Millaisia ovat rukouksesi?
MITEN usein rukoilet? Tuntuuko sinusta, että rukouksesi kuullaan? Tuntuuko sinusta, ettet tiedä, miten rukoilisit tai mitä rukoilisit?
Rukous on mitä arvokkain Luojan varaus, suuresti arvostettava tosi lahja. Sen tähden pitäisi kiinnittää huolellisesti huomiota tämän lahjan käyttämiseen ja siihen, että rukoukset ovat sellaisia, että Jumala vastaa niihin.
Ensisijainen vaatimus, jotta rukoukset miellyttäisivät Jumalaa ja ne saisivat hänen huomionsa, on hyvin yksinkertainen – vilpitön sydän. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa.” (Hepr. 10:22) Käyttämämme kieli voi olla erittäin hiottua, tai se saattaa olla hiomatonta, selvästi ilmaistu tai huonosti sanoitettu. Mutta Jehova sivuuttaa nämä ulkonaiset seikat ja katsoo sydämeen: ”Hän tuntee sydämen salaisuudet.” Ulkonäkö tai sananvalinta eivät merkitse hänelle mitään, koska ”Herra näkee sydämen”. – Ps. 44:22; 1. Sam. 16:7.
Todellisuudessa voi olla niin, että rukous ei ole lainkaan kuuluva; voi olla, että se on vain sydämestä tuleva voimakas vetoomus Jehovalle, kuten uskollisen Hannan tapauksessa. ”Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut.” Mutta Jehova vastasi hänen rukoukseensa. – 1. Sam. 1:13, 20.
USKO JA TIETO OVAT TÄRKEÄT
Rehellisen sydämen ohella on toisia tärkeitä edellytyksiä. Rukoilevan täytyy uskoa Jumalaan. Tämä usko on enemmän kuin vain vakaumus, että Jumala on olemassa, että hän on Luoja ja Kaikkivaltias. Jumala sanoo henkeytetyssä Sanassaan: ”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” – Hepr. 11:6.
Jotta ihmisellä olisi tällainen usko, hänellä täytyy olla tietoa Jumalasta – hänen ominaisuuksistaan, menettelyistään, tarkoituksistaan. Apostoli kirjoittaa: ”Kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? . . . Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” Jollei joku ole tutkinut Jumalan sanaa, niin niiden, jotka ymmärtävät sitä, tulee auttaa häntä opettamalla hänelle Jumalan tuntemusta. – Room. 10:14.
Kun meillä on jotakin tietoa Jumalan tarkoituksista, niin me rukoilemme sen tarkoituksen mukaisesti. On ymmärrettävää, että me emme voi odottaa Jumalan vastaavan hänen tahtonsa vastaisia asioita pyytävään rukoukseen. Sehän merkitsisi sitä, että pyytäisimme Jumalaa olemaan ristiriitainen. Sitä paitsi mikään, mikä on vastoin Jumalan tahtoa, ei olisi hyväksi meille. Jeesus sanoi kansalle: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” – Matt. 7:9–11.
Kun rukoilemme, niin meidän täytyy käsittää, että Jehova on persoona. Jehovalla on tunteet, jotka ovat jopa meidän tunteitamme voimakkaammat, hän tuntee kiintymystä, kiinnostusta, armoa ja halukkuutta kuunnella ja auttaa meitä. Hän arvostaa syvästi meidän oikeaa asennettamme. Sen tähden meidän tulee todella puhua hänelle – kunnioittavasti mutta vuodattaen sydämemme hänen edessään.
KRISTUKSEN ESIMERKKI RUKOUKSESTA
Jeesus Kristus oli rukouksen mies. Hän esitti mallirukouksen, joka on kerrottu Matt. 6:9–13:ssa ja joka esittää rukoiltavat pääasiat, ja hänen rukouksensa kohta Herran illallisen asettamisen jälkeen auttaa meitä tietämään, mitä hän henkilökohtaisesti rukoili. (Joh., 17. luku) Ennen kuin hän nimitti kaksitoista apostoliaan, hän rukoili koko yön. (Luuk. 6:12, 13) Miten hänellä, täydellisellä ihmisellä, jolla ei ollut lainkaan syntisiä taipumuksia eikä vajavaisuuksia, oli niin paljon rukoiltavaa?
Jeesushan ymmärsi, että apostolit olisivat sen kristillisen seurakunnan peruskivet, joka olisi ”totuuden pylväs ja perustus” maan päällä. (1. Tim. 3:15) Heidän piti olla ominaisuuksiltaan korkeimman laatuisia miehiä. Oli näin ollen johdonmukaista, että Jeesus halusi keskustella taivaallisen Isänsä kanssa yhteydessään olevista miehistä – kunkin ominaisuuksista, heikkouksista, tarpeista, oliko hän sopiva yhteen niistä kahdestatoista paikasta. Jeesus etsi epäilemättä viisautta Jehovalta, sillä hän tiesi, että todellisuudessa Jumala oli vastuussa heidän valinnastaan. (1. Kor. 12:18) Hän saattoi myös käsitellä noiden valittujen lisävalmennusta.
Edessä olevan työn on lisäksi täytynyt olla Jeesuksen rukouksen aiheena. Hän on voinut puhua evankelioimisrynnistyksen myöhemmästä laajennuksesta, seitsemänkymmenen nimittämisestä, paikoista, joissa hän itse kävisi, ja lopuksi tulevasta koetuksestaan ja uhrikuolemastaan. – Luuk. 10:1; vrt. Luuk. 9:31.
SOPIVIA RUKOUSAIHEITA
Mistä asioista me voisimme puhua Jehovalle henkilökohtaisissa, yksityisissä rukouksissamme? Ensisijaisten asioitten – Jehovan nimen pyhityksen, hänen messiaanisen valtakuntansa ja jumalattomuuden hävityksen tulemisen – ohella me tarvitsemme suuressa määrin itse henkilökohtaista apua. Voisimme käsitellä päivän mittaan kohtaamiamme pulmia. Voisimme tunnustaa hairahduksemme – täsmälleen, miten erehdyimme.
Ehkä olemme pettyneet sen suhteen, millä tavalla suoritimme jonkin tehtävän. Se saattaa koskea raamatuntutkistelun johtamista, puheen pitoa, neuvon antamista tai jonkin järjestelyn tekemistä seurakunnassa. Se on voinut olla perheen johtoasemaa tai sen kunnioittamista koskeva asia. Olipa se mikä hyvänsä, niin rukouksemme kuullaan, jos suoraan tunnustamme epäonnistumisemme ja pyydämme apua menetelläksemme paremmin seuraavalla kerralla. – Hepr. 4:15, 16.
Sitten voisimme rukouksia silmällä pitäen tehdä itsellemme seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä hengen hedelmiä elämästämme puuttuu? Osoitammeko me tosi rakkautta toisia kohtaan ja olemmeko syvästi kiinnostuneita heistä? Rukoilemmeko me tosiaan toisten hengellisen hyvinvoinnin ja menestymisen puolesta? Koemmeko iloa palvellessamme Jumalaa? Noudatammeko itsehillintää, vai olemmeko taipuvaisia ’purkamaan kaiken sisumme’ itsemme ja toisten vahingoksi? – Sananl. 25:28; 29:11; Gal. 5:22; 2. Tess. 1:11; Luuk. 6:27, 28.
Miten on sitten aineellisten ruumiillisten tarpeittemme laita? Jumalaa miellyttää se, että me tunnustamme hänet kaiken hyvän Antajaksi. Onko sitten sopivaa rukoilla toipumista ruumiillisesta sairaudesta, jos se on Jumalan tahto? Kyllä. Apostoli Paavali antoi Jumalalle kunnian uskollisen ystävänsä Epafrodituksen toipumisesta. Hän kirjoitti: ”[Epafroditus] olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä.” (Fil. 2:27) Mekin voimme pyytää, että jos Jumala näkee sopivaksi, me saisimme elää ja jatkaa hänen palvelemistaan. Jollei hän suo meidän toipua, niin se ei johdu siitä, että hän olisi hylännyt rukouksemme. Sen sijaan me tiedämme, että sekä hänen että meidän etumme tulevat parhaiten hoidetuiksi toisella tavalla. Me voimme sairaina rukoilla täysin luottavaisina, että meille annettaisiin voimaa säilyttää hengellinen tasapainomme, sillä me saattaisimme ruumiillisen heikkouden aikana olla taipuvaisempia antautumaan epätoivon valtaan ja menettämään uskomme. Samoin voidaan rukoilla toisten kristittyjen puolesta, jotka ovat sairaita ruumiillisesti tai hengellisesti. – 1. Joh. 5:16.
Koetuksen aikana tai kun veljillämme on vaikeuksia me tarvitsemme erityisesti viisautta sen suhteen, miten olisi meneteltävä tai kuinka neuvoa ja auttaa toisia. Jeesuksen velipuoli Jaakob kirjoitti: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, . . . jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” – Jaak. 1:2–5.
Me voimme ajatella, että Jumala pitää anomustamme arvottomana huomattavaksi, kun hän on niin suuri, kaikkiviisas, ja me olemme usein heikkoja. Sinä olet epäilemättä pyytänyt jotakuta tekemään itsellesi jotakin, ja hän on suhtautunut siihen vastahakoisesti tai tavalla, joka on saanut sinut tuntemaan itsesi hyvin pieneksi ja arvottomaksi tai tyhmäksi. Mutta Jumala ei soimaa meitä ”tyhmyydestä” eikä heikkoudesta. Ei, vaan hän antaa auliisti, kokosydämisesti, tavalla, joka saa meidät iloitsemaan siitä, että pyysimme.
Voi olla, että me itse olemme tehneet vakavaa syntiä. Silloin tarvitsemme kipeästi rukousta. Jos olemme katuvia ja haluamme päästä jälleen Jumalan suosioon, niin meidän tulee heti turvautua rukoukseen, tunnustaa syntimme, ilmoittaa täsmälleen, mikä syntimme oli, ja tehdä samalla kaikki tehtävissä oleva oikaistaksemme asiat. (Sananl. 28:13) Jos meistä tuntuisi, että lähestymistiemme on sulkeutunut, niin meidän tulee viivyttelemättä pyytää seurakunnan vanhimpia avuksi, niin kuin on esitetty Jaak. 5:13–15:ssä. Heidän rukouksensa on tehokas. – Jaak. 5:16.
HYVIÄ ESIMERKKEJÄ RUKOUKSESTA
Rukoustemme laadun parantamiseksi on hyödyllistä lukea joitakin rukouksia Psalmeista.a Sinä huomaat, että johdantojakeissa on usein mainittu tilanne ja että rukous sopii siihen tapaukseen.
Pane esimerkiksi merkille Daavidin sydämestä lähtevä rukous sen jälkeen, kun Jumala oli nuhdellut häntä hänen Batseban kanssa tekemänsä synnin johdosta. (Psalmi 51) Hän turvautui täysin Jumalan armoon. Hän oli ensi sijassa huolissaan Jehovan nimelle tuottamastaan häpeästä. (jakeet 3–6) Hän esitti vetoomuksensa sen perusteella, että hän oli perinyt syntisyytensä. (jae 7) Hän anoi puhdistusta ja uutta ja vahvaa henkeä. (jakeet 9–12) Hän pelkäsi Jumalan ottavan häneltä pois pyhän henkensä. (Jae 13) Hän tunnusti verivelkaisuutensa. (Jae 16) Hän lupasi palvella jatkuvasti Jehovaa. (jakeet 16, 17) Lopuksi hän ilmaisi kiinnostuksensa Siioniin ja ensi sijassa siellä johdettuun puhtaaseen palvontaan. – Jakeet 20, 21.
Toisista Raamatun rukouksista löydämme ylistyksen tai kiitoksen ilmaisuja, lainauksia raamatunpaikoista ja lausuntoja Jumalan erinomaisista ominaisuuksista ja periaatteista, joiden perusteella voidaan odottaa Jehovan vastaavan suosiollisesti. Nämä seikat ilmenevät Psalmista 86.
Jos siis olet masentunut, ahdistunut, vailla tosi toivoa, niin mitä voit tehdä? Etsi Jehova Jumalaa. Hanki tietoa hänestä niiltä, jotka palvelevat häntä. Nöyrry rukoilemaan häntä Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän palkitsee sinut ohjaamalla sinut tosi elämän toivoon Kristuksen Valtakunnan hallinnon alaisuudessa, kun ”maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. – Jes. 11:9.
[Alaviitteet]