Miksi usko Jeesuksen Kristuksen nimeen tuo elämän?

”TEILLE, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” Näin kirjoitti apostoli Johannes Jeesuksen Kristuksen seuraajatovereille ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. (1. Joh. 5:13) Yli puoli vuosisataa aikaisemmin oli apostoli Pietari sanonut juutalaiselle korkeimmalle oikeudelle eli sanhedrinille: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” – Apt. 4:12.

Miksi pelastus on kokonaan nivoutunut tähän ”nimeen”? Onko se jonkinlainen taianomainen elämän antava kaava? Ja mitä ’Jumalan Pojan nimeen uskominen’ merkitsee? Voisiko henkilö, joka ei tietäisi mitään muuta kuin vain nimen ”Jeesus Kristus”, osoittaa tällaista pelastukseksi koituvaa uskoa? Riittäisikö sen käyttäminen rukoustemme lopussa osoittamaan, että meillä on tällainen usko?

MITÄ ”NIMEEN” SISÄLTYY

Me emme voi ilmeisestikään uskoa kehenkään, jos me tunnemme vain hänen nimensä, enempää kuin voisimme uskoa mihinkään sairauteen tarvittavaan lääkkeeseenkään, jos vain tiedämme lääkkeen nimen. Apostoli Johannes osoittaa, ettei elämän antava usko kohdistu todellisuudessa nimen ”Jeesus Kristus” muodostaviin sanoihin vaan sen ilmaisemaan persoonaan. Siitä syystähän Johannes sanoo evankeliumikertomuksestaan: ”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh. 20:31) Jumalan sanan Raamatun ja kaiken sen tuntemus, mitä se kertoo hänen Pojastaan, Messiaasta eli Kristuksesta, on välttämätön pelastavan uskon omaamiseksi. Onko sinulla tämä tuntemus?

Pelkkä nimen ”Jeesus Kristus” käyttö ei todista aidon uskon omaamista siihen, sellaisen uskon, joka takaa iankaikkisen elämän. Eikö Jeesus itse sanonut, että siihen aikaan, jolloin hän lausuu Jumalan tuomion, jotkut sanoisivat: ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?” Ja kuitenkin Jeesus sanoi lausuvansa sellaisille: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Matt. 7:21–23) Nykyään on pappeja ja saarnaajia sekä heidän laumojensa jäseniä, jotka käyttävät nimeä Jeesus Kristus ja väittävät suorittavansa tekoja ’hänen nimessään’, mutta heillä ei ole kuitenkaan todellista ’uskoa hänen nimeensä’. Miksi ei?

TOIMEENPANOVALTA EDUSTETTUNA

Koska he eivät toimi ja elä Jumalan sanan Raamatun mukaisesti. Jeesuksen ”nimi” ei näet edusta yksistään häntä itseään, hänen persoonaansa, vaan myös jotakin muuta. Mitä? Hänen valtaansa suorittaa ja toimeenpanna Jumalan tahto ja tarkoitus sellaisina kuin ne on esitetty Raamatussa. Me voimme ymmärtää tämän, jos muistamme poliisivirkailijain toisinaan käyttämän sanonnan: ”Avatkaa lain nimessä”; tai sanonnan ”kuninkaan nimessä”, mikä esiintyy kuninkaallisissa käskykirjoissa ja säädöksissä. Tällöin sanonta ”nimessä” merkitsee ’vallan nojalla’, ts. sen hallituksen vallan nojalla, jonka laki pannaan täytäntöön, tai sen kuninkaan vallan nojalla, jonka säädös julkaistaan.

Osoittaen, että ”nimeä” vastaavaa kreikkalaista sanaa (onoma) käytettiin muinoin apostolien aikaan samoin, Vinen Expository Dictionary of New Testament Words (Uuden testamentin selittävä sanakirja, III osa, s. 99, 100) sanoo: ”ONOMA (ὄνομα)-sanaa käytetään . . . kaikesta, mitä nimeen sisältyy, siitä vallasta, maineesta, arvosta, majesteetista, voimasta, ylhäisyydestä jne., jonka nimi kattaa.”

Niin, Jeesuksen ”nimi” edustaa sitä suunnatonta toimeenpanovaltaa, jonka Jehova Jumala on uskonut hänelle, niin kuin Jeesus sanoi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen, että ”minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. (Matt. 28:18) Ratkaiseva kysymys on sen tähden: uskommeko me, että hänellä on tällainen valta, ja osoitammeko me sen olemalla hänelle alamaisia?

Kun apostolit Pietari ja Johannes suorittivat voimallisen parannusteon, niin Israelin hallitusmiehet ja vanhimmat toivat heidät kuulusteltaviksi ja kysyivät heiltä: ”Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?” He kysyivät heiltä itse asiassa: ’Kuka valtuutti teidät suorittamaan tällaisia tekoja tai kenen valtaan te vetositte kyetäksenne suorittamaan tällaisen ihmetyön?’ Silloin Pietari ilmaisi uskovansa, että Jumalan Pojan nimi on ’taivaan alla ainoa nimi’, jonka kautta voidaan arvovaltaisesti suorittaa pelastustöitä. (Apt. 3:1–10; 4:1–13) Mutta nuo uskonnolliset johtajat eivät uskoneet tähän nimeen. He olivat aikaisemmin osoittaneet, mihin he uskoivat, kun he huusivat Pontius Pilatukselle: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”, ja hylkäsivät siten Jumalan Pojan. (Joh. 19:13–15) He uskoivat keisarin ja hänen keisarillisen hallituksensa nimeen eli valtaan ja voimaan. Monet ihmiset, jotka käyttävät Kristuksen Jeesuksen nimeä ja väittävät uskovansa siihen, ovat todellisuudessa ristiriidassa tämän väitteensä kanssa uskomalla, että ihmisjohtajat ja ihmisten poliittiset hallitukset tuovat rauhan ja vanhurskaat olosuhteet maan päälle.

Mutta Kristuksesta Jeesuksesta ennustettiin, että ”hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”. (Jes. 9:5) Nykyään kääntyy ihmisiä sadointuhansin ihmisten suunnitelmista ja järjestelmistä Jumalan Pojan valtakunnan puoleen pitäen sitä todellisena toivonaan, ja he odottavat, että hänen hallituksensa on se, jolla on valtuus ja voima tuoda heille oikeus ja vapautus, jota he kaipaavat. Täten täyttyy lisäksi ennustus, että ”hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa”. – Matt. 12:18–21; vrt. Jes. 42:4, missä on heprean kielessä sana ”lakiansa” (suom. ”opetustansa”) sanan ”nimensä” sijasta.

Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi apostoli Paavali Ef. 1:21:ssä yhdistää ’nimen’ ’hallitukseen, valtaan, voimaan ja herrauteen’. Voimme nähdä myös, että koska Jumala on pannut Poikansa Valtakunnan hallituksen johtoon ja antanut hänelle kaiken vallan Jumalan tahdon toteuttamiseen, niin Fil. 2:9–11 sanoo, että Jumala on Jeesuksen ”korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”. Kristuksen Jeesuksen nimen pitäisi tosiaan herättää meissä sellainen arvostuksen ja kunnioituksen ja tottelevaisen alistumisen tunne, joka on suurempi kuin ketään maan päällä olevaa ihmisjohtajaa kohtaan tuntemamme ja jonka voittaa taivaassakin vain se, mitä tunnemme hänen Isäänsä Jehova Jumalaa kohtaan.

JUMALAN VARAAMA ELÄMÄN PÄÄEDUSTAJA

Kristus Jeesus antoi henkensä lunastusuhriksi ja palvelee Jumalan suurena Ylimmäisenä Pappina ihmiskunnan hyväksi. Vaikka siis monet rukoilevat Jumalaa ”Jeesuksen nimessä”, niin jotkut käyttävät tätä sanontaa arvostamatta sen todellista merkitystä. He pitävät Jeesusta eräänlaisena taivaallisena ’puhelinvaihteen hoitajana’, joka välittää heidän anomuksensa Jumalalle.

Todellisuudessa rukoileminen Jeesuksen nimessä merkitsee, niin kuin hän itse opetti, rukoilemista hänen hyvän palveluksensa perusteella Jumalan ”elämän Pääedustajana”, joka virkaan asetettuna Ylimmäisenä Pappina ja Tuomarina saa aikaan puhdistuksen synnistä ja oikeudenmukaisesti toimittaa lunnaitten hyödyn ihmisyksilöille heidän arvollisuutensa mukaan, jotta he eläisivät hänen Valtakuntansa hallinnon alaisuudessa. (Hepr. 2:10; 6:20; Ef. 1:8–10; Joh. 5:22, 27) Kun me siis rukoilemme Jeesuksen ”nimessä”, niin se merkitsee, että me vetoamme hänen valtaansa. Me anomme, että hänen voimaansa ja asemaansa ja aikaansaamaansa hyötyä elämän Pääedustajana käytettäisiin meidän hyväksemme tekemään rukouksemme otolliseksi Suvereenille Hallitsijalle, Jehova Jumalalle.

USKOLLINEN HÄNEN NIMELLEEN

Jos haluamme olla niiden joukossa, jotka osoittavat uskovansa Kristuksen Jeesuksen nimeen ollakseen varmoja iankaikkisesta elämästä, niin meidän täytyy osoittaa myös uskollisuutta häntä kohtaan. Meidän täytyy palvella häntä kristillisen seurakunnan Päänä ja kannattaa uskollisesti hänen toimeenpanovaltaansa ja hänen Valtakuntansa etuja. Meidän täytyy olla niiden Pergamon seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla olleiden kristittyjen kaltaisia, jotka Kristuksen valtakunnan hallintoa vastustavien taholta uhkaavan henkensä menettämisen uhalla jatkuvasti ’pitivät hänen nimestään kiinni eivätkä kieltäneet uskoaan häneen’, ja niiden Filadelfiassa olleiden kaltaisia, jotka ’ottivat vaarin hänen sanastaan eivätkä kieltäneet hänen nimeään’. (Ilm. 2:13; 3:8) Käytöksemme sekä omassa keskuudessamme että maailmassa olevia kohtaan täytyy olla sellainen, ettei se kiellä sitä, mitä Jumalan Pojan nimi edustaa. Samoin kuin kristityt silloin saivat kokea vainoa, mekin voimme odottaa samaa nykyisin, sillä Jeesus ennusti: ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” – Matt. 24:9.

Kohtaako tällainen kansainvälinen viha uskonnollisia järjestöjä ja kirkon jäseniä, jotka vain väittävät uskovansa Jeesukseen Pelastajanaan, joka lunastaa heidät synnistä? Ei, sellainen viha ei johdu pelkästään Kristuksen Jeesuksen hyväksymisestä ”Jumalan Karitsaksi”, joka vuodatti elämänverensä puolestamme. Se johtuu siitä, että ihminen uskollisesti ’pitää hänen nimestään kiinni’, sellaisena, joka edustaa sitä ’kaikkea valtaa taivaassa ja maan päällä’, joka hänellä on Jumalan valtuutuksesta. Se johtuu hänen tunnustamistaan kaiken maan oikeudenmukaiseksi Kuninkaaksi ja hänen hallituksensa tunnustamisesta ainoaksi Jumalan tukemaksi hallitusvallaksi. Onko tämä sinun ja sinun kirkkosi kanta? Vai väittääkö sinun uskontosi uskovansa Jeesuksen nimeen, vaikka se todellisuudessa pitää toivonaan ”keisaria”, nykyisen järjestelmän hallituksia?

Ota selvää kaikesta, mitä ”Jumalan Pojan nimi” merkitsee, omaksesi ja niiden ikuiseksi hyvinvoinniksi, jotka ovat läheisimpiäsi. Pane täysi luottamuksesi siihen, että Jumala tukee Poikansa kuninkaallista hallintoa, jolloin voit sinäkin, ’joka uskot Jumalan Pojan nimeen, tietää, että sinulla on iankaikkinen elämä’. – 1. Joh. 5:13.