Te tarvitsette kestävyyttä

”Te tarvitsette kestävyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” – Hepr. 10:36.

 1. a) Miksi oli odotettavissa, että vuotta 1914 seuraavat vuodet olisivat vaikeita? b) Mitkä ovat joitakin niin täsmällisesti ennustettuja vaikeuksia?

VUODET, jotka ovat seuranneet vuotta 1914, jolloin kansa nousi kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ovat olleet vaikeita ihmiskunnalle, mutta eihän niiden pitänyt odottaakaan olevan toisenlaisia. Meidän elämämme aikaa koskevat Raamatun ennustukset osoittivat, että ”nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin” ja että kaikki nämä olisivat vain ”synnytystuskien alkua”. (Matt. 24:7, 8) Ilm. 12:12 ennusti, että maan päällä oli oleva ”voi”-huutojen aika, koska Saatana tietää, että hänellä on vain ”vähän aikaa”. Apostoli Paavali osoitti 2. Timoteuksen kirjeen 3. luvussa, miksi nämä ”viimeiset päivät” olisivat ”vaikeita aikoja”, jolloin monilta puuttuisi uskoa tai nuhteettomuus.

 2. Mitä koettelevia olosuhteita kristittyjen olisi kestettävä?

² Lisäksi edeltä kertoi Matteuksen 24. luvussa oleva Jeesuksen ennustus, miten tosi kristityt olisivat näinä päivinä kaikkien kansojen vihaamia, ja joitakuita ilmiannettaisiin ja tapettaisiinkin. Se oli oleva aikaa, jolloin maan päällä on vääriä profeettoja, jolloin laittomuus lisääntyy, jolloin ihmisten rakkaus kylmenee. Ja kuvailtuaan kaikki nämä tulossa olevat olosuhteet Jeesus sanoi: ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” – Matt. 24:13; Ilm. 12:17.

 3. a) Mitä Luukkaan 21. luvun rinnakkaiskertomus ilmaisee kristityille tapahtuvan? b) Miksi siis kestävyys on niin tärkeä?

³ Sitä, että kestävyys on tällaisina aikoina hyvin tarpeellinen Jumalan palvelijoille, painotetaan myös Luukkaan 21. luvussa olevassa Jeesuksen ennustuksen rinnakkaiskertomuksessa, joka selostaa niitä kärsimyksiä ja vainoja, joiden piti kohdata uskollisia kristittyjä tänä aikana. Jeesus sanoo siinä tällä tavalla: ”Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.” Kysymyksessä on siis iankaikkisen elämän saaminen. – Luuk. 21:12–19.

 4. a) Mikä erikoistyö kristityillä on suoritettavana ’lopun ajan’ kaikista vaikeuksista huolimatta? b) Mikä todistaa, että sitä suoritetaan maailmanlaajuisesti?

⁴ Tämän vaikeuksien vuosien läpi kestämisen ja kärsimisen ohella kristittyjen oli määrä Raamatun ennustuksen mukaan toimia Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ennen kuin tämän asiainjärjestelmän loppu tulee. Jehovan todistajien vuoden 1973 vuosikirja (engl.) osoittaa, että tätä saarnaamista suoritetaan nyt 208 maassa ympäri maailman. – Matt. 24:14.

 5. Miten Jeesuksen Kristuksen esimerkki auttaa meitä?

⁵ Mikä auttaa kristittyjä kestämään näinä ”viimeisinä päivinä”? Vuodesta 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi, on kulunut useita vuosia, ja Jumalan palvelijat ovat kokeneet tänä aikana monia koetuksia. Yksi seikka, joka on tällaisissa koettelevissa olosuhteissa auttanut heitä hyvin paljon, on Kristuksen kärsimysten alaisuudessa antama kestävyyden esimerkki. Pietari kiinnittää siihen huomiomme: ”Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ’ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut’, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee.” (1. Piet. 2:21–23) Me muistamme, kuinka Jeesus Kristus luotti Isäänsä ja rukoili jatkuvasti häntä. Meidänkin täytyy anoa Jehovalta apua kestääksemme. – Matt. 26:39, 42, 44.

 6. a) Miksi on varottava lankeamasta? b) Miksi voimme luottaa Jehovan apuun kiusattuna ollessamme?

⁶ Paitsi kärsimyksen kestämistä on myös tarpeellista vastustaa kiusauksia. Edellä oleva Paavalin kuvaus ihmiskunnan huonosta käytöksestä ”viimeisinä päivinä” antoi ymmärtää, millainen voimakas väärinteon vaikutus olisi vallalla maan päällä. Kristittyjen täytyy sen tähden olla jatkuvasti erittäin huolellisia ja turvata alituisesti siihen, että Jehova auttaa heitä kiusauksen hetkellä. Paavali mainitsi 1. Korinttolaiskirjeen 10. luvussa joitakin kiusauksia, kuten epäjumalanpalveluksen ja haureuden, joiden alaisiksi Jehovan varhaiset palvelijat joutuivat, ja sanoi sitten: ”Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” – 1. Kor. 10:12, 13.

 7. a) Mitä rohkaisun lähteitä meillä on? b) Minkä todistuksen voit esittää osoittaaksesi, että jotkut sallivat itsensä olla hengellisesti heikkoja?

⁷ Jehova auttaa meitä kestämään kiusauksen ja kärsimyksen antamalla meille hengellistä ohjausta ja rohkaisua. Jehova on myös suunnattomasti lisännyt maailmanlaajuisesti kansaansa kuuluvien todistajatovereiden lukumäärää, mikä rohkaisee meitä. Koska me rakastamme toisiamme, niin pitäisi olla havaittavissa, että me aina rohkaisemme toisia perheessämme ja seurakunnassa. On ilmeistä, että monia tarvitsee auttaa olemaan tietoisia hengellisistä tarpeistaan, koska jotkut sallivat itsensä heikentyä hengellisesti sen jälkeen, kun he ovat valistuneet ja alkaneet palvella Jehovaa; he kadottavat arvostuksensa Jehovan vanhurskautta kohtaan ja vajoavat toimettomuuteen hengellisten asioitten suhteen. (Matt. 5:3) Niiden, jotka tulevat siten toimettomiksi evankeliuminpalveluksessa, tulisi herätä ja tulla uudelleen toimiviksi. Tässäkin aukenee siis suuri työkenttä meille, jotka olemme vahvoja.a – Gal. 6:1.

 8. Miten vakavaa on toimettomaksi tuleminen, ja mitä kysymyksiä tämä herättää?

⁸ On surullista nähdä jonkun alkavan palvella Jehovaa ja sitten hidastavan, koska se voi merkitä sitä, että tällainen henkilö menettää tilaisuuden päästä iankaikkiseen elämään. (Ilm. 3:15, 16) Yhtä vakava on niiden asema, jotka antavat periksi kiusaukselle, rikkovat vakavasti Jumalan lakeja ja jotka sen tähden täytyy poistaa seurakunnasta. Erottamisen ollessa kysymyksessä se suoritetaan aina siksi, että Jumalan sana esittää seurakunnan jäsenille asetetun mittapuun. (1. Kor. 5:9–13) Kysymys on: Miten voimme estää tällaista tapahtumasta itsellemme tai läheisillemme? Mitä voimme tehdä kestävyytemme lisäämiseksi?

AJANLASKUMME ENSIMMÄISELLÄ VUOSISADALLA

 9. a) Mitkä tilanteet ja olosuhteet tekivät kestävyyden niin elintärkeäksi ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristityille? b) Mikä auttaa meitä ymmärtämään heprealaisten varhaiskristittyjen kokemaa painetta?

⁹ Kiinnostava esimerkki siitä, miten voi auttaa toisia kestämään, koskee niitä heprealaisia, jotka tulivat kristityiksi ajanlaskumme vuoden 33 helluntain jälkeen. He olivat jättäneet taakseen tavat, joita noudatettiin lakiliiton alaisuudessa ja joita olivat mm. eläinuhrit, papiston tunnustaminen ja temppelin ylläpito. He olivat hyväksyneet Jumalan uuden ja paremman järjestelyn, joka saatettiin toimintaan Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrin välityksellä. Nämä kristityt elivät juutalaisen ”asiainjärjestelmän” ”lopun aikana”, ja he olivat kestäneet katkeraa, kiihkomielistä vastustusta toisten juutalaisten taholta Jerusalemissa ja Juudeassa. Paavali oli itsekin kokenut samaa kiihkomielistä juutalaisvainoa, ennen kuin hänet lähetettiin Roomaan esittämään vetoomuksensa keisarille. (Apt., luvut 22 ja 23) Tällaisista painostavista olosuhteista huolimatta heprealaiskristittyjen oli säilytettävä nuhteettomuutensa. Lisäksi heidän edessään oli juuri sen Jeesuksen ennustuksen täyttymys, jonka Luuk. 21:20–24 esittää, ja me tiedämme nyt sen olleen heille hyvin vaikeaa aikaa. Rooman sotajoukkojen piti siirtyä sille alueelle juutalaisten kapinallisuuden vuoksi (vuonna 66), ja sitten niiden sotajoukkojen piti äkisti vetäytyä pois, mikä soi niille, jotka ottivat vaarin Kristuksen ennustuksesta, tilaisuuden paeta. Se oli varmasti tuleva koetukseksi jokaiselle, joka antoi suuren arvon aineelliselle. Heillä täytyi olla todella uskoa jättääkseen kotinsa ja omaisuutensa ja paetakseen Juudeasta. Siten tapahtui tosiaan Matteuksen 24. luvun ja Luukkaan 21. luvun pienoistäyttymys, vaikka niiden suurempi täyttymys on meidän aikanamme. Aikamme olosuhteista voimme ymmärtää jossakin määrin, millaista painetta heprealaiskristittyjen oli kestettävä vuosikausia ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. – Ks. Vartiotorni 1.2.1969.

10. a) Miksi Paavali kirjoitti heprealaisille? b) Miten Paavali rohkaisi heitä, ja miten menneitten koetusten muisteleminen voi auttaa ottamaan seuraavan koetuksen rohkeana vastaan?

¹⁰ Kun ilmeni, että melkoisen joukon antaumus oli alkanut laimeta, niin apostoli Paavali kirjoitti kirjeen heidän rohkaisemisekseen. (Hepr. 13:22) Noudattamalla sitä, mitä apostoli Paavali sanoi, voimme oppia tietämään, miten auttaa itseämme ja rohkaista myös toisia saamaan kestävyyttä. Yksi hyvä keino jonkun kannustamiseksi on muistuttaa häntä siitä, miten Jehova on ylläpitänyt häntä suurissa koetuksissa. Paavali sanoi: ”Muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” (Hepr. 10:32–36) He olivat todella läpäisseet joitakin ankaria koetuksia ja menettäneet omaisuuttaan, mutta he olivat yhä elossa ja heillä oli vaatteita, ruokaa ja muita välttämättömyyksiä, joten he voivat olla kiitollisia Jehovalle ja palvella jatkuvasti häntä. Ennen kaikkea heillä oli iankaikkisen elämän saamisen odote kestävyyden avulla. Kaikesta tästä heidän piti nähdä, että Jehova pystyy viemään heidät monien koettelemusten läpi tulevaisuudessakin, joten miksi pelätä seuraavaa koetusta? Tällaisen rohkaisun tarkoitus oli pitää nuo heprealaiskristityt vahvoina Jehovan asioitten ja sen palkinnon arvostamisessa, mikä oli saatavissa säilyttämällä nuhteettomuus.

11. Mikä ilmaisee joidenkuiden heprealaisten kadottaneen hengellisen valppautensa, ja miksi sellaisessa tilassa oleminen on vaarallista?

¹¹ Paavali kirjoitti näille kristityille hyvin suoraan. He olivat ”käyneet hitaiksi kuulemaan”. (Hepr. 5:11) Tämä ei merkinnyt sitä, että heidän korvansa eivät olisi toimineet, vaan että heidän hengellisten asioiden hengellinen kuulemisensa ja valppautensa niiden suhteen olivat heikkoja. He olivat osoittaneet välinpitämättömyyttä Jehovan sanaa ja tarkoituksia kohtaan ja olivat olleet huolimattomia hengellisten tarpeiden suhteen. Ehkä he eivät ymmärtäneet asemansa vaarallisuutta. Jonkun täytyi valpastuttaa heidät. Siksi Paavali esitti heidän silloin tarvinneen jonkun opettamaan heille alusta pitäen Jumalan pyhien lausuntojen alkeita.

12. a) Mikä on paras tapa auttaa sellaista, joka on tullut hengellisesti hitaaksi kuulemaan? b) Mitä Paavali sanoi rohkaistakseen heitä olemaan tyytymättä totuuden alkeisiin ja sen sijaan elpymään?

¹² Tämä on täsmälleen niiden auttamisohje, jotka tulevat toimettomiksi ja vaipuvat uneen hengellisesti: heille on jälleen opetettava totuutta. Jos he tulevat hitaiksi kuulemaan hengellisiä asioita, niin he eivät nauti Jumalan sanan vahvaa ruokaa. He tulevat hengellisesti vain maitoa nauttivien lasten kaltaisiksi eivätkä ymmärrä Jumalan sanan vahvoja totuuksia. (Hepr. 5:13) Lapsi tarvitsee jonkun huolehtimaan hänestä, koska hän ei voi itse pitää itsestään huolta. Hän ei voi ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin. Kristityillä ei totisesti ole varaa olla sellaisia, koska väärän ratkaisun tekeminen saattaa merkitä Jehovan suosion ja elämänkin menetystä. Jos he aikovat kestää, heidän täytyy nauttia vahvaa ruokaa käyttäen havaintokykyään ja Raamattua, ja heillä täytyy olla peruste sen ratkaisemiselle, mikä on oikein ja mikä väärin. Paavali kehotti heprealaisia lisäämään totuuden tuntemustaan ja ponnistelemaan kypsyyteen. (Hepr. 6:1, 2) Paavali ei luokitellut noita kristittyjä niiden joukkoon, jotka olivat langenneet parantumattomiksi, vaan hän sanoi päinvastoin: ”Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin. Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette. Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.” (Hepr. 6:9–12) Nuo Paavalin sanat ovat meillekin hyvin rohkaisevat.

ARVOSTUKSEN RAKENTAMINEN

13. Miten Paavali alkoi heprealaisille kirjoittamansa kirjeen ensimmäisessä luvussa kehittää arvostusta sitä kohtaan, mitä Jehova oli tehnyt?

¹³ Kun tutkimme tätä apostoli Paavalin kirjoittamaa kirjettä, niin näemme, miten tärkeätä kristittyjen on rakentaa arvostusta hengellisiä asioita kohtaan toisten kristittyjen mielessä. Apostoli mainitsi aivan kirjeensä alussa, 1. ja 2. luvussa, miten Jehova kauan sitten puhui palvelijoilleen profeettojen kautta (jotka usein saivat tietoja enkeleiltä). (Vrt. Gal. 3:19.) Heprealaiset tunsivat erittäin hyvin historiaa ja tiesivät, miten Jehova oli käyttänyt enkeleitä asioidessaan heidän esi-isiensä kanssa. Se oli suurenmoista. Jos Jehovan enkeli puhuisi henkilökohtaisesti jollekulle meistä, niin tuskinpa unohtaisimme sitä elinaikanamme. Mutta ensimmäisellä vuosisadalla oli kristityille tehty jotakin aivan erikoista. Jotakin paljon suurenmoisempaa oli tapahtunut. Jumala oli puhunut Poikansa kautta, jonka asema oli paljon ylempi enkelien asemaa. ”Kenelle enkeleistä [Jumala] koskaan on sanonut: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’?” – Hepr. 1:13.

14. Miksi meidän on välttämättä kiinnitettävä tavallista suurempaa huomiota kuulemiimme asioihin?

¹⁴ Arvostaessaan näitä suuria totuuksia ajatteleva kristitty näkee, miten tärkeätä on kiinnittää huomiota siihen, mitä tämä Jumalan Poika sanoo. Niinpä Paavali kirjoittaakin seuraavaksi: ”Sen tähden on meidän välttämätöntä kiinnittää tavallista suurempaa huomiota kuulemiimme asioihin, jottemme koskaan ajelehtisi pois. Sillä jos enkelten kautta puhuttu sana osoittautui lujaksi ja jokainen rikkomus ja tottelematon teko sai palkan oikeuden mukaan, niin kuinka me pelastumme, jos olemme hylänneet näin suuren pelastuksen, koska sitä alettiin puhua Herramme kautta ja sen vahvistivat meille ne, jotka häntä kuulivat?” (Hepr. 2:1–3, Um) Jos me emme siis ole taipuvaiset kiinnittämään tavallista suurempaa huomiota kuulemiimme asioihin, niin me ajelehdimme varmasti pois ja menetämme iankaikkisen elämän.

15. a) Miten voimme käyttää venettä valaisemaan pois ajelehtimista? b) Kuvaile, miten kristitty saattaa ajelehtia pois Jumalasta ja kristillisestä seurakunnasta.

¹⁵ On erittäin kiinnostavaa nähdä, että Paavali käytti tätä ilmaisua ”jottemme koskaan ajelehtisi pois”. Ehkä olet nähnyt jonkun saavuttuaan rantaan pienellä veneellä kiiruhtavan pois kiinnittämättä venettä. Jos katsoo, niin näkee veneen liukuvan rannasta aluksi hitaasti veden virtauksen ja tuulen vaikutuksesta. Mutta ajan mittaan vene ajelehtii yhä kauemmas järvelle. Jos taas ei alituisesti valvoisi, voisi järkyttyä vähän myöhemmin nähdessään veneen etäällä järven keskellä. Ajelehtiminen tapahtuu yleensä hitaasti, ja näin voi tapahtua kristityillekin, kun he lakkaavat kiinnittämästä ’tavallista suurempaa huomiota kuulemiinsa asioihin’, kun he ovat ”käyneet hitaiksi kuulemaan”. Kun hengellisten asioiden arvostaminen vähenee, niin henkilö kehittää vähitellen huonoja tapoja, ehkäpä jättää tutkimisen ja sitten jää pois kristillisistä kokouksista. Epäsäännölliseksi tuleminen hyvän uutisen kertomisessa toisille ei tapahdu niin kuin pikaveneen kiitäminen yli järven, vaan se on hidas tapahtumainkulku, niin kuin kanoottikin ajelehtii tuuma tuumalta pois turvallisesta ankkuripaikasta. Se on tosiaan sitä, mitä apostoli Paavali nimittää ’pelastuksen hylkäämiseksi’.

16. a) Mitä Hepr. 2:10, 14, 18:ssa mainittuja tärkeitä totuuksia meidän tulee arvostaa? b) Mitä meidän tulee tehdä, kun kestävyyttämme koetellaan?

¹⁶ Vihollisemme, joka aiheuttaa kärsimystä ja pelastuksen menetyksen, on Saatana. Saatanan hävitys kävi varmaksi, kun Kristus Jeesus tuli. Kristuksesta tuli pelastuksemme Pääedustaja, ja hän kärsi kuoleman tämän huolenpidon aikaansaamiseksi. (Hepr. 2:10, 14, Um) Kristityn tulee toki pitää tätä loistoisaa pelastusvarausta suuresti arvostettavana. Paavali tähdensi kärsiville heprealaisveljilleen, että Kristus Jeesus ymmärtää asemamme; hänkin kärsi kerran ihmisenä. Paavali oli hyvin rohkaiseva viitatessaan tähän seikkaan: ”Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu [kärsinyt, kun hänet pantiin koetukselle, Um], voi hän kiusattuja auttaa.” (Hepr. 2:18; 4:15, 16) Kristityt tietävät tosiaan, että taivaissa on elävä Kristus, joka on valmis tulemaan heidän avukseen, kun heidät pannaan koetukselle! Rukoile siis tätä Jumalan varaamaa apua, kun kestävyyttäsi ja nuhteettomuuttasi seuraavan kerran koetellaan ankarasti!

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 157]

(Ks. painettu julkaisu)

VALTAKUNTAA JULISTAVIEN LUKUMÄÄRÄN KASVU VUODEN 1920 JÄKLEEN

Jehova on lisännyt kansaansa kuuluvien todistajatovereiden lukua suuresti maailmanlaajuisesti. Tämä rohkaisee meitä ja auttaa meitä kestämään

1920 8 402

1940 74 804

1960 851 378

1972 1 596 442

[Kuva s. 160]

Jumala puhui muinaisina aikoina ihmisille enkelten välityksellä, kuten Maanoahin ja hänen vaimonsa tapauksessa. Mutta ensimmäisellä vuosisadalla Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa puhumaan ihmisille. Me voimme lukea Pojan sanoja Raamatusta.