – Hepr. 2:16–18. Vrt. Hepr. 5:1, 2.
78. Mitä Jeesus kesti puhtaan palvonnan tähden ja meidän tähtemme, kuten Hepr. 5:7–10 esittää?
78 Sitä, mitä Jeesus Kristus koki osoittautuakseen menestyväksi, virheettömäksi ylimmäiseksi papiksi maan päällä Jumalan puhtaan palvonnan tähden ja meidän tähtemme, Hepr. 5:7–10 kuvailee lyhyesti seuraavin sanoin: ”Lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ’ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan’.”
79, 80. a) Mitä ”katoamattoman elämän voiman” omaaminen auttaa Kristusta tekemään ihmiskunnan puolesta hänen ollessaan tuhat vuotta papinvirassa? b) Millaisen pappeuden Jumalan vannoma vala tuotti vastakohdaksi sille, jonka Laki tuotti?
79 Se, että hänellä on ”katoamattoman elämän voima”, tekee hänet kykeneväksi saattamaan papinvirkansa, jossa hän on tuhat vuotta ilman seuraajia, Jumalaa kunnioittavaan päätökseen. Hän voi auttaa ihmiskuntaa vapautumaan täysin synnistä ja sen kauheasta rangaistuksesta kuolemasta. Hän voi tehdä sellaista, mitä toisiaan seuraavat Aaronin suvun papit eivät koskaan voineet tehdä yli puolitoista tuhatta vuotta kestäneen pyhän palveluksensa aikana. Niinpä Hepr. 7:23–28 sanoo:
80 ”Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; mutta tällä on katoamaton pappeus [pappeutensa ilman seuraajia, Um], sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.”
81. a) Miksi 144000 alipappia kykenevät osoittamaan myötätuntoa ja ymmärtämystä ihmiskuntaa kohtaan? b) Mitä se, että heillä on ”katoamattoman elämän voima”, auttaa heitä tekemään?
81 Entä sitten ne 144000 hengellistä alipappia, jotka ”tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja . . . ne tuhannen vuotta”? (Ilm. 20:6) Jumala edeltämääräsi heidät ”Poikansa kuvan kaltaisiksi”. (Room. 8:29) Hekin syntyivät ja kasvoivat miehiksi ja naisiksi, ihmisiksi, mutta syntisiksi, epätäydellisiksi, pahaan taipuvaisiksi kapinalliselta Aadamilta ja Eevalta saamansa perinnön tähden. He tietävät sen tähden, mitä merkitsee olla heikko, syntinen ihminen. Niinpä hekin voivat Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen tavoin olla myötätuntoisia ja huomaavaisia syntistä, kuolevaa ihmiskuntaa kohtaan. He olivat sellaisia ollessaan vielä maan päällä hengellisinä alipappeina. He tulevat olemaan aivan samanlaisia osallistuessaan ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” ja tullessaan taivaallisiksi alipapeiksi. Heidän ei tarvitse kuolla ja pahoitellen jättää työtään kesken. Ei, vaan koska heillä on ”katoamattoman elämän voima”, he voivat liittyä Ylimmäiseen Pappiinsa ja pysyä hänen kanssaan suorittamassa synnit poistavan työn täysin loppuun. Mikä on oleva seuraus? Kaikki ne ihmiskuntaan kuuluvat, jotka ovat halukkaita, ennallistetaan synnittömään inhimilliseen täydellisyyteen.
82. Miten Ilm. 21:4 kuvailee tuhatvuotiskauden papiston kunnioittavaa pelkoa herättäviä saavutuksia, ja millainen kaikkeus Jumalalla on jälleen oleva?
82 Ne kunnioittavaa pelkoa herättävät tulokset, jotka tämä papisto, joka palvelee tuhat vuotta ilman pappien petollista juonittelua, saa aikaan, kuvaillaan meille seuraavin suurenmoisin sanoin: ”Kuolemaa [ei] ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki,entinen on mennyt.” (Ilm. 21:4) Niin, synti, joka on ”kuoleman tuottava pistin” (Um), on oleva poissa! Ihmiskunnan syntisyys, jonka olemme perineet itsekkäiltä ensimmäisiltä ihmisvanhemmiltamme, pyyhitään pois kaikkine surullisine, Jumalalle häpeää tuottavine vaikutuksineen. Korkeimmalla Jumalalla Jehovalla on jälleen oleva puhdas, tahraton ja pyhä kaikkeus.
[Kartta s. 93]
(Ks. painettu julkaisu)
KOHTAAMISTELTAN POHJAPIIRROS
Näkyleipäpöytä
KAIKKEINPYHIN
Esirippu
PYHÄ
Verho
Allas
Polttouhrialttari
Portti
Liiton arkki
Suitsutusalttari
Lampunjalka
ESIPIHA