22. luku

Älä ikävöi sitä mikä on jäänyt taakse!

 1. a) Mitkä siunaukset odottavat Jumalan uskollisia palvelijoita lähitulevaisuudessa? b) Mitä jotkut ovat silti tehneet?

RAAMATUN ennustusten täyttyminen osoittaa vääjäämättä, että me olemme nyt aivan Jumalan loistoisan uuden asiainjärjestelmän kynnyksellä. Tämä paha maailma pyyhkäistään pian pois ja sen myötä kaikki sydänsurut, pettymykset ja murheet, jotka se on aiheuttanut. Maa muutetaan paratiisiksi, jossa tosi Jumalan palvojat saavat nauttia täydellisestä ihmiselämästä ikuisesti. Jehova sanoi näitä asioita koskevien lupaustensa luotettavuudesta apostoli Johannekselle seuraavasti: ”Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” (Ilmestys 21:1–5) Niin oudolta kuin se saattaa tuntuakin jotkut ihmiset, jotka tietävät nämä totuudet, kääntyvät kuitenkin takaisin sen maailman elämäntapaan, jonka Jumala on sanonut aikovansa tuhota. Se on todella surullista! Miksi he sitten tekevät niin?

 2. a) Mitä ihmisen pitäisi tehdä sen jälkeen, kun hän on alun perin oppinut totuuden, jottei hän päätyisi sellaiseen menettelyyn? b) Ellei hän tee näin, niin mikä saattaa hallita hänen ajatuksiaan ja millaisin seurauksin?

² Kun he alun perin kuulivat hyvän uutisen Jumalan valtakunnasta ja siitä, mitä se tulee tekemään, he ottivat sen iloiten vastaan. On kuitenkin myös tärkeää edistyä kohti kristillistä kypsyyttä, pyrkiä ymmärtämään Jumalan sanaa syvällisemmin ja yrittää soveltaa sitä täysin omaan elämäänsä. (Heprealaisille 6:1, 11, 12) Jos arvostuksen puute saa jonkun laiminlyömään tämän, niin hän ei pidä pitkään Jumalan palvelemista kallisarvoisena etuna. Sellainen henkilö saattaa tulla kärsimättömäksi Jumalan lupaamien aineellisten siunausten suhteen, eikä hän kenties tajua hengellisen kasvamisensa tarvetta eikä sitä kuinka tärkeää hänen olisi osallistua mahdollisimman suuressa määrin saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen, työhön jonka Jumala on antanut tehtäväksemme nyt. Aineellisen omaisuuden hankkiminen ja sellaisen tavoitteleminen, mikä näyttää olevan hauskaa, saattaa alkaa vaatia yhä enemmän ihmisen aikaa. Hän panee hengelliset edut toiselle sijalle. Ei oikopäätä mutta vähän kerrassaan hän siirtyy takaisin maailmaan. – 1. Timoteukselle 6:9, 10.

 3. a) Miksi on vaarallista valita ystävikseen ihmisiä, jotka eivät palvo Jehovaa? b) Milloin joku saattaisi helposti joutua olemaan leppoisassa kanssakäymisessä sellaisten ihmisten kanssa?

³ Joku saattaa sanoa, että hän haluaa säilyä elossa ”uuteen maahan” ja elää maailmassa, jossa vallitsee vanhurskaus. Mutta antaako hänen seuranvalintansa pontta hänen sanoilleen? Luonnollisesti joudumme päivittäin pakostakin tekemisiin ihmisten kanssa, jotka eivät palvele Jehovaa: työpaikalla, koulussa, ostoksilla ja jopa kotona. Mutta keitä ihminen valitsee seurakseen työpaikalla pidettävien taukojen aikana, ennen kouluajan alkamista ja sen jälkeen, soittaessaan ystävilleen tai käydessään heidän luonaan ja käyttäessään aikaa virkistäytymiseen? Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä? Raamattu varoittaa: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttolaisille 15:33) Mitä ”huono seura” sitten on? Onko sillä mitään merkitystä, että jotkut ihmiset eivät palvo Jehovaa ja että he vain tekevät sitä, mikä heidän omasta mielestään näyttää olevan oikein? Sen perusteella, mitä olemme jo oppineet, tiedämme etteivät sellaiset ihmiset säily elossa ”uuteen maahan”. Kaikki jotka vähättelevät Jehovan mittapuita valitessaan ystäviään, havaitsevat ennen pitkää olevansa jälleen maailmassa, jonka he jo kerran luulivat jättäneensä taakseen. Raamattuun kirjoitetut varoittavat esimerkit voivat kuitenkin suojella meitä sellaista menettelyä vastaan, jos suhtaudumme niihin vakavasti. – 1. Korinttolaisille 10:11.

”KIRJOITETTIIN VAROITUKSEKSI MEILLE”

 4. a) Millaista israelilaisten elämä oli Egyptissä Joosefin kuoleman jälkeen? b) Miksi ”paljo sekakansa” lähti israelilaisten mukana, kun nämä vapautettiin Egyptistä? c) Miten tuo profeetallinen näytelmä on täyttynyt meidän päivinämme?

⁴ Sen että Jehova vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, on täytynyt olla heille todellinen helpotus. Se julma sorto, jonka kohteeksi he olivat Joosefin kuoleman jälkeen joutuneet, sai Egyptin tuntumaan tuliselta pätsiltä, johon heidät oli heitetty. (2. Mooseksen kirja 1:13, 14; 5. Mooseksen kirja 4:20) Mutta sitten Jehova aiheutti Egyptille kymmenen onnettomuutta eli vitsausta. Tosi Jumalan ja Egyptin jumalien välinen vastakohtaisuus tuli ilmiselväksi. Kun israelilaiset siis lähtivät tuosta maasta, ei-israelilaisista koostunut ”paljo sekakansa” lähti heidän mukaansa, aivan kuten ”suuri joukkokin” erottautuu nykyään maailmasta ja on hengellisen Israelin jäännöksen yhteydessä. (2. Mooseksen kirja 12:38) Mitä leirissä kuitenkin tapahtui pian Egyptistä lähdön jälkeen?

 5. a) Miten israelilaiset pian vapautuksensa jälkeen ’kääntyivät takaisin Egyptiin’? b) Miksi se tapahtui?

⁵ Kristitty opetuslapsi Stefanus kertoi: ”He – – kääntyivät sydämessään takaisin Egyptiin.” Tämä tapahtui vain muutama kuukausi heidän vapautuksensa jälkeen. (Apostolien teot 7:39, 40) Miten se ilmeni? He tekivät kultaisen vasikan, jollaisiin he olivat tottuneet Egyptissä, ja julistivat viettävänsä ”Herran [Jehovan, UM] juhlaa”. Todellisuudessa he kuitenkin jäljittelivät egyptiläisiä. (2. Mooseksen kirja 32:1–6) Jehova oli tyrmistynyt heidän käytöksestään, joka oli suoranaisessa ristiriidassa Siinainvuorella annetun Lain kanssa. Tuhannet menettivät henkensä. Miksi tämä tapahtui? Vaikka he tunsivatkin Jehovan käskyt, he eivät ilmeisesti olleet rakentaneet sydämessään arvostusta niitä kohtaan eivätkä sitä kohtaan, että tosi Jumala johti heitä.

 6. a) Miten Jehova huolehti heistä erämaassa? (1. Korinttolaisille 10:3, 4) b) Miksi jotkut alkoivat kaivata sitä, mitä heillä oli ollut Egyptissä?

⁶ Lähtiessään Egyptistä sekä israelilaiset että heidän kanssaan lähtenyt ”sekakansa” tiesivät tekevänsä oikein. Mutta vuoden kuluttua he eivät vieläkään olleet Luvatussa maassa, eikä heillä vieläkään ollut koteja ”maassa, joka vuotaa maitoa ja mettä”. Heillä kaikilla oli kyllä riittävästi aineellista ravintoa, ja he elivät varsinkin hengellisessä yltäkylläisyydessä. Pilvenpatsas ja tulenpatsas osoittivat jatkuvasti, että Jehova johti heitä. He olivat Punaisellamerellä ja Siinainvuorella nähneet kunnioitusta herättäviä osoituksia Jehovan voimasta. Lakiliitto soi heille hengellistä ravintoa ja virvoitusta. Se antoi myös heille itse kullekin paljon tekemistä osoittaen, missä kohdin heidän täytyi muuttaa käytöstään, ajatteluaan ja vaikuttimiaan, jotta ne miellyttäisivät Jehovaa. He eivät kuitenkaan arvostaneet sitä kaikkea, mitä Jehova teki heidän hyväkseen, vaan alkoivat kaivata sitä aineellista, mitä heillä oli ollut Egyptissä. Tuo itsekäs ikävöinti johti monet tuhoon. – 4. Mooseksen kirja 11:4–6, 31–34.

 7. a) Miksi kansa puhui paluusta Egyptiin sen jälkeen kun vakoojat olivat palanneet havaintoineen? b) Mitä siitä seurasi? (Heprealaisille 3:17, 19)

⁷ Pian sen jälkeen Mooses lähetti miehiä vakoilemaan Luvattua maata. Palattuaan he olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että se oli todellakin maa, joka ”vuotaa maitoa ja mettä”. Kymmenen vakoojista kuitenkin pelkäsi maan kansaa, ja sen linnoitetut kaupungit olivat säikähdyttäneet heidät. He eivät luottaneet Jehovaan kaikesta sydämestään, ja he saivat toistenkin sydämen vapisemaan pelosta. Jälleen kerran he muistivat Egyptin, ja he puhuivat suunnitelmistaan palata sinne. Heidän uskonpuutteensa vuoksi koko tuo sukupolvi 20-vuotiaista alkaen kuoli lopulta erämaahan pääsemättä koskaan Luvattuun maahan. – 4. Mooseksen kirja 13:28–34; 14:1–4, 29.

 8. a) Mitä Lootin ja hänen perheensä täytyi tehdä säästyäkseen Sodoman tuholta? b) Miksi Lootin vaimo muuttui suolapatsaaksi? c) Minkä varoittavan sanoman se sisältää meille?

⁸ Yli 400 vuotta aiemmin tuota samaa opetusta tähdennettiin eräässä toisenlaisessa tilanteessa. Aabrahamin veljenpoika Loot oli asettunut asumaan Sodomaan, joka oli moraalisesti turmeltunut mutta aineellisesti vauras kaupunki. Sodoman ja sitä ympäröivän lakeuden moraalittomuus oli niin törkeää, että Jehova päätti tuhota sen, niin ettei sitä rakennettaisi enää koskaan uudelleen. Enkelit lähetettiin pelastamaan Loot ja hänen huonekuntansa. Kun Loot varoitti vävyehdokkaitaan, he ”luulivat hänen laskevan leikkiä”. Se ei kuitenkaan ollut leikkiä. Aamun sarastaessa enkelit kehottivat Lootia ja hänen perhettään lähtemään kiireesti kaupungin ulkopuolelle, ja he käskivät heidän paeta taakseen katsomatta. Heidän elämänsä riippui tottelevaisuudesta. Loot ja hänen kaksi tytärtään tekivät niin kuin heitä oli käsketty, ja he säilyivät hengissä. Mutta Lootin vaimo ei ilmeisesti riuhtaissut itseään kovin mielellään irti kaikesta siitä aineellisesta, mikä jäi taakse. Hän kääntyi katsomaan taakseen, menetti elämänsä ja muuttui suolapatsaaksi. Suhtaudummeko me itse kukin vakavasti siihen, mitä tämä merkitsee? Jotta varmasti tajuaisimme, mistä on kysymys, Jeesus sisällytti tuon tapahtuman varoitukseensa, joka koski sitä, miten kiireellisen tärkeää meidän päivinämme on paeta tästä vanhasta järjestelmästä. Varoittaessaan huolehtimasta liiaksi aineellisesta omaisuudesta hän sanoi ytimekkäästi: ”Muistakaa Lootin vaimoa.” (1. Mooseksen kirja 19:12–26; Luukas 17:31, 32) Mikä voi suojella meitä niiltä ansoilta, joihin israelilaiset ja Lootin vaimo lankesivat?

”HE TAVOITTELEVAT PAREMPAA PAIKKAA”

 9. Mitä usko on, ja miten voimme kehittää sitä?

⁹ Jottei meitä saataisi katsomaan taaksemme, meidän täytyy kehittää kasvavassa määrin uskoa siihen, mitä on edessä. Heprealaiskirjeen 11:1:ssä sanotaan uskon olevan ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. Se on saantokirjan kaltainen vakuus eli tae siitä, että me saamme haltuumme sen, minkä Jumala on luvannut. Usko perustuu voimakkaisiin todisteisiin, ja sen vuoksi meillä on vankat perusteet uskoa siihen, mitä kirjaimellisin silmin ei voi nähdä. Se ei ole herkkäuskoisuutta eikä halukkuutta uskoa jotakin vain siksi, että se kuulostaa hyvältä. Jotta saisimme todellisen uskon, meidän täytyy vaivautua tutustumaan itse niihin todisteisiin, joihin se perustuu. Meidän täytyy myös huolellisesti tarkastella, miten se mitä opimme liittyy omaan elämäämme, ja kehittää aitoa, sydämestä lähtevää arvostusta sitä kohtaan.

10. a) Miten Aabraham todisti uskonsa, ja kuinka pitkän aikaa? b) Mistä tiedämme, että hän teki oikein?

¹⁰ Aabrahamilla oli tuollainen usko. Sen vuoksi Aabraham jätti Jehovan käskystä taakseen Kaldeassa sijainneen vauraan Uurin kaupungin ja muutti kaukaiseen Kanaanin maahan, jota hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Hän asui siellä muukalaisena eikä liittynyt mihinkään sen kaupunkivaltioon taatakseen turvallisuutensa. ”Hän odotti kaupunkia [Jehovan messiaanista valtakuntaa], jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala.” Jos hän olisi jatkuvasti ikävöinyt elämää Kaldeassa, hän olisi epäilemättä palannut sinne. Sen sijaan hän ’tavoitteli parempaa paikkaa, se on taivaalle kuuluvaa’. (Heprealaisille 11:8–16) Aabraham ei tavoitellut tuota ”parempaa paikkaa” ainoastaan muutamia vuosia eikä edes kymmentä tai kahtakymmentä vuotta, vaan hän tavoitteli sitä aina kuolemaansa saakka, toisin sanoen vähintään 100 vuotta Uurista lähtönsä jälkeen. Hän ei ainoastaan sanonut, että hänellä oli usko, vaan hän näytti sen teoillaan. Hänen palkkansa on sen vuoksi taattu. Hänen ylösnousemustoivonsa on niin varma, että Jeesuksen sanojen mukaan ’Jumalalle Aabraham on elävä’. – Luukas 20:37, 38; Jaakob 2:18.

11. Miten Iisak ja Jaakob osoittivat, että heilläkin oli uskoa?

¹¹ Entä sitten Aabrahamin poika Iisak ja Iisakin poika Jaakob? He eivät olleet koskaan saaneet maistaa kaldealaista elämäntapaa, mutta se ei ollut heidän mielestään mikään syy ottaa selville, millaista tuo elämä oli. Kun he saivat vanhemmiltaan tietää Jehovan lupauksista, he suhtautuivat niihin vakavasti. He kehittivät samanlaista uskoa kuin Aabrahamilla oli. Hekin ’tavoittelivat parempaa paikkaa’. Jumala ei hävennyt heitä. – Heprealaisille 11:9, 16, 20, 21; 1. Mooseksen kirja 26:24, 25; 28:20–22.

12. Mikä johti Eesaun ja Diinan vakaviin vaikeuksiin?

¹² Jaakobin veli Eesau puolestaan ei arvostanut hengellisiä asioita. Hän meni naimisiin naisten kanssa, jotka eivät olleet Jehovan palvojia. Hän ei vaalinut pyhiä asioita, vaan myi sen sijaan esikoisoikeutensa yhdestä ateriasta. (1. Mooseksen kirja 25:29–34; 26:34, 35; Heprealaisille 12:14–17) Hän oli sellainen ihminen, joka halusi aineellisen tyydytyksen heti paikalla. Myös Jaakobin tytär Diina joutui vakaviin vaikeuksiin. Minkä vuoksi? Koska hän halusi olla ”sen maan [pakanallisten] tyttärien” seurassa. – 1. Mooseksen kirja 34:1, 2.

13. a) Millaista niiden ihmisten elämä todellisuudessa on, jotka ovat osa nykymaailmasta? b) Mikä suojelee meitä joutumasta uudelleen sen pauloihin?

¹³ Jos Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin tavoin todella ’tavoittelet parempaa paikkaa’, toisin sanoen elämää Jehovan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa, niin älä anna houkutella itseäsi takaisin maailmaan. Muista, ettei maailma tarjoa pysyvää tulevaisuutta, ”mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. Se vasta tuleekin olemaan syvästi tyydyttävää elämää! – 1. Johannes 2:17.

[Kuva s. 172]

Muista Lootin vaimoa!