Kärsiminen joka voi hyödyttää sinua
”Tästä te iloitsette suuresti, vaikka monenlaiset koettelemukset ovatkin, jos niitä täytyy olla, vähäksi aikaa nykyään murehduttaneet teitä, jotta uskonne koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta joka tuhoutuu huolimatta siitä että se koetellaan tulella, todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” – 1. Piet. 1:6, 7.
1. Millaista huonoa kohtelua kristityt saivat osakseen seurakunnan alkuaikoina?
HEITÄ pilkattiin, lyötiin ja vangittiin. Heidän koteihinsa tunkeuduttiin ja heidän omaisuutensa ryöstettiin. Jotkut heidän uskollisista ystävistään ja sukulaisistaan saivat surmansa vihaisten väkijoukkojen käsissä tai heidät tuomittiin kuolemaan oikeuden päätöksellä. He eivät olleet tehneet mitään rikosta, joka olisi antanut aiheen niin julmaan kohteluun. He viettivät esimerkillistä elämää ja rakastivat todella toisia ihmisiä. Mutta monet vihasivat heitä. Miksi? Koska he olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. – Apt. 8:1–3; Hepr. 10:32–34.
HYÖDYLLISTÄ KURIA
2, 3. a) Miksi eräät kristityiksi tulleet juutalaiset olivat väsymässä elämän kilpajuoksuun? b) Mitä he olivat unohtaneet?
2 Oliko kristittyjen osakseen saama kauhea kärsimys hyödyllistä? Joku voisi esittää nopeasti kieltävän vastauksen. Mutta Raamattu esittää, että on erittäin hyödyllistä, kun ihminen joutuu pakosta kokemaan huonoa kohtelua. Kristityiksi tulleille juutalaisille sanottiin ensimmäisellä vuosisadalla: ”Jatkaessanne kamppailuanne tätä syntiä vastaan ette ole vielä koskaan tehneet vastarintaa verille asti, mutta te olette kokonaan unohtaneet sen kehotuksen, joka puhuttelee teitä Jumalan poikina: ’Poikani, älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä näänny, kun hän ojentaa sinua, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.’” – Hepr. 12:4–6.
3 Kristityiksi kääntyneisiin juutalaisiin kohdistettu vastustus oli todella ankaraa. Mutta heidän kamppailemisensa helposti kietovaa syntiä – uskon menetystä – vastaan ei ollut vielä mennyt niin pitkälle, että heidän verensä olisi vuodatettu. Monet heistä olivat mahdollisesti puolisydämisiä elämän kilpajuoksussa eivätkä siksi kamppailleet tätä syntiä vastaan niin kuin olisi ollut tarpeen, jotta he olisivat onnistuneet ’vastarinnan tekemisessä verille asti’. He olivat väsymässä jumalattomien ihmisten soimausten kohtaamiseen. (Hepr. 12:3) He eivät tajunneet, että vastustajien taholta tuleva kova kohtelu oli kuria Jehovalta ja varmisti sen, että hän rakasti heitä syvästi poikinaan. He olivat unohtaneet Sananlaskujen 3:11, 12:ssa esitetyn Raamatun varoituksen. Laajentaen tämän raamatunkohdan sovellutusta Heprealaiskirje jatkaa:
”Se, mitä kestätte, on kuritukseksi. Jumala kohtelee teitä kuin poikiaan. Sillä mikä poika se on, jota isä ei kurita? Mutta jos olette vailla kuria, josta kaikki ovat tulleet osallisiksi, niin tehän olette aviottomia lapsia ettekä poikia. Lisäksi meillä oli kurittajinamme isät, jotka olivat meidän lihaamme, ja me osoitimme heille kunnioitusta. Eikö meidän tule paljon enemmän alistua hengellisen elämämme Isän alaisuuteen ja elää? Sillä he kurittivat meitä muutamia päiviä sen mukaan, mikä heistä näytti hyvältä, mutta hän kurittaa meidän hyödyksemme, jotta voisimme olla osallisia hänen pyhyydestään. Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Hepr. 12:7–11.
4. Miten meidän pitäisi suhtautua siihen kovaan kohteluun, jota voimme saada osaksemme ihmisten taholta?
4 Miten kristittyjen pitäisi tämän henkeytetyn neuvon mukaisesti suhtautua kärsimiseen, jonka Jehova Jumala sallii tulla heidän osakseen? Meidän tulisi pitää sitä kurina tai valmennuksena, jota antaa meille Isä, joka rakastaa meitä syvästi ja joka on kiinnostunut ikuisesta hyvinvoinnistamme. Sellaisen kurin saaminen todistaa eittämättömästi, että meitä kohdellaan kuin poikia eikä kuin ei-toivottuja aviottomia lapsia, joita ei rakasteta. Koska Jehova Jumala sallii kristittyjen kokea tällaista ankaraa kohtelua, niin meidän pitäisi nöyrästi alistua siihen. Tämä on sopusoinnussa myös apostoli Pietarin kehotuksen kanssa: ”Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan, samalla kun heitätte kaiken huolenne hänelle, koska hän huolehtii teistä.” – 1. Piet. 5:6, 7.
5. Miksi on oikein ottaa vastaan kuri, jota saadaan huonona kohteluna?
5 On aivan oikein, että me hyväksymme tämän kurin kapinoimatta sitä vastaan, yrittämättä päästä pois Jumalan käden alta. Mies, joka rakastaa lapsiaan ja on kiinnostunut heistä, kurittaa heitä, kun hän katsoo sen olevan tarpeellista. Epätäydellisenä hän voi tehdä väärän arvion. Niinpä ’kurittaessaan sen mukaan, mikä näyttää hänestä hyvältä’, hän ei ehkä aina tee sitä, mikä on oikein ja hyödyllistä heidän lapsuutensa suhteellisesti ”muutamina päivinä”. Sellainen isä saa kuitenkin osakseen häntä rakastavien lasten kunnioituksen. Tämä onkin sopivaa, koska he ovat kiitollisuudenvelassa hänelle elämästään. Sen sijaan Jehova Jumala ei koskaan erehdy, ja hän on aikaansaanut enemmänkin kuin sen että meillä on elämä. Korkeinta nimitetään Heprealaiskirjeen 12:9:ssä olevan kreikan kielen mukaan sanatarkasti ”henkien Isäksi”, mikä ilmeisesti viittaa siihen, että hän on vastuussa sekä kristittyjen hengellisestä elämästä että heidän ikuisesta elämästään. Siksi on varmasti vielä aiheellisempaa alistua taivaallisen Isän kuriin kuin kunnioittaa epätäydellistä maallista isää.
KÄRSIMISESTÄ TULEVA HYÖTY
6. Miten kärsiminen voi auttaa meitä tulemaan osallisiksi Jumalan pyhyydestä?
6 Sitä paitsi kärsimisen muodossa tuleva kuri on aina hyödyllistä Jumalan palvelijoille. Sillä voi olla puhdistava vaikutus, sillä se voi paljastaa persoonallisuudesta heikkoja kohtia, jotka täytyy korjata. Sellaisiin voisi sisältyä ylpeys, uppiniskaisuus, kärsimättömyys, itsekkyys, maailmallisuus ja mukavuudenrakkaus tai nautinnonhalu. Kun kristitty tekee tarvittavat parannukset, hän tulee puhtaammaksi eli pyhemmäksi käytöksessään. ’Tulemalla pyhäksi, koska Jehova Jumala on pyhä’, hän tulee ’osalliseksi Jumalan pyhyydestä’. (1. Piet. 1:14–16) Täten toteutuu kurin tavoite.
7. Mitä ahdistuksesta voidaan oppia, kuten Jeesuksen Kristuksen kokemus valaisee? (Hepr. 5:8)
7 Ahdistuksesta ihminen voi myös oppia sellaista, mikä voi varustaa hänet paremmin Jumalan palvelukseen. Jeesuksen Kristuksen tapaus valaisee tätä. Koska hänen täytyi kokea äärimmäistä kärsimystä lihassa, hän sai tarpeellisen kokemuksen voidakseen olla sääliväinen ja myötätuntoinen ylimmäinen pappi. Tämä on tehnyt meille mahdolliseksi lähestyä Jumalaa Kristuksen kautta ja puhua täysin vapaasti luottaen siihen, että Jeesus ymmärtää tilanteemme ja rukoilee puolestamme armollisena ylimmäisenä pappina. – Hepr. 4:15, 16.
8, 9. Miten huonona kohteluna saadun kurin kausi voi vaikuttaa meihin silloin, kun kuri jatkuu ja sen jälkeen kun se on ohi, kuten Heprealaiskirjeen 12:11 osoittaa?
8 Huonon kohtelun kestäminen voi tietysti olla hyvin vaikeaa. Ankaran kivun kokemisessa ei varmaankaan voi olla mitään ilahduttavan nautinnon tai ilon tunnetta. Kokemus on tuskallinen. Mutta jos alistumme siihen ja annamme sen auttaa meitä näkemään, missä suhteessa meidän tarvitsee tehdä parannuksia, koettelemus voi olla meille hyvää valmennusta. Valmennuksen lopputulos voi silloin olla ”rauhaisa hedelmä, nimittäin vanhurskaus”. Tai kuten James Moffatt kääntää Heprealaiskirjeen 12:11:n: ”Kuri näyttää aina sillä hetkellä olevan tuskallinen asia, ei iloinen; mutta ne, joita siten valmennetaan, korjaavat sen hedelmän jälkeenpäin rehdin elämän rauhassa.”
9 Voi hyvinkin olla, että olet tullut ymmärtämään, miten hyvä vaikutus sellaisella kurilla voi olla, ollessasi uskollisten kristittyjen veljien ja sisarten yhteydessä. Heitä on ehkä koeteltu vuosikausia sortavien diktaattorien alaisuudessa tai keskitysleireillä ja vankiloissa. Mutta usein heidän nuhteettomuutensa loistaa koko heidän persoonallisuutensa läpi. Ihminen havaitsee olevansa sellaisten seurassa, joiden uskoa kuri on muovannut, ja sellaisen uskon tyyni, iloinen ilmeneminen voi olla toisille kannustin vaeltaa samalla tavalla nuhteettomina.
10. Mikä näkemys meidän pitäisi omaksua kaikenlaisista koettelemuksista, ja mikä kysymys siksi voitaisiin esittää?
10 Kun siis koemme millaisia koettelemuksia tahansa – sairautta, pettymystä, epäoikeudenmukaisuutta, murhetta tai vainoa – meidän tulisi pitää sitä rakkaudelliselta taivaalliselta Isältämme tulevana kurina ja sallia koettelemuksen vaikuttaa meihin hyvällä tavalla, tehdä meistä hänen parempia palvelijoitaan. Mutta kuinka me voimme pysyä uskollisina ahdistusta kestäessämme, niin että voimme jälkeenpäin hyötyä valmennuksesta?
KUINKA VOIMME KESTÄÄ
11. Mitä opetuslapsi Jaakobin neuvoa meidän tulisi noudattaa, kun kohtaamme koettelevan kokemuksen?
11 On erittäin tärkeätä odottaa Jehova Jumalan antavan meille viisautta koettelevien tilanteiden käsittelemiseen. Meidän pitäisi pyytää häneltä apua eikä meidän tulisi koskaan epäillä sitä, että hän auttaa meitä pyhän henkensä välityksellä. Huomaa, minkä hyvän neuvon opetuslapsi Jaakob antoi tästä:
”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte monenlaisia koettelemuksia, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä. Mutta antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi, jotta olisitte täydelliset ja joka suhteessa terveet ettekä minkään puutteessa. Niinpä jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle. Mutta pyytäköön jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä, sillä se, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja jota puhallellaan sinne tänne. Niin, älköön se ihminen luulko saavansa mitään Jehovalta; hän on epäröivä mies, epävakaa kaikilla teillään. – Jaak. 1:2–8.
12. Mitä opimme Heprealaiskirjeen 5:7:stä?
12 Jeesus Kristus totisesti antoi silmiinpistävän esimerkin taivaalliseen Isäänsä turvautumisessa. Vaikka Jeesus oli täydellinen, hän rukoili hyvin kiihkeästi kärsiessään. Raamattu kertoo: ”Lihansa päivinä Kristus esitti voimakkain huudoin ja kyynelin rukouksia ja myös anomuksia Hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia.” (Hepr. 5:7) Jeesuksen Isä kuunteli hänen avunpyyntöjään suosiollisesti hänen kunnioittavan pelkonsa takia. Jumalan Poika säilytti nuhteettomuutensa pyhän hengen avulla ja kuoli sen tähden Isänsä hyväksymänä. Sitten hänet vapautettiin kuoleman otteesta ylösnousemuksen välityksellä.
13. Mikä Heprealaiskirjeen 12:2:n mukaan auttoi Jeesusta Kristusta pysymään uskollisena kärsimyksessä?
13 Toinen seikka, joka auttoi Jeesusta Kristusta pysymään uskollisena, oli se, että hän piti aina silmiensä edessä Isänsä tarjoaman suurenmoisen palkan. Heprealaiskirjeen 12:2:ssa tähän palkkaan viitataan ilmeisesti ”ilona”. Siinä sanotaan: ”Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Mekin voimme pysyä uskollisina koettelemuksessa katsomalla eteenpäin ikuisen elämän palkkaan ja siihen liittyviin siunauksiin. Juuri maaliviivan takana olevan palkinnon tavoin tämä palkka voi kannustaa meitä juoksemaan elämän kilpajuoksun kestävästi ja karkottamaan kaikki mahdolliset väärät halut, jotka voisivat saattaa uskomme haaksirikkoon. – Hepr. 12:1.
14. Miten Valitusvirsien 3:20, 21:n sanat voivat rohkaista meitä, kun olemme ahdistavassa tilanteessa?
14 Vaikka tilanteemme muodostuisi kuinka epätoivoiseksi tahansa, meidän ei pitäisi ryhtyä ajattelemaan, ettei Korkein välitä meistä. Kun kohtaamme suuria vaikeuksia, Valitusvirsien 3:20, 21:n sanat voivat olla meille tosi lohdutukseksi: ”Varmasti sinun sielusi [Jehova] muistaa ja kumartuu alas minun puoleeni. Tämän minä palautan sydämeeni. Sen tähden ilmaisen odottavaa asennetta.” (UM) Oman nöyryytensä ilmaukseksi Jehova Jumala ”kumartuu alas” eli alentuu kiinnittämään meihin suosiollista huomiota. Hän kohottaa meidät ahdistuksen tilastamme samoin kuin hän kohotti katuvat juutalaiset 500-luvulla eaa. Mutta vaikka ahdistuksen kausi jatkuukin, meidän pitäisi kärsivällisesti ja horjumatonta uskoa ilmaisten odottaa Jehova Jumalan toimivan puolestamme.
15. Mitä se, että olemme yhä elossa, osoittaa Valitusvirsien 3:22, 23:n mukaan?
15 Juuri se seikka, että me olemme yhä elossa, on todistus Jumalan rakkaudellisesta huomaavaisuudesta, hänen aktiivisesta myötätuntoisesta kiinnostuksestaan. Se on tae siitä, että Korkein osoittaa armoa ahdistetulle kansalleen. Valitusvirsien 3:22, 23:sta me luemme: ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.”
16. Miksi voimme luottaa Jehovan armoon?
16 Koska Jehovan uskollisuus, hänen luotettavuutensa, on suuri, niin me voimme luottaa hänen armoonsa. Jumalan armon tai säälin ilmaukset meitä kohtaan eivät ole koskaan heikkoja tai tehottomia. Jehovan armo on ”joka aamu uusi”, aina hänen uskollisten palvelijoittensa saatavissa täysivoimaisena. Tästä syystä voimme olla varmoja, että Kaikkivaltias näkee meidän ahdistuksemme ja että hän sääliväisesti antaa meille tarvittavan avun.
17. Miten meidän pitäisi suhtautua kurin ikeen asettamiseen päällemme?
17 Mutta jos hän sallii kurin ikeen asettamisen päällemme, meidän pitäisi ottaa se vastaan valittamatta eikä toitottaa vaikeuksiamme. Valitusvirsien 3:28, 29 suosittelee: ”Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. Laskekoon suunsa tomuun” maaten maahan heittäytyneenä täydellistä alistumista ilmaisevassa asennossa.
18. Miten Jehova suhtautuu siihen ahdinkoon, jota hänen palvelijoittensa täytyy kestää?
18 Sillä välin voimme saada lohdutusta siitä, että koettelemus on vain tilapäinen ja ettei Jehova Jumala saa mielihyvää siitä, että meidän täytyy kokea ahdistusta. ”Ei Herra hylkää iankaikkisesti”, sanoo Raamattu. ”Vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.” (Valit. 3:31, 32) Jehovan tarkoitus sen sijaan on, että kärsimisen kautta saamamme valmennus varmistaa ikuisen hyvinvointimme.
19. Miksi se, että Jehova sallii epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimistä ei saata häntä epäsuotuisaan valoon?
19 Mutta ne, jotka ovat syyllisiä Jumalan palvelijoiden elämän tekemiseen kovaksi, eivät saa anteeksi vihattavaa menettelyään. Se, että Jehova sallii tällaista kovaa kohtelua, ei saata myöskään häntä epäsuotuisaan valoon. Miksi ei? Vaikka hän sallii huonon kohtelun, jotta sillä voisi olla hyödyllinen vaikutus hänen kansaansa, niin hän ei hyväksy ihmisen epäinhimillisyyttä toista ihmistä kohtaan. Hänen Sanansa tuomitsee sellaisen huonon kohtelun. Raamattu sanoo: ”Kenenkään vangin polkemista jalkojen alle maassa, oikeuksien riistämistä mieheltä Korkeinta uhmaten, oikeuden vääristämistä tuomioistuimissa – sellaisia ei Herra ole koskaan hyväksynyt.” (Valit. 3:34–36, The New English Bible) Ihmisten, jotka kohtelevat väärin toisia ihmisiä, täytyy tehdä tili Jehova Jumalalle. ”Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.” (Room. 12:19) Sen tähden meidän täytyy varoa tulemasta katkeriksi Korkeimmalle sen pahuuden vuoksi, mitä harjoittavat Jumalan laista piittaamattomat ihmiset.
20. Mitä surkuteltavimpienkaan ihmisten kärsimysten ei pitäisi saada meitä tekemään ja miksi ei?
20 Joskus olosuhteet, joihin Jumalan palvelijat joutuvat sairauden, onnettomuuden tai huonon kohtelun vuoksi, ovat todella surkuteltavia. Sydämemme saattaa liikuttua syvästi ajatellessamme sokeita, raajarikkoja ja epämuodostuneita. Se on aivan oikein. Mutta ei koskaan, ei koskaan pahimmankaan inhimillisen kärsimyksen pitäisi saada meitä kääntämään selkäämme Jehova Jumalalle. Yksin hän voi tehdä tyhjäksi kaiken sen vahingon, joka on tullut ihmiskunnan osaksi synnin ja epätäydellisyyden kautta. Huomaa, mitä Jeesus Kristus sanoi sokeana syntyneestä miehestä: ”Näin tapahtui, jotta Jumalan teot tehtäisiin ilmeisiksi hänen tapauksessaan.” (Joh. 9:3) Mitä kunniaa saakaan Korkein, kun sokeitten silmät ja kuurojen korvat avataan ja kun rammat kävelevät, hyppivät ja juoksevat! (Ilm. 21:3–5) Ellei sellaisia ahdistuksia olisi ollut olemassa, emme olisi koskaan tulleet tuntemaan, miten suurenmoisia tekoja Jehova Jumala voi tehdä ihmiskunnan hyväksi. Ja ikuisen elämän palkkaan verrattuna ihmisten kärsiminen tässä asiainjärjestelmässä ei tule merkitsemään mitään. Silloin tuntuu siltä kuin ahdistusta ei olisi koskaan ollutkaan.
21. a) Milloin kärsiminen hyödyttää meitä? b) Mitä meillä täytyy olla hyötyäksemme vastoinkäymisestä?
21 Jos vielä mahdollisesti kohtaamamme kärsimys tekee meistä huomaavaisempia, myötätuntoisempia ja sääliväisempiä toisia ihmisiä kohtaan ja saa meidät mukautumaan läheisemmin Raamatussa esitettyihin vanhurskaisiin vaatimuksiin, niin tällaisella kurilla on todella hyödyllinen tarkoitus. Jotta näin kävisi, meillä täytyy olla sellainen ehdoton luottamus taivaalliseen Isäämme kuin pikkulapsella on maalliseen isäänsä. Me tarvitsemme horjumattoman uskon siihen, että minkä tahansa Jehova Jumala salliikin kohdata meitä, niin se lopulta koituu ikuiseksi hyvinvoinniksemme ja onnellisuudeksemme. Pitäkäämme siksi aina edessämme Roomalaiskirjeen 8:28:n sanat: ’Jumala panee kaiken myötävaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat häntä.’
[Kuva s. 21]
”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa.”