Jumalan kanssa vaeltaminen
”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä [kanssa, Um]?” – Miika 6:8.
1. Mihin Jumalan kanssa vaeltamistamme voidaan verrata ja miksi?
VOISITKO kuvitella elefantin ja muurahaisen kävelevän rinnan sirkusparaatissa? Tai kengurun ja kirpun hyppelevän yhdessä pitkin Australian aroja? Luonnotontako? Tietysti! Kuitenkin ajatus, että me, vähäpätöiset, heikot, epätäydelliset ihmiset, jotka olemme pelkkiä täpliä täplällä, voimme ja saamme vaeltaa Jehovan, Kaikkivaltiaan, Korkeimman, koko kaikkeuden Yksinvaltiaan, kanssa, olisi äärettömästi luonnottomampaa, jollei hän itse olisi vastuussa tällaisesta ajatuksesta.
2, 3. Ketkä ovat vaeltaneet Jumalan kanssa, ja mikä Jumalan täytyy olla meille vaeltaaksemme hänen kanssaan?
2 Niinpä Jumalan sana kertoo, että ”Eenok vaelsi jatkuvasti tosi Jumalan kanssa”, että ”Nooa vaelsi tosi Jumalan kanssa” ja että Leevi, so. leeviläispapisto vaelsi Jumalan kanssa. Jumala odottaa tosiaan kanssaan vaeltamista kaikilta palvelijoiltaan, kuten luemme: ”Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että . . . vaellat nöyrästi Jumalasi edessä [kanssa, Um]?” – 1. Moos. 5:22; 6:9, Um; Mal. 2:4, 6; Miika 6:8.
3 Jotta me vaeltaisimme Jumalan kanssa, niin Jehovan täytyy olla meille hyvin todellinen, jopa todellisempi kuin ihmislähimmäisemme ovat meille. Me luemme Mooseksesta: ”Koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.” Meidän täytyy kyetä sanomaan samoin kuin psalminkirjoittaja Daavid: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan.” ”Minä pidän Herran aina edessäni.” – Hepr. 11:27; Ps. 25:15; 16:8.
4, 5. Miksi Jumala käskee meitä vaeltamaan kanssaan?
4 Miksi Jumala käskee meitä vaeltamaan kanssaan? Oman yksinvaltiutensa ja meidän onnellisuutemme vuoksi. Meidän velvollisuutemme Jumalaa kohtaan on vaeltaa hänen kanssaan. Hänellä on Luojanamme ja Ylimpänä Yksinvaltiaanamme oikeus käskeä, miten meidän on vaellettava. Ainoa tapa, millä hänen päätöksensä voivat toteutua, ainoa keino, millä hänen valta-alueillaan voi vallita rauha ja sopusointu, on, että kaikki vaeltavat hänen kanssaan. Jos me – koska meillä on vapaa valintavalta – kieltäydymme vaeltamasta Jehovan kanssa, niin hänen on hävitettävä meidät kapinoitsijoina.
5 Käskiessään meitä vaeltamaan kanssaan Jehovalla on sydämellään meidän suurimmat ja parhaimmat etumme. Kun me vaellamme Jumalan kanssa, niin olemme varmat siitä, että kuljemme oikeaan suuntaan, sillä Jumala on kaikkitietävä, eikä hän tee koskaan erehdystä. Sen lisäksi on vaeltaminen hänen kanssaan turvallisin vaeltamistapa, koska hänen varjossaan on täydellinen suojelus. – Sananl. 2:6–9; Ps. 91:1.
6. Mistä muista syistä meidän tulee vaeltaa Jumalan kanssa?
6 Jumalan kanssa vaeltaminen ei ole ainoastaan oikein ja viisasta, vaan myös rakkaudellista, sellaista, mikä tekee meidät onnellisemmiksi. Jumalakin tulee onnelliseksi, kun hän näkee meidän ottavan oikean suunnan ja vaeltavan hänen kanssaan. Ottaen huomioon kaiken, mitä hän on tehnyt hyväksemme, meidän pitäisi totisesti osoittaa rakkautta ja arvostusta yrittämällä miellyttää häntä. Ja samoin kuin me haluamme vaeltaa sellaisen kanssa, jota rakastamme, ja nautimme hänen läheisyydessään olemisesta, me tahdomme olla taivaallisen Isämme Jehova Jumalan läheisyydessä ja vaeltaa aina hänen kanssaan, jos rakastamme häntä. – Sananl. 27:11.
KOHDATTU VASTUSTUS
7. Mikä voimakas näkymätön vastustus kohtaa meitä vaeltaessamme Jumalan kanssa?
7 Jumalan kanssa vaeltaminen ei merkitse vähimmän vastustuksen linjaa. Kaukana siitä! Päinvastoin, vaeltaessamme Jumalan kanssa me kohtaamme vastustusta kolmelta suunnalta. Ensinnäkin on Saatanan ja hänen paholaistensa vastustus. Mutta sinä voit sanoa: ’Minä en usko Perkelettä olevankaan.’ Pietari ja Paavali uskoivat, ja Pietari kirjoitti näin: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Paavali taas kirjoitti täten: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Raamattu ei jätä vähintäkään epäilystä sen suhteen, että nämä ovat todella olemassa, että ne ovat näkymättömiä persoonia, voimakkaita ja jumalattomia, jotka ovat päättäneet hairahduttaa meidät vaeltamasta Jumalan kanssa todistaakseen Saatanan kerskunnan oikeaksi, ettei yksikään ihminen voi säilyttää nuhteettomuuttaan. – 1. Piet. 5:8; Ef. 6:11, 12.
8. Miksi maailma vastustaa vaeltamistamme Jumalan kanssa?
8 Vaeltaessamme Jumalan kanssa meidän on kohdattava myös maailman vastustus, niin kuin oli Eenokin, Nooan, Jeesuksen ja hänen apostoleittensakin. Maailmaa harmittaa se, että me vaellamme Jumalan kanssa, koska meidän pelkkä toimintatapamme on nuhde sille: ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, . . . Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.” – 1. Piet. 4:3, 4.
9. Mistä lähteestä tuleva vastustus on toistamiseen tuottanut murhetta Jumalan kanssa vaeltaville?
9 Meillä on myös syntiinlankeamisesta perityt taipumuksemme vastustamassa Jumalan kanssa vaeltamasta. Millaista murhetta ne ovatkaan tuottaneet sellaisille uskollisille Jehovan palvelijoille kuin Danielille, Daavidille ja Pietarille! Kuinka totta Paavali puhuukaan sanoessaan: ”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni. Minä viheliäinen ihminen.” Kuitenkin hän saattoi samalla sanoa: ”Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” Meidän täytyy tässä noudattaa Paavalin esimerkkiä. Me voimme odottaa Harmagedoniin asti näiden kolmen voiman vastustavan Jumalan kanssa vaeltamistamme. – Room. 7:21, 24; 1. Kor. 9:27; Dan. 9:4–13.
KOLMINKERTAINEN APU
10. Minkä Israelin kuninkaille annetun neuvon totteleminen auttaa meitä vaeltaessamme Jumalan kanssa?
10 Auttaakseen meitä voittamaan tämän Jumalan kanssa vaeltamiseemme kohdistuvan kolminkertaisen vastustuksen Jehova on varannut meille kolme voimakasta välinettä. Ensinnäkin meillä on Jumalan sana. Miten arvokas apu se onkaan! Se opastaa, vahvistaa ja kannustaa meitä vaeltaessamme Jumalan kanssa. Vain siinä Jehova Jumala puhuu suoraan meille. Sillä ei ole mitään korviketta, ja siksi meidän tuleekin ottaa tavaksemme, että ’luemme sitä, niin kauan kuin elämme’, samoin kuin Israelin kuninkaita vaadittiin tekemään. – 5. Moos. 17:19.
11, 12. Miten voimme hyötyä enimmän Raamatun lukemisesta?
11 Kun luemme Jumalan sanaa, niin varmistautukaamme siitä, että käsitämme myös mitä luemme, vaikkemme joka sanaa, niin ainakin sen yleisen merkityksen, ja että luemme samalla ajatellen sen sovelluttamista itseemme, käyttäytymiseemme ja palvelukseemme. Meidän tulee samastaa itsemme niiksi eli nähdä itsemme niissä, jotka ovat vaeltaneet Jumalan kanssa, ja päättää noudattaa heidän esimerkkiään. Näinä suuren jumalattomuuden päivinä on Sananlaskujen kirja erittäin arvokas ja auttaa meitä vaeltamaan vilpittömästi. Ja kun luemme Psalmeja, niin älkäämme tyytykö pelkästään nauttimaan niiden sointuvista säkeistä, jotka ylistävät Jehovaa, vaan pankaamme myös merkille, kuinka paljon ne sisältävät sekä välillistä että suoranaista kehotusta. Niinpä aivan ensimmäinen psalmi, joka kertoo sellaisen miehen onnesta, joka säilyttää nuhteettomuuden, kehottaa meitä noudattamaan hänen esimerkkiään.
12 Psalmien suoranaiseen kehotukseen sisältyvät tietysti hartaat pyynnöt Jehovan ylistämiseen. Mutta ei siinä kaikki. Huomaa Psalmissa 2:10–12 maailman hallitsijoille annetut käskyt sekä Psalmissa 4:5 (Um) Jumalan kansalle esitetty määräys: ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä. Sanokaa sanottavanne sydämessänne vuoteellanne ja pysykää hiljaa.” Tällainen Raamatun lukeminen on todella valistavaa, vahvistavaa ja kannustavaa meille vaeltaessamme jatkuvasti Jumalan kanssa.
13, 14. Minkä muun avun Jumala on varannut, ja mitä meidän täytyy tehdä, jotta se auttaisi meitä vaeltamaan Jumalan kanssa?
13 Auttaakseen meitä vaeltamaan kanssaan Jumala on varannut myös näkyvän maallisen järjestön, ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” eli ”jäännöksen”, jonka Jeesus Kristus on asettanut hoitamaan kaikkea omaisuuttaan ennustuksensa mukaan. Tämä ”palvelija” tarjoaa ohjausta ja hengellistä ravintoa määrättyjen palvelijoitten, erilaisten kokousten ja painettujen julkaisujen välityksellä. Seurakuntien palvelijat sekä kaikki valvojina toimivat antavat apua neuvoilla ja esimerkillisellä toiminnalla: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa: katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.” – Matt. 24:45–47; Hepr. 13:7.
14 Käytä sen tähden hyväksesi sitä apua, mitä he voivat antaa sinulle. Kunnioita heitä ja ole yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Se vaatii luonnollisesti sitä, ettemme jätä ”omaa seurakunnankokoustamme”. Kuinka usein tämä kehotus onkaan saatettu huomioomme! Mitä kuitenkin tapahtuu kokouksissa käymiselle, kun sää äkisti huononee? Ja näin tapahtuu suurissa kaupungeissakin, joissa on riittävästi kulkuneuvoja. Ajattelehan rautaesiripun takana olevia veljiämme, jotka vaarantavat vapautensa ja perheensä ylläpidon joka kerta, kun he tulevat yhteen. Ja kuitenkin jotkut jäävät pois lumen tai sateen takia! Totisesti veljet, näin ei pitäisi olla! – Hepr. 10:25.
15, 16. Missä määrin meidän tulee arvostaa Vartiotornin julkaisuja?
15 Jumalan kanssa vaeltaminen vaatii meitä myös olemaan järjestömielisiä lukutavoissamme. Jumalan näkyvä kanava varaa meille yltäkylläisesti luettavaa, minkä kaiken lukemisen tulee olla VÄLTTÄMÄTTÖMYYS kristityille. Jotkut kuvittelevat, ettei heillä ole aikaa lukea kokonaan jokaista Vartiotorni-lehteä, ja kuitenkin Vartiotorni-seuran presidentti ja varapresidenttikin lukevat. Onko sinulla kiireempi tai onko sinulla tärkeämpää työtä kuin heillä? Vai onko kysymyksessä valikointi? Tuhlaammeko me aikaa muun lukemiseen tai television katselemiseen, kun voisimme ostaa sopivaa aikaa Vartiotornin lukemiseen? Vartiotornin niin sanottuihin ”sivukirjoituksiin” sisältyy paljon arvokasta tietoa ja kehotusta, mikä auttaa kristittyä vaeltamaan oikeaa tietä ja olemaan ”täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut”. – 2. Tim. 3:17.
16 Sama koskee myös Herätkää!-lehteä. Jokaisen numeron lukeminen alusta loppuun ei ainoastaan avarra henkistä näkemystäsi, vaan myös auttaa sinua katselemaan kaikkia asioita Jumalan näkökulmasta. Entä varaatko joka päivä aikaa päivän tekstin tarkasteluun? Sen tekeminen auttaa sinua vaeltaessasi Jumalan kanssa.
17, 18. Mitä voidaan sanoa pyhän hengen arvosta ja toiminnasta vaeltaessamme Jumalan kanssa?
17 Sanansa ja näkyvän järjestönsä ohella Jehova Jumala on varannut meille myös pyhän henkensä eli toimivan voimansa. Vaikkei sen toiminta olekaan nykyään yhtä selvästi luonnollisten silmien nähtävänä kuin muinaisen Israelin päivinä ja apostolisina aikoina, niin uskon silmin voi nähdä selvästi sen toiminnan. Tosiaankin kaikki voivat nähdä sen suuren muutoksen, minkä se vaikuttaa ihmisissä, ja sen suuren työn, mikä suoritetaan nykyään maailmassa sen avulla, vaikka he eivät ymmärräkään sen aikaansaajaa, pyhää henkeä. Mutta me emme saa kuitenkaan tätä henkeä ilman Jumalan sanaa ja yhteyttä hänen järjestöönsä sekä rukoilematta, ilman ’uskossa kuulemista’. – Gal. 3:2.
18 Kaikilla antautuneilla ja kypsilläkään kristityillä ei ole selvästikään samassa määrin pyhää henkeä. Ei ole epäilystäkään siitä, että epäitsekkyys, antaumuksen syvyys, itsehillintä, nöyryys, lempeähenkisyys, Jumalan sanan tutkimishalu ja into Jumalan palveluksessa vaikuttavat siihen, kuinka paljon pyhää henkeä meillä on. Näyttää myös siltä, että perityillä ominaisuuksillakin on melkoinen merkitys siinä, missä määrin me annamme pyhälle hengelle vapaan vaikutusvallan elämässämme tai olemme taipuvaisia ehkäisemään sen toimintaa. Mitä värikkäämpi persoonallisuus, sitä vaikeampi näyttää pyhän hengen olevan kyllästää sitä täysin. Värikäs henkilö tarvitsee enemmän itsehillintää, ja hänen täytyy erityisesti olla varuillaan luomuksenpalvonnan ansaa vastaan. Persoonallisuuden rikkaus näyttää vaikuttavan hengellismielisyyttä vastaan, samoin kuin värikäs henkilö on taipuvainen turvautumaan enemmän itseensä, niin kuin nekin, jotka ovat rikkaita aineellisesta omaisuudesta, pyrkivät panemaan luottamuksensa itseensä eikä Jehova Jumalaan. – Ps. 52:9.
YKSINOMAINEN ANTAUMUS
19. Mitkä ovat ensimmäiset askeleet vaeltaessamme Jumalan kanssa?
19 Ennen kuin voimme alkaakaan kulkea Jumalan kanssa, me tarvitsemme uskoa. Meidän täytyy uskoa, että hän on olemassa ja että hän palkitsee ne, jotka vaeltavat hänen kanssaan. Me osoitamme omaavamme uskoa, kun antaudumme tekemään Jumalan tahdon ja seuraamaan Jeesuksen Kristuksen askeleita ottaen siten ensimmäisen askeleen Jumalamme kanssa vaeltamisessa. Me luemme: ”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” Voidaksemme vaeltaa Jumalan kanssa meidän täytyy ensin tehdä hänen kanssaan sopimus antautumalla hänelle ja menemällä vesikasteelle tunnustaen siten julkisesti antautuneemme Jehovalle. Kuten kerran toisensa jälkeen on tähdennetty tässä julkaisussa, me emme antaudu persoonattomalle asialle emmekä millekään ihmisten seuralle, vaan persoonalle, kaikkeuden ylimmälle Persoonalle, Jehova Jumalalle. – Aam. 3:3.
20. Minkä Jehovan päämäärän täytyy olla meidänkin päämäärämme vaeltaaksemme Jumalan kanssa?
20 Siitä lähtien meidän täytyy noudattaa Jumalan ohjausta, meidän täytyy mennä samaan suuntaan kuin hän, hänen päämääränsä täytyy olla meidän päämäärämme. Mikä hänen päämääränsä on sitten? Luonnollisesti hänen itsensä ja hänen nimensä ja sanansa kunniaan saattaminen hänen valtakuntansa välityksellä. ”Jehova on yksinomaisesti antautunut nimelleen. Hän on [samaa] yksinomaista antaumusta [toisilta] vaativa Jumala.” ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.” Siksi Jeesus käski seuraajiaan: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa.” – 2. Moos. 34:14, Um (1953:n painos); Mark. 12:30; Matt. 6:33.
21. Mitä yksinomainen antaumus vaatii meiltä?
21 Samoin kuin Jeesus vaelsi Jumalan kanssa asettamalla ensimmäiseksi elämässään Jumalan nimen ja valtakunnan, samoin meidänkin täytyy tehdä. Meidän täytyy totella Jesajan 43:10–12:ssa ja Matteuksen 24:14:nnessä annettuja profeetallisia käskyjä. Sikäli kuin tilaisuutta tarjoutuu meidän täytyy mennä talosta taloon ja seisoa kadunkulmissa ilmoittamassa Jehovan nimeä ja valtakuntaa, tehdä uusintakäyntejä ja johtaa raamatuntutkisteluja niille, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan. Yksinomainen antaumus vaatii meitä olemaan valppaita todistamistilaisuuksiin nähden, olemmepa missä hyvänsä.
22. Mitä Luukkaan 12:48:nnessa esitetty periaate vaatii meiltä?
22 Onko Jehovan palvelus tosiaan tärkein asia elämässämme? Jos se on, niin me emme tyydy ainoastaan nimelliseen todistamiseen, vaan pyrimme saavuttamaan ainakin vähimmäisvaatimukset seurakunnan tavoitteissa. Me haluamme sitä kuluttavaa intoa, mikä Jeesuksella oli, ja siis tehdä kaiken, minkä suinkin voimme. Muista, että ”jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään”. Älkäämme siis tyytykö tekemään mahdollisimman vähän ollaksemme kristittyjä. – Luuk. 12:48.
23, 24. Mitkä ovat eräitä niistä ansoista, joita meidän täytyy varoa, mikäli aiomme omistaa Jehovalle yksinomaisen antaumuksen?
23 Ajan rientäessä meidän intomme pitäisi kasvaa. Jollei näin ole kohdallamme, niin olisikohan materialismi tai jokin muu tunkeutumassa elämäämme? Joistakuista on saattanut tulla television kiihkeitä katselijoita. Jos jonkun televisio saa hänet horjumaan Jehovan palvonnassa, jos sen katseleminen häiritsee hänen henkilökohtaista tutkimistaan, kokouksissa käymistään ja kenttäpalvelustaan, niin luopukoon hän siitä. On parempi astua uuteen maailmaan ilman televisiota kuin asettua alttiiksi sille vaaralle, että menettää uuden maailman television katselemisen takia! – Mark. 9:45.
24 Samaa täytyy sanoa myös muista huvittelulajeista. Olemmeko me niin tottuneet huvitteluun, että elokuvat, illanvietot tai tanssiminen ovat välttämättömyys lauantai-iltaisin? Miten voimme tehdä oikeutta sunnuntain kenttäpalvelukselle, yleiselle esitelmälle ja Vartiotornin tutkistelulle, jollemme saa riittävää yölepoa? Rentoutuminen on tosin välttämätöntä, mutta hallitkaamme sitä älkäämmekä antako sen hallita itseämme! Jumalan kanssa vaeltaminen, yksinomaisen antaumuksen omistaminen hänelle, hänen valtakuntansa asettaminen ensi sijalle vaatii meitä tekemään siten.
’TEE SITÄ, MIKÄ OIKEIN ON’
25. Mitä raamatunkohtia meidän täytyy totella, jotta Jehovan vanhurskaat periaatteet ohjaisivat meitä?
25 Jumalan kanssa vaeltaminen merkitsee edelleen sitä, että hänen vanhurskaat periaatteensa johtavat meitä. ”Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on.” ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” Samoin kuin vähäinen atomi noudattaa samoja Jumalan lakeja, mitkä hallitsevat kaikkeuden valtavia tähtikuntia, mekin voimme ja meidän täytyy antaa hänen vanhurskaitten periaatteittensa ohjata itseämme, meidän täytyy ”tehdä sitä, mikä oikein on”, siitä huolimatta, kuinka merkityksettömiä ja vähäpätöisiä olemmekin Jehova Jumalaan verrattuina. – Miika 6:8; 1. Piet. 1:16; Matt. 5:48.
26–28. Mitä muutakin meitä on käsketty tekemään kuin rakastamaan vanhurskautta ja miksi?
26 Noudattaaksemme oikeutta meidän ei ole ainoastaan rakastettava sitä, mikä on vanhurskasta ja oikeaa, vaan meidän täytyy myös vihata, kammota sitä, mikä on pahaa. Jehova tekee niin: ”Minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä.” Ja Jeesuksesta kirjoitettiin: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä.” Niin meitäkin käsketään: ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” ”Kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.” – Jes. 61:8; Ps. 45:8; 97:10; Room. 12:9.
27 Meidän kaikkien täytyy olla huolellisia siinä, että vaellamme jatkuvasti Jumalan kanssa noudattaen oikeutta, ei ainoastaan rakastaen sitä, mikä on oikein, vaan myös vihaten sitä, mikä on pahaa. Toisinaan saattaa se, mikä on pahaa, esittäytyä meille hyvin viekoittelevana niin kuin kielletty hedelmä Eevalle, ja jos me emme ole kehittäneet inhoa sitä kohtaan, mikä on pahaa, kammoa ja vihaa sitä vastaan, niin me saatamme heikkona hetkenä langeta kiusaukseen pysyväksi häpeäksemme ja mielipahaksemme. Älköön kukaan pitäkö selviönä, että hänen asemansa on luja sen takia, että hän on ollut monet vuodet antautuneena kristittynä. Ei apostoli Paavalillakaan ollut sellaista luottamusta itseensä! – 1. Kor. 9:27; 10:12.
28 Me tiedämme, mitkä ovat henkilökohtaisia heikkouksiamme. Me emme saa hemmotella itseämme, vaan meidän täytyy osoittaa vanhurskasta intoa niiden ainaisessa vastustamisessa. Jos rakkaus rahaan on pääheikkoutemme, niin me emme rohkene ryhtyä häikäilemättömiin hyötymiskeinoihin, sillä me menemme ennemmin tai myöhemmin liian pitkälle ja joudumme rangaistukseen. Jos olemme heikkoja alkoholijuomille siinä määrin, ettemme pysty hallitsemaan tätä mielihalua, niin meidän täytyy pitää ohjat tiukalla niiden läheisyydessä, jotka käyttävät niitä runsaasti, pysytellen mieluummin poissa sellaisista paikoista, tai muuten me saatamme tuottaa häpeää kristilliselle seurakunnalle ja ansaita kuritusta. Jos olemme heikkoja sukupuoliasioissa, olemmepa naimisissa tai emme, niin meidän täytyy käydä ankaraa taistelua sitä heikkoutta vastaan välttäen epäpuhtaita ajatuksia, pornografista kirjallisuutta ja aistillisia elokuvia. Muista, että ”ei ole . . . mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi”. Meidän täytyy jatkuvasti ’vangita jokainen ajatus kuuliaiseksi Kristukselle’. Meidän täytyy ’puhdistautua Herran aseenkantajina’, jos aiomme vaeltaa edelleen Jumalan kanssa ’tehden sitä, mikä oikein on’. – Matt. 10:26; 2. Kor. 10:5; Jes. 52:11.
’RAKASTA LAUPEUTTA’
29. Miksi Jumalan kanssa vaeltaminen vaatii meitä myös rakastamaan laupeutta?
29 Vaeltaaksemme Jumalan kanssa meidän täytyy myös ”rakastaa laupeutta”, niin kuin Miikan 6:8 edelleen sanoo. Me luemme kerran toisensa jälkeen Jehovan laupeudesta. ”Kuinka kallis on sinun armosi [laupeutesi, Um], Jumala!” ”Minä, Herra, teen laupeuden.” ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.” ”Herra on laupias ja armahtavainen.” – Ps. 36:8; Jer. 9:24; Valit. 3:22, 23; Jaak. 5:11.
30. Mitä empatian omaaminen merkitsee, ja miten Jehova ilmaisi sitä?
30 Ystävällisyys on hengen hedelmä. Laupeus tekee meidät ymmärtäväisiksi, huomaavaisiksi, lempeiksi ja avuliaiksi. Ollaksemme ystävällisiä meillä täytyy olla empatiaa, ymmärtämystä. Empatia menee pitemmälle kuin sympatia, myötätunto, sillä empatiassa me asetumme toisen sijaan, me todella tunnemme, mitä hän tuntee. Jehova Jumala ei ole suinkaan tuntematta empatiaa luomuksiaan kohtaan, niin suuri kuin hän onkin. Hän ei tunne ainoastaan sääliä ja sympatiaa meitä kohtaan, koska hän muistaa meidän olevan vain tomua, vaan hän myös asettuu meidän asemaamme, niin että se, mikä koskee meihin, koskee häneenkin. Niinpä luemme hänen kansastaan Israelista: ”Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus.” Niin, kun israelilaiset kärsivät, hänkin kärsi. – Jes. 63:9.
31. Mitkä esimerkit empatiasta Jeesus ja Paavali antoivat?
31 Kristuksella Jeesuksellakin oli empatiaa, ei ainoastaan maan päällä ollessaan, vaan myös taivaaseen palattuaan. Kun Saulus Tarsolainen vainosi kristittyjä, niin Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” Jeesus Kristus, joka oli nyt aivan Jumalan olemuksen kaltainen, asettui seuraajiensa asemaan: mikä koski heihin, se koski häneenkin. Ja tultuaan itse kerran Jeesuksen Kristuksen seuraajaksi Paavalikin seurasi Mestariaan tässä empatiakysymyksessä. Hän asettui toisten sijaan voittaakseen heidät Kristukselle: juutalaiselle hänestä tuli kuin juutalainen, lainalaisille kuin lainalainen, ilman lakia oleville kuin ilman lakia oleva. ”Heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, . . . evankeliumin tähden.” Ja kun näistä oli tullut hänen veljiään, niin Paavali ilmaisi jatkuvasti empatiaansa: ”Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?” – Apt. 9:5; 1. Kor. 9:20–23; 2. Kor. 11:29.
32. Miten empatia saa meidät toimimaan?
32 Mennessämme talosta taloon viemään Jumalan valtakunnan hyvää uutista empatia tekee meistä huomaavaisia, tahdikkaita, kärsivällisiä, ystävällisiä ja tehokkaita palvelijoita. Empatia tekee aviomiehistä ja -vaimoista arvostusta osoittavia, ymmärtäviä ja rakkaudellisia puolisoita. Empatia auttaa lapsia kunnioittamaan vanhempiensa katsantokantaa ja asemaa, samoin kuin se tekee vanhemmista rakkaudellisia ja ymmärtäväisiä, niin että he eivät ärsytä lapsiaan, vaan käsittävät, miten ne katselevat asioita silloin kun eivät alistu heidän arvovaltaansa. – Ef. 5:33–6:4.
33. Keiden varsinkin on ilmaistava empatiaa ja miksi?
33 Empatia aikaansaa rauhan ja ykseyden kristillisessä seurakunnassa. Se auttaa meitä antamaan anteeksi toisten puutteellisuudet ja heikkoudet. Empatia tekee teokraattisen palveluskoulun palvelijan ystävälliseksi neuvonannoissaan, koska hän asettuu oppilaan asemaan. Erityisesti valvojat tarvitsevat empatiaa saadakseen enimmän hyvää aikaan. Jotta olisitte todella avuksi, teidän valvojien täytyy olla ymmärtäväisessä kanssakäymisessä, yrittäen käsittää toisen henkilön tunteet. Tämä vaatii herkkää henkistä havaintokykyä, kärsivällisyyttä ja hidasvihaisuutta. Siksihän Paavali neuvoo teitä: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.” – Gal. 6:1.
”VAELLA NÖYRÄSTI”
34. Mitä vaatimusta Jumalan kanssa vaeltamisessa meille on opetettava syntymästä lähtien?
34 Ja lopuksi Jumalan profeetta käskee meitä Miikan 6:8:nnessa vaeltamaan nöyrästi Jumalamme kanssa. Jehova Jumala on halukas niin nöyrtymään, että antaa meidän vaeltaa kanssaan. Totisesti meidän tulee olla halukkaita nöyrtymään ja vaeltamaan nöyrästi Jumalamme kanssa. Nöyränä oleminen vaeltaessamme Jumalamme kanssa merkitsee alistumista hänen tahtoonsa, periaatteisiinsa ja edustukseensa. Tämä läksy meidän on opittava syntymästä lähtien. Pienokaisen tai nuoren lapsen itku ei monestikaan johdu epämukavuudesta eikä kivusta, vaan suuttumuksesta, loukatusta ylpeydestä, pettymyksestä, kapinallisuudesta tai vihasta. Pienokaisia tai lapsia voidaan opettaa istumaan hiljaa kokouksissa, jos heidän kasvattamisessaan osoitetaan kylliksi rakkautta ja lujuutta viikon muina päivinä kotona. Heidät voidaan opettaa alistumaan.
35, 36. Mitä voidaan sanoa alistuvaisuuden puolesta?
35 Sama koskee aikuisia. Kun meidän on vaikea alistua, niin meidän tulee kysyä itseltämme, missä määrin se johtuu olosuhteista ja missä määrin me itse olemme syypäitä. Nöyryys estää meitä tuntemasta omahyväisyyttä. Nöyryys auttaa meitä alistumaan niiden valtaan, jotka hallitsevat meitä, olkoon hän sitten aviomies, tutkistelunjohtaja, apulaispalvelija tai valvoja. Otaksukaamme, että meillä on parempi arvostelukyky kuin sillä, jonka tahtoon meitä vaaditaan alistumaan. Olemmeko me yhtä päteviä muissa suhteissa? Sitä paitsi me saatamme erehtyä. Eikä monesti se, mikä näytti meistä viisaimmalta menettelyltä, käy päinsä, kun taas se, mikä ei näyttänyt niin viisaalta, osoittautuu hyväksi. Jehova voi ohjata ja usein ohjaa tuloksen niin, että se loppujen lopuksi koituu parhaaksi. Hän toimii kaikessa niiden hyväksi, jotka rakastavat häntä. – Room. 8:28.
36 Älkäämme unohtako milloinkaan, että on paljon tärkeämpää että keskuudessamme vallitsee rauha, ykseys, sopusointu ja yhteistoiminta, kuin että kaikki tapahtuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Alistuvaisuuden harjoitteleminen johtaa vain viisauteen ja kärsivällisyyteen. Jos olemme vakuuttuneita, että meillä on ehdotus, mikä koituu työn edistymiseksi, niin älkäämme ajako sitä pakolla, vaan odottakaamme oikeaa aikaa ja esittäkäämme se sitten oikealla tavalla niille, jotka voivat tehdä jotain sen suhteen. Muistatko kuningatar Esteriä? Hän ei uskaltanut sanoa miehelleen, mitä on tehtävä, ja kuitenkin koko hänen toiveensa täyttyi.
37. Missä muussa tilanteessa alistuvaisuus on viisasta?
37 Kenties vaikeimpia tilanteita, jossa kysytään alistuvaisuutta teokraattiseen ohjeeseen, on se, kun joku rakastuu, kun hänessä syttyy romanttinen rakkaus, kreikkalaisten eros. Otaksukaamme, että joku teistä nuorista tai ei niin nuoristakaan rakastuu johonkuhun, joka ei ole antautunut kristitty tai jolla ei ole intoa Jehovan ja hänen palveluksensa puolesta ja joka näin ollen olisi pikemminkin esteenä kuin apuna. Kristuksen alistuvaisuuden kaltainen alistuminen vaatisi meitä tempautumaan irti sellaisesta kiintymyksestä, sen sijaan että ylläpitäisimme sitä, siitä huolimatta, miten mieluiselta suunnitelma saattaisikin näyttää sukupuolisen vetovoiman takia, ja myös välittämättä siitä, mitä kärsimystä se voisi aiheuttaa nyt. Eikö ole paljon parempi kärsiä vähän nyt irtautumalla jälleen rakkaudesta ja lopettamalla suhteet, kuin kärsiä elämäsi loppuaika tai kunnes Harmagedon vapauttaisi sinut rasittavasta taakastasi? Totisesti! – 1. Kor. 7:39.
38. Miten myös voidaan Jumalan kanssa vaeltamista valaista?
38 Paljon tosiaan sisältyy vaeltamiseemme Jumalan kanssa. Sitä voitaisiin myös verrata pikku tyttöön, joka pitää tiukasti kiinni voimakkaan ja rotevan isänsä kädestä heidän suunnatessaan kulkunsa kotiin lumimyrskyssä. Jos tyttönen hellittäisi isänsä kädestä välinpitämättömyydestä tai siksi, että olisi eri mieltä hänen kanssaan heidän ottamastaan suunnasta, niin hän katoaisi myrskyyn ja menehtyisi. Siksi hän pitääkin viisaasti jatkuvasti kiinni rakkaan elämänsä vuoksi. Jos me haluamme saavuttaa ”kodin”, Harmagedonin jälkeisen vanhurskaan uuden maailman, niin me emme uskalla hellittää taivaallisen Isämme kädestä, vaan meidän täytyy pitää siitä tiukasti kiinni.
39, 40. Miten Jumalan kanssa vaeltaminen voidaan esittää lyhyesti?
39 Se merkitsee hänen johtonsa hyväksymistä ollen yksinomaisesti hänelle antautunut, hänen päämääränsä, hänen nimensä kunniaan saattamisen, tekemistä omaksi päämääräksemme. Se merkitsee, että yritämme noudattaa hänen esimerkkiään oikeuden noudattamisessa ja sen vihaamisessa, mikä on pahaa. Se merkitsee laupeuden rakastamista, empatian omaamista; se merkitsee nöyryyttä, alistumista kaikkiin hänen näkyviin järjestelyihinsä.
40 Jumalan kanssa vaeltaminen on tosiaan viisasta, oikein ja rakkaudellista. Se ei ole kuitenkaan helppoa, kun otamme huomioon Saatanan ja hänen paholaistensa sekä Saatanan näkyvän järjestön ja langenneen lihamme taipumukset. Kuitenkaan se ei ole liian vaikeata, sillä Jehova on viisaasti ja rakkaudellisesti varannut meille kolme arvokasta apua: Sanansa, näkyvän järjestönsä ja pyhän henkensä. Emmekä me halua jättää huomioon ottamatta kallista rukousetuakaan, Jumalamme kanssa puhumista.
[Kuva s. 209]
Perkele ja paholaiset
Paha maailma
Syntinen liha
[Kuva s. 210]
Jumalan sana
Jumalan näkyvä järjestö
Jumalan henki