Katsoen kiinteästi elämän pääedustajaan

”[Katsokaa] kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään . . . Jeesukseen. . . . Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä.” – Hepr. 12:2, 3, Um.

 1. Miten ja miksi asiat voidaan usein nähdä uudessa valossa?

OLETKO koskaan tiennyt, mitä merkitsee jonkin hyvin tunnetun esineen katsominen ja sitten sen näkeminen uudessa valossa? Ehkä se on pantu eri ympäristöön, tai sinun oma havaintokykysi on kehittynyt ja tullut terävämmäksi, tai siihen saattaa olla jokin muu syy. Näin käy usein esimerkiksi, kun olet kasvanut isoksi ja sitten käynyt uudelleen seuduilla, joilla olet ollut lapsena. Ne eivät ehkä ole muuttuneet ja sinä tunnet vanhat maastot, mutta kuitenkin kaikki näyttää niin erilaiselta, usein pienemmältä. Lapsuudessasi se oli sinun koko suuri maailmasi. Mutta nyt se on siihen verrattuna vain vähäinen nurkka.

 2. a) Miten Eeva tuli katselleeksi asioita jonkun toisen silmillä? b) Kuka oli vaikuttamassa Eevaan, ja miten tämä voidaan todistaa?

² Tällainen asian näkeminen eri valossa pitää paikkansa myös tilanteista ja pulmista ja saattaa hyvinkin johtua jonkun toisen vaikutuksesta tai vihjeestä. Toisin sanoen sinä opit katsomaan asioita jonkun toisen silmillä. Tämä saattaa tai ei saata olla hyödyllistä riippuen siitä, kenen vaikutuksen alainen olet. Huomattava esimerkki tästä nähdään kohta ihmiskunnan historian alussa. Kuuntelemalla käärmeen välityksellä tehtyä ehdotusta Eeva oppi katselemaan kiellettyä hedelmää jonkun toisen silmillä. Hän ei nähnyt sitä enää kiellettynä, johon ei saanut kajotakaan, vaan näki sen nyt erittäin haluttavasta näkökulmasta. (1. Moos. 3:1–6) Kuten Raamattu osoittaa, Saatana, ”alkuperäinen käärme”, joka oli todellisuudessa nyt vaikuttamassa Eevaan, ei siis osoittautunut elämään ja valistukseen johtavaksi edustajaksi eli välikappaleeksi, vaikka hän esiintyikin sellaisena. Päinvastoin, kuten Jeesus sanoi hänestä, hän oli ”murhaaja” ja ”valhettelija”. Hän oli tosiaankin se, ’jolla oli keinot aiheuttaa kuolema, se on Perkele’. – Ilm. 12:9, Um; Joh. 8:44; Hepr. 2:14, Um.

 3. Mitkä menetelmätavat ovat aina edistäneet Saatanan tarkoitusperiä?

³ Saatanan menettely- ja toimintatapa on siitä pitäen ollut sama. Hän yrittää kavalilla ja petollisilla keinoilla saada toiset katselemaan asioita hänen silmillään. Hän harjaannuttaa edustajansa, niin näkyvät kuin näkymättömätkin, omaksumaan samat menetelmätavat. Apostoli Paavalilla oli aikanaan aihetta viitata eräisiin miehiin ”valheapostoleina, petollisina työntekijöinä”, ja hän sanoo selityksessä: ”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi.” Sama varoitus on paikallaan nykyäänkin. – 2. Kor. 11:13–15.

 4. Missä suhteissa meidän tulee olla varuillamme?

⁴ Kun muistamme tämän, niin kuinka ajankohtaista ja välttämätöntä onkaan, että olemme varuillamme emmekä pidä asioita itsestään selvinä. Olkoot jotkin katsantokannat miten suosittuja hyvänsä ja olkoon uskonnollinen entisyytemme mikä tahansa, meidän tulee olla innokkaita hankkimaan ja säilyttämään oikea näkemys niistä perusseikoista, jotka vaikuttavat palvontaamme ja pelastukseemme. Meidän on opittava, miten tulee katsoa jatkuvasti kiinteästi kaikkeen, mikä on totta ja arvollista.

ELÄMÄN JA VALON PÄÄEDUSTAJAN TUNNISTAMINEN

 5. Miten Jumala osoitti, etteivät Eedenin tapahtumat estäneet häntä eivätkä tehneet tyhjäksi hänen päätöksiään?

⁵ Vaikka Saatanasta saattoi näyttää siltä, että hän oli saanut täydellisen voiton aiheuttaessaan ensimmäisen täydellisen ihmisparin poikkeamisen oikeasta suunnasta, niin asia ei ollut todellisuudessa niin. Se, mitä Eedenissä tapahtui, ei tehnyt tyhjäksi Jehovan päätöstä enemmän kuin sitä ovat ehkäisseet mitkään tuosta alkuperäisestä tottelemattomuudesta ja kapinasta johtuneet myöhemmätkään seuraukset. Päinvastoin, kohta kun tämä kapina puhkesi, Jehova ennusti mitä hän oli tekevä ja mikä siitä olisi tuloksena. Hän ennusti, että vaimon siemen ”on polkeva rikki sinun [käärmeen, tarkoittaen todellisuudessa Saatanaa] pääsi”, mikä merkitsi Saatanan ja hänen vaikutuksensa murskaamista ja hävittämistä aikanaan. – 1. Moos. 3:15.

 6. Mihin toimenpiteisiin Jumala ryhtyi edistääkseen uskoa ensimmäiseen profeetalliseen lupaukseensa?

⁶ Sitä, kuka tämä luvattu ”siemen” olisi, ei paljastettu ensi maininnassa, mutta Jumala piti tämän toivon ja lupauksen vireillä antamalla aika ajoin lisätietoja. Aabrahamille Jumala antoi valalla vahvistetun lupauksen, että ”sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Daavidille, Aabrahamin jälkeläiselle, Jumala lupasi: ”Korotan minä sinun . . . jälkeläisesi, . . . ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi”. Profeettojen ja erityisesti Daavidin kautta hänen monissa psalmeissaan ja myös Jesajan kautta Jumala paljasti monta sykähdyttävää yksityiskohtaa tuosta tulevasta, joka oli Jehovan ”voideltuna” ja kuninkaana lopulta murskaava ja hävittävä kaikki Jumalan viholliset. Hän oli Jehovan vannoman valan mukaan oleva myös ”pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”. Kun Israelin kuninkaat ja ylimmäiset papit asetettiin virkaansa, niin heidät voideltiin erikoisöljyllä, mutta tämä tuleva piti voidella ”Herran Jehovan hengellä” (Um) suurenmoiseen työhön, niin kuin Jes. 61:1–3 mainitsee. Nämä ja monet muut lupaukset herättivät juutalaisissa varman toivon tulevasta Messiaasta eli Kristuksesta, jotka sanat merkitsevät ’voideltua’. – 1. Moos. 22:18; 2. Sam. 7:12, 13; Ps. 2:1–9; 110:1–7.

 7. Kuvaile miten luvatun siemenen henkilöllisyys paljastui.

⁷ Lopulta, vähän yli 4 000 vuotta tuon ensimmäisen lupauksen jälkeen, tuli aika paljastaa ”siemenen” henkilöllisyys. Sitä ei jätetty arvelun varaan. Sitä ei paljastettu maan päällä olevan profeetan kautta, vaan taivaallisen sanansaattajan välityksellä, jonka ”Jumala lähetti” erikoistehtävään. Hän oli enkeli Gabriel, joka tuli Marian luo, ”neitsyen . . .. joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta”, ja hän sanoi Marialle: ”Sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen.” Kun Maria oli tiedustellut miten tämä voisi olla mahdollista, koska hän ei ollut sukupuoliyhteydessä kenenkään miehen kanssa, niin enkeli jatkoi: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” – Luuk. 1:26–38.

 8. Mikä muu tunnus annettiin Jeesuksen kasteen yhteydessä?

⁸ Jeesuksen voitelu Jumalan hengellä ei tapahtunut hänen syntyessään vaan 30 vuotta myöhemmin, kun Johannes kastoi hänet Jordanin virrassa. Johannes itse todisti tästä sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä”, ja lisäsi, että tämä oli merkki, jota Jehova, joka lähetti hänet kastamaan vedessä, oli käskenyt häntä odottamaan. Kun Jeesus myöhemmin oli Nasaretin synagoogassa, niin hän nousi seisomaan ja luki Jesajan kirjakääröstä, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; . . . ” Lopetettuaan lainauksen hän selitti: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” – Joh. 1:32–34; Luuk. 4:16–21.

 9. Ketkä vakuuttuivat ensiksi siitä, että Jeesus oli Messias, ja miten tämä ilmeni?

⁹ Kun Johannes Kastajan opetuslapset esiteltiin Jeesukselle, niin he tunsivat hänet nopeasti Messiaaksi. Eräs heistä, nimeltä Andreas, joka vietti sen päivän Jeesuksen kanssa hänen asunnossaan, ”tapasi . . . veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet Messiaan’, se on käännettynä: Kristus”. Palvelusaikansa loppupuolella Jeesus kysyttyään opetuslapsiltaan, keneksi toiset tunnistivat hänet, sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” ja Simon Pietari vastasi heti: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus selitti silloin, että tämä Pietarin terävänäköisyys ei johtunut mistään inhimillisestä lähteestä tulevasta ilmoituksesta, kun hän sanoi, että ”ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaassa”. – Joh. 1:41; Matt. 16:15–17.

10. Miltä muulta näkökannalta Jeesus voidaan tunnistaa, ja miksi se on tärkeätä?

¹⁰ Palaten kuitenkin taaksepäin siihen, joka aloitti Eedenissä kuolemaan johtavan petoksen, meitä ei kiinnosta yksistään tieto Jeesuksesta Kristuksesta luvattuna siemenenä, vaan me haluamme myös tietää, voidaanko hänet tunnistaa siksi Jumalan edustajaksi, joka avaa tosi valistuksen ja iankaikkisen elämän tien ja johtaa sillä. Tämä olisi tosiaan suurenmoinen ja täydellinen vastaus Saatanan haasteeseen ja saattaisi Jehovan kunniaan sekä hänen nimensä pyhitetyksi. Se olisi lisäksi suuri apu meille tosi palvontaa ja pelastusta koskevissa elintärkeissä kysymyksissä. Kun tutkimme Jumalan sanaa Raamattua, niin huomaamme, että tämä tunnistus on selvästi vahvistettu. Rohkaisten oman aikansa sekä meidän aikamme tosi kristittyjä Paavali kirjoitti: ”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. . . . Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on syntisiltä kestänyt sellaista vastustavaa puhetta heidän omia etujaan vastaan, jottette väsyisi ettekä hellittäisi sieluissanne.” – Hepr. 12:1–3, Um.

11, 12. a) Missä tilaisuuksissa Jeesukseen viitattiin ”Pääedustajana”? b) Miten nämä viittaukset auttavat meitä pelastuksemme ja tosi palvontamme ollessa kysymyksessä?

¹¹ Tämä arvonimi ”Pääedustaja” (kreikaksi arkhegós) kuvaa hyvin Jumalan Kristukselle Jeesukselle antamaa asemaa. Se esiintyy neljä kertaa Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Ensimmäisessä tapauksessa Pietari käytti sitä sanoessaan kohta helluntain jälkeen vuonna 33 juutalaisille, että ”Jumala, . . . on kirkastanut Palvelijansa Jeesuksen”. Sitten hän sanoi: ”Te hylkäsitte sen pyhän ja vanhurskaan ja . . . tapoitte elämän Pääedustajan. Mutta Jumala herätti hänet kuolemasta.” Kun sanhedrin kielsi myöhemmin apostoleita opettamasta Jeesuksen nimen perusteella, niin Pietari vastasi: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” Sanottuaan heille, että he olivat vastuussa Jeesuksen tappamisesta ”ripustaen hänet paaluun”, Pietari jatkoi: ”Jumala korotti tämän Pääedustajana ja Pelastajana oikealle puolelleen”, ja lopetti: ”Ja me olemme näiden seikkojen todistajia, ja niin on pyhä henkikin, jonka Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.” Lopuksi Paavali sanoo sen lisäksi, mitä Hepr. 12:1–3 esittää, varhemmin samassa kirjeessä Jeesuksesta, että hänen ”sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies [Pääedustaja, Um] täydelliseksi”. – Apt. 3:13–15, Um; 5:27–32, Um; Hepr. 2:10.

¹² Miten selvästi onkaan yksistään näissä raamatunkohdissa pelastuksen ja otollisen palvonnan tie rastittu eteemme! Kuinka ilmeistä onkaan, että me emme voi totella Jumalaa hallitsijana ja saada hänen suosiotaan, jos emme tunnusta hänen määränneen Jeesusta ”Pääedustajakseen”, jolle on annettu ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”! (Matt. 28:18) Miten tärkeätä onkaan, että me katselemme häntä Jehovan silmin emmekä Saatanan silmin niin kuin ne uskonnolliset johtajat, jotka ’tappoivat elämän Pääedustajan’. Nämä kaksi vastakkaista näkökantaa ovat yhä mahdolliset, ja kummatkin ovat itse asiassa todellisesti vaikuttamassa meidän aikanamme.

13. a) Mikä on kreikkalaisen sanan arkhegós perusmerkitys? b) Miten tämä pitää paikkansa Kristuksesta Jeesuksesta vastoin kolminaisuusnäkemystä?

¹³ Toiset käännökset, kuten suomalainen käännös, kääntävät kreikkalaisen sanan arkhegós ”alkajaksi” eivätkä ”Pääedustajaksi” Hepr. 12:2:ssa, mutta se ei ole täsmällinen ajatus eikä sopusoinnussa muiden raamatunpaikkojen kanssa. Tämän sanan kantamuotoa sisältää ajatuksen: päämies eli ensimmäinen aika- tai arvojärjestyksessä. Tämä on totta Kristuksesta Jeesuksesta, mutta se ei tee hänestä elämän eikä pelastuksen alkajaa eli alkuunpanijaa. Hän ei ollut, niin kuin kolminaisuusopin kannattajat uskovat, luomisen alkaja, vaan, kuten Ilm. 3:14:ssä sanotaan, hän oli ”Jumalan luomakunnan alku”, ts. ensimmäinen, jonka Jumala, Luoja, loi. Tämä on sopusoinnussa Jehovan ja Kristuksen Jeesuksen keskinäisiä asemia koskevan selvän ilmaisun kanssa, kuten luemme 1. Kor. 8:6:sta: ”Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on . . . ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on.” Toisin sanoen on olemassa yksi Alkulähde, Jehova, joka käyttää useita edustajia mutta joka on tehnyt rakkaan Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, Pääedustajakseen.

14. Millä ainoalla tavalla voimme oikein arvostaa Kristusta Jeesusta?

¹⁴ Ei ole yllättävää, että Saatana on edustajiensa ja väärän uskonnon avulla tehnyt kaiken mahdollisen saadakseen aikaan hämmennystä ja sokaistakseen ”uskottomat”, ”ettei heille loista valkeus [valistus], joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva [mutta ei itse Jumala]”. (2. Kor. 4:4) Välttääksemme tämän sokaisevan vaikutuksen meidän täytyy pitää tiukasti kiinni Jumalan sanasta Raamatusta. Siten tekemällä voimme oppia katsomaan kiinteästi Kristukseen Jeesukseen Jumalan näkökannalta, hänen silmillään, ja arvostamaan oikein hänen Poikaansa elämän ja valon Pääedustajana.

15. Milloin ja miten Poikaa käytettiin ensi kerran Jumalan edustajana Johanneksen mukaan?

¹⁵ Tässä yhteydessä on kiinnostavaa ja hyödyllistä kerrata, mitä Johannes kirjoitti tästä asiasta aloittaessaan evankeliumikertomuksensa Jeesuksesta. Toiset evankeliuminkirjoittajat seuraavat Jeesuksen esivanhempia taaksepäin Aadamiin, mutta Johannes vie meidät lyhyin, suppein ja kuitenkin syvällisin lausunnoin taaksepäin todelliseen alkuun, luomisen alkuun. Viitaten Jeesukseen arvonimellä ’’Sana” (kreikaksi Logos), joka hänellä oli ennen ihmiseksi tuloaan, Johannes sanoo, että ”hän oli alussa Jumalan tykönä”. Osoittaen sitten, että Sana oli elämän edustaja, Johannes kirjoittaa: ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Siitä, että hän oli myös valistuksen edustaja, Johannes sanoo sen jälkeen: ”Hänessä oli [syntynsä on saanut hänen kauttaan, Um] elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” Sitten Johannes henkeytettiin esittämään hyvin merkityksellinen ja rohkaiseva lausunto siitä taistelusta ja vihollisuudesta, mikä aiheutui Saatanan kavalasta ja petollisesta toimenpiteestä, johon hän ryhtyi Eedenissä. Johannes sanoo: ”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt [saanut valtaansa, Um].” – Joh. 1:1–5.

16. Miten Johannes auttaa meitä näkemään, ketkä voivat hyötyä tästä edustajasta?

¹⁶ ’Niin, on hyvä tietää, etteivät pimeyden voimat saaneet valtaansa valonkantajaa Kristusta Jeesusta, mutta mitä hyötyä siitä on minulle?’ saatat sanoa. Näyttäisi siltä, että pimeyden, pahan, turmeluksen ja väkivallan voimat, puhumattakaan väärästä uskonnosta, ovat toimeliaampia kuin koskaan aikaisemmin ja vaikeammin voitettavissa. Tämä on kyllä totta, mutta kiinnittäkäämme hiukan enemmän huomiota siihen, mitä Johannes sanoi tästä. Mainittuaan, että Johannes Kastajan tehtävä oli ’todistaa valkeudesta’, apostoli Johannes jatkaa: ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Tämä merkitsee varmasti sitä, että minkälainen ihminen lienetkin, sinä voit hyötyä tästä valon edustajasta. Sinua ei ole automaattisesti suljettu pois tästä hyödystä, niin että asemasi olisi toivoton, jollet sinä tee sitä sellaiseksi. Huomaa tämän vahvistukseksi Johanneksen seuraavat sanat. Hän tunnustaa ensin, että yleisesti puhuen Jeesusta ei otettu vastaan, ei ihmismaailma, vaikka se ”on hänen kauttaan saanut syntynsä”, ottanut häntä vastaan, ja kun ”hän tuli omiensa tykö, . . . hänen omansa (juutalaiset) eivät ottaneet häntä vastaan” Sitten hän lisää: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” – Joh. 1:6–12.

17. Mitä muuta apua Jeesus itse antoi tässä suhteessa?

¹⁷ Myöhemmin Johannes lainaa Jeesuksen omat sanat, jotka luovat lisävaloa tähän osoittaen sen vastuun, mikä yksilöllä on käyttäessään valintavapauttaan uskon osoittamisessa. Jeesus sanoi Jumalasta, että ”niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Selittäen miksi ihmiset yleensä eivät ole ottaneet vastaan tätä Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden suurenmoista varausta, vaan ovat torjuneet sen, mikä on aiheuttanut heidän jäämisensä kuolemantuomion alaisuuteen, Jeesus sanoi edelleen: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta . . . Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” – Joh. 3:16–21.

18. Millainen valinta meidän tulisi tehdä kahden edessämme olevan vaihtoehdon välillä?

¹⁸ Jos rakastat pimeyttä enemmän kuin valoa, jos olet haluton kärsimään nuhdetta ja oikaisua tai tunnustamaan tarpeelliseksi muuttaa katsantokantaasi ja menettelytapaasi, niin se on sinun vastuullasi. Mutta jos sydämessäsi tunnet muutoksen tarpeelliseksi, jos olet halukas oppimaan, miten voit noudattaa sitä, mikä on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, ja siten uskot Jumalaan ja hänen rakkaaseen Poikaansa, niin me kehotamme sinua tutkimaan kanssamme edelleen tätä aihetta.

MITEN VOIMME OLLA YHTEYDESSÄ JEHOVAN PÄÄEDUSTAJAAN

19. Millä tavalla kristillinen seurakunta on yhteydessä Kristukseen Jeesukseen?

¹⁹ Kuten jo huomasimme, varhaiskristityt tehtiin uskollisten apostolien johdossa tietoisiksi läheisestä yhteydestään Kristukseen Jeesukseen Jumalan Pääedustajana ja heidän päänään. Lähes 40 vuotta ennen kuin Johannes kirjoitti evankeliumikertomuksensa Jeesuksesta, Paavali oli laajentanut tätä teemaa siitä ainoalaatuisesta asemasta, jonka Jumala oli antanut ”rakkaalle Pojalleen”, sanoen, että ”hän [Poika] on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää”. – Kol. 1:13–18; ks. myös Ef. 2:19–22.

20. Millaisesta vaarasta Paavali varoitti meitä, ja miten se vaikutti?

²⁰ Mutta Paavali havaitsi sitten tarpeelliseksi varoittaa vaarasta ’horjahtaa pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet’. Hän kirjoitti ja puhui monta kertaa tästä vaarasta ja ilmaisi sen perussyyn. Hän sanoi Efeson seurakunnan vanhimmille: ”Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Eräälle toiselle seurakunnalle hän kirjoitti: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla.” Vietteleminen merkitsee harhaan johtamista, houkuttelemista pois nuhteettomuudesta tai velvollisuudesta ja varsinkin naisen suostuttelemista luopumaan siveydestään. Huomaa, mitä Paavali sanoi yhtäpitävästi tämän kanssa Korinton seurakunnalle: ”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, . . . niin sen te hyvin kärsitte.” – Kol. 1:23; Apt. 20:30; 2. Tess. 2:3; 2. Kor. 11:2–4.

21. Miten Saatana kietoi pauloihinsa sekä Aadamin että Eevan, ja minkä varoituksen tämä antaa meille?

²¹ Näyttäisi siltä, että samalla kun käärme vietteli Eevan, Eeva itse vietteli miehensä käyttäen vaikutusvaltaansa siihen suuntaan. Kertomus sanoo kielletystä hedelmästä vain, että hän ”antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi”. (1. Moos. 3:6) Mutta me emme voi kuvitella, että se oli vain jonkinlaista äänetöntä toimintaa tai mykkää vetoamista Eevan puolelta. Vaikka molemmat tulivat vietellyiksi pois aikaisemmasta nuhteettomuudestaan, niin heidän pettämisensä ei ollut samanlainen. Henkeytetty lausunto sanoo: ”Eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin”, ts. nainen saatiin uskomaan se, mikä oli väärää. Se ei estänyt häntä joutumasta ”rikkomukseen” eikä ollut hänelle puolustus, sillä hän tiesi hyvin, että se, mitä käärmeen kautta sanottiin, oli vastoin sitä, mitä Jumala oli sanonut. (1. Tim. 2:14; 1. Moos. 3:1–5) Me huomaamme siis miten ovelasti Saatana käytti välikappaleitaan sekä ihmiskunnan historian alussa että kristillisen seurakunnan varhaisina päivinä, eikä hän käytä niitä yhtään vähemmän meidänkään aikanamme. Meitä koskeva pääkysymys on: miten me voimme välttää tulemasta petetyiksi eli vietellyiksi? Toisin kuin ensimmäinen ihmispari me haluamme varmistaa ja säilyttää yhteytemme Jehovaan hänen Pääedustajansa kautta. Miten voimme parhaiten tehdä näin?

22. a) Miten voimme saada Jumalan näkökannan asioissa, jotka vaativat huomiota ja ratkaisua? b) Mitkä vaarat meidän täytyy huolellisesti välttää kääntyessämme Raamatun puoleen?

²² Välttyäksemme joutumasta missään suhteessa ansaan meidän täytyy oppi tietämään, miten voimme katsella kaikkea Jumalan silmillä. Meidän täytyy oppia miten katsella asioita pitkin aikaa hänen näkökannaltaan, joko oppikysymyksissä tai maailman tilan ymmärtämisessä tai henkilökohtaisissa pulmissamme ja ratkaistessamme miten menettelemme, kun erilaiset ahdingot kohtaavat meitä. Miten tämä voi tapahtua? Pysymällä kiinteästi Jumalan sanassa. Sitä vartenhan se suureksi osaksi kirjoitettiinkin, kuten psalminkirjoittaja sanoi: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) On kuitenkin muutakin tärkeää. Monet ovat kiinnittäneet tarkkaan huomiota Raamattuun valppain ja arvostelevin silmin ja tutkineet sitä inhimillisen viisauden ja filosofian kannalta sillä seurauksella, että heidän uskonsa samoin kuin niidenkin usko, jotka heitä kuuntelevat, heikkenee heikkenemistään sen suhteen, että he hyväksyisivät auktoriteetiksi Raamatun Jumalan henkeytettynä sanana. Toiset, jotka ovat hurskaasti uskonnollisia vaelluksessaan, lukevat ja tutkivat säännöllisesti Raamattua, mutta lukevat sitä jonkun toisen silmillä. Toisin sanoen he omaksuvat kaikkein ensiksi jonkin kristikunnan kirkon tai jonkinlaisen uskontoryhmän näkökannan ja auktoriteetin, ja se, miten he ymmärtävät lukemansa, täytyy saada tai pakottaa mukautumaan sen kirkon tai ryhmän perinteisiin. Siinä vanhassa sananparressa on paljon totta, että ketkään eivät ole niin sokeita kuin ne, jotka eivät halua nähdä, eivätkä ketkään niin kuuroja kuin ne, jotka eivät halua kuulla jotain, joka on vastoin lujasti juurtuneita hellittyjä ajatuksia.

23. a) Millaisen vertailun Jeesus suoritti omien opetuslastensa ja juutalaisten johtajien välillä? b) Miten Jeesus osoitti sydämentilan ja henkisen näkemyksen välillä olevan läheisen yhteyden?

²³ Kuuntele tätä koskevia Jeesuksen sanoja. Hän sanoi juutalaisista johtajista, jotka olivat ”lainoppineita” ja joilla oli ”tiedon avain”: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. . . . eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Osoittaen sitten, keitä nämä ”lapsenmieliset” ovat, Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi: ”Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.” (Luuk. 10:21–23) Uskonnollisilla johtajilla oli paras asema tunnistaa ja ottaa vastaan Jeesus Messiaanaan. Hehän olivat hyvin perehtyneet Kirjoituksiinsa, mutta he olivat vielä paremmin perehtyneet ja syvemmälle kaivautuneet perimätietoihinsa. Huonot ja itsekkäät vaikuttimet muovasivat koko heidän elämänkatsomuksensa, ja he halusivat näyttää ulospäin vanhurskailta ihmisten silmissä, mutta olivat sisäisesti täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. (Matt. 23:28) Osoittaen tarkalleen vaikeuden perussyyn ja ilmaisten, miten oikea sydämentila liittyy lujasti kykyyn käsittää oikein ja selvänäköisesti ja siihen, että antaa sen oikein opastaa itseään, Jeesus sanoi noille johtajille ja heidän kannattajilleen: ”Minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. . . . Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” Jos jonkun luonnollinen silmä tai henkinen silmä muodostaa vääristellyn kuvan pahan vian tai vaikuttimen johdosta, niin sellaisen ihmisen koko elämä ja menettelytapa on sen vaikutuksen alainen ja todennäköisesti päättyy tuhoon. Jeesus ilmaisi sen vuorisaarnassa: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!” – Joh. 5:42–44; Matt. 6:22, 23.

24. Mihin toimenpiteisiin meidän täytyy ryhtyä etsiessämme Jumalan katsantokantaa ja siunausta, ja mikä kannustin meille annetaan?

²⁴ Näin ollen sen lisäksi, että me pysymme kiinteästi Jumalan sanassa, meidän täytyy myös pitää tiukasti mielessämme tarve säilyttää oikea sydämen- ja mielentila täysin vilpittömästi ja nöyrästi. Meidän täytyy olla halukkaita katselemaan asioita uudessa valossa ja sovittamaan tai oikaisemaan menettelymme sen mukaan päästäksemme täysin sopusointuun Raamatussa opetetun Jumalan oman katsantokannan kanssa. Tämä johtaa ehdottomasti meidät puolestamme läheiseen yhteyteen Jehovaan ja hänen Pääedustajaansa. Kun meillä on näin arvokas vaikutin, me voimme odottaa erittäin kiinnostuneina ja luottavaisina Raamatun lisätutkistelua muistaen mitä Jeesus sanoi: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” – Luuk. 11:9.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 508]

Jumalan hengen vuodattaminen Jeesukseen hänen kasteensa jälkeen ilmaisi hänet Jumalan Voidelluksi

[Kuva s. 512]

Käärme vietteli Eevan kavaluudellaan. Me voimme välttää Saatanan ansat katselemalla kaikkia asioita Jumalan silmillä