Toivon voima

”Me olemme pelastetut tässä toivossa; mutta toivo, mikä nähdään, ei ole toivo, sillä kun ihminen näkee jonkin, niin toivooko hän sitä?” – Room. 8:24, Um.

 1. Kenelle kuuluu kunnia toivosta, ja miten tämä toivo on voima?

TOIVOA ei voisi koskaan olla olemassa maailmankaikkeudessa ilman Jehovaa, iankaikkisen elämän suurta Lähdettä, ”Jumalaa, joka antaa toivon”. (Room. 15:13, Um) Jehova näki toivon tarpeen ihmiskunnan historian synkimpänä hetkenä, jolloin Aadam ja Eeva kapinoivat Luojaansa vastaan, mikä toi synnin ja kuoleman heidän jälkeläisilleen, ja hän varasi toivon laupeudessaan. Tämä ylevä toivo, mikä paljastettiin ensiksi lähes 6 000 vuotta sitten, täyttää nyt toimintatarmoisella ja suojelevalla voimalla ne, jotka rakastavat ja etsivät vanhurskautta. Se voima, minkä Jumalan kirjoitetun Sanan ymmärtäminen panee vaikuttamaan, pakoittaa kristityn jumaliseen toimintaan, ylläpitää häntä koetuksessa ja ohjaa häntä turvaisesti sillä kaidalla tiellä, mikä johtaa loppumattomaan elämään Jehovan uudessa maailmassa.

 2. Miksi maailman tulevaisuudenodote näyttää niin toivottomalta?

² Mutta miksi maailman tulevaisuudentoive näyttää niin auttamattoman toivottomalta nykyään, jos Jehova on antanut ihmiskunnalle pätevän toivon? Koska eräs jumalaton, Saatana Perkele, on sokaissut ihmiskunnan suuret joukot tosi toivoon nähden. Tuo ovela luomus on keksinyt korviketoiveita ja on tuonut niitä salaa koko maailman kansoille. Perkele on viekkaasti pettänyt kansat tekeytymällä ”valon enkeliksi”, niin että nyt ”koko maailma on tuon jumalattoman vallassa”. (2. Kor. 11:14; 1. Joh. 5:19, Um; 2. Kor. 4:4) Mikä on ollut seurauksena? Maailma, joka on täynnä hedelmättömiä, kuihtuvia ja epämääräisiä toiveita mielessään elättäviä ihmisiä. Kysy tavalliselta ihmiseltä, mikä hänen toivonsa on. Vastaus ilmaisee melkein säännöllisesti epävarmuutta tai toivon, mikä on turha. On ihmisiä, jotka myöntävät, että heidän toivonsa on rahan hankkiminen, mutta heillä ei ole Jehovan antamaa toivoa, koska tuollaiset ihmiset ovat rikollisia ylimmän Tuomarin silmissä: ”Jos olen tehnyt kullan turvakseni tai sanonut hienoa kultaa luottamukseni kohteeksi; jos olen riemuinnut siksi, että rikkauteni oli suuri tai että käteni oli hankkinut paljon, . . . niin tämäkin olisi tuomarien rangaistava vääryys, sillä minä olisin ollut petollinen ylhäällä olevalle Jumalalle.” – Job 31:24, 25, 28, Ts.

 3. Selitä, miksi ei ole turvallista panna toivoamme ihmisten järjestöihin ja miksi kansoilta puuttuu ”ilo ja rauha”?

³ Ne, jotka kiinnittävät toivonsa ihmisten lupauksiin tai johonkin kansojen järjestöön, eivät voi sanoa varmasti: ”Me pelastuimme tässä toivossa.” Miten heillä voisikaan olla pelastava toivo? Ovathan ihmisten ylevät toiveet huomispäivän turvallisesta maailmasta pettäneet surkeasti. Ja kun ihmiset ovat hylänneet Jehovan antaman toivon, niin he ovat tehneet hämähäkinverkon luottamuksensa kohteeksi: jos he nojautuvat siihen, niin se ei kestä. Miten voisi järkevimpienkään miesten muodostama järjestö olla pelastavan toivon tae, kun ”jokainen ihminen on varmasti parhaimmillaankin kauttaaltaan turhanpäiväinen”? (Ps. 39:5, As; Job 8:14, 15) Näin ollen olisi parhainkin talo tai järjestö, minkä ihminen voisi rakentaa, vain hämähäkinseitti pelastavan toivon perustuksena. ”Ja sinä pyyhkäiset pois hänen halunsa kuin hämähäkinverkon. Totisesti, kaikki ihmiset ovat vain henkäys.” (Ps. 39:11, Ak) Vaikka papit ovat ylistäneet presidentti Eisenhoweria ”uuden toivon arkkitehtinä”, miksi häntä sanottiin hänen virkaanasettajaisissaan, ja vaikka papit ovat yhdessä poliitikkojen kanssa ylistäneet Yhdistyneitä Kansakuntia ihmisen ainoana toivona, niin pysyy kuitenkin se synkkä tosiasia, että kansat eivät ole ”pelkän ilon ja rauhan” täyttämät. Ja miksi eivät? Koska ne eivät tunne ”Jumalaa, joka antaa toivon”. Kuuntele Kristuksen Jeesuksen sanoja: ”Vanhurskas Isä, maailma ei ole tosiaan tullut tuntemaan sinua.” (Joh. 17:25, Um) Koska maailma ei ole tullut tuntemaan Jehovaa, aidon toivon ainoaa Lähdettä, niin sen toiveet, mitkä perustuvat rikkauksiin ja ihmisten lupauksiin, häipyvät ja kuihtuvat.

 4, 5. a) Kun ihmiset tuomitsevat Jumalan syypääksi maailman turmeltuneeseen tilaan, niin missä on vika? b) Millä tavalla Jehova alisti luomakunnan katoavaisuuden alaisuuteen ”toivon vaaraan”?

⁴ Jehovan lupaus, että tulee pysyvä vanhurskas uusi maailma, ei häivy koskaan hukkaan. (5. Moos. 7:9; Jes. 66:22) Tämä on ylentävä, vapauttava toivo siitä huolimatta, että yhä ”kaikki kuolevat Aadamissa”. (1. Kor. 15:22) Millä tavalla se on vapauttava toivo? Koska uusi maailma merkitsee, että ”itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta”. (Room. 8:21) Ihmiset tuomitsevat usein jyrkästi Jumalan syypääksi nykyisen maailman orjuuttamiseen turmeluksen alaisuuteen. Vika on siinä, että he eivät tutki Kirjoituksia saadakseen oikean näkemyksen. Vain Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä sallittiin Aadamin ja Eevan saada lapsia, ennenkuin heidän kuolemantuomionsa pantiin täytäntöön. Meitä ei olisi muuten olemassa nyt! Mutta ihmisluomukset ovat syntyneet Aadamin synnin johdosta epätäydellisyyteen ja kuolemaan. (Room. 5:12) Me emme tietenkään halunneet niin olevan, mutta ihmisluomuksilla ei ollut valinnanvaraa tässä asiassa. Apostoli ilmaisee tämän Roomalaiskirjeen 8:20:nnessä: ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan.” Tämä ei merkitse sitä, että Kaikkivaltias Jumala olisi alistanut ihmisluomukset katoavaisuuden alaisuuteen toivossa, että hän voisi tehdä heille jotakin. Ei! Jumala ei toivo koskaan! Hän tietää! ”Jumalalle ovat tunnetut kaikki hänen työnsä maailman alusta lähtien.” (Apt. 15:18, KJ) Jehovan täydellinen töittensä tuntemus ei jätä sijaa toivolle.

⁵ Mutta miten Jehova alisti sitten ihmiskunnan katoavaisuuden alaisuuteen ”toivon varaan”? Sanomalla Eedenin puutarhassa lausumansa sanat juuri ennen kuin hän tuomitsi Aadamin ja Eevan kuolemaan. Jehova Jumala sanoi Tuomarina uskottomalle suojelevalle kerubille, sille henkiluomukselle, joka tuli tunnetuksi Saatana Perkeleenä: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Tässä esitettiin lyhyesti koko ihmiskunnan suurin toivo. Tämä oli lupaus Korkeimmalta Jumalalta, että vapauttaja murskaisi olemattomaksi jumalattomuuden ilkeän alkuunpanijan, ”sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema”. (Hepr. 2:14, Um) Tässä oli lupaus uudesta maailmasta, missä ihmiskunta vapautetaan turmeluksen katoavaisuusorjuudesta loistoisaan vapauteen ja elämään. – Jes. 65:17.

 6. Mistä syistä Jehova lähetti rakkaan Poikansa maan päälle?

⁶ Kun Jumalan rakas Poika tuli maan päälle, tämä Jehovan suureksi Vapauttajaksi Valitsema, niin kävi selväksi, että uuden maailman toivo ei merkinnyt ainoastaan käärmeen murskaamista, vaan myöskin sitä, että tottelevainen ihmiskunta voi olla ”pelastettu tässä toivossa” iankaikkiseen elämään. Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10) Jumala antoi ainoasyntyisen Poikansa ja salli hänen kuolla kidutuspaalussa täydellisen uuden maailman hyväksi. (Joh. 3:16) Kun ylösnoussut Kristus Jeesus esitti lunastusuhrinsa ansion Isälleen taivaassa, ja kun Jehova hyväksyi sen, niin uuden maailman perustus laskettiin. Ne, jotka panevat nykyään kokosydämisen luottamuksensa Jehovan uusien taivaitten ja uuden maan pelastavaan toivoon, muodostavat uuden maailman yhteiskunnan. Heidän toivonsa, joka perustuu Jumalan lupaukseen, Jumalan, joka ei voi valehdella, on ylläpitävän, pakoittavan voiman lähde heidän elämässään. Katsokaamme nyt, miksi toivo on voima.

TOIVON VOIMA ERITELTYNÄ

 7. Määrittele toivo. Miten se on voimakkaampi kuin pelkkä halu?

⁷ Websterin lyhentämätön New International Dictionary määrittelee toivon ”haluksi, minkä mukana seuraa odote halutun saamisesta”. Toivo sisältää näin ollen kaksi osaa: 1) halun ja 2) tunteen, että tuo halu toteutuu eli täyttyy. Jollakulla voi siis olla syvä halu, mutta häneltä puuttuu toivo, koska jos halun mukana seuraa pohjimmainen toteamus, että tuon halun täyttymiselle on vain vähän tai ei ollenkaan mahdollisuuksia, niin se ei ole toivoa. Halu voi tosin vetää puoleensa, mutta toivo tekee paljon enemmän: toivo pakoittaa, työntää, vaatii ponnistelemaan.

 8. Miksi toivolla täytyy olla perusteet?

⁸ Jotta voisimme uskoa siihen, mitä toivomme, niin meillä täytyy olla luja ja järkkymätön pohja, peruste luottamuksellemme. Miksi niin? Koska me emme näe sitä, mitä toivomme. ”Toivo, mikä nähdään, ei ole toivo, sillä kun ihminen näkee jonkin, niin toivooko hän sitä?” (Room. 8:24, Um) Sana ”näkee” sisältää tässä ajatuksen, että toivo on täyttynyt, sillä silloinhan silmät katselevat toteutumista. Me luemme Jobin 7:7:nnestä (KJ): ”Minun silmäni ei enää saa hyvää nähdä”, ja reunahuomautus lisää: ”nähdä, so. nauttia”.

 9, 10. a) Johtaako toivon voima aina menestykseen? Selitä. b) Miksi suojaavan kerubin toivo oli varmasti johtava pettymykseen?

⁹ Koska toivo kohdistuu sellaiseen, mitä me emme näe, niin se voi johtaa joko menestykseen tai epäonnistumiseen, riippuen siitä, mihin olemme perustaneet toivomme. Osoittaaksemme, että toivon aikaansaava voima ei johda aina menestykseen, otamme esimerkiksi suojelevan kerubin, joka muutti itsensä Saatana Perkeleeksi. Tämä mahtava henkiluomus jättäytyi elämää hallitsevan kunnianhimon valtaan. Tästä kunnianhimosta tuli hänen toivonsa, koska hän uskoi menestymismahdollisuuteen. Toivon voima pani tosiaan tuon suojelevan kerubin toteuttamaan kunnianhimoista toimintasuunnitelmaansa. Hän kapinoi Jehovan kaikkeudenyksinvaltiutta vastaan, muuttui petturiksi ja houkutteli sitten viekkaasti Eevankin tulemaan luopioksi.

¹⁰ Mutta tuo saatanallinen suunnittelija, joka oli syypää kapinaan ja joka toimeenpani murron pois Jehovan pyhästä järjestöstä, ei saa koskaan nähdä mieluisimman toiveensa toteutuvan, nim. sen, että hän tekee itsensä Korkeimman vertaiseksi. Hänen toiveessaan oli ensiksikin jotakin väärää, ja toiseksi oli ajatus, että tuo halu toteutuisi, sellaisen sokaisevan ylpeyden synnyttämä, että se turmeli tuon kerubin viisauden. (Hes. 28:17; 1. Tim. 3:6) Tuollainen ylpeyden herättämä toive ei voinut johtaa muuhun kuin tuhoon. (Sananl. 16:18) Saatana on heitetty jo pois taivaan korkeuksista alas maan päälle yhdessä alaistensa, paholaisten, kanssa. Tuo tämän maailman näkymätön hallitsija tuhotaan kohta Harmagedonissa, kun Kuningas Kristus Jeesus sinkoaa hänet kuolemankaltaisen toimettomuuden syvyyteen. (Joh. 12:31; 14:30; Ilm. 12:7–9, 12; 20:1–3) Suojaavan kerubin tapaus valaisee, miten tervettä perustetta vailla oleva toivo ei voi koskaan johtaa menestykseen ja miten voimakas tosiaan on halu saada jotakin yhdessä sen saavuttamisajatuksen kanssa.

MIKSI EEVAN TOIVO OLI PUUTTEELLINEN?

11. Ajoiko toivon voima Eevaa syömään kielletystä puusta? Miten me tiedämme sen?

¹¹ Saatana kehoitti käärmeen kautta Eevaa syömään kielletystä puusta ja kiusasi häntä tällä halulla: ”Te ette tosiaan kuole. Sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat varmasti, ja te tulette varmasti olemaan Jumalan kaltaisia tietäen hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:4, 5, Um) Uskoiko Eeva todellisesti tämän jumalallista viisautta koskevan lupauksen siinä määrin, että hänellä oli toivo? Kyllä, Eevalla oli kaikki, mitä tarvitaan toivon synnyttämiseen: hänellä oli halu saada lisää viisautta, ja hän odotti koko sydämestään saavansa sitä. Hänen halunsa oli siis hedelmöitynyt, se oli johtanut toivoon, ja sen voima työnsi Eevaa eteenpäin, ei menestykseen, vaan tuhoon. (Jaak. 1:14, 15) Seuraavasta raamatunpaikasta käy ilmi, että Eevan halu oli hedelmöitynyt tuottamaan synnin siinä odotteessa, että hän saa viisautta: ”Eikä Aadamia petetty, mutta nainen petettiin perusteellisesti, ja hän joutui rikkomukseen.” (1. Tim. 2:14, Um) Eeva itse myönsi, että hän oli uskonut ehdottomasti käärmettä: ”Käärme petti minut, ja minä söin.” – 1. Moos. 3:13.

12. Miksi Eevan toivo oli puutteellinen?

¹² Miksi Eevan toivo johti hänen kuolemaansa? Koska hänen toivollaan ei ollut tervettä perustusta: hän voisi toivoa saavansa haluamansa, jos hän tekisi syntiä. Synti oli toivon peruste. Eevalla ei ollut mitään perusteita uskoa, että synti voisi aikaansaada sen, mitä käärme lupasi. Ei ollut minkäänlaisia todisteita, mitkä olisivat todistaneet käärmeen olleen luotettava ja uskottava. Miten niitä olisi voinut olla? Käärmeen lausunto oli suoraan Eevan Luojan lausunnon vastainen. Hän oli sanonut: ”Sinä päivänä, jona sinä syöt siitä, sinä kuolet ehdottomasti.” (1. Moos. 2:17, Um) Käärme ei ollut todistanut Jehovan lausuntoa vääräksi, eikä hän ollut esittänyt todisteita siitäkään, että hänen oma lausuntonsa olisi ollut totuus asiassa. Eevalla ei ollut senvuoksi mitään tervettä perustetta uskolleen. Hänen perusteensa oli herkkäuskoisuus. Ja toivolla, mikä perustuu herkkäuskoisuuteen, on pelkästään jonkun toisen todistamaton sana tai mielipide siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mikä oli siis huutava virhe tässä? Tämä: Eevan toivo ei perustunut siihen, mitä Raamattu sanoo ”uskoksi”.

13. Mikä on uskon suhde toivoon?

¹³ ”Mitä on usko? Se on sitä, mikä antaa sisällyksen toiveillemme, mikä saa meidät vakuuttuneiksi asioista, joita emme voi nähdä.” (Hepr. 11:1, Knox) Sana, mikä on tässä käännetty ”sisällykseksi”, merkitsee pohjalla olevaa perustusta, sitä, mistä tulee perustus toiselle seikalle, millä voidaan seisoa. Weymouthin käännös (kolmas painos) määritteleekin siten uskon ”hyvin perustelluksi varmuudeksi siitä, mitä toivomme”. Mitä on ”varmuus”? Onko se vakaumus, luja usko? Vielä enemmän! Funkin ja Wagnallin New Standard Dictionary sanoo ”uskosta”: ”Vakaumus on todisteitten vahvistama usko; varmuus on usko, mitä todistus ei voi kumota.” Me voimme näin ollen ymmärtää varmasti Uuden maailman käännöksen syvällisen merkityksen: ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista.” Eevalla ei ollut lainkaan ”hyvin perusteltua varmuutta” eikä ”vakuuttunutta odotusta” siitä, mitä hän toivoi. Hänen syntiin perustuva toivonsa päätyikin sentähden kuolemaan. Mutta vaikka Eevan toivo oli puutteellinen, niin sillä oli kuitenkin pakoittava voima. Miten paljon voimakkaampi täytyykään uskoon perustuvan toivon näin ollen olla!

TOIVO TULEE AVUKSI

14, 15. a) Mistä Heprealaiskirjeen 11. luku on esimerkki? b) Mikä toivo oli esikristillisillä Jehovan todistajilla?

¹⁴ Toivolla, joka perustuu uskoon, on iankaikkisen Jumalan kiistaton lupaus, että se, mitä henkilö toivoo, tulee ehdottoman varmasti toteutumaan, jos hän pysyy uskollisena loppuun asti. Varhaisilla Jehovan todistajilla oli juuri tällainen hyvin perusteltu toivo. Apostoli kirjoittaa Heprealaiskirjeen 11. luvussa heidän toivostaan. Mutta eikö tämä luku valaise uskoa? Kyllä se valaisee, mutta se on myöskin esimerkki toivosta, uskoon perustuvasta toivosta! Nuo esikristilliset Jehovan todistajat katsoivat eteenpäin kohti uutta maailmaa. Raamattu sanoo Aabrahamista: ”Hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” (Hepr. 11:10) Tämä ei merkitse sitä, että Aabraham ja Iisak ja Jaakob olisivat tähyilleet taivaallista toivoa, vaan päinvastoin, että he toivoivat saavansa ylösnousemuksen elämään maan päällä uusien taivaitten alaisuudessa. Paavali kirjoittaa näin heidän toivostaan:

¹⁵ ”Uskossa nämä kaikki kuolivat, vaikka he eivät saavuttaneetkaan lupausten täyttymystä, mutta he näkivät ne etäältä ja tervehtivät niitä ja julistivat julkisesti, että he olivat muukalaisia ja tilapäisiä asukkaita maassa. . . . nyt he tavoittelevat parempaa paikkaa, se on, taivaalle kuuluvaa.” (Hepr. 11:13, 16, Um) Mooses oli yksi näistä, ja hän tiesi, ettei hänen toivonaan ollut mennä taivaaseen, vaan elää maan päällä Kristus-Kuninkaan taivaallisen hallinnon aikana. Koska Mooseksella oli tällainen toivo, niin hän kehitti eteenpäin katsovan mielen. Toivo voi nyt ylläpitää häntä ahdistuksessa. Mooses halusi tosiaankin ”tulla pahoinkohdelluksi Jumalan kansan kanssa mieluummin kuin saada tilapäistä nautintoa synnistä, koska hän arvioi Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän katsoi kiinteästi kohti palkan maksua.” (Hepr. 11:25, 26, Um) Mooseksella oli täysi syy katsoa ”kiinteästi kohti” Jehovan kirkkauden peittämää maata, sillä itse Kaikkivaltias Jumala lupasi oman olemassaolonsa sitomalla valalla Moosekselle: ”Niinkuin minä elän, on koko maa oleva Jehovan kirkkauden täyttämä.” (4. Moos. 14:21, Um) Mooses ei unohtanut koskaan tätä lupausta. Niinkuin Saara, niin Mooseskin ”piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen”. – Hepr. 11:11; Hab. 2:14.

16. Osoita, miten toivo oli voima heidän elämässään.

¹⁶ Koska ”niin suurella todistajapilvellä” oli luottavainen toivo, niin he julistivat julkisesti, etteivät he kuuluneet lainkaan maailmaan. Tämä aiheutti heille vainoa, joskus kidutustakin. Murtuiko heidän nuhteettomuutensa kidutuksessa? Ei! Toivo tuli pelastajaksi, sillä se auttoi heitä: ”Toisia ihmisiä kidutettiin, koska he eivät tahtoneet ottaa vastaan vapautusta joidenkin lunnaitten avulla, jotta voisivat saavuttaa paremman ylösnousemuksen.” (Hepr. 12:1; 11:35, Um) Millainen ylläpitävä voima uhkuukaan oikein perustetusta toivosta!

YLÖSNOUSEMUSTOIVON VOIMA

17. Miksi he ”eivät saavuttaneet lupausten täyttymystä”?

¹⁷ Noiden varhaisten todistajien toivon oleellisena osana oli selvästi ylösnousemus. He käänsivät selkänsä vanhalle maailmalle ja katsoivat eteenpäin kohti ylösnousemusta elämään maan päällä taivaallisen hallituksen alaisuudessa, jolloin ei tarvitse kuolla enää koskaan. Vaikka he olivatkin uskollisia loppuun asti, niin he ”eivät saavuttaneet lupausten täyttymystä”. Miksi eivät? Koska ”Jumala varasi jotakin parempaa meille, jotta heitä ei tehtäisi täydellisiksi ilman meitä”. (Hepr. 11:40, Um) Heitä ei voida ”tehdä täydellisiksi”, apostoli sanoo, ilman kristillistä seurakuntaa, Kristuksen morsianta, jonka jäsenluku on rajoitettu 144 000:een uskolliseen voittajaan. (Ilm. 7:4; 14:1, 3) Koska tämä ”todistajapilvi” ei kuulu kristilliseen seurakuntaan, mikä alkoi Kristuksesta Jeesuksesta, niin se ei voi toivoa ”ensimmäistä ylösnousemusta” taivaalliseen elämään ja kirkkauteen. Mutta muinaiset uskolliset miehet saavat kumminkin ”vanhurskasten” ylösnousemuksen, kun heidät herätetään varhain kuolleista maan päälle, ja he saavuttavat lopulta ehdottoman täydellisyyden Kristuksen Jeesuksen hallitseman Jumalan valtakunnan avulla. – Apt. 24:15; Matt. 22:32, 33.

18. a) Mikä on ”elävä toivo”, ja keillä se on nykyään? b) Keillä muillakin on pelastava toivo, ja kenelle he ovat kiitollisuudenvelassa siitä?

¹⁸ Apostoli Pietari sanoo ”eläväksi toivoksi” sitä toivoa, mikä Jeesuksen askeleissa seuraavien uskollisten kristittyjen seurakunnalla on iankaikkisen elämän saamisesta taivaassa. ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä hän antoi meille suuren armonsa mukaisesti uuden syntymän elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, katoamattomaan ja saastuttamattomaan ja häipymättömään perintöön.” (1. Piet. 1:3, 4, Um) Maan päällä on vielä pieni jäännös näitä kristittyjä, joiden elävä toivo on saada hallita taivaassa Kristuksen kanssa kuninkaina ja pappeina tuhat vuotta. (Ilm. 20:5, 6) Heidät herätetään heidän kuollessaan heti paikalla elämään henkinä, sillä he ”muuttuvat, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä”. (1. Kor. 15:51, 52) Mutta pelastustoivo on voima myöskin hyvätahtoisten ihmisten ”suuren joukon” elämässä: ”Suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” (Ilm. 7:9, 10) Nämä ovat Herran ”muita lampaita”, jotka ovat kiitollisuudenvelassa paratiisimaassa saavutettavan iankaikkisen elämän toivosta Jehovalle ja myös Karitsalle, Kristukselle Jeesukselle, koska ”hän tuli vastuunalaiseksi kaikkien niiden iankaikkisesta pelastuksesta, jotka tottelevat häntä”. – Hepr. 5:9, Um.

19–21. a) Miksi ylösnousemustoivon voimaa tarvitaan välttämättä nykyään? b) Miten maailma katselee uuden maailman yhteiskunnan nuhteettomuutta?

¹⁹ Miten ylösnousemustoivo on näin vahva voima voidellun jäännöksen ja sen hyvätahtoisten tovereitten elämässä? Koska mikään Perkeleen järjestön taholta tulevan vainon määrä ei voi murtaa heidän nuhteettomuuttaan, ei kidutus eikä kuolemakaan, sillä ylösnousemustoivo ylläpitää heitä. Ja samoin kuin varhaiset todistajat Aabelista Johannes Kastajaan asti olivat säilyttäneet nuhteettomuutensa läpi ”pilkan ja ruoskimisen, vieläpä kahleitten ja vankeudenkin”, niin tekee uuden maailman yhteiskuntakin, jos sellainen koetus tulee sille. (Hepr. 11:36) Ja se tulee. Eikö Mestari ennustanut tästä päivästä, että ”teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden”? – Matt. 24:9.

²⁰ Tuhannet Hitlerin keskitysleireihin vangitut Jehovan todistajat eivät halunneet vastaanottaa toisen maailmansodan aikana vapautusta kieltämällä uskoaan. Sen tekeminen olisi merkinnyt heidän toivonsa menetystä. Eivätkä nekään, joilla on uuden maailman toivo, ”ota vastaan vapautusta joidenkin lunnaitten avulla”, vaikka kommunistiset tai ”demokraattiset” diktaattorit vangitsisivat heidät tai kiduttaisivat heitä. Ja koska Maagogista lähtevän Googin kaukaa pohjoisesta tekemä hyökkäys on vielä edessäpäin, niin Jehovan todistajat tarvitsevat ylösnousemustoivon ylläpitävää voimaa. ”Joka löytää sielunsa, kadottaa sen, ja joka kadottaa sielunsa minun tähteni, löytää sen.” (Matt. 10:39, Um) Koska maailma ei ymmärrä eikä koe toivon voimaa, niin se on usein hämmästynyt uuden maailman yhteiskunnan taipumattoman nuhteettomuuden johdosta. Eräs mies kirjoitti Jehovan todistajista näin ilmaisten hämmästyksensä:

²¹ ”Kun aloin ensin tutkia Jehovan todistajia, olin kyllin onnellinen saadessani Amerikan kansalaisvapauksien liiton erään neuvonantajan oivallista apua. Opastaessaan minua tutkimukseen hän sanoi itse asiassa: ’Luultavasti ette ole koskaan nähnyt ketään, joka olisi halukas todellisuudessa kuolemaan uskonnollisen vakaumuksensa puolesta. Koska me suoritamme tehtävämme hienostuneilla tavoilla ja koska meillä on mieli, mikä ei näytä koskaan käsittelevän ehdottoman varmoina asioita, niin me nykyajan ihmiset ajattelemme, ettei ole mitään, minkä puolesta ihmisen pitäisi antaa elämänsä. Mutta kun Te kohtaatte Todistajat, niin tapaatte luultavasti ensimmäisen kerran ihmisiä, jotka ovat valmiita vainottaviksi, jopa tapettaviksikin uskonnollisen uskonsa puolesta.’ En ollut silloin täysin vakuuttunut tästä. Nyt olen.” Ja miksi maailma on niin hämmästynyt Jehovan todistajain nuhteettomuudesta? Miksi maailman ihmisillä on epäselviä toiveita, ”mieli, mikä ei näytä koskaan käsittelevän ehdottoman varmoina asioita”? Koska maailma ei ole tullut tuntemaan Jehovaa, ”Jumalaa, joka antaa toivon”.

22. a) Kuvaile jäännöksen ja ”muiden lampaitten” odotteet. b) Jos kuolema kohtaisi ennen Harmagedonia, niin miten toivo on voima henkiinjääville?

²² Vaikka voideltu jäännös odottaakin palvelevansa maan päällä jonkin aikaa Harmagedonin jälkeen, niinkuin Jehova hyväksi näkee, ja vaikka muut lampaat odottavatkin palvelevansa Jehovaa keskeytymättä hengissä tämän asiainjärjestelmän Harmagedonissa tapahtuvan lopun läpi ja suoraan uuden maailman loputtomaan aikaan, niin kuitenkin voi kuolema kohdata luonnollisista syistä tai nuhteettomuuden säilyttämisen johdosta ennen Harmagedonia. Uskolliselle jäännökselle merkitsee kuolema sen välitöntä taivaallisen toivon saavuttamista. Muille lampaille kuolema merkitsee lyhyttä unta, kunnes he tulevat esiin ”elämän ylösnousemuksessa”. (Joh. 5:29) Ylösnousemustoivo karkoittaa kummassakin tapauksessa murheen, maailmassa aivan yleisen hysteerisen surun: ”Veljet, me emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niiden suhteen, jotka nukkuvat kuolemassa, jotta te ette murehtisi niin, kuin ne muut tekevät, joilla ei ole toivoa.” (1. Tess. 4:13, Um) Hengellisen jäännöksen hyvätahtoisten tovereitten ”suuri joukko” asettaa näin ollen lujasti toivonsa siihen lupaukseen, että he saavuttavat täydellisinä ihmisinä Jumalan täydellisen kuvan ja kaltaisuuden joko eläen keskeytymättä Harmagedonin sodan läpi tai nousten kuolleista Harmagedonin jälkeen.

23. Onko toivo välttämätön? Selitä.

²³ Toivo, joka on perustettu oikealla tavalla uskolle hankkimalla täsmällistä tietoa Jumalan Sanasta ja tutustumalla Häneen ja Hänen tekoihinsa, menneisiin niinkuin nykyisiinkin, on siis totisesti voima! Se rikastuttaa rakkautemme Elämänantajaa, Jehovaa, kohtaan. Se uhkuu lohtua ahdistuksen aikana. Se antaa mielenrauhan tänä aikana, jolloin ”ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja niiden asiain odotuksesta, mitkä ovat kohtaamassa asuttua maata”. (Luuk. 21:26, Um) Se vaatii meitä säilyttämään nuhteettomuutemme. Se toimii lopulliseksi pelastumiseksemme. ”Sillä me olemme pelastetut tässä toivossa.” Toivo on tärkeä. Me emme voi tulla toimeen ilman sitä. Jos me voisimme, niin Paavali olisi rajoittanut kristityn välttämättömät tarpeet kahteen perusseikkaan: uskoon ja rakkauteen. Mutta ei! Hän havaitsi toivonkin välttämättömäksi: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme.” (1. Kor. 13:13) Apostoli ei venyttänyt uskoa niin, että hän olisi pannut sen käsittämään senkin, mitä toivo sisältää. Hän tiesi, että kestävyyskoetus oli vielä edessä. Ja hän tiesi, että toivo on mahtava voima, mikä auttaa meitä kestämään, kun me ”emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä”. – 2. Kor. 4:18.