8. luku
Hengellinen paratiisi saastuneen maan päällä
1, 2. Missä määrin ihmisen ponnistelut maapallon saastumisen vähentämiseksi ovat onnistuneet?
TÄÄLLÄ maan päällä on vielä joitakin paikkoja, jotka tuovat mieleen maallisen pienoisparatiisin. Mutta niiden säilyminen on uhanalainen. Viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana on koko ihmiskunnan luonnollisen elinympäristön saastumisen tieteelliseen tutkimiseen kiinnitetty vakavaa huomiota. Maan, veden ja ilman saastumista on yritetty vähentää, mutta silti saastuminen jatkuu ja lisääntyy.
2 Eräiden elinympäristön parantamiseen tähtäävien suunnitelmien on havaittu olevan epäkäytännöllisiä tai taloudellisesti kannattamattomia. Monista suunnitelmista, joita on tehty luonnon kauneuden ja terveellisyyden säilyttämiseksi valituilla alueilla, on täytynyt luopua energiakriisin luomien tarpeitten vuoksi. Koko maapallosta on tulossa epäterveellisempi elinpaikka kaloille, linnuille, maaeläimille ja ihmisille. Ihmisen elintavan vuoksi ja siksi, että hän on hoitanut maapalloa niin huonosti, pelkästään elinympäristön saastuminen saattaa koko elollisen luomakunnan elossa säilymisen uhanalaiseksi planeetallamme.
3. Mikä paratiisi laajenee luonnollisen elinympäristön saastumisesta huolimatta, ja mistä vuodesta lähtien niin on tapahtunut?
3 Mutta hengellinen paratiisi kukoistaa ja laajenee aina vain etäämmälle sellaisen vahingollisen maailmanlaajuisen saastumisen vaikuttamatta siihen. Sitä mukaa kuin se laajenee, yhä useammat hengellismieliset ihmiset nauttivat siitä ja viettävät onnellisempaa elämää. Heillä on jopa toivo elää ikuisesti saastumattomassa maallisessa paratiisissa. Maallinen luonnonparatiisi on tietysti yhä tulevaisuudessa; muutoin ei ihmisen luonnollisen elinympäristön nykyisen saastumisen annettaisi jatkua. Ihmisen alkuperäisen paratiisikodin ennallistamiseen tänne maan päälle tarvitaan enemmän kuin ihmisen omaa kykyä ja viisautta. Mutta ensimmäisestä ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä rauhanvuodesta lähtien on hengellistä paratiisia istutettu tänne maan päälle. Epäilemättä juuri tämä on se paratiisi, josta kristitty apostoli Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään Korinton seurakunnalle Kreikkaan ensimmäisellä vuosisadalla.
4. Mitä apostoli Paavali sanoi tästä paratiisista Korinton kristityille lähettämässään toisessa kirjeessä?
4 Kirjoittaessaan ensimmäisen vuosisadan puolivälissä noin vuonna 55 hän sanoi tälle uskonveljien seurakunnalle: ”Minun täytyy kerskua. Se ei ole hyödyllistä; mutta siirryn Herran yliluonnollisiin näkyihin ja ilmestyksiin. Tiedän Kristuksen yhteydessä olevan ihmisen, joka neljätoista vuotta sitten – ruumiissako, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä; Jumala tietää – temmattiin sellaisena kolmanteen taivaaseen. Niin, tiedän sellaisen ihmisen – ruumiissako vai erossa ruumiista, en tiedä, Jumala tietää –, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. Sellaisesta ihmisestä minä kerskun, mutta en kersku itsestäni.” – 2. Kor. 12:1–5.
5. a) Kuka on ”Kristuksen yhteydessä oleva ihminen”, jonka Paavali mainitsee? b) Mitä hän tämän huomioon ottaen tarkoitti sanoessaan: ”Sellaisesta ihmisestä minä kerskun, mutta en kersku itsestäni”? c) Miksi hän sanoi tilastaan silloin, kun hän sai tuon kokemuksen: ”Ruumiissako, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä”?
5 Apostoli Paavali ei puhu tässä jostakusta toisesta ihmisestä vaan itsestään. Mutta hän puhuu itsestään silloin, kun hän sai edellä kuvaillun ainutlaatuisen kokemuksen, ihmisenä, joka sai erikoissuosion Jumalalta; ja ihmisestä, joka hän oli silloin, kun hän oli tuossa erittäin suositussa asemassa, hän voi syystä kerskua. Mutta itsestään tavallisena ihmisenä ilman sellaisia Jumalalta saatuja harvinaisia etuja hän ei voi aiheellisesti kerskua. Hänen kokemuksensa oli niin todentuntuinen, että oli kuin hän olisi ollut siellä aineellisessa ruumiissaan, mutta ymmärrettävästi hänen aineellinen ruumiinsa pysyi maan päällä ja hän koki hurmostilan, ja se mitä hän kuuli, tapahtui silloin, kun hän oli tässä hurmoksessa. Jos tämä kokemus sattui neljätoista vuotta ennen kuin hän kirjoitti toisen kirjeensä Korinton seurakunnalle, niin se sattui noin vuonna 41 eli ennen hänen ensimmäistä lähetysmatkaansa Barnabaan kanssa, jonka he tekivät noin vuosina 47/48. Apostoli Paavali ei mainitse tarkemmin, oliko se, mitä hän kuuli, hepreaa vai kreikkaa, joita kieliä hän osasi, vai jotakin vierasta kieltä, jota ei voida kääntää ihmisen tuntemille kielille.
6. Mitä hänen mainintansa ”kolmannesta taivaasta” ilmaisee?
6 Kun Paavali temmattiin kolmanteen taivaaseen, häntä ei temmattu ja viety pitkin ajan virtaa kolmanteen taivaitten sarjassa, jotka seurasivat perätysten toinen toistaan. Hänet temmattiin ja vietiin pystysuorassa, ja koska lukua kolme tai järjestyslukua kolmas käytetään Raamatussa voimakkuuden tai korostuksen osoituksena, ”kolmas taivas” ilmaisisi tämän kohottamisen korkeuden, sen ylevän laadun. Se ei tutustuttanut häntä henkipersoonien taivaitten asioihin siinä mielessä kuin Jeesus Kristus, joka tuli alas taivaasta ja palasi henkitaivaisiin, tuntee näkymättömiä taivaallisia asioita. Kuvaannollisesti Paavali oli jo asetettu istumaan toisten maan päällä olevien kristittyjen kanssa ”taivaallisiin Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. (Ef. 2:6) Paavalin tempaaminen ”kolmanteen taivaaseen” ilmaisi siis hänen kohottamisensa hengellisesti korkealle hänen kristittyjen tovereittensa hengellisen aseman yläpuolelle. Se antoi hänelle epäilemättä sellaista syvällistä näkemystä, jota hänellä ei ollut aikaisemmin ollut, ja tämä ilmeni siitä, mitä hän puhui ja kirjoitti.
7, 8. a) Miksi Paavalin mainitsema ”paratiisi” ei ole sama kuin Ilmestyksen 2:7:ssä mainittu paratiisi? b) Miksi se ”paratiisi”, johon Paavali temmattiin, ei ollut ”Eedenin puutarha”?
7 Paavalin tempaaminen ”paratiisiin” liitetään tässä ”kolmanteen taivaaseen”. Tämä tuntuisi viittaavan johonkin hengelliseen. Mutta tämä ei merkitsisi, että paratiisi, johon Paavali temmattiin, oli se, joka mainitaan kirkastetun Jeesuksen Kristuksen Efesoksen seurakunnalle Vähään-Aasiaan lähettämässä sanomassa: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille: sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” (Ilm. 2:7) Tämä ”Jumalan paratiisi” on kuvaannollinen paratiisi näkymättömissä henkitaivaissa, mihin liha ja veri eivät voi päästä ja mihin lihallinen silmä ei voi nähdä. (1. Kor. 15:50) Mikään ei myöskään vihjaa siihen, että apostoli Paavali olisi nähnyt vertauskuvia siitä, mitä on näkymättömissä henkitaivaissa, sillä tavoin kuin apostoli Johannes näki sellaisia vertauskuvia, joita hän kuvaileekin Ilmestyksen 4. luvussa. On siis hyvin epätodennäköistä, että apostoli Paavali olisi temmattu ”Jumalan paratiisiin” näkemään sen ”elämän puu”.
8 Sikäli kuin on kysymys alkuperäisestä maallisesta paratiisista, ”Eedenin puutarhasta” (UM), sellaisessa paratiisissa ei ole ihmisluomuksille mitään arvoituksellista. Se ei mene ihmisen kokemuksen ulkopuolelle, ja sen ennallistaminen maan päälle Jumalan messiaanisen valtakunnan alaisuudessa on ymmärretty kauan Raamatun ennustusten mukaisesti. (1. Moos. 3:8–24) Sen vuoksi apostoli Paavalin ei olisi tarvinnut saada ”Herran yliluonnollisia näkyjä ja ilmestyksiä”, jotta hän olisi oppinut tuntemaan sen. – 2. Kor. 12:1.
9, 10. a) Mistä paratiisista apostoli Paavalille annettiin näky, ja minä aikana se on olemassa? b) Mihin ne ”sanomattomat sanat” liittyivät, jotka Paavali kuuli, ja mitä noista sanoista puhuminen olisi merkinnyt?
9 On kuitenkin olemassa vielä yksi paratiisi, jota Pyhä Raamattu kuvailee profeetallisesti ja josta se antaa meille jopa historiallisen perikuvan Juudan maassa, sen jälkeen kun juutalaiset olivat olleet pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Tämä paratiisi on hengellinen paratiisi meidän päivinämme, 1900 vuotta sen jälkeen kun apostoli Paavali temmattiin ”kolmanteen taivaaseen” ja ”paratiisiin” yliluonnollisessa näyssä. Se, mitä Paavali kuuli tuon todentuntuisen kokemuksen aikana, ”sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua”, koski silloin tulevaisuudessa olevaa hengellistä paratiisia. Tämä Kristuksen tosi opetuslasten siunattu tila oli tuleva hänen ’läsnäolonsa’ eli parusiansa aikana ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. – Matt. 24:3.
10 Paavali henkeytettiin ennustamaan uskonnollinen ”luopumus”, joka kohtaisi kristillistä seurakuntaa ennen ”Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäoloa”, mutta hänen ei ollut ihmisenä lupa puhua tästä hengellisestä paratiisista, josta hän kuuli ”sanomattomin sanoin”. Jos hän olisi puhunut, niin se olisi merkinnyt, että hän olisi tulkinnut Raamatun ennustuksia, jotka koskevat tätä hengellistä paratiisia. – 2. Tess. 2:1–3; 2. Kor. 12:1–4.
”PYHÄ TIE” HENGELLISEEN PARATIISIIN
11. a) Milloin Jeesuksen Kristuksen ”läsnäolo” alkoi? b) Kenen muinaisen hallitsijan kaltaiseksi Jeesus Kristus tuli siihen aikaan ja missä merkityksessä?
11 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran aikaisemmissa julkaisuissa on Raamatusta osoitettu, että ”Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäolo” alkoi pakanain aikojen lopussa vuonna 1914, jolloin Jumalan messiaaninen valtakunta syntyi näkymättömissä taivaissa. (Ilm. 12:1–10) Siihen aikaan vasta valtaistuimelle asetetusta Jeesuksesta Kristuksesta tuli kuin Jumalan muinainen voideltu ”palvelija”, Kyyros Suuri, Babylonian maailmanvallan valloittaja ja vangittujen juutalaisten ja heidän uskollisten ei-juutalaisten tovereittensa vapauttaja. Toimiessaan vastaavassa osassa nykyään Jeesus Kristus vapautti uskollisten seuraajiensa voidellun jäännöksen, jonka Suuri Babylon ja sen maailmalliset rakastajat olivat vieneet vankeuteen vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan aikana. Murtaen tuon väärän uskonnon maailmanmahdin vallan hän aikaansai hengellisten israelilaisten jäännöksen ennallistamisen vuonna 1919. Tämä hämmästytti ja harmitti koko silloista uskonnollista maailmaa. – Ilm. 11:7–13.
12. Mitä kysymyksiä tässä herää hengellisestä paratiisista?
12 Monet lukijoistamme saattavat kysyä: Miksi ja miten Jehovan hengellisen Israelin voideltu jäännös pääsi hengelliseen paratiisiin vasta vuodesta 1919 lähtien? Eivätkö jäännökseen kuuluvat olleet hengellisessä paratiisissa maan päällä ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista vuonna 1914? Eivätkö he olleet nauttineet sellaisesta siunatusta hengellisestä tilasta Jumalan suosiossa esimerkiksi siitä lähtien, kun lehteä Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut alettiin julkaista englanniksi vuoden 1879 heinäkuussa? Me vanhukset, jotka elimme jonkin aikaa ennen ensimmäistä maailmansotaa ja olimme silloin osa hengellisen Israelin jäännöstä, voimme vastata näihin kysymyksiin kielteisesti. Millä perusteella?
13. Mikä oli ainoa paratiisi, jota Jumalan palvelijat maan päällä osasivat ajatella ennen vuotta 1919?
13 Hengellinen paratiisi hengellisen Israelin jäännökselle maan päällä oli ennenkuulumatonta. Ainoa tuleva paratiisi, jota silloin ajateltiin, oli kirjaimellinen, aineellinen paratiisi, joka oli määrä ennallistaa maalliselle kiertotähdellemme Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana ja johon se paaluun pantu myötätuntoinen pahantekijä oli määrä herättää kuolleista, jolle Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:39–43) Senkin paratiisin, jonka apostoli Paavali mainitsi 2. Korinttolaisille 12:4:ssä, ymmärrettiin olevan tämä paratiisi, ’ennallistettu maa’. – Ks. kappaletta 2 sivulta 308 kirjasta Harmagedonin taistelu, julk. engl. 1897 (suom. 1924).
14. a) Miten paratiisia koskevat ennustukset, jotka soveltuivat muinaiseen Israelin kansaan, ymmärrettiin noina vuosina? b) Mitä näiden ennustusten sovellutusta ei siis silloin havaittu?
14 Raamatun ennustuksilla, joilla oli muinoin pienoistäyttymys Israelin kansassa kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, odotettiin myös olevan nykyinen lopullinen täyttymys luonnollisissa ympärileikatuissa juutalaisissa, kun heidät koottaisiin takaisin Palestiinan maahan. (Esimerkiksi sivulla 63 vuoden 1892 Vartiotornin [engl.] numeroissa käsiteltäessä Hesekielin 36:22–36:ta.) Tai ennustuksilla, jotka pienoiskoossa täyttyivät muinaisessa Israelissa, ajateltiin olevan suurempi, täydellinen täyttymyksensä Kristuksen tuhatvuotisena hallituskautena sen jälkeen, kun Saatana Panettelija on sidottu ja pantu vankeuteen pohjattomaan syvyyteen. (Ks. esimerkiksi Jesajan 35. lukua.) Niinpä sellaisten ennustusten nykyinen täyttymys hengellisen Israelin jäännöksessä jäi kokonaan ymmärtämättä, huomaamatta, havaitsematta – niin kuin on laita kristikunnan kirkoissa vielä nykyäänkin. Todellisuudessa aina vuoteen 1932 asti Jehovan kristityillä todistajilla oli sellainen käsitys, että lihallisten juutalaisten palaaminen Palestiinaan ja juutalaisen valtion perustaminen olisivat Jumalan ennustuksen täyttymys.
15. Mitä odotteita jäännöksellä oli vuoden 1914 suhteen ja myöhemmin vuoden 1918 suhteen?
15 Sitä paitsi hengellisen Israelin jäännös oli vuosikymmeniä, vuodesta 1876 asti, odottanut pakanain aikojen päättymistä vuoden 1914 syksyllä. Jäännökseen kuuluvat odottivat Jumalan messiaanisen valtakunnan olevan täysin perustettu taivaissa siihen mennessä ja myös hengellisen Israelin jäännöksen olevan kirkastettu Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaallisessa valtakunnassa siihen aikaan. Tämä ajatus vaikutti kaikkeen siihen, miten he ymmärsivät Pyhää Raamattua. Ja kun vuosi 1914 päättyi keskellä ensimmäisen maailmansodan liekkejä ja hengellisen Israelin jäännös havaitsi olevansa yhä täällä maan päällä, niin se oli taipuvainen ajattelemaan, että se kirkastettaisiin vuonna 1918, kolme ja puoli vuotta pakanain aikojen lopun jälkeen. (Luuk. 21:24; Dan. 4:13, 20, 22, 29) Jäännökseen kuuluvien kovia kokemuksia kiellon ja vainon alaisuudessa ensimmäisen maailmansodan aikana ei pidetty Babylonian pakkosiirtolaisuutena, josta heidät olisi pitänyt vapauttaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. He eivät odottaneet ennallistamista Jehovan täyteen suosioon maan päällä maailmanlaajuisesti suoritettavaa todistustyötä varten.
16. Mitä vuonna 1919 alkaneita kehitysvaiheita jäännös ei nähnyt ennen tuota vuotta?
16 Ennen vapautumistaan vuonna 1919 hengellisen Israelin jäännös ei siis ollut tietoinen mistään hengellisestä paratiisista. Sellainen työ, jota on suoritettu tuosta vuodesta lähtien maan etäisimpiin ääriin saakka, oli mitä kauimpana jäännöksen ajatuksista! Se ei ollut vielä havainnut Raamatun tutkimisestaan, että oli tullut aika Jehovan tehdä nimi itselleen. (Jes. 63:14; Jer. 32:20; 2. Sam. 7:23, UM) Jäännökseen kuuluvat eivät ymmärtäneet, että heitä itseään käytettäisiin tekemään Jumalan persoonanimi tunnetuksi maan ääriin asti ja julistamaan Jumalan perustettua messiaanista valtakuntaa kaikille kansoille kristikunnan sisä- ja ulkopuolella. (Matt. 24:14) He eivät nähneet ennalta Raamatun ennustuksen suurenmoisia täyttymyksiä, joiden silminnäkijöitä he olisivat, eivätkä sitä jatkuvasti lisääntyvää Pyhän Raamatun ymmärrystä, jonka he saisivat. He eivät osanneet odottaa, että heitä käytettäisiin kokoamaan lampaan kaltaisten uskovien ”suuri joukko” kaikista kansoista heidän siunattuun Jumalan suosion tilaansa. – Ilm. 7:9–17.
17. a) Oliko siis jäännöksellä tietoa hengellisessä paratiisissa olemisesta ennen vuotta 1919? b) Mutta minkä Jesajan 35. luvun täyttymyksen jäännös nyt ymmärtää?
17 Tietoisuus hengellisessä paratiisissa olemisesta ei tulvinut hengellisen Israelin jäännöksen mieleen heti tuona vapautus- ja ennallistusvuonna 1919. Mutta nyt, tämän asiainjärjestelmän ”lopun ajan” kuluttua pitkälle, jäännökseen kuuluvat voivat ymmärtää, kuinka suurenmoisella tavalla Jesajan ennustuksen 35. luku on täyttynyt heissä hengellisessä mielessä vuodesta 1919 lähtien. Kuten tuossa suurenmoisessa ennustuksessa on kuvattu, he ovat tulleet ’pyhää valtatietä’ hengelliseen paratiisiin ihmisen aiheuttamasta maapallon saastumisesta huolimatta.
PARATIISIENNUSTUS TULEE ELÄVÄKSI
18. Mikä vastakohta suuresti lisää Jesajan 35. luvun ennustuksen kauneutta?
18 Jesajan ennustuksen 35. luku on kaunis itsessään, mutta sen kauneutta lisää suuresti se, että se tulee heti vakavan ennustuksen jälkeen, joka kertoo äärimmäisen ankarasta, loputtomasta autioituksesta ja karuudesta. Tämä murheellinen tila oli oleva ilmaus Jumalan kostosta eräälle moitittavalle kansalle, eräälle israelilaisten veljeskansalle. Tämä kansa polveutui Eesausta, vanhemmasta patriarkka Jaakobin eli Israelin kaksospojista. Koska Eesau myi esikoisoikeutensa Jaakobille annoksesta punaista muhennosta, hänelle annettiin lisänimi Edom (merkitsee ’punainen’), ja tämä nimi pysyi hänestä polveutuvalla kansalla. (1. Moos. 25:30) Muinainen Edomin maa oli Kuolleenmeren ja Akabanlahden välissä kahden puolen Aromaata (Arabaa). – Jes. 34:5–17.
19, 20. a) Keiden maan muuttuminen ennustetaan Jesajan 35:1, 2:ssa, ja mistä se ilmenee? b) Keissä ennustuksella oli ensimmäinen täyttymyksensä?
19 Aivan erilainen ”erämaa” mainitaan Jesajan 35. luvussa, joka alkaa runollisen kauniisti sanoessaan: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.” – Jes. 35:1, 2.
20 Tässä ennustetaan maan muuttuminen, maan elpyminen paratiisin kaltaiseen ihanuuteen. Keiden maan? Niiden, joista sanotaan luvun viimeisessä jakeessa: ”Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10) Ennustuksen ensimmäisessä eli muinaisessa täyttymyksessä vapahdetut, jotka palasivat Siioniin eli Jerusalemiin, olivat profeetta Jesajan oma kansa, muinaisen Juudan maan kansa. Jesajan aikana voideltu kuningas istui yhä, niin kuin sanottiin, ”Jehovan valtaistuimella” (UM) Jerusalemissa. Itse asiassa Jesaja profetoi neljän juutalaisen kuninkaan, Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, perättäisinä hallituskausina. – Jes. 1:1.
21, 22. a) Oliko Juudan maa autio erämaa Jesajan aikana? b) Milloin maa autioitettiin ja kuinka pitkäksi aikaa?
21 Jesajan aikana Juudan maata ei ollut alennettu hänen ennustuksensa 35. luvun ilmaisemaan tilaan. Tosin Assyrian hallitsija kuningas Sanherib oli hyökännyt maahan ja valloittanut lukuisia kaupunkeja ja aiheuttanut melkoisesti tuhoa. Kun tämä pakanallinen hyökkääjä uhkasi kerskuen vallata Jerusalemin, niin Jehova pani ihmeen avulla hänet pakenemaan takaisin kotiin häveten. Vaikka Juudan maa oli kärsinyt suurta vahinkoa, assyrialaiset eivät jättäneet sitä asumattomaksi, niin että ajan kuluessa sen entisten asukkaitten olisi täytynyt palata pakkosiirtolaisuuden maasta ja tulla rakentamaan uudelleen Siionia.
22 Myöskään ”ilo”, jota juutalaiset kokivat assyrialaisten hämmästyttävästä karkottamisesta Juudan maasta, ei ollut ”iankaikkinen”. Miksi ei? Koska seuraavalla vuosisadalla Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin, ”Jehovan valtaistuin”, jolla juutalaiset kuninkaat olivat istuneet, kukistettiin ja koko Juudan maa tuli autioksi, niin että siellä ei ollut ihmisasukasta eikä kotieläintä. Eloon jääneet karkotetut asukkaat murehtivat raskaasti vieraassa Babylonian maassa, kun heidän rakas kotimaansa oli näin autiona seitsemänkymmentä vuotta. Jesaja siis oli ennustanut heidän paluunsa Babylonian pakkosiirtolaisuudesta.
23. a) Milloin maan kaunistamista koskevalla ennustuksella oli pienoistäyttymyksensä? b) Milloin alkoi ennustuksen suurempi täyttymys, ja mikä rinnakkaisuus on ilmeinen verrattaessa toisiinsa muinaista Israelin maata ja hengellisen Israelin jäännöksen hengellistä tilaa?
23 Sen jälkeen kun pakkosiirtolaisuudessa olleet juutalaiset palasivat Babyloniasta vuonna 537 eaa., oli Juudean ”erämaan”, ”hietikon” ja ”aromaan” kaunistumista koskevalla ennustuksella pienoistäyttymys. Suurempi ja lopullinen täyttymys, hengellinen täyttymys, alkoi tapahtua hengellisten israelilaisten jäännökselle sen jälkeen, kun he vuonna 1919 palasivat pakkosiirtolaisuudestaan, jolloin he olivat poissa Jumalan suosiosta Suuressa Babylonissa. Sen lisäksi että hengelliset israelilaiset kärsivät Suuren Babylonin uskonnollisen ja poliittisen vallan huonoista vaikutuksista ennen ensimmäistä maailmansotaa, heidän hengellinen tilansa oli heikentynyt autioksi erämaaksi ja aromaaksi ensimmäisen maailmansodan vaikutuksesta, josta Suuri Babylon oli pääasiassa vastuussa ja jota sotaa se käytti hengellisten israelilaisten jäännöstä vastaan. Mutta kun Kaikkivaltias Jumala Jehova alkoi johtaa palvojiensa jäännöstä pois Babylonin vankeudesta vuonna 1919, millainen muutos heidän hengellisessä tilassaan maan päällä alkoikaan!
24. Miksi hengellisen Israelin ”maa” oli tullut kuivuneeksi ja tuottamattomaksi ensimmäisen maailmansodan aikana?
24 Ensimmäisen maailmansodan aikana Jumalan siunausten ja hänen ilmaisemansa hyväksymyksen sateen puute oli aiheuttanut kuivuneita, tuottamattomia alueita, kun ajatellaan heidän etujaan ja hengellisten velvollisuuksiensa täyttämistä Jehova Jumalalle. Hän ei voinut siunata heidän ilmaisemaansa ihmispelkoa eikä niitä uskonnollisia pidäkkeitä, joita se aiheutti heille. Hän ei voinut siunata heidän saastumistaan sotaa käyvästä maailmasta, jonka he sallivat turmella itseään erikoisesti siten, että he eivät olleet ehdottoman puolueettomia tämän maailman kansainvälisten riitojen suhteen. Hän ei voinut siunata heitä siksi, että he olivat enemmän kiinnostuneita heille luvatusta kirkastamisesta taivaallisessa valtakunnassa kuin maailmanlaajuisesta todistustyöstä, jonka hän oli varannut heidän tehtäväkseen maan päällä hänen vastasyntyneen messiaanisen valtakuntansa hyväksi. He eivät voineet sellaisissa moitittavissa olosuhteissa tuottaa Valtakunnan ”hedelmiä” oikeaan hedelmäntuoton aikaan. – Matt. 21:43.
25. Mikä muutos oli kuitenkin mahdollinen jäännökselle, kuten Raamattu ilmaisi?
25 Hengellisten israelilaisten syyllinen jäännös voi kuitenkin katua väärää menettelyään, kun jäännöksen jäsenten huomio kiinnitettiin siihen. He voivat huomata virheensä ja puutteensa Jumalan tahdon tekemisen ollessa kysymyksessä ja voivat sitten ryhtyä oikaisemaan asioita niin pian kuin he havaitsivat, mikä oli oikea menettely. Tämän tekeminen poistaisi aiheen Jumalan epäsuosioon ja siihen, että hän pidätti heiltä tervetulleet siunaukset. Muinainen ennustus Jehovan valitun kansan ennallistamisesta oli sanonut: ”Ja minä teen siunatuiksi heidät ja kaiken, mitä minun kukkulani ympärillä on, ja vuodatan sateen ajallansa – ne ovat siunauksen sateita.” – Hes. 34:26.
26. a) Mitä siis täytyi tapahtua, ennen kuin hengellinen paratiisi voi tulla? b) Miten lupaus: ”Sille annetaan Libanonin kunnia” auttaa meitä ymmärtämään Jehovan ennallistetun jäännöksen hengellisen tilan olosuhteita?
26 Näiden siunauksen sateiden täytyi tulla, ennen kuin ennallistetun jäännöksen tilassa voi tapahtua mitään muutosta, sillä sen tila oli tullut kuin ”erämaaksi”, ”hietikoksi”, ”aromaaksi”. Jehovan ennallistetun jäännöksen hengellisen tilan suurenmoisuus voidaan nykyään ymmärtää tehdyistä profeetallisista vertailuista. Esimerkiksi: ”Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus.” (Jes. 35:1, 2) Tarvitsee vain ajatella Libanonin vuoria, joita tuolloin muinoin peittivät mahtavat ikivihreät puut, joista Jehova henkeytti profeettansa sanomaan: ”Libanonin kunnia tulee sinun [Siionin] tykösi, kypressit, jalavat ynnä hopeakuuset, kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa, ja minä saatan jalkaini sijan kunniaan.” (Jes. 60:13) Muinainen Libanon oli niin kaunis, että Jehova vertasi sitä Eedenin puutarhaan sanoessaan Tyyron kuninkaalle, joka kaupunki sijaitsee Libanonissa: ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit.” – Hes. 28:11–13.
27. Mitä ilmaus ”Karmelin . . . ihanuus” lisää kuvaan?
27 Muita kauniita näkymiä, joihin Jesaja voi tehdä vertailuja, olivat ”Karmelin ja Saaronin ihanuus”. Karmelin vuorenselänne kulkee länsisuuntaan ja päättyy mahtavaan niemenkärkeen, joka laskee melkein äkkijyrkkänä Välimereen Haifassa. Varsin sopivasti ihaileva rakastaja Korkeassa veisussa voi sanoa rakastamalleen suulemittarelle: ”Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel.” (Kork. v. 7:5; vrt. Jer. 46:18.) Nimi Karmel merkitsee ’hedelmätarhaa’ tai ’hedelmällistä maata’. Vuori oli hyvin nimensä vertainen, kun viini- ja hedelmätarhat kaunistivat sitä esimerkiksi Jerusalemin kuninkaan Ussian päivinä. – 2. Aikak. 26:10.
28. Mitä pitäisi tulla mieleemme, kun kuulemme, että ennallistetun jäännöksen hengellinen tila on kuin ”Saaronin ihanuus”?
28 Ennen vanhaan ”Karmelin . . . ihanuus” oli tosiaan laajalti tunnettu. Mutta mitä on sanottava ”Saaronin ihanuudesta”? Nimen mainitseminen tuo mieleen näkymän rannikkotasangosta, joka levittäytyi pohjoiseen päin Joppen (merkitsee ’kaunis’) satamakaupungista ja jossa kasvoi paljon värikkäitä kukkia. (Apt. 9:35) Se tuo mieleen myös rakastetun suulemilaistytön sanat: ”Minä olen Saaronin kukkanen.” (Kork. v. 2:1) Tai niin kuin Jerusalemin Raamattu (The Jerusalem Bible) mainitsee hänen sanoneen: ”Minä olen Saaronin ruusu.” Ja Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible): ”Minä olen Saaronin lilja.” (Myös UM alav.) Muinainen Saaron oli tosiaan omalla tavallaan ihana.
29. Millainen kuva siis profeetta Jesajan välityksellä maalataan jäännöksen ennallistetusta tilasta?
29 Kun kaikkeen tähän muodostamaamme kauniiseen mielikuvaan lisäämme vielä profeetta Jesajan avaussanat: ”Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja”, eteemme maalautuu aidon kauneuden kuva hyvin valituin henkeytetyin sanoin esitettynä. (Jes. 35:1) Sellaiselta näyttää muuttuneena hengellisen Israelin jäännöksen kerran autio hengellinen tila, sen jälkeen kun jäännös on ennallistettu Jehovan suosioon.
30. a) Kenelle kuuluu kunnia tästä hämmästyttävästä muutoksesta? b) Keitä ne ovat, jotka näkevät ennustuksen täyttymyksen ja antavat siitä Jumalalle kunnian?
30 Kenen hämmästyttäviä tekoja tilan muuttunut ilme heijastaa? Henkeytetty Jesaja vastaa sanoen: ”On oleva niitä, jotka tulevat näkemään Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston.” (Jes. 35:2, UM) Vain parhaimman kauneudentajun omaava Jumala, Luoja, voisi tehdä sellaista, muuttaa seitsenkymmenvuotisen autioituksen murheellisen näkymän ihastuttavaksi maisemaksi ennallistetun kansan välityksellä. Muinaiset kotimaahansa palanneet israelilaiset näkivät tämän ennustuksen täyttyvän pienoiskoossa. Ne, jotka nykyään ovat nähneet ennustuksen täyttyvän suuremmassa mitassa, joka käsittää koko maapallon, ovat olleet Jehovan kristittyjä palvojia, jotka on ennallistettu Suuren Babylonin uskonnollisesta vankeudesta oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä. Muinaisten pettyneitten babylonialaisten silmissä heidän autioittamansa Juudan maan kaunistaminen ei ollut ilahduttava näky. Myöskään nykyisen Suuren Babylonin silmissä hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen hengellisen tilan kaunistaminen ei ole ilahduttava näky.
31. Millä muulla tavalla ilmaisu ”on oleva niitä” voitaisiin ymmärtää?
31 Saattaa kuitenkin olla niin, että ilmaisulla ”on oleva niitä” meidän on ymmärrettävä Jumalan kansan aution tilan ”erämaata ja hietikkoa . . . [ja] aromaata”. Nämä paikat olivat olleet niin kauan murheellisessa tilassaan, seitsemänkymmentä vuotta, etteivät ne odottaneet milloinkaan enää näkevänsä itselleen parempaa. Mutta kun näiden paikkojen tila muutettiin ja niille annettiin kunnia ja loisto, joka oli verrattavissa Libanonin ja Karmelin ja Saaronin kunniaan ja loistoon, niin ne näkivät omassa muuttuneessa tilassaan ”Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston”.
32. Mistä lähtien jäännös on nähnyt hengellisen tilansa muuttumisessa ”meidän Jumalamme loiston”?
32 Mitä toivon sanoja Jesajan ennustus siis sisälsikään Jumalan kansalle, joka oli väliaikaisesti autioitetussa tilassa! Autioitetun tilansa aikana vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan kuluessa hengellisten israelilaisten vankeudessa oleva jäännös ei ymmärtänyt ennustuksen oikeaa sovellutusta eikä siksi ammentanut siitä lohdutusta, joka siinä oli jäännökseen kuuluvia varten. Mutta nyt, varsinkin sen jälkeen kun ennustusta selitettiin vuonna 1932 julkaistun kirjan Puolustus toisessa osassa, he näkevät hengellisen tilansa muutoksessa ”Jehovan kunnian, meidän Jumalamme loiston”.
VAHVISTETUT VANKEUDEN JÄLKEISEEN VALTAKUNNAN TYÖHÖN
33. Mikä teki Jesajan 35:3, 4:ään muistiin merkityn kehotuksen erityisen sopivaksi?
33 Jumalan ahdistetun kansan oli tietysti vaikea uskoa profeetta Jesajan toivoa sytyttäviä sanoja, varsinkin kun noiden sanojen täyttymisen määräaika lähestyi ja heräsi tarve valmistautua toimintaan. Sen tähden kehotus, joka nyt keskeyttää kauniin ennallistuskuvan profeetallisen esityksen, on erittäin sopiva: ”Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet. Sanokaa hätääntyneille sydämille: ’Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.’” – Jes. 35:3, 4.
34, 35. a) Missä tarvittiin vahvistamistyötä, kun apostoli Paavali lainasi tätä ennustusta? b) Millaisia kokemuksia nuo kristityiksi tulleet heprealaiset olivat läpäisseet?
34 Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali lainasi tästä profeetallisesta kehotuksesta, kun hän kirjoitti kristityiksi tulleille heprealaisille Jerusalemiin. Hän sanoi: ”Ojentakaa siksi hervonneet kädet ja voimattomat polvet ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan ennemmin paranisi.” (Hepr. 12:12, 13) Noiden kristityiksi tulleiden heprealaisten tarvitsi silloin suorittaa tätä vahvistamistyötä keskuudessaan. He olivat läpäisseet kristittyinä melko kurittavia kokemuksia. Paavali puhuu tästä sanoessaan:
35 ”Muistakaa . . . jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä, toisinaan ollessanne kuin teatterissa sekä soimausten että ahdistusten alaisina ja toisinaan tullessanne osallisiksi niiden kanssa, jotka olivat kokemassa sellaista. Sillä te sekä ilmaisitte myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan että suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstämiseen tietäen, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.” – Hepr. 10:32–34.
36. Miten sellainen kohtelu vainoojien käsissä on kuin taivaalliselta Isältä tulevaa kuritusta, ja mikä tarkoitus sillä on?
36 Apostoli Paavali vertaa tällaista kovakouraista kohtelua vainoojien käsissä kuritukseen, jota taivaallinen Isä sallimalla sellaista vainoa antaa hänelle omistautuneille lapsille maan päällä. Jopa Jeesus Kristus, joka on meidän Mallimme, sai sellaista kuritusta taivaalliselta Isältään. (Hepr. 12:1–6) Paavali antaa lisäselitystä sanoessaan edelleen: ”Se, mitä kestätte, on kuritukseksi. Jumala kohtelee teitä kuin poikiaan. Sillä mikä poika se on, jota isä ei kurita? Mutta jos olette vailla kuria, josta kaikki ovat tulleet osallisiksi, niin tehän olette aviottomia lapsia ettekä poikia. Lisäksi meillä oli kurittajinamme isät, jotka olivat meidän lihaamme, ja me osoitimme heille kunnioitusta. Eikö meidän tule paljon enemmän alistua hengellisen elämämme Isän alaisuuteen ja elää? Sillä he kurittivat meitä muutamia päiviä sen mukaan, mikä heistä näytti hyvältä, mutta hän kurittaa meidän hyödyksemme, jotta voisimme olla osallisia hänen pyhyydestään. Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Hepr. 12:7–11.
37. Miksi heitä sitten kannustettiin vahvistamaan toinen toistaan?
37 Koska nuo kristityiksi tulleet heprealaiset olivat saaneet ankaraa kuritusta, apostoli Paavali lainaa seuraavaksi Jesajan 35:3:sta ja soveltaa sen heihin. Vahvistamalla täten toinen toistaan he eivät lannistuisi kurin kestämisessä, vaan saisivat palkkansa Jumalan määräaikana. – Hepr. 12:12.
38. Miksi voideltu jäännös tarvitsi erikoisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen hervonneiden käsien vahvistamista ja horjuvien polvien voimistamista?
38 Samoin nykyaikana kestämällä vainoa ja kärsimyksiä Suuren Babylonin ja sen maailmallisten avustajien käsissä hengellisten israelilaisten voideltu jäännös läpäisi ankaria kurittavia kokemuksia. Kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918 ja he astuivat sodanjälkeiseen kauteen, jonka pituutta he eivät silloin tienneet, heidän tarvitsi luonnollisesti vahvistaa hervonneet kädet ja voimistaa horjuvat polvet. Heidän piti nyt tarttua suurimpaan työhön kristillisen seurakunnan historiassa sitten vuoden 33 helluntain. Heidän tarvitsi ryhtyä sodanjälkeiseen työhön varmoin askelin, ei ontuen kahden mielipiteen välillä, vaan vakuuttuneena siitä, että Jumala johti heitä oikeaan suuntaan. Pakanain ajat olivat päättyneet vuonna 1914. Messiaaninen valtakunta oli syntynyt taivaissa, ja kaikki kerääntymässä olleet ennustetut tunnusmerkit todistivat siitä. Nyt oli aika marssia eteenpäin yksimielisesti Jehovan messiaanisen valtakunnan todistajina.
39, 40. a) Miten voidellulle jäännökselle sanottiin vuonna 1919: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö”? b) Mikä todistus pelottomuudesta oli Cedar Pointin konventissa pidetyssä esitelmässä?
39 Kuten me vanhukset hyvin tiedämme, jotakin hämmästyttävää oli tapahtumassa Kristuksen valtakunnan perijätovereitten jäännöksen yhteydessä, jotakin täysin odottamatonta Raamatun ennustuksia koskevan silloisen ymmärryksemme mukaan. Me olimme taipuvaisia olemaan ”hätääntyneitä” sydämeltämme. Mutta meille tosiaan sanottiin: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö.” (Jes. 35:4) Tämä kehotus esitettiin voimakkaasti kaksiosaisessa kirjoituksessa nimeltä ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”, joka julkaistiin englanninkielisen Vartiotornin elokuun 1. ja 15. päivän numeroissa vuonna 1919 (suom. vuoden 1920 tammi- ja helmikuun sekä vuoden 1921 elokuun numerossa). Tämän lisäksi kahdeksanpäiväisen yleiskonventin pitäminen Cedar Pointissa Ohiossa 1.–8. syyskuuta 1919 oli innostava kokemus, ja haastavaa vakuutusta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” korostettiin siellä.
40 Toisin kuin nelipäiväisissä aluekonventeissa, joita voideltu jäännös piti vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan vielä raivotessa ja joissa ei pidetty eikä mainostettu esitelmiä yleisöä varten, vuoden 1919 Cedar Pointin konventin kohokohta oli Vartiotorni-seuran presidentin, J. F. Rutherfordin, pitämä ulkoilmaesitelmä yleisölle aiheesta ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo”. Pelottomasti puhuja tässä esitelmässä julisti, että Kansainliitto, jota silloin ehdotettiin perustettavaksi maailmanrauhan ja yltäkylläisyyden vakiinnuttamiseksi, saisi osakseen Jumalan epäsuosion. Se ei ollut ”Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”, niin kuin kristikunnan papit olivat väittäneet sen olevan. Ne tuossa 7000 hengen kuulijakunnassa Cedar Pointissa olleet, jotka elivät toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka vuoden 1939 syyskuuhun, näkivät, että esitelmän pitäjä oli puhunut heille totta. Kansainliitto, jota uskonnollinen papisto tuki, oli epäonnistunut maailmanrauhan suojelijana. Toinen maailmansota antoi sille kuoliniskun ja työnsi sen syvyyteen. Mutta tosi messiaaninen valtakunta, joka oli syntynyt taivaissa vuonna 1914, hallitsee edelleen, ja Jehovan kristityt todistajat julistavat sitä jatkuvasti maan päällä.
41. Mitä todisteet ilmaisivat tapahtuneen Jehovan hengellisen Israelin jäännökselle vuonna 1919?
41 Niinpä vuonna 1919 oli tullut aika Jehovan hengellisen Israelin jäännöksen osoittaa maailmalle, että se oli vapautettu Suuresta Babylonista. Alkoi kerääntyä todisteita siitä, että jäännös oli palautettu Hänen suosioonsa ja että Hän oli määrännyt heidät kristityiksi todistajikseen. Toisaalta todisteet siitä, että Suuri Babylon oli Jumalan epäsuosiossa, alkoivat lisääntyä moninkertaisiksi ulottuen lopulta taivaaseen saakka. Se ei milloinkaan enää edes sota-aikana kykenisi viemään Jehovan kristittyjä todistajia pakkosiirtolaisuuteen ja vaientamaan heidän todistustaan Valtakunnasta.
42. a) Keitä vastaan Jumalan oli nyt aika tulla ’kostaen’ ja miksi? b) Mikä osa hengellisen Israelin jäännöksellä olisi tässä?
42 Jesajan ennustuksen vahvistavaan kehotukseen sisältyi vakuutus: ”Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.” (Jes. 35:4) Ensimmäinen sodanjälkeinen yleiskonventti Cedar Pointissa Ohiossa vuonna 1919 ja julkiseen todistustyöhön ryhtyminen samana vuonna muodostivat selvästi näkyvän merkin siitä, että Jehova Jumala oli pelastanut hengellisten israelilaisten jäännöksensä Suuren Babylonin pelottavasta vankeudesta. Hänen oli nyt aika tulla kostaen tuota väärän uskonnon maailmanmahtia vastaan, joka on lähtöisin Saatana Panettelijasta Eufratin rannalla sijainneen muinaisen Babylonin kautta. Nyt oli oikea aika Jehovan tulla rankaisemaan Suurta Babylonia siitä, mitä se oli tehnyt hänen hengellisen Israelin kansalleen meidän ajanlaskumme vuosisatojen aikana. Hän käyttäisi nyt hengellisen Israelin jäännöstä julistamaan Hänen kostonsa päivää ja tapaa, jolla Hän rankaisisi Suurta Babylonia ja sen poliittisia ja sotilaallisia avustajia. – Jes. 61:1, 2; 2. Tess. 1:6.
USKONNOLLISESTI VAMMAISTEN MUUTTUMINEN
43. Minkä vaikutuksen Jumalan toiminnasta kansansa puolesta profeetta Jesaja näki ennalta?
43 Millaisen vastakaiun profeetta Jesaja näki ennalta sen innostavan kehotuksen saavan, joka häntä käytettiin välittämään Jehovan palvojille, joiden uskonnollinen tila oli joksikin aikaa tehty kuin ”erämaaksi”, ”hietikoksi” ja ”aromaaksi”? Mikä vaikutus heihin olisi sillä, että Jumala tulisi pelastamaan heidät, kun hän samanaikaisesti tuottaisi koston ja rangaistuksen heidän sortajilleen ja autioittajilleen? Profeetta vastaa: ”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.” – Jes. 35:5–7.
44. Mitä tarkoitetaan ”sokeain silmien” avautumisella, ja miten se tapahtui vuonna 537 eaa.?
44 Sokeiden silmien avautuminen merkitsi vapautumista synkästä vankityrmästä! Sellainen vapautuksen välityksellä tuleva silmien kirkastaminen oli työ, jota varten Jehova varasi messiaanisen Palvelijansa määräaikana ja sanoi hänelle: ”Minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi [tai lupaukseksi], kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat, sanomaan vangituille: ’Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ’Tulkaa esiin!’” (Jes. 49:8, 9) Niinpä vuonna 537 eaa., kun persialainen valloittaja Kyyros Suuri oli kukistanut muinaisen Babylonin, Jumala toi esiin pakkosiirtolaisuuteen karkotetun kansansa pitkästä vankeudestaan Babyloniasta näkemään vapauden valon ’perintöosillaan’, rakkaassa kotimaassaan.
45. Mikä ”sokeain silmien” avautuminen tapahtui vuonna 1919?
45 Samoin Jehova toi vuonna 1919 esiin voidellun jäännöksensä, jonka silmät vankeus Suuressa Babylonissa oli sokaissut, jotta jäännökseen kuuluvat olisivat nähneet hänen suosionsa valon ennallistetussa hengellisessä tilassaan. Ajan kuluessa heidän silmänsä näkivät yhä enemmän heidän hengellisen tilansa kauneutta.
46. Millä tavalla heidän korvansa olivat ’kuurot’, mutta mihin heidän korviensa avautuminen on johtanut?
46 Heidän hengellisen ymmärryksen korvansa olivat tulleet kuuroiksi Raamatun ennustuksille, jotka koskivat heidän ennallistamistaan ja maailmanlaajuista todistustyötä, jota heidän piti suorittaa vapauduttuaan Suuresta Babylonista. Heidän korvansa eivät olleet kuulleet selitettävän heille noiden ennustusten oikeaa merkitystä. Nyt kun he olivat palanneet elvytettyyn hengelliseen tilaansa, he alkoivat kuulla sellaisia ennustuksia selitettävän Jumalan järjestön välityksellä ja tulivat ymmärtämään sellaisia ennustuksia, jotka parhaillaan täyttyivät. Jumalan lupaus on täytetty uskollisesti: ”Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.” (Jes. 29:18, 19) Tähän päivään saakka Jehovan kristittyjen palvojien korvat ovat olleet avoinna paljastuvista ennustuksista tuleville sanomille. He eivät tuki korviaan Jumalan käskyiltä, jotka tulevat hänen kirjoitetusta Sanastaan ja koskevat nyt kautta maapallon tehtävää Valtakunnan työtä.
47. a) Millä tavalla jäännös oli ollut rampa? b) Miten jäännös ”hyppii niinkuin peura”, kuten oli ennustettu?
47 Hengellinen ihme on tapahtunut myös ”rammalle”. Suuri Babylon oli tehnyt hengellisen Israelin jäännöksen rammaksi omalla toiminnallaan ja käyttämällä maan poliittisia, oikeus- ja sotilasviranomaisia. Heidän esiintymistään täysin julkisesti ja täyttä uskonnonvapautta nauttien oli vakavasti vaikeutettu. Mutta kun Jumalan kehotus Jesajan kautta kuultiin ja hervonneet kädet vahvistuivat ja horjuvat polvet voimistuivat, vastakaikua ilmaisevat hengelliset israelilaiset kulkivat jälleen vakaasti, varmasti ja horjumatta. Olihan ennustettu: ”Silloin rampa hyppii niinkuin peura.” Ponnistelua vaativaan työhön Jehovan valtakunnan palveluksessa tartuttiin tarmokkaasti. Piti hypätä työhön ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseksi ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”. (Matt. 24:14) Kuvaannollisesti puhuen se oli hyppäys kaikkien elvytettyjen hengellisten israelilaisten järjestämiseksi saarnaamaan Valtakunnan sanomaa talosta taloon.
48. Milloin ”mykän kieli” alkoi ’ratketa riemuun’, ja mikä aiheutti sen?
48 ”Ja mykän kieli riemuun ratkeaa.” (Jes. 35:6) Tämäkin täyttyi ennallistettaessa hengellisen Israelin jäännöstä sen oikeaan hengelliseen tilaan sodanjälkeisenä kautena. Jäännökseen kuuluvilla oli paljon sellaista, mistä ylistää pelastuksensa Jumalaa, kun he näkivät asemansa muuttumisen maan päällä. Sen sijaan että he olisivat jatkaneet taivaalliseen kotiinsa ikävöimistä, he havaitsivat elämän enemmän elämisen arvoiseksi hengellisessä tilassaan maan päällä. ”Sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.” Elämä Jumalan valtakunnan palveluksessa täällä maan päällä tuli heille hengellisesti virkistäväksi. Elämän vesi alkoi virrata Pyhästä Raamatusta, kun Jumalan henki teki sen ymmärrettävämmäksi ja sen ennustusten merkitys tuli yksityiskohtaisemmaksi ja sykähdyttävän rohkaisevaksi. Eikö tämä ollutkin Jehovan elvytetyille palvojille, joiden kieli oli ollut ”mykkä” heitä aikaisemmin kohdanneen hengellisen autioituksen vuoksi, innostava syy ’ratketa riemuun’? Oli tosiaan!
49. Mitä muuta aiheutui Jehovan kansalleen antamasta siunauksesta, kuten ennustettiin Jesajan 35:7:ssä?
49 Kun Jumala antoi siunausten sadekuurojen langeta hengellisen Israelin elvytetylle jäännökselleen, Jesajan ennustuksen muutkin ilahduttavat piirteet täyttyivät kuvaannollisessa merkityksessä sen silmien edessä: ”Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.” – Jes. 35:7.
50. a) Mitä ”aavikkosutten” mainitseminen tuo mieleen? b) Minkä muutoksen ilmaisee vihreän ”ruohon ynnä ruo’on ja kaislan” näkyminen?
50 Aavikkosutten mainitseminen tuo mieleen autiot maisemat. Aavikkosusi eli sakaali on raatoja syövä koiraeläin, joka oleskelee usein syrjäisillä erämaaseuduilla ja jopa autiomaita muistuttavilla alueilla. Niiden läsnäolo toisi mieleen kuivat, karunnäköiset seudut. Jos ne jäisivät niin kuiviksi, niin sakaalien asuma- ja makuupaikka ei olisi haluttava paikka ihmisten asuttavaksi. He huutaisivat ja rukoilisivat vettä, lähteitä ja sadetta. Sellainen kastelu muodostaisi notkopaikkoihin ruokoa kasvavia lampia. Sellaisissa paikoissa kasvaisi kaislojakin. Ja vihreä ruohomatto peittäisi tasangon, joka kerran oli aavikkoa. Sinne muuttaisi ihmisiä, eikä sakaalien valitus ja ulvonta enää lisäisi yön synkkenevän pimeyden pelottavuutta. Tällainen huomattava muutos alkoi vuonna 537 eaa.
51, 52. a) Miten tämä ennustuksen osa täyttyi pakkosiirtolaisuuteen karkotettujen juutalaisten kotimaan ollessa kysymyksessä? b) Mitä on samalla tavalla tapahtunut vuodesta 1919 lähtien?
51 Ennen kuin babylonialaiset tulivat pohjoisen kautta autioittamaan Juudan valtakunnan maan, profeetta Jeremia ennusti, mihin heidän tulemisensa johtaisi, kun hän sanoi: ”Ääni kuuluu! Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta, tekemään Juudan kaupungit autioiksi, aavikkosutten asunnoksi.” Jehovan puhetorvena hän sanoo myös: ”Minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, ja Juudan kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.” – Jer. 10:22; 9:11.
52 Kun siis pakkosiirtolaisuuteen karkotetut juutalaiset lähtivät Babyloniasta ja tulivat takaisin kotimaahansa sen oltua asumattomana joutomaana seitsemänkymmentä vuotta, siellä oli sakaalien pesiä, asuma- ja makuupaikkoja, jotka tarvitsi muuttaa ruohoa kasvaviksi alueiksi, joissa oli rauhallisia lammikoita, joiden reunoilla voi kasvaa ruokoa ja kaislaa. Niinpä kotimaahansa palanneet juutalaiset valtasivat tämän joutomaan ja sakaalit siirtyivät pois. Samalla tavalla kuvaannollisesti puhuen alkoivat muuttua hengellisen Israelin vapautetun jäännöksen hengellisen tilan ulkonaiset piirteet vuodesta 1919 eteenpäin. Siitä lähtien kaikki jäännöksen hengellisen tilan havaitut saastuttajat puhdistettiin pois. Maailmalliset kansat sen sijaan jatkoivat maapallon saastuttamista enemmän kuin koskaan ennen. Mutta tästä maailman saastumisesta huolimatta Jehovan kristityt todistajat ovat kehittäneet hengellisen paratiisin Hänen siunauksensa alaisuudessa ja Hänen nimensä kunniaksi.
[Kuva s. 147]
J. F. Rutherford puhumassa Cedar Pointin konventissa Ohiossa vuonna 1919