Taivasko on päämääräsi?

TOIVOTKO sinä, kuten useimmat ihmiset kristikunnassa, pääseväsi taivaaseen kuoltuasi? Todennäköisesti. Mutta oletko koskaan ajatellut vakavasti, miksi toivot sitä? Haluatko todella päästä sinne vai tahtoisitko mieluummin elää tämän kauniin maan päällä, varsinkin jos se tulisi paratiisiksi? Olisiko ajatuksesi sittenkin yhtäpitävä erään suositun laulun esittämän ajatuksen kanssa: ”Jokainen haluaa mennä taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla”?

Halussa päästä taivaaseen ei ole tietystikään mitään väärää. Taivas tulee olemaan joidenkin määränpää, sillä Jeesus sanoi selvästi apostoleilleen: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Tämän lupauksen takia Pietari voi kirjoittaa eräille kristityille: ”Isä, joka . . . on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon . . . turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä.” – Joh. 14:2, 3; 1. Piet. 1:3, 4.

Vaikka ’jokainen saattaa haluta mennä taivaaseen’, niin Raamattu osoittaa, että vain hyvin harvat menevät sinne. Siksi Jeesus puhui heistä ”piskuisena laumana”, kun taas apostoli Johannes ilmaisee heidän tarkan lukumääränsä, ”sata neljäkymmentä neljä tuhatta”. Verrattuna maapallon miljardeihin asukkaihin 144 000 on varmasti vähän, pieni lauma. – Luuk. 12:32; Ilm. 7:4; 14:1.

Eräs seikka, mikä rajoittaa taivaaseen menevien lukumäärän, on se, että vasta Jeesus Kristus avasi ”uuden ja elävän tien” taivaaseen uhrikuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Siksi ei edes Johannes Kastaja tule olemaan taivaassa, vaikka Jeesus itse sanoi, että Johannes oli vailla vertaistaan Jumalan profeettana. ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen” ennen Jeesusta. – Hepr. 10:20; Matt. 11:11; Joh. 3:13.

Merkitseekö tämä sitä, että lukuun ottamatta niitä hyvin harvoja, jotka menevät taivaaseen, koko muu ihmiskunta joutuu kadotukseen? Ei missään tapauksessa! Kaikki muut, jotka rakastavat vanhurskautta, saavat tilaisuuden iankaikkiseen elämään nyt tai ylösnousemuksen kautta myöhemmin täällä maan päällä. Nämä ovat niiden 144 000:n alamaisia, jotka menevät taivaaseen hallitsemaan Kristuksen kanssa tuhat vuotta, ja he saavat nauttia heidän hallituksensa siunauksista. Vaikka onkin vain yksi pelastus, on olemassa kaksi selvästi erillistä päämäärää tulevaisuudessa, taivaallinen ja maallinen. – Ilm. 20:6.

Selittäessään väärin kirjaimellisesti Raamatun esityksen, että tämä maailma poltetaan tulella, monet ovat kokonaan jättäneet huomioon ottamatta sen, mitä Jumalan sana sanoo tämän maan kohtalosta. Maata ei suinkaan tuhota, vaan Jumala ”asetti maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti”. Jumala ei luonut maata ”autioksi”, vaan ”asuttavaksi hän sen valmisti”. – Ps. 104:5; Jes. 45:18.

Sen lisäksi että tämä maa pysyy iankaikkisesti, Jumala on luvannut sille loistavan tulevaisuuden. Siksi Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:9, 10) Silloin ”ei . . . tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” Vähitellen Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. Huomaa, ettei tämä lupaus sovellu taivaaseen, vaan maahan, missä ihmiskunta on kärsinyt kuluneiden kuudentuhannen vuoden ajan. – Jes. 11:9; Ilm. 21:4.

Jumalan alkuperäinen tarkoituskin maan ja ihmisen suhteen oli tämän lupauksen mukainen. Eikö Jumala käskenyt meidän ensimmäisiä vanhempiamme olemaan hedelmällisiä, täyttämään maan, alistamaan sen valtaansa, toisin sanoen, tekemään sen kokonaan Eedenin puutarhan kaltaiseksi, ja vallitsemaan alempia eläimiä? Pelkästään se, että Aadam oli tottelematon eikä siksi kyennyt suorittamaan tätä tehtävää oikein, ei merkitse sitä, että Jumalan päätökset maan suhteen olisivat epäonnistuneet. ”Minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” Jos jotkut luomukset epäonnistuvat, niin Jumala käyttää toisia toteuttamaan päätöksensä. – 1. Moos. 1:28; Jes. 55:11.

Useimmat ihmiset toivovat pääsevänsä taivaaseen, koska he eivät ole koskaan kuulleet tästä maanpäällisestä tavoitteesta ja koska heille on opetettu väärin, että heillä on kuolematon sielu, mikä menee heidän kuollessaan joko taivaaseen tai tuliseen helvettiin. Raamattu opettaa kuitenkin selvästi, että ihminen on sielu ja että kun hän kuolee, hän pysyy kuolleena ylösnousemukseen asti. – 1. Moos. 2:7; Saarn. 9:5; Joh. 5:28, 29.

Ne, jotka saavat taivaallisen elämän, ovat ottaneet tietyt askeleet, ja myös Jumala on toiminut heidän puolestaan. Heidän täytyy hankkia tietoa, osoittaa uskoa, antautua Jumalalle ja tulla kastetuiksi ja pysyä sitten uskollisena antaumukselleen kuolemaan saakka noudattaen Pietarin neuvoa: ”Pyrkikää . . . tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi.” Jumala puolestaan valitsee heidät henkilökohtaisesti, julistaa heidät vanhurskaiksi, tekee heidät hengellisiksi pojikseen ja voitelee heidät hengellään Kristuksen ruumiin jäseniksi. – 2. Piet. 1:10.

Niillä, jotka Jumala on tehnyt Kristuksen ruumiin jäseniksi, on siitä luja vakaumus, mikä perustuu heidän suorittamaansa Jumalan sanan tutkimiseen, Jumalan heitä kohtaan suorittamiin toimenpiteisiin ja heidän omaan toimintatapaansa. He voivat sanoa niin kuin apostoli Paavali: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia”, ja he tulevat kirkastetuiksi yhdessä, jos he pysyvät uskollisina. – Room. 8:16, 17.

Mutta ellemme me ole ottaneet näitä askeleita ja ellei meillä ole todistusta Jumalalta ja erikoisesti voimakasta toivoa ja harrasta kaipuuta taivaallista palkintoa kohtaan, me kuulumme epäilemättä niihin, joiden tulevaisuus on loistava paratiisimaa, jos he osoittautuvat sen arvoisiksi. Ei ole väärin haluta päästä taivaaseen, mutta se olisi typerää, jos sellaiselle toivolle ei ole olemassa mitään perustetta. Me emme ansaitse mitään Jumalan siunauksia, ja rakkaus ja viisaus saavat meidät ottamaan vastaan kiitollisena sen tulevaisuuden, minkä Jumala meille tarjoaa.