Pittsburghin kokous osoittaa ajan kiireellisyyden
ENNEN aamunkoittoa lokakuun 1. päivänä 1972 alkoi ihmisiä kokoontua Civic Arenan ympärille Pittsburghiin Pennsylvaniaan Yhdysvalloissa. Heitä puoleensa vetävä tapahtuma oli Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vuosikokous sekä Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 53. kurssin päättäjäiset.
Ohjelma pääsi alkamaan klo 8.30, ja läsnäolijat kuulivat rukouksen ja päivän tekstin käsittelyn jälkeen kannustavia raportteja ja kokemuksia Seuran haaratoimistojen edustajilta Saksasta, Sveitsistä, Kanadasta, Jamaikasta ja Meksikosta. Sitten Seuran johtokunnan jäsen M. G. Henschel luki monista maista – Laosista, Havaijista ja Mikronesiasta sekä monista osista Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa ja Eurooppaa – päättäjäisiä viettävälle kurssille tulleita tervehdyksiä.
Seuran varapresidentti F. W. Franz esitti sen jälkeen voimakkaan kehotuksen, ettei välinpitämättömyyden tule nykyään antaa kehittyä Jumalan kansan keskuudessa. Ovatko ketkään meistä taipuvaisia ajattelemaan, että Jumalan aika ryhtyä tuomintatoimintaan on vielä kyllin kaukana ja että me voimme luisua takaisin tälle maailmalle tunnusomaiseen velttoon elämäntapaan? Jos näin on, meidän on oikaistava asenteemme, saatettava se sopusointuun 2. Piet. 3:12:n henkeytetyn neuvon kanssa. Kristittyjä kehotetaan siinä ’odottamaan ja jouduttamaan Jumalan päivän tulemista’. Voimmeko me tosiaan jouduttaa Jumalan aikaa, joka on ajoitettu hänen päivänsä tulolle tuomion toimeen panemiseksi? Emme, mutta me voimme ’pitää tarkoin mielessä’ sen päivän, niin kuin ”Uuden maailman käännös” (engl.) esittää tämän kohdan täsmällisemmin. Pietarilla ja muilla hänen päiviensä kristityillä ei ollut mitään keinoa tietää tarkalleen, milloin se ”päivä” oli tuleva, mutta he tiesivät sen olevan ehdoton varmuus, tulevan varmasti, ja se riitti! Nyt meillä on runsaat todisteet siitä, että jo vanhaksi tuleva sukupolvi tulee todella kokemaan tuon ennustetun ”suuren ahdistuksen”, joka avaa tien Jumalan uuden järjestyksen tulolle. Meidän tulee tosiaan elää joka päivä tietoisina sen läheisyydestä lykkäämättä sitä tuonnemmaksi mielessämme tai sydämessämme.
Kello 10 alkaneessa yhdistyksen vuosikokouksessa ilmoitti Seuran presidentti N. H. Knorr, että vaikka palvelusvuoden 1972 raportti on vielä epätäydellinen, niin se osoittaa vuoden kuluessa kastetun yli 162 000 henkeä. Se merkitsee, että viiden viime vuoden aikana on koko maailmassa kastettu yli 680 000 henkeä, ja nämä edustavat 41 prosenttia nykyisistä Jehovan todistajista.
Opettaja U. V. Glass puhui sitten Gilead-koulun suorittaneille. Hän mainitsi, että kurssin keski-ikä oli 29 vuotta, ja huomautti, että Gilead-koulu ’syntyi’ myös 29 vuotta sitten. Hän perusti neuvontansa Hepr. 12:1–3:een ja esitti heille voimakkaan vetoomuksen, etteivät he milloinkaan lankeaisi uskon puutteen syntiin. Juoksijat eivät hidasta vauhtia lähestyessään maalia. Kun uusi järjestys on niin lähellä, niin kurssin suorittaneiden tulee nyt panna kilpajuoksuun voimansa joka hiven. Gileadin kirjaaja E. A. Dunlap painotti sitten Jumalan lämmintä ja aulista antamista ja kehotti, etteivät oppilaat koskaan panisi Jumalaa tuntemaan ’sydänkipua’ siksi, että he suhtautuisivat arvostamattomasti hänen lahjoihinsa.
Loppupuhe, jonka Seuran presidentti piti aiheesta ”Nimi jossa kaikki kansat haluavat vaeltaa”, perustui Miikan 3. ja 4. lukuun. Vaikka ihmiset ovat jakaantuneet uskonnollisesti ja muissa suhteissa, niin he epäjumaloivat oman nimenomaisen poliittisen kansakuntansa ihannetta tehden siitä kansallisjumalan. Mutta heidän ’kansallisjumalansa’ eivät pelasta ihmiskuntaa tuhoisalta tieltä. Tässä ”aikojen lopussa” sadat tuhannet ihmiset kaikessa maailmassa heräävät todellisuuteen ja kääntyvät Jehovan puoleen ainoana tosi Jumalana, johon voi luottaa. He ’vaeltavat hänen nimessään’ noudattamalla taivaallisesta Siionista ja Jerusalemista, Messiaan parhaillaan hallitsevan valtakunnan tyyssijasta, tulevaa Jehovan ”lakia” ja ”sanaa”.
Kun diplomit oli jaettu ja lounastauko pidetty, niin 48 kurssin suorittanutta esitti iltapäivällä eloisan ja värikkään musiikkiohjelman yhdellätoista kielellä. Koko ohjelma huipentui sydäntä tutkivaan raamatulliseen näytelmään, joka sisälsi kuningas Daavidin synnin Batseban kanssa. Se tähdensi Jumalan oikeudenmukaisuuden ja hänen armonsa erinomaista tasapainoa. Päivän päättyessä 7 614 läsnäolijaa tunsi hyvällä syyllä tulleensa runsaasti palkituksi.