että Israel unohti juuri sen seikan, joka kerubien olisi pitänyt saada heidät tajuamaan, nimittäin Jehovan läsnäolon yksinomaista antaumusta vaativana Jumalana.

Pysykäämme siis tänä aikana kristittyinä lujina uskossamme ’pitäessämme läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäolon’. Toimikaamme uskossa ikään kuin nähden Hänet, joka on näkymätön, Jehovan. – Hepr. 11:27; 2. Piet. 3:12.

Miten aloitat päiväsi

Voisitko aloittaa sen paremmin kuin tarkastelemalla jotakin raamatunkohtaa? Se auttaa sinua säilyttämään tervehenkisen, optimistisen näkemyksen.

Jehovan todistajain vuosikirja 1981 esittää joka päivälle raamatunkohdan ja lyhyen selityksen. Voit saada tämän kovakantisen kirjan lähettämällä tilauksesi osoitteella Jehovan todistajat, Postilokero 68, 01301 Vantaa 30, ja panemalla korvaukseksi 8 mk postisiirtotilillemme 59 70-5.

Lukijain kysymyksiä

● Voidaanko Deboraa Tuomarien kirjan 4:4:n valossa pitää yhtenä muinaisen Israelin tuomareista Simsonin, Gideonin ja muiden ohella?

Raamatun kertomus Tuomarien kirjan 4:4:ssä sanoo: ”Mutta Debora, naisprofeetta, Lappidotin vaimo, oli siihen aikaan tuomarina Israelissa.” Aikaisemmin, Tuomarien kirjan 2:16:ssa, kertomus sanoo: ”Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä.” Näin ollen tuomarin päätyö oli pelastaa Israel vihollisistaan. Vaikuttaa siis siltä, että Tuomarien kirjan 4:4:n sanonta Deborasta, että hän oli ”siihen aikaan tuomarina Israelissa”, ei merkitse Deboran anastaneen miehen paikkaa ja täyttäneen kaikkia tuomarin tehtäviä Israelissa. Toisin kuin Samuel, Gideon ja muut tuomarit, hän ei tuominnut koko Israelia eikä toiminut sen pelastajana eli ”auttajana”. Itse asiassa Nehemian 9:27:ssä käytetäänkin ”tuomarien” sijasta sanaa ”vapauttajat”. – Vrt. Tuom. 3:9, 15.

Naisprofeettana Debora kertoi Baarakille, mikä Jehovan tahto oli asiassa. Jehova käytti häntä kutsumaan Baarakin palvelemaan tuomarina vihollisen kukistamiseksi. Baarak, eikä Debora, palveli Jehovan antamana ”vapauttajana”, vaikka Baarak pyysi Deboraa lähtemään kanssaan. Siten on erittäin epätodennäköistä, että Debora olisi suorittanut kaikki tuomarin virkaan tavallisesti liittyvät tehtävät Israelissa, joista tehtävistä huomattavin oli sukukuntien johtaminen sodassa Jehovan vihollisia vastaan.

Vaikka siis Deboraa voidaan sopivasti sanoa naisprofeetaksi, hän oli vain yleismerkityksessä jossain määrin mukana tuomitsemisessa Israelissa; hänellä ei ollut miestuomarin täyttä asemaa Israelissa. Tuomarien kirjan 4:5 sanoo: ”Hänellä oli tapana istua Deboran-palmun alla, Raaman ja Beetelin välillä, Efraimin vuoristossa, ja israelilaiset menivät hänen luoksensa oikeutta saamaan.” Koska hänellä oli Jehovan henkeä, hän voi antaa israelilaisille Jehovan vastauksen esiin tulleisiin vaikeisiin ongelmiin.

Sen sijaan Baarak epäilyksettä oli se, joka sai aikaan israelilaisten vapauttamisen. Järkevä johtopäätös siksi on, että Baarak oli tuomari sanan täydessä merkityksessä, ja tämä on yhtäpitävä Heprealaiskirjeen 11:32:n kanssa, missä hänet luetaan muinaisen Israelin tuomarien joukkoon. Siksi kirja Aid to Bible Understanding ei sisällytä Deboraa Israelin tuomarien luetteloon sivulla 980.

● Muodostaako kristillisistä kokouksista poissa oleminen itsessään anteeksiantamattoman synnin, koska apostoli Paavali puhuu Heprealaiskirjeen 10:24–29:ssä tästä synnistä heti sen jälkeen kun hän oli käsitellyt kokousten tärkeyttä?

Kristillisissä kokouksissa käymiseen kehottavan käskyn laiminlyöminen on vakavaa ja voisi aiheuttaa tuhoisia seurauksia Jehovan palvelijalle. Anteeksiantamattoman synnin tekemiseen liittyy kuitenkin enemmän.

Heprealaiskirjeen 10. luvun lukeminen kokonaan auttaa asian ymmärtämisessä. Apostoli osoittaa ensin, ettei Lain alaisuudessa suoritetuilla uhreilla saatu syntien anteeksiantoa, vaan ne olivat tulevan hyvän, Jeesuksen Kristuksen uhria koskevan, varjo. Jehova antoi Jeesuksen Kristuksen täydelliseksi uhriksi ottamaan pois synnit. Tämä on ”uuden liiton” erikoistoimenpide. Apostoli rohkaisee ’pitämään kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta’. (Hepr. 10:23) Miten se on mahdollista? Hän osoittaa, että on tarpeellista kokoontua yhteen säännöllisesti kannustamaan hyviin tekoihin eikä omaksua joidenkuiden tapaa väheksyä kristillisiä kokouksia. Meidän pitäisi käydä sellaisissa kokouksissa ”sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän”. – Jae 25.

Tämän esitettyään apostoli jatkaa: ”Sillä jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus ja tulinen kiivaus, joka on kuluttava ne, jotka ovat vastaan. Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulette sen ansaitsevan, joka on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitänyt tavallisen arvoisena liiton veren, jolla hänet pyhitettiin?” – Hepr. 10:26–29.

Täten konjunktio ”sillä”, joka aloittaa kappaleen jakeessa 26, ei liitä sitä yksistään kehotukseen käydä kristillisissä kokouksissa vaan kaikkeen edellä sanottuun. Ihmisen täytyy hyväksyä Jumalan Kristuksen kautta järjestämä pelastuskeino ja arvostaa jatkuvasti tätä huolenpitoa, samalla kun hän pitää mielessään, että kokouksissa käyminen on yksi Jehovan antamista keinoista pysyä lujana uskossa ja toimeliaana hyvissä teoissa. Tämän vahvistaa vielä se, mitä apostoli sanoo jakeessa 29, jossa hän osoittaa, mikä rangaistus kohtaa sitä, joka ”on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitänyt tavallisen arvoisena liiton veren, jolla hänet pyhitettiin”.

Meidän ei pitäisi siis käsitellä Heprealaiskirjeen 10:24, 25:tä ulkopuolella asiayhteytensä eikä esittää säännöllisen kokouksista poissa olemisen itsessään olevan sitä, mistä apostoli puhuu käsitellessään niitä, jotka tekevät anteeksiantamattoman synnin. Tietenkin silloin, kun ihmisellä on ”tapana” olla poissa kokouksista, hän toimii vastoin omia hengellisiä etujaan ja on suuressa vaarassa heikentyä uskossa ja tulla toimettomaksi kristillisissä teoissa. Tämä puolestaan voisi johtaa siihen, että ihminen todellisuudessa kieltää Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin tai ei suhtaudu siihen vakavasti ja siten menettää ikuisen elämän.

Heprealaiskirjeen 10:26–29:ssä mainittu synti ei sovellu sellaiseen syntiin, jota synnintekijä voi katua vilpittömästi murehtien ja vedoten Jumalaan Jeesuksen välityksellä, jotta saisi hänen armonsa. Synnintekijä on todella kieltänyt Jumalan Pojan olemasta pelastajansa ja ollut sitä mieltä, ettei hänen uhrillaan ole mitään lunastusarvoa. – Vrt. Hepr. 6:4–6.

Sellainen ihminen tekee syntiä täsmällistä tietoa ja Jumalan pyhän hengen toimintaa vastaan, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta katua ja käyttää hyväkseen Jumalan huolenpitoa pelastuksen saamiseksi Kristuksen kautta. Jumala ei ole tehnyt mitään muuta keinoa mahdolliseksi sellaisen tahallisen syntisen pelastamiseksi.