Valtakunta – onko se todellinen sinulle?
”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” – Joh. 18:36.
1. a) Miten valtakunta ja hallitus yhdistetään Jesajan 9:5, 6:ssa? b) Missä aikaisemmin viitattiin valtakuntaan ja hallitukseen kuvaannollisesti?
YLI 2 600 vuotta sitten Jesaja sanoi profeetallisesti hallituksesta ja valtakunnasta:
”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus [hallitus, ”Amerikkalainen käännös”, ”Kuningas Jaakon käännös”; engl.], ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus [hallitus, Ak, KJ] on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” (Jes. 9:5, 6)
Satoja vuosia aikaisemmin taivaallinen Isämme puhui kuvaannollisesti tämän saman valtakunnan ja hallituksen toimintaan ryhtymisestä. ’Hänen vaimonsa siemenen’ johtamana sen oli määrä antaa kuolinisku Valtakunnan hallituksen pääviholliselle. – 1. Moos. 3:15.
2. Miten Aabraham osoitti uskonsa Valtakunnan hallitusta koskevaan lupaukseen?
2 Taivaan ja maan Luoja ei antanut tämän alkuperäisen lupauksen raueta tyhjiin. Vuosia myöhemmin Jehova sanoi ystävälleen Aabrahamille:
”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1. Moos. 12:3)
’Kaikkien maan sukukuntien’ siunaaminen voisi olla mahdollista vain tuon ensimmäisen lupauksen täyttymyksen välityksellä, ja sen Aabraham ymmärsi. Niinpä kristitty Apostoli Paavali sanoo: ”Uskon vaikutuksesta hän [Aabraham] eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa ja asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat hänen ohellaan sen saman lupauksen perillisiä. Sillä hän odotti kaupunkia [valtakuntaa], jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala.” (Hepr. 11:9, 10) Aabraham oli niin keskittynyt Valtakunnan hallitusta koskevaan toivoonsa, että hän toimi kuin vierasmaalainen ja kuin muukalainen, vaikka hän asuikin Luvatussa maassa.
3. Mitä kysymyksiä voisimme tehdä itsellemme uskostamme Valtakunnan hallitukseen?
3 Miten me henkilökohtaisesti suhtaudumme tähän maailmaan? Näemmekö me itsemme ’vieraina’ ja ’muukalaisina’, vaikka me saatammekin asua syntymämaassamme oman rotumme parissa? Pitävätkö toiset yhdyskunnassamme olevat meitä erilaisina? Näkevätkö he meidän erottuvan muista? Elleivät näe, niin kuinka luja on uskomme Valtakunnan hallitukseen? Suhtaudummeko me vain yhdyskuntaamme? Vai olemmeko Jumalan ystäviä, niin kuin Aabraham oli? – Jaak. 2:23.
4. Keillä on mahdollisuus hyötyä taivaallisen hallituksen ”siemenen” tunnustamisesta, ja mitä heidän täytyy tehdä saadakseen hyötyä?
4 Jehova piti tämän toivon elävänä Aabrahamissa muistuttamalla häntä paljon myöhemmin:
”Minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” (1. Moos. 22:17, 18)
Todellisuudessa saman 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä mainitun ”siemenen” välityksellä eivät vain jotkin vaan kaikki kansakunnat maan päällä tulevat siunatuiksi. Ja sama koskee jokaista noissa kansoilla olevaa yksilöä rodusta tai varallisuudesta riippumatta sillä edellytyksellä, että henkilö tunnustaa ”siemenen” tärkeyden. Tosiaankaan ’ei kukaan häneen uskova tuhoudu, vaan hänellä on ikuinen elämä’. Monilla on siis tilaisuus olla tuon hallituksen alamaisia, jos he uskovat. – Joh. 3:16; Apt. 10:34, 35.
5. Mitä Kristuksen, luvatun ”Siemenen” ja Kuninkaan, välityksellä toteutetaan?
5 Mistä tiedämme, että Jeesus Kristus oli tosiaan Aabrahamin pääasiallinen ”siemen”? Paavali sanoo yllättävän suoraan: ”Lupauksethan puhuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Ei sanota: ’Ja siemenille’, niin kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” (Gal. 3:16) Sitten efesolaiskristityille kirjoittaessaan apostoli viittaa Jehovan tapaan käsitellä asioita, jotka koskevat Jeesuksen opetuslasten yhdistämistä Kristuksen, luvatun ”Siemenen” ja Kuninkaan, alaisuudessa ja muun ihmiskunnan saattamista maan päällä sopusointuun Jumalan kanssa Hänen Poikansa välityksellä. Paavali kirjoitti:
”Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.” – Ef. 1:8–10.
VALTAKUNNAN HALLITUKSESTA TULEE KIISTAA AIHEUTTAVA KYSYMYS
6. Miksi Jeesus oli tietoinen tulevasta osastaan Valtakunnan hallituksessa?
6 Ennen maan päällä olemistaan ”Kristus” oli toiminut Sanana (eli Logoksena), taivaallisen Isämme puhemiehenä. (Joh. 1:1) Siten Jeesus oli tietoinen 1. Mooseksen kirjan 3:15:een ja Jesajan 9:5, 6:een muistiin merkityistä profetioista. Hän tunsi Aabrahamille esitetyt sanat. (1. Moos. 12:3; 22:17, 18) Lisäksi hän oli tietoinen siitä, että hänen olisi määrä täyttää luvattua siementä ja Valtakunnan hallitusta koskevat suurenmoiset lupaukset.
7. Miten Jeesus kiinnitti huomion kuninkaan osaansa?
7 Maan päällä ollessaan ja varsinkin kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksensa aikana Jeesus kiinnitti huomion tähän kuninkaan osaan. Hän sanoi esimerkiksi, että ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne” ja ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle”. Monien käyttämiensä kuvausten ja vertausten avulla Jeesus kiinnitti huomion valtakuntaan. – Matt. 13:1–52; Mark. 1:14, 15; Luuk. 17:21.
8. Mitä ihmetekoja Jeesus teki?
8 Kuninkaaksi määrättynä Jeesus teki myös monia ihmetekoja. Pyhän hengen voiman avulla hän käveli veden päällä. Hän antoi näön sokeille ja kuulon kuuroille. Jeesus paransi sairaita ja rampoja ja palautti kuolleita eloon. Jos sellaista miestä haastateltaisiin televisiossa nykyään, niin kuvittelehan vain kysymysten tulvaa! ’Oletko sinä se mies, joka käveli veden päällä? Kuinka annoit näön sokeille, kuulon kuuroille ja elämän kuolleille – kuinka se on mahdollista?’ Mitä Jeesus Kristus teki, kun Pontius Pilatus ”haastatteli” häntä?
9. Mikä otettiin huomattavalla tavalla esille, kun Jeesus oli Pilatuksen edessä?
9 Jeesus teki huomattavalla tavalla Valtakunnasta keskustelua herättävän kysymyksen. Pilatus seurasi Kristuksen esimerkkiä ja korosti Valtakunnan hallitusta koskevaa teemaa. Pilatuksella ei tietysti ollut valinnan varaakaan, koska Jeesus käsitteli taitavasti asioita noina maallisen elämänsä viimeisinä tunteina. Etsikäämme Raamatustamme Johanneksen evankeliumin 18. luvun 33. jae.
10. Mikä oli ensimmäinen Pilatuksen Jeesukselle esittämä kysymys, ja miksi se oli niin sopiva?
10 Ensimmäisessä Jeesukselle esittämässään kysymyksessä Pilatus sanoi: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Teema oli siis jo roomalaisen maaherran mielessä. Juuri sitä teemaa piti käsitellä sinä päivänä, sillä kun Pilatus oli kysynyt juutalaisilta, minkä syytöksen he olivat esittäneet Jeesusta vastaan, he olivat sanoneet: ”Tämän miehen olemme todenneet villitsevän kansaamme ja kieltävän maksamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.” Sopivasti Pilatus silloin kysyi Jeesukselta: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” – Luuk. 23:1–3.
11. a) Mitä Jeesus olisi voinut tehdä vastatessaan edelleen Pilatuksen kysymykseen? b) Mikä on aina ollut tärkein kysymys Jumalan kansan suhteen?
11 Jos olisit ollut Jeesuksen asemassa ja sinulle olisi tehty sama kysymys, niin kuinka olisit vastannut? Olisitko kertonut kaiken tekemäsi tai tekemättä jättämisesi yrittääksesi keventää tuomiotasi ja siten mahdollisesti välttääksesi kuolemantuomion? Se olisi ollut normaali menettely useimmille, mutta ei Jeesukselle. Hän olisi voinut johdattaa Pilatuksen pois Valtakunta-teemasta. Mutta Valtakunnan hallitus oli todellisuudessa keskeinen kysymys. Kautta vuosikymmenten Valtakunta on aina ollut kiistaa aiheuttava kysymys, ja niin se on Jumalan nykyisenkin kansan keskuudessa. Samoin se oli natsi-Saksassa, fasistisessa Italiassa, Amerikassa, Australiassa, Kanadassa ja muissa osissa maapalloa toisen maailmansodan aikana. Kysymys on ollut siitä, kumpi hallitusvalta on tärkeimmällä sijalla ihmisen elämässä, ihmisen vai Jumalan hallitus? Sama kiistaa herättävä kysymys on esiintynyt viime aikoina Malawissa, Kiinassa, Neuvostoliitossa ynnä muissa maissa. Olennaisin kiistaa herättävä kysymys ei koske verensiirtoa tai jostain muusta kieltäytymistä, vaan lopulta aina sitä, mikä hallitus on viime kädessä tärkeimmällä sijalla ihmisen elämässä.
12. Miten Jeesus edelleen kiinnitti huomion Valtakuntaan, ja minkä kysymyksen tämä sai nyt Pilatuksen esittämään?
12 Jeesus ei vastannut Pilatuksen kysymykseen suoraan, vaan sanoi:
”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.”
Huomaa, että Jeesus mainitsi lyhyessä vastauksessaan Valtakunnan kolme kertaa. Tämä palautti Pilatuksen ja kaikki kuuntelijat takaisin Valtakunnan hallitusta koskevaan teemaan, koska Pilatus sanoi sitten: ”Oletko sinä sitten kuningas?” (Joh. 18:36, 37) Näytelmän lavastus oli selvästi nähtävissä, eikä keneltäkään voinut jäädä huomaamatta, mikä oli syynä Kristuksen syytteeseen asettamiseen. Pane merkille tapahtumajärjestys. Jeesus vastasi ja sanoi:
”Sinä itse sanot sen, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minun ääntäni.” – Joh. 18:37.
13. Miten Valtakuntaa koskeva kiistakysymys edelleen korostui, kun Herodes tapasi Jeesuksen?
13 Tässä vaiheessa Pilatus sanoi uskonnollisille johtajille ja juutalaiselle väkijoukolle: ”En löydä mitään rikosta tästä miehestä.” Mutta väkijoukko oli peräänantamaton ja sanoi Pilatukselle, kuinka Valtakuntaa koskeva Jeesuksen opetus oli levinnyt kautta Juudean Galileasta alkaen. Herodes Antipas oli siihen aikaan neljännesruhtinaana Galileassa ja tavoitteli juutalaisten kuninkuutta. Mikä olisi voinut olla Pilatukselle sopivampaa kuin että Jeesus olisi joutunut Herodeksen eteen, koska Herodes oli siihen aikaan Jerusalemissa? Niin hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, joka kuulusteli Jeesusta pitkään siinä toivossa, että tämä olisi suorittanut jonkin tunnusmerkin. Mutta Jeesus, Jehovan voideltu Kuningas, ei halunnut halventaa kuninkuuttaan tyydyttääkseen Herodeksen uteliaisuuden. Hän pysyi vaiti. Pettyneenä kuninkaaksi havitteleva Herodes teki pilaa Jeesuksen kuninkuudesta, antoi sotilaittensa pukea Jeesuksen kuninkaalliseen vaatteeseen ja lähetti hänet takaisin Pilatuksen luo. – Luuk. 23:4–11.
14. Mikä kuninkuuden suhteen oli lopputulos Herodekselle ja Jeesukselle?
14 Vaikka Pilatus ja Herodes tulivat ystäviksi sinä päivänä, siitä ei ollut Herodekselle mitään hyötyä. Voisimme ohimennen mainita, miten vastakkainen lopputulos oli Herodekselle ja Jeesukselle. Historia kertoo, että joitakin vuosia myöhemmin kunnianhimoisen Herodeksen aviorikoksen tehnyt vaimo Herodias yllytti hänet lähtemään Roomaan ja pyytämään kuninkuutta keisari Caligulalta. Mutta se suututti keisarin, joka karkotti Herodeksen Galliaan. Herodes menetti sekä asemansa että varallisuutensa. Jeesus puolestaan oli kieltäytynyt tulemasta maalliseksi kuninkaaksi. Hän oli luopunut kaikesta, mitä hän olisi voinut saada haltuunsa täällä maan päällä. (Matt. 8:20; Joh. 6:15) Hän nöyrrytti itsensä ja alistui täysin Jehovan tahtoon. Hän iloitsi hänen tahtonsa tekemisestä, ja hän asetti taivaallisen valtakunnan tavoitteekseen. ”Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä”, hän kesti kaiken häväistyksen ja kidutuksen, mitä hänen vihollisensa voivat aiheuttaa hänelle, koska hän tiesi, että nuhteettomuuden säilyttäminen kuolemaan asti tekisi hänet päteväksi saamaan edessään olevan loistavan kuninkuuden. – Hepr. 12:2; Matt. 25:31.
15. Miten kuninkuutta koskeva kysymys oli esillä keskustelussa, kun Jeesus oli Pilatuksen edessä?
15 Jälleen Jeesus seisoi Pilatuksen edessä. Ja jälleen Valtakuntaa koskeva kysymys tuli esille, kun Pilatus kysyi juutalaiselta väkijoukolta: ”Haluatteko . . . minun vapauttavan teille juutalaisten kuninkaan?” Mutta asia ei jäänyt sikseen. Roomalaiset sotilaat tarttuivat kuninkuutta ja hallitusta koskevaa kiistakysymystä käsittelevään teemaan. Piloillaan he tekivät kruunun orjantappuroista ja panivat sen Jeesuksen päähän sekä ottivat purppuranpunaisen päällysvaipan ja laittoivat sen hänen ylleen. He läimäyttelivät häntä kasvoihin ja nimittivät häntä juutalaisten kuninkaaksi. (Joh. 18:39–19:3) Mikään ei viittaa siihen, että Jeesus olisi yrittänyt poistaa orjantappurakruunua. Se jäi hänen päähänsä ja oli omiaan pitämään esillä kiistakysymystä. Kukaan ei jäänyt siitä epätietoiseksi. Kun Pilatus ehdotti juutalaisille, että he ottaisivat Jeesuksen ja naulitsisivat hänet itse paaluun, he hyvin ovelasti mutta väärin esittivät, että kiistakysymys oli Rooman hallitusvallan loukkaamista sanoen: ”Jos päästät tämän vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.” – Joh. 19:12.
16. Miten Jeesuksen kuulustelussa läsnä olevat todistivat siinä kysymyksessä, jonka vuoksi Kristus aiottiin surmata?
16 Tuntui siltä että Pilatus palveli Jumalan tarkoitusta tuona päivänä, niin kuin Persian Kyyros oli palvellut menneisyydessä. (Vrt. Jes. 45:1–7.) Seuraavaksi Pilatus alkoi saattaa asioita huippuunsa sanomalla: ”Katso! Teidän kuninkaanne!” Silloin juutalaiset vaativat Jeesuksen paaluun panemista, minkä johdosta Pilatus kysyi: ”Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?” Mitä he vastasivat? ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Joh. 19:14, 15) Itse asiassa nämä ihmiset itse todistivat siinä kiistakysymyksessä, jonka takia Kristus aiottiin surmata, eikä Jeesuksen tarvinnut sanoa sanaakaan. Heidän oma suunsa toi asian erittäin hyvin esille.
17. Miten Pilatuksen lopullinen menettely Jeesuksen suhteen toi selvästi esille Valtakunnan hallitusta koskevan kysymyksen?
17 Valtakunnan hallitusta koskevan kysymyksen painokkuus tuli lopulta voimakkaasti esille, kun Pilatus asetti Jeesuksen kidutuspaaluun hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi kirjoitetun tekstin. Kaikki sinä päivänä läsnä olleet voivat lukea sen eivätkä he jääneet epätietoisiksi sen suhteen, miksi paaluunnaulitseminen tapahtui. Kirjoituksessa sanottiin: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Kun juutalaiset ylipapit näkivät sen, he närkästyivät ja sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’, vaan että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Mutta Pilatus vastasi: ”Minkä olen kirjoittanut, sen olen kirjoittanut.” – Joh. 19:19–22.
18. a) Mihin meidän pitäisi keskittää elämämme nykyään? b) Mitä kysymyksiä meidän tulisi tehdä itsellemme?
18 Tuon koettelevan päivän dramaattisten tapahtumien pitäisi osoittaa selvästi kaikille kristityille, mihin heidän tulisi keskittää elämänsä nykyään. Jokaisen Jehovan antautuneen palvelijan pitäisi tutkia sitä, kuinka todellinen tuo Valtakunta on hänelle. Näemmekö me itsemme tuon hallituksen tulevina alamaisina? Millaisia ponnisteluja me teemme Valtakunnan hallitusvallan kannattajina? Kuinka innokkaasti toimimme tuon hallituksen tukemiseksi? Seuraavasta kirjoituksesta havaitsemme hyvän syyn syvään kiinnostukseen Valtakuntaa koskevaan kysymykseen. Ja tulemme huomaamaan, että meidän tarvitsee tajuta, kuinka kiireellistä on ilmaista sellaista kiinnostusta. ’Herra olkoon osoittamamme hengen kanssa’ kannattaessamme Valtakuntaa! – 2. Tim. 4:22.
[Kuva s. 20]
Valtakunta oli todellinen Jeesukselle